Taskullinen tunika.

Eilen tuli vaatekriisi, oikein sellainen perinteinen. EIMITÄÄNPÄÄLLEPANTAVAA. Yritin pakata Tampereelle, ekoille kädentaitomessuilleni ja en voinut hyväksyä, että sinne pitäisi laittaa jotain ostettua päälle. Ompelen jotain! Ihan nopeasti vain, jotain helppoa! Ja niin se ompelukone alkoi illalla vielä hurisemaan.

Lähtökohtana oli tunika. Ehkä vähän hihaa, mutta ehdottomasti taskut pitää olla. En tahtonut perinteisiä sivutaskuja ja tuohon joustavaan matskuun ei päälle ommeltavat taskut käyneet, joten tein sitten kengurumaiset etutaskun. Leikkasin etukappaleen vyötäröltä kahti ja ompelin eteen ns. taskupaneelin koko kappaleen leveydeltä. Hihat tein kankaan jämäpaloista. Tuommoset laatikot, pudotettuna mallina. Et on kivan väljät ja viileät.

Täytyy kyllä sanoa, että olin jo huokaisemassa valmistatuli, kunnes tajusin mokanneeni viimeisen ompeleen kohdalla. En sitten tarkistanut mitä olin tekemässä ja ompelin helman PUSSIKSI. Melkein ois voinut väsymyspettymysitkut tirauttaa, mutta ei siinä voinut kuin nauraa. Voi aivot, ei ne vaan aina toimi. Ja eikun ratkomaan. Tuommoisen pienen joustinompeleen rytkiminen auki on aina yhtä auvoisaa.. mutta valmista kuitenkin tuli! Ei ihan priimaa etenkään uuden helma-ompeleen kohdalla, mutta itselle passaa. Ei ne muut messukävijät ehdi ompeleita toisilta vahdata.

Messujen asu, check! Taskullinen tunika auttaa, neuletakin voi heittää päältä pois ja sopivan kokoinen olkalaukku pitää kamat hyvin mukana. Tähän tein vielä nahasta geometriset korvikset. Kun ei mukamas ollut mitään tunikan kanssa sopivaa (tiedän, täyttä itsensä huijaamista). Ja sitten eikun messuja kohti. Jännittävää!