Fail: Feministi-kirjailu

Hyvää Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivää!

Eli tutummin hyvää naistenpäivää.

Kyllä kerran vuoteen voi inspiroitua naistenpäivästä ja feminismistä (ks. postauksen alla muita naistenpäivästä inspiroitumisia). Tämä postaus on täyttä sitä. Paitsi, että myös epäonnistumista.

Oli hyvä idea ja hyvä alku. Sitten homma meni ihan sivuraiteille ilman, että tajusin sitä. Ja lopputuloksena saitte uutta settiä FAIL-kategorian postauksiin. Ajattelin, etten esittele koko juttua, mutta menkööt.

Ajattelin, että haluan kirjoa jotain. Tuli ajatus sloganista Smash the patriarchy ja siitä se sitten lähti.

Tässä vaiheessa SMASH-sana oli vielä selkeä. Sitten lähdin lisäämään kirjailuun liian tummia värejä, olisi pitänyt pysyä samassa väriperheessä.

Ja koko sana meni ihan sillisalaatiksi. Olisi pitänyt pysyä isommissa värialueissa, sen sijaan lisäsin ja lisäsin pientä piiperrystä. Ei oikein saa selvää, ellei tiedä että mitä siinä lukee, eihän?

Tein testin tietämättömälle ja se oli vähän silleen, että "hmmm, Smile....the patriarchy..???"

Ja niin meni sanoma vähän päälaelleen. Sanoisin, että tämähän kusi kuten monen valtion pyrkimykset tasa-arvoon. Sinnepäin, mutta ei sitten kuitenkaan, aina jää vain patriarkaalisuus voitolle.

No harsin merkin kuitenkin takkiin*, vaikka oma tuotos vähän jo sapettikin. En kiinnittänyt edes ihan tikuttamalla, testaan ensin kuinka se silmä tuohon tottuisi - koska jos ei totu niin merkki on helppo purkaa pois. Mietin myös korjaisiko sanaa vielä jotenkin? Pitäisikö osa purkaa ja ottaa uusiksi? Vai kirjailla kirjaimet vaikka mustalla selkeyttä tuomaan? Tehdä ihan kokonaan uusiksi? 

* Takki on vanhan työpaikan ja merkin kohdalla oli firman logo isolla. Ajattelin, että ihan käytettävä takki, mutta en tahdo mainostaa enää yritystä. Merkki päälle ja logo piiloon! 

Ks. GRL PWR -t-paita / we can do it -ristipisto / Frida Kahlo -minikirjailu / Naistenpäivä-minipatsas

Kuulokepussukan uusi look

Kuten otsikko jo sen kertoo: kuulokepussukka sai uuden lookin!

Tämä oli tosi kiva muodonmuutoskäsityö. Yhdistin siihen huopaa ja kirjailua, kaikki materiaalit jämistä.

Lähtötilanne on tässä. Vanhojen kuulokkeiden mukana tullut suojapussukka. Jäi tarpeettomaksi ja ajattelin, että tästähän saa kukkaron mille vain! Kunhan ensin vähän fiksaa ulkonäköä..

..ensin ratkoin Jabra-merkkilapun pois, sitten nappasin myös myös sisältä usb-taskun pois. Se on ihan liian pieni about millekään muulle. Ompelin ratkotut kohdat kiinni ja..

..sitten suunnittelemaan muodonmuutosta!

Ajattelin kirjailla päälle, mutta koska pussukka on softshellin tapaista paksua höttöä, kirjonta yksinään tuntui joten luotaantyöntävältä. Mutta jos siihen yhdistää kangasta? Päädyin ohueen huopaan. Valitsin pienimmät huopakappaleet eli leikkuujämät sekä lyhyimmät kirjailulankajämät.

Koska huopa yksinään on myös vähän epäsiistiä päälle ommeltavaksi niin ajattelin, että se tarvitsee jonkilaista tukea - eli tukikangasta! 

Tiesin, että johonkin olin säästänyt näitä pikkuruisia leikkuujämiä. Nyt tukikangasjämät yhdistyvät huopajämien kanssa käyttöön sen sijaan, että joskus olisivat päätyneet roskakoriin.

Tukikankaiset huopakappaleet oli tosi helppo leikata, reunoista tuli heti paljon skarpimpia. 

Vaikka on kaikki jämien jämiä, ei silti ihan zero waste -meiningillä päässyt. Jämistäkin tuli leikkuuroskaa. Yritin kyllä minimoida ja käyttää mahdollisimman paljon pinta-alaa näistä jämistä.

Ja sitten ompelemaan eli kirjailemaan ja sommittelemaan. Tämä oli hauskaa, vähän kuin palapelin rakentamista saada kaikki lehtikappaleet kivaan asetelmaan ilman.

Lopuksi päädyin tosin nuo keltaiset pikkulehdet jättämään pois. Ne olivat...liian keltaisia.

Ja tällainen siitä sitten tuli! Vähän kuin ilmavassa kranssinmuodossa, tuulen tuivertamana kaikki jättipeikonlehdet ja alokasian lehdet sulassa sovussa.

Kirjailu oli kivaa tälle softshell-mikä-lie-materiaalille. Pystyi kirjailemaan siihen ihan päälle, pistot eivät näy ollenkaan pussukan sisäpuolella.

Tästä tuli pussukka ihan mille vain. Voisi pitää laukussa elektroniikkasälää laturista kuulokkeisiin, meikkejä tai toilettitarvikkeita (kokeilin, hammasharja mahtuu hyvin sisälle!).

Vielä ehti postata tälle kuulle! Huomenna onkin sitten huhtikuu.. pitäisiköhän tehdä jotain pääsiäisjuttua?

50-vuotislahja osa 1/2: Kirjailtu huivi

Viikonloppuna oli tuplajuhlat! Kaksi kunnioitettavat viiskytävee samassa juhlassa. Olihan juhlat ja olihan myös lahjat! Esittelen lahjat erikseen ja otetaan nyt naiset (tai siis nainen) ensin.

Tässäpä personoitu, klassinen ja monikäyttöinen lahjaidea vaikkapa tulevaksi joululahjaksi!

Idea lähti tästä: yksi pieni sitruuna.

Kirjoin tätä pienessä kirjailukehikossa yhden iltapäivän. Uskoisiko, että tuossa on muuten keltaista kirjailulankaa neljässä eri sävyssä? Yritin tehdä ihan supertarkkaa jälkeä. Mielestäni onnistuin hyvin.

Ja miksi sitruuna? Lahjan saaja (kuten minäkin!) tykkää ihan supersuperpaljon sitruunasta.

Ja mihin se sitruuna meni?

Huiviin! Kirjailulla merkattu ja siten personoitu, uniikki huivi. Tämä on superiso huivi. Kevyttä, hyvin laskeutuvaa. Vähän rypistyvää - testasin, kun esipesin: kuivuu ripustettuna melkoisen luotisuoraan, joten huivia ei tarvitse turhia silitellä.

Jotta kirjailtu sitruuna saisi harvasidoksisesta kankaasta hyvän pohjan ilman, että sidokset hapristuvat alta, silitin väliin tukikangasta. Sitten pistelin ompelulangalla mahdollisimman näkymättömin pistoin kiinni.

Tässä muuten kuva, kun verenpaine nousi kattoon. VOI-APUA! Silitysrauta oli täysillä ja raudan kärki pikkuisen hipasi reunaa - heti sihahti! Jösses, jos olisin suoraan koko painolla laittanut raudan kankaan päälle, sinne olisi sulanut. Piti vähän puhallella, onneksi säästyi vähällä. Nyt tuollainen pieni nirhama oli helppo reunasta vielä leikata pois eikä uusi huoliteltu reuna ei onneksi paljoa huivia lyhentänyt.

Ja tässäpä muuten vinkkivitonen:

Opin tämän, kun olin kerran kankaitakin myyvässä liikkeessä. Harvasidoksisia kankaita on ärsyttävä leikata, kun käänteitä taittaessa reunat ovat yhtä rispaantunutta laitaa. Kun ottaa kaksi vierekkäistä lankaa ja vetää ne koko pituudelta pois, saa oikein hyvän jäljen mitä pitkin leikata. Jos langat katkeavat, on nuppuneulalla helppo vetää langanpäät vedettäväksi. Tällä vinkillä saa myös yleensä leikattua suoraan mittomatta (mutta vain, jos kangas on kudottu suoraan).

Tältä lahjahuivi näyttää!

Sovitusnukke Pirkko näyttää mallia. Huivi joko runsaana kaulan ympäri kiedottuna tai sitten hartioille heitettynä. Toimii siis myös shaalina tai hartiahuivina.

Askartelin kartongista myös kivan pahvilaatikon huiville. En paketoinut tai kietonut nauhaan. Leikkelin punaisesta kartongista näyttävän, mutta yksinkertaisen pahvirusetin. Sekä laatikon että rusetin kartongit tulivat uusiokäyttöön.

Sellainen lahja! Luulen, että tykkäsi. 

Ja tykkäsipä muuten myös toinenkin juhlasankari lahjastaan, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!

DIY: Kirjailtu nahkamerkki

Taas oli töissä läksiäiset. Ei mitään dramaattista, vain määräaikainen sopimus päättyi - ja onneksi lähtijällä odotti ihan unelmavakkari toisaalla! 

Pienet läksärit pidettiin ennen vikojen heippojen sanomista ja samalla ojensin hänelle hänen oman reppunsa - mutta ihan uudella uniikilla lisällä.

Työkaveri aiemmin itse heitti, että minähän voisin tehdä hänelle läksärilahjaksi uuteen työhön vanhaan reppuun jonkinlaisen merkin logon päälle. Minähän innostuin: tottakai, kelpaisiko jonkinlaiset kukkaset?

Leikkasin keinonahkapalan, joka ylti peittämään logon repusta. Sitten otin pätkälankapussin (jämälankojen minijämiä, koska kaikkihan pitää muka säästää) ja päätin, että näistähän kirjaillaan! (Oikeasti vain laiskotutti ja en jaksanut kaivaa esille kirjailulankalaatikkoa esille.) Ajattelin, että jos kerran jämäpätkiä hillotaan niin kyllähän niitä voisi käyttääkin johonkin?

Valitsin sopivia lankoja, kaikkia ohuita tai paksuja, mutta löyhäkierteisiä. Jos vain ei vetämällä katkea niin hyvin voi löyhäkierteisen langan "purkaa" säikeisiin, jolloin yksi säe vastaa ihan passelisti tupla- tai triplakirjailulankaa.

Sitten vain kirjailemaan!

Vähän oli nahka jäyheää pistellä, mutta koska se ei ollut kirjailukehikossa, kirjailu oli jotenkin silti helppoa, kun pientä nahkapalaa kääntelee käsissä aika näppärästi (versus iso kirjailukehikko).

Sormenpäät tul ihelläksi, mutta kokonaisuus tuli aika kivaksi. Mitään piiruntarkkaa ei ollut mahdollista nahalle tehdä, mutta tuli siihen terälehtiä ja nuppuja aika somassa väriyhdistelmässä.

Lopuksi ompelin nahkapalan laidoista kiinni reppuun. Tuli tosi kiva!

Lopputulos oli ylläri läksiäissankarille. Parasta oli, että repun selkään laittaessa hänellä tuli itku! Oli siinä tunteet pinnassa monin tavoin, kun siinä hetkessä kuulemma työpaikan vaihto kunnolla konkretisoitui.

Reppu selkään, kukat matkaan ja kohti uutta! 

Olipa ihana tehdä käsin (ja vielä kierrättäen!) jotain sellaista mistä tuli tosi mieleinen saajalleen. Ja reppukin sai uuden lookin ja toivottavasti paaaaaaljon lisää käyttöaikaa kaikissa mahdollisissa työmatkapyöräilyissä, reissuissa ja muissa menoissa. 

Lahjaksi kirjottu kukkaro

Viikko hurahti ettei ehtinyt käsityötä sanoa - tai ajatella! 

Mutta tämän kukkaron olen tehnyt, tein sen jo keväällä aiemmin. Tein sen lahjaksi äidille. Kuten tapanani on niin aina jotain pientä tykkään äidille tehdä itse lahjaksi äitienpäivän kunniaksi. Tämä vuonna se oli oli tämä kirjottu kukkaro!

Kukkaro tai pussukka, sillä on monta nimeä, mutta vain yksi inspiraatio: sukupuu. Taustoitan: äitini on tehnyt pitkään ja hyvin kauas ulottuvaa sukututkimusta ja olemme vähän suunnitelleet miten sukututkimuksen saisi paketoitua ja pureskeltua ymmärrettävään muotoon. 

Tuota sukukirja-projetkia mietin ja siitä se inspiraatio lähti, kun näin kangaskaupassa palakankaissa hienon pellavamaisen (tai tuskin se on pellavaa, mutta tuntu on kovin pellavainen) kuviokankaan. Näin heti idean kuinka siihen voisi päälle kirjoa!

Ja minähän kirjoin. Valitsin siihen äidin lempiväriä, punaista. Ja jottei puu näyttänyt siltä, että se on ilmiliekeissä, kevensin kokonaisuutta myös vaaleanpunaisilla ja hailakalla oranssilla.

Ensin kirjoin, sitten ompelin. Tein myös vuoren samasta printtikankaasta. 

Ja kortti kylkeen. Siihen tuli kartonkijämistä kimppu. 

Loppuun kierrätyspaketointivinkki!

Paperin kääntö nurin! Kuinka yksinkertaista. Oli uusiokäytettävää kuosillista lahjapaperia, mutta siinä oli teipin jättämiä rumia jälkiä. Käänsin paperin nurin ja voila, hyvin kävi nurin paketoinnissa. Nurja puoli oli kivan yksivärinen, mätsäsi ihan kivasti kukkakortin kanssa yhteen.

Frida Kahlo, minikirjailu

Maailman pienin muotokuvakirjailu? Se on tässä.

Se on Frida Kahlo. 

Kahlo oli meksikolainen taidemaalari (1907–1954), joka tunnetaan erityisesti naivistisesta/surrealistisesta maalaustyylistä, voimakkaista väreistä ja inhorealistisista omakuvista. Kahlo otti kantaa niin maalauksillaan kuin myös pukeutumisellaan muun muassa perinteisiin kauneuskäsityksiin. Hän oli aikansa feministi ja oman tiensä kulkija. Kahlon elämäntarina ja maalaustyyli ovat minusta kiehtovia. Ei ihme, että Kahlon taide rehellisine ilmaisuineen on noussut jopa kulttimaineeseen ja myös feministien yhdeksi keulakuvaksi.

En tiedä mistä ajatus lähti, mutta halusin tehdä Frida Kahlo -kaulakorun kirjaillen. Sitä varten tarvitsin kirjailuvermeet ja pienen riipuspohjan.

Riipuspohjia löytyikin valmiina monenkokoista. Suurin on/oli tosin oikeasti joku vedin, mutta ajaa ihan saman asian. Ja on ajanutkin, siinä oli joskus liimattuna jotain, mutta en muista enää mitä. Liimat ovat vain jäljellä.

Hahmottelin suurimman pohjan mukaan alueen, jonka keskelle pyrin kirjailun tekemään.

Stay sharp - eikö ole muuten hieno lyijykynä!

Kirjailun jälkeen leikkasin työn soikioksi ja liimasin yli jäävät reunat taakse. 

Tässä näkee jo koon: sehän on ihan superpieni! Lankamenekkikään ei ollut suurta. Sai hyvin niitä pienimpiä kirjailulankapätkiä pois tähän miniminikirjailuun.

Ja sitten voi hitsinvitsinpimpulanpompula.

Siitähän tuli ihan vääränkokoinen. Ei istu hyvin mihinkään riipuspohjakokoon. Ehkä se on myös vähän liian paksu ja ei istu paikalleen sen takia kovinkaan sievästi vaikka millä yrittäisi liimata. Ei tullut riipusta.

Plan B: ompelen sen paitaan koristeeksi. Ai niin, eikun se liima. Käyttämästäni liimasta koituisi pesussa vain ongelmia.

Plan C? Ehdotuksia?

Tästä mikrokäsityöstä tuli vähän sama kuin viime vuoden we can do it -modernista ristipistotyöstä. Se ei löytänyt paikkaansa, on ollut vain "seinäkollaasissa". Luulen, että Fridalle saattaa käydä samoin. Jos nyt aikansa ottaa et löytää sijoituskohteensa niin ainakaan se ei vie odottaessaan paljoa tilaa, heh. 

Ks. myös moderni ristipistotyö + kaavio / A4:lle kirjailtu Frida Kahlo (on muuten edelleen seinällä!)

JA ai niin, Fridan myötä: hyvää Yhdistyneiden kansakuntien naisten oikeuksien ja kansainvälisen rauhan päivää! 

En toivota "hyvää naistenpäivää ihanille naisille", koska se ei ole tämän päivän merkitys. Tämä ei ole kukkia ja hemmottelua -päivä naisille. Tämä ei ole sitä, että kuinka rohkeita, upeita ja kaikkea muuta me naiset olemme. Myös miehet ovat rohkeita ja upeita. Me kaikki olemme. Tasa-arvoisesti. Silti se ei näy yhteiskunnassa. Se rohkeus ei näy tasa-arvossa eikä tilastoissa. Tasa-arvo ei toteudu taloudellisesti, ei edes maissa, joissa tasa-arvopykälät ovat korkeimmat. Se ei toteudu työpaikoilla, koska naisten työelämäasema on edelleen kuralla. Se ei toteudu kotityöjakaumassa, ei vanhempainvapaissa, ei eläkekertymissä, ei johtoportaassa, ei tasa-arvopolitiikassa, ei omaisuusjakaumassa, ei arjen kuluissa, ei edes täydellisesti terveydenhoidossa (puhumattakaan silpomisasioista). Sukupuolten välillä on edelleen iso kuilu. On väärin, että asia, johon et voi vaikuttaa, eli sukupuolesi voi määrittää sen onko eurosi euro, mitkä ovat koulutuksesi ja urapolkusi mahdollisuudet ja kuinka paljon joudut elämässäsi kokemaan vaikkapa seksuaalista häirintää ja/tai väkivallan uhkaa. 

Paljon on saavutettu, mutta niin paljon on vielä saavuttamatta.

1. luukku: Himmelityyny

Joulukuun ensimmäinen, nyt se alkaa: blogijoulukalenteri!

Aloitin viime joulunakin kalenterin tyynyhommilla ja näköjään tämä vuosi ei ole poikkeus. 

Saanko esitellä: uusi jäsen tyynyjen aatelisiin: himmelityyny!

Tyynyillä kodin ilmeen vaihtaminen on niin helppoa, siksipä yleensä aloitankin joulukodin laittamisen jouluvaloista ja tyynyistä, muu voi tulla sitten jälkikäteen. Tyynyissä on myös se plussa, että eivät vielä joulun ulkopuolella paljoa tilaa - eivätkä myös taso- tai muuta tilaa itse jouluna! 

Joskus tuntuu, että tekisi mieli laittaa kovastikin jotain koristetta, mutta niillä pitää aina olla joku oma paikka. Tyynyillä se on jo valmiina - kunhan vain sisustyyny löytyy. Ja onneksi tykkään, että kummassakin päädyssä sohvaa pitää olla monta tyynyä! Kyllä sohvalla pitää olla muhkean mmukavaa.

Himmelityynystä tuli aika kiva. Se on moderni ja perinteinen yhtä aikaa. Kirjoin (tai paremminkin harakanvarvaspistelin) sen vahvalla puuvillavirkkauslangalla ja pitkällä ompeluneulla. 

Ensin tein isoimman kuvion, sitten pienemmän siihen ympärille. Hahmottelin jokaisen kohdalla ensin ompelelijanliidulla ekan "ulkokehikon", jotta kokonaisuus pysyys suht suorassa. Muu sai mennä silmämutikalla, jotta ei ole liian skarppi. Eiväthän ne pillihimmelitkään täysin suoria ja symmetrisiä ole.

Ompelin tyynyn tuttuun tapaani taskutekniikalla. Ilman vetoketjua tyynyn ompelu valmistuu niin vaivatta! Se on kahden sauman taktiikalla: pitkä suorakullmio, päiden huolittelu ja sitten sivusaumat kiinni - valmista!

Ks. ohje kahden sauman taskutekniikkaan olikin viime vuoden joulukalenterin luukussa.

Ja mikä hetkellinen valon pilkahdus sieltä ikkunasta yhtäkkiä tuli! Koko olohuone meni yhtä keltaiseksi mitä verhoni ovat. Ja niin nopeasti se katosi kuin tulikin. Onneksi joulukuun pimeyden kestää, koska jouluvalot, joulukalenterit ja kaikki muu mukava puuhastelu. Ja tammikuussa valon määrä on taas ihan eri.

Tästä se starttasi, huomenna uusi luukku!

Varaslähtö joulukorttiprojektiin.

Kyllä nyt ovat maailman kirjat sekaisin, hah!

Tein joulukortteja ennen pääsiäistä! Kyllä - joulukortteja! Joskus muinoin tein yhtä ohjejuttua varten pääsiäispupuja ennen joulua, mutta tuli näköjään sekin päivä, kun aloitin joulukorttiprojektin ennen pääsiäistä.

Viime jouluna askartelin 50 joulukorttia paikallisen palvelutalon ikääntyneille jaettavaksi. Ajattelin tänäkin jouluna lahjoittaa kortteja ja siitäpä se ajatu sitten lähti, koska miksei - nythän sitä on aikaa.

Ks. Joulukortit ikääntyneille -postaus.

Tein kortit täysin kierrätysajatuksin. Jokainen leikelty kartonkipohja on siis uusiokäytössä. Jokaisen korttipohjan päälle liimasin kuviopaperisuikaleen (=jämiä) ja koristelin reunat kapein käyttämättä jääneillä kuvioteipeillä. Päälle liimasin lehdistä leikeltyjä kuvia, joten jokainen kortti on siis erilainen.

Sitten huomasin, että teippi ei halunutkaan pysyä kartongissa kiinni. Poiskaan en niitä halunnut vetää, joten päädyin surrauttelemaan ompelukoneella päältä. Korttien "konekirjominen" on aika hauskaa, vaikkakin ompelukone oli välillä ihan toista mieltä. Tuli sellaista sylttyä välillä, että huhheijaa. Silti "konekirjonta" inspiroi ja päätin kirjoa myös käsin kuvien päälle paksuilla jämälangoilla. Tuli lampaalle villapaitaa ja ketulle tonttulakkia!

Korttien käsin kirjonta kävi hiukka työlääksi, joten suureen osaan tein vain rusettikoristelun. Se sopikin useimpaan korttiin oikein hyvin - etenkin noihin lahjapaketteihin!

Ei haitannut yhtään, että kortin taakse jäi kirjontajälkiä ja langanpäät - olikin tarkoituksena liimata taakse tulostettu joulutervehdys kortteihin. Viime jouluna kirjoitin ihan jokaiseen viiteenkymmeneen korttiin sekä joulurunon että jouluviestin tervehdyksineen käsin. Se oli koko korttihommasta se puuduttavin ja työläin osuus, jota en halunut tehdä toista kertaa. Printattu teksti (ihana jouluruno on kirjailija Oiva Paloheimon kirjoittama) ei toki ole yhtä kiva kuin käsin kirjoitettu, mutta nyt oli pakko ottaa mutkia suoriksi.

Tässä muutamia suosikkejani. Ihanan yksinkertaisia ja perinteisiä kuvia. Kun saajana on tuntematon, on hyvä valita kortteihin aika neutraaleja kuvia (esim. kristilliset kuvat kuten enkelit ovat mielestäni tällaisissa no-no), joten yksinkertaisuus ja perinteisyys ovat oikein turvallisia aiheita.

Tässä myös kaksi ihanaa korttia - hauska joulupuu pullerosolmukoristeineen ja pelkistetty joulutähti.

Että siinä ne nyt sitten on, 30/50 valmista joulukorttia.

Suljin kortit valmiiksi signeerattuna (antajana "tuntematon") kuoreihin, joten enää jää vain tehtäväksi viedä ne kohteeseen sitten ennen joulua. Ja vielä "pitää" tehdä ne puuttuvat 20 korttia lähempänä joulua, koska eihän sitä nyt vähemmällä lähdetä. Kyllä se viiskyt on vähintään taas saatava tehtyä.

Haastan sinutkin tekemään saman!

Askartele joulukortit jo nyt, olivatpa ne sitten omalle suvulle tai hyväntekeväisyyteen. Siinähän ilahtuu sitten itsekin, kun joulukiireistä on yksi homma jo valmiiksi tehtynä. Otatko haasteen vastaan? Nyt useimmilla meistä on ainakin runsaasti aikaa ruveta tuumasta toimeen.