maanantai 17. lokakuuta 2022

3 x kukkaruukun kierrätys

Oman elämäni hortonomi täällä hortoilee kukkaruukkujensa kanssa.

Kukkaruukkuja on kiva maalata, päällystää ja uudistaa monin tavoin. Kun vanha kyllästyttää, uutta pintaa päälle ja taas kelpaa! Tässä kolme vinkkiä kuinka helposti voi uudistaa vanhoja kukkaruukkuja.

Lue myös: Viherkasvit - kierrätysideoita 

Kukkaruukun kierrätys - vinkki 1/3

Soodamaali

Ensin tämä iso äidiltä saatu kukkaruukku sai vähän maalia pintaan, koska halusin korostaa ruukun punoskoristelua. Mutta aika äkkiä totesin, että I have made a huge mistake. Selityksiä epäonnistumiselle tuskin tarvisee avata, kyllähän se näkee. Ruma kuin ruma.

Mutta! Vedin koko pinnan lasitettua yläreunaa lukuunottamatta beigellä soodamaalilla. Yksi kerros riitti, peitti mustan maalin alle hyvin. Kyllä rauhoittui ja on taas sievä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Punoskin sieltä vähän korostuu, vaikka ei ole eri värillä maalattukaan.

Mikä soodamaali? Ks. 10 vinkkiä soodamaalin tekoon ja käyttöön tästä.

Kukkaruukun kierrätys - vinkki 2/3

Betonipasta ja/tai kivimaali

Hiukan edellisen kaltainen fiasko ja fiaskon fiksaus. Oli ruukku ja sitten jostain syystä lähdin sitä ilmakuivumalla massalla päällystämään. Tuli ruma ja epätasainen. Yritin maalata keltaiseksi, tuli vielä rumempi. Ja tunnustan: ruukku oli kaapissa kaikessa rumuudessaan vuosia näihin päiviin asti.

Jos pinta on epätasainen, ei edes yritetä tehdä siitä tasaista! Epätasaiset ratkaisut peliin. Avainsanana betonipasta! Tai oikeastaan tämä olin nimellä kivimaali, mutta minusta se on ihan samaa tavaraa mitä betonipasta, vain hiekan sävyiseksi muutettuna.

Epätasainen reuna on toki edelleen, mutta menettelee. Ainakaan se ei pistä silmään. Sävy on vähän sellainen, että hukkuu taustaansa. Eli passeli, kyllä siinä pikkutaimi aikansa kasvaa kunnes taas suurempaan pitää siirtää. 

Näyttää vähän muuten kuin olisi koko ruukku tee-se-itse-keramiikkatunnilta, heh.

Kukkaruukun kierrätys - vinkki 3/3

Akryylimaali

Tässä ruukussa ei ollut sinänsä mitään vikaa, en vain tykännyt siitä enää. Maalasin ruukun jo vuosia sitten (ks. postaus) ja jossain vaiheessa käänsin jo peuran (vai oliko tuo poro?) uinuvat kasvot kohti seinää, jotta ei tarvinnut katsella niitä.

Nyt ruukku sai akryylimaaleilla (vähän kuivuneilla sellaisilla, siksi pienet rosot pinnassa) ihan uuden lookin! Tummansininen pohja ja iloisen pirteitä ja raikkaita sitruunoita! 

Postaus päättyy siihen mistä se alkoikin: sitruunaruukun kuvasta toiseen kuvaan. Arvaatteko muuten ruukusta mikä siinä yrittää kasvaa? Sitruuna! Aika näyttää selviääkö talven yli. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.