2. luukku: Puuhelmitonttu

Joulukalenterin luukku numero kaksi!

Eilen avautui ensimmäinen luukku, jossa paljastui joulumuistikirjan muodonmuutos. Nyt vuorossa tonttuista menoa! Saanen esitellä: veikeä ja helppo puuhelmitonttu!

Tarvikkeet:

Tarvitset kaksi isoa, mutta erikokoista puuhelmeä. Iso reikä on plussaa, koska asettuu sekä helmen päälle että alustalle vakaammin. Itsellä alin eli isompi helmi on 5 cm halkaisijaltaan.

Lisäksi tarvitset pätkän nyöriä, neljä pientä puuhelmeä, palan huopaa, tussi ja kuumaliimapistoolin.

Vaihtoehtoisesti voit myös hyvin käyttää puuhelmien tilalla mitä vain palloa: styroxpalloa, massapalloa, miksei vaikka vanhaa joulupalloa? Nyörin voi vaihtaa mihin vain lankaan tai nahkasuiroon. Pienet helmet voi myös jättää pois tai vaikka muotoilla silkkimassassata. Huovan voi korvata kangastilkulla.

Eka vaihe! 

Tää on helppo. Liimaa helmet päällekkäin. Sitten hattu ympärille. 

Minimalistille tää tonttu vois myös olla tässä jo valmis! Itsekin mietin, että jätänkö tähän. Jotenkin aika kiva ihan näinkin, mutta päätin silti toteuttaa visioni loppuun asti. Tämä tonttu muistuttaa vähän aikoinaan tekemiäni puuhelmitonttukorviksia tai valkosia helmitonttuja (oho, ne olivatkin jo vuodelta 2014! Ihan vastahan ne tein? Nykyisin helmitontut ovat muuten olleet joulukuusen koristeina.)

Ks. puuhelmitonttukorvikset / valkoiset puuhelmitontut

Sitten tontulle jalat ja kädet!

Helpoiten ne onnistuvat näin: mittaa ja pätki raajat sopiviksi pätkiksi. Liimaa päihin helmet (vain pieni sipaisu kuumaliimaa riittää) ja sitten nyörinpäät helmeen kiinni. 

Kas näin! Ja lopuksi tussilla silmät ja suu.

Tässä voi myös käyttää enemmän luovuutta: mihin asentoon kädet ja jalat haluat? Ne voi roikkua näin suoraan tai ne voi liimata tiettyyn asentoon. Käsiinkin voisi lisätä vaikka mitä kivaa Aarikan puutonttujen tapaan. Niillä tontuillahan on vaikka mitä söpöä ja persoonallista koristetta.

Itse tykkään tästä ihan tällaisenaan: vähän kuin olisi lösähtänyt sohvan nurkkaan jouluaterian jälkeen. Maha kylläinen, suu hymyssä. Tässä hyvä, nyt vain ollaan ja sulatellaan.

Huomenna kolmas luukku ja olen siitä tohkeissani, se on yksi tämän kalenterin isoimmista jutuista! 

1. luukku: Joulumuistikirja

Nyt alkaa blogijoulukalenteri vuosimallia 2023!

Eka luukku! Aina yhtä jännittävää - mitä siitä paljastuu? Otsikko sen kertoo: joulumuistikirja!

Ja nyt kuulkaa tulee kierrätystä: on sitä sun tätä, kaikki materiaalit rintsikkaa (kyllä: luit oikein, rintsikkaa) myöten nyt kierrättäen tässä muistikirjassa - mutta miten rintsikka liittyy muistikirjaan? Vastauksen löydät alempaa.

Mennään heti asiaan: tässä on lähtökohta. Siitä mistä idea lähti.

Oli lahjoituksena saatu käyttämätön Woltin muistikirja (takakansi jo kierrettyn irti) ja iän vanha, jo ryppyinen Marimekon printtipaperi, oli kenties osa lahjakassia joskus aikoinaan? Muistikirja oli käyttämätön ja ihan silleen kiva, mutta onhan tuo nyt vähän ruma mainostuote. Printtipaperi oli taas superkiva kuosiltaan, mutta siinä kunnossa, että ei siihen nyt vaikka lahjaa enää kehdannut kääriä. Mutta silti ole raskinut heittää sitä pois - ja hyvä niin, koska sain sen tähän kivaan käyttöön!

Ja mitäs sitten tein?

Otin kierreselästä kannet irti. Liimasin paperit päälle ja puhkoin kierreselkää varten terävillä saksilla reiät paperiin. Käytin paperin liimaamiseen puuliimaa, koska oli kuitenkin sen verran vahvaa paperia, enemmän ehkä ohueen kartonkiin verrattavaa. Plus, että ajattelin, että puuliimalla saisi samalla vähän ryppyjä siloiteltua.

Muistikirja olisi voinut olla ihan kansien päällystyksellä valmis, mutta en lopettanut vielä tähän!

Tein mattoveitsellä takakanteen viillot ja työnsin ulkoapäin nurjalle viilloista sisään vanhojen rintsikoiden olkaimen. Mikä vain kuminauhapätkä olisi voinut kelvata, mutta rintsikoiden olkaimessa oli kiva väri ja pieni kiilto. 

Liimasin olkaimen päät hyvin paikalleen, siihen päälle taustapaperin ja siihen vielä tuollaisesta mappiin laitettavasta, käytöstä poistetusta aakkostuskartongista kuvan kaltaisen sivuista taitetun taskun.

Eikä siinä vielä kaikki!

Woltin logo puski etukannesta tietyissä valoissa läpi ja sekös vähän ärsytti. Bongasin askartelupapereista vanhan muistivihon kannet, joihin olin kirjaillut suoraan kartonkiin "notes". No kas, tämähän hyvä ja sopivan kokoinen! Liimasin logon peitoksi kuin pisteeksi iin päälle.

Ks. kirjailtu muistivihko (oho, tämä oli jo vuodelta 2017 - postauksessa myös monta muuta kivaa kirjailuideaa)

Ja tältä se muodonmuutos näyttää!

Aika montaa kierrätysmatskua sain muistikirjan muodonmuutokseen yhdistettyä: vanhaa lahjakassia, rintsikan olkainta, vanhan muistinvihon kirjailua, mapin aakkostuskartonkia..

Etukannen sisäpuolella on myös jonkun muun vanhan muistikirjan "Tämän kirjan omistaa" -sivu.

Takakannen lokero toimii hyvänä taskuna irtolapuille tai ihan mille vain. Joulumuistikirjan taskuun voisi laittaa rakkaimpia joulukortteja, seuraavan vuoden askarteluideoita tai muistilappuja tai vaikkapa reseptejä.

Ja muuten, koska pyrin välttämätään jämien jämiä ja käyttämään matskuja mahdollisimman paljon pois kokonaisuudessaan niin tein lopusta Marimekon printtipaperista kirjanmerkkejä.

Leikkasin ehjät kuuset, kontaktoin ne jämä kontaktipaloilla (olipa sopivia pieniä suikaleita!) ja koristelin jämälankatupsuilla.

Yksi kirjanmerkki muistikirjan väliin, toinen ihan oikean luettavan kirjan väliin ja loput muistikirjan taskuun talteen.

Näistä tuli aika kivoja!

Joulumuistikirjaan aion kirjoittaa joulumuistoja ja tehdä listoja annetuista itse tehdyistä joululahjoista, kirjata ylös kokeiltuja joulureseptejä ja myös tottakai muita joulusuunnitelmia joulukalenterista joululeffoihin - ihan kaikkea jouluista saa laittaa joulumuistikirjaan! 

Mitä tykkäsitte joulukalenterin ekasta luukusta? 

- - -

Jos tykkäät vihoista ja muistikirjoista, katso myös nämä postaukset:

Tee-se-itse-vihot ompelukoneella
Kuinka kierrätät osittain käytetyt muistikirjat uusiksi vihoiksi
Pienestä muistikirjasta uusi
Postikortista muistilehtiön kannet
Vanhasta kalenterista uusi muistikirja
Muistikirja vanhoihin kansiin

Irtokannet/kestosuojakannet vihkoon
+ Tulostettava viikkopäivyri
+ Tee-se-itse-budjettivihko
+ Vanhan kalenterin kierrätys: 5 vinkkiä

Tulossa: Joulukalenteri 2023

Ensin ajattelin, että hittoon koko joulu ja joulukalenteri ja joulukäsityöt ja kaikki iloinen jouluhömpötys. Meillä on surun aika, koska rakas, pieni koiramme kuoli ihan vasta. 

Mutta toisaalta elämä jatkuu ja niin se joulu tulee, itkusta ja surusta huolimatta. Jos alkaiskin superjouluttaa surua pois? Joulukäsityöterapiaa? Ja koska kaiken lisäksi: teinhän jo kerrankin lähes tulkoon kaikki joulukalenterin luukut jo hyvissä ajoin marraskuussa. Jäljellä on vain luukutus. Ja yhden koira-aiheisen luukun korvaaminen ihan jollain muulla, koska nyt se vain tekee liian kipeää.

Joten näin mustien tunteiden siivittämänä silti julkistan: tulkoon blogijoulukalenteri vuosimallia 2023!

Luvassa paljon kierrätysteemaisia joulujuttuja - no mitäpäs muutenkaan kierrätyskäsityöblogissa kuin kierrätystä. Tavoitteena oli, että luukuissa on mahdollisimman paljon jo kotoa löytyviä materiaaleja. Ja jos kaikkia ei löydy kaikkien kodista niin siksi pyrin tarjoamaan myös ideoita ja vaihtoehtoisia materiaaleja luukkujen sisältöjen toteutukseen. Ostetaan vähemmän uutta, tehdään jo niistä asioista mitä meillä on!

Ensimmäistä luukkua odotellessa voitte tutustua aikaisempien vuosien joulukalentereihin - niitäpä jo onkin kertynyt useita! Alla suorat linkit kaikkiin ko. vuoden luukkuihin.

Joulukalenteri 2022

Joulukalenteri 2021

Joulukalenteri 2020

Joulukalenteri 2019

Joulukalenteri 2017

In memoriam Cora

In memoriam Cora 2006-2023

Tuli päivistä viimeisin. Eilen oli elämäni raskain päätös sanoa hyvästit.

Viimeinen halaus, viimeinen katse silmiin, viimeinen silitys. Hyvästi ystäväni.

Meillä on ollut pitkä yhteinen tie. Paljon pitempi mitä monella muulla ja olen siitä hyvin kiitollinen. Cora oli minulla koko aikuisikäni emmekä koko tänä aikana olleet kertaakaan enempää kuin kuutta päivää pitempään erossa. Nyt lopullinen ero tuntuu täysin musertavalta. Kuka edes olen ilman koiraa? Voin vain lohduttautua sillä, että Coralla oli hyvä elämä. 17 vuotta ja yksi viikko. Ja loppuun asti oli niin pirteä ja reipas oma itsensä, vaikka vanhuus toikin mukanaan kaikenlaisia vaivoja. Mukauduttiin seniorikoiran elämään ja yritettiin tehdä siitä mahdollisimman hyvä, elämäniloa kun oli niin paljon. Viimeiset hetket vietettiin kiinteästi yhdessä kaikkea hyvää vaalien, vaikka se teki todella kipeää.

Nyt jäljellä on vain rintaa rutistava suuri ikävä. Oli oikea päätös päästää pois, vaikka nyt koti on niin hiljainen ja iloton. Luulen koko ajan kuulevani pienet tassut lattiaa vasten. Kohta Cora tulee nurkan takaa Ikean rottaa heiluttaen ja kysyen: leikitäänkö? Mutta ei hän enää tule.

Mielessä soi Laura Närhen Annan sut pois -laulun sanat, vaikka ne eivät kerrokaan ihmisen parhaan ystävän menettämisestä, osuu ne näihin luopumisen tunteisiin nyt kovin hyvin.

"Mä annan sut pois
Mä päästän sut pois
Vaikka sattuu
Sä annat mut pois
Sä päästät mut pois
Kaikkeen tottuu
Hymyillään vaan
Ei oo muutakaan enää antaa
Luovutaan toisistamme hiljaa"

Haluan muistaa Coran sellaisena mitä se oli tässä yllä olevassa kuvassa. Se on kautta aikojen ehdoton lempikuvani Corasta. Cora on ollut myös vuosien varrella iso osa tätä blogia. On paljon postauksia koirajutuista ja ja tee-se-itse-ohjeista koiralle. Ehkä vielä joskus tulee niiden aika. Mutta nyt on aika itkeä ja surra.

Kiitos Cora kaikesta pyyteettömästä rakkaudesta ja kaikista nauruista. Toivottavasti koirien taivaassa on paljon raejuustoa, pehmoleluja ja lämpimiä vilttejä, joihin käpertyä. Vielä näemme jossain, ihan varmasti.

Loppuvuodesta tuli entistä raskaampi.

Joulutyynyistä tunnelmaa kotiin

Joku vaihtaa jouluverhoja tai jouluisia liinoja, minä vaihdan joulutyynyjä. On kesäiset, vihreät kasviaiheiset tyynyt, jotka väistyvät loppuvuonna. Tilalle* tulee talviset ja jouluiset tyynynpäälliset!

Ja todellakin tilalle - tai vielä paremmin sanottuna päälle. Nopeuttaa muuten tosi paljon, jos tyynynpäällistä ei tarvitse pestä niin miksi suotta ottaa pois, kun joulutyynynpäällisen voi lätkäistä suoraan siihen päälle! Sitten joulun jälkeen pois ja alla on valmiina se mikä mikä pitääkin olla. Helppoa.

Joulutyynyissä jokainen tyyny on erilainen. Ja jokainen on muuten itse tehty!

Viime vuonna tein kuvassa keskellä olevan lahjapakettityynyn. Nyt vähän vielä parantelin sitä. Kuusi-kuosityyny on itse painettu. Se on pysynyt yllättävän hyvänä jo monta vuotta (ja monta pesua). Kuusi-tyynyn takana lymyilee myös kirjailtu himmelityyny.

Ks. ohjeet/postaukset:
Lahjapakettityyny
Kuusi-kuosityyny
Kirjailtu himmelityyny

Uusin tulokas on porotyyny!

Bongasin tämän kankaan keväällä (ehkä se oli kevättä? Vai kesää?) Eurokankaan vitosen pussi -laarista. Kangas oli just sopiva isoksi tyynyksi, ei mennyt milliäkään roskiin kangasta.

En muuten käytä sohvatyynyissä laisinkaan vetoketjuja. Turhaa ajan ja vaivan (ja vetoketjun) tuhlausta, kun tyynyn voi ommella myös paljon helpommin ja nopeammin taskutekniikalla. Tyynynpäällisen kun ompelee yhdestä kappaleesta ja laittaa päät taakse limittäin niin tulee helposti valmista.

Ks. tästä taskutekniikan ompelemiseen ohje (on muuten myöskin joulutyyny!)

Muhkut tyynyt on hyvät ja tärkeät - erityisesti jouluna pitää muistaa ottaa rauhassa ja levätä. Silloin kutsuvat ja pehmeät tyynyt sohvalla auttavat asiaa.

Ja pikku hiljaa joulu hiipii kotiin. On jo joulutähti ikkunassa ja tyynyt sohvalla. Ensi viikollahan on jo joulukuu! Ja arvaatteko mitä se tarkoittaa? Se meinaa, että ihan kohta alkaa BLOGIN KÄSITYÖJOULUKALENTERI vuosimallia 2023!