DIY: Vauvan bibsit (sis. ohje)

Uutta vauva-aiheista ompelusta! 

Eli vuorossa esittelyssä vauvan bibsit, eli toiselta nimeltään olisivatko sitten kuolalaput? Tai vaikka kuolahuivit? Pienet pukluliinat? Ainakin käyttötarkoitus tulee jo nimessä ilmi: ne suojaavat vauvan vaatteita valtoimenaan kuolaavalta kaverilta tai sitten pieniltä puklutahroilta.

Kuolahuiveja voi käyttää jo ihan pienellä. Säätää vain koon oikeaksi käyttäjän mukaan. Ja tietenkään ei nukkuessa tai syöttäessä käytetä. Itse käytän lähinnä sitterissä tai jos on puoli-istuvassa asennossa sylissä. 

En voi sille mitään, mutta pikkutyyppi näyttää ihan pieneltä maantierosvolta huivi kaulassaan! Se on varmaan tuo väri, joka tuo mieleen ajatuksen maantierosvosta. 

DIY: VAUVAN BIBSIT ELI KUOLAHUIVI/KUOLALAPPU

Pienelle vauvalle riittää esim. 28-30 cm kanttiinsa oleva neliö. Materiaaliksi sopii vaikkapa puuvillatrikoo, flanelli.. mikä vain kevyt, hyvin hengittävä, imevä ja nopeasti kuivuva, pehmeä kangas. Itse valitsin kankaaksi näihin bibseihin harsoa (double gauze).

OMPELE NÄIN:

Leikkaa kaksi neliötä, ompele ne oikeat puolet vastakkain, jätä kääntöaukko. Käännä oikeinpäin ja tikkaa reunojen ympäri (samalla sulkeutuu kääntöaukko). Lisää vastakkaisiin nurkkiin nepparit. Joko painoneppikset tai vaikka käsin ommeltavat nepparit.

Tämä bibs-malli on yllättävän helppo ommella ja valmista tulee nopeasti.

Itse ompelin heti kaksi kappaletta.

Toinen malli on myös kolmiohuivi. Sama periaate, mutta kaulassa ovat vain yksinkerroin. Edellä oleva malli on siitä hyvä, että siinä on kääntöpintaa enemmän, jos tulee tahroja.

Näissäkin voi käyttää harsoa tai puuvillatrikoota. Aika pieni trikootilkku sopii näihin, eikä juuri ole langansuunnalla merkitystä tässä ompeluksessa.

Tuo dinosaurustrikoo on aika hauska, eikö!

Kokeilin harsosta myös tällaista piparireunaista kuolaliinalappua, mutta siitä tulikin piparireunan sijaan tuollainen epäsymmetrisen aaltoileva. Ei ihan sitä mitä ajattelin, mutta on se ihan käyttökelpoinen.

Kovasti on huivit pikkutyypillä käytössä. Helpompi vaihtaa ja pestä kaulassa olevaa bibsiä, kun vaihtaa joka välissä bodya. Ei se jatkuva riisuminen ja pukeminen tai vaihtoehtoisesti tahraisissa vaatteissa ole vauvankaan mielestä kovin kivaa. Näin vältetään vähän turhaa vaatteilla poikkoilua.

Sitten onkin jo vauvan ensimmäinen juhla, juhannus! Me vietetään sitä rauhallisesti (tai niin rauhallisesti kuin vauva-arki voi rauhallista olla) ihan vain kotona. Hyvää juhannusta kaikille!

 

Helppo vaunuverho

Vauvakuplan postaukset jatkuvat. 

Yksi päivieni henkireikä on käydä joka päivä vähintään yhdellä kävelyllä kärryttelemässä vauvaa. Siinä saa keho liikettä, pääkoppa happea ja vauva hyvät päiväunet - ja hyvällä tuurilla myös minä, jos vauva suostuu jatkamaan kotona sisään tultua päiväunia. 

Tuulisessa kaupungissa vaunujen must-käsityö oli vaunuverho.

Kangaskaupasta tarvittiin vaunuverhoon harsoa (double gauze), tukikangasta ja purjerenkaita. Lisäksi hankin lastentarvikeliikkeestä vaunurenkaita (ei kuvassa) viisi kappaletta.

Kustannukset eivät olleet suuria. Vaunurenkaat sai parilla eurolla. Purjerenkaat olivat kallein osuus.

Ja näin tein sen:

Otin paperille vaunusta verhoon yläreunaan kaavan ja mittasin kuinka pitkä verhon pitäisi olla. Leikkasin niiden mukaan kaksi verhikappaletta harsosta ja yläreunaan leveän kaistaleen tukikangasta.

Silitin tukikankaan toisen kappaleen yläosaan. Leikkasin korva-somisteet ja ompelin ne paikalleen. Sitten ompelin verhokappaleet vastakkain, jätin kääntöaukon, käänsin oikeinpäin ja tikkasin päältä verhon ympäri.

Lopuksi paukutin purjerenkaat paikoilleen, aloitin keskeltä ja neljä muuta rengasta tasaisin välimatkoin renkaan kummallekin puolelle. 

Ensin tosin korvat olivat kiinni vain alareunastaan. Hyvät olivat, kunnes vaunuilla lähti ulos. Liikkeessä korvat olivat kuin löysät siivet. Ihme lerput, en tykännyt yhtään miltä ne näytti.

Tässä vaiheessa mainittakoon myös, että vaunuverho oli eka kerta, kun kiinnitin purjerenkaita! Aika kauan meni, että ylipäätään tarvitsi niitä johonkin käsityöhön. Kiinnitys meni hyvin - kunhan vain ensin tajusi miten ne laitetaan.

Ja korvatkin saivat viimeisen silauksen iin päälle: ompelin ne käsin piilopistoin takareunastaan kiinni. Eivätpä heilu enää! Näyttää paljon paremmalta.

Ja sitten eikun kärryttelemään.