sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Kahdesta yksi - tuplakassi!

Tämä tässä on tuplakassi!

Näyttää ihan tavalliselta kassilta, mutta tässä on hyvä kierrätysjippo joka voi vastata ongelmaan: mitä teen ylimääräisille mainoskangaskasseille? Niitä kun on monessa kodissa helposti ylimääräisiä. 

Eli käytännössä otetaan kaksi samankokoista kassia - minulla tässä oli kaksi oikein kivaa tällaista neutraalia kassia. Paitsi. Että. Toisella puolella oli kissankorkuisesti ihan hirveän värinen yrityksen logo, sellainen kuin olisi huomiotussista otettu väri. Silmään sattui, en tykännyt. Halunnut näitä käyttää lainkaan, mutta kun muuten hyviä. Niin, sitten tuli tämä idea..

..eli kaksi kassia yhteen rumat puolet ulospäin eli ikään kuin oikeat, uudet ulkopuolet, vastakkain ja ommellaan sivut ja pohja yhteen - voila, kahdesta kassista tulee yksi uusi kassi!

Ja mikä pointti tässä sitten oli? Lue alempaa, ymmärrät miksi.

Kaksi sisempää kantokahvaa kannattaa ratkoa pois, ne ovat nyt ylimääräisiä.

Itsehän tosin jouduin ratkomaan kaikki ja kohdistamaan kahvat uusiksi, olivatkin toisiinsa nähden ihan vinkkurallaan useita senttejä.

Ja se tärkein:

Kun kassit ovat niputettu, siinähän on neljä puolta päällekkäin eli sisälle jää kaksi ylimääräistä. Niiden väliin voi ommella liuskan tarranauhaa. joten saa sisälokeron, jättitaskun, kiinni. Voisi siihen vetoketjunkin kikkailla, mutta laiska ompelija pääsee helpommalla, kun valitsee tarranauhan.

Sitten vain kassi olalla heiluen..

Ai niin ja se pointti oli? Näin sain kaksi kassia käyttöön. Kaksi käyttämättä jäänyttä kassia yhdistettynä on aina parempi kuin ei käyttöä ollenkaan. Rumat logopuolet piilossa omilta ja muiden katseilta. Ja plussana vielä sisälle jäävä iso tasku! Tämä on muuten aika hyvä kauppakassi tai kirjastokassi - voi lajitella vähän sisältöä lokeroiden mukaan.

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Käsillä tekijän sydänkorvikset

Ohoi, se on ystävänpäivä! Tänään voi katsoa kaikkea vaikka ihan hetkisen vaaleanpunaisten linssien läpi. Jotain herttaista, jotain söpöä, jotain vaaleanpunaista - sitä on ainakin nämä sydänkorvikset!

Tein nämä ihan ystävänpäivää ajatellen, mutta aion kyllä pitää näitä muutenkin kuin vain yhtenä päivänä viikossa. Käytänhän myös muita tekemiäni sydänkorviksia kuten makramee-sydänkorviksia ihan ympäri vuoden.

Käytin näihin Fimo-polymeerimassaa (ja toki samassa uunissa kovetin myös muuta, enhän toki lämmittänyt pakkasella uunia ihan vaan kuuden pikkuruisen sydämen takia. Mutta palataan niihin muihin juttuihin joskus myöhemmin. Ehkä, jos niistä jotain valmista joskus tulee.)

Vaikka nämä ovat aika tavalliset, ei mitään ideana erikoisempaa niin olen näistä tosi ylpeä, koska sain tehtyä suht tasalaatuisia sydämiä ILMAN MUOTTIA.

Vähän ensin tuskailin toteutusta, saanko tehtyä pieniä sydämiä ilman muottia? Pitääkö ostaa muotti ihan vain tätä varten? Muottisetti, josta käytän yhtä muottia tähän yhteen juttuun kerran? Ei tuntunut hyvältä hankinnalta, joten yritin ihan vain paperikaavan ja somien avulla muotoilla. Tein oikeastaan kaksitoista litteää sydäntä, asetin aina väriparin väliin korupiikin ja sitten pehmetin reunat yhteen. 

On niissä vähän kokoeroa ja runtua, mutta kädenjälki saa näkyä, ovathan en kirjaimellisesti käsin muotoiltuja. Ja pienet erot eivät haittaa, nämä kieppuvat sen verran korvissa, että ei sitä kukaan ehdi edes huomata. 

Hyvää ystävänpäivää kaikille käsityön ystäville!

Katso myös nämä ystävänpäivään liittyvät sydän-aiheiset käsityöt:

Virkattu polettisydän
Neulottu sydän nurjallaan -tiskiliina
Kirjailtu ja parsittu sydämillä (kaksi ideaa)
Sydänmakramee-mukinalusta
Virkatut pulleat sydänkorvakorut
Pienet kylmäpussit ("pipityynyt" tilkuista)
Oma sydänprintti hiusdonitsiin

torstai 1. helmikuuta 2024

Farkuista spiraalitekniikalla kori

Sehän ehti helmikuu! Tammikuu meni ohi vauhdilla. Oli vähän laiskanpuoleinen käsityökuukausi, mutta niin se usein vuoden alku on ainakin minulle kaiken joulukäsityön ja -lahjojen jälkeen. 

Mutta nyt tulee uutta ideaa ja kuitenkin kierrätyksen kautta!

Se on farkkukori. Kooltaan aika pieni, mutta vaikka ei ole suuri, on se sitäkin jämäkämpi. Tosi vahvat reunat, eivät mene kasaan, vaikka näyttävät siltä, että voisivat helposti luhistua. Pystyssä pysyvät!

Tämä kori oli valmiina jo toista viikkoa ja joka päivä ajattelin, että tänään postaan. Tänään laitan blogiin. Eikun tänään. No nyt vihdoin..! Vaan ei sitten kuitenkaan. Jokin häiritsi korissa. Jotain puuttui mutta mitä?

Kelataan vähän ensin taaksepäin.

Aloitin tämän korin teon siis aiemmin Taito Pohjois-Pohjanmaan korityöpajassa. Farkkujen (valitsin vain tummaa farkkua) lahkeista leikattiin suiroja ja suiroista tehtiin spiraalitekniikalla korin pohja. Ihan vain farkkusuiroa ja langalla (taisi olla pellavalankaa) pykäpistoja suiron ympärille. Yllättävän helppo tekniikka kun vauhtiin pääsi.

Kuitenkaan kori ei ennättänyt työpajassa valmiiksi asti. Loput reunoista jäivät kotitehtäväksi. Teinkin kotona suht sukkelaan reunat valmiiksi ja mietin, että tässäkö tämä. Vähän jäi valjuksi. Alkujaan olisin halunnut tehdä isomman korin, mutta sitten en jaksanutkaan ajatellen et pieni olisi voinut ehtiä pajassa ihan valmiiksi asti. Myös kapeammasta suikaleesta olisi tullut visuaalisesti omaan silmään sopivampi, mutta ajattelin et paksu suiro, nopeammin valmis (mikähän kiire sitä oli??). 

Aikani koria katselin ja meinasin jo purkaa koko makkaratekniikan, mutta sitten päätinkin lisätä siihen pienet kahvat! 

Lisäkappaleet reunoille ja voila, ilme muuttui täysin!

Nyt se on viimeistellymmän näköinen kaikessa rouheudessaan. Kahvat olivat vain puuttuva piste iin päälle. Joskus työ vähän odotuttaa valmiiksi tulemistaan. Nyt enää pitäisi päättää minne ja mihin käyttöön korin laitan. Käsityötarvikkeille? Eteiseen säläkoriksi? Kylppäriin kosmetiikalle?

Spiraalitekniikka on kyllä hyvä ja moneen sopiva. Sillähän voisi tehdä monenlaisia koreja ja miksei myös mattoja tai pöytätablettejakin. Vaihtaa vain materiaalin vaikkapa trikoovaatteista tai vanhoista lakanoista leikattuun kuteeseen. Lankana voi käyttää mitä vain vahvaa lankaa.

torstai 18. tammikuuta 2024

2 x Koiran muistotassut

Tämän postauksen tekeminen tekee kipeää enkä oikein tiedä millä muulla sanoin tämän aloittaisin. Kuvasta ja otsikosta voi päätellä: kun koira on poissa, jäljelle jää vain ikävä ja pienen tassun jälki.

Aloitan alusta.

Rakas koirani Cora kuoli marraskuussa. Kohta kaksi kuukautta sitten. Se tuntuu paljon pidemmältä ajalta. Ikävä tulee edelleen suurin aalloin. Ei mene päivääkään ettenkö ajattelisi Coraa.

Ks. postaus: In memoriam Cora

Saimme uurnan mukana tuhkaamosta Coran tassun jäljen korttipohjassa. Se on ollut meillä esillä uurnan vieressä ja pitkään olen sitä katsonut, että pitäisi muistaa ostaa sille joku klassinen, valkoinen kehys.

Sitten kierrätyskeskuksen saa ottaa -osastolta bongasin tämän sinisen Ikean puukehyksen! Kyllä siitä valkoinen saadaan. Samalla peittyy niin räpsäkkä väri kuin pinnan naarmutkin.

Ensin vedin tasaisen harsokerroksen eli ihan vaan vähän pohjavärin peitoksi ja kiiltävän pinnan liimaksi eli lopullisen maalin ns. tarttumapinnaksi. En käyttänyt sivellintä, vaan vaahtomuovin palaa, jolla vain vedin maalia. Maali oli jo vähän kuivahtanutta ja sopi tähän hyvin: paksua ja jämähtänyttä, jolla sai hyvin kiiltävän, tasaisen pinnan puumaisen rouheammaksi.

(Vanha jääkaapin ovessa ollut kalenteri sopii loistavasti maalausvaiheen suojapaperiksi.)

Sitten toinen ongelma!

Kehyksen muovinen "lasi" oli naarmuilla. Tässä ei näe, mutta valkoista korttia vasten näytti tosi pahalta. Koska minulla ei ollut sopivaa lasia mistään muusta kehyksestä, mietin mitä kirkasta materiaalia olisi korvikkeeksi?

Muovitasku! Kortti taskun pohjalle, ylimääräisen leikkaaus ja reunojen teippaus napakasti kortin nurjalle.

Siis täydellinen ratkaisu! 

Ei yhtään voisi arvata, että kehyksessä ei ole lasia, eikä pleksiä. Ihan vaan ohut muovitasku pölyn suojana.

Muovitaskuksi sopii kaikki kirkkaat (ei mattapintaiset, niistä ei heijastu kuva läpi yhtä kirkkaasti) taskut. Mitä paksumpi, sitä parempi. Löperömmät taskut saattaisivat aaltoilla pinnalla.

Pari päivää ennen Coran eutanasiaa, painoin Coran jäljen ilmakuivuvaan Fimo Air -massaan. Muotoilin sen pyöreäksi ja ripustin satiininauhaan. Tämä jäi viimeksi "Coran kanssa yhdessä" tehdyksi käsityöksi.

Ks. kaikki postaukset Koiralle-kategoriasta ja kaikki Cora-aiheiset postaukset.

Laitoin massatassun kehyksen kulmaan. Kiinnitin sen paikalleen kehyksen taakse teipillä niin ei pääse putoamaan. Siinä ovat yhdessä, tassun jäljet. 

"Tähtinä yötaivaalla tuikkii onnellisten tassujen muistot."

perjantai 12. tammikuuta 2024

Lahjapankki osa 6: Kolme vaatetta

Lahjapankki vuosimallia 2023 saa nyt päätöksensä (edistystä, sain postaussarjan tuutista ulos ennen tammikuun puoli väliä!). Monta lahjaa on esitelty, enää on vain kolme vaatetta jäljellä. Ne tulevat nyt yhtenä pienenä yhteispostauksena.

Lahjapankki 2023: 
1: Enkelikranssi
2: Kelloteline kierrättäen 
3: Pussukat omalla printillä 
6: Kolme vaatetta (tämä postaus)

Lahjapankki 2023: Ommeltu vaate 1/3

Yöbokserit miehelle

Tämä on jo klassikko. Joka joulu annetaan vakiolahja miehen kanssa toisillemme. Minä saan yövaatteen, hän saa yövaatteen. Tänä vuonna hän sai tällaiset väljät yöshortsit. Kaava on ostopöksyistä muokattu.

Lahjapankki 2023: Ommeltu vaate 2/3

Yömekko nallelle

Vähän ennen joulua tuli toive, että nallella ei ole yöpaitulia. No kappas, sehän on sitten tehtävä! Tällainen siitä tuli, kuvassa ei tosin saajanalle, vaan ihan muu nallukka toimi mallina.

Ompelin yömekon tästä supervanhasta kirppikseltä ostetusta, ohuesta neuletakista. Siitä oli näköjään jo hiha lähtenyt aiemmin johonkin projektiin. Napitkin olivat jo karanneet. Mut helasta ja selkäosasta sai hyvin nallelle yömekon!

Nallesta tuli mittoja ja totesin, että hyvä tulee, kun käytän Baby Born -nuken mekkokaavaa ja vain teen siitä vähän suuremman ja helmasta levenevämmän. Takanan on halkio ja ylhäällä pääntien vieressä nauhat mekon kiinnitystä varten. Eteen aplikoin sydämen (collegetilkun nurja puoli ylöspäin, kivan pörröinen) ja kuun.

Ks. Baby Born -mekkokaavalla tehty tonttuasu

Lahjapankki 2023: Ommeltu vaate 3/3

Kangasvillatakki naiselle

Tämä oli ehkä vuoden jännin lahja siinä mielessä, että niin monessa olisi voinut mennä pieleen (koko, kuosivalinta, itse ompeleminen). Mut tästä tuli aikas kiva! Kaksipuolisesta, paksusta neuloksesta ompelin oversized-neuletakin. Siinä on pudotetut hihat ja suuret kädentiet. Vyötäröltä väljä, lyhyt malli ja sen saa yhdellä suurella napilla kiinni. Tässä on sellaista ysärin ja nollarin henkiä yhdistettynä graafisuuteen.

Kaavana oli yksi oma ostotakki, mutta pienensin sitä vain saajalleen sopivammaksi.

Tilkuista tein vielä neuledonitsin kaupan päälle. Käytin siihen neuloksen kumpaakin puolta, tuli mustasta puolesta kiva väriblokki.

Ja ekstrana vielä loppuun unikko-heijastin!

Tämä ei ole ommeltu eikä vaate, mutta oli lahja kuitenkin ja siten osa tätä lahjapankkia. Leikkasin heijastinkankaasta unikon, liimasin sen kontaktiliimalla paksulle huovalle ja niiden väliin suikaleen nahkaa. Lopuksi siistin huovan unikon muotoon.

Siinä oli viime joulun itse tehdyt lahjat! Toivottavasti saitte vinkkejä ja inspiraatiota tuleviin jouluihin ja muihin lahjaideoihin.