DIY: kierrätetty parvekerahi.

Meillä parvekesesonki alkaa keväällä, usein jo pääsiäisenä. Silloin se sisustetaan ja silloin siellä on kevätauringossa mukavaa. Kesällä lähinnä tukalaa. Joskus aamuisin ja iltaisin kivaa - ja näin viileämpinä päivinä. Muuten se on vain hikoilupätsi, vaikka kuinka tuulettaisi. Ja sesonki jatkuu pitkälle syksyyn. Syysiltoina on taas mukavaa istua parvekkeella. Kun lisähuone on käytössä aika pitkään, on kiva myös panostaa sen mukavuuteen.

Keväällä jo päivitin parvekkeen sisustusta, mutta sitten projekti tyssäsi. Tahdoin polttavasti jalkarahin, mutta mistään en muihin kalusteisiin sopivaa ja edullista löytänyt. En sitten mistään.

Ja kas! Sitten se tuli vastaan ihan odottamatta. Just sopivan värinen, samankaltainen ja korkeudeltaan optimaalinen!

Arvaatteko mitä? Se oli myös täysin ilmainen.

Se on pyykkikori.

Kyllä, pyykkikorista tuli jalkarahi. Vein roskia jätehuoneeseen ja siellä se oli: hylätty kori. Täysin ehjä, tuskin edes kovin likainen. Hiukan riemastuin: otan ja käännän sen nurin!

Päällystin yhden parveketyynyistä vahvalla puuvillakankaalla. Laitoihin lisäsin remmit ja vyönsoljet kiristimiksi (nauhat kulkee kantoripojen kautta). Ja voila, köyhän miehen kierrätysrahi on valmis.

Kori, dyykattu. Kangasjämätpalat uusiokäytössä, sisätyyny vanha, nauhat jämäsuikaleita ja vyönsoljet vanhoista vöistä. Kokonaisbudjetti pyöreä nolla.

Harmi ettei selkätyynyjen uutta kangasta riittänyt myös jalkarahiin. Edelliset päälliset (tein niihin printit itse, ks. postaus) olivat jo auringon haalistamat, joten oli aika tehdä uudet. Edellisissä oli voimakkaat värit, nyt päädyin jo valmiiksi haaleaan sävyyn niin ei heti aurinko niissä näy.

Eikö muuten näytä ihan vaalealta farkulta tuo kangas? Se oli jotain verhoilujämää Eurokankaan kympin pussista. Mut tuossa alla on farkkutilkkupeitteeni, se on vanhoista farkuista ommeltu.

Jotta sain nivottua rahin raitakankaan partsin ilmeeseen, lisäsin lasituksen alle sinivalkoiset raitaviirit. Ne toi samalla myös kivaa eloa ja leikkisyyttä vaalean kalseaan seinämään.

Ja jos rahi on toisen ihmisen hylkäämä likapyykkikoppa niin viirin alkuperä on sitten vielä oudompi.

Tiedättekö ne sellaiset vaaterekkiin ripustettavat lokerikot? Sellaisesta on nämä viirit leikattu. Oli käytössä joskus miekka ja kivi, kunne rikkihän se meni. Ehjät osat leikkasin talteen, koska oli kutina, että tätä muovista matskua voisi joskus tarvita.. Vuosien aikana palat tulivat vähän väliä vastaan ja aika monta kertaa olen ollut heittää ne pois - mutta hyvä etten! Nyt ne on just hyvät partsille. Kestävät hyvin sääolosuhteitakin, eivät rispaannu, haalistu tai mitään muutakaan.

Täytyy myöntää, että kun keväällä aloin miettimään parvekkeen uudistamista niin punnitsin päätöstäni pitkään: ostanko muovikasveja vai en? Kun parveke on niin kuuma mitä se meillä pahimmillaan on niin ei siellä vain yksinkertaisesti menesty mikään kiva kasvi. Ellei se sitten ole muovista.

Jokseenkin tuntui hullulta maksaa muovista lähes enemmän mitä aidoista kasveista, mutta ainakin nämä kestävät sitten kesästä toiseen. Eivätkä vaadi vettä, huolto tai mitään muutakaan. Siinä ovat, ikivihreänä.

On muuten tuo kaktusruukkukin omista kätösistä. Se on aika hauska.

Tuo riippukasvikin on muovia. Se ei ehkä ole niin aidon näköinen mitä edellisen kuvan heinäkasvit.

Trikoomakrameen tein toissa vuonna ja ananastyynykin on tuttu vuosien takaa. Uutta ovat lehtityynyt. Ne ihan ostin. Ensi kesänä voisi vuorostaan ommella uudet päälliset istuinosiin. Nyt vain käänsin ne ympäri. Kyllä ne vielä yhden kesän menee.

Ja se rahi! Voi, että olen siitä iloinen. Kuinka täydellinen löytö. Toisen roska, toisen aarre.

Corakin ihastui rahiin. Näköjään oikein pikkukoiran mentävä tähystyspaikka.

Pienellä budjetilla se parveke sai uuden ilmeen. Kyllä siinä nyt kelpaa oleilla. Ja hikoilla.

DIY: Pride-korvikset.

Pride-viikko alkoi eilen, se tuskin on mennyt ohi. Pride sitä ja pride tätä - ja nyt myös täällä!

Aikaisemmin tänä vuonna tein sateenkaari-seinäkoristekäsitöiden innoittamana pahvisen, kevyen ja kepeän seinäkoristeen (ks. postaus ja tutoriaali tästä). Sitten sateenkaaret siirtyivät lankojen kautta korvakoruiksi (ks postaus ja tutoriaali tästä). Mutta ne eivät riittäneet, kävi taas se kesän tuoma ilmiö: tarvitsee lisää väriä! Kun talven tallustaa mustissa, kesällä saa ilakoida pirteämmissä sävyissä.

Joten värikkäät sateenkaarikorvikset siis! Priden innoittamana!

DIY: Sateenkaarikorvakorut

Tarvikkeet: Silkkimassaa (tai polymeerimassaa, mutta sitten se pitää kovettaa uunissa), korupiikit lenkillä, välirenkaat, korvakorukoukut, (helmet), sakset, korupihdit.

Jos et tunne silkkimassaa entuudestaan niin se on kyllä aikasta kiva massa. Sitä ei tarvitse kovettaa polymeerimassojen tavoin uunissa vaan massa kovettuu ihan huoneilmassa. Muovailu on pehmeää ja heti valmista. Kovin tarkkaa jälkeä ei saa, joten haluaa skarpit laidat ja täysin sileää jälkeä, silloin voi olla parempi valita kovempi polymeerimassa.

Lue lisää silkkimassasta tästä postauksestani.

Tee näin:

Valitse värisuora ja ota sen mukaan kustakin väristä pallo. Alimpaan väriin vähiten, päälle tulevaan eniten. Jaa pallot kahteen samankokoiseen palaan. Pyörittele palloista pötköjä. Pyri mahdollisimman samanlaatuiseen tulokseen paksuuden ja pituuden kannalta. Ota alimmas tulevat pötköt ja taivuta ne muotoonsa ja lisää kerros kerrokselta uusi pötkö edellisen viereen. Varo litistämästä pötköjä toisiinsa liikaa. Muotoile tai leikkaa saksilla alareunat siistiksi. Lisää kekselle korupiikit. Anna kuivua ja kovettua.

Kun sateenkaaret ovat kovettuneet, taivuta korupiikkien päät. Lisää tahtoessasi alle pienet helmet. Lisää lopuksi ylös välirenkaat ja korvakorukoukut. Valmista!

Superkevyet ja iloisen kepeät korvikset. Silkkimassa on muuten siitäkin aika kiva massa, että se tuoksuu jokseenkin makealta jonkun aikaa kovettumisenkin jälkeen. Kiva tuoksu, ei laisinkaan paha!

Lue lisää Helsinki Pride -tapahtumasta tästä.

Hittikäsityö: Purkinavaaja.

Hyvää juhannusaattoa!

Keskikesän juhla, mutta tästä se oikea kesä vasta alkaa, eikö? Tässä juhannuksen alkukuopissa lähdin toteuttamaan viime aikojen yhden hittikäsityön (ainakin mitä Facebookin kässäryhmiä vilkuilee). Se oli niin helppo, että ehti rauhoittua sen aikaa ihan vain vähän käsillään jonkun hyödyllisen tekemiseen.

DIY: Purkinavaaja

Nyt ei kuulkaa enää tarvita miesalkuvoimaa kaveriksi auttamaan hillopurkkeja auki. Kasaan virkattu purkinavaaja auttaa! Sillä kun ottaa kunnon otteen niin avautuu kaikki jämähtäneimmätkin purnukat.

Tarvikkeet: Pala liukuestemattoa, sakset, tiukkakierteistä puuvillalankaa, virkkuukoukku. Ja hetki aikaa.

Leikkaa ensin kaksi kappaletta liukuestemattoa. Itse leikkasin noin 17-18 cm kanttiinsa olevat palat. Reunoista kannattaa sipsuttaa pienet väkäset pois niin, että reuna pysyy silti ehyenä.

Sitten virkataan palat yhteen. Muista tarkistaa, et nihkeemmät pinnat on ulospäin, tämän voi helposti tarkistaa vaikkapa pöytä- tai lattiatasoa vasten hinkkaamalla. Aloita nurkasta ja virkkaa ympäri. Tyyli on vapaa. Tee koristeellinen reunus tai sitten ihan vain kaksi kiinteää silmukkaa jokaisen "ruudukon" väliin. Nurkkiin tietty ekstraa, ettei lappu mene kupiksi. Ja sitten lopuksi vapaaehtoinen ripustuslenkki. Ihan super helppoa. Ja mitä parasta: käytännöllistä!

Tuli jo testattua tositoimessa. Purkki avautui kuin voita vain. Jippii!

Ja nyt juhannuksen viettoon. Minä aion viettää sen leipoen, kokkaillen ja syöden. Ehkä saunaan jossain välissä.

Rauhallista juhannusta!

Kirjotut viirit.

Voe mahoton.

Kässäjumi. Nyt on ollut sellainen ja pahasti päällä. On ollut niin paljon kaikkea muuta. Kiirettä, huolia ja stressiä. Ja kesä, ihana kesä! Ulkona pitää olla, mennä ja nauttia. Blogi, kässät ja oma aika on siinä jäänyt ihan toissijaiseksi.

Tiedättekö sen tunteen, kun toisaalta innostaisi ja kovasti haluaisi tehdä käsitöitä (koska tietää, että käsityö on mitä parhain tasauttaja stressiin ja rauhoittumiseen kiireen keskellä?), mutta sitten ei vaan jaksa. Ja sitten ei enää oikein innostakaan. Ja sitten se jää loopille päivästä toiseen päälle, kässäjumi.

Mutta nyt sanon sille stop ja heippahei! Täällä ei niska- ja kässäjumeja sallita.

Ja niin tartuin lankaan ja neulaan.

Mollie Makes -lehden (joku kevätnumero se oli) mukana oli DIY-paketti tuollaisesta minikokoisesta kirjontatyöstä. Valmiiksi kankaalle painettu teksti ei innostanut, mutta muutenhan siinä on kiva viiri - ja hoksasin, että voihan siihen tehdä taakse myös ihan oman tekstin!

Lyijykynä käteen ja omaa tuotosta luonnostelemaan.

Päädyin ohjeistukseen "measure twice, cut once". Se on aika hyvä ohjeistus. Kuinka monta kangasmetriä sitä säästyisikään, jos malttaisi tuplatarkistaa ja mitata kunnolla ennen kankaan saksimista?

Eka työ valmistui musta-harmaana.

Sitten kässäjumi vaihtui kirjontajumiksi - tahdoin tehdä toisen! Oli kiva harjoitella erilaisia suoria pistoja.

Otin kaavat viiristä ja leikkasin samaan kokoon toisen puuvillakankaasta. Siihen sai tulla jo enemmän väriä. Viimeisen sanan kirjaimet tein jopa kaikki eri sävyllä. Tekstiksi vaihtui "great things never came comfort zones". Niimpä.  Käypä ohjeistus sekin.

Eka viiri sai suunnitellun paikan raihnaisen Husqvarnani päältä. Siinä on muutakin muistilistaa virkistämässä ompeluhetkiä*: Make it better** ja pieni leike kertoo sen tärkeimmän: "Ilman innostusta ei ole syntynyt mitään suurta" - se on niin totta! Kyllä oli filosofi ja raunoilija Ralph Waldo Emerson jo 1800-luvulla niin oikeassa sanomansa suhteen.

* Ai joo, edellisestä ompeluhetkestä onkin taas pitkä tovi. Milläs selättäisi seuraavaksi ompelujumin?
** Tulee aina tuosta mieleen Muodin Huipulle Tim Gunn "Make it work"-slogan. Ei paha sekään. Ompelijat tietää, jokainen tarvitsisi raastavimpiin ompeluksiin mukaan yhden Tim Gunin sanomaan selän taakse, että Make it work. 
(Kylläpä oon yhtä lainausta tänään. Lainausta lainan perään.)

Toinen viiri löysi paikkansa olohuoneesta. Sen sanoma sopii kirjaintauluun, jossa on ylhäällä joitakin uuden vuoden käskyjä. Meillä ei lupailtu, vaan siirryttiin suoraan käskyihin - jos vaikka toimisi paremmin? Tosin voi havaita, että kun puoli vuotta on kulunut niin empiirinen tutkimus kertoo tuloksissaan, että sohvaa on kulutettu. Viimeinen käsky nostaa ahteri ylös sohvalta ei siis ole vielä ainakaan toteutunut. No, vielä ehtii, onhan tässä vuotta vielä jäljellä.

DIY: Huivista mekko.

Se on kuulkaa kesäkuu ja meikä on sen kunniaksi talvilomalla! Jotain pientä kässäilyäkin olen ehtinyt lomalla jo toteuttamaan taannoisen blogi- ja kässäkatkeilun jälkeen - mutta esitellään ensin viime viikkoinen ex tempore -tuunaus!

Kaksi sanaa: huivista mekko!

Tein siis pari vuotta sitten huivin, johon yhdistin päihin keltaisia pitkiä hapsuja (ks. postaus). Aika pian sain todeta, että olipahan ihan hanuri-idea. Pitkät hapsut jäivät joka paikkaan kiinni ja huivi oli lähinnä rasittava riippakivi kaulassa. Joten tylläsin sen projektikasaan ja siihen se jäi. Kahdeksi vuodeksi.

Nyt katsoin huivia uusin silmin ja tajusin: se on tarpeeksi leveä ja pitkä mekoksi!

Joten ensin purin päistä hapsut pois. Onneksi tulevaan helmaan niistä ei jäänyt reikiä.

Sitten taittelin huivin kahtia pituussuunnassa ja leikkasin siihen halkion lähes tulkoon huivin keskelle. Pistin pään lovesta sisään ja sommittelin ja leikkasin syvyyttä sopivaksi edestä.

Ja näin muutin huivista mekon:
1. Käänsin ja ompelin pääntien.
2. Ompelin sivut yhteen. Ylös jätin sopivat kädensuut ja lopetin sivusauman puolireiteen, jolloin helmaan jäi suht pitkät helmahalkiot. Hyvin olisi voinut ommella sivusauman helmaan asti.

Ja siinä se - valmista! Ainut hidastava tekijä oli se, että päätin ommella kaiken käsin. Pelkäsin, että ompelukoneella olisi vain syltännyt (ja purkaminen neuloksesta on syvältä) tai neulos olisi venynyt liikaa paininjalan alla. Käsin sai ainakin kerralla kunnolla. Ja toisaalta - teki jotenkin tosi kivaa ommella jotain isompaa ihan käsin. Se oli toisaalta jotenkin rentouttavaakin.

Neulehuivista tuli neulemekko! Ei ihan täydellinen tulevaan hellehetkeen, mutta oli täydellinen viime viikkona koleampaan ja kosteaan alkukesän säähän.

Sama muuten onnistuisi myös muilla huiveilla, jos vain pituutta ja leveyttä on tarpeeksi. Lyhyemmästä huivista saa tunikan ja vaikkapa läpinäkyvymmästä vaikka rannalle sellaisen saronkityyppisen mekkosen.

Pitääkin katsoa vähälle käytölle jääneet kaikki huivit uusin silmin...