DIY: Bunny Block Dress - kaavaton pupumekko!

Pääsiäisen pupuviikon* viimeinen osa! Säästin parhaan vikaksi: se on pupumekko!

*Pääsiäisen teemaviikko eli pupuviikko, jolloin blogiin tupsahtaa erilaisia pupuja joka päivä! // Ks. koko sarja: 

osa 1: Virkattu minipupu / osa 2: Neulotut puput ja porkkanat (maljakonsuojus) / osa 3: Akvarellipuput /

osa 4: Betonipupu / osa 5: Punch needle -pupu / osa 6: Minipuputin-kukkaro

Idea kaavattomaan pupumekkoon eli BUNNY BLOCK DRESSIIN (koska englanniksi vain kuulostaa paremmalta) lähti muutaman vuoden takaisesta Mikkimekosta (ks. postaus). Mikkimekon ja myös tämän pupumekon inspiraationa on myös R/H Studion klassikkovaate, sen varmaan moni tunnistaa.

Mutta jotta ei ole liikaa R/H:n Mickey square dress, tämä malli on kapeampi (alkuperäinen on tooosi leveä malliltaan) ja korvat ovat saaneet pidennyksen - eli mikistä pupuksi! Korvat eivät ole myöskään ns. upotetut vaan päälle helposti ommellut. Tähän lisäsin myös sivupaneelit, koska olen kovasti tykännyt ostotunikasta, jossa on vastaavat blokit sivussa. Bunny block dress on myös takaa kokonaan harmaa (jos pääntien kontrastikaitaletta ei lasketa) eikä takakappaletta leikkaa poikkisauma.

DIY: Bunny Block Dress

Helppoon pupumekkoon et tarvitse kaavaa - vain ahkeraa mittaamista. 

Kaikki leikattavat palat ovat pupunkorvien lisäksi vain joko suorakulmioita tai suikaleita. Valitse kaksi kangasta, jotka ovat keskenään samankaltaisia. Sama vahvuus, sama joustavuus, sillä pääsee jo pitkälle.

Leikkaa kappaleet: 

Leikkaa kaksi hihakappaletta ja jaettu mekkokappale eli takakappale yhtenäisenä, etukappale keskikohdan alta poikki ja alaosa eri värisenä. Leveys saa olla ns. vatsamakkara eli yhtä tai kahta kokoa liian pieni, koska leveydestä miinustetaan sivupaneelien tuoma lisäleveys.

Leikkaa korvat "helmakappalekankaasta", ne saavat leikatessa olla kahden saumanvaran verran liian leveät.

Näiden lisäksi tulee myös sivupaneelit ja ne voi leikata myös myöhemmin ennen sivusaumojen ompelua. Ja tottakai mekkosen voi tehdä myös ilman sivupaneeleja.

Liitä mekkoon pupunkorvat:

Nuppineulaa korvat etukappaleen päälle symmetrisesti. Väliin voi leveydestä riippuen jättää 3-5cm.

Ompele pupunkorvat paikoilleen:

Ompele suoralla ompeleella korvat. Älä edes pyri ihan reunaa pitkin, vaan jatka paininjalan verran väliä. Leikkaa lopuksi ylimääräinen kangas varovasti ompeleen vierestä pois. Aplikointisakset ovat tässä erittäin hyvät.

Ompele mekko kasaan:

Ompele olkasaumat yhteen. Merkkaa hihakappaleiden keskikohta ja kohdista olkasauman kanssa. Ompele hihakappaleet sivuihin kiinni. Lisää etukappaleen helmakappele eteen.

Lisää sivupaneelit:

Leikkaa leveät suikaleet (itsellä taisi olla 8 cm) ja ompele hihasta helmaan. (Suikaleiden pituus oli minulla vähän turhan pitkä, mutta leikkasin ylimääräisen ompelun jälkeen pois.) Kun ompelet kummankin puolet ylhäältä alas, saumasta tulee suorempi (ainakin itsellä). Varmista, ettei sivupaneeli venytä etu- tai takakappaleita, jolloin mekosta saattaa tulla kiero. 

Ja lopuksi huolittelut:

Huolittele hihansuut ja helma. Ompele pääntiehen päärme tai kaitale, mistä nyt enemmän tykkäät. Itse leikkasin vain suikaleen, taitoin kaksinkerroin ja saumuroin päätiehen. Tuli kerralla hyvä! Yleensä sitä venyttää kaitaleen liian tiukalle tai sitten pääntie jää rumasti törröttömään. Nyt meni nappiin eikä tarvinnut ottaa ratkojaa käyttään.

// Psst! Jos olet Instagramissa, tämä mekkonen löytyy myös sieltä Reels-videon muodossa. Käys katsoon ja tykkäämässä videosta! Löydät minut Instagramista: @madam.bc 

Tästä tuli niiiiiin kiva. Yksinkertainen ja veikeä. Pitkät korvat ja sivupaneelit tuovat jujua mekkoon - tai pitäisi varmaan pituuden puolesta puhua tunikasta. Mutta oli mekko tai ei, on se mukavaa pituus legginssien (mitä mää yritän huijata, pierukotikalsarit ne on) kanssa pidettäväksi. Vähän pudotetut olkapäät ja väljät suorat hihat tuovat rentoutta. Istutettuna olisi minun silmissäni "liian hieno kotivaatteeksi".

Eli kotona oleiluun tämän ihan tein. Olen aika kyllästynyt kaikkiin kotivaatteisiin, koska mitäpä muuta sitä on tässä täyden vuoden aikana pidettykään. Ei tarvitse aina olla kulahtaneet collarit ja iänvirttynyt jostain muusta käytöstä kotikäyttöön "alennettu" yläsoa päällä. Eli tälle oli ihan tarvettakin jo. 

Siinä oli pääsiäisen pupuviikko! Toivottavasti tykkäsitte, mulla oli ainakin kivaa. Näillä viikon seitsemällä erilaisella pupupostauksella toivotan erityisen mukavaa pääsiäistä!

DIY: Puolen tunnin pikamekko.

Tiedättekö sen tunteen, kun on jo myöhä, pitäisi iltapalalle käydä, pistää päivä pulkkaan ja rauhottua iltapuuhiin? Sen sijaan sitä yhtäkkiä inspiroituu ja päättää, että minähän alan ompelemaan! Hiusten pesusta viis, uutta ompelusta tulille!

Ja kello käy, kiire on - nukkumaan pitäisi mennä, mutta loisteputken alla (no ei meillä loisteputkea ole, mutta siltä se voisi kuvien perusteella näyttää, haha, kuvanlaatu 1/5!) ommellaan ja kuvataan. Koska valmista pitää saada ennen kuin tuutilullaa tulee.

DIY: Puolen tunnin pikamekko

Hiaton, simppeli kahden kappaleen mekko valmistuu nopeasti. Ihan vain parit saumat ja jos haluaa vetää vähän ekstraa päälle niin voi huolitella kaikki reunat.

Tee näin: Leikkaa hyvän vaatteen avulla kappaleet. Lisää tarvittaessa reilummat saumanvarat (vrt. kankaiden joustavuus). Ylijäävistä kappaleista voit leikata suikaleita, joilla voit huolitella reunat.

Perusvaatteen ja kuvassakin näkyvän "kaavavaatteen" tutoriaalin kuvavaiheineen löydät tästä.

Ompele näin: Ompele olka- ja sivusaumat (ks. linkki yllä). Ompele suikaleista/kaitaleista/kanttinauhasta kanttaukset pääntiehen, hiha-aukkoihin ja helmaan. Kanttauksen/päärmäyksen ohjeen näet tästä mekkotutoriaalista.

Ennen hiha-aukkojen huolittelua päätin paremman istuvuuden vuoksi tehdä pienet muotolaskokset. Puin mekonraakileen päälle ja nuppineulasin kainalon vierestä ylimääräisen kankaan laskokselle. Riisuin mekon, leikkasin taitteen keskeltä auki, saumuroin muotolaskoksen yhteen ja samalla leikkaantui ylimääräinen kangas pois.

Ja sitten se olikin jo valmis! Jes, perusmekko. Sopii housujen ja sukkisten kanssa. Neuletakilla ja ilman.

Kangas on muuten Paapiin palmikkoa.

Olen aika ylpeä kuinka hyvin muotolaskokset onnistuivat. Saumurilla niiden tekeminen ei ole oikein ennen onnistunut vaan pahimmillaan on mennyt ihan vinoon tai muuta sellaista tosi raivostuttavaa. Nyt meni kerralla nappiin, virheistä oppii!

DIY: Kahden pukeutumistavan mekko.

Olen vihdoin saanut selätettyä ompelujumin, jihhuu! Ehkä pian myös vähennettyä hillottua kangaspinoa..

Tässä ompelin uuden pienen mekkosen ja olen tykänyt siitä kuin hullu puurosta. Sen voi pukea päälle kahdella tapaa! Toinen pukeutumistapa on erittäin hyvä vaikka siihen, kun tuntuu että ison lounaan jälkeen vatsa pömpöttää. Silloin voi vaihtaa mekon tyyliä ja pötsi menee enemmän piiloon, jihhuu.

Homman nimi on tässä: kietaistavat sivulepareet. Vähän kuin jo klassikoksi muodostunut Named Kielo wrap dress (ks. ostokaava). Sivut ovat aika pitkälti suorat ja kaarevuus lepareihin jyrkän viisto.

Ks. myös Kielo-mekosta inspiroitunut pitkähihainen kurkkijuhlamekkoni. 

Kun lepareet tuo eteen ja solmiin nauhat, voi ylimääräisen leveyden kerätä eteen. Tämä on se löysempi versio.

Ja jos lepareet vetää essumaisesti taakse ja solmii nauhat eteen (tai taakse), on look siistimpi ja suoralinjaisempi.

DIY: Kahden pukeutumistavan helppo trikoomekko

Tee näin: Leikkaa kaksi kappaletta trikoosta. M-kokoiselle yksi pituusmitta riittää, jos kangas on 150 cm. Taita kangas leveyssuunnassa nelinkerroin ja aseta keskietulinjan päälle suora toppi tai tunika kaksinkerroin taiteltuna. Mittaa vyötärön eli nauhojen sitomispaikka, se on tuo sivun "kärkikohta" ja leikkaa sen ja vaatekaavan mukaan kappaleet.

Leikkaa leikkuujämistä paloja ja yhdistä ja ompele niistä kapeat suikaleet sitomisnauhoiksi.

Ompele olkasaumat yhteen. Ompele sivusaumat yhteen, muista lisätä sivun "kärkikohtiin" nauhat. Huolittele pääntie, hiha-aukot ja helma.

Itse hyödynsin kankaan pienintäkin jämätilkkua myöten - leikkasin ja ompelin niistä huolittelut pääntiehen ja hihoihin. Kaitaleet oli helppo surrauttaa kiinni saumurilla.

Aika hyvin piiloutuu kuvioon poikkisaumat. Sattuivat hyvin mustiin kohtiin, joten ei niitä juuri näe, vaikka saumoja on pääntienkin kataleessa itse asiassa useampikin.

Tästä tuli ihan suosikkimekko. Suunnittelen jo toista versiota!

DIY: Kikka tunikan suurentamiseen.

Pystyraita hoikentaa - eikun miten se meni?

Vaakaraitatunika ainakin leventää, totesin. Kauniisti voisi sanoa, että mitenkäs se vaate ihan itsestään on kaapissa kutistunut? Mutta ehei, kyllä saa ihan itseään syyttään. Ei edes sillä, että lipsahti liian korkea pesulämpötila pesukoneeseen vaan sillä, että on käynyt pieni pötsiintymisen ilmiö. Kyllä, olen lihonnut, sanotaan se nyt ihan suoraan. Ja koska tuppivaatteissa ei ole kiva olla, on keksittävä luovia ratkaisuja.

Tässä tulee operaatio kultsi, kutistin tunikani - ja nyt suurennan sen takaisin!

Lähtötilanne

Tein viime vuonna raidallisen tunikan. Ihan simppeli, ei mitään kummallisuuksia. Ainut jippo oli siinä, että tunikaa pystyi pitämään ihan mitenpäin vain - se on kääntötunika! Toisella puolella oli v-pääntie, toisella puolella pyöreämpi ja laakeampi pääntie. Mukava ja monikäyttöinen vaate, joka sitten jäi loppujen lopuksi ihan liian vähälle käytölle koska herkuttelujen kääntöpuoli kostautui.

Ks. kääntötunikan postaus tästä. 

Ennen vs. jälkeen

Ja nyt, kun tunika oli virunut käyttämättä melkoisen pitkän tovin kaapissa ja yritin sulloutua siihen, tajusin että melkoinen makkarankuori on. Ahdistaa koko pituudelta. Ei sellaista ole kiva pitää, jos tuntuu, että mikään vatsamakkarat näkyy raitojenkin läpi.

Ja sitten ratkaisu! 

Minulla on yksi musta ihan lemppariostomekko, jossa on sivuilla valkoiset kaitaleet. Siitä sain idean: lisään myös tunikaan kaitaleet ja samalla siihen tulee lisää kaipaamani ympärysmittaa.

DIY: Tunikan suurentaminen

Tein sen näin: Ratkoin tunikan sivusaumat auki. Leikkasin mustat kaitaleet, joiden pituus ylsi kainalosta helmaan, Ompelin kaitaleet sivusaumojen väliin.

Periaatteessa homman olisi voinut jättää tähän, mutta mustaa kangasta vielä jäi palasia. Yhdistelin palaset jatkuviksi suikaleiksi ja vielä huolittelin sillä sekä pääntien että helman. Helmaan tuli samalla hiukkasen lisää pituutta.

Ja niin sain taas tunikan käyttöön! Ei se löysä toki nytkään ole, mutta sentääs näyttää siltä, ettei ole vedetty kolmea kokoa liian pientä vaatetta päälle. Ei ahdista ja jos tässä pääsis hiukan kapeampaan linjaan takaisin niin sittenhän tunikaan tulisi lisää mukavaa väljyyttä.

Hauskaa muuten kuinka helman kaitale uppoaa mustiin housuihin. Näyttää paljon lyhyemmältä mitä sitten oikeasti lisäpituuden kanssa onkaan.

Kähden pääntien kääntötunika.

Käykö teille koskaan niin, että pitää juuri silloin alkaa ompelemaan jotain, kun pitäisi olla menossa jo?

Eilen kävi niin. Missä mun tunikat? Pesussa, niimpä tietenkin. Sen sijaan, että olisin vaihtanut tunikoiden kanssa pitämäni legginssit jalasta pois, aloin ompelemaan uutta tunikaa. Jotain lyhyttä, kapeaa ja lyhythihaista. Kyllähän sitä nopeaa ompelee, eikö?

Kello kävi ja ompelukoneen ääressä istuin, vaikka olisi pitänyt olla menossa jo.

Mutta ei aikaakaan, kun tuli valmista. Äkkiä tunika päälle ja menoksi. 

Tunikasta tuli se kaikista helpoin. Mene sieltä mistä aita on matalin -malli. Vain kaksi kappaletta, ei hihakappaleita erikseen, ei kaitaleita, ei mitään ylimääräistä.

Olkasaumat yhteen, sivusaumat yhteen, pääntien, helman ja pääntien kääntäminen. Käyttämäni kangas on tuommoista jotain sekoitetta. Joustaa ja tuntuu kuin trikoo, mutta on kevytcollaria paksumpaa. Kivan jämäkkä, hyvin laskeutuva. Ei veny käytössä - ja mitä parasta: erittäin helppo ommella ja varsinkin huolitella.

Ja sitten tulee jippo!

Oikea silmänkääntötemppu. Kun etu- ja takakappaleet ovat just samanlaiset, ei lisää muotolaskoksia tai muotoja, mutta leikkaa pääntien eteen ja taa erilaisiksi, tunikaa voi pitää kumminpäin vain! Tein toiselle puolelle vähän v-pääntien, toiselle taas laakeamman pyöreän pääntien.

Kaksi pääntietä on siksi hyvä, että se mahdollistaa erilaiset korut ja neuletakit - vai oletko koskaan pukeutunut ja vasta sitten huomannut, että muuten hyvä, mutta neuletakin pääntie on täydellisessä ristiriidassa alla olevan pääntien kanssa? Tai, että kaulakoru on väärän pituinen suhteessa pääntien suuruuteen?

Tästä tuli kyllä hyvä ja varmasti tulen käyttämään paljon. Tuollaisenaan ja neuletakkien kanssa. Menee missä vuodenajassakin vain, paitsi nyt viime kesän superhelteissä.

Ja arvaatteko mitä? Kannatti ommella tunika, ehdin nipinnapin ajoissa sinne minne olin menossakin.

Tykkään kuinka kerralla onnistui etu- ja takappaleiden kohdistaminen. Se on kuulkaa just eikä melkein!

Tykkään muuten myös tuosta sattumalta muodostuneesta vinoraitasaumasta olkapäällä. Ihanan graafista!

Oli hätänen kuva, mutta sehän sopii - hätänen oli tunikakin ja sen jälkeinen lähtö. Heippa, nyt viikonlopun viettoon!

Taskullinen tunika.

Eilen tuli vaatekriisi, oikein sellainen perinteinen. EIMITÄÄNPÄÄLLEPANTAVAA. Yritin pakata Tampereelle, ekoille kädentaitomessuilleni ja en voinut hyväksyä, että sinne pitäisi laittaa jotain ostettua päälle. Ompelen jotain! Ihan nopeasti vain, jotain helppoa! Ja niin se ompelukone alkoi illalla vielä hurisemaan.

Lähtökohtana oli tunika. Ehkä vähän hihaa, mutta ehdottomasti taskut pitää olla. En tahtonut perinteisiä sivutaskuja ja tuohon joustavaan matskuun ei päälle ommeltavat taskut käyneet, joten tein sitten kengurumaiset etutaskun. Leikkasin etukappaleen vyötäröltä kahti ja ompelin eteen ns. taskupaneelin koko kappaleen leveydeltä. Hihat tein kankaan jämäpaloista. Tuommoset laatikot, pudotettuna mallina. Et on kivan väljät ja viileät.

Täytyy kyllä sanoa, että olin jo huokaisemassa valmistatuli, kunnes tajusin mokanneeni viimeisen ompeleen kohdalla. En sitten tarkistanut mitä olin tekemässä ja ompelin helman PUSSIKSI. Melkein ois voinut väsymyspettymysitkut tirauttaa, mutta ei siinä voinut kuin nauraa. Voi aivot, ei ne vaan aina toimi. Ja eikun ratkomaan. Tuommoisen pienen joustinompeleen rytkiminen auki on aina yhtä auvoisaa.. mutta valmista kuitenkin tuli! Ei ihan priimaa etenkään uuden helma-ompeleen kohdalla, mutta itselle passaa. Ei ne muut messukävijät ehdi ompeleita toisilta vahdata.

Messujen asu, check! Taskullinen tunika auttaa, neuletakin voi heittää päältä pois ja sopivan kokoinen olkalaukku pitää kamat hyvin mukana. Tähän tein vielä nahasta geometriset korvikset. Kun ei mukamas ollut mitään tunikan kanssa sopivaa (tiedän, täyttä itsensä huijaamista). Ja sitten eikun messuja kohti. Jännittävää!

Uusin ompelus.

Otetaas tähän väliin pieni vaateompelus. Ei mitään järisyttävän mullistavaa, mutta itselle tosi mieluinen ja mietitty.

Se on jonkinmoinen tunika, väljä malli, paksusta joustavasta ja hyvin laskeutuvasta sekoitekankaasta. En muista mitä se oli - vaikka myyjältä oikein erikseen kyselin sen ominaisuuksia! Mutta mieluinen on päällä ja yllättävän hyvin hengittää, vaikka ajattelin mututuntumalla, että tässäpäs matsku, jossa hikoaa heti.

Malli on osaksi kuin aikaisemmin tekemäni liito-oravaksi ristimäni yläosa (ks. postaus), mutta tässä tunikassa on lyhyemmät hihat, väljyyttä vähemmän ja vähän muotoon leikatut sivusaumat. Myös pääntie on pyöreämpi ja sirompi. Väljyyttä on sopivasti, menee tuollaisenaan, mutta myös vyön kanssa.

Ja tuo kuosi, tykkään tuosta kuosista tosi paljon! Se oli se syy miksi oikeastaan kiinnostuin tunnustelemaan ja kyselemään myyjältä koko kankaasta. Eikö muistutakin tuo kuosi fiilikseltään vähän Marimekkoa? Kuosi myös upottaa piiloon aika hyvin käsivarren puolessa välissä kulkevat olka- ja hihasaumat!

Mitäs te olette ompeleet?

Mustavalkoinen pus.

Hyvää ystävänpäivää! Tänä vuonna ei ruusuiltu vaaleanpunaisissa, vaan pysyttiin mustavalkoiselle uskollisena.

Löysin tämän kangaspalan (kuvassa kaksinkertaisena) edellisiltä Eurokankaan "pussi-päiviltä". Tungin kympin pussiin sillä ajatuksella, että raitaosista ompelen uuden graafisen tyynynpäällinen. Mutta kas, kotona hahmotin kankaan kokonaisuudessaan. Ylhäällähän on kasvot! Ja toisella puolella kangasta samanlaiset!

Kasvojen profiili näyttää vähän siltä, kuin nainen pienesti puhaltaisi tai pussaisi. Pusutteluthan tähän päivään sopii, joten päätin tehdäkin tyynykankaasta ystävänpäiväksi uudeen vaatteen. Palan pituuskin riitti juuri sopivasti tunikaksi!

Kaavana käytin vanhaa itsetehtyä tunikaa. Kun käyttää kaavana valmiiksi lempivaatetta, tietää mitä saa. Tulee kerralla hyvä pituus, sopivat hihat ja mieluinen pääntie. Tunikoissakin parin centin muutokset voivat vaikuttaa paljon mukavuuteen.

Ja mukavanhan siitä tuli! Tuosta pääntien "pusunaamasta" tuli aika hauska! Toisella puolella se puhaltaa oikealle ja toisella puolella vasemmalle. Se onkin sitten ainut ero tunikassa. Malli on ihan sama kummaltakin puolelta, ei ole väliä kumman puolen pistää eteen ja kumpi on takapuoli. Se on nopean pukeutujan etu!

Olisi kyllä mielenkiintoista tietää miten kuosi oikeasti jatkuu reunan yli. Näkyykö koko pää? Vai yhdistyykö se noiden oksien kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi? Mitä muuta on printissä kankaan keskellä?

Oli teidän ystävänpäivä sitten vaaleanpunainen tai mustavalkoinen, toivottavasti jokaisella on joku, jolle toivottaa hyvää ystävänpäivää. Oli se sitten puoliso, lemmikki, paras kaveri tai vaikka vieläkin parempi sisarrus. Nyt on hyvä hetki sanoa, että kiitos kun olet kanssani!

Pus ja kiitos myös teille blogini lukijat. Toivon teille kaikille oikein hyvää ystävänpäivää!

Arjen älypelit.

Hamstrasin lapsena jos minkälaista hilpetöörää. Moni niistä pikkuhilppeistä päätyi muistojen lootaan, jota on sitten aikuisena aika ajoin karsittu. Hilpetöörästä on löytynyt koru jos toinenkin. Yksi sellainen on tämä alkujaan avaimenperä, joka toimi myös jonkinlaisena älypulmana. Ärsyttävänä sellaisena. Muistan jopa välttäneeni käyttöä, ettei vain palat lähtisi pois paikoiltaan.

Kolme kappaletta ja kas, sitä luulee, että helppoahan tämä nyt on. Kas, se menikin väärin. Hmpf, taas väärin. TAAS väärin? Mitenkä nämä meni?! Ja sitten sitä luulee itteänsä tyhmäksi. Yllättävän vaikeaa on runnoa toisiinsa kolme pientä palasta! (Apua, miten tämän muka sai koottua lapsena, jos nytkin teki turhan vaikeaa?)

Jäipä se kuitenkin viimeiseksi kerraksi. Enää ei tartte tuntea itteänsä tyhmäksi, kun pikaliimasin koko höskän. Ja laitoin kaulaketjuun. Mitä sitä kaikkea muistojen lootassa säilömään, jos niistä voisi olla iloa ihan arjessakin?

Huomaatteko muuten tuon tunikan? Huomaatteko? Arvaatteko mistä se on tehty?

Kuva: R. Lillemägi

Se on yhdestä isosta trikoohuivista! Ja uskallan väittää, että on muuten oikeasti maailman helpoin tunika. Jokainen osaa! Reikä keskelle ja sivuille kiinnitysmekanismit eli nepparit (tai vaikka nauhat), sit kiedotaan takaa sivujen nepparit eteen ja edestä nepparit taakse. Vaikeinta tunikassa on saada nepparit ommeltua oikeinpäin. Sekin on usein yksi älypeli. Vai olenko se vain minä, joka onnistuu usein laittamaan vähintään toisen puoliskon nurinpäin?

Parasta tunikassa on myös se, että sitä voi myös pitää edelleen kaulahuivina ihan normaalisti!

Tarkat ohjeet tunikan tekoon ja 50 muuhun kierrätysaiheiseen askartelu-, ompelu- ja maalausprojektiin löytyy
Itte tein ja kierrätin -kirjastani. Sieltä mm. pukeutumiseen lisää ideoita!