Valloittavaa ystävänpäivää!
Tänään otan mahdollisuuden esitellä tämän pienen laatikon. Se on valokuvalaatikko!
Kokoa ei ole paljon, mutta sisus on sitäkin arvokkaampi. Minä ja avomieheni ja meidän tarinaamme.
Meillä oli ennen paljonkin valokuvia tasoilla ja hyllyssä, mutta enää ei juurikaan mitään. Siitä tulikin ajatus: entäs jos tasolla olisikin yksi pieni laatikko, jossa olisi paljon kuvia ilman, että ne veisivät a) tilaa tai b) niitä joutuis pölyistä pyyhkimään (mikä on tosi tyhmä aikasyöppö)?
Askartelin siis päältä avattavan laatikon ja sinne sisään kuvakavalkaadi. Yhdestä lenkistä kuin nostaa niin sieltä tulee pitkä taiteltu pahvisuikale. Siinä on kahdeksan kuvaa koko pituudella.
Ja niin se avautuu ja jatkuu aina vaan! Ja koska mekin miehen kanssa ollaan oltu jo niin tuhannen kauan yhdessä, ei millään osannut valita vain seitsemää mieleisintä kuvaa, laitoin kuvia kummallekin puolelle, myös siis kääntöpuolle ja rasian pohjaankin. Eli yhteeensä sain 15 kuvaa koko boxiin.
Tästä tuli aika kiva boxi, mieskin tykkäsi. Sai paljon muistoja ja tunteita pieneen pakettiin.
Ja nyt mulla alko talviloma! Ja aion niin kässäillä! Koko viikko kässäilyjä! Tai sitten makaan sohvalla koomassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.