Ensimmäinen äitienpäivä

Hän on täällä!

Vappuna tuli yllättäen ja mullisti elämän rytinällä. Sen jälkeen ollaan ihmetelty pieniä varpaita. Ihmeellistä, että tässä ne nyt ovat, pienet jalat, jotka minua niin kovin pitkään potkivat. Laittaa sanattomaksi ja tunteelliseksi: minä todella olen nyt äiti. Ja sain heti perään kokea ensimmäisen äitienpäivän.

Jo ennen vauvan syntymää bongasin lastentarvikeliikkeestä tällaisen Perheadin pakkauksen, jolla voi painaa jalan tai käden mustelevyn läpi, josta ei tartu mitään vauvan ihoon. Ostin heti yhden setin.

Pakkauksessa oli vain kaksi korttipohjaa, mutta leikkasin lisää kartongista. Joka kerta jälki oli vähän vaaleampi, mutta kyllä yhdestä setistä sai useamman painojäljen kuin vain kaksi. Vieläkin ehkä saisi, mutta lopetin kuuteen, koska vauva alkoi protestoimaan vastaan (vaikka nukkui reporankana homman aikana  - reppana, heti joutui osalliseksi äidin DIY-hommiin).

Tuntui vain, että muste ei oikein kuivunut sataprosenttisesti vaan jotain siihen osuessaan vähän lähti suttaantumaan. Päätin kontaktoida jäljet, jotta pysyisivät parempana mahdollisimman pitkään. Toki muovituskaan ei ole tae, etteikö esimerkiksi muovin alla haalenisi ajan myötä, mutta päätin silti ottaa riskin kontaktin myötä.

Yhdestä käden jäljestä tein omalle äidilleni uudelta lapsenlapselta äitienpäiväkortin. Pari painojälkeä jätin muistoksi, vaikka kehystettäväksi tai albumiin lisättäväksi.

Pari huonompaa, jotka jo painaessa vähän suttaantuivat reunoistaan, leikkasin muotoonsa ja kontaktoin niin sanotust tarroiksi. Ajattelin lisätä ne vauvakirjaan.

Katsokaa nyt kuinka pieni käsi! Vauvojen kädet ovat kyllä kieltämättä kaikista söpöintä. Se puristusote ja pienen pikkuruiset kynnet, en kestä kuinka söpöä.

Tuntuu, että siitä on yksi ihmiselämä, kun käytiin rakenneultrassa. Ja nyt sitten hän on todella täällä. Ihmiskeho on ihmeellinen. Äitiys on ihmeellistä. Vaikka en ole ollut oikeasti kauaa äiti, tuntuu että tämä on rooli, johon olen solahtanut hyvin. Se on yhtä aikaa outoa, mutta silti niin luonnollista. Ja odotettua.

Hyvää äitienpäivää äideille, isoäideille ja kaikille odottaville äideille - sekä muille äitihahmoille!

Ja kaikkea hyvää heille, joille tämä päivä on raskas. Tämä päivä ei ole kaikille ihana ja onnekas. Äitinsä menettäneet, äidiksi haluavat ja etenkin lapsensa menettäneet. Olen pahoillani teidän puolesta. Voin vain toivoa, että jostain saatte lohtua. 

Totoro-vaappupallo vauvalle

Naapurini Totoro - japanilainen animaatio, josta olen tykännyt ihan lapsesta asti. Joskus minulla oli itse tehtyä Totoro-tyynyä ja myös maalatut Totoro-tennaritkin (ks. linkki) - ne olivat niin ihanat, mutta kuluivat aika vuosia sitten jo puhki.

Nyt halusin tuoda jo ripauksen Totoro-maailmaa tulevalle vauvalleni.

Totoro-helistin! Tai en tiedä onko tämä ihan kirjaimellisesti helistin, kun tätä ei käsissä ravistella, vaan tätä helisevää kaveria pidetään tasolla - eli vauvan näkökulmasta tietenkin lattialla esimerkiksi leikkimatolla.

Tämä on vähän tällainen munamainen, mutta sisällä ei ole pääsiäismuna eikä vanua vaan...

...tällainen muovimuna! Tuotenimeltään vaappupallo. Sisällä on lähes tulkoon hypnoottisesti helisevä ääni, joka kuuluu kun vaappupalloa heilauttaa. Ja tässä on jonkinlainen painotus, vaappupallo vain vaappuu, mutta ei mene nurin. Eli voi tuuppia ja pallo heiluu ja helisee, mutta palautuu aina suoraan. 

Tilasin vaappupallon Paaposta, mutta tällä hetkellä tuotetta ei enää näytä olevan niiden valikoimassa.

Virkkaus on omasta päästä. 

Ensin virkkasin puuvillalangasta alhaalta ylöspäin harmaan kuoren vaappupallolle. Sen jälkeen lisäsin osina korvat, mahan ja silmät. Nenän niin sanotusti kirjailin. Liimaa en käyttänyt, kaikki on ommeltuna kiinni ja mahdollisimman hyvin onkin, jotta lelu on vauvalle mahdollisimman turvallinen.

Vähän siitä tuli sellainen yksinkertainen mulkosilmäkaveri. Ja pelkistetty sellainen, kun ei ole raajoja, asiaan kuuluvia töröttäviä kissamaisia viiksiä eikä pientä häntääkään (joo, Totorollahan on myös häntä!). Mutta tarpeeksi Totoron näköinen ollakseen pieni Totoro. Toivottavasti myös tuleva lapseni tulee tykkäämään Totorosta!

x

Pupukassista pupukori

Ei pitänyt yhtään pääsiäisjuttua tehdä vaan keskittyä nyt pääsiäinen ihan muuhun. Mutta viikolla törmäsin kirpputorilla niin kivaan, pieneen ja nopeaan pääsiäishenkiseen ompeluprojektiin, että pakkohan se sitten.

Että jos nyt yksi pääsiäispupu kuitenkin!

Kun näin kirpputorilla melkein heti ovesta sisään käveltyäni pöydällä tämän hauskan pupukassin, tiesin että ostan sen. Hintakin oli vain euron.

Tämä oli niin uuden karhea, että liekö oikein edes käytetty. Kyljessä oli tuttu ja tunnistettava Tigerin merkki, joten hintaa ei varmaan uutenakaan ole paljoa ollut. En yhtään ihmettele, jos on ostajalla jäänyt käyttämättä, koska kassissa on vain yksi pitkä hihna - joka on ommeltu kassin reunoihin! Senhän tietää, kun hihnasta nostaa, koko kassi menee ihan notkolleen. Ei se toimi niin, että hihna on ihan reunoissa.

Ja koska en yhtään kangaskassia tarvitse (ja tämä vielä normaalia kokoa pienempi, joten aika turha koko), päätin tehdä tälle ihan pienen muodonmuutoksen.

Hihna pois (ensin vain leikkasin hihnat reunoista pois, mutta sitten päädyinkin ratkomaan koko yläkäänteen auki) ja kulmista isot neliöt pois. 

Sitten alakulmat saumurilla yhteen ja uusi leveä käänne. Hihna keskeltä kahti ja kahdeksi kantokahvaksi.

Ei siis sinänsä lainkaan mikään uusi juttu - vastaavia kangaskoreja olen tehnyt useita!

Kori - tai mikseipä myös pieni kassi. Ihan hyvin voisi mennä pienenä kassinakin. Monikäyttöisyys on aina hyväksi. 

Kassi-korissa on iso suorakulmioinen pohja, joten onneksi puuvillacanvas on tässä sen verran jämäkkää, että kangas pitää muotonsa - ainakin, jos kassissa kantaisi jotain pohjan kokoista. Litteällä kantamuksella pohja menisi keskeltä painon myötä notkolleen.

Ajattelin pupukoria lähinnä tulevaan lastenhuoneeseen ihan ympärivuotiseksi kangaskoriksi, ei vain pääsiäisen ajaksi käytettäväksi. Mutta koska lastenhuonetta ei vielä ole, kassi-kori voi olla myös vaikka kukkaruukun ympärillä iloa tuomassa.

Katso myös nämä pupupostaukset:

Ripustettavat helmipuput

Tuftattu pupukoriste

Huovasta istuva pupukoriste

Pupupussi - korvilla suljettava (herkku)pussi

Hauska pupuovi

Pupuro - massasta pupukaulakoru

Virkatut puputossut

Pupu-lautasliinarenkaat metallilangasta

Virkattu minipupu

Minipuputin - nahasta pupukukkaro

Betonipupu-koriste

Akvarelleista pupuvesivärityöt

Neulotut puput (ruukunsuoja)

Hyvää pääsiäistä!

Kummikutsulahjat

Mietittiin jo aika varhaisessa vaiheessa raskautta lapsen tulevia kummeja ja törmäsin tällaiseen konseptiin kuin kummikutsulahjat. Tai kummille kiitoslahjat.  

Ajattelin, että jes, nyt kuulostaa sellaiselta minkä haluan ehdottomasti toteuttaa!

Kyseessä on siis pienen pieni lahja kummiksi lupautuvalle henkilölle. Mietin etukäteen mitä haluaisin lahjaan sisällyttää: jotain saajalleen kivaa herkkua, jotain hemmottelua (kasvonaamiot), ehkä jotain pientä itse tehtyä? Kustakin kolmesta kummiboxista tuli vähän erilainen. Pyrin räätälöimään saajan mukaan. 

Ja mitä itse tehtyä keksin laittaa lahjoihin (tosin vain kolmesta boxista kahteen)?

DIY: KUKKATUIKUT

Tein toissa jouluna kukkakoristeisia soijavahakynttilöitä lasikuppeihin (linkki alla). Nyt päätin hyödyntää samaa kukkakoristelua, mutta tein kokosinisiä kukkatuikkuja - tarpeeksi pieniä pieniin boxeihin.

Ks. Kukkakoristeiset soijavahakynttilät

Tarvikkeina olivat uusiokäyttöön säilöttyjä muovisia tuikkukippoja, vanha huonosti palava kynttilä, jota jo olinkin vuollut muihin kynttilävaluhommiin. 

En tosin tahtonut valkoisia tuikkuja, joten värjäsin tuikut vahaliiduilla (on muuten nuo liidut lähes 30 vuoden takaa! Hyvin vielä säilyneet ja aina tällaiseen pieneen värjäykseen hyviä).

Valoin kynttilät (kahdessa sävykerroksessa) ja tein silikonimuotilla pieniä kukkasia. Lisäsin kynttilämassaa sen verran vielä tuikkuun, että sain painettua kukkaset pintaan kiinni. Aukkopaikat pyrin täyttämään kynttilämassatipoilla, että pinta olisi suht tasainen.

Mielestäni näistä tuli aika söpöt, elleivät jopa kauniit!

Pakkasin tuikut kummilahjaboxeihin kahden setteinä kirkkaaseen muoviin käsin tehty -merkin kera.

Ja olihan itse tehtyä myös laatikot! Mittailin sisällön mukaan minkä kokoiset laatikot tarvitsen ja taittelin kierrätyskartongista sopivan kokoiset laatikot. 

Halusin, että kannesta näkisi sisällön läpi, joten leikkasin kannesta palan pois ja liimasin sisäpuolelle palan vanhaa piirtoheitinkalvoa. Tuli vähän kuin sellainen leivoslaatikko!

Sisällöt sisään ja ja tuikkujen mukaan sävy sävyyn mätsäävää sinistä lahjanauhaa ihan pikkuisen ympärille - ei liikaa, ettei vie lahjojen sisällöltä huomiota.

Ja toki kortti kylkeen. Siinä se tuleekin se tärkein sanoma ja miksi lahjat tein:

"Pienet askeleet, suuret unelmat.
Toivomme sinut mukaan näihin hetkiin rakkaisiin."

Kummitäti - Kummitäti on ainutlaatuinen ihminen lapsen elämässä. Hän on turvallinen, lämmin ja luotettava lapsen ystävä, joka on valittu kulkemaan lapsen vierellä lapsuuden ensihetkistä aikuisuuden seikkaluihin.

Tekstit on mukailtu löytämistäni malleista erilaisista kaupallisista kummikorteista. Kuva on piirros maksuttomasta kuvapankista. Meinasin eka piirtää kuvan itse, mutta sitten ihastuin tuohon kuvaan.

Ja toki kummisedälle tuli vähän erilainen paketti! Kortin sisällä sama teksti käännettynä kummisetä-muotoon, kannessa ratsastetaan The Godfather-leffan logolla (sekin löytyi maksuttomasta kuvapankista ihme ja kumma!). 

"Only the best godsons get promoted to (the) godfather."

Ihana, että oma, jo aikuinen kummipoikani tulee lapselleni kummisedäksi!

Kolme pientä kummilahjaa, kolme kysymystä - ja jokainen lupautui kummiksi! Ihanaa!

Libero-kassin muodonmuutos: DIY peitemerkki

Edelliseen vauva-uutispostaukseen minijatkoa! 

Tai oikeastaan vaikka teema pyörii vauva-aiheen eli vaippakassin ympärillä, toimii tämä sama idea myös mihin vain kassiin, reppuun tai noh, melkein mihin vain! Jos on tahraa, repeämää tai muuta peitettävää merkkiä, tee tämä helppo DIY peitemerkki!

Sain siis maksutta Liberon tuotekassin. Raskaana olevat tietää, Libero-sovelluksesta saa koodin, jolla voi lunastaa tuotekassin, jossa nyt edellisessä satsissa näytteet olivat tässä laukkumaisessa vaippakassissa - mutta ei sen enempää siitä. 

Pointti on siinä, että kassi on ihan suht käyttis ja ajattelin, että sehän on ihan hyvä vaippa-/hoitokassi silloin, kun mukaan ei tarvitse paljoa. Mutta vastustaa kovin tuo kävelevenä mainoslogona oleminen, joten halusin Libero-logon piiloon! Saman kassin saaneet toki tunnistavat, vaikka mitä päälle liimais, mutta muuten logon piilottamalla kassin voisi naamioida vaikka miksi uniikiksi kassiksi..

Joten päätin tehdä logon päälle DIY peitemerkin. Jotain pientä, jotain söpöä.

Neljä korvapalaa, kuono. nenä.. arvaisiko tästä jo mitä aioin paloista käsin tikuttaa kasaan?

No pieni, hyväntuulinen nallehan siitä tuli! 

Vähän kävi mittavirhe ja pelkät nallen kasvot eivät ihan logoa piilottaneet, joten lisäsin alle tuon lähes kassin värisen soikion ja sitten vielä rusetin pään päälle. Ja voila - logo on kadoksissa!

Tästä tuli kiva. Leikkisä ja veikeä. Sai ihan pienistä huopapaloista tehtyä ja aika vähällä vaivalla myös.

Sitten vain pikkuruisia vaippoja hakkimaan täytteeksi.