maanantai 28. tammikuuta 2019

Pyörän tarakkalaukku.

Viime syksynä avomies kaipaili pöyränsä etutarakalle sopivaa laukkua. Sellaista putkimallista, sanoi hän. Jotain mihin mahtuisi läppäri, vaihtovaatteet ja eväät. Kovast yritti valmistakin mieluista löytää, mutta onnekseni hän ei mieleistä löytänyt niin minä sain ommella laukun hänelle!

Lahjaksi ja täydelliseksi yllätykseksi sen tein ja voin sanoa: hänen ilmeensä oli lahjan saadessaan täydellinen.
Ja olihan lahjakin (vaikka itse sanonkin) melko täydellinen. 100 % käsin tehty, uniikki ja täysin kustomoitu saajalleen.

Otin salaa mitat pyörän etutarakasta ja suunnittelin laukun mallin itse. Siihen se istuu tarakalle täydellisesti - ja tietenkin se kiinnitetään kyytiin mustekaloilla eli ilman remmejähän ei se tuossa tartsilla pysyis mukana. Mutta koko on kyllä hyvä. Laukku on niin isoksi optimoitu mitä tarakalle vain mahtui, mutta ei silti estä pyörävaloa tai käsijarrujen käyttöä. Kyytiin mahtuu paljonkin tavaraa ilman, että kuitenkaan nostaa painoa etutarakalle liikaa.
Materiaalina on vedenpitävä ja UV-suojattu polyester pvc, joka oli tarkoitettu esimerkiksi suojapeitteiksi. Valitsin sen, koska sillä oli aika edullinen metrihinta (paikallisessa kangaskaupassa 9,90 e/m) ja tiedän, että kyseessä on kestävä ja helppo materiaali. Matskussa oli myös himmeä kiilto, joka sopii mielestäni hyvin repun minimalistisuuteen.

Samasta "kankaasta" olen ommellut myös nämä kaksi reppua: miehelle minimalistinen reppu / itselle muunneltava reppu.
Sisällä on ohut tikkikangas pehmusteena. Tein myös sinisestä puuvillasta kahdelle laidalle sisätaskut. Tikkikankaasta jäi sopivia paloja, joita yhdistelemällä sain pohjan kokoisen kappaleen. Sisälle laitoin kierrätettyä kansiomuovia. Sekin tukee ja vahvistaa pohjaa. Ja kun jos pohjalle laittaisi vielä vaihtovaatteet niin voi turvallisesti laittaa siihen päälle läppärin suojataskussaan. Kun on pehmustetta välissä niin ei kalise kone etutarakan metalliputkia vasten.
Mietin pitkään lisäänkö putkilaukkuun pitkää olkahihnaa vai onko siitä enemmän haittaa kuin hyötyä. Laukkuhan on kuljettamiseen, ei kantamiseen pitkiä matkoja. Tein kuitenkin varalta päätyihin lenkit siltä varalta, jos käyttäjä tahtoisi laukkuun lisättävän hihnan. Toistaiseksi toisessa päädyssä roikkuu kuitenkin stormtrooper-heijastin - sekin tietenkin itse tehty. Leikkasin heijastinkankaasta pinnan ja tikkasin huovalle. Pitäähän sitä heijastin uudessa kassissa olla.

2 kommenttia:

Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.