maanantai 6. heinäkuuta 2020

Virkattu ötökkäsuoja lasille (+ ohje).


Pörrääkö sinunkin juomaasi aina joku vieraileva siivekäs kaveri? No ei enää, ötökkäsuoja pitää öttiäiset poissa!

Hauskaa kuinka viime kuussa Facebookin virkkausryhmissä virkatut ötökkäsuojat lähtivät omaksi pieneksi ilmiökseen. Niitä teki niin moni ja kuinka erilaista versiota näinkään! Tämä on minun versioni. Tein sen jo keväällä ja se julkaistiin alkukesän Kauneimmat Käsityöt -lehden nro:ssa 4/20. 

Nyt lisään sen myös tänne! Sano siis stop juomaasi havitteleville ötököille ja virkkaa suoja, joka sopii niin tölkin kuin lasinkin päälle. Siinä on myös valmiiksi sopivan kokoinen reikä pillille (ja tietty suositaanhan kesto- tai biohajoavia paperipillejä), joten suojaa ei tarvitse siirrellä ees taas pois ja takaisin juomaa hörppiessä.
DIY: Virkattu ötökkäsuoja

Lanka
: Puuvillajämälankaa (esim. Hjertegarn Cotton nr.8, 100 % puuvillalanka, 50 g = 165 m). Virkkuukoukku: Langan ja käsialan mukaan. Muut tarvikkeet: 10 lasi- tai kivihelmeä. Virkkauksesta: Yhdistä jokainen krs ps:lla. Jos krs alkaa pylväällä, korvaa se 3 kjs:lla.

Huom! Tarkista helmien reikien koko. Niiden on oltava sen verran suuret, että virkkuukoukku mahtuu helmen läpi. Tarvittaessa voit vaihtaa helmien kohdalla pienempään koukkuun. Helmet voi myös jättää pois, mutta etenkin painavat helmet varmistavat, että tuulessakin suoja pysyy hyvin paikoillaan.

Tee näin: Tee taikasilmukka. 1. krs: Virkkaa taikasilmukkaan 2 kjs + 13 p, yhdistä 1 ps:lla 3:een. kjs:aan. 2. krs: 2 p jokaiseen s:aan (= 28 s). 3. krs: *1 p, 2 p samaan s:aan*, toista *-* kunnes jäljellä on 2 s. Tee pillille aukko ja virkkaa 3 kjs, yhdistä krs ps:lla 1.p:een (= 40 s). 4. krs: *2 p, 2 p samaan s:aan *, toista *-* koko krs (= 54 s). 5. krs: *3 p, 2 p samaan s:aan *, toista *-* koko krs, kunnes jäljellä on 2 s, virkkaa 2 s yhteen 1 p:llä (= 66 s). 6. krs: 1 p jokaisen s:n takareunaan. 7. krs: *1 ks, 1 puolip, 1 p + 1 pp samaan s:aan, 1 p, 1 puolip, 1 ks*, toista *-* koko krs. 8. krs: *4 ks, nirkko (eli 3 kjs, tee 1 ps 1.kjs:aan), 3 ks*, toista *-* koko krs. 9. krs: Virkkaa kiinteitä ketjusilmukoita jokaiseen s:aan, tee nirkon päässä ks, mutta päästä koukulta vasemmanpuoleinen langankierto vapaaksi ja ota toiselle virkkuukoukulle helmi, vedä langankierto helmen läpi ja vedä tee ks loppuun. Päättele.

maanantai 29. kesäkuuta 2020

Kesän paras jätskimekko (+ tilkut käyttöön!)

Liekkö helle nyrjäytti pääkopan ympäri, mutta jokin iski ja kovaa - tartuin kaavakirjaan! 

En lähes tulkoon koskaan ompele mitään itselleni kaavoista. Koen ne työläinä eikä niiden istuvuudesta silti ole takeita. Ompelen siis pääsääntöisesti leikkaa kangas valmiin vaatteen avulla ja toivo parasta-metodilla. 

Mutta nyt viime viikonloppuna sen aloitin, kaavojen piirtämisen. Inspiraationa Nuppunen-kirja. Piirsin kerralla jopa viidet mekkoset. Viidet! Ajattelin, että nyt kun kynnyksen yli menty, niin samahan se on piirtää useammat heti kerralla valmiiksi. Yksi tuli nyt heti tehtäväksi, muut kaavat jätän jemmaan siltä varalta, että jos jää himo jatkossakin kokeilla kaavoista ompelemista.
Valitsin ekaksi kaavakokeiluksi Peipponen-nimisen mekon. Tein muuten ihan ohjeiden mukaan, mutta lisäsin hihapituutta ihan pikkasen ja ompelin niihin vielä kaitaleet. Jätin mekon helmasta pussittavan kuminauhan pois. Piti kyllä tehdä se, mutta sovittaessa mekko tuntuikin enemmän omalta ilman pussihelmaa.
Pelkäsin, että jääkö helma viipottamaan ilman kaavaan tarkoitettua kuminauhaa, mutta ei jäänyt, ei ainakaan niin et se itseäni häiritsisi. Vähän jäi hihat hitusen verran ahtaiksi käsivarsilleni, mutta sekään ei haittaa.
Pienet parannuspuutteet sallitaan, kun kuosi on niin kiva!

Kankaana on Mereenin salmiakkinen mehujäätaikaa-luomutrikoo. Ostin sen jo aikoja sitten joltain messuilta. Kauan piti hillota, mutta nyt se tuntui juuri oikealta kankaalta tähän mekkomalliin! Just täydellinen kesämekko! Jätskimekko! 
Ompelin mekkoon myös pääntiehen kaitaleet ja sivusaumoihin kaksinkertaiset taskut (ohjeessa nämä valinnaisia vaihtoehtoja). Ja kerrankin tein taskut täysin oikeaoppisesti! Tukikankaat, tikkaukset ja kaikki. Yleensä vähän oion taskuissa ja kyllähän sen eron nyt huomasi. Ehkäpä teen jatkossakin sen pidemmän kaavan mukaan kirjaimellisesti.
Korvissa keväällä ostetut Vernada-puodin ovaalit Kesä-korvikset. Sopivat mielestäni hyvin yhteen mekon muotokielen kanssa. Korvikset ovat muuten nahkaa, vaikka näyttävät vanerilta! Mukavan kevyet.
Ja entäpä tilkut?

Trikoovaatteiden ompelusta jää aina raivostuttavia epämääräisiä soiroja ja kummallisia pikkupaloja. Ihan pienet palat viskasin koriin (kerään tilkkumatskua ison rahin tai bolsterityynyn tms. täytteeksi), mutta mihin käyttää isoimmat palat ilman, että tunkee loputtomaan suohon eli ylitse pursuavaan tilkkulaariin?
Soirosta tuli hiusdonitsi ja "isosta" tilkusta leikkasin etumuksen miehen boksereihin. Tuli aika mehujään raikkaat!

Näistä tulikin ihan 100 % kierrätysboksat! Sininen trikoo on vanhasta mekosta/tunikasta (vai viritelmä mikä ikinä olikaan), munapussin toisella puolella satunnainen trikoopala tilkkulaarista ja vyötärönauha on vanhoista miehen kalsareista. Aika buenot! Kaavana näihin Suuri Käsityö 10/19 bokserit. 

Muutaman mehujään leikkasin tilkuista talteen. Meinasin ne tikata boksereiden lahkeisiin, mutta olisivat olleet liikaa, joten jätin pois. Ehkä niillä vois jonkun t-paidan tahran peittää? Tai käyttää korttiin?

torstai 25. kesäkuuta 2020

Keramiikkaa oppimassa.


Kävin yhden illan keramiikkakurssilla. Se oli ihanaa. Joskus lapsena kävin keramiikkakursilla ja yläasteella valinnaisena mulla oli keramiikkaa, mutta ne opit ovat jääneet aika unholaan. Päätin, että nyt on kiva aika laittaa kirjaimellisesti kädet saveen!
Käytössä oli punasavea ja siitä sai tehdä mitä itse halusi. Mielessä oli kolmijalkainen ruukuntapainen asia ja lähdinkin sitä ensimmäisenä toteuttamaan! Jalat olivat haastavat ja jännitti jääkö ruukku suoraan tai kestävätkä jalat edes ruukun polttamista.

Yhden illan saven muovailun jälkeen kunkin työt jäivät kuivumaan ja odottamaan polttoa. Parin viikon päästä tuotokset sai käydä hakemassa kotiin.
Ja siinähän se kaveri nyt seisoo! Ja aika hyvin on tasassakin jalat - aika hyvin siis ensikertalaiselta! Lasitus jäi kurssin vetäjälle ja suoraan sanoen se jäi kyllä vähän harmittamaan. Ruukun sisällä on vahva, tasainen valkoinen lasitus ja ulkopuolella ei sitten niinkään. Tiesin ennalta ettei siitä nyt ihan tasainen tule ja siveltimen vedot näkyvät, mutta ero on silti silmiinpistävä (kun vertasi muihin ja muiden töihin). Lisäksi jalat olivat jääneet kokonaan lasittamatta.. Suunnittelin jo paikkaavani lasitusta emalimaalilla ja sutivani jalat valkoisella akryylimaalilla ruukkuun mätsääväksi.
Toisaalta lasittamattomat jalat näyttävät myös vähän puisilta, eikö? Emmin kovasti maalaanko jalat vai jätänkö savipintaisiksi. Ja muutenhan ruukku on aika veikeä, eikö? Olin jättää suun pois, mutta hömelö kaukaisuuteen tuijottava katse kruunautuu vienolla hymyllä.

Ja ruukku ei ollut ainut mitä kurssilla tein..
..katsos tätä! Se on klassikko, alusta saippualle. Sellaista ei meillä ollutkaan. Ja tässä on lasitus juuri sopiva, paljon tasaisempi mitä ruukussa.
Isosta pieneen - kun näytti, että savea ja aikaa riittää, tein myös minikupin. Sanoin kyllä jo tehdessä etten tiedä mitä varten. Kynälle liian pieni, ompeluneuloille (tai vastaaville minikokoisille asioille) on taas liian iso. 
Viimeisimmästä työstä tuli suosikkini. Se on pilvenmuotoinen alusta! Tein sen teenjuontia varten eli siihen voisi laittaa teepussin (koska käytän pussin aina kahdesti) tai teesihvilän (koska aina sotken sen kanssa).

Toisaalta pikkupilvi olisi myös aika kiva alusta koruille. On vähän paha tapa riisua korvikset sohvapöydälle ja siitäkös ne usein tipahtavat mihin sattuu. Just etsin toista valkoista nappikukkakorvista valkoiselta hapsumatolta! Pilvi voisi olla kiva paikka pöydällä, johon laittaa korvikset.

// Ks. virkatut kukkakorvikset ja niiden ohje tästä postauksesta.
Pienestäkin jämäsavesta sai vielä yhden koristeen. Se on sateenkaaren inspiroima kaari. Ripustin sen kirjaintauluun.
Aika paljon sai noin kilon mötkäleestä savea! Ja ainahan on kivaa oppia uusia kädentaitoja.

tiistai 23. kesäkuuta 2020

DIY: Hyttyskarkote.


Hyttyset eli itikat eli sääsket - nuo kesän inhottavat, inisevät riesat. 

En voi sietää sääskiä. Saan niistä ihan tolkuttoman kokoisia poukamia, jotka saattavat kutista monta päivää putkeen. Sanomattakin selvää, että mökille mentäessä sitä ui ja suihkii itikkamyrkyssä. Nyt juhannusmökille mentäessä itikkamyrkyt alkoivat etomaan. Olisiko jokin luontaisempi ase sääskiä vastaan?
Sopivasti törmäsin Roosa Blomin DIY-hyttyssuihkeeseen! Jes, tätä kokeilen!

Homma toimii näin: vettä ja eteeristä öljyä suihkepulloon ja menoks! Valitsin Roosan "listalta" piparminttua ja laventelia öljypariksi, koska niitä sattui olemaan kotona valmiiksi. Laitoin ensin suihkepulloon, mutta koska tippoja lirahti vähän liiaksikin veteen niin laimensin seosta vähän lisää ja laitoin osan litkusta pienempään pulloon. Iholle käytettäessä eteerisiä öljyjä on hyvä laimentaa valmiiksi niin eivät ainakaan aiheuta reaktiota auringon kanssa. 

Tuoksusta tuli aika kiva, lempeän raikas. Yleensä laventeli yksinään tuikkaa liikaa nenään, mutta yllättävän hyvin toimi piparmintun kanssa yhdessä. Käytin hyttyssuihketta pullosta (sormenpäähän ja siitä vähän iholle) nilkkoihin, niskaan ja ranteisiin. 

Ja arvaatteko mitä? En saanut viikonlopun aikana yhtään puremaa nilkkoihin tai niskaan. Muutama kyllä tuli reisiin, mutta muuten sain olla aika rauhassa, vaikka sääskiä oli todella paljon! 
Entä toimiko se?

Väittäisin viikonlopun empeerisen tutkimuksen lopputuloksena, että ei se ihan tyhjää ollut! Sanoisin, että kyllä tuo toimi! Plussaa myös: kustannukset suppeat, voi ottaa niin pieneen pulloon mukaan kuin tarvitsee ja tuoksukin on hyvä ja sellainen ettei kanssatoveri nyrpistä nenää sääskimyrkylle.

Kyllä tuota käyttää mieluummin kuin ainetta, jossa on herkästi syttyvää -merkki kyljessä. Mietippä sitä.

torstai 18. kesäkuuta 2020

Kitaramiehen tennarit.


Pitkästä aikaa jotain tällaistakin!

Ei olekaan pitkään toviin blogissa ollut mitään maalaushommia - nyt on! Pensselit käteen, maalipurkit auki ja tussit hollille odottamaan. Kitara ja tiiliseinä, täältä tullaan!
Oli lahjaksi mentävät tennarit, joissa lähtökohtana oli tietty kitara. Siihen taustalle ikään kuin Pink Floydin inspiroimaa valkoista, tasaista tiiliseinää ja sitten jotain muuta. Ensi piti tulla nuotteja, mutta eivät ne olisi näkyneet mihinkään, joten vaihdoin ne Gunnareiden inspiroimiin punaisiin ruusuihin. Eli monta elementtiä tulevan käyttäjän lempparimusiikkijutuista!
Ja tällaiset niistä sitten tuli. Pidin tiiliseinän isokokoisena, jotta ei vie liikaa huomiota ja mene liian epäselväksi. Se saa olla ihan rauhallisena taustalla. Kitarat vähän eri kokoisina ja eri kulmasta metalliefektein. Ja sitten ruusuja! Ne olivat minulle jokseenkin haastavia, koska ihan hirveesti teki mieli tehdä värivaihteluja, siroja kohtia ja muuta piperrystä, mutta ei. Silloin niistä olisi saattanut tulla liian naisellisia. Tasaista tummanpunaista, ihan hituinen valkoista ja kunnon mustat reunat, ne on enemmän rock.
Tykkään kyllä näiden kokonaisilmeestä. Voimakkaat, mutta raikkaat. Menoa ja meininkiä, mutta silti rokkenrollia melko tyylikkäästi. Toivottavasti myös tennareiden saaja tulee pitämään näistä.
Olipahan mukavaa pitkästä aikaa kustomoida kenkiä. Edellisestä kerrasta olikin jo aikaa!