No nyt tulee jotain uutta ja vähän isompaa kässäprojektia! Sen verran isompaa, että menihän tässä taaperopyörityksessä monena päivänä aikaa, että sai homman valmiiksi. Ja hommahan oli: projekti nojatuoli! Oon aika fiiliksissä tästä. Virheitä tuli, mutta tuli siitä myös tosi kiva.
Aloitetaan alusta.
Mulla oli vanhoja vaahtomuovipatjapaloja. Ärsyttäviä kapeita suikaleita, jotka piti saada johonkin käyttöön pois kuleksimasta. Eka mikä tuli mieleen oli taaperon nojatuoli, joten se se sitten oli.
Kun materiaalia oli rajallisesti, piti kyllä vähän aivokapasiteettia pyörittää, joten sain leikattua tarvittavassa koossa (kuten taaperon istumakorkeus) nojatuolin osat. Olisi ollut kiva saada sivut alhaalta yläs asti, mutta ne jäivät kapeiksi kappaleiksi. Vähän aiheutti lisätyötä, mutta en saanut tuota muuten kyhättyä järkevästi.
Sitten oli päälikankaan palapelin vuoro. Sitäkin oli rajallisesti, joten olihan tetristä. Suunnittelin ja mittailin palat paperille, muuten ei olisi tullut mitään. Hyvin suunniteltu, puoliksi tehty ja silleen - paitsi, että mittavirheiltä ei tässäkään ihan kokonaan vältytty.
Valitsin kankaaksi keltaista paksua puuvillaa, vähän kuin canvasta. Sekin oli joku ilmaslöytö kierrätyskeskuksen saa ottaa -laarista.
Onneksi hoksasin merkitä lapuin et mikä pala oli mikäkin. Helpotti suunnattomasti ompeluvaihetta.
Ennen kasaamista testikäytin päällisen kanssa nojatuolia ja totesin, että jotain tukirunkoa oli keksittävä. Menin siitä mistä oli aita matalin: pahvilaatikko. Istutin patjakappaleet pahvilaatikon pohjalle. Sattui olemaan just oikean kokoinenkin laatikko. Mikä tuuri, ettei tarvinnut sitäkin kyhätä paloista.
Valkoinen kangas kiertää tuossa patjapalat ympäri. Se oli tukea myös pitämässä paloja kasassa. Tuossa vaiheessa vielä luulin, että saisin tehtyä nojatuolin kokonaan ilman liimaa niin siksi kangas tässä kohtaa.
Nojatuoli tarvitsi vielä lisäpuffia ja kuorrutin sen jonkun vanhan täkkisisälmyksen paloilla. Tässä vaiheessa otin kontaktiliiman käteen ja kiinnitin pehmukkeen liimapistein paikoilleen. Se oli nopein ja helpoin ratkaisu.
Ja lopuksi päällinen paikoilleen. Tein pohjaan nauhakujan ja vahvalla, ohuella nyörillä kuroin sen verran kiinni, että kangas ylti pohjaan asti. Ei haittaa, vaikka lattiaa vasten jää pahvilaatikkoa näkyviin.
Ja siitä tuli niin kiva! Ei ihan kaikki saumat ole kohdillaan, vähän kirraa ja kupruilee, mutta se ei haittaa. Annetaan mittavirheiden kukkia. Pääasia, että a) sain jopa näin ison projektin valmiiksi ja b) nojatuoliin meni hyvin kierrätysmatskuja ja mitä ihan tärkeintä: c) taapero tykkää nojatuolista.
Minimies tajusi heti mikä nojatuoli oli ja peruutti siihen istumaan. Siinä ihmetellään, leikitään ja luetaan kirjaa. Täydellinen oma pikku paikka pyllähtää. Varmuuden vuoksi pidetään nojatuolia senkkiä vasten niin ei mene nojatuoli nojatessa nurin. Painopiste kun voi helposti keikahtaa. Onneksi vielä taapero ei ole tajunnut itse lähteä siirtelemään nojatuolin paikkaa. Ehkä hänkin tuumaa, että sen paikka on just tässä hyvä.
