Taaperon joulukalenteri osa 1/4

Joulukuu lähestyy. Onneksi otin hyvin aikaisen startin jouluun, koska innostuin hyvissä ajoin syksyä ajatuksesta tehdä taaperolle oma joulukalenteri. Tein kalenteria ja sen luukkuja pitkin lokakuuta ja vihdoin voin esitellä sen teille!

Esittely tapahtuu nyt palastellen. Ensin näytän millainen on itse joulukalenteri ja sitten esittelen kolmessa osassa itse tehdyt jutut luukkuihin.

Materiaaliksi valitsin huovan. Sitä oli entuudestaan, joten mitään ei tarvinnut ostaa itse joulukalenteria varten. Huovasta sain myös helpoiten leikeltyä kaikki joulukalenterin luukkujen numerot. Tämä vaihe oli kyllä supeeeeeer hidas ja muutaman kerran mietin jätänkö koko homman sikseen, mutta onneksi jaksoin.

Tein kalenterista helpon ja hyvinkin perinteisen: ihan vaan pohja ja taskuja huovasta. Yksinkertaista toteuttaa. Tarkoitus oli saada sellainen kalenteripohja, jonka saa viikattuna suht pieneen tilaan ja on mahdollisesti käytössä myös myöhemmin.

Pohjalle valitsin jotain jämäkkää sisustuscanvasta. Huolittelin sivut ja tein ylös kepille (joku metalllikeppi mistä lie) taitteella kujan. Taskujen yläreunat käänsin, jotta tulisi vähän jämäkkyyttä taskujen reunoihin etteivät ne jousta ja ala lerpattamaan käytön myötä. Ompelin taskut reilulla varalla kiinni lähes vieri viereen. Lopuksi aplikointisaksilla siistin reunoista ylimääräistä pois, jotta tuli taskujen väliin vähän happea. Numerot kiinnitin nopeuden vuoksi kuumaliimalla.

Ja tältä se näyttää! Paljon vihreää, mutta myös joitakin satunnaisia väriläiskiä. Kutonen on tietenkin sininen, onhan itsenäisyyspäivä. (Ja nyt muuten tästä kuvasta vasta huomaan, että 1 ja 7 ovat liian samannnäköisiä, asia pitää korjata.)

Ja mitäpä sitten niihin luukkuihin pienelle taaperolle?

LUUKUT 1-5*: Välipalaherkkuja!

Vähän on vastaavia taapero saanut herkutella, mutta joskus menossa ovat hyviä. Viisi luukkua täytin eri välipalaherkuilla, niiden lisäksi muutaman herkun laitoin jonkun toisen jutun kanssa samaan luukkuun.

* Luukut eivät vastaa kalenteriluukkuja itsessään eli en ole laittanut viittä peräkkäistä herkkuluukkua. Luku vastaa esiteltyjen luukkujen määrää.

LUUKUT 6-9: Pieniä leluja kierrätyskeskuksesta

Pienillä kierrätysleluilla olisi voinut täyttää vaikka koko kalenterin. Kuitenkin valitsin vain muutaman sellaisen, joka varmasti on suosikki: pieni pallo, BRIO:n junaradan juna, karhulelu (karhut best! Lisäsin karhulle huivasta kaulahuivin kaulaan) ja pari pientä autoa, jotka niputin muovitaskulla yhteen ja samaan luukkuun.

LUUKKU 10: Sukat (Ei muuten, mutta löytyi alennuksesta söpöt joulusukat.)

LUUKKU 11: Tarroja (Ostin ison arkillisen, leikkasin siitä muutaman tarran, loput jäivät talteen.)

Siinä niin sanotut ostolliset luukut! Jatko-osissa kerron itse tehdyt pikkuyllärit luukkuihin. Mitä kaikkea jännää niihin keksinkään. Saa nähdä mitä taapero tykkää. 

DIY: Taaperon nojatuoli kierrättäen

No nyt tulee jotain uutta ja vähän isompaa kässäprojektia! Sen verran isompaa, että menihän tässä taaperopyörityksessä monena päivänä aikaa, että sai homman valmiiksi. Ja hommahan oli: projekti nojatuoli! Oon aika fiiliksissä tästä. Virheitä tuli, mutta tuli siitä myös tosi kiva.

Aloitetaan alusta.

Mulla oli vanhoja vaahtomuovipatjapaloja. Ärsyttäviä kapeita suikaleita, jotka piti saada johonkin käyttöön pois kuleksimasta. Eka mikä tuli mieleen oli taaperon nojatuoli, joten se se sitten oli.

Kun materiaalia oli rajallisesti, piti kyllä vähän aivokapasiteettia pyörittää, joten sain leikattua tarvittavassa koossa (kuten taaperon istumakorkeus) nojatuolin osat. Olisi ollut kiva saada sivut alhaalta yläs asti, mutta ne jäivät kapeiksi kappaleiksi. Vähän aiheutti lisätyötä, mutta en saanut tuota muuten kyhättyä järkevästi.

Sitten oli päälikankaan palapelin vuoro. Sitäkin oli rajallisesti, joten olihan tetristä. Suunnittelin ja mittailin palat paperille, muuten ei olisi tullut mitään. Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty ja silleen - paitsi, että mittavirheiltä ei tässäkään ihan kokonaan vältytty.

Valitsin kankaaksi keltaista paksua puuvillaa, vähän kuin canvasta. Sekin oli joku ilmaslöytö kierrätyskeskuksen saa ottaa -laarista. 

Onneksi hoksasin merkitä lapuin et mikä pala oli mikäkin. Helpotti suunnattomasti ompeluvaihetta.

Ennen kasaamista testikäytin päällisen kanssa nojatuolia ja totesin, että jotain tukirunkoa oli keksittävä. Menin siitä mistä oli aita matalin: pahvilaatikko. Istutin patjakappaleet pahvilaatikon pohjalle. Sattui olemaan just oikean kokoinenkin laatikko. Mikä tuuri, ettei tarvinnut sitäkin kyhätä paloista.

Valkoinen kangas kiertää tuossa patjapalat ympäri. Se oli tukea myös pitämässä paloja kasassa. Tuossa vaiheessa vielä luulin, että saisin tehtyä nojatuolin kokonaan ilman liimaa niin siksi kangas tässä kohtaa.

Nojatuoli tarvitsi vielä lisäpuffia ja kuorrutin sen jonkun vanhan täkkisisälmyksen paloilla. Tässä vaiheessa otin kontaktiliiman käteen ja kiinnitin pehmukkeen liimapistein paikoilleen. Se oli nopein ja helpoin ratkaisu.

Ja lopuksi päällinen paikoilleen. Tein pohjaan nauhakujan ja vahvalla, ohuella nyörillä kuroin sen verran kiinni, että kangas ylti pohjaan asti. Ei haittaa, vaikka lattiaa vasten jää pahvilaatikkoa näkyviin.

Ja siitä tuli niin kiva! Ei ihan kaikki saumat ole kohdillaan, vähän kirraa ja kupruilee, mutta se ei haittaa. Annetaan mittavirheiden kukkia. Pääasia, että a) sain jopa näin ison projektin valmiiksi ja b) nojatuoliin meni hyvin kierrätysmatskuja ja mitä ihan tärkeintä: c) taapero tykkää nojatuolista.

Minimies tajusi heti mikä nojatuoli oli ja peruutti siihen istumaan. Siinä ihmetellään, leikitään ja luetaan kirjaa. Täydellinen oma pikku paikka pyllähtää. Varmuuden vuoksi pidetään nojatuolia senkkiä vasten niin ei mene nojatuoli nojatessa nurin. Painopiste kun voi helposti keikahtaa. Onneksi vielä taapero ei ole tajunnut itse lähteä siirtelemään nojatuolin paikkaa. Ehkä hänkin tuumaa, että sen paikka on just tässä hyvä.

5 min kuulokkeen korjaus + kuulumisia

Hoi, täällä ollaan - vielä! Ajattelin pienesti kertoa kuulokejuttua ja kuulumisia päälle. Hold your horses, ei ole mitään mullistavaa uutista ja siksi vaitioloa blogissa. Ihan normaali pienen taaperodiktaattorin mukaan pyörivä arki on nielaissut mennessään ja blogi on harmillisen luonnollisesti tipahtanut monta, monta pykälää prioriteettilistalla alaspäin.

Kerta kaikkiaan käsitöille ei juuri ole aikaa. Tai jos on aikaa, niin ei ole energiaa. Vaakakuppi heilahtaa usein sitten ihan johonkin muuhun. Välillä on inspiraation puuska - ja jopa aikaa ja energiaa, jolloin saa jotain aikaankin, mutta ei vaan saa valokuvattua.. Tai jos jopa saisi valokuvattua, ei jaksa sitten istua koneella tekemässä postausta, huoh. Se onkin ehkä se työläin vaihe. Oispa mulla assistentti, joka laittas kuvat valmiiksi ja sitten vain sanelisin tekstit! Tulis kulkaa kontenttia. 

Mutta tässä nyt samalla näytän mitä viimeksi tein. Ja koska se oli oikeasti alle viiden minsan miniminiminijuttu, jopa jaksoin valokuvata (haha, katsokaa mitä panostusta ja stailausta - not!) tämän kyseisen miniminiminijutun eli kuulokkeen fiksauksen.

Oli siis kuulokkeet. Kalliit sellaiset, ei mitään vikaa, mutta kuulokepehmusteiden keinonahka-mikä-lie-pinta hilseili ja pahasti. Eivät sen vuoksi olleet käytössä enää edes. Luulin kuulokkeita rikkinäisiksi ja olin turhan tehokkaasti tukkimassa niitä ser-kierrätykseen, kunnes mies torppasi aikeeni sanoen, että eihän niissä ole mitään muuta vikaa kuin pinnan hilseily ja että uusia pehmusteita saisi kyllä tilattua. 

Totesin, että ei tässä mitään tilata ja otetaanhan kuulokkeet takaisin käyttöön. Teen niille uudet pehmusteet! Rapsutettiin pehmusteiden pinta niin paljaaksi kuin sai (okei mies teki tämän osuuden ja eikä todellakaan sisälly laskemaani viiteen minuuttiin). Itsehän vain kaivoin tilkkulaarista mustaa trikoota, leikkasin silmällä arvioiden kaksi pyörylää sinnepäin, pujotin lankaa pyörylän reunaa pitkin ja kiristin pehmukkeen ympärille. Avot, valmista!

Tämmöttisiä on tämän hetken elämän käsityöt. Jos se ei ole taaperon vaatteen parsimista niin sitten se on jo olemassa olevan tavaran tai vaatteen korjaamista. Mutta toisaalta niinhän sen pitäisikin mennä. Ei ole tarvetta edes käsitöiden kautta aina luoda uutta. Vanhaa pitää arvostaa, korjata, käyttää ja vielä uudelleen korjata ja pitää käyttökierrossa. Se ei ole ehkä parasta käsityöblogiin, mutta se on just parasta itselle nyt.

4 x Helpot tuttinauhat osa 2/2

Jatko-osa tuttinauhoille! Tuli väliin pienehkö tauko, kun oli ongelmia postauksen julkaisussa. Mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan, joten tässä tulee kaksi tuttinauhaa lisää! On mistä valita.

Ks. Helpot tuttinauhat osa 1/2

Ekassa osassa oli (linkki postaukseen yllä) kankaasta ommeltu tuttinauha sekä vauvalle sopivista silikonihelmistä tehty tuttinauha. Nyt tässä seuraa kaksi langoista tehtyä versiota! Ensin virkaten:

(Jos päädyit ensin tähän postaukseen, luethan ykkösosasta tuttinauhojen turvallisuudesta ja niiden maksimi pituudesta.)

Helpot tuttinauhat 3/4 

Virkattu tuttinauha

Tähän ei paljoa mene lankaa tai edes aikaakaan. Vielä helpommin, jos vaikka yhdellä värillä ihan vaan kiinteitä silmukoita klipsin leveyden verran. Itse halusin geometrista kuviointia, joten päädyin mustavalkoiseen kuviointiin.

Virkkaa näin: 

Paras lanka on merseroitu 100% puuvilla. Itse käytin Dropsin Safran-lankaa. Koukku 3 tai käsialan mukaan. Kunhan on napakka niin on hyvä.

Virkkaa suoraan tuttirenkaaseen 7 kiinteää silmukka. Aloita mallikerta kuvan mukaan kiinteillä silmukoilla. Kuljeta mukana toista lankaa. Mallikertaa tulee kuusi toistoa. Päättele ja ompele käsin toinen pää klipsin ympärille. Varmista, ettei tuttinauha venytettynä mene tuttinauhan maksimi pituuden yli.

Helpot tuttinauhat 4/4

Solmeiltu tuttinauha

Yksinkertainen makramee sopii myös huvin tuttinauhaksi! Siitä tulee hiukan virkattua nauhaa jämäkämpi. 

Tee näin:

Leikkaa 8 lankaa, kukin noin 180 cm pitkää. Taita keskikohdastaan ja solmi yhteen isolle solmulle (eli merseroidulla puuvillalla tulee kaksinkertaiset langat, yksinkertaisella tulee liian luirua). Teippaa esim.maalarinteipillä pöytään niin työ pysyy paikallaan.

Työskentele ns. ystävyysranneketyyliin eli vasemmasta laidasta oikealle kullakin kaksinkertaisella langalla tee silmusolmu vuorollaan työskenneltävän tukilangan ympärille.

Kun pituutta on tarpeeksi, ompele ensin työhön uppoavasta ompelulangalla päät tuttirenkaan ja klipsin ympärille. Sen jälkeen pujottele makrameelangat työn sisään. Päättele erityisen hyvin ettei nauha rispaannu käytössä.

Tästä tuli aika vauhtiraita! Tykkään tästä, se on pirteä ja värikäs. Ja melkein yhdellä istumalla sain valmiiksi. Sit piti päätteleminen tehdä päiväunien ja syömisen jälkeen, koska siinä meni toooosi kauan. Langanpäitä oli niin paljon!

Ja mitä parasta, tässä uusimmassa tuttinauhassa on nyt erityisen napakka tuo klipsi. Ei saa minimies sitä itse avattua, joten tuttinauha pysyy rattaissa mukana eikä tipu maahan, jes. Tällä mennään kunnes saadaan vieroitettua tutin käytöstä kokonaan. Vielä ei ole sen aika.

4 x Helpot tuttinauhat osa 1/2

Tutti, tuo monelle vauvalle (ja vielä pikkutaaperollekin) tärkeä aarre. Rauhoittelija ja uni-apuri. Täällä ainakin, ei toivoakaan et vielä uskaltaisi (jaksaisi?) vieroittaa tutista.

Ja tutteihin liittyen, nyt tulee asiaa erilaisista tuttinauhoista! Neljä erilaista eri tekniikoin. Kukin helppo kuitenkin, toinen toistaan helpompi. Tein kolme jo viime vuonna raskaana ollessa. Sen jälkeen yksi nauha on mennyt klipsistään rikki, toinen on klipsistään ihan löystynyt ja kolmatta en tykkää käyttää.

Tuttinauhoihin myydään erilaisia tuttirenkaita ja klipsejä. Itse tykkään eniten noista ihan rinkuloista. Kuvassa sininen tuttipää on sellainen mikä ei ole ollut kovin mieluinen. 

Toki jos tutissa on rengas itsessään kuten kuvassa tutit yllä, pitää tuttinauhassa olla esim. nyöristä tehty lenkki kiinnitykseen. Sellaista tuttinauhaa en ole tehnyt.

Helpot tuttinauhat 1/4

Silikonihelmistä tuttinauha

Tarvitset: silikonihelmiä (osta vain luotettavasta kaupasta, jotta ovat varmasti turvallisia vauvalle), tuttinauhoihin sopivaa nyöriä (lähes joustamatonta, löytyy usein samasta kaupasta), tuttirengas, tuttinauhaklipsi ja lisäksi välineistä mittanauha, sakset, sytkäri/kynttilä, teräväpäinen paksu ompeluneula

Aloita sillä, että sulatat sytkärin avulla nyörin pään. Kun pää on napakaksi sulatettu, on paljon helpompi työntää siihen helmiä. Rispaantuneen nyörin kanssa menee vain hermot.

Sommittele helmet. Tämä on hauskin osuus!

Tässä vaiheessa huomio turvallisuuteen: maksimi pituus on 22 cm ja pituus sisältää myös tuttirenkaan, mutta ei klippiä. Liian pitkässä tuttinauhassa on tukehtumisvaara.

Pituus on tärkeä ja mieluummin kannattaa tehdä vaikka maksimissaan 20-21 cm pituinen, jotta nauhalla on varaa käytössä venyä. Tuo lähes joustamatonkin nyöri venyy kyllä käytössä, solmut joustavat ja antavat periksi. Puhumattakaan jos valmistat koko tuttinauhan langasta esim. virkkaamalla. Silloin joustovara on erityisen tärkeä huomioida.

Kun helmet on sommiteltu, tuttirenkaseen ja klipsiin tehdään solmut. Esimerkiksi Palomar-solmu on vahva solmu, jota usein käytetään tuttinauhoissa. Tee solmut niin tiukalle ettei helmien väliin jää ylimääräistä väljyyttä. Mitä napakampi, sitä turvallisempi. Lopuksi jätä nyöriä 2-3 helmen pituuden verran ja tunge neulan avulla pää helmien sisään. Tämä voi olla vähän haastavaa, mutta kyllä se menee. 

Ja valmis on! 

Tässä on ihana tuo puinen kiinnitysklipsi. Tämä tuttinauha on ollut kyllä ihan suosikki. Helppo huuhdella ja pitää puhtaana. Kahdesti olen avannut nauhan solmut ja kiristänyt helmet tiukemmalle (erityisesti silloin, kun tuli hampaita ja tuttinauhaa piti pureskella koko ajan). 

Helpot tuttinauhat 1/4

Kangastilkuista tuttinauha

Tarvitset: kangastilkkuja (joustamatonta puuvillaa), tuttirengas, tuttinauhaklipsi ja ompeluvälineet

Sama homma, mutta kankaasta!

Klipsin verran leveyttä plus saumanvarat ja pituutta maksimi plus kääntövarat. Tee yhdestä kankaasta tai kahdesta kuten minä, jolloin nauha on erilainen eri puolilta. Ompele nauhaputki, ompele päät renkaan ja klipsin ympärille.

Lopuksi pese tuttinauha (käsin, jos klipsi ei salli pesukonetta pesupussissa), jos kangas oli uutta eli pesemätöntä. Kierrätyskangas vanhasta puuvillavaatteesta tai vaikka lakanasta on muuten hyvä!

Tässä käyttökuva viime vuoden heinäkuusta, kun minimies oli tosi mini. Ja sitten voi miettiä et kylläpä meni kauan, että sain tehtyä tämän postauksen. Unohtu, saanut aikaiseksi. Kunnes nyt kesällä totesin et juurikin tämä samainen kuvan tuttinauha oli jo klipsistään niin löysä et tahdoin tehdä yhden uuden tuttinauhan. Ois voinut myös vaihtaa klipsin, mutta sen sijaan tein uuden uudella tekniikalla. Ja siitä tutoriaali postauksen jatko-osassa!