maanantai 17. tammikuuta 2022

Lahjapankki 5/5: Palasaippuat + kuinka tehdä palasta nestesaippuaa?

Nyt on varmaan jonkin sortin ennätys joululahjapostauksien esittelyssä - tammikuun puoliväli ja vielä se jahkaa joululahjoista! Näin se on, vähän flegmaattisesti on lahjapankki edennyt, mutta tässä vihdoin sarjan viimeinen osa.

Ks. lahjapankki-sarjan osa 1: Virkattu tuulihyrrä (+ ohje) / osa 2: DIY-hiusöljy / osa 3: Ommellut lahjat / osa 4: DIY-kynttilät - 10 vinkkiä!

Kävin syksyllä (kylläpä se tuntuu jo niin kaukaiselta!) palasaippuakurssin sillä ajatuksella, että opin jotain uutta ja saan samalla tehtyä ekologisia saippuoita lahjoiksikin. Saippuakurssi oli kaksipäiväinen ja erilaisia palasaippuoita sai tehdä kurssin aikana niin paljon kuin vain ehti ja jaksoi.

Omia muotteja ja tarvikkeita sai tuoda mukanaan, mutta kurssin opella oli myös pöytä täynnä kaikkia mahdollisia kippoja ja kuppeja muoteiksi - ja kaikki ihanasti kierrätettyä! Meitsi tykkäsi kierrätysnäkökulmasta oikein kovasti.

Palasaippuoita voi tehdä valmismassoista, mutta kurssilla homma opeteltiin ihan alusta lähtien lipeällä. Pähkinänkuoressa palasaippuan teko menee näin: öljy ja kookosrasva sulatetaan, lipeä sekoitetaan ja liuotetaan veteen tai muuhun nesteeseen (huh tämä vaihe haisi aina tymäkälle), lisätään öljy-rasvaseokseen, surrautetaan sauvasekoittimella sekaisin ja kaadetaan muotteihin. Massan voi koristella tai siihen voi sekoittaa esimerkiksi yrttejä. 

Prosessi on yllättävän helppo, tarkkaan vain mitataan ainekset ja toimitaan huolellisesti lipeän kanssa. Se on syövyttävää ja sen kanssa ei passaa hutiloida. Ja juuri lipeä on se mikä tekee massasta saippuan. Kyse on täysin kemiallisesta reaktiosta. Reaktio kestää pitkään ja lopulta lipeä katoaa lopullisesti ja jäljelle jää puhdasta saippuaa. Tästä syystä palasaippuat vaativat vähintään viiden viikon odottelun, ennen kuin ovat valmiita ja ennen kuin niihin voi ihan suojahanskoja koskea. 

Saippuakurssilla sai tosissaan oppia ja kokeilla. Oli paljon erilaisia juttuja yrteistä kahviin ja pihlajasta vaikka ja mihin mitä sai lisätä saippuoihin. 

Erikoisin mitä lähdin kokeilemaan oli VILLASAIPPUA. Kurssin ope mainitsi, että oli kuullut sellaisenkin olevan mahdollista, että saippuaan voi lisätä 100 % villalankaa. Tartuin heti ajatukseen kuin haasteeseen ja vaikka opella ei ollut selkeää tietoa paljonko ja kuinka suurena lankaa lisätään, toin kotoa mustaa, valkoista ja punaista villalankaa saippuaksi.

Vasemmalla punavalkoinen villasaippua, oikealla musta villasaippua.

Ensin nämä näyttivät jotenkin tosi pahalta. Sitten totesin, että ne kovettuivat huomattavasti nopeammin mitä muut saippuat. Oikeastaan koostumukseltaan eniten "oikeaa". Puna-valkoinen oli lopulta aika jees, mustaan erottautui pinnalle langan väristä jännä musta kerros. Toiseenkin tuli punaisia tippoja pinnalle, mutta ne onneksi imeytyvät massaan loppujen lopuksi - ja hyvä niin, koska ne näyttivät ihan veritipoilta! Ei mikään miellyttävin visuaalinen efekti saippuassa.. 

Musta pinta näyttää jopa vähän koristeelliselta. Osa langasta jäi myös kumpaakin vähän kuin marmoroinniksi. Jos langan olisi lisännyt ihan minimaalisena silppuna, olisikohan se värjännyt saippuan kokonaan? Lipeä sitä kuitenkin hajotti, mutta ei näköjään näissä ihan kokonaan. Mutta oli kyllä mielenkiintoinen kokeilu ja olen iloinen, että rohkenin kokeilla jotain todella erikoista.

Tässä kaikista onnistuneimmat saippuat!

Suolasaippuaa, pihkasaippuaa, kuusenkerkkäsaippuaa, kehäkukka-kookossaippuaa.. Värit ovat ihanan luonnolliset ja tuoksut hyvin, hyvin miedot. Pihkasaippua oli ainut, johon sai oikeasti myös pihkan tuoksua. Kurssilta jäikin vahvasti opiksi se kuinka paljon muissa ostettavissa (myös käsin tehdyissä) palasaippuoissa onkaan teollisia väriaineita ja tuoksuja - niiden luonti luonnollisin menetelmin on lähes mahdotonta!


Opin myös sen, että vaikka tekee kaiken ohjeiden mukaan niin kemia on kemiaa eikä tarvitse kuin pienesti joku grammamäärä tai yksi vaihe heittää ihan pikkuruisen niin lopputulos voi olla arvaamaton - etenkin näin ensikertalaisella. Joten myönnän: kaikki saippuat eivät todellakaan onnistuneet. 

Jotkut jäivät ihan pehmeiksi etteivät lähteneet muotista kuin lusikalla, joissakin selkeästi erottuivat ainekset kerroksiksi ja jotkut muuttivat muotoaan jotenkin vain rakeisiksi ja kummallisiksi.. Tummat saippuat ovat muuten salmiakkisaippuaa - ajatus tuntui tehdessä hyvältä, mutta lopputulos oli aika raju ja sisältä turhan lötkeä. 

Mutta vaikka kaikista ei kunnollisia paloja tullut, on niissä saippuan ainekset.. joten onneksi minulla oli ratkaisu mitä tehdä epäonnistuneille palasaippuoille!

Tein monesta ei-kelvollisesta saippuasta nestemäistä saippuaa! Monta putelia on jo käytetty ja hyvin on toiminut oikein hyvin. Salmiakkisaippuoista tuli melkoisen tummaa kuralitkua, tuota ei ehkä vieraille kehtaa tarjota, niissä myös seos vähän erottautui, en tiedä miksi. Ravistaessa tasaantuu.. kaippa sitä uskaltaa käyttää kuten muitakin?

Tässä ohje: 

Kuinka tehdä palasaippuasta nestesaippuaa?

Tee näin: Raasta saippua (tai pienet jämät voi myös kokeilla leikata veitsellä pieneksi) kuumuutta kestävään kulhoon. Kaada tuplamäärä kiehuvaa vettä päälle, ei haittaa jos menee liikaakin niin saippua ei jähmety. Jos saippuaraastetta on 2,5 dl, laita vettä 5 dl. Sekoita kunnes saippua on liuennut ihan kokonaan. Jos homma tökkii, voit myös sekoittaa sauvasekoittimella. Anna seoksen jäähtyä. Jos seos jähmettyy liiaksi, surrauta sekaisin sauvasekoittimella ja lisää tarvittaessa tilkka kuumaa vettä. Itse laitoin vettä sen verran reilummin jo alussa, että seos pysyi mukavan litkuna ihan koko ajan. Lopuksi pullota.

Tämä kikka toimii kaikille jämäpalasaippuoille myös!

Itse pullotin vanhoihin ja tyhjentyneisiin pumppupulloihin ja jonoon ns. täyttöpullot pestyihin shampoopulloihin ja etikkapulloihin. Kunnon zero waste!

tiistai 11. tammikuuta 2022

Lahjapankki 4/5: DIY-kynttilät (10 vinkkiä)

Yksi loppuvuoden (ja tämän vuoden?) hiteistä on kyllä ehdottomasti kaikki kynttiläjutut. Etenkin ne sellaiset ihanat kuplakynttilät. Mutta hienoista kuplamuoteista nyt viis, mennään perusasioiden äärelle. Osallistuin loppuvuonna paikallisen opiston kynttiläkurssille idealla, että saan kynttilöitä tehtyä myös lahjoiksi. Ja siellä vaikka osin oli hyvinkin tuttua ja turvallista hommaa (joskus jotain kynttilävaluhommia tehnyt), mutta opin kurssilla paljon uutta! Jaan nyt opitut vinkkini teille - kynttilöiden valaminen on todella helppoa!

Ks. lahjapankki-sarjan osa 1: Virkattu tuulihyrrä (+ ohje) / osa 2: DIY-hiusöljy / osa 3: Ommellut lahjat


Vinkki 1/10
Kynttilämassa

Kynttilöitä voi valmistaa monesta massasta: steariinista tai parafiinista tai niiden sekoituksesta (joka useimmiten on ilmeisesti avain onnistumiseen), mutta niiden lisäksi on myös kasviperäisiä massoja kuten soija- tai kookosvahoja. Massaa voi värjätä kynttiläväreillä tai poltettujen kynttilöiden rippeillä kuten kuvissa.

Jos haluaa panostaa eettisiin vaihtoehtoihin niin silloin valitse oliiviöljypohjainen massa (steariini tai valmis kynttilämassasekoitus) palmuöljypohjaisen massan sijaan.

Ja jos haluaa panostaa huoneen sisäilmaan (fakta: kynttilät päästävät ilmaan pienhiukkasia ja kaasumaisia yhdisteitä, jotka ovat terveydelle haitallisia ja vastaavat yllättävän nopeasti passiivista tupakointia), valitse parafiinikynttilän sijaan soija- tai mehiläisvaha tai vaihtoehtoisesti aito steariinikynttilä. Valmiskynttilöistä valitse joutsenmerkillä varustettu kynttilä. Se on tae hajuttomuudesta ja tiukoista vaatimuksista nokipäästölle sekä ympäristölle ja terveydelle haitallisille kemikaaleille (Lähde: Hengitysliitto). Toinen hyvä syy välttää parafiinikynttilöitä: parafiini ei ole uusiutuva raaka-aine.

Vinkki 2/10
Soijavahakynttilät

Vielä lisää soijavahakynttilöistä. Itselle nämä olivat massana uusi tuttavuus. Ihastuin! Soijavahakynttilät ovat nopea valmistaa. Soijavaha sulaa alhaisemassa asteessa kuin muut massat. Soijavaha myös jähmettyy nopeammin. Ei tarvinnut paljoa odottaa, kun kirkas massa jo alkoi vaihtamaan väriään.

Ja koska ne ovat ekologisempia! Ne eivät siis päästä yhtä paljon myrkkyjä huoneilmaan (ks. vinkki 1/10) ja ne voi valaa suoraan kuumuutta kestävään astiaan* eli ihan vaikka kahvikuppiin. Kun steariini jättää kynttilökippoon tahmeat tuhrut, soijavahan saa kokonaan pois. Rippeet voi tiskata lämpimällä vedellä pois ja koska soijavaha on biohajoavaa, voi rippeet kierrättää biojätteisiin (TAI mitä parempi: kerätä talteen ja valaa osaksi uutta kynttilämassaa). Odotan innolla, että joskus saan nämä itämaiskoristeiset mustat kupit johonkin muuhun käyttöön.

* HUOM! Ei kuitenkaan siihen kuuluisaan pilttipurkkiin tai mihinkään minkä yläreunat kaartuvat sisäänpäin.

Vinkki 3/10
Vanhoista kynttilöistä uutta

Kaikki jämäkynttilät ja -palat voi valaa uudeksi. Näin tehtiin myös kynttiläkurssilla - mikä oli ihanaa, että kierrätys oli kurssilla hyvin vahvasti mukana eikä kaikkia valettu vain uusista materiaaleista!

Pähkinänkuoressa homma menee näin: pilko kynttilät - mitä pienemmäksi, sitä nopeammin sulavat. Älä käytä kokkiveitseä*. Sulata vesihauteessa (ks. vinkki 8/10) tai vanhassa kattilassa*. Kun massa on täysin sulaa(ja mahdolliset roskat on poistettu), massan voi vielä värjätä tarvittaessa ja sitten sen voi valaa muottiin, jossa on valmiina sydänlanka (ks. seuraavat vinkit). Älä koske muottiin, ennen kuin massa on kunnolla jäähtynyt (aika tunneista vuorokauteen riippuen muotin koosta).

* Älä käytä kynttilävaluissa ruoanlaitossa käytettäviä tarvikkeita. Kynttilämassa on sellaista, jonka jälkeen esim. kattila ei sovellu enää kokkaamiseen!

Vinkki 4/10
Kierrätys muotit

Mikä vain kuumaa kestävä käy muotiksi! Kurssilla oli muun muassa hautakynttilän muovikuoria (kurssin ope oli ihan luvalla käynyt poimimassa kynttiläroskia hautuumaalta, vähänkö hienoa!), maitotölkkejä, kertakäyttöisiä kuohuviinilaseja (joita voi käyttää muottina uudelleenkin) ja kaikenlaisia muovikippoja. Itse valoin yhden kynttilän myös ison limupullon pohjaan (kuvassa oikealla), siitä tuli ihan kuin kukka (ks. alempaa valmis kuva; huomaa myös värin muuttuminen massan jähmettymisen myötä; punaisesta pinkkiin)!

Vinkki 5/10
Sydänlangat

Hyvin palavaan kynttilään on pari sääntöä: kuiva muotti ja oikean paksuinen sydänlanka, joka on kynttilän keskellä, napakasti suorassa. Sydänlankoja on ns. metallipohjallisia, jotka vain asetetaan muottiin ja sitten on leikattavaa sydänlankaa, joka pitää pujottaa muotin pohjasta läpi, sitoa ja teipata paikoilleen (erityisesti pohjan reiästä ettei tule vuotoja!). Sydänlanka kannattaa teippailla esim. grillitikun avulla niin se pysyy muotin keskellä.

Vinkki 6/10
Korjausvalut

Osaan massoista tuli niiden jähmettymisen jälkeen erikokoisia kuoppia. Tälle en nyt muista enää selitystä, mutta ainakin kurssin ope sanoi sitä ihan normaaliksi ilmiöksi. Ensin näyttää rumalta, mutta ei se haittaa, kynttilän päälle voi vielä kaataa kynttilämassaa, joka täyttää kuopat ja tasoittaa pinnan! Tästä opin siis sen, että kynttilämuottiin kannattaa jättää hiukan pelivaraa. Jos menee ihan täyteen, ei korjausvalua voi tehdä.

Vinkki 7/10
Muotista poistaminen

Kun massa on kovettunut, on aika poistaa muotti. Osa kynttilöistä valahti muotista kuin humpsista vaan, toisia sai taistella irti hiki hatussa kaikin mahdollisin työvälinein. Helpompia olivat hautakynttilät, niistä kun saksi kapenevan reunan pois, kynttilä valui muotista muutaman kerran pöytään kopauttamalla. Muottien poistamisessa auttoi myös kuumahkolla vedellä muotin pinnan "huuhtelu". Käytin kananmunankeitosta jäänyttä, vielä kuumahkoa vettä - että sekin tavallaan "uusiokäytössä". 

Kuvassa parhaiten irronnut muotti: eväänä ollut rahkapurkki. Tästä tuli myös sävyltään mun lempparikynttilä! Persikkainen kynttilä on steariini-parafiinikynttilä, jossa on mukana myös mehiläisvahaa.

Ja kaikista huonoin irronnut muotti: kauramaitotölkki, ei jatkoon. Massaa oli valunut pohjan taitoksiin ja koko alaosa piti vuolla puukolla irti.

Vinkki 8/10
Pienet kynttilävalut

Jos et halua hankkia vanhaa kattilaa (esim. kierrätyskeskuksesta) kynttilävaluhommiin, tee kuten minä ja sulata massat lasipurkissa! Pese purkki ja pistä kattilan pohjalle vähän vettä. Purkki kattilaan ja eikun sulattelemaan. Tässä vain pitää olla tarkka: älä päästä vettä haihtumaan kokonaan ja älä missään nimessä päästä kynttilämassaa liedelle tai kattilan veteen.

Tein näin, kun tein osaan korjausvalun vasta kotona. Massaa ei tarvinnut paljoa, joten suolakurkkupurkki oli sopiva. Leikkasin purkin täyteen vanhoja valkoisia kynttiläjämiä ja kaadoin sulanneen massan kynttilöiden päälle viimeisteleväksi kerrokseksi (ks. kuva alla). Kuuman purkin nostamisen ja kaatamisen kanssa saa olla varovainen. Jos patakinnas on purkin kanssa liian kömpelö, käytä moninkertaista keittiöliinaa (kostuttaminen antaa pitoa).

Tässä onnistuneimpia kynttilöitä! Kynttiläjalassa* on suosikkini "rahkapurkkikynttilä" ja muut ovat hautakynttilöihin valettuja. Keltaisissa on ihana, vahva sävy! Ne aion ottaa kyllä keväällä esille.

Keltaiset ja harmaat ovat kierrätysmatskuista eri vahakynttilöistä, mintun värinen ja punaiset ovat taas steariini-parafiinisekoitusta. Päälle ei todellakaan erota kynttilämassan materiaalia!

*Ks. kierrätetty kynttiläanjalka (yläosa vanhasta enkelikellosta!)

Tässä erikosempia kynttilöitä: kuohuviinilasin jalkaan valettu kartio (sydänlanka vielä kuvassa massan peitossa, se pitää viilata pois ennen polttamista!), maito- ja kermapurkkiin valetut (vähän epäonnistuneet, koska kulmistaan vähän vinoja) kynttilät ja - tuo kukka! Se on limupullon pohjaan valettu (ks. vinkki 4/10), eikö olekin hieno! Epäilen, että tuohon olisi saattanut tarvita paksumman sydänlangan kukan halkaisijaan nähden, mutta sen näkee vasta kukkaa polttaessa (vai raskiikohan tuota edes polttaa?).

Tässä vielä* kuva soijavahakynttilöistä. Valkoiset värjäämätöntä massaa (jotenkin ihanan "kermaista") ja violetti on kynttilävärinapeilla värjättyä. Aika soma sävy. Se oli ensin tosi tumma ja syvä, mutta haaleni mukavan hailakaksi massan jähmettymisen myötä.

* Hah, "vielä" - ihan kuin tätä postausta tarvitsisi yhtään pidemmäksi venyttää - vielä kaksi vinkkiä jäljellä!

Vinkki 9/10
Mehiläisvahakynttilät

Ja jos vahoilla valaminen ei ole yhtään sun juttusi, kokeile mehiläisvahalevyjä! Niitä voi leikata ja rullata - sydänlanka vain alkuun ja levy rullalle. Levy "sulaa" sen verran käsissä, että muovautuu mukavasti. Näiden tekeminen oli mukavaa hommaa. Näiden teko sopii myös lapsille, koska kynttilän tekoon ei tarvitse kuumia kattiloita ja kuumia massoja.

Vinkki 10/10
Hittinä marmoroidut kynttilät

Ensin tuli kierrekynttilät (ks. kuinka itse niissä epäonnistuin, haha!), sitten tuli marmomointi. 

Nämä marmorikynttilät vilahtivatkin edellisessä postauksessa, mutta kerrataas vielä: marmoroin valkoiset kynttilät ilman vahakyniä, ihan vain suoraan kynttilänliekin avulla. Kynttilä savuttaa ja sulattaa pintaan marmorimaisen koristepinnan. Näistä lahjaksi menneistä kynttilöistä tuli aika kivat!


+ Extravinkki!
Ruusutuikut

Jos uskaltaa, kynttilämassalla voi myös leikkiä ja sitä voi muovailla ennen kuin se jähmettyy!

Inspiroiduin kynttiläkurssista sen verran, että kokeilin kotona tällaisia ruusutuikkuja (myöskin menivät lahjaksi), joita joskus vuonna peruna näin jossain. Hämärään muistikuvaan perustuen testailin mitenkäs ruusut voisikaan tehdä! Nämä ovat ihan ilman muottia tehdyt. Näistä tuli tosi suloiset kaikessa kolmiulotteisuudessaan. Harmi vain, että toinen kynttilöistä menetti isoimmat terälehtensä (sulautuivat massaan), mutta etualan ruusu on oikein oiva kynttilä. 

Haluaisitteko näistä erillisen ohjeen?

Olin pitkään paljon kynttilöitä polttava ihminen. Sitten pitkään ei-yhtään-kynttilöitä-ihminen. Nyt voisin olla taas vähän kynttilöihin kaatuva. Ainakin DIY-kynttilöiden ihminen.

Tunnelmallista viikkoa!

lauantai 8. tammikuuta 2022

Lahjapankki 3/5: Ommellut lahjat

Joululahjojen ideapankki jatkuu! Sarjan kolmas kappale. 

Näköjään etenee tämä vähän flegmaattisemmin mitä olin suunnitellut, mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan, right? Vuorossa ommellut lahjat. Seuraa viisi ideaa!

Ks. lahjapankki-sarjan osa 1: Virkattu tuulihyrrä (+ ohje) / osa 2: DIY-hiusöljy

Ommeltu joululahja 1/5
Koiralle älylelu

Tein ennen joulua koiralle älylelun, jossa on taskuja herkuille. Prototyyppi oli jo niin innolla leikitty hajalle, että tein kuusen alle koiralle oman tuhottavan paketin (eli pahvilaatikon) ja tungin sinne uuden älylelun! 

Prototyyppi oli trikoo- ja collegejämistä, tämä miehen vanhoista farkuista (ohuet, stretch), joten kestävyyttä on paljon enemmän. Tuplatriplatikkasin myös kaikki taskunreunat ja toistaiseksi ne ovat pitäneet paljon paremmin kutinsa, ainakaan vielä ei ole tarvinnut korjata ompeleita, vaikka koira rettuttaa älylelua lähes päivittäin.

Ensin mietin olikohan vikatikki valita kokomusta lelu - yleensä kaikki kirkkaat värit ovat olleet leluissa koiralle mieluisia. Mutta ei väri lelua huonontanut - päinvastoin! 

Cora tajusi heti lelun nähdessään et mistä on kyse ja on ihan pähkinöitä aina lelun kanssa. Saattaa myös välillä lattialle jäänyttä lelua tuuppia sen näkösenä, että nyt vois tänne näitä herkkuja laitella! Sitten se on menoa, ei mummon ikä paina tässä puuhassa. Pehmokuutio pyörii ja niin myös mummokoira sen mukana. Oikeasti, otin noin 50 kuvaa ja tässä niistä parhaimmat kuvat! Kaikki leikkivän koiran kuvaamista yrittäneet tietävät tuskani.

Ks. ompele älylelu koiralle 

Ommeltu joululahja 2/5
Miehelle yövaatteet

Meillä on jo perinne, että joka joulu mies antaa (eli ostaa) minulle yövaatteen ja minä annan (eli ompelen) hänelle yövaatteet. Nykyisin se on ollut paita plus yöbokserit -kombo. Viime vuonna oli ihan hitti, kun löysin korvapuustikangasta. Nyt en löytänyt mitään hupaisaa ja en ehtinyt nettikaupoista tilaamaankaan, joten iski paniikki ja valitsin sinistä kangasta, jossa oli graafisia mustia ja punaisia palkkeja (jotka lähinnä jäivät takakappaleisiin). 

Dinosaurus ja kahvikuppi -kuva on muuten insidevitsi. Piirsin sen miehelle tpaidan etumukseen seurustelun alkuaikoja. Sittemmin paita kulahti, mutta printin leikkasin talteen ja siellä tallessa se oli vuosikausia... kunnes nyt liitin sen boksereihin, hah! Dinolle uusi elämä yöboxeissa! 

Boksereiden kaava: Suuri Käsityö -lehti nro 10/19 (kaava levennettynä löysempään yövaate-malliin)
Hihaton paita ommeltu valmiin vaatteen avulla.


Ommeltu joululahja 3/5
Pikkutytölle nukenvaatteet

Oli toive, että "Baby Bornille tonttuasu!", joten sitäpä sitten toteuttamaan. Kiersin kyllä markettien nukkeosastot läpi, mutta eihän siellä mitään valmista tonttujuttua ollut. Joten punaista trikoota työn alle. Ompelin pöksyt, tunikan (takana tarranauha) ja tonttulakin. Tilkkulaarista löytyi ohutta teddyä sopivasti sen verran, että sain siitä koristenauhat lakkiin ja tunikan pääntiehen ja hihansuihin. Tästä tuli aika söpö!

On muuten meitsin original Baby Born 90-luvun alusta. Olen halunnut nuken säästää ja piti käydä se varastosta hakemassa esiin ihan vain tätä tonttukokonaisuutta varten!

Tunika ommeltu nuken valmisvaatteen avulla, tonttulakki tehty nuken pään koko mukaillen.


Ommeltu joululahja 4/5
Naisille säilytyskorit

Ompelin useamman huopakorin. Materiaalina huopaliina. Minulla oli kaksi pitkää huopakaitaliinaa, joita yritin äidillekin viime jouluna tarjota. Ei huolinut ja liinat jäivät pyörimään käsiin.. Kunnes nyt sitten päätin saksia koristehahmot reunoista pois ja käyttää liinat korin materiaalina! Että sori äiti, sait sittenkin toisen liinoista - eri muodossa vain! Isosta korista tuli aika kiva. Reunoille letitin nahkarivat somisteeksi.

Ompelin myös pienempiä huopakoreja parissa koossa. Niihin jätin koristereunat paikoilleen. Korit toimivat lahjojen ympärillä. Pienet korit vähän kuin pehmukkeena, ison korin täytin muilla lahjojen osilla ja esim. herkuilla.

Että nyt vain jäi käsiin pussillinen noita liinoista pois leikattuja huopahahmoja - mitäköhän niistä keksisi tehdä ensi jouluna?


Ommeltu joululahja 5/5
Nuoreen kotiin keittiörätit

Ja loppuun jotain harmonisempaa ja käytännöllistä; joka keittiöön sopivat ekorätit eli isosta vohvelista ommellut keittiöliinat. Pesin ja kitistin valmiiksi 60 asteessa niin eivät enää käytössä pesussa kutistu. Kaveriksi pakettiin sujahti muun muassa yksi viime joulujen hiteistä: marmorikynttilät! Näihin löytyy parikin tekniikkaa, itse marmoroin valkoiset kynttilät ilman vahakyniä, ihan vain suoraan kynttilänliekin avulla. Tuli aika kivat!

Ja kynttilöistä puheen ollen - niistä lisää seuraavassa lahjapankkipostauksessa!

keskiviikko 5. tammikuuta 2022

Kässäbloggaajan lupaukset ja paljastus: paljonko rahaa käsitöihin?

Huuuuuuh! Aina joulukalenterin jälkeen tulee vähän turnajaiskestävyys vastaan bloggauksessa. Puhti pois ja samalla uuden alku. Jäi vähän vuoden 2021* paketointikin eli summa summarum kesken - joululahjapankista puhumattakaan (ja siihen pitääkin palata ihan enteks eli seuraavaksi: kolme postausta jäljellä sitä pakettia!).

* Katso tästä 2021 tykätyimmät postaukset!


Käsityölupaukset vuosimallia 2021 - ja kuinkas sitten kävikään?

Lista ei ollut pitkä, mutta aika pian huomasin kyllä viime vuonna, että kohdat olivat liian suurpiirteisiä. On vaikea sanoa tuliko vai eikö tullut rastia ruutuun? Ja jos täysin rehellinen olen niin ehkäpä kolmella haalealla merkillä mennään. 

Ei tullut kaikkia keskeneräisiä projekteja valmiiksi (kyllä mää vielä sen tilkkupeiton teen valmiiksi!), ei edes puolia, olishan sen voinut myös arvata. Eikä tullut kaikkea rikkoontunutta, nuhjaantunutta tai muuten vaan epäkelpoa juttua korjattua tai uusiokäytettyä. Paljon tuli, mutta paljon jäi tälle vuodelle ja tällä etenemistahdilla tulevillekin vuosille. Miten määrittää panostinko laatuun ja toteutukseen? Kyllä täytyy myöntää, että monessa menin kyllä sieltä mistä aita on matalin. Ja olinko zen, kun projektin toteutus ei onnistunut edes sieltä missä se aita oli matalin? Muistan yhdenkin päivän, kun meni koko viikonloppu piloille, kun veetutti niin paljon epäonnistuminen.. Joten ei, en ollut zen. Yritys hyvä, mutta juuei.

Ja hankinko tarvikkeita vain tarpeeseen? Siihen löydät vastauksen alta - paljastan paljonko meni rahaa käsityöhankintoihin koko vuoden aikana! 

Joten, päädyin takaisin jonkinaliseen kässäbingoon.

Käsityövuosi 2022: 22 käsityöhaastetta! Itseni kanssa kilpailu ja täsmälliset rasti ruutuun -suoritettavat asiat toimivat meikäläisellä paremmin, jos haluan saada jotain aikaiseksi. Ja nyt tosissaan yritetään. Tässä on monta sellaista ideaa mitä olen halunnut tehdä (eli ommella) ehkä viimeiset puoli vuotta (tai kaksi vuotta), mutta en ole vain saanut aikaiseksi. 

Uudet virkatut korviksetkin olisivat kivat. Tahtoisin tehdä DIY-kosmetiikkaa. Haluaisin vihdoin ja viimein saada vuosien jälkeen sen hitonhitsinvitsin tilkkupeiton tehtyä valmiiksi - paloja kyllä on! 

Huomatkaa myös kohta neulo jotakin -kohta, haha! Tahtoisin niin kovasti neuloa enemmän, mutta aina tartun sitten kuitenkin siihen virkkuukoukkuun. En tiedä mitä neuloisin, mutta jotain (käytännöllistä) on nyt neulottava! Vuosi aikaa.

Toivon mukaan vuoden aikana nähdään listalta mahdollisimman monta asiaa. Ainakin jatkoa DIY-kasveille, jokin uusi teemaviikko ja tietenkin sitten vuoden päätteeksi jälleen joulukalenteri!

Ja mutta entäspä se käsityöbloggaajan paljastus?

Viime vuonna ekaa kertaa kirjasin kaikki tulot ja menot budjettivihkoon (itse tehty nolla budjetilla, tottakai) ihan vain tajutakseni, että mitä jää viivan alle. Kyllä siinä ylläreitä tuli. Koiraan meni ihan jumalattomasti euroja. Mutta olen ylpeä: ostin vain kaksi vaatetta uutena! Kaikki muu käytettynä (ja niitäkin vain kymmenkunta, joista puolet meni takas kirpparille hutiostoina) tai itse tehtynä. Aika hyvin eikö, etenkin entiseltä sellaiselta, joka osti jokaisiin bileisiin uuden topin (huoh..).

Mutta puhutaanko hetki käsitöistä ja rahasta? Tiedätkö paljonko sinulla menee rahaa vuodessa käsitöihin? Minä tiedän. Tasan 650,63 euroa. 

Ompelukoneen varaosan vaihto 80e
Kankaita 180,63e
Lankoja 122,37e
Taidetarvikkeita 80,98e
Liimoja 9e
Ompelutarvike 3e
Muu tarvike 108,75e
Messulippu ja kurssimaksut 65,90e
+ Tähän päälle muutama kirppishankinta diy-materiaaleiksi

En yhtään tiedä onko 650 euroa paljon vai vähän. Ehkä se on toiselle ihan normi summa, toiselle jäätävä määrä. Tuntuu, että ehkä aiemmin ainakin määrällisesti olen ostanut enemmän ainakin kankaita.. Nyt kun tein joulukalenterin nolla budjetti -päätöksellä (oikeasti, ostin koko kalenteria varten vain liimaa!), tuli sellainen olo, että kyllähän kässämateriaaleja on kotona jo niin paljon jemmassa, että kuinka pitkälle vuosi ehtisi mennä, jos ei vaan hankkisi yhtään lankaa, kangasta tai yhtään mitään kässämatskua vaan tekis niillä mitä on?

Joten tein uuden budjettivihon.

Tällä kertaa tosin tein valmiit taulukot koneella ja printtasin sivut. Ompelin sivut yhteen* ja tein vihosta mahdollisimman ohuen, jotta voin pitää sitä kalenterin välissä ja jotta siihen on helppo siirtää aika ajoin tulot ja menot. Kansiksi liimasin jotain vanhaa paperia, jossa oli ihan kiva mustavalkoinen printti toisella puolella. 

Katsotaas kuinka käy ja mihin ne eurot tänä vuonna valahtavat! Toiset tekis helpoksi ja vetäis johonkin puhelinsovellukseen, mutta itse tykkään paperille kirjaamisesta. Omaa rahankäyttöään on ollut mielenkiintoista seurata. Näkee paljonko menee oikeisiin juttuihin kuten ruokaan, terveysjuttuihin ja koiraan. Ja paljonko sitä kahvittelee, kirppistelee ja kuluttaa vaikkapa herkkuihin. Siinä joutuu myös näkemään vaivaa. Joskus auttanut myös jonkun yksittäisen oston eli täysin turhan asian ostopäätöksessäkin - haluanko/jaksanko kirjata tätä budjettivihkoon? Jos eka fiilis kysymykseen on njääh niin kauppaan on se saanut jäädä. 

*Ks. tämä tekniikka; DIY-muistikirja vanhoihin kansiin

perjantai 31. joulukuuta 2021

Käsityövuosi 2021 - viimeistä viedään

121 postausta. Ääretön määrä inspiraatiota ja intoa. Lukuisia ideoita ja vinkkejä.

Sitä oli blogivuosi 2021. Nyt vedetään viimeistä ja on kiva katsahtaa kuluneeseen vuoteen. On aina hyvä vähän summata miten se menikään niinku omasta mielestä? Millainen oli käsityövuosi 2021 tässä blogissa? Mitä juttuja tulikaan tehtyä? Hassua selata vuoden postauksia läpi, moni on unohtunut itseltäkin!

Ks. myös Kässävuosi-kooste 2020.

Blogissa eniten katsottu postaus

Tämä oli itse asiassa yllätys! Ihan ylivoimaisesti eniten klikkauksia on saanut tammikuun Taidetta koiran kanssa -postaus. Eikä sillä, koira plus taide, eihän se voi olla muuta kuin kivaa! 

Ks. Taidetta koiran kanssa

Instagramissa eniten tykätty

Ihan eniten success on ollut kuplakynttilä-reels. Sen katselumäärien luku on itselle, tällaiselle pienen skenen bloggaajalle ja instaajalle, tosi huikeaa. Siitä tulee hyvin hämmentynyt ja kiitollinen olo. On mukavaa, että tykätään ja on ollut kiva nähdä myös muiden tekemänä puisia kuplakynttilöitä!

Ks. Kuplakynttilä puuhelmistä

Facebookissa eniten tykätty

Hauskaa kuinka eri paikossa tykätään eri asioista! Tämä Hävikki-teemaviikon moderni tuohikori eli totaalisesti vessapaperihylsyistä punottu kierrätyskori oli Facebookin kässäryhmissä kyllä eniten tykätty juttu koko vuonna. Tykättiin tästä myös muissa kanavissa. Ja myönnetään, tykkäänhän minä tästä itsekin kieltämättä. Yksi vuoden parhaimmista ekologisista käsitöistä. 

Ks. Moderni tuohikori 

Oma suosikkini koko vuodelta

Vaikea valita vain yhtä, mutta ehkä se on nämä tennarit! Kesällä maalasin mustiin tennareihin valkoisia unikkoja. Tuntuu, että mustavalkoinen unikkokuosi inspiroi paljon kulunutta vuotta - eri juttuja unikosta on näkynyt tosi paljon erityisesti Instagramissa. Itsekin tein joulukalenterissa unikko-vuosipallon ja syksyllä tuftasin unikosta inspiroituneen mukinalusen. En malta odottaa tulevaa kesää, kun saa sitten taas kävellä unikot jaloissaan.

Ks. Maalatut unikko-tennarit

Eniten pidetty ompelus

Banaania, banaania! Rakastan banaania ja tätä banaanimekkoa. Tämä saa aina hyvän mielen. Oikea hyvän mielen mekko. Ompelin tämän keväällä ja on ollut ihan heti suosikkivaatteitani.

Ks. Banaanimekko ja monta muuta ompelusta vain 1,5 metristä

Yllättävin inspiraatio ja onnistuinen muodonmuutos

Ihan odottamaton inspiraatio se iski roskakatoksessa, kun näin roskiin dumpatun laatikoston. Inspiraatiosta heti tuumasta toimeen ja lopullinen muodonmuutos oli ja on edelleen ihana. Joskus ei voi tietää missä hetkessä inspiroituu ja se on vallan ihanaa. Odotan ensi vuodelta paljon sellaisia hetkiä, että se vaan iskee ja siihen on vastattava. Se on yksi parhaimpia fiiliksiä, kun antaa inspiraation viedä.

Ks. Ikea hack - dyykattu muodonmuutos

Kaikista käytönnöllisin kierrätys

Kierrätin keväällä vanhat puuvillapaidat kestoräteiksi. Ensin oli vähän nihkeää, mutta kuin näitä oppi ja muisti käyttää niin sen jälkeen ovat olleet käytössä ihan päivittäin - tai aina, kun tarvitsee keittiössä jotain roisketta pyyhkäistä. Olen päässyt kokonaan eroon talouspaperista. Ei ole ostettu yhtään rullaa tänä vuonna eikä osteta kyllä jatkossakaan. Kestävät ja pestävät kestorätit, ihan best. Vastaavia käytännöllisiä kierrätyksiä toivon myös ensi vuodelta - enemmän kestävyyttä, vähemmän kertakäyttöistä!

Ks. Kestorätit vanhoista tpaidoista

Vuoden ihanimmat korvikset

Vaikka tein nämä hattaran sävyiset pulleromakrameekorvikset vasta vuoden viimeisellä neljänneksellä, olen pitänyt näitä toooooosi paljon. Hassua, mutta nämä oli korvissa myös eilen. Ja myös toissapäivänä!

Ks. Makrameekorvisrenkaat

Sellaista oli tämän vuoden vikassa postauksessa! Jäikö sulle jotain erityistä tai omaa suosikkia mieleen? 

Hyvää uutta vuotta! Ja sitten uusia käsitöitä kohti!