lauantai 19. tammikuuta 2019

Lintu kynttilän valossa.

Tiedättekö sen tunteen, kun sulla on pieni turha muovikippo kädessäsi ja kaiken siivoamisen, touhuamisen ja pyykkikoneen huutamisen keskellä tulee pakonomainen tarve tehdä jotain ihan muuta? Sitten sitä muovikippo kädessä ajattelee, että olkoot siivoaminen, minä teen nyt betonihommia!

Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Etsin askartelubetonisangon esille, sekoitin betoniseoksen ja veden ja kippasin sen pieneen betonikippoon. Se oli just sen kokoinen kippo mitä olin etsinyt jo tovin! Se oli täydellinen, tarvitse vain leikata yläreunaa alemmas.

Kippoon betonimassa, reunaan lintu (huoneenlämmössä kovettuvaa askartelumassaa, valmiiksi kuivunut puujalassaan) ja sitten päälle toinen vielä pienempi muovikippo ja paino päälle, että se pysyi paikallaan. Maalarinteipillä kursin linnun paikalleen ettei se uponnut betonimassaan liian syvälle tai vinoon. Sitten vain odottelin betonimassan kuivumista.

Ja siinä kesti niin kauan - niin kauan! (Tai ei oikeastaan, mutta olisin halunnut saada valmista nytnytheti.)
Ja siitä tuli just hyvä. Pitkään arvoin maalaisinko betoniosasta osan valkoiseksi. Tai lakkaisinko linnun. Tai maalaisinko edes puujalan jollain. Ehkä metallisävyä betonin päälle? Mutta kaikkinensa on noin hyvä, vähemmän on enemmän. Tuossa jotenkin yhdistyy materiaalien pehmyys ja luonnonläheisyys. Betoni ja lakkaamaton lintu sopii hyvin yhteen. Siinä se lintu lämmittelee led-tuikun valossa. Oikeata tuikkua tuohon ei voisi laittaa tai lintu roihahtaa vähän liian kuumaksi kaveriksi.

tiistai 15. tammikuuta 2019

Kori ja kukkatyyny huovasta.

Joulukuussa inspiroiduin huovasta. Inspiraatio iski kovaa ja tuli pakonomainen tarve tehdä lahjaksi iso huopakori puisilla kantokahvoilla.

Ostin metrin huopaa Eurokankaasta ja siitä se sitten lähti.
Toteutukseen ideaa sain Susanna Uusitalon Koreja käsin -kirjasta (Moreeni 2018). Siinä oli iso huopakori ja ajattelinkin ensin tekeväni just samanlaisen, mutta sitten en tahdonnutkaan seurata ohjetta. Mutta samaa muotokieltä siinä on, parhaat elementit Susannalta ja versio minun tapaan.

Kantokahvat ovat muuten harjanvarresta! Ostin marketista pelkän puisen varren ja mies sahasi varresta kaksi lyhyempää pätkää. Sitten vain hioin päät ja siinä oli kantokahvat valmiina - aika kätevää!
Koko kori on muuten kahvan pikkukappaleita mukaan laskematta yhdestä kappaleesta! Kapeat päädyt on päällekkäin taiteltu ja käsin pistelty kiinni - tämä on todellista käsityötä, jokainen tikki on nakutettu käsin kiinni.

Varsinkin päädyt piti ommella tarkasti, jotta ommelpituus ei yhtäkkiä ole toisessa päässä tuplat tai triplat. Oli sormenpäät hellinä - sisäpuolelta kun piti aika sokkona tuikata neula moninkertaisen huovan läpi ja samalla käännellä sylissä isoa korin retaletta nurin ja oikeinpäin ja joka suuntaan.
Kahvojen alla olevat koristeompeleet ovat ehkä lempparikohta korista. Ne on ne pienet asiat, joihin tykästyy.
Ja pitihän sinne korin sisällekin laittaa jotain! Mietin kauan, että mitä ihmettä sinne laittaisi - jotain mikä passaisi korin fiiliksen kanssa yksiin. Ja sitten keksin sen: teen koristetyynyn samasta huovasta!
Mukavan kolmiuloitteiseen kukkatyynyyn sai hyvin ylimääräiseksi jäänyttä huopaa käytettyä. Ja leikkuujämätkin tulivat hyödyksi pieniin osiin - jes ei jäänyt mitään turhia pikkupaloja käsiin pyörimään!
Leikkasin ensin pohjakangaskappaleet (puuvillaa) ja sitten ompelin terälehdet kerroksittain. Aloitin uloimmasta ja aina nuppineulasin vain seuraavan paikalleen. Näin sai terälehdet kohdilleen niin ettei taustakangas pilkota väleistä. Loppuun keskelle tikkasin vain pyöreän palluran peittämään vikan kierroksen ommeljäljet. Vasta kun kukka oli kokonaan valmis, ompelin itse tyynykankaan.

Huopa on muuten kiva ommeltava. Vaikka se on aika paksua, paininjalka soljuu siinä päällä aika kivasti. Mutta näin kun veti pyöreää ja alla oli vielä puuvilla ja väliin piti tehdä vähän laskosta huopaan niin kyllähän meinasi vetää länkkyä välissä.. mutta sillä ei niinkään ole väliä, koska ompeleethan eivät päällepäin näy - onneksi.
Sellainen huopainen lahja!

lauantai 12. tammikuuta 2019

Suit sait pöly pois -liinat (sis. ohje).

Vuosien saatossa olen yllättäen ihastunut virkattaviin kestojuttuihin. Kasvojenpuhdistuslappuihin ja myös siivousliinoihin. Ensin ne tuntuivat kömpelöiltä ja ihan surkeilta mikrokuituliinoihin verrattuna, mutta perustasojen pyyhkimiseen ovat mielestäni hyvät ja hyvästä langasta tehtynä myös käyttöä hyvin kestävät.
Aikaisemmin olen tehnyt rättejä vain itselle, mutta nyt (tai siis viime kuussa) virkkasin niitä myös kahdelle ystävälle lahjaksi. Sovimme, että pienet joululahjat jos vaihdettaisiin - ja mikäs sen pienempää iloa kuin käytännölliset siivousliinat?
Tein kahden liinan settejä eri väreissä. Ensimmäiseen kirjovirkkasin tasona suit sait -tekstin. Kovin piti miettiä mikä toinen nelikirjaiminen teksti sopisi kaveriksi, mutta lopulta keksin sen: suit sait pöly pois!

Suit sait -liinan inspiraationa toimi Kotivinkin tiskirätti-ohje, jonka kirjaimia yksinkertaisin, jotta virkkaus olisi helpompaa. En ole kovin kokenut kirjovirkkaaja. Alkuperäisessä ohjeessa kirjaimet ovat pehmeämpiä, tässä minulla laatikkomaisempia, jotta ohjetta tarvitsi vain silmäillä. Kaksi kerrosta menee aina samaan kaavaan, joten nurjalla tarvitsi vain tehdä sama mitä edellisellä kerroksella - helppoa, pystyi katsomaan telkkaria samalla eikä tarvinnut vahtia ja laskea kaaviota, että mitä tulee seuraavaksi.

Ks. postauksen alta ohje ja tulostettava kaavio teksteistä!
Viimeistelin lahjat niputtamalla liinat yhteen ja liimaamalla päälle vielä yksityiskohdaksi eräänlaisen vyötteen.
Langaksi ostin jotain ekologista puuvillaa (en muista mitä kun tietenkin heitin vahingossa vyötteet pois, aargh). Bambulankaa lähdin hakemaan, mutta tämä ekopuuvilla kiinnitti herkullisilla väreillään huomioni. Tuntukin oli hyvä, joten valitsin sitä ja hartaasti toivon, että se pitää kutinsa yhtä hyvin mitä aikaisemmin käyttämäni ja paljon korkeitakin pesuja kestäneet bambulankarättini.


Suit sait pöly pois -liinat
Tee näin: Virkkaa 34 kjs. käännä työ. 1. krs: Virkkaa yhdellä värillä 1 ks jokaiseen s:aan. Käännä työ. 2. krs: Virkkaa kuten edellinen krs, mutta ota toinen väri työn sisään mukaan. 3–32: Virkkaa kuten edellä ja vaihda väriä kuvion mukaan. 33. krs: Virkkaa kuten 1. krs, mutta pidä toinen väri vielä työn mukana. 34. krs: Virkkaa yhdellä värillä. katkaise ja päättele langanpäät.
Saat samalla latauksella kummatkin kaaviot.
Huom! Vain yksityiseen käyttöön, ei kaupalliseen tarkoitukseen.

torstai 10. tammikuuta 2019

Kukkarollinen iloa.

Käytätkö sanaa kukkaro, pussukka, clutch vai pikkulaukku?

Monta nimeä on monikäyttöisellä asialla. Meikit sinne sujahtaa, lompakkona voi käyttää, sisältää laukussa myös pikkusälät - toimii siis lähes kaikkeen. Hyvä pikkuapuri kaikkinensa.
Ja sellaisen ompelin ja annoin joululahjaksi veljentytölle. Ostin harmaata, jämäkkää keinonahkaa, jossa oli silti hyväntuntuinen pinta sekä oikealla että nurjalla puolella.
Malli on klassikko, kaksi kappaletta ja nurkista neliöt pois ja saumat yhteen niin kukkaroon tulee hiukan pohjaa. Tein myös kaksi yksityiskohtaa, eteen nahkamerkin toisesta harmaasta keinonahasta ja toiseen sivuun pienen hapsukoristeen.
Vuorta kukkaro ei mielestäni nyt tarvinnut, oli keinonahka sen verran jämyä materiaalia. Pysyy hyvin hyvin kuosissaan ja näyttää tyhjänäkin siltä, että sisällä olisi jotain tavaraa.
Ja kukkaron sisälle myös laitoin vielä ylläriksi jonkun tuollaisen kultasilmänaamion kokeiltavaksi. Se oli leveydeltään juuri sopiva kukkaron sisälle!
Mietin mistä se pakko tuli tehdä pussukkaan eteen erillinen "merkki" ajatellen, että eihän sitä nyt ennenkään - väärin! On ennenkin, lähes jokaiseen. Tässä esimerkkejä. Jokaisessa on jotain saumaa, tikkiä, tilkkua, nahkapalaa. Sama muotokieli kaikissa. Näistä myös kolme ekaa on mennyt lahjoiksi, vain hihnallinen laukku on jäänyt itselle.

Ks. postaukset: 1. Musta tilkkupussukka / 2. Ruskea litteä kukkaro / 3. Musta vuorellinen clutch / 4. Valkokeltainen laukku (ommeltu isosta laukusta pienemmäksi)

maanantai 7. tammikuuta 2019

Nessut piilossa.

Nessupiilo, tuo viime syksyn hittityö. Nessupiilot eivät todellakaan pysyneet piilossa, kun Facebookin kässäryhmissä lähti villitys liikkeelle. Niitä ei erilaisia mitä hienoimmilla kuvioinneilla.

Toinen suosittutyö näytti viime vuoden puolella olevan palapeitot, joissa kussakin neliössä on kohokuviona sydän. Toiset sanoi nypyiiksi, toiset poppareiksi tai kupliksi, jotkut taas isoiksi klustereiksi.

Päätin yhdistää nämä kaksi ideaa toisiinsa: kuplat ja nessupiilon - piilo kuplilla!
Aloitin neliön keskeltä ja tein kahdelle syrjälle graafiseen kuvioon kuplia, poppareita tai klustereita - miksi ikinä niitä nyt haluakaan kutsua. Toiselle laidalle siihen tuli ihan vain aukkoja keveyttä tuomaan. Aukkopuolesta tuli läppä päälle. Sitten tein alapuolen ja siihen kiinteästi reunat. Yhdistin palat toisiinsa ja viimeistelin lenkillä ja punaisella puuhelmellä - helmi uppoaa kivasti kuplien alkupisteeksi.
Tämä nessupiilo meni joululahjaksi äidille. Samalla kirjoitin siitä ohjeen ja se on julkaisu juuri ilmestyneessä Kauneimmat Käsityöt -lehdessä, nro 1/19 (löytyy lehtipisteistä). Ohje löytyy Tekniikkakoulu-palstalta.
Kyseisellä Tekniikkakoulu-palstalla opetetaan kuvin kuplien eli klustereiden (KL) tekeminen. Kun sen ja pylväät osaa tehdä niin sitten osaa ohjeen mukaan virkata nessupiilon. Se on helppoa!

// EDIT: Nessupiilon julkaistuun ohjeeseen lipsahti pieni virhe (ja sekös harmittaa). Pylväät ja määrät ovat oikein, yhdessä kohtaa (eli 2. krs *-* - välinen kohta) vain ei kerrota mihin pylväät tehdään (ja sekös voi hämmentää). Tässä oikaisu siltä varalta, että jos joku kiinnostuu virkkaamaan ohjeen mukaan: 2. krs: 3 p, 2 p kjs-kaareen, 2 kjs, *2 p kjs-kaareen, 1 p, KL, 1 p, 2 p kjs-kaareen*, toista *-* (jatkuu ohjeen mukaan).

Seuraa lisää virkkausideoita Kauneimmat Käsityöt -lehden Facebookista tai Instagramista!