Sateenkaaren pää.

Lumisadepäivän, harmaimmankin päivän ja synkimmänkin pilven takaa voi löytyä sateenkaaren pää.

Vois löytyä.

Näin ajattelin ja väärin Somewhere over the rainbow -laulun sanoja päässä hyristellen askartelin tällaisen väriläiskän. Pienen sateenkaaren. Tällaisen pienen hittikäsityön - tai ainakin paljon erilaisia seinäkoristeita punotuista, kieputetuista ja muista sen sellaisista tehtyjä sateenkaari on näkynyt.

Itse viehätyin litteästä sateenkaaren mallista ja siitä, että siinä kulkee raidat päinvastaiseen suuntaan. Ei alusta loppuun vaan värilohkoina pitkin matkaa värin sävyastetta vaihtaen.

Ensin lähdin vääntelemään paksusta metallilangasta kehikkoa. Hyvinhän se meni kunnes ei sitten enää mennytkään. Hitusen liian kireälle kun kiepautti langan ja vinkkuraanhan se koko kaari meni. Eikä se lanka oikein pitänyt kutiaan muutenkaan liukkaan metallin pinnalla. Olisi pitänyt olla järeämpää metallia tähän, tämä oli aivan liian taipuisaa. Joten palattiin idean lähtöruutuun.

Plan B! Vanha kunnon pahvi! Miksi lähteä toteuttamaan vaikeasti, kun simppeli materiaali voi riittää? Leikkasin kaaren pahvista ja siihen vain sidoin ekan langanpään. Väriä vaihtaessa langanpäät ovat solmulla nurjalla puolella. En halunnut käyttää teippejä tai liimaa, koska joskus sitä voi sateenkaaren purkaa ja silloin voi langanpätkät taas käyttää johonkin muuhun.

Lopuksi puhkoin saksilla kolmet reiät kaaren päihin ja pujotin hapsut reikiin. Pyöristin pahvin reunat ja siinä se sitten oli valmis. Sateenkaaren ilo ja riemu. Ja samalla vähän väriä elämään.

Ripustusnarun puhkpin ihan vain ompeluneulalla. On niin kevyt, että lähes melkein pysyy pelkän ajatuksen voimalla seinällä. Mutta ihan vain melkein.

Kyllä se väriä tuo! Tykkään. Hiukan leikillisyyttä tähän kevääseen.