Olin messuilla työn puolesta (mutta ei siitä sen enempää, koska pidetään pieni kiila työn ja blogin välissä) ja oli kiva nähdä messut kahdesta näkökulmasta, esittelijänä ja kävijänä.
Yleistunnelmaltaan messut olivat kivat. Ehkä vähän pienet, odotin suurempia. Pienesti mietin mikä oli messujen kohdeyleisö: käsillätekijät vai kuluttajat? Oliko tarkoitus myydä materiaaleja, tarvikkeita ja ideoita tekijöille vai tekijöiden valmiita töitä kuluttajille? Moni kävijäkin sitä ihmetteli, missä ovat materiaalit? Aika suppeasti oli käsityömateriaaleja tarjolla. Pöytä siellä, pöytä tuolla. Kyllä niitä oli, mutta valikoimaa ei silti ollut kovinkaan runsaasti. Valmiita tuotteita oli toki myös, mutta turhan paljon joukosta löytyi myös esimerkiksi erilaisia rasvamyyjiä, jotka eivät liity mitenkään kädentaitoihin. Se on aina harmi, että teemaan liittymättömät firmat vievät paikkoja sellaisilta, jotka kolahtaisivat paremmin kohdeyleisöön.
Tykkäsin, että käytävät olivat väljät ja visuaalisuuteen oli panostettu messujen ilmeestä lähtien. Erityistä plussaa annan lavasta, pienistä showcase-näyttelyistä ja runsaasta ohjelmasta.
Tuo mekon helma on kyllä upea! Hiukan karmiva, mutta todella upea!
Täysin pompomtupsuista tehty takki! Kuinka ihanan erilaista ja luovaa. Tällaiset inspiroivat paljon.
Messuilta löytyi myös piste, jossa sai tehdä teekuppineulatyynyn itse ja ihan ilmaiseksi. Siellä oli valtava määrä lautasia, kuppeja ja kaikenlaisia koristelumateriaaleja. Hienoa, että kävijöille tarjottiin jotain käsillä tehtävää, jonka sai viedä kotiin mukanaan ilman osallistumismaksua. Yleensä aina pienissäkin workshopeissa on joku materiaalimaksu, joten täysin ilmainen piste oli ihanan virkistävää.
Pisteen luullakseni järjesti Lahden Työn Paikka Oy.
Minäkin tein oman teekuppityynyni! Ennen pisteen purkamista oli sen verran hiljaista, että ehti hyvin käydä askartelemassa. Aioin jotain haaleaa ja hillittyä, mutta sittenhän se taas lähti ihan johonkin muuhun sulkineen ja helmineen. Olisipa vain ollut aikaa ja tarvikkeita ommella kangas kunnon pyöreäksi palloksi. Suoraan liimaaminen kuppiin sai melkoiset rypyt aikaan vaikka kuinka nätisti yritti asetella. Mutta olipahan kyllä hyvää kuumaliimaa - en ole tainnut koskaan käyttää yhtä kuumaa ja pitävää kuumaliimaa! Olin ihan, että vau, tällaistako sen pitäisi olla?
Pienien taukojen aikana sitä ehti myös kierrellä lompakon kanssa. Nukkekotimessujen puolelta ostin maailman pienimmät "fiskarssit"! Tekijä sanoi, että oli iso työ löytää oikeanvärinen oranssi kynsilakka, jolla maalata sakset.
Aion tehdä minisaksista nappikorvakorut. (Ja pienestä joulupallosta kaulakorun.) Mutta sitten vasta, kun olen varma että pystyn liimaamaan mitään noin pientä tarkasti paikoilleen. Sain työreissun tuliaisina päälle kunnon flunssaruttotaudin. Tässä on nyt kaksi päivää jo oltu peiton alla yskimässä, tärisemässä ja tuskailemassa..
Ja ostinhan jotain kädentekijän kierrätystuotteitakin. Ihastuin näihin Minkan heijastimiin. En osannut mitenkään päättää kissan ja pupun väliltä, joten otin kummatkin. Pupu on nahkaa ja kissa pleksiä. Niin ihania!
Kukkarönnyörit eivät jääneet myöskään kiinni, kun yritin ohittaa RAE Factoryn pisteen. Tein uukkarin ja ostin saman tien nämä laiskiaiset! Niin monta kertaa Instagramissa ihastellut näitä ja nyt ostin ne omaksi!
Kävitkö sinä Kätevä & Tekevä -messuilla? Mitä tykkäsit?
Seuraavaksi sitten edessä Tampereen messut, kässäilijän vuoden kohokohta! Sinne menen myös töihin, mutta onneksi silti vain kävijäksi eikä esittelijäksi. Se on aika rankkaa duunia, etenkin puolikuntoisena. Nyt kone kiinni ja yskänlääkkeen ja nessupaketin kanssa takaisin petiin lepäämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.