Jokapaikan mekko: Nuppusen Kyyhky-mekko

Mustaa ja pitkähihaista, sillä mennään vieläkin kesäkuussa. Kun ei säät lämpene niin ei ole vielä kesämekkojen ompeleminenkaan inspiroinut.

Ompelin oikeastaan tämän trikoomekon jo keväämmällä, mutta näköjään unohdin kokonaan kuvata mekon. Viime viikonloppuna vedin sen tyttöjen iltaan päälle ja ajattelin et kas, otetaanpas pari valokuvaa.

Kaavana on Nuppunen 1 -ompelukirjasta Kyyhky. Tykkään tästä mallista tosi paljon; loiva ja sopivan kokoinen pääntie sekä sopivasti levenenä helma. Hyvin perus! Mutta perusmekko on hyvä ja monikäyttöinen.

Katso myös samasta ompelukirjasta: 
Jätskimekko (eli Peipponen-kaava) ja Banaanimekko (eli Peippo/Kyyhky).

Tein muuten ihan kaavan mukaan. vähän fiksailin kokoa ja pituutta helmasta lyhensin. Taskut jätin pois ja hihojen leveyttä oli pakko leventää, koska kangas oli aika napakkaa ja kapeampana olisi voinut ahdistaa. Löysyyttä pitää olla sen verran, että tarvittaessa hihat voi kääriä (eli runtata) ylöspäin.

Oli helppo ompelus, tällainen jokapaikan mekko. Menee arjessa ja prameammilla asusteilla paremmassakin menossa. Se on monesti vain asusteista kiinni.

Henkisesti valmistaudun tällä postauksella seuraavan ompeluksen toteuttamiseen: hautajaismekon. Hiukan ahdistava käsityö, mutta pakollinen paha, koska kaikki mustat mekkoni ovat joko trikoota (kuten tämä) tai liian kuumia kesähautajaisiin.  

OHJE: Kannellinen purkki (+ näkymätön kerroksen vaihto)

Käsityörintamalla on ollut hiljaista. 

On ollut vähän vaikeaa.

Käsissä on ollut suru(käsi)työ. Läheinen menehtyi ja vaikka takana oli pitkä sairastuminen, kuolema tuli yllättäen. Suru tuli kuin hyökyaalto. Kaiken jyräävä lamaannus. Voi vain lohduttautua sillä, että enää hänellä ei ole kipuja. Elämä jatkuu.

Päädyin virkkaamaan tätä kannellista purkkia eli surukoria, koska halusin vain jotain tähdellistä tekemistä. Ei oikeastaan ollut edes tarvetta tai paikkaa tälle, mutta kunhan jotain tekemistä sain käsilleni. Valitsin langan väriksi tietenkin mustan kuin suru. Tein tätä monta, monta päivää. Välillä itkien, välillä vain pitäen koria sylissä miettien, että jaksanko virkata edes valmiiksi. Kannen virkkarin neljästi, kun aina tuli virhe tai joko liian iso tai liian pieni. 

Silmukka kerrallaan, kyllä se tästä. Mietin häntä paljon virkatessa. Muistelin aikaa ennen sairastumista ja sitä kuinka hän aina kysyi, että mitä olen viimeksi tehnyt. Hänkin oli käsityöihminen. Enää hän ei kysy sitä koskaan.  

Se mikä tässä korissa on loistavaa, on näkymätön kerroksen vaihto. Tässä kuvassa keskellä vaihtuu kiinteät kerrokset - eihän juuri huomaa, vai mitä? Näytän alla ohjeessa kuinka teet näkymättömästi kerroksen vaihdon. Se auttaa myös tässä "kuin neulottu" -virkkaustekniikassa. Normaalisti silmukat lähtevät vähän viistämään vasemmalle, mutta tämä kerrostyyli vähän jarruttaa kaartumista.

OHJE: Kannellinen purkki (+ näkymätön kerroksen vaihto)

Lanka: Novita Cotton Rescue (100 % kierrätettyä puuvillaa) tai muuta vastaavaa lankaa. Koukku: 4

Virkkaa näin:

1. krs: Tee taikasilmukka ja virkkaa siihen 1 kjs + 8 ks. Kiristä lanka ja yhdistä krs piilosilmukalla = ps:lla.
2. krs: 2 ks jokaiseen s:aan, yhdistä krs ps:lla.
3. krs: *2 ks samaan s:aan, 1 ks*, toista *-* koko krs, yhdistä krs ps:lla.
4. krs: *2 ks samaan s:aan, 2 ks*, toista *-* koko krs, yhdistä krs ps:lla.
5. krs: *2 ks samaan s:aan, 3 ks*, toista *-* koko krs, yhdistä krs ps:lla.
6. krs: 2 ks, *2 ks samaan s:aan, 4 ks*, toista *-* koko krs, kunnes jäljellä 2 s. Virkkaa 2 ks ja yhdistä krs ps:lla.

7. krs: *2 ks samaan s:aan, 5 ks*, toista *-* koko krs, yhdistä krs ps:lla.
8. krs: *2 ks samaan s:aan, 6 ks*, toista *-* koko krs, yhdistä krs ps:lla.

Ohje jatkuu alla.

Pohja on nyt valmis. Tee ns. vahvistettu käännös tai voit myös jatkaa tästä suoraan reunaan, mutta suosittelen vahvitamaan reunan (ks. alta kuva miksi).

9. krs: Virkkaa yksi kerros kiinteitä ketjusilmukoita vain silmukan takareunaan, pujota koukku silmukan takalenkistä ja silmukan nurjalta puolelta lenkistä kuten kuvissa 1 ja 2 (eri suunnista kuvattuna). Kuvassa nro 3 on valmiita kiinteitä ketjusilmukoita. Yhdistä krs ps:lla.
10. krs: Virkkaa jokaiseen kiinteään ketjusilmukkaan 1 ks, yhdistä krs ps:lla (voit halutessasi tehdä sen jo alta löytyvän näkymättömän kerroksen vaihdolla).

Ohje jatkuu alla.

Tässä näet eron vahvistamattoman (vasemmalla) ja vahvistetun (oikealla) reunan eron! 

Ilman vahvistamista kiinteät silmukat on tehty suoraan takareunaan ja ns. kulmaan jää irvisteleviä aukkoja. Kun väliin tekee takareunaan kiinteiden ketjusilmukoiden kerroksen, nämä aukot jäävät pois ja pohjasta tulee napakampi.

Ohje jatkuu alla.

Ohje jatkuu.

Virkkaa reunaa haluttu määrä (omassani taisi olla 18 krs). Virkkaa 1 ks jokaiseen, mutta pujota koukku pystysuuntaisten silmukkalenkkien välistä (pinkki pallo kuvassa), ei silmukan alta (sininen pallo vertailuna).

Ja sitten näkymättömän kerroksen vaihto!

Kun kerros päättyy (kuva 1), vapauta koukulla oleva lenkki ja vie koukku krs:n ensimmäisen s:n läpi takakautta (kuva 2). Vedä vapautettu silmukka nurjalle (kuva 3) ja vapauta se jälleen. Vie koukku nyt samasta kohtaa mutta silmukkalenkkien välistä oikealta puolelta nurjalle (kuva 4) ja poimi lankalenkki koukulle. Vie koukku myös vapautetun silmukan läpi. Koukulla on nyt kummatkin lenkit (kuva 5). Ota lanka koukulle ja vedä lenkkien läpi (kuva 6). Kerros on nyt vaihtunut ja voit jatkaa uutta normaalisti.

Katsokaa nyt kuinka näkymätön kerroksen vaihto on! Tässä se on keskellä, ei juuri erota!

Ohje jatkuu:

Kun reunan korkeus on sopiva, virkkaa lopuksi vielä kiinteitä ketjusilmukoita työn päälle. Voit jättää sen myös pois, mutta suosittelen, koska se viimeistelee reunaa ja myös napakoittaa sitä. Reuna pysyy paremmin pystyssä.

Virkkaa kansi kuten 1.-8. kerrokset ja lisää vielä yksi ennen reunaa:

9. krs: *2 ks samaan s:aan, 7 ks*, toista *-* koko krs, yhdistä krs ps:lla.
Tee sitten vahvistettu reunakäännös ja virkkaa reuna (esim. 4-5 kerrosta).

Lopuksi vielä viimeistely!

Tein eteen keinonahkatilkusta ns. rivan. Ompelin sen karhunlangalla paikoilleen (meni vähän vinkkuraan kuten tämä elämäkin) ja lisäsin kanteen pienen lenkin. Jos haluat myös lenkin, kannen taikasilmukkaa ei kannata kiristää ihan umpeen, jotta voit pujottaa lenkkien päät reiästä läpi. Ompelin päät kiinni muutamalla pistolla nurjalle.

Virkkaustekniikka on aika napakka ja kori pitää yllättävän hyvin muotonsa. Kansi voi olla vähän lerpukampi, joten jos haluat sille vähän enemmän särmää, leikkaa kannen sisäpuolelle kannen kokoinen pahvipyörylä ja ompele muutamalla kannen läpi menevällä pistolla kiinni. Voit käyttää myös liimaa, mutta suosittelen ompelemista siltä varalta, että korin voi joskus halutessaan myös purkaa. Ohuella ompelulangalla kiinnityspistot eivät näy päälle.

Sijoitan tämän purkin ehkä eteiseen. Siinä se olisi hyvä ja näppärä paikka esimerkiksi aurinkolaseille, aurinkorasvalle ja muulle sellaiselle mitä voisi kesällä napata mukaan ulos mennessään.

Sellainen surupurkki.
(Ois voinut pyyhkiä pölyt tasolta, mutta en jaksanut. C'est la vie.)

Seuraavaksi sitten pitääkin alkaa miettimään hautajaisvaatteita. 

Vinkki: Lääkealoesta apua palovammoihin

Jos sulla on lääkealoe huonekasvina, hyödynnä se myös kotiapteekkarin hoitona pikkupalovammoihin!

Mulla nimittäin sattuu ja tapahtuu keittiössä useamman kerran vuodessa, milloin palaa sormenpää tai satun kädellä hipaisemaan pellin reunaa. Palovammalaastarit ovat ihan best, mutta myös aloe vera auttaa.

(Peura-ruukku maalattu aiemmin, ks. postaus tästä)

Lääkealoe on kasvi, jonka helposti ylikastelee - näin kävi taas! Eli jos sinun sinullakin kävi niin tai jos vaikka hutaset kasvia ja oksa katkeaa niin silloin tartu tähän vinkkiin: hyödynnä oksan sisältö!

Vinkki: Lääkealoesta apua palovammoihin

Mitä tarvitset? Huonovointisen lääkeloen, terävän veitsen, lusikan ja jonkinlaisia pieniä muotteja.

Tästä on kyse, sisällä on ehtaa aloeta! Tässä lehti siis poikkleikattuna.

Lääkealoe on ihanan vihreä ja napakkalehtinen, mutta sisältä se onkin ihan geelimäinen ja lähes tulkoon läpinäkyvä. Sisältö muistuttaa ihan silmin nähden valmiita aloe vera -geelituotteita, joita saa kaupasta.

"Geelin" talteen ottamisessa on pari tärkeää huomiota: älä käytä lehtivihreää ja jos lehti itkee ns. keltaista litkua, ota se pois, se voi olla iholle ärsyttävää.

Ensin leikkaa lehden alku pois (jos kasvi on yhtä heikolla hapella kuin minun oli), sitten leikkaa pitkiltä sivuilta ohuesti lehtivihreää pois.

Kun sivuista on siivut pois, ns. kansi lähtee helposti irti. Sisältö avautuu näkyviin. Nyt ei kannata alimmaista lehteä nostella, joskus sisältö voi olla hyvinkin liukasta kaveria...

...ota lusikka ja kaavi "geeli" pois. Lusikoi se suoraan muotteihin. Lehtivihreät voi laittaa biojätteeseen.

Sitten pakasta muotit ja kun geeli on pakastunut, laita ne pussiin tai rasiaan. Muista nimikoida - ettei kukaan vahingossa luule jääpaloiksi tai muuksi syötäväksi! Tätä ei missään nimessä syödä.

Ja miten pakastettua lääkealoeta käytetään?

Kun pieni palovamma iskee, ota yksi jääaloepala ja sivele sitä iholle. Auttaa ihanasti! Aloe vera on antiseptinen, rauhoittava ja viilentävä - ja tottakai pakastiminen tekee osansa. Jotkut sanovat ettei aloen vaikutuksia ole todistettu tutkitusti, mutta olkoonkin sitten vaikka placeboa, minusta tämä on pieniin palohaavereihin auttanut selkeästi. Kipu lieventyy ja mieli paranee. Ja on zero waste verrattuna muovia sisältäviin palovammalaastareihin!

Hattu äidille - äitienpäivälahjaksi kääntöhellehattu

Äitienpäivä, oman äidin päivä!

Esittelen suoraan pitemmittä puheitta: tämän vuoden äitienpäivälahja. Tein jotain tulevaa kesää varten: kankaisen lieripäähineen eli hellehatun.

En ole ennen ommellut tällaista ja sanonpahan vain, että itse hattuhan oli yllättävän helppo - ei kummallisuuksia, ihan vain pääli- ja vuorikankaat, ei muuta. Mutta. Ongelmia toi itse kaava.

En edes mainitse mistä kaava oli (koska se ei sellaista mainintaa ansaitse kaikessa huonoudessaan). Kaavassa oli kolme kokoa: S - M - L. Valitsin keskeltä ajatellen, että kyllä siitä sopiva tulee. No ei tullut. "Vähän" kyllä näytti isolta, mutta luottavaisin mielin lähdin ompelemaan tajutakseni, että hattu olisi mahtunut ämpärille! Pienensin sitä kolmeen kertaan, ensin vähän, sitten enemmän ja sitten vielä reilusti. Alkuun olin epäuskoinen ja pelkäsin, että jos otan reilulla kädellä, siitä tuleekin liian pieni. Harmittaa, kun kangasta meni hukkaan tyyliin 5 cm joka kanttiin. 

En tajua miten kaava oli niin pielessä. Ja kuinkahan iso siitä L-kokoisesta sitten olisi tullut?

Pienentämisien jälkeen koko tuntuu järkeenkäypältä. Lieri on iso ja ns. otsalle nostettavissa (muutenhan se on silmillä tiellä). Kukkakakangas on paksua puuvillaa, vähän kuin ohutta markiisia ja vuorena on pellavaa ja kuvassa rypyssä, koska en hattua ollut vielä silittänyt (ja no tunnustetaan: en silittänyt myöhemminkään, koska viikkasin hatun pieneen pakettiin, joten mitäpä turhia ä ja sitä paitsi pellava saakin rypistyä!).

Hattu on muuten kääntöhattu, kaikki saumat ovat sisällä, joten tummaa sisäpuolta voi pitää myös päällä.

Mietin pitkään millaisen kortin teen ja sitten sain hatun kuosista ajatuksen: maalaan samankaltaisia kukkia!

Kartonki (kierrätyspala) tietenkin mustana kuten hatun pohjaväri. Siihen maalasin akryyliväreissä ja sitten viimeistelin tusseilla. Tuli mielestäni aika kiva, kun kortti ja itse lahja rimmaavat toisiinsa.

Aurinko paistakoon,

kukat kukkikoon, 

hymy vallitkoon,

taivas loistakoon,

ei silloin huolet paina, 

äidille paljon onnea aina!

Paljon onnea äidit, isoäidit ja muut äitihahmot!

Solmi helppo makrameesulka

Jotain uutta ja pientä.

Innostuin tunteroisen solmintaan ja makrameesolmin tällaisen söpösen. Se on sulka. Vai höyhen? Tai voisi se olla puunlehtikin? Mitä mieltä olet? Minusta se on eniten ehkä makrameesulka.

Tein makrameen avaimenperäksi! Siihen se on kivan kokoinen, kevyt ja litteä. Solmimiseen käytin paksuhkoa puuvillalankaa, löyty sopiva minijämäkerä, jossa puretun työn pätkiä (lanka oli joko Novita Cotton Recycled tai Cotton Rescue -kierrätyspuuvillalankaa).

Ohjelinkki sulkaan löytyy alta.

Uudelle avaimenperälle olikin tarvetta, kun entinen hyvin palvellut katkesi. Tein tämän yksinkertaisen helmi-avaimenperän jo vuonna 2015(!!) ja yllättävän kauan se kesti. Valkoisesta helmesti helmiäinen on kulunut pois ja naru on väriä muuttanut, mutta muuten oli ehjänä eiliseen asti. Kun tein tämän, ajattelin et helmet kyllä tippuessaan jossain vaiheessa menee rikki, mutta ei tullut käytössä halkeamaakaan! Ajatella, vaikka varmaan satoja kertoja on johonkin kopsahtanut tai asfaltille tippunut.

Ks. postaus helmi-avaimenperästä (no olihan se silloin vähän uudenkarheampi ja kiiltävämpi!)

Solmi helppo makrameesulka

Solmin sulan tämän Youtubevideon avulla (ks. linkki). Solmiminen oli helppoa ja valmista tuli nopeasti. Tein juuri kuten videolla, paitsi että en tiedä oliko itsellä väärinymmärrys vai mittavirhe, kun paria lankaa piti kesken kaiken jatkaa. Aika tipalle meni muutenkin pituudet ainakin tällä langanpaksuudella. Tuohon keskikohdan "ruotiin" tuli jatkamisesta vähän mutkaa, mutta se ei haittaa, ei sen luotisuoran tarvitsekaan olla.

Pään solmin omalla tapaa ja tein siitä lyhyemmän. Päättelyyn videolla suositeltiin liimaa, mutta itse jätin liiman kokonaan pois ja pujotin neulalla langanpäät nurjalle. Samalla ompelin tuon nauhapään lenkille.

Liitin tähän kullanvärisen avaimenperälenkin - oma koti kullan kallis!

Saa nähdä kauanko sulka kestää. Vähän epäilen, että ei kyllä pääse kovin pitkälle jos vertaa edellisen käyttöikään. Mutta kestää sen minkä kestää, ainahan voi askarrella sitten uuden.