keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Kangasmaski 3.0 - vielä istuvampi malli!

Kangasmaski on ollut jo pitkään ihan arkipäiväinen asia. Oudosta asiasta tuli normaalia. Ja näyttää siltä, ettei vielä toviin asia muuksi muutu.

Marraskuussa tein satsin mustia maskeja ja nyt ovat ne menneet sellaiseen kuntoon, että oli jo pakko tehdä uusia. Samalla hoksasin vielä yhden helpottavan askeleen maskien teossa. Se ainakin jotenkin itselle oikaisi yhden mutkan suoraksi, joten sarjana maskien ompelu kävi entistä helpommin. 

Joten tässä tulee UUSI OHJE: KANGASMASKI 3.0.

Katso myös kangasmaski 2.0. -ohje.
DIY: HELPPO NENÄTUELLINEN KANGASMASKI 

Aloita kankaiden kattilaesipesusta eli pesemisestä. Kiehauta 5-10 min ripusta kuivumaan. Tarkoituksena on kankaan kutistaminen. Pese myös kuminauhat - itse en sitä tehnyt edellisten maskien kanssa ja kuminauhat kutistuivat ja kirrasivat korvasta. Talvella pipokautena se ei sinänsä haitannut, mutta nyt korvat menee ilman pipoa ikävästi rullalle.
Leikkaa ja ompele kappaleet yhteen. Alku starttaa samoin mitä edellisessä ohjeessa (linkki yllä alussa).

1.-2. Leikkaa tiheästä puuvillasta kaksi kappaletta. Itsellä oli 17,5 x 18,5 cm, mutta minulla on pienehköt kasvot, joten räätälöi kokoa itsellesi sopivaksi. Leikkaa kuminauhapätkät, itsellä 18,5 cm. Nuppineulaa kuminauhat lyhyempiin laitoihin noin 1 cm päästä kulmasta.

3.-4. Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele yhteen. Jätä aukko pitkään laitaan. Jos kankaassa on kuvio, jätä aukko alalaiteen. Leikkaa kulmat pois ja käännä oikeinpäin. Työnnä esim. kynällä kulmat skarpeiksi.
5. Merkkaa nuppineuliuoilla ylälaitaan keskelle nenätuen paikka. Edellisestä maskipostauksesta saat ohjeen itse tehtävään nenätukeen. Ne ovat olleet hyviä ja kestäviä, nyt käytin valmiista Prymin nenätukia, kun niitä vielä sattui valmiina olemaan.

6.-7. Laskosta reunat. Itse tykkään yhdestä leveähköstä vastalaskoksesta niin, että laskosten yhtymäkohta on sisäpuolella eli ihoa vasten. Maski avautuu silloin ihan näppärästi ja yhden vastalaskoksen päältä on helpohko ommella. Itse laskostin niin, että laskostettuna laidan leveys on noin 8 cm. 

8. Ujuta nenätuki merkattuun kohtaan ja "lukitse" nuppineuloilla paikoilleen. Ompele koko maskin ympäri reunaa pitkin. TÄSSÄ tulee edelliseen ohjeeseen helpotettu askel: ei tuplatikkausta yläosaan. Kun nenätuki laitetaan valmiiksi maskin sisään aukosta, voi ompelun aloittaa suoraan nenätuen ns. aloituskohdasta, jatkaa laidan laskosreunaan, ommella alalaidan samalla aukon sulkien ja lopettaa toisen laskosreunan jälkeen nenätuen aloituskohtaan.
Ja sitten maskin pitäisi näyttää tältä!

Kokeile istuuko maski miten kasvoilla. Ja jos käy niin kuin minulla, että alalaita tuntuu turhan ilmavalta..
..nippase alhaalta kiinni ja ompele alakulmaan pieni laskos. Laskos on ihan pieni kolmio ja sitä ei tarvitse mitenkään leikata. Riittää kun taitaa ja ompelee keskikohtaan nuppineulan mukaisesti pienen taitoksen.

Ja heti paranee istuvuus!
Ja valmis maski on tässä!

Tässä(kään) ohjeessa ei ole monia vaiheita. Ei monimutkaisuutta. Ei silittämistä, mittaamista ja kääntelyä. Ei turhaa kikkailua. Ompelua vain kahdessa erässä (jos lopun minitaitosta ei lasketa erikseen ompeluvaiheeksi) ja kummassakin ommellaan vain maskin ympäri. Puoleen tuntiin ehtii hyvin ommella sarjatuotantona jo monta maskia.
Ah, ei enää kuminauhat kiristä korvista! Mikä ihana tunne. 

Ja plussaa tietenkin polka dot -kuosista. 
Tein maskeja monessa kuosissa! On pilkullista, on lehtikuosia, on värikästä meininkiä. Kivaa iloittelua synkkien mustien maskien jälkeen. Kaikki ovat omista kangasvarastoista. Ihoa vasten käytin edellisistä maskeista jääneitä puuvillapaloja (mustaa ja valkoista antibakteerista puuvillaa). Osa kuminauhoista on uusiokäytössä.

Ja vanhat maskit (pesin tietty eka) purin paloiksi. Kutistuneet ja kummallisen värisiksi värjäytyneet ex-valkoiset kuminauhat kuminauhapätkät laitoin kummareiden pätkäpussiin (kyllä niitä voi johonkin käyttää vielä). Itse tehdyt, käytössä hyvin mutkaisiksi vääntyneet nenätuet pääsivät eläkkeelle eli metallinkeräykseen. Ja itse puuvillapalat jäivät harkintaan - ehkä tungen ne suoraan saumuri- ja leikkuusilppusäkkikeräykseen, koska maskikankaiden käyttö esim. tilkkuina tuntuu jotenkin kummalta..
Tämä on kyllä ehdoton suosikkini uusista maskeista!

Eikö ole oikea käsityön ystävän kangasmaski! Kankaan olen saanut aikoinaan lahjaksi.

Kyllä näitä taas mielellään käyttää ja sitten kotona keittelee puhtaaksi.

torstai 15. huhtikuuta 2021

Helppotekoinen kosmetiikkalaukku

Ensin tuli minikokoista penaalia, nyt suurta toilettilaukkua! Tai kosmetiikkalaukkua hienommalta nimeltään.

Ks. kompakti penaali (sopii myös pienille meikeille!).

Matkustelen harvoin ja nyt kuluvana vuonna vielä harvemmin. Nyt kuitenkin tuli mahdollisuus pieneen kotimaan reissuun ja hetkenä, kun olisi pitänyt jo alkaa pakkailemaan, päätin ommella uuden toilettilaukun. Edellinen karkkipapereista tehty toilettilaukku (ks. postaus) meni syksyllä ihan päin prinkkalaa enkä edes löytänyt sitä mihin sen olin viikonloppureissun jälkeen sullonnut. 

Tuntui helpommalta ommella uusi hyvä, kun kääntää kaikki kaapit läpi missä huono vanha piileskeli. Joten ompelemaan:

Valitsin materiaaliksi keinonahkaa. Oli rullalla vielä sopiva määrä jäljellä. Tämä on sen verran jämäkkää ja helposti puhdistettavaa kääntäpuoleltaan, että päätin ommella laukun ilman vuorta - mikä oli hyvä, koska siinä myös säästi aikaa.

Aikaa ja vaivaa säästi myös vetskarissa. Valitsin vanhasta laukusta puretun vetoketjun, johon olin jättänyt laitoihin valmiiksi siistit nahkalaidat. Vedinkin oli aika kiva!

Kuvassa (harmi ettei kuva on superhuono, mutta sen siitä saa kun alkaa ompelemaan kiireessä sen sijaan että alkaisia oikeasti jo pakkaamaan) alla isot sivukappaleet, pystypalat ovat sivuihin tulevat ja alla pohjakappale.

Päätyihin lisäsin taskut pienille jutuille. Alas laitoin laskokset, joten taskut pussittavat kivasti. 

Valitsin tilkkulaarista tietoisesti kahta eri kuosia, sitä voisi ajatella et pilkulliseen vaikka niitä mitä käyttää aamulla ja toiseen sitten iltajuttuja.

Ja tältä homma näyttää just ennen loppusuoraa eli ompelun jännittävintä osuutta: laukun kääntöä oikeinpäin.

Ompelu kävi superhelposti, tähän ei kauaa aikaa mennyt. Ei huolitteluja (muuten kuin puuvillaisiin taskukappaleisiin) ja vetoketjukin oli niin helppo lisätä. 

Ja tilaa on! Onkohan mulla koskaan ollut edes näin isoa toilettilaukkua? Mahtuu kaikki ja enemmän. Yleensä laitankin kaikki minkä voi niin pienempiin reissurasioihin tai -tuubeihin ihan jo sen vuoksi, että se on helpompaa kulkiessa. Laukku painaa vähemmän ja tilaa vie vähemmän, jos ei kaikkea kuljeta sellaisenaan. Ottaa mukaan vain sen mitä tarvitsee.

Musta nahkavetskari on kyllä hieno ja virtaviivainen yksityiskohta. Tai voisiko jopa sanoa et se on tämän laukun juttu?

Kiva, että sain tuon vetskarin käyttöön. Vähän jo sitä säästelinkin ja nyt sai kohteensa.

Ja sitten eikun toilettilaukku kassiin ja reissuun! (Ja kyllä, epideamia-asiat huomioiden. Turvallisuus ennen kaikkea.)

tiistai 13. huhtikuuta 2021

DIY: Kompakti, superhelppo penaali

Olen alkanut piiiitkän, vuosia kestäneen tauon jälkeen piirtelemaan ja luonnostelemaan. Välillä jopa päivittäin. Siinä, kun nostelee eri tussisettejä ja tussipusseja milloin mihinkin sohvalle, nojatuoliin tai sänkyyn niin kyllä miettii: miksei vaan voisi olla parhaimmat tussit samassa paketissa?

Ja siihenhän on superhelppo ratkaisu: penaali! Minulla ei ole ollutkaan vuosiin minkäänlaista penaalia, kun ei sille ole ollut tarvetta. Ja nyt tein ns. venemäisen superkompaktin penaalin. Mittasin, että siihen mahtuu vain ja ainoastaan lemppareista lemppareimmat kynät. Ei ole tilaa yhtään sen enempää - jos olisi, olisi sama tehdä repun kokoinen penaali, jotta kaikki kynät mahtuu mukaan.

DIY: Kompakti penaali

Vain viiden vaiheen ompelus!

Tarvitset vain palan nahkaa ja sopivan vetoketjun - ei muuta! Itse käytin jämäkeinonahkaa, joka on vanhasta laukusta leikattu. Myös vetoketju on jostain kierrätetty, saattaa olla myös vanhasta laukusta.

1. Leikkaa nahasta kaksi suorakulmiota. Leikkaa nahasta myös kaksi pientä neliötä, joiden leveys on vähän suurempi mitä vetoketjun leveys.

Nämä tässä ovat kooltaan 8 x 19,5 cm.

2. Ompele neliöt vetoketjun päihin. Voit ommella suoraan siitä päältä, kunhan olet vetoketjun hampaita ylittäessä supervarovainen (ettei neula osu ja väänny). Ompele neliöt kuvan mukaan niin, että neliöt jäävät vetskarin päihin ja vetoketjun osuus jää suorakulmiota kaitasemmaksi.

3. Ompele vetoketju paikoilleen. Tikkaa päältä oikealta puolelta halutessasi.

4. Taita suorakulmiot vastakkain ja ompele sivu- ja alasaumat yhteen (muista jättää vetoketju auki tai ainakin puoliksi auki, jotta pääset kääntämään penaalin ympäri). Leikkaa mahdollinen ylimääräinen vetoketju ja nahka pois. Siisti ja saksi tarvittaessa ala- ja sivusaumat. Leikkaa kulmista pienet neliöt pois (itsellä 2 x 2 cm). 

5. Taita kulmien aukot vastakkain, kohdista sivu- ja alasaumat ja ompele päältä. Saumat muodostavat pohjan. Käännä penaali oikeinpäin. Työnnä esim. kynällä kulmat suoriksi.

Jos haluat, tee vielä piste iin päälle:

6. Leikkaa nahasta pieni suikale ja vähän suurempi suikale. Hapsuta suuremman suikaleen pitkä reuna. Pikaliimaa pieni suikale suurehkon välirenkaan ympärille ja kierrä ja liimaa hapsusuikale siihen ympärille. Kiinnitä hapsu vetoketjun vetimeen.

Ja sitten se onkin jo valmis!

Eikös ollutkin superhelppo. Ja tietenkin penaalista saa vieläkin superhelpomman, jos tekee ihan litteän penaalin ilman kapenevaa pohjaa. 

Hyvin voisi muuten tätä penaalia käyttää muussakin meiningissä. Meikeille. Koruille. Laukun pikkusälälle. Olisi myös kiva vähän suuremmassa koossa. Silloin voisi olla sopiva sukkapuikoille. Nyt koko ois passeli virkkuukoukuille. Kyllähän tälle löyty heti monenlaista käyttöä.

Ja on kompakti. Mutta silti kaikki nämä mahtuu sisälle! 

Kuusi tussia, puukynä, kaksi water brush - säiliösivellintä, pyyhekumi ja teroitin. Eli kaikki mitä eniten käytän luonnoskirjaan "taiteillessa". Näiden lisäksi käytössä on usein joko vesivärinapit tai akvarellikynät.

Sanoisin: mikä tilaihme!

Ihanaa, että akuutin inspiraation tulessa voi napata vain kompaktin penaalin ja luonnoskirjan käteen. Säilytän kaikkia eri tussisettejä ja paketteja siis hyllyssä laatikossa ja tuntuu, että inspiraatio ehtii mennä ohi siinä vaiheessa, kun on kaivanut laatikosta haluamansa tussit käteen.

Seuraavaksi voisikin vähän tussailla lisää. 

Pahoittelut kuvan pyllystä. Ei iskeny sensuuri.

torstai 8. huhtikuuta 2021

DIY: Betoninappikorvakorut

Pääsiäisen betonipupu-askartelu tuotti jotain muutakin aikaan. 

Tykkään käyttää aina kerran sekoitettavat massat ja ainekset kerralla viimeistä tippaa myöten. Eihän sitä hyvää matskua hukkaan heitetä. Joten jos betonimassailee, on hyvä olla sivussa jämien jämille minikokoisia ideoita ja pikkuruisia muotteja valmiina - tässä sellaiset yhdet!

Olen aika pitkälti isojen korvakorujen ystävä, mutta koronakotoiluvuosi ja kasvomaskien kanssa sompailu ovat kääntäneet vaakakuppia siihen, että mitä pienempi, sitä parempi. Kun on nappikorvis, ei se ole maskin kuminauhan tiellä.

Ja nämä betoninappikorvakorut ovat todella minit! Ihan superminit betonijämien rippeistä. Niissä on silti vähän blingblingiä. Pienen ei tarvitse olla näkymätön. Tai betonin harmaa ja tylsä. Pieni glitter tekee siis terää!

DIY: Betoninappikorut

Näin se homma hoituu: Sekoita askartelu- tai korubetonia tuotteen ohjeen mukaan (eli betonijauhetta ja vettä vaikka pestyssä jogurttipurkissa) ja annostele muottiin. Muotti on hyvä sutasta ruokaöljyllä kevyesti niin irrotus helpottuu. Kopauta pöytää vasten, jotta ilmakuplat poistuisivat. Anna kuivua ja kovettua yön yli.

Muottina käytin pakkausmuovia, jossa oli sisäkkäin painuvat tuollaiset kolo (you know monessa kirkkaassa pakkauksessa on ja kun ne sisäkkäiset aukot vetää irti, pakkaus aukeaa) ja tuumasin et kas, nuohan olisivat sopivan kokoiset nappikorviksille! Pakkausmuovin sijaan voisi käyttää myös lääketabletin painoläpipakkausta. Näissä tosin on syvyyttä enemmän eli massaa enemmän eli kestävyyttä enemmän.

Kun betoni on kovettunut, osat voi poistaa muoteistaan.

Reunat on hyvä hioa kevyesti hiomapaperilla. Sen jälkeen ne voi liimata nappikorvistaustoihin. Jos menee suoraan betoni metalliin, suosittelen vaikkapa kontaktiliimaa, joka antaa materiaalien väliin vähän ns. joustoa. Itse liimasin peruspikaliimalla, koska uusiokäytin korvistaustat. Niissä oli vielä palat vanhaa muovikorua. Ajattelin, että näihin on hyvä käyttää ne, koska muovin rippeet eivät betonin takaa näy mihinkään.

Betonikorut ovat valmiina käyttöön sellaisenaan. 

Itse kuitenkin vielä viimeistelin pienesti glitterillä eli ihan vaan tavallisella, vanhalla halppisglitterkynsilakalla. Ja koska sudin glitteriä vain pallon puoliväliin asti enkä kokonaan, oli muualle hutaistava akryylilakkaa, jotta glitterin kirkas lakka ei tekisi selkeää kiiltävää rajaa betonin pintaan. Akryylilakan sijaan olisi voinut käyttää myös tavallista, ei-glitteritöntä kynsilakkaa.

Aika kivat! Onnistuivat hyvin.

Tykkään tuosta "karhean" betonin ja terävästi valossa vilkehtivän glitterin yhdistelmästä. 

Ja jos nämä onnistuivat niin kerrotaas vastapainoksi vielä toinen betonikoruviritelmä - joka epäonnistui täysin! Tuli kyllä ehtaa FAIL-kategorian sisältöä!

Joskus jossain (Instagram? Facebook? Pinterest?) näin käsin tehtyjä betoniputkia, jotka oli valettu pillin sisään. En tietenkään ollut tallettanut ohjetta mihinkään ja ilman mitään muuta ohjetta hataran muistikuvaan putkista lähdin ideaa toteuttamaan. 

Muovipilli pätkiksi ja maalarinteipillä muoviläpyskään kiinni. Oli vaikeaa saada putket suoraan. Oli supervaikeaa saada betonimassaa kapean putken sisään. Oli vaikeaa arvioida hetki, jona tuikkaista korupiikit betonimassaan (liian aikaisin voisivat upota massaan kokonaan). Kaikista vaikeinta oli odottaa massan kuivumista.

Tai ei sittenkään. Ihan kaikista vaikeinta oli älytä se, että oisko pillit pitänyt jotenkin saada sittenkin öljyttyä? Koska eihän muovi meinannut irrota millään betonin ympäriltä pois!

Riuhtomiseksi meni. Ja arvaatteko mitä?

Yksikään neljästä putkesta ei selvinnyt. RIP hyvä idea koruksi.

Susi toteutus. Sinne meni, hajalle. Putket kai liian kapeat. Korupiikit vinossa. Muovi liian tiukassa. Ei putkilla ollut mitään mahdollisuuksia selvitä ehjänä käyttöön asti. Kyllä oli massan, muovipillin ja ajan tuhlausta. Korupiikit sentään sain vielä käyttöön. Murensin betonipalat pihdeillä murskaksi ja korupiikit vapautuivat. Niihin ei jäänyt mitään jälkeä, että olisivat olleet missään betonimassassa kiinni.

No yksi epäonnistuminen, toinen onnistuminen. 

Ei tullut betoniputkia, mutta kahdet kultaiset betonikorvikset ovat nyt korulaatikossa. Isommat "pillerit" eli lääkkeen läpipainopakkaukseen valetut korvikset ovat olleet kyllä kestävät ja monesti käytössä. Pillerikorviksista ja korubetonista lisää tässä jutussa.
 

lauantai 3. huhtikuuta 2021

DIY: Bunny Block Dress - kaavaton pupumekko!

Pääsiäisen pupuviikon* viimeinen osa! Säästin parhaan vikaksi: se on pupumekko!

*Pääsiäisen teemaviikko eli pupuviikko, jolloin blogiin tupsahtaa erilaisia pupuja joka päivä! // Ks. koko sarja: 
osa 4: Betonipupu / osa 5: Punch needle -pupu / osa 6: Minipuputin-kukkaro

Idea kaavattomaan pupumekkoon eli BUNNY BLOCK DRESSIIN (koska englanniksi vain kuulostaa paremmalta) lähti muutaman vuoden takaisesta Mikkimekosta (ks. postaus). Mikkimekon ja myös tämän pupumekon inspiraationa on myös R/H Studion klassikkovaate, sen varmaan moni tunnistaa.

Mutta jotta ei ole liikaa R/H:n Mickey square dress, tämä malli on kapeampi (alkuperäinen on tooosi leveä malliltaan) ja korvat ovat saaneet pidennyksen - eli mikistä pupuksi! Korvat eivät ole myöskään ns. upotetut vaan päälle helposti ommellut. Tähän lisäsin myös sivupaneelit, koska olen kovasti tykännyt ostotunikasta, jossa on vastaavat blokit sivussa. Bunny block dress on myös takaa kokonaan harmaa (jos pääntien kontrastikaitaletta ei lasketa) eikä takakappaletta leikkaa poikkisauma.

DIY: Bunny Block Dress

Helppoon pupumekkoon et tarvitse kaavaa - vain ahkeraa mittaamista. 

Kaikki leikattavat palat ovat pupunkorvien lisäksi vain joko suorakulmioita tai suikaleita. Valitse kaksi kangasta, jotka ovat keskenään samankaltaisia. Sama vahvuus, sama joustavuus, sillä pääsee jo pitkälle.

Leikkaa kappaleet: 

Leikkaa kaksi hihakappaletta ja jaettu mekkokappale eli takakappale yhtenäisenä, etukappale keskikohdan alta poikki ja alaosa eri värisenä. Leveys saa olla ns. vatsamakkara eli yhtä tai kahta kokoa liian pieni, koska leveydestä miinustetaan sivupaneelien tuoma lisäleveys.

Leikkaa korvat "helmakappalekankaasta", ne saavat leikatessa olla kahden saumanvaran verran liian leveät.

Näiden lisäksi tulee myös sivupaneelit ja ne voi leikata myös myöhemmin ennen sivusaumojen ompelua. Ja tottakai mekkosen voi tehdä myös ilman sivupaneeleja.
Liitä mekkoon pupunkorvat:

Nuppineulaa korvat etukappaleen päälle symmetrisesti. Väliin voi leveydestä riippuen jättää 3-5cm.
Ompele pupunkorvat paikoilleen:

Ompele suoralla ompeleella korvat. Älä edes pyri ihan reunaa pitkin, vaan jatka paininjalan verran väliä. Leikkaa lopuksi ylimääräinen kangas varovasti ompeleen vierestä pois. Aplikointisakset ovat tässä erittäin hyvät.
Ompele mekko kasaan:

Ompele olkasaumat yhteen. Merkkaa hihakappaleiden keskikohta ja kohdista olkasauman kanssa. Ompele hihakappaleet sivuihin kiinni. Lisää etukappaleen helmakappele eteen.
Lisää sivupaneelit:

Leikkaa leveät suikaleet (itsellä taisi olla 8 cm) ja ompele hihasta helmaan. (Suikaleiden pituus oli minulla vähän turhan pitkä, mutta leikkasin ylimääräisen ompelun jälkeen pois.) Kun ompelet kummankin puolet ylhäältä alas, saumasta tulee suorempi (ainakin itsellä). Varmista, ettei sivupaneeli venytä etu- tai takakappaleita, jolloin mekosta saattaa tulla kiero. 
Ja lopuksi huolittelut:

Huolittele hihansuut ja helma. Ompele pääntiehen päärme tai kaitale, mistä nyt enemmän tykkäät. Itse leikkasin vain suikaleen, taitoin kaksinkerroin ja saumuroin päätiehen. Tuli kerralla hyvä! Yleensä sitä venyttää kaitaleen liian tiukalle tai sitten pääntie jää rumasti törröttömään. Nyt meni nappiin eikä tarvinnut ottaa ratkojaa käyttään.

// Psst! Jos olet Instagramissa, tämä mekkonen löytyy myös sieltä Reels-videon muodossa. Käys katsoon ja tykkäämässä videosta! Löydät minut Instagramista: @madam.bc 
Tästä tuli niiiiiin kiva. Yksinkertainen ja veikeä. Pitkät korvat ja sivupaneelit tuovat jujua mekkoon - tai pitäisi varmaan pituuden puolesta puhua tunikasta. Mutta oli mekko tai ei, on se mukavaa pituus legginssien (mitä mää yritän huijata, pierukotikalsarit ne on) kanssa pidettäväksi. Vähän pudotetut olkapäät ja väljät suorat hihat tuovat rentoutta. Istutettuna olisi minun silmissäni "liian hieno kotivaatteeksi".

Eli kotona oleiluun tämän ihan tein. Olen aika kyllästynyt kaikkiin kotivaatteisiin, koska mitäpä muuta sitä on tässä täyden vuoden aikana pidettykään. Ei tarvitse aina olla kulahtaneet collarit ja iänvirttynyt jostain muusta käytöstä kotikäyttöön "alennettu" yläsoa päällä. Eli tälle oli ihan tarvettakin jo. 

Siinä oli pääsiäisen pupuviikko! Toivottavasti tykkäsitte, mulla oli ainakin kivaa. Näillä viikon seitsemällä erilaisella pupupostauksella toivotan erityisen mukavaa pääsiäistä!