torstai 23. toukokuuta 2024

Rikkoontuneen kukkaruukun pelastus osa 2

Nyt pelastetaan kukkaruukkua!

Rikki meni, mutta niin meni yksi aiempikin (ks. linkki alla postaukseen) ja koska maalasin ja punoin päälle ohutta juuttinarua ja siitä tuli tosi kiva, päätin ottaa uusinnan, mutta vielä vähän helpommin.

Ks. Rikkoontuneen kukkaruukun pelastus osa 1

Eli kukkaruukku tipahti, sano riks raks ja poks. Harmitti kerätä roskiin palasia, itse olin ruukun maalannut ja tykkäsin siitä. Mutta... entä jos en laittaisikaan roskiin? Voisiko tämän vielä liimata kasaan? 

Joku nyt hörähtää, että hyvä ihminen sentään, luovuta. Sehän on ihan palasina, uuden saa halvalla. 

MUTTA. Vaikka näin rikkoontuneen ruukun korjaus voi vaikuttaa sekopäisen ja ultimaattisen pihin ihmisen toiminnalta, ajattelen tätä täysin kivana korjaushaasteena. Jos korjaus ei onnistu, en häviä siinä mitään. Jos taas onnistuu, sehän olisi ihan mahtava juttu - yksi ruukunroska vähemmän roskiksessa!

Tässä on työvälineet korjausoperaatioon. Liimaa, paksua juuttinarua ja sytkäri. Hassu kolmikko kyllä.

Valitsin kontaktiliimaa, koska se kuivuu suht nopeasti ja siinä on sopivaa joustoa.

Ensin liimaus. Aloitin kasaamisen alhaalta ja pala palalta kasasin kokoon. Ihan rauhassa, yksi sirpale kerrallaan. Kokoamisen apuna käytin kumilenksuja ja maalarinteippiä. 

Lopuksi jätin paikalleen vuorokaudeksi kuivumaan niin, että ympärille pujotin useita lenksuja puristamaan liimasaumoja.

Ja tulihan siitä taas kokonainen! Tosin ei vielä hyvä näin. Lohkeamia, säröjä ja liimatuhruja. 

Maali ei peitä, mutta juuttinaru on sopiva materiaali peittämään kauneusvirheet ja tuomaan ympärille lisätukea. Joten liimasin sitä ympärille. Ihan vain kieputin alhaalta ylöspäin ja...

...kuivumisvuorokauden jälkeen viimeinen vaihe: sytkärillä leikkiminen!

No ei leikitä, vaan vakavasti ja paloturvallisesti vain. Pienesti tulella liekittäminen on hyvä tapa ns. kiinnittää juuttinaru eli tuli polttaa juuttinarun ne runsaat höntyläsäikeet ja pinnasta tulee siistimpi. Tämä työvaihe on hyvä tehdä vaikka lavuaarin yllä ja niin nopeasti tulen lähdelle ja pois ettei koko ruukku syty palaamaan, on tarkoitus vain polttaa ne höntylät.

Ja valmista tuli! Ei se vedenpitävä ole, mutta toimii hyvin suojaruukkuna. Alla pitää olla aluslautanen, koska saviruukussa on kuitenkin pohjassa reikä.

Tämä postaus olkoon teille inspiraatioksi - se mikä näyttää jo totaalisin rikkoontuneelta, voi olla vielä korjattavissa. Se mikä on rikki, ei ole automaattisesti roska. Kokeile korjata! Mitä enemmän korjaamme vanhaa ja rikkoontunutta, sitä parempi se on maapallolle. Maapallo ei kestä jatkuvaa kuluttamista ja uuden hankkimista. Korjaaminen vaatii vain vähän viitseliäisyyttä ja lopputulos voi olla todella palkitsevaa: jes, tein sen, se on taas ehjä ja käyttökelpoinen!

Ks. kaikki viherkasveihin liittyvät käsityö- ja vinkkipostaukset tästä.

torstai 16. toukokuuta 2024

DIY: Chalk bag, kiipeilijän magnesiumpussi

Nyt tulee aika harrastusspesifinen juttu. Jos et harrasta kiipeilyä (boulderointia) niin et tiedä mikä tämä on. Se ei haittaa, en minäkään tietäisi! En harrasta kiipeilyä, mutta mies harrastaa

Ja hän tuumaili, että tarvitsisi ison magnesiumpussin. Minä siihen, että jaa minkä? Mies oli ostamassa, sanoin että et muuten osta, kyllä minä sinulle pussin teen!

Chalk bag eli magnesiumpussi. Siihen kirjaimellisesti laitetaan magnesiumjauhetta ja siitä sitten otetaan sitä käsiin ja sitten eikun seinälle.

Katsoin joitakin malleja netistä ja kysyin mieheltä väritoiveita. Ja tällainen siitä sitten tuli.

 

Ompelin pussiin sisävuoren ja päälipuolipussin. Koska tärkeintä oli, että pussi pysyy pystyssä, kyhäsin pakkausteipin avulla sisä- ja ulkokappaleiden väliin tuollaisen kehikon (+ tähän vielä pohjakappaleen). Kehikko on tuollaista höttömuovia, jonka olen kerran ottanut talteen puretun repun selkäosasta. Se pitää pussin pystyssä ilman, että se nostaa koko pussille painoa.

Myös pussin suun käänteessä on toisella puolella suikale muovilevyä (paksuhkoa, mutta taipuisaa), jotta pussin kääntäminen rullalle on helpompaa.

Värit ovat tosiaan niin räpsäkät miltä näyttävätkin. Oranssia, lähes neonväriä ja sitten sen kaverina vihreää. Kun kerran sai olla näyttävät värit niin niitä sitten kyllä tuli!

Tuo oranssi on nailonia, hyvin tiheää kangasta ja ajattelin, että se sopii hyvin vuoreksi. Tein siitä myös ulkopuolelle toivotun taskun ja sitten kun vihreää kangasta olikin liian vähän niin tein vielä sivuun vauhtiraidat pussin leveyttä kasvattamaan. 

Vihreä kangas on muuten ihan tavallista paksua satiinia, mutta vain nurja puoli käännettynä päälipuolelle.

Nailonkaitale maksoi 0,90 euroa, satiinikappale 1,03 euroa. Vetoketju ja klipsit uusiokäytössä.
Sanoisin, että edulliseksi tuli, sellanen kahden euron ompelus!

Parasta on, että kiipeilysalilla oli paikan omistaja tullut kysymään, että mistä pussi on, kun ei ollut tunnistanut valmistajaa! Oli kehunut hienoksi. 

Ja vielä parempi juttu on tietenki myös se, että mies tykkää ja pussi on käyttökelpoinen. (Huomatkaa muuten kuvassa tuo harja! So cute. Lisäsin, viime hetkellä myös harjalle oman paikan. Tuli heittämällä oikean syvyinen ja levyinen putkitasku.)

maanantai 13. toukokuuta 2024

6 x Kasvitukikeppi - Viherkasvien kierrätysideoita osa 2

Kasvi-intoilija täällä taas! Multienvaihto on monella jo tehtynä varmasti, mutta kun kesää kohti ja kesällä viherkasvit intoutuvat kasvamaan niin tässä muutama idea miten annat isommille ja pienemmille kasveille kuten köynnöksille vähän tukea - kierrätysmatskuista tietenkin.

DIY: Kasvitukikeppi kierrättäen 1/6

Jos pientä ja väliaikaista tukea tarvitsee, homman hoitaa mikä vain puutikku. Grillitikku, jäätelötikku tai vaikka sushipuikko kuten vasemmalla. Helppoa, ei tarvitse edes tehdä itse tikulle mitään, tökkäät vain multaan.

DIY: Kasvitukikeppi kierrättäen 2/6

Periaatteessa sama, mutta metallista. Tässä joku randommetallitikku, jonka taivutin kaarevaksi. Toimii erittäin hyvin tuollaisten kasvien kanssa, joiden lehdet tuntuvat leviävän liian laajalle alueelle toisistaan. Koukkumaiseksi taivutettu metallitikku pitää varret kivasti supussa.

DIY: Kasvitukikeppi kierrättäen 3/6

Samma på svenska, mutta isommassa koossa! Jos ei ihan enää tikku riitä, vaan tarvitsisi ihan keppiä jo, niin tee se vaikka vanhasta, katkenneesta pesulahengarista. Isoilla leikkureilla toinen viisto laita pois ja toinen pihtien avulla mutkalle - siinäpä se, kasvitukikeppi on hetkessä valmis.

Näinviissiin, tältä se näyttää käytössä. 

Tykkään myös siitä, että pesulahengari on materiaalina suht näkymätön tukikeppi.

DIY: Kasvitukikeppi kierrättäen 4/6

Ja eihän sen tukikepin tosiaan suora tarvitse olla - kokeile myös kaarevaa tukikeppiä! Tässä tosin metallikaari on askartelumetallilankaa alunperin, mutta toki puretusta työstä (joten solahtaa kategoriaan kierrätetty). Keppi on vain u-muoto, päät tökätty ruukun reunoille multaan. 

Huomatkaa myös kasvin kiinnitys vanhalla hiusklipsillä! Nuo ovat ihan parhaita, eivät litistä kasvia, mutta pysyvät silti hyvin paikoillaan.

Sama kaari myös aiemmassa kasvissa vähän suuremmassa koossa. Vasemmalla lähtötilanne, oikealla tilanne vuoden jälkeen - lisää tähän vielä toinen kasvupuolikas niin köynnös oli jo sen näköinen, että kaarta näkynyt enää milliäkään.

Eli vähän järeämpää tukikeppiä tarvitsi tilalle! Ja näin tein sen kierrättäen:

DIY: Kasvitukikeppi kierrättäen 5/6

Isompi tukikeppi - se syntyy pahvista, paksua juuttinarua, muovipusseista (tai kelmusta) ja teipistä.

Mietin, että toimiiko, voiko onnistua ihan näin yksinkertaisista materiaaleista? Kokeillaan kuitenkin!

Niputin teipillä kolme kartonkikerrosta yhteen. Ei ollut valmiiksi paksumpaa ja tarpeeksi pitkää pahvia, joten kerroksilla mentiin. Toisen pään leikkasin v-muotoon. Muovitin pohjan teippaamalla ympärille kirkasta muovipussia. Sama se mitä muovia, kunhan on pahvi umpiossa eikä pääse kosteus läpi.

Sitten kierin juuttinarua yhtenä pötkönä pahvin ympärille. En käyttänyt mitään liimoja, ihan vain teipin pala alkuun ja loppuun. Voi sitten vaikka tarvittaessa purkaa ja käyttää köyden vielä johonkin muuhun.

 

Ja voila!

Pahvitukikeppi multaan ja kasvi ympärille. Tästähän tuli aika loistava, vaikka itse sanonkin. Edestä katsottuna tuki on leveä ja jättää osan kasvista varjoon. Pitää siis aina muistaa käännellä kasvia, jotta saa valoa tasapuolisesti.

Naurattaa muuten oma pohdinta, että voinko vain laittaa pahvin ympärille muovia - että kärsiikö kasvi siitä muovista jotenkin? Sitten muistin, että onhan niitä muoviruukkujakin, joten eihän se nyt mitään siitä kärsi.

DIY: Kasvitukikeppi kierrättäen 6/6

Ja jos haluaa pyöreää tukikeppiä niin senhän voi tehdä myös mistä vain pahviputkesta - ja jos ei ole pahviputkea niin vaikka sitten metalliputkesta. Tämä tässä on joku pyörään liittyvä tarpeeton metalliputki. En edes tiedä mikä se on ollut, mutta roskiin oli kuulemma menossa.

Paitsi, että ei mennyt roskiin vaan kukkapurkkiin!

Päällystin tämänkin ensin muovilla ja sitten korkkikontaktin ja -teipin jämäpaloilla. 

Tästä tuli aika kiva! Ylös putken päälle jätin pienen raon, johon saa kasvin pään hiusklipsillä paikoilleen.

Että kierrätyksellä mentiin, ensin olin menossa kaupoille ostamaan bambu- ja kookostukikeppejä, mutta enpäs sitten mennytkään. Nolla budjetilla kierrättäen tukikepit kaikissa mitoissa, kyllä onnistuu!

sunnuntai 5. toukokuuta 2024

Squishmallows-korvakorut

Squismallows - sana ja pehmo, jota harva on voinut viime vuosina välttää. Ihan hittijuttu ja oli myös edelleen hitti yhden tyttösen synttärilahjatoiveeksi. Pieni, kesäinen Squismallows-kaveri sitten hankittiin (nimeltään Perry!), kun sellaista haluttiin...

...ja siitä se sitten idea lähti - teen myös Perry-päärynäpehmosta (vai mikä otus tuo on?) myös korvikset! Samainen tyttö sai viime vuonna korvakorureiät ja ajattelin, että mikäs sen hauskempaa, kuin Squishmallows-aiheiset korvikset!

Valitsin materiaaliksi kutistemuovin. Siihen voi piirtää just Perryn hahmon ja se on helppo toteuttaa niin, että tulee kaksi samanlaista kappaletta. Kutistemuovi on myös nopea valmistaa sekä kevyt materiaali koruna.

Tarvikkeet: Kutistemuovia, permanenttitusseja, rei'itin, sakset, korvakorukoukut ja välirenkaat.

Kutistemitta! Tämä on ihan paras juttu; olen piirtänyt vuosia, vuosia aiemmin viivottimen, jonka kutistin. Sillä on hyvä arvioida minkä kokoisena piirtää haluttu kohde ja minkä kokoinen siitä tulee kutistettuna.

Tässä oli sopiva jämäpala, josta totesin, että sehän on kooltaan ihan meant to be. Pala vain keskeltä poikki!

Lue lisää kutistemitasta ja muita vinkkejä kutistemuoviin tästä postauksesta: Kutistemuovin 5 vinkkiä.

Kun piirsi eka toisen, niin pystyi jäljentämään läpi toisen kappaleen. 

Rei'itin tekee sopivan kokoiset reiät välirenkaille. Ne tein ihan eka. Lopuksi leikkasin palat muotoonsa. 

Käytin näihin Sharpies-tusseja. Harmi, että olisi ollut just tämän Perryn värinen tussi, mutta just se oli kuivunut! Piti sitten ottaa vaaleanvihreä tussi. Se ei ole just saman värinen, mutta tarpeeksi lähelle.

Ja uunissa kutistamisen jälkeen ja korviksiksi koottuna lopputulos on tässä. 

Kyllähän niistä ihan tunnistettavan näköiset tuli!

Ja vasta lopuksi huomaan, että oli Perryn tuossa merkkilappusessa väritetty hänet vaaleansiniseksi. Olisi voinut siis värittää korvikset myös vaaleansiniseksi vaaleanvihreän sijaan.

Mutta se ilo saajansa kasvoilla, tykkäsi - väristä huolimatta!

sunnuntai 28. huhtikuuta 2024

Tekoturkiksesta viltti - viisi vinkkiä ompeluun

Pitkästä aikaa sisustusompelusta! Taitaakin olla lajiaan ensimmäinen tälle vuodelle.

Tämä on pieni postaus siitä, kuinka sain vihdoin pienen haaveeni: tekoturkisviltin! Ja viisi vinkkiä sellaisen ompelemiseen itse - helposti ja suht vaivatta.

Olin siis haaveillut jo pidemmän tosin isosta, pörröisestä viltistä. Sohvalla pitää olla aina joku viltti. Tykkään käpertyä siihen iltaisin ja viikonloppuna aamuisin. Nyt siihen tuli sitten mahdollisuus, kun paikallisen kangaskaupan loppuumyynnissä (nyyh, tulee ikävä sitä kauppaa) oli puoleen hintaan ruutumainen tekoturkis, jota olin jo ennen joulua katsellut sillä silmällä, mutta myös vähän kauhulla, koska metrihinta oli mielestäni aika kallis. Ja materiaaliltaanhan ei mikään ekologisin valinta.

Mutta koska nyt puoleen hintaan, annoin periksi halulleni ja ostin!

Tekoturkis oli leveydeltään 155 cm. Nurja puoli ei ollut ihoa vasten kovinkaan kivan tuntuista, joten ostin siihen väriltään mätsäävää flanellia, sekin puoleen hintaan. Flanelli oli tosin leveydeltään 140 cm, joten jouduin ompelemaan turkista ylimääräiset reunat nurjalle.

Ja nyt tulee viisi vinkkiä ompeluun:

Vinkki 1: Ensin tekoturkiksen karvan pituudesta riippuen tee joku seuraavista: ravistele raivokkaasti, imuroi leikattu reuna tai käytä tarratullaa. Helpottaa ompelua ja ompelusta tulevaa karvasotkua, kun ensin käytät aikaa siihen, että poistat kaiken lähtevän irtokarvan leikkuureunoista.

Vinkki 2: Levitä turkis nurja puoli ylöspäin matolle ihan tasaiseksi. Ei suoraan lattialle, tekoturkis voi olla lattiaa vasten liian liukas. Matto tuo hyvää kitkaa, pysyy paremmin paikallaan. Aseta vuorikangas suoraan turkiksen päälle niin, että reunoille jää saman verran ylimääräistä turkista (elleivät ole sitten juuri samankokoiset palat).

Vinkki 3: Nuppineulaa kankaat vastakkain. Taita reunat nurjalle. Jos nuppineulat uppoavat tekoturkikseen niin, että niitä ei enää näe ja et halua käyttää isoja hakaneuloja, kiinnitä nuppineulat säntillisesti vaikka 15 cm välein. Mitta voi olla mikä vain, itse käytin neljää tuollaista ruutua. Mutta jos turkiksessa ei ole valmiina tällaista helppoa mittaa nuppineuloille, niin käytä vaikka kämmentä mittana. Toinen apukeino on laittaa toinen nuppineula samalle kohdalle, mutta selkeästi vuorikankaan puolelle. Siitä näkee suoraan missä kohdin nuppineula on turkistaittessa. 

Vinkki 4: Säädä piston pituus pitkäksi. Jos sinulla on valikoimaa paininjaloissa, ns. pitempi jalkaisesta (eikö olekin kuvaava nimitys?) voi olla apua turkiskarvan päältä ommeltaessa. Ompele tarpeeksi kaukaa reunasta. Kun käytät samanväristä lankaa mitä turkis on, ommel uppoaa tosi hyvin karvan sekaan. 

Vinkki 5: Kulmissa ei kannata turhia kikkailla taitosten kanssa, menee helposti liian paksuksi omepeleeksi. Käännä vain ensin leikattu eli leikatun leveyden reunat ja siihen päälle hulpio reuna. Silloin varmistat, että purkaamaton reuna jää kulmaan päällimmäiseksi. Leikattu reuna siis on tietenkin ns. tuplakäänteenä ommeltava, mutta hulpion (varmista, että se on hyvin tehty eikä reunasta irtoa karvaa) voi ommella vain kerran kääntämällä, ei siis kaksinkerroin käänteenä.

Ompele kerran reunat ympäri ja valmista tuli!

Tästä tuli niiiiiiin ihana! Lempeä, lämmin (muttei liian lämmin) ja ihanan painava, vähän kuin kevyempi versio painopeitosta. Ja kokoa hulppeat (pyöristettynä) 150 x 150 cm.

Parasta peitossa on kuitenkin se tuntu. Flanelli on ihanan miellyttävää paljaitakin jalkoa vasten ja turkis on terapeuttisen pehmeä ja sileä. Silitän sitä kuin koiraa (kun ei ole enää koiraa, jota silitellä).

Kustannuksia tälle turkispeitolle tuli: 20,93 euroa tekoturkiksesta ja 7,63 euroa flanellista. Kumpikin oli siis puoleen hintaan. Tekoturkista 155 cm ja flanellia 140 cm palat. Yhteishinta 28,56 euroa, joten ei lainkaan paha, ei lainkaan paha.