maanantai 18. lokakuuta 2021

DIY: Mielitietty-neuletakki

Nyt on kylmä. Ulkona, sisällä - joka puolella! 

Lokakuun koleus on jotain mitä en kestä. Ei ole vielä ihan toppatakkisäätkään ja tuntuu, että kylmä kosteus puree ytimiin asti. Siksi päätin, että nyt ompelen ison ja superlämpimän neuletakin, johon voi oikein uppoutua halutessaan.

Ja niin syntyi Mielitietty.

Mielitietty ei ole oma keksimäni nimi. Se on tämän neuloksen kuosin nimi!

Neulos on kotimaisen Kainon. Kaino (ei maksettu mainos) on ekologinen ja eettinen neulevalmistaja. Vastuullinen firma, jossa on 0 % mikromuovia ja 0 % tekstiilituotannon jätettä - plus monta muuta asiaa! Eikö kuulosta hyvältä? Ja vielä paremlta se, että valmiiden neuleiden lisäksi Kaino myy myös vaihtelevasti omia neuloksiaan paloina. Tämä neulos on mukavan paksua, sileää ja puuvillamaisen ryhdikästä - ei siis sellaista ärsyttävää joka suuntaan venyvää, jota on vaikea käsitellä paininjalan alla.

Lue lisää: shop.kaino.fi

Ostin tätä Mielitietty-neulosta jo kaaauan aikaa sitten. Oli silloin jo korona alkanut, mutta näköjään piti kuitenkin neulosta aika kauan hillota. Nyt päätin kuitenkin paloista tehdä muhkun neuletakin.

Se on pitkä ja ommeltu aika pitkälti sieltä mistä aita on matalin. Ostin neuloksen kolmessa palassa (olikohan 70 cm ja kaksi 105 cm palaa) ja kaikissa paloissa oli valmiiksi huolitellut reunat. Ei tarvinnut, kuin pistää toinen iso pala poikki etukappaleiksi, tehdä pikkupalasta putkihihat ja lisätä niskan käänteeseen vahvikenauha tueksi (jotta se ei neuletakin painosta ajan myötä veny).

Tässä näkee valmiit reunat. Ei siis tarvinnut käännellä helmaa tai hihansuita - superhelppoa ja siistiä.

Neulospalat olivat myös valmiiksi pestyjä, joten ei ollut kuin surrauttaa saumurilla kasaan ja neuletakki päälle! (Ja sitten miettiä, että miksiköhän tämän neuletakin valmistusta oli "odotettava" se tuhannen kuukautta ja risat, kun kerran neuloksiakin tilatessa oli mielessä jo selkeä plan mitä varten palat ostin? Joskus se uskallus sipaissa saksilla ensi kerran vain ottaa aikansa.)

Se, että on lokakuun koleutta päällä, olemme myös saavuttaneet vuodenajassa sen harmauden vaiheen, että sen harvan kerran kun jos jotain haluaa päällänsä kuvata, on mentävä parvekkeelle ja kestää kylmyys supermiehen (tai -naisen) tavoin. Olkoon pitkä neuletakkini supermiehen (-naisen) viitta kylmyyttä vastaan! 

Alkuun suunnittelin takkiin isoja etutaskuja, mutta jätinkin ne pois. Alkoi neuletakilla olemaan jo sen verran painoa, että ehkä en halunnut isoja taskuja mahdollisine sisältöineen kasvattamaan lisää painoa.

Sitten mietin mitä teen jäljellä olevalle palalle? Kas, siitähän tuli uusi, edellistä nuhjutuubia siistimpi kauluri! Sanotaan tätä nyt kauluriksi - enemmän se on kauluri kuin tuubihuivi. 

Ja on muuten kiva, että muodissa ovat erilaiset kaulurit aikuisillakin. Ei tarvitse taistella pitkien huivien kanssa. Aina hiukset, korvikset, huput ja laukkujen hihnat solmussa kiedottavien huivien kanssa. Tällaisen pikkukaulurin kanssa on niin helppoa! Sujautus päähän ja menoksi, ei mene tukka ja muut solmuun.

Kauluri on pitkä suorakulmio kaksinkerroin. Ompelin putkeksi, käänsin oikein ja ompelin käsin päät limittäin. 

Ja kolmesta neulospalasta jäi jäljelle vain neljä pientä suiroa. Ne tuli, kun kavensin neuletakkia kainaloiden alta hiukan muotoonsa. Jos olisi tehnyt ihan kantikkaan laatikkoneuletakin, ei olisi tullut yhtään leikkuujätettä. Mutta neljä suiroakin on jo tosi hyvin. Lähes-melkein zero waste -ompelua!

keskiviikko 13. lokakuuta 2021

Pilven reunalla -taulu

Aika harvoin enää maalaan tauluja, mutta nyt tuli sellainen tarve, että nytjoseikoskaan pitää maalata. Vaihdoin taulujen paikkaa ja näin silmissäni kuinka olohuoneeseen sopisi pilvien inspiroima taulu.

Joten sellaisen sitten tuputin pensseleillä menemään. 

Tässä taulu kokonaisuudessaan. Se on aika iso! 

Taulu ihan isolle piirrosarkille, kehykset dyykatty. Niissä on ollut selkeästi lasi, mutta sen mentyä rikki, kehykset oli heitetty roskiin. Ehjät kehykset, ihan hyvät! Ja niin ne ovat olleet sitten meidän seinällä.

Maalasin taulun akryylimaaleilla. Joukkoon sekoitin paljon helmiäissävyjä ja laitoin myös ihan metallisävyäkin, jotta tauluun sai ikään kuin säihkettä. Kauniisti se heijastaakin valoa, kun katsoo maalipintaa eri suunnista.

Kuka muistaa alkuvuonna esittelemäni taidemaalauksen, jonka tein koiran kanssa? 

Se jotenkin kävi tämän heleän taulun kanssa kovin tummaksi, joten kun kerran oli vielä yksi pieni canvaspohja hollilla, maalattiinpas koiran kanssa vielä yksi uusi taulu! Tämä sopii paremmin uuden taulun pariksi. Ja huomaatko kivan yksityiskohdan? "Kehystin" tämän korkkikontaktilla! Mätsää hyvin kukkaruukun pariksi, joka on myös korkkia (ks. postaus; kukkaruukku muoviämpäristä).

Ks. postaus ja ohjeet tästä kuinka tehdä koiran kanssa taidetta.

Tykkään tästä taulusta paljon. Välillä näen siinä vaaleanpunaisia pilviä (niin kuin siinä Muumien yhdessä tarinassa!), välillä taas jonkun laaksojen välissä solisevan joen tai sitten aamuruskon. Eri valoissa myös eri värit nousevat esille. Onkin ollut hauska eri säillä katsoa taulua, että minkäs sävyn siellä tänään näen. 

Niin se voi olla oma "taideteos" niin erilainen ihan millä fiiliksellä ja valolla sitä katsoo.

lauantai 9. lokakuuta 2021

Superhelppo scrunchie-hiuspanta

Mukavaa, että on töitä. Olen ollut nyt uudessa työpaikassa kolme viikkoa. Mutta harmillista, että työ häiritsee harrastuksia (heh)! Käsityöt ovat olleet kovin paitsiossa. Viikollakaan en tehnyt mitään, en piston pistoa, en silmukan silmukkaa, en mitään. Mutta nyt vihdoin viikonloppuna sain aikaa ja energiaa pienelle ompeluterapialle.

Ompelin scrunhie-hiuspannan! Tällaisia satiinisia muhkeita hiuspantoja on tipahdellut useinkin vastaan Instagramin feediini ja sekös jäi mieleen inspiroivana asusteena. Etenkin, kun tajusin, että muhkupannan voi toteuttaa ilman sitä itse pantahökötystä. Eli ei painavia muovipantoja, ihan vaan kangasta ja pala kuminauhaa!

DIY: Superhelppo scrunchie-hiuspanta

Homma menee pähkinänkuoressa näin: leikataan kolme palaa. Pääkappale, sisälle pujotettava kangassuikale ja sitten kapeampi suikale kuminauhan ympärille niskaan. Sisään menevälle suikaleelle ei tehdä mitään, muut kaksi ommellaan putkeksi. Sisussuikale pujotetaan ison putken sisään, kuminauha niskaputken sisään ja sitten päät yhdistetään - superhelppoa!

Ohjeen bongasin Youtubesta (ks. ohje tästä) (video on muuten ihanan taitavalta ja inspiroivalta Julie Uzorilta, joka voitti myös brittiläisen Sewing Bee -ompelukisan 2019, Suomessa kisa pyöri keväällä Ylellä nimellä Suuri ompelukisa).

Tein muuten ihan ohjeen mukaan, mutta leikkasin palat hiukan eri koossa: pääkappale 15 x 100 cm, niskakappale 7 x 37 cm ja sisusnauha 5 x 35 cm. Kuminauhaa laitoin 20 cm, mutta sen pituus varmasti riippuu niin pään koosta kuin kuminauhan napakkuudestakin.

Ja tästä todella tuli muhkea! So shiny! Täydellinen asuste illan ravintolasyöminkeihin. Hiukan juhlava ja vähän överi, mutta sopivaan asuun ja sopiviin korviksiin yhdistettynä juuri sopiva.

Parasta oli, että kun oli selkeä idea, just mieluinen kangas (tää on muuten omasta vanhasta hameesta, hah!) ja pelkkää suoraa ommelta (ja vedin vielä ihan kaikki saumurilla) niin hommaan ei mennyt varmaan viittä minuuttia kauempaa. Ehkä eniten meni aikaa, kun piti kääntää ohjeen tuumat tutuiksi senttimetreiksi. Muuten oli niin nopeaa ja superhelppoa. Mahtavaa. 

perjantai 1. lokakuuta 2021

Inspiraationa kahvinpäivä

Se on lokakuu! Hurjaa, enää yksi neljäsosa jäljellä tästä vuodesta.

Mutta tiesitkö, että tänään on myös kansainvälinen kahvipäivä? Ja sekös mielessä vähän inspiroiduin.

Sopivasti kahvinpäivänä aamulla tyhjeni kahvipussi. 

Näistähän voi siis periaatteessa askarrella vaikka ja mitä. Äiti on ihan pro käsittelemään ja kierrättämään kahvipusseja koreiksi, laukuiksi, ruukuiksi, joutseniksi.. Ja sitten tämä yksi pussi kädessä mietin: mitähän tästä ainokaisesta saisi? Mitä muuta kuin muovinkierrätysastian täytettä?

Ja seuraa tarina, joka solahtaa FAIL-kategoriaan.

Ajattelin illan hämärtyessä, että minäpäs taittelen kahvipussista sievät kurki-origamit ja teen niistä korvikset! No ensin tajusin, että eihän pussi ollutkaan sisältä hopean sävyinen niin kuin päässäni olin ajatellut. Noh, kokeillaan silti. 

Taittelu oli ihan hanurista, eihän paksu muovi jää kauniisti taitteille kuten paperi. Toisekseen, etupuoli kuulsi läpi ja siinä siivessäkin loisti viivakodi. Että ei jatkoon. Näytti joltain rumalta muovipussikyhäelmältä.

Katso tästä lisää epäonnistuneita kässäilyjä - kaikki ei aina mene putkeen.

Että antaapa kurkien olla, ei ne kaikki ideat ole tarkoitettu onnistuneiksi..

...mutta sitten hoksasin: jos ei kurkia niin entäs sitten tämä? Kahvipussissahan on nätti kolibri. Hetkeäkään epäröimättä leikkasin sen talteen.

Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Kahvipannuun jäänyt pikkuliru lasiin ja siveltimet käteen. 

Kahvi on kuin vesiväriä! Satunnaisia läiskäkukkia ja kolibri liimalla päälle (pitää olla hyvä liima, että muovipinta tarttuu kiinni) ja onnea-tekstin tussaus - valmis kortti postiin! Tämä oli hyvä lennosta keksitty idea, pitikin juuri onnittelukortti tehdä ja tämä sopi hyvin saajalleen. Yksinkertainen, mutta sievä - ja kierrätetty, kartonkia myöten!

Kahvilla "maalatessa" palautui mieleen takauma jostain lapsuuden askartelusta, jossa kahvilla "vanhennettiin" jotain aarrekarttaa tai vastaavaa.

Mihin muualle kahvinjämiä ja -puruja voi vielä kierrättää? 

Mun top 3 vinkit kahvihävikkiä vastaan:

1. Kastele kukat kahvilla! Puolet vettä ja puolet jäähtynyttä kahvia, sinne vain kukille pikkuliru lannotteeksi vaikkapa parin tai muutaman kuukauden välein. Sopii etenkin happamasta kasvu-alustasta pitäville viherkasveille.

2. Pyyhi leikkuulauta kahvilla. Puinen leikkuulauta uudistuu hetkessä, kun kaataa pannunjämät laudalle ja pyyhkii menemään. Lähtee kuulkaa hajut ja muut tuhrut.

3. Käytä ihon kuorimiseen. Sekoita käytettyjä puruja ja tilkka oliiviöljyä tai vaikka vartaloshampoota. Hiero pyörivin liikkein iholle. Erityisen hyvä kuiville kantapäille. Muista tosin, että suihku ei ole tähän paras paikka! Puruja ei saa huuhtoa viemäriin. Paras on käyttää kuorinta vaikkapa käytetyn käsipyyhkeen päällä. Siinä hieroo ja ravistelee ja pyyhkii, lopuksi kippaa biojäteastiaan purut ja pyyhkeen pesukoriin.

Kerro oma kierrätysniksisi! 
Mihin sinä hyödynnät kahvipannuun jääviä loppuja tai käytettyjä puruja?

 

sunnuntai 26. syyskuuta 2021

Tuubihuivista ribbipipo

Se tunne, kun...

...haluaisi vihreän ribbipipon, mutta ei ole saanut aikaiseksi katsoa mistä löytäisi hyvän..

...ja sitten tajuaakin, että saakin toivomansa pipon ihan kotoa kierrättäen!

Se tunne on nyt-on-heti-pakko-toteuttaa-inspiraatio. Ei tässä mitään uutta osteta, jos voi kierrättää ja tehdä itse!

Ja se inspiraation tunne lähti tästä liikkeelle. Tämä on vuosia kausia vanha tuubihuivi. jonka ompelin miehelle. Se on miehen vanhasta puseron helmasta ommeltu. Nyt mies totesi, että voisi sen karsia pois, koska ei ole enää tullut tuubia käyttäneeksi. Vähän varovasti kyseli, että haittaako kun minä tuubin hänelle olin lahjaksi ommellut..

..ja minä siihen, että no ei todellakaan haittaa - koska näin tuubihuivin jo silmissäni pipona!


Ja pipohan siitä tuli oikein kaksinkertaisena ja kunnon leveällä käänteellä.

Että puserosta tuli tuubihuivi ja tuubihuivista pipo. Niin ne tekstiilit elävät olomuodosta toiseen.

Tässä tulee yksi pieni kikkakolmosjippovinkkiniksi pipojen ompeluun:

Jos ei pituus riitä kaavaan* isolla käänteellä, tee pipo kahdesta osasta. Ompele ensin poikkisauma ja aseta se niin, että päälle tulevan pituus on 1-2 cm lyhyempi. Silloin sauma jää varmasti käänteen alle ilman, että sitä saa aina taitteessa asetella piiloon.

*Minulla oli käytössä Paapiin pipokaava ns. puolitettuna ja siihen käänne lisättynä. Leveyteen en laittanut saumanvaroja yhtään (itse asiassa ehkä vähän jopa kavensin kaavan päänympärystä), koska tämä ribbi kuitenkin joustaa hyvin.


Kyllä tuli tarpeeksi hyvä pikapipo.

Tällä taas pärjää, kunnes voikin sitten ottaa pakkasten tultua paksumpaa merinopipoa päähän.