18. luukku: Vessapaperimassapaperi

Joulukalenterin viimeinen viikko alkaa nyt!

Oletteko kuulleet vessapaperimassapaperista? Kauhea sanahirviö ja outo juttu muutenkin, mutta kyllä: vessapaperista voi tehdä massaa ja siitä massasta voi tehdä massapaperia, kuten noh massapaperista konsanaan. Mutta nyt siis köyhän miehen ekologisena pikaversiona: vain vessapaperia ja vettä.

Joulukalenteri 2023:
1. Joulumuistikirja / 2. Puuhelmitonttu / 3. Piparipoikalaatikko /
4. Printattavat pakettikortit / 5. Tuftatut pörrökoristeet /
6. Pikkujoulurusetti karkkipapereista / 7. Tonttumakramee /
8. Candy Cane -hiuspanta / 9. Joulukortit kierrättäen /
10. Pahvimaisemakoristeet / 11. Kestojoulukukka /
12. Huovutetut pallokoristeet / 13. Huopapallokuusi ilman liimaa /
14. "Vaneritähti" pahvipakkauksesta / 15. Helpot paperisuikaletähdet /
16. Kierrätyspaketointia kasseista ja paperipusseista /
17. Minilahjapaketteja kuuseen jämämateriaaleista

Ensin ajattelin, etten kehtaa avata tätä luukku ollenkaan, että korvaan sen jollain muulla mikä ei liity millään tavoin..vessa-asioihin. Mutta mikä kierrätysjoulukalenteri se tämä olisi, jos mukana ei olisi jotain vessapaperijuttua? Yleensä siis hylsyaskartelua (ks. kuten pöytäkoristekuusi, linkki alla), mutta nyt itse paperista.

Ja toisekseeen, jouluhan on nostalgiaa. Ja sitä on myös tämä vessapaperimassa minulle - ja siihen liittyen varoitus: kohta kerron vessa-asiajutun: alakouluikäisenä tehtiin kaverin kanssa vessapaperimassasta käsin muotoilemalla pilakakkoja. Voi kun oltaisiinkin tehty jotain ihan tahansa muuta, mutta ei, pilapökäleitä. Muistan vieläkin sen mahanpohjasta ottavan loputtoman kikatuksen, kun muotoiltiin ja värjättiin vesivärillä vessapaperista pökäleitä. Joku pila se oli, älkää kysykö miksi. Oltiin vähän outoja lapsia.

Ks. vessapaperihylsyistä kuusikoriste 

DIY: Vessapaperimassapaperi eli vessapaperista massaa

Mitä tarvitset? Vessapaperia ja vettä - ei muuta! Tarvitset massan valmistamiseen sauvasekottimen tai muun silppurin. Blenderikin käy.

Jos haluat massaan tuoksua, voit myös käyttää eteeristä öljyä, ks. alla siitä lisää.

Silppua massaksi vessapapereita ja pieni tilkka vettä. Tässä on noin 30-40 arkkia paperia ja hatusta heittämällä tehty arvio: 1 dl vettä. Kannattaa laittaa vähän vettä, jos on liian kuivaa eikä massa sekoitu. lisää vettä. Jos lorahtaa liikaa, että on ihan litkua, laita lisää paperia.

Sekoita lopuksi eteeristä öljyä, 10-30 tippaa massan määrästä ja tuoksusta riippuen. Tässä vaiheessa massan voi myös siirtää johonkin muuhun astiaan, jos käytät sitä paljon. Ei ainakaan ehdi imeytyä tai ässittyä sekoittimeesi ja seuraavaan syötävään juttuusi. Eteerinen öljy on kuitenkin vain kehon ulkopuolisesti käytettävää.

Sitten painele massa leivinpaperille; ota massaa käsin ja puristele ensin kaikki massasta irtoava vesi, muttei niin että massa vain rutistuu käsissäsi kasaan. Kun olet levittänyt massan, voit tasata pintaa yksittäisillä arkeilla. Painele jollain tasaisella massa mahdollisimman tasaiseksi ja litteäksi.

Lopuksi laita päälle keittiöpyyhe tai muu kangas ja kauli pintaa. Tämä sekä tasoittaa että tiivistää massapaperia. Plus samalla pyyhe imee kosteutta pois. 

Jos massaerä on pieni kuten minulla, voit myös varovasti kääntää massan ja kaulia myös toiselta puolelta.

Sitten jätä massa kuivumaan.

Alle vuorokaudessa paperi on ihan rapsakan kuiva! 

Ja katsokaa kuinka ohut! Kuin paperia konsanaan. Tai oikeastaan kyllä kuten epätasaista kartonkia.

Leikkaa saksilla tahdottuihin muotoihin. Tästä testierästä sai neljä samankokoista sydäntä.

Näitä voi ripustaa kuuseen, kranssiin ja pakettiin. Terävä, paksu neula läpäsee "paperin" hyvin. Pakettikorttina käyttäessä "paperiin" voi kirjottaa, mutta käytä tähän sellaista geeli- tai mustekynää, joka ei levitettään imeydy. Johonkin leikkuujämään on hyvä eka testata ettei tule sotkua.

Ja kaikista parasta: tämä on hyvin ekologinen ja zero waste. Jokaiselta löytyy kotoa vessapaperia ja vettä. Sen lisäksi kuluu vain vähän sähköä. Muuten on ilmakuivuvaa ja myös: kompostoituvaa. Leikkuujätteet ja leikatut/käytetyt koristeet voi heittää joulun jälkeen biojätteeseen. 

Kuinka monesta muusta askartelusta voi sanoa samaa? Valmistuu kemikaalitta, lähes tulkoon oikeasti nollabudjetilla ja vielä niin, ettei lopuksi jää käteen mitään. 

Että viime vuonna kun tein joulukalenterissa sieviä soodataikinakoristeita niin tämän vuoden massa oli sitten vessapaperia. Tähän on tultu, lapsuuden hullutuuksiin. Mutta kuitenkin vähän siveämmin kuin lapsena (viitaten yllä kerrottuihin lapsena tehtyihin "koristeisiin").

Zero waste - käytä kaikki pakkausta myöten

Zero waste - se on elämäntapa, joka vahvasti kiinnostelee. Se on ehkä myös vähän utopiaa, mutta se on paljon sellaista mihin pitäisi tavoitella. Jos ei kokonaan niin edes jossain. 

Zero waste on myös yksi syy miksi tänä vuonna käsityötahti on ollut hiljaisempaa. Jotenkin pysähdyn entistä enemmän miettimään: teenkö jotain käsityötä tekemisen ilosta vai tarpeesta? Jos teen niin miten sen voi tarvittaessa purkaa ja uusiokäyttää? Uskallanko hankkia jotain, jääkö siitä käsiin pyörimään jotain turhaa? Jälkimmäinen kysymys pyörii mielessä myös usein kauppareissulla. Jos on kaksi tuotetta, valitsen mieluummin sen, josta tiedän, että mistä saan käytettyä jollain tapaa kaiken k o k o n a a n ja mistä ei tule yhtään mitään turhaa roskaa.

Otetaan tästä malliksi taatelit (erikoinen esimerkki vai mitä?).

Tykkään niin taateleista!

Jos roikun jääkaapilla ja tajuan, että oikeastaan kaipaisin vain jotain ihan pikkumakeaa, otan yhden taatelin. Se on oikeita herkkuja terveellisempi vaihtoehto ja saa makean himon pois. Taateli sisältää myös kuituja ja on useimmille ihan hyväksi suolistolle, joten tykkään myös käyttää taateleita esimerkiksi kakuissa ja muissa leivonnaisissa.

Uusin ihanuus on taatelivoi! Sitä voi (no lusikoida sellaisenaan, hih) käyttää smoothien makeuttajaksi, puuron päälle, jogurttiin.. 

Taatelivoi

paketti tai puolikas taateleita
tilkka vettä
vaniljaa tai vaniljauutetta
ripaus suolaa

Tee näin: Jos taatelit ovat kuivia, kiehauta vettä ja anna taateleiden hetki seistä vedessä. Valuta ja soseuta sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa vettä. Mausta vaniljalla ja ripauksella suolaa. Purkita. Taatelivoi säilyy jääkaapissa ainakin kaksi kuukautta ellei pidempäänkin.

Ja kun tein nyt uuden satsin taatelivoita, jäi paljon siemeniä. Niitä jäi myös taatelivälipalapalloista (ks. alempaa), joten mietin: mitä tehdä kaikille siemenille?

Kerran törmäsin sellaiseen erikoisuuteen kuin taatelikahvi.

Olen juuri sellainen, että tekee mieli kokeilla kaikkia pöhköjä keittiöhulluutuksia kuten taatelikahvia.

Taatelikahvi

1 dl taatelin siemeniä

Tee näin: Huuhtele siemenet, valuta ja levitä leivinpaperille. Paahda 200 asteessa noin puolisen tuntia (jos sinulla on kiertoilmauuni, samalla sähkönkulutuksella voi paista myös jotain leivonnaista ihan hyvin), max. 40 minuuttia. Varo polttamasta siemeniä ihan karrelle (itsellä meinas käydä just niin, ups). Jauha siemenet ja purkita. Keitä kuten kahvia (itse tein chemexillä, vajaa kahvimitta per kuppi).

Ja miltä se maistui?

No ei kahville. Ehkä joltain kahvin ja teen välimaastolta. Sanoisin enemmänkin taateliteeksi. Tähän sopisi hyvin vanilja ja ja tilkka kermaa. Ehdottomasti jatkojalostettava idea! Ja ainakin on täysin kofeiiniton lämmin juoma!

Kuvassa myös taatelivälipalapallot! (Nam nam nam!)

Taatelivälipalapallot pyöräytin sekaisin taateleista, kaurahiutaleista, kookosöljystä, vaniljasta ja kaakaosta. Mitat oli vähän sinnepäin, joten ei ole täsmällistä reseptiä. Taateleita ehkä 100 g, hiutaleita 1-2 dl, ruokalusikallinen öljyä, vähän vaniljaa ja pari lusikallista tummaa kaakaota. Nämä säilyvät reilun viikon jääkaapissa.

Ja takaisin kierros siihen zero waste -ajatteluun. Kun taatelit on syöty ja siemenetkin juotu, jäljelle jää tyhjät taatelipakkaukset.

Toinen heittäisi pahvinkeruuseen, mutta toinen voisi jemmata uusiokäyttöön - nehän on puhtaat ja siistiä pahvia. Useimpien taatelipakkausten pahvit saa auki kuin pizzalaatikot. Ne voi jemmata litteänä säilöön ja käyttää vaikka lahjojen paketoinnissa. Tai missä vain missä tarvitsee pieniä pahvilaatikoita.

Laatikot on siistejä sellaisenaankin, mutta päällystämällä saa vielä kivempia.

Tämän laatikon pohjassa oli rasvatahra, joten päällystin sen sisustuskontatipaloilla. Oli sopivia tuollaisia pieniä suikaleita. Kuviointi auttoi naamioimaan suikaleet, ei haitannut vaikka päällystämisessä käytti pieniäkin kontaktisuikaleita.

Ja niin sitä taas osti taateleita eikä roskiin mennyt niistä yhtään mitään, ei edes laatikkoa. Tottakai tämä yksi taateli-case on vain pieni murto-osa hiekanjyvästä maaapallolla, mutta omaa ilmastoahdistusta se hiukan helpottaa, kun pyrkii monessa asiassa siihen, että mitään turhaa roskaa ei tulisi omista kulutusvalinnoistaan. Aina se ei ole mahdollista, mutta laajemmassa kuvassa ajattelutapa opettaa muokkaamaan myös kuluttamistapojaan pitkällä tähtäimellä.

Loppukevennys!

Kokeilin keväällä myös taatelin kasvattamista, mutta näistä siemenistä ei ainakaan mitään viherkasvia tullut, vaikka kuinka kärsivällisesti odottelin. Kokeilin märkä paperikääre pussissa -tekniikkaa. Jos joku on saanut taatelin kotona kasvamaan kaupan siemenistä niin kuulen vinkkejä mielelläni. Joskus pitää kokeilla uudestaan tätä!

Oudot kierrätykset - 5 vinkkiä muovipakkauksiin

Käsityöt ja postausinto ovat olleet vähissä, mutta otetaas niin sanotusti paluu juurille: huttupakkauksiin ja outoihin (jollekin outo, jollekin ei), mutta ehkäpä helppoihin ja käytännöllisiin kierrätyksiin. 

Blogissani on ollut vuosien varrella paljon postauksia otsikolla Huttupakkaukset ja sitten on pyörinyt on ja off -sarjana Oudot kierrätysvinkit. Nämä kaikki löytyvät nyt saman kategorian alta: Oudot kierrätykset.

Pääosin kyse on pienistä, vähän erikoisemmista kierrätysvinkeistä ja pakkausmateriaalien kierrätysvinkeistä, uusiokäytöstä ja zero waste -ajatuksesta. Tässä tulee viisi kategorian vinkkiä! Pari on jo entuudeltaan tuttua, mutta joskus toisto on ihan hyväksi. Kertaus on opintojen äiti ja sitä rataa (myös itselleni).

Helpot vinkit vanhoihin muovipakkauksiin 1/5

Herra Hakkaraiset. Pastillit monesta lapsiperheestä tuttuja. Meillä ollaan muuten vain siirrytty näihin pastilleihin, koska leuat eivät kestä purkkaa (plus purkka on yhtä kuin roska! Pastillista ei jää roskaa, kun se menee kurkusta alas).

Ennen kuin hoksattiin, että pastilleista saa isoja pusseja, ostimme pastilleja näissä muovirasioissa. Harmitti, turhaa pakkausroskaa, mutta onneksi otin ne syrjään, koska..

..ne ovat todella kestäviä, ne on helppo huuhtassa puhtaaksi ja niistä saa etiketit helposti irti.

Päätin nyt ottaa ne uusiokäyttöön mm. askartelutarvikkeisiin. Samalla siivosin vetolaatikoita ja loin järjestystä myös pahvilaatikoilla kunnon konmari-laatikkoleikin mukaisesti. Tässä vielä sommittelua järjestyksestä...

..ja ennen-kuva! Kaikki sekaisin, mitään koskaan tuolta löytänyt. Autenttinen kuva kaaoksesta, joka vallitsee vähän turhan usein ihan kaikissa käsityötarvikkeissa.

Ja lopputulos! Nyt on liimoja yhdessä laatikossa, teippejä toisessa.. Pastillilaatikoissa on niin klemmareita kuin varaniittejä nitojaan. Laatikot solahti järjestykseen kahteen kerrokseen, alla (kuten myös vetolaatikon takana) on sellaisia mitä käyttää harvemmin.

Helpot vinkit vanhoihin muovipakkauksiin 2/5

Entäpä kovat muovirasiat? Olen siirtynyt käyttämään lasirasioita ruoan säilytyksessä, joten kaikki muovieväsrasiat ovat saaneet poistua käytöstä sitä mukaan, kun ovat menneet rikki tai kuten kävi tälle pienelle rasialle: se meni ällöttävän tahmaiseksi ja totesin, että ei ole enää turvallinen, mitä lie muovipehmennintä voi erittyä ruokaan, jos pinta ei puhdistu?

Olen siirtänyt tällaiset rasiat muuhun säilytyskäyttöön. Tämä pieni rasia meni pattereille!

Kuvassa vasemmalla myös vanha VHS-muovikansio. Ihan äärimmäisen kestävä säilytin ja hyvä, kun näkee läpi patterit. Pakkausmuovia myös tuo musta pehmosuikale, johon olen viiltänyt pikkupattereille veitsellä pienet pesät. Pysyvät hyvin ns. lokeroissaan!

Patterisäilytys ennen ja jälkeen.

Tuo ei ollut enää edes turvallista, kaikki patterit ihan sekaisin. Nyt VHS-kotelossa on kaikki käyttämättömät patterit ja pienemmässä "Nämä ensin" eli vähän käytetyt, mutta käyttökelpoiset. Teippasin niiden päät vuotojen varalta. Teippaus on hyvä, kun ottaa rasiasta uusia niin vanhoihin voi suoraan siirtää samat teipit - ja sitten on tyhjä patteri valmis pattereiden keräykseen.

(Kaikista ekologisintahan kai olisi kyllä käyttää ladattavia pattereita kuten ennen käytinkin, mutta niilläkin on rajansa kauanko voi uudelleen ladata. Ja kun lataaja meni rikki, en uutta koskaan hankkinut.. Nykyisin pattereita käyttää lähinnä kaukosäätimessä, seinäkellossa ja led-valoissa sesonkiluontoisesti, joten ei niitä pattereita niin kauheasti kulu. Ehkä niiden käyttö on ok, jos käyttää kunnolla loppuun ja vie tyhjät keräykseen.)

Helpot vinkit vanhoihin muovipakkauksiin 3/5

Tämä on lajiaan turhakkeiden kierrätys. Tiedättehän vesiautomaatit, joista tulee yhden muovimukin sijaan viisimiljoonaa mukia (yhtään en liioittele) ja kun sijainti on julkinen ja yleensä vielä joku flunssasesonki niin eipä niitä ylimääräisiä kehtaa takaisinkaan tunkea. 

Kun näin käy, että tulee yhden sijaan useampi, olen laittanut muut mukit vaihvihkaa kassiin tai taskuun. Kotona nämä voi käyttää vaikka missä liima-, maali- tai massasekoituskuppina. Eipä ainakaan mene käyttämättä roskiin. (Ja parashan kyllä olisi, jos näitä ei käyttäisi kukaan ja kaikilla olisi oma täytettävä vesipullo mukana, mutta harmillisesti sellainen taitaa olla utopiaa ettei kerttismukeja olisi tarjolla.)

Helpot vinkit vanhoihin muovipakkauksiin 4/5

Sitten vinkki etenkin askartelijoille: vanhat liimapullot? Oli se sitten iso tai pieni, kohta tyhjillään tai korkistaan umpi kuivunut, tee niille seuraava!

Puukolla tai saksilla auki (riippuen pullosta) ja lusikoi/kaavi liima  vaikka vanhaan tablettirasiaan. Vettä sekaan ja päälle merkki: liimalakka.

Liimalakka toimii kuten decoupagelakka. En ole ostanut vuosikausiin valmista sellaista, kun laimennettu* askarteluliimajämä toimii hyvin! Ja eikä jämähdä ja kuivu purkkiin. Sinne sekaisin ja voi käyttää pitkän aikaa monenlaiseen askarteluun ja esimerkiksi virkattujen korvakorujen kovettamiseen.

* Laimennoksia voi tehdä eri vahvuuksia sen mukaan mihin liimalakkaa tarvitsee. Vettä tai liimaa voi myös jälkikäteen lisätä, se ei ole niin justiinsa.

Ja tyhjennetty liimapurkki ymmärtääkseni sopii vielä muovipakkausten keräykseen, muutenhan se olisi liimojämien kera sekajätettä.

Helpot vinkit vanhoihin muovipakkauksiin 5/5

Se mikä liimapurkeille, sama rasvaputeleille!

Saksilla ja auki ja jämien lusikointi talteen. Heti jos tuntuu, että tuubista ei tule ja joutuu taistelemaan sisällön kanssa niin kannattaa leikata auki ja ottaa vanhaan, puhdistettuun purkkiin sisältö. Siinä säästää aikaa ja hermojakin - ja etenkin itse tuotetta! Säästöä siis kaikkinensa, kannattaa nähdä tuo vaiva.

Tummeli, mummokoiran tassujen paras rasva. Ajattelin, että tämä on kyllä niin jo tiristetty kuiviin, tuskin on sisällä enää mitään, mutta eihän se edes mahtunut tuohon pikkupurnukkaan. Tuubien seinämiin jää aina yllättävän paljon voiteita, monien käyttökertojen edestä. 

Siinäpä teille viisi helppoa, mutta käytännöllistä muoveihin liittyvää vinkkiä!

Vinkki: Lääkealoesta apua palovammoihin

Jos sulla on lääkealoe huonekasvina, hyödynnä se myös kotiapteekkarin hoitona pikkupalovammoihin!

Mulla nimittäin sattuu ja tapahtuu keittiössä useamman kerran vuodessa, milloin palaa sormenpää tai satun kädellä hipaisemaan pellin reunaa. Palovammalaastarit ovat ihan best, mutta myös aloe vera auttaa.

(Peura-ruukku maalattu aiemmin, ks. postaus tästä)

Lääkealoe on kasvi, jonka helposti ylikastelee - näin kävi taas! Eli jos sinun sinullakin kävi niin tai jos vaikka hutaset kasvia ja oksa katkeaa niin silloin tartu tähän vinkkiin: hyödynnä oksan sisältö!

Vinkki: Lääkealoesta apua palovammoihin

Mitä tarvitset? Huonovointisen lääkeloen, terävän veitsen, lusikan ja jonkinlaisia pieniä muotteja.

Tästä on kyse, sisällä on ehtaa aloeta! Tässä lehti siis poikkleikattuna.

Lääkealoe on ihanan vihreä ja napakkalehtinen, mutta sisältä se onkin ihan geelimäinen ja lähes tulkoon läpinäkyvä. Sisältö muistuttaa ihan silmin nähden valmiita aloe vera -geelituotteita, joita saa kaupasta.

"Geelin" talteen ottamisessa on pari tärkeää huomiota: älä käytä lehtivihreää ja jos lehti itkee ns. keltaista litkua, ota se pois, se voi olla iholle ärsyttävää.

Ensin leikkaa lehden alku pois (jos kasvi on yhtä heikolla hapella kuin minun oli), sitten leikkaa pitkiltä sivuilta ohuesti lehtivihreää pois.

Kun sivuista on siivut pois, ns. kansi lähtee helposti irti. Sisältö avautuu näkyviin. Nyt ei kannata alimmaista lehteä nostella, joskus sisältö voi olla hyvinkin liukasta kaveria...

...ota lusikka ja kaavi "geeli" pois. Lusikoi se suoraan muotteihin. Lehtivihreät voi laittaa biojätteeseen.

Sitten pakasta muotit ja kun geeli on pakastunut, laita ne pussiin tai rasiaan. Muista nimikoida - ettei kukaan vahingossa luule jääpaloiksi tai muuksi syötäväksi! Tätä ei missään nimessä syödä.

Ja miten pakastettua lääkealoeta käytetään?

Kun pieni palovamma iskee, ota yksi jääaloepala ja sivele sitä iholle. Auttaa ihanasti! Aloe vera on antiseptinen, rauhoittava ja viilentävä - ja tottakai pakastiminen tekee osansa. Jotkut sanovat ettei aloen vaikutuksia ole todistettu tutkitusti, mutta olkoonkin sitten vaikka placeboa, minusta tämä on pieniin palohaavereihin auttanut selkeästi. Kipu lieventyy ja mieli paranee. Ja on zero waste verrattuna muovia sisältäviin palovammalaastareihin!

Zero waste: Palasaippuasta nestesaippuaa

Oisko vuoden eka täysin zero waste -postauksen aika? No ois - ja kertauksen vuoksi oppia ikä kaikki: otetaan postaus miten teet itse DIY-nestesaippuaa zero waste -henkeen eli kuinka teet palasaippuasta nestesaippuaa!

Pikapostasin samasta hommasta jo viime vuonna (linkki alla), mutta välillä on hyvä ottaa uusinta ja kerrata. Eli tässä teille muistutukseksi ja nostoksi miten se homma toimii.

Tämä ohje toimii kaikille jämäpalasaippuoille. Saippuoille, joita ei tullut käytettyä. Saaduille mainossaippuoille tai näytepaloille. Unohtuneille saippuoille. Ihan mille vain paloille ja jämille!

Ks. Palasaippuat-postaus

Zero waste: Palasaippuasta nestesaippuaa

Tarvitset: Pulloja, raastimen, ison kulhon, vedenkeittimen, suppilon.

Aikaa ei tähän mene kauaa - tai riippuu teetkö yhden pullollisen vai ämpärillisen. Itse tein nyt noin kahden litran satsin ja aikaa ei mennyt varmaan puolta tuntia, jos välissä saippuan jäähdyttelyä ei lasketa.

Ohjeessa on vain kaksi vaihetta - on helppoa!

Vaihe yksi:

Raasta saippua kulhoon. Voit myös pilkkoa veitsellä, mutta raastin on parempi. Suuri raaste on kooltaan hyvä. Keitä vettä ja kaada kiehuva vesi saippuaraasteen päälle. 1:2 on hyvä suhde, eli vettä tuplat.

Eli jos raastetta on 2 dl, lisää vettä 4 dl. Mitat ovat suuntaa antavia, se ei ole niin justiinsa. Jos tykkäät lirummasta saippuasta kuten minä (kyllä ne kädet putsaantuu vähemmälläkin saippuamäärällä), lisää vettä enemmän. Jos teet ison satsin, voit tehdä jymäkämpää isoihin pulloihin kuten minä ja lisätä vettä sitten lennosta, kun laitat saippuapulloon täydennystä tästä isosta pullosta.

Vaihe kaksi:

Kun raaste on liuennut nesteeseen (vähän voi muuten lusikalla huljutella ja liikkeellä nopeuttaa sulamista, mutta älä kovin vatkaa ettei ihan vaahtoa), kaada suppilolla pulloon. Kannattaa tehdä kaataminen rauhassa, muuten saippua vaan vaahtoutuu pulloon (tämän takia myös kirkkaat säilytyspullot ovat parhaimpia, kun kaataessa näet missä rajassa vaahto on).

Valmista! 

Lasiseen pulloon voi saippuan laittaa melko kuumanakin, muoviseen voi olla hyvä vähän odotella jäähtymistä (ja jos nyt teit niin jymäkkää, että saippua sattuu ihan jähmettymään jäähtyessään niin sen voi kuulemma sauvasekottimella surrauttaa sekaisin, mutta minun ei ole sitä tarvinnut koskaan tehdä).

Tuossa on kaksi kaupan pumppupulloa, olen niistä vain etiketit revinnyt pois. Ne voi aina uudelleen täyttää! Muut täyttöpullot ovat mitä sattuu pestyjä shampoo- ja etikkapulloja. Tyhjentyessään laitan aina syrjään uutta saippuasatsia odottelemaan. Samoja voi käyttää monta kertaa aina vain uudelleen! Täydellisen zero waste.

Hassua kuinka tuosta toisesta litrasta tuli ihan tosi tummaa. Se oli puoliksi mustasta saippuasta. Näyttää kun olisi tervaa pullossa. Ei ehkä kehtaa pitää pumppupullossa, jos käy vieraita.. vai voisko ruskea kuravesisaippua olla uusi musta ja uusi hittijuttu? Eikö? Ai no ei sitten.

Oletko tehnyt tällä tavoin jämäpalasaippuoista nestemäistä saippuaa? Tai aiotko kenties kokeilla?

Lahjapankki osa 7: Viisi ommeltua lahjaideaa

Viimeinen osa lahjapankkiin! Sainpas tämän paketoitua ennen helmikuuta. Täpärälle meni, mutta nyt on tässä kaikki joululahjapostaukset vuosimallia 2022 esitelty. Huh, tässä on - nyt ne on vihdoin postattu ja tehty!

Ks. Lahjapankki 2022:
osa 1: Uniikit pelikortit omilla kuvilla (3 toteutustapaa)
osa 2: Kukkakoristeiset soijavahakynttilät
osa 3: Koiran aktivointimatto
osa 4: Rikottava yllätyspallo lahjakortille
osa 5: 3D-tulostettu lahja

osa 6: Kuvansiirto kankaalle 

Viimeisen osan jujuna on viisi ommeltua lahjaa. Viisi erilaista, helppoa, mutta käytännöllistä lahjaa ommellen. Ota tästä vinkkiä ja ideaa vaikkapa ystävänpäiväylläriksi?

Ommeltu lahja 1/5
Setti hiuspompuloita pikkutytölle

Otsikko sen jo kiteyttää - tytölle ponnareita. Ohut perusdonitsi trikoosta, ohut rusettidonitsi puuvillasta, pelkkä rusettiponnari leveään kuminauhaan ja sitten vielä kaiken päälle nutturan ympärille laitettava muhkudonitsi pörrölangasta virkaten.

Nämä oli superhelppo tehdä. Käytin tilkkulaarista löytyviä kangaspaloja. Tein ponnareille myös säilytyspussin, johon kirjoin jämälangalla saajan nimikirjaimen. Pussukka ponnareineen livahti toisen ostolahjan rinnalle käyttöä odottomaan.

Ommeltu lahja 2/5
Makeat yöhousut/yöbokserit miehelle

Miehen kanssa vaihdetaan aina joulusin yövaatelahja. Se on jo perinne, muuten ei sitten hankitakaan yövaatteita. Mies ostaa minulle yöpaidan, minä ompelen miehelle yöpöksyt. Tänä-eikun-viime-jouluna ne oli kovin pullaiset! Ompelin siis pari joulua takaperin korvapuustikuvioisesta kankaasta (ks. alla linkki) yöpaidan ja se on ollut ihan lemppari siitä asti. Nyt yritin etsiä samaa tai vastaavaa pullakangasta pöksyiksi, mutta tämä rusinapullakangas oli ainut minkä löysin. (Tosin naurettiin, että jos tiettyä pullaa katsoo niin ne näyttää ihan tisseiltä: tissipullapöksyt!).

Kangas on paikallisen kangaskaupan palalaarista. Kaavan otin jo valmiina olevista, hyviksi todetuista yöboksereista. Taakse lisäsin This is the back -merkin, se on Kylie and the Machinen.

Ks. korvapuustipaita - postaus sisältää myös lahjapankki vuosimallia 2020 ommellut lahjat, check it out!

Ommeltu lahja 3/5
Zero waste -kestorätit kierrättäjälle

Ompelin noin 50 kappaleen kestorättisetin. Kaikki tummanpunaisena saajan lempivärin mukaan. Näissä on t-paitoja, tilkkuja ja jämäkangaspaloja. Kaikki 100 % puuvillaa kaksinkerroin, reunat saumurilla yhteen surrautettuna. 

Itse tykkään trikookestoräteistä, ne on keittiössä laatikossa ja käytän niitä kaikkeen mihin tavallista keittiörättiä: pyyhin pöydän, roiskeet ja lopuksi tiskialtaan. Yhtä rättiä käyttää tahroista rippuen 1-3 kertaa ja sitten siirrän kylppärissä olevaan koriin odottamaan pesua. Pesen 60 asteessa joko muiden siivousrättien, pyyhkeiden tai keittiöpyyhkeiden mukana. Ovat korvanneet täysin talouspaperin enkä ole sitä ostanut sen jälkeen yhtään rullaa, kun aloitin kestorättien ompelun kohta kaksi vuotta sitten. Harvemmin arjessa enää edes käytän keittiörättejä, kun ne alkavat niin helposti haisemaan ja en tykkää siitä.

Ks. zero waste -kestorätit t-paidoista 

Ommeltu lahja 4/5
Uniikki kaulahuivi/hartiahuivi naiselle

Tein viime kesänä lahjaksi uniikin, kirjaillun huivin (ks. alla linkki). Nyt otin idean toisen kerran käyttöön! Puolipellavaa koko leveydeltä noin 70 cm, siihen kirjailtu nurkka ja reunojen ompelu. Aika vaivatonta - paitsi, että kirjailu oli ihan suuuuuuperhidasta. Mutta antoisaa!

Ks. uniikki, kirjailtu huivi

Ensin siis kirjailin kissan. Valitsin aiheeksi kissan, koska saaja oli perheensä kanssa hankkinut vasta uuden kissan. Puhelimestani löytyi kuva kissanpennusta ja sen hahmottelin pikkuruiseen kokoon ja sitten kirjailin.

Tämä kangas oli niin kevyttä ja harvasidoksista, etten tähän uskaltanut soraan ommella kissamerkkiä kiinni. Sen mustavalkoiset värierot olisivat myös näkyneet läpikuultavan huivin nurjalle. Ratkaisuna oli ommella ensin kissa puuvillakankaalle ja sitten puuvillakankaasta nurkka huiviin. Yritin tehdä sen niin siististi kuin vain osasin ilman, että kulmasta tulee liian iso ja painava muuten niin ilmavaan ja kevyeeseen huiviin. Mielestäni onnistuin aika hyvin!

Ommeltu lahja 5/5
Jotain käytännöllistä nuorelle

Eurokankaasta bongasin ihanaa mustavalkoista muumikangasta. Se on pikkuruista vohvelia. Ostin sitä kappaleen. Yhdestä leveydestä sai kolme keittiöpyyhettä. Kolmas jäi vähän kapeammaksi, joten jätin sen itselle. Kaksi muuta meni kahteen eri pakettiin. En uskaltanut laittaa kahden kappaleen settiä, koska jos vaikka saaja ei olisi muumeja keittiöönsä halunnutkaan.

Muistaakseni kankaassa oli 40 asteen pesusuositus, mutta esipesin sen valmiiksi 60 asteessa ennen ompelua, joten kutistin kankaan valmiiksi. 

Itselle jätettyyn pyyhkeeseen en ommellut ripustuslenkkiä - sitä ei meillä tarvita! Olen lisännyt tuollaisen rengassysteemin keittiökaapin oveen. Siihen pyyhe lepäämään, pysyy hyvin.

On muuten tuo rengas vanha, muovinen käsirengas. Ja suikale nahkaa.

Pyyherengas esitelty myös tässä postauksessa: 12 kierrätysniksiä keittiöön