Taaperon joulukalenteri 3/4: Ompelukset

Taaperon joulukalenterin esittely jatkuu! Edellisessä osassa oli askarteltuja juttuja, nyt seuraa ommeltuja luukun täytteitä. Mitä pientä luukkuihin mahtuikaan ompelemaan?

Katso luukut 1-11 osasta 1/4 ja luukut 12-16 osasta 2/4. 
(Luukkunumerot vastavat esiteltyjen luukkujen määrää, ei sitä missä luukussa mikäkin on.)

LUUKKU 17: Pieni kukkaro

Minimies bongaa aina kaikki vetoketjut. Ihan sama onko se housussa, sohvantyynyssä tai missä vain, sitä on availtava. Joten tässä hänelle oma pieni kukkaro vetoketjulla.

Siinä on söpö pingviini. Kangas on joustocollegea, joten käytin sen tueksi puretusta laukusta koviketta nurjalle. Myös vetoketju on kierrätetty vanhasta laukusta.

LUUKKU 18: Oma pieni patakinnas

Tässä toinen minimiehen fiksaatio: patakintaat. Pidemmän aikaa suunnittelin tekeväni taaperolle oman pienen patakintaan, mutta olen tyytyväinen etten saanut sitä aiemmin tehdyksi. Sain nyt sillä täytettyä yhden luukun (taitettuna just ja just mahtui kalenterin taskuun). 

Patakinnas on pehmustettu oikean patakintaan tavoin. Tein siihen jopa ripustuslenkin. Kaavaa otin ulkorukkasesta niin tuli sopivan kokoinen pikkukätöselle.

LUUKKU 19: Essu

Jos kerran patakinnas, niin tottahan toki myös essukin! Tämä on ihan supervanhaa puuvillakangasta (olikohan alkujaan tyynyliina?). 

Turvallisuuden vuoksi päälenkki on tarranauhapalalla etuosaan kiinnitettävissä niin aukeaa helposti.

LUUKKU 20: Tossut

Tässä toinen projekti, jota pitkin syksyä suunnittelin tekeväni. Nyt tein! Vähän kuin harjoittelutossut. Kerhoon, ehkä jopa sitten päiväkotiin - jos hyväksi koetaan. Nämä on kaksinkertaiset, nurjalla trikoota, päällä joustocollegea, pohja nahkaa. Kuminauha varmistaa, että pysyvät jalassa.

Ohje: Janita Perttulan Kullannuttu-kaavakirjasta POMPPU-kaava vähän mukailtuna.

LUUKKU 21: Tonttulakki

Vauvavuoden tonttulakki on tietenkin jo jäänyt pieneksi, joten ompelin trikoosta suuremman tonttulakin.

(Ah tätä pimeän illan ompeluksen valokuvausta, nauttikaa - kuva on kuin ysärillä filmikameralla otettu.)

Näin tein tonttulakin: Otin vanhan trikoovaatteen helmakappaleen jämäpaloista ja leikkasin tonttulakin trikoopipon avulla. Pääntie ja toinen sivusauma kun tulivat suoraan vaatteen helmasta, ei tarvinnut ommella kuin toinen sivu. Lopuksi ompelin valkoinen pompom-palluran lakin huippuun kiinni.

LUUKKU 22: Suomen lippu

Jos edellinen luukku oli helppo ja nopea toteutus, niin tämä oli vielä helpompi ja nopeampi! Mitäpä muuta itsenäisyyspäivän luukkuun kuin Suomen lippu (ja välipalaherkku kylkeen). Paksua valkoista huopaa ja sinistä ohutta huopaa päälle. 

Ajattelin vielä ehkä lisätä tähän jotain. Kenties ripustuslenkki, jotta taapero voi ripustaa lipun joulukuuseen? 

Ja vielä kaksi luukkua jäljellä - mitähän niistä löytyy? Joulukalenterin päätososa tulossa pian!

Taaperon joulukalenteri 2/4: Askartelut

Taaperon joulukalenterin esittely starttasi itse kalenterin esittelyllä (ks. osa 1/4 tästä).

Nyt seuraa ensimmäinen jatko-osa itse tehdyista luukkujen täytteistä. Esittelen viisi askartelujuttua.

LUUKKU 12*: Sorminuket

Ensin meinasin vastaavia, mutta käsinukkeina. Käsinuket eivät olisi mahtuneet survomallakaan kalenterin taskuihin, joten kutistin idean sitten sorminukeiksi. Valitsin kaksi hahmoa: tontun ja ja lumiukon. Vähänkö tuli hauskat! Sopivat niin aikuisen kuin lapsenkin sormeen.

*Katso luukut 1-11 osasta 1/4.
(Luukkunumerot vastavat esiteltyjen luukkujen määrää, ei sitä missä luukussa mikäkin on.)

Näin tein sorminuket:

Leikkasin ns. vartalopohjat paksusta huovasta (jotta olisi jämäkämmät). Kaikki muu on ohutta huopaa. Kummankin nuken hattukappaleiden väliin lisäsin paksua huopaa sisälle palan, jotta hattukin on jämästi pystyssä. Ompelin kaikki palat (kyllä, myös nuo silmät ja kädetkin!) käsin, koska en halunnut käyttää näihin liimaa.

LUUKKU 13: Taaperon rannekello

Minimies on ollut pitkään ihastunut kelloihin. Tahtoo usein "sovittaa" aikuisen kelloa käteen ja eihän se pysy ranteessa. Tässä sitten oma kello! Itse kello on rikki. Poistin sen hihnan ja lisäsin kuminauhapätkän tilalle. Saa nähdä mitä tykkää. Ei kyllä tule valoja eikä kuulu ääniä, mutta pysyypä ainakin kädessä.

LUUKKU 14: Minikirja

Toinen mistä minimies tykkää on kirjat. Ja erityisesti kaikki pieni on ihanaa. Joten tein oman minikirjan! 

Kirjassa on tietenkin joulun kuvia. Sijoitin tämän ihan kalenterin alkuun niin voidaan opetella joulujuttuja. Kun eihän hän vielä edes ymmärrä mikä on joulu ja miltä mikäkin joulujuttu näyttää. Kirjan kautta voi vähän ennalta tutustua joulukuvastoon. 

Tämä on ehkä oma lempparini kaikista luukkujen sisällöistä.

Näin tein minikirjan:

Ensin leikkasin aukeamat paksuhkolle akvarellipaperille. Piirsin yksipuolisesti kuvat (eli yhdelle aukeamalle tulee yksi kuva). Ompelin sivut yhteen (tällä tyylillä, ks. ohje tästä postauksestani) ja sen jälkeen leikkasin pahvista kansi- ja selkämyspalat. Kulmat vahvistin ruusukullan hohtoisilla kontaktisuikaleilla. Liimasin ne punaiselle keinonahalle (vanhasta muistikirjasta). Lopuksi liimasin sivunivaskan kansiin kiinni.

LUUKKU 15: Minipöllö rasiassa

Tämä klassikkoidea pastillirasiasta ja sen sisälle tehtävästä pedista asukkeineen oli ihan to do -listani alkupäässä. Siinä on flanellityyny ja peitto - voi taaperolle samalla yrittää opettaa, että sitä peittoa tarvitsisi yöllä potkia pois. Valitsin asukiksi pöllön, koska pöllö on yksi minimiehen lempparieläimistä.

LUUKKU 16: Pukille parta -aktiviteetti

Minimiehelle askarteluluukku! Itse taskusta löytyy pussillinen vanuhöttöä. Sen lisäksi luukkupäivänä eteen tulla tupsahtaa kartonki, jossa on pukki. Taakse nurjalle laitetaan kirkasta pakkausteippiä ja sitten eiku vanua tuputtamaan - vanu tarttuu teippiin ja pukille tulee parta! Tästä tulee varmasti hauska aktiviteetti.

Noin kaksi kolmesta luukusta täytetty, mutta vielä on luukkuja jäljellä - jatko-osat tulossa!

Taaperon joulukalenteri osa 1/4

Joulukuu lähestyy. Onneksi otin hyvin aikaisen startin jouluun, koska innostuin hyvissä ajoin syksyä ajatuksesta tehdä taaperolle oma joulukalenteri. Tein kalenteria ja sen luukkuja pitkin lokakuuta ja vihdoin voin esitellä sen teille!

Esittely tapahtuu nyt palastellen. Ensin näytän millainen on itse joulukalenteri ja sitten esittelen kolmessa osassa itse tehdyt jutut luukkuihin.

Materiaaliksi valitsin huovan. Sitä oli entuudestaan, joten mitään ei tarvinnut ostaa itse joulukalenteria varten. Huovasta sain myös helpoiten leikeltyä kaikki joulukalenterin luukkujen numerot. Tämä vaihe oli kyllä supeeeeeer hidas ja muutaman kerran mietin jätänkö koko homman sikseen, mutta onneksi jaksoin.

Tein kalenterista helpon ja hyvinkin perinteisen: ihan vaan pohja ja taskuja huovasta. Yksinkertaista toteuttaa. Tarkoitus oli saada sellainen kalenteripohja, jonka saa viikattuna suht pieneen tilaan ja on mahdollisesti käytössä myös myöhemmin.

Pohjalle valitsin jotain jämäkkää sisustuscanvasta. Huolittelin sivut ja tein ylös kepille (joku metalllikeppi mistä lie) taitteella kujan. Taskujen yläreunat käänsin, jotta tulisi vähän jämäkkyyttä taskujen reunoihin etteivät ne jousta ja ala lerpattamaan käytön myötä. Ompelin taskut reilulla varalla kiinni lähes vieri viereen. Lopuksi aplikointisaksilla siistin reunoista ylimääräistä pois, jotta tuli taskujen väliin vähän happea. Numerot kiinnitin nopeuden vuoksi kuumaliimalla.

Ja tältä se näyttää! Paljon vihreää, mutta myös joitakin satunnaisia väriläiskiä. Kutonen on tietenkin sininen, onhan itsenäisyyspäivä. (Ja nyt muuten tästä kuvasta vasta huomaan, että 1 ja 7 ovat liian samannnäköisiä, asia pitää korjata.)

Ja mitäpä sitten niihin luukkuihin pienelle taaperolle?

LUUKUT 1-5*: Välipalaherkkuja!

Vähän on vastaavia taapero saanut herkutella, mutta joskus menossa ovat hyviä. Viisi luukkua täytin eri välipalaherkuilla, niiden lisäksi muutaman herkun laitoin jonkun toisen jutun kanssa samaan luukkuun.

* Luukut eivät vastaa kalenteriluukkuja itsessään eli en ole laittanut viittä peräkkäistä herkkuluukkua. Luku vastaa esiteltyjen luukkujen määrää.

LUUKUT 6-9: Pieniä leluja kierrätyskeskuksesta

Pienillä kierrätysleluilla olisi voinut täyttää vaikka koko kalenterin. Kuitenkin valitsin vain muutaman sellaisen, joka varmasti on suosikki: pieni pallo, BRIO:n junaradan juna, karhulelu (karhut best! Lisäsin karhulle huivasta kaulahuivin kaulaan) ja pari pientä autoa, jotka niputin muovitaskulla yhteen ja samaan luukkuun.

LUUKKU 10: Sukat (Ei muuten, mutta löytyi alennuksesta söpöt joulusukat.)

LUUKKU 11: Tarroja (Ostin ison arkillisen, leikkasin siitä muutaman tarran, loput jäivät talteen.)

Siinä niin sanotut ostolliset luukut! Jatko-osissa kerron itse tehdyt pikkuyllärit luukkuihin. Mitä kaikkea jännää niihin keksinkään. Saa nähdä mitä taapero tykkää. 

DIY: Taaperon nojatuoli kierrättäen

No nyt tulee jotain uutta ja vähän isompaa kässäprojektia! Sen verran isompaa, että menihän tässä taaperopyörityksessä monena päivänä aikaa, että sai homman valmiiksi. Ja hommahan oli: projekti nojatuoli! Oon aika fiiliksissä tästä. Virheitä tuli, mutta tuli siitä myös tosi kiva.

Aloitetaan alusta.

Mulla oli vanhoja vaahtomuovipatjapaloja. Ärsyttäviä kapeita suikaleita, jotka piti saada johonkin käyttöön pois kuleksimasta. Eka mikä tuli mieleen oli taaperon nojatuoli, joten se se sitten oli.

Kun materiaalia oli rajallisesti, piti kyllä vähän aivokapasiteettia pyörittää, joten sain leikattua tarvittavassa koossa (kuten taaperon istumakorkeus) nojatuolin osat. Olisi ollut kiva saada sivut alhaalta yläs asti, mutta ne jäivät kapeiksi kappaleiksi. Vähän aiheutti lisätyötä, mutta en saanut tuota muuten kyhättyä järkevästi.

Sitten oli päälikankaan palapelin vuoro. Sitäkin oli rajallisesti, joten olihan tetristä. Suunnittelin ja mittailin palat paperille, muuten ei olisi tullut mitään. Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty ja silleen - paitsi, että mittavirheiltä ei tässäkään ihan kokonaan vältytty.

Valitsin kankaaksi keltaista paksua puuvillaa, vähän kuin canvasta. Sekin oli joku ilmaslöytö kierrätyskeskuksen saa ottaa -laarista. 

Onneksi hoksasin merkitä lapuin et mikä pala oli mikäkin. Helpotti suunnattomasti ompeluvaihetta.

Ennen kasaamista testikäytin päällisen kanssa nojatuolia ja totesin, että jotain tukirunkoa oli keksittävä. Menin siitä mistä oli aita matalin: pahvilaatikko. Istutin patjakappaleet pahvilaatikon pohjalle. Sattui olemaan just oikean kokoinenkin laatikko. Mikä tuuri, ettei tarvinnut sitäkin kyhätä paloista.

Valkoinen kangas kiertää tuossa patjapalat ympäri. Se oli tukea myös pitämässä paloja kasassa. Tuossa vaiheessa vielä luulin, että saisin tehtyä nojatuolin kokonaan ilman liimaa niin siksi kangas tässä kohtaa.

Nojatuoli tarvitsi vielä lisäpuffia ja kuorrutin sen jonkun vanhan täkkisisälmyksen paloilla. Tässä vaiheessa otin kontaktiliiman käteen ja kiinnitin pehmukkeen liimapistein paikoilleen. Se oli nopein ja helpoin ratkaisu.

Ja lopuksi päällinen paikoilleen. Tein pohjaan nauhakujan ja vahvalla, ohuella nyörillä kuroin sen verran kiinni, että kangas ylti pohjaan asti. Ei haittaa, vaikka lattiaa vasten jää pahvilaatikkoa näkyviin.

Ja siitä tuli niin kiva! Ei ihan kaikki saumat ole kohdillaan, vähän kirraa ja kupruilee, mutta se ei haittaa. Annetaan mittavirheiden kukkia. Pääasia, että a) sain jopa näin ison projektin valmiiksi ja b) nojatuoliin meni hyvin kierrätysmatskuja ja mitä ihan tärkeintä: c) taapero tykkää nojatuolista.

Minimies tajusi heti mikä nojatuoli oli ja peruutti siihen istumaan. Siinä ihmetellään, leikitään ja luetaan kirjaa. Täydellinen oma pikku paikka pyllähtää. Varmuuden vuoksi pidetään nojatuolia senkkiä vasten niin ei mene nojatuoli nojatessa nurin. Painopiste kun voi helposti keikahtaa. Onneksi vielä taapero ei ole tajunnut itse lähteä siirtelemään nojatuolin paikkaa. Ehkä hänkin tuumaa, että sen paikka on just tässä hyvä.

5 min kuulokkeen korjaus + kuulumisia

Hoi, täällä ollaan - vielä! Ajattelin pienesti kertoa kuulokejuttua ja kuulumisia päälle. Hold your horses, ei ole mitään mullistavaa uutista ja siksi vaitioloa blogissa. Ihan normaali pienen taaperodiktaattorin mukaan pyörivä arki on nielaissut mennessään ja blogi on harmillisen luonnollisesti tipahtanut monta, monta pykälää prioriteettilistalla alaspäin.

Kerta kaikkiaan käsitöille ei juuri ole aikaa. Tai jos on aikaa, niin ei ole energiaa. Vaakakuppi heilahtaa usein sitten ihan johonkin muuhun. Välillä on inspiraation puuska - ja jopa aikaa ja energiaa, jolloin saa jotain aikaankin, mutta ei vaan saa valokuvattua.. Tai jos jopa saisi valokuvattua, ei jaksa sitten istua koneella tekemässä postausta, huoh. Se onkin ehkä se työläin vaihe. Oispa mulla assistentti, joka laittas kuvat valmiiksi ja sitten vain sanelisin tekstit! Tulis kulkaa kontenttia. 

Mutta tässä nyt samalla näytän mitä viimeksi tein. Ja koska se oli oikeasti alle viiden minsan miniminiminijuttu, jopa jaksoin valokuvata (haha, katsokaa mitä panostusta ja stailausta - not!) tämän kyseisen miniminiminijutun eli kuulokkeen fiksauksen.

Oli siis kuulokkeet. Kalliit sellaiset, ei mitään vikaa, mutta kuulokepehmusteiden keinonahka-mikä-lie-pinta hilseili ja pahasti. Eivät sen vuoksi olleet käytössä enää edes. Luulin kuulokkeita rikkinäisiksi ja olin turhan tehokkaasti tukkimassa niitä ser-kierrätykseen, kunnes mies torppasi aikeeni sanoen, että eihän niissä ole mitään muuta vikaa kuin pinnan hilseily ja että uusia pehmusteita saisi kyllä tilattua. 

Totesin, että ei tässä mitään tilata ja otetaanhan kuulokkeet takaisin käyttöön. Teen niille uudet pehmusteet! Rapsutettiin pehmusteiden pinta niin paljaaksi kuin sai (okei mies teki tämän osuuden ja eikä todellakaan sisälly laskemaani viiteen minuuttiin). Itsehän vain kaivoin tilkkulaarista mustaa trikoota, leikkasin silmällä arvioiden kaksi pyörylää sinnepäin, pujotin lankaa pyörylän reunaa pitkin ja kiristin pehmukkeen ympärille. Avot, valmista!

Tämmöttisiä on tämän hetken elämän käsityöt. Jos se ei ole taaperon vaatteen parsimista niin sitten se on jo olemassa olevan tavaran tai vaatteen korjaamista. Mutta toisaalta niinhän sen pitäisikin mennä. Ei ole tarvetta edes käsitöiden kautta aina luoda uutta. Vanhaa pitää arvostaa, korjata, käyttää ja vielä uudelleen korjata ja pitää käyttökierrossa. Se ei ole ehkä parasta käsityöblogiin, mutta se on just parasta itselle nyt.