lauantai 4. joulukuuta 2021

4. luukku: Jättipaperitähti

Joulukalenterin neljäs luukku!

Ks. tästä blogijoulukalenteri 2021: 1. Enkelikellon muodonmuutos / 2. Vessapaperihylsyistä kuusi + muita vinkkejä / 3. Askartele joulukortit kierrättäen 10 vinkkiä

Niinä vuosina, kun olen joulukalenteria pitänyt, kuulee aina jostain kalenterin pidon työläydestä, joko kommenttina tai kysymyksenä. Juu toki, kyllähän tämä paljon suunnittelu-, toteutus- ja bloggausaikaa vie, mutta harrastuksensa kullakin. (Ja luohan tämä myös itselle kivaa joulufiilistä monelta kantilta.) Mutta arvaatteko mikä tässä on KAIKKEIN työläintä? Se, kun on suunnitellut ja toteuttanutkin luukun valmiiksi, mutta luukun aamun saa pakko-tehdä-inspiraation, deletoi yllättäen tekemänsä postauksen ajastuksen ja alkaa luomaan siltä istumalta uutta luukkua? Ja vain koska inspiraatio!

Ja se inspiraatio on tässä.

Oikeastaan se jäi kytemään mieleen viikolla, kun katsoin Suomen kaunein koti -ohjelman Joulukodit-spessujaksoja ja siinä yhdessä kodissa oli huoneen nurkassa seinällä jättipaperitähdet. Ajattelin heti, että mää tahdon kanssa! 

Mutta entäs se kierrätysnäkökulma? Joulukalenterin teemalla tässäkin mennään nollabudjetilla. Kaikki tämä paperi mikä näihin meni, tuli lähetyksen sisällä olevasta (joskin myös vähän turhasta) paperimäärästä. Paperi oli kopiopaperia ohuempaa, mutta silkkipaperia tuplasti vahvempaa - tällaiseen taitteluaskarteluun siis loistavat.

Tein tällainen trion seinälle. 

Nämä on kuin jättimäisiä lumitähtiä ikkunassa, paitsi että ikkuna onkin seinä ja lumitähti ehkä vain tähti. Vai kukka? Nämä on vähän kukkamaisia. Jos se onkin lumikukkia.

Oli mitä oli, halkaisija isoimmalla huimat puoli metriä. Isot tähdet ovat kahdessa kerroksessa ja niiden välissä sekä takana on tukipahvi. Isossa välipahvi näkyykin tähden aukoista kivasti. Itse tykkään, että se näkyy, tuo livenä jotenkin syvyyttä tähteen.

Entä kiinnitys? Pujotin siiman läpi taustapympyrään ja siiman nuppinaulalla varovasti katon ja seinän välissä kulkevaan puulistaan. Taakse laitoin myös avuksi palan maalarinteippiä. Pienin tähti on seinässä ihan vain teippipalalla, on niin kevyt, että pysyy ihan sellaisenaan.


Yksi homma vain. En vielä(kään) ole niin iskostunut bloggaaja, että olisin miettinyt lumikukka-paperitähtiä-trioa sijoittaessa seinälle, että tein sen valokuvaamisesta (tässä nousevan pakkasauringon aikana) ihan mahdotonta. 

Valkoisia juttuja valkoisella seinällä ja ihan sama mistä suunnasta kuvasi, niin aina oli edessä tai muuten vain silmän haittana jotain. Ilmastopömpeli. Lamppu. Taulu. Telkkarin syvä mustuus ylipäätään. Huoh. Nauttikaa nyt sitten tästä epäsymmetrisestä valokuvauksen multihuipentumasta, jossa itse kohde vielä ihanasti meinaa piiloutua kunnon seinäkukkasena taustaansa. Kyllä pisti vähän miettimään, että olisi pitänyt pitäytyä jo tehdyssä luukussa!

Mutta tuosta joulukuusesta!

Tähden taittelua lämmitellessä ja paperin repeämisestä jääneestä palasta tein kämmentä pienempiä tähtiä. Ne sijoitin joulukuuseen.

Näin! Näihin olisi helppo liimata taitokseen ripustusnauha. Vahvempaan paperiin voisi myös pujottaa läpi. Mutta sijoitin nämä kuusen runkoa vasten, joten eipä tarvinnut ripustusta laisinkaan.

Tähän luukkuun tuli sen verran modernia hybridimeininkiä, että ohjevideo taittelusta ja tähden askartelusta löytyykin Instagramini puolelta, tsekkaappa sieltä!

Huomenna on toinen adventtisunnuntai, mitäköhän sen luukusta löytyy? Mä jo tiedän ja sitä en varmasti huomenna aamulla lähde enää vaihtamaan, heh. Sticking with the plan.

2 kommenttia:

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.