Yhden illan makrameekranssi

Tämä on sinulle, joka ei jaksa monimutkaisia ohjeita. Sinulle, joka on kiinnostunut makrameesta, mutta et ole sitä kokeillut tai jos olet niin et koe, että haluaisit tehdä pitkiä solmeiluprojekteja. Sinulle, joka tykkäät modernin perinteisistä töistä ja sinulle, joka haluat joulufiilistä ilman, että on liian jouluista.

Tämä yhden illan makrameekranssi on silloin juuri sinulle sopiva.

Tämä on superhelppo makrameemalli, jossa tarvitaan vain kahta erilaista solmua. Ei sen enempää - ja nekin ovat helppoja. Ensin laitetaan langat yhdellä solmulla renkaaseen kiinni ja sen jälkeen käytetään yhtä ja samaa solmua. Ja pian kranssi onkin valmis!

Ja mitä parasta, sama systeemi toimii mihin kokoon vain. Voit tehdä minkäkokoisen kranssin vain, valitse metallirengas haluamasi koon mukaan.

Koko ohje löytyy Kauneimmat Käsityöt -lehden Kauneimmat joulun käsityöt -jouluekstrasta. 

Mutta vinkin voin tähän jakaa! Olen aiemmin kokenut hankalaksi saada makrameetöissä leikattua johonkin tiettyyn muotoon tai mittaan ylimääräiset pituudet langoista. Kas, kaava auttaa! Oli se sitten paperi tai pahvi, langat tulee leikattua taatusti oikeasta kohdasta eikä sakset sivalla vinoon, jos käyttää kaavaa apuna. Helppoa ja yksinkertaisen järkevääkin.

Hyvä puoli kranssissa on myös se, että se on koon lisäksi moneen väriin räätälöitävissä. Keltaisena kranssi olisi kuin aurinko! Ja jo sekaan pujotettavan nauhan väriä voi vaihtaa. Jouluna hopeaa tai perinteisempään makuun joulunpunaista, syksyllä oranssia ja pääsisäisenä vaikka iloisen vihreää?

Nyt kranssin myötä kohti käsityöviikonloppua! Mä niin aion tehdä kaikkea kivoja projekteja viikonloppuna eteenpäin.

Kirjotut viirit.

Voe mahoton.

Kässäjumi. Nyt on ollut sellainen ja pahasti päällä. On ollut niin paljon kaikkea muuta. Kiirettä, huolia ja stressiä. Ja kesä, ihana kesä! Ulkona pitää olla, mennä ja nauttia. Blogi, kässät ja oma aika on siinä jäänyt ihan toissijaiseksi.

Tiedättekö sen tunteen, kun toisaalta innostaisi ja kovasti haluaisi tehdä käsitöitä (koska tietää, että käsityö on mitä parhain tasauttaja stressiin ja rauhoittumiseen kiireen keskellä?), mutta sitten ei vaan jaksa. Ja sitten ei enää oikein innostakaan. Ja sitten se jää loopille päivästä toiseen päälle, kässäjumi.

Mutta nyt sanon sille stop ja heippahei! Täällä ei niska- ja kässäjumeja sallita.

Ja niin tartuin lankaan ja neulaan.

Mollie Makes -lehden (joku kevätnumero se oli) mukana oli DIY-paketti tuollaisesta minikokoisesta kirjontatyöstä. Valmiiksi kankaalle painettu teksti ei innostanut, mutta muutenhan siinä on kiva viiri - ja hoksasin, että voihan siihen tehdä taakse myös ihan oman tekstin!

Lyijykynä käteen ja omaa tuotosta luonnostelemaan.

Päädyin ohjeistukseen "measure twice, cut once". Se on aika hyvä ohjeistus. Kuinka monta kangasmetriä sitä säästyisikään, jos malttaisi tuplatarkistaa ja mitata kunnolla ennen kankaan saksimista?

Eka työ valmistui musta-harmaana.

Sitten kässäjumi vaihtui kirjontajumiksi - tahdoin tehdä toisen! Oli kiva harjoitella erilaisia suoria pistoja.

Otin kaavat viiristä ja leikkasin samaan kokoon toisen puuvillakankaasta. Siihen sai tulla jo enemmän väriä. Viimeisen sanan kirjaimet tein jopa kaikki eri sävyllä. Tekstiksi vaihtui "great things never came comfort zones". Niimpä.  Käypä ohjeistus sekin.

Eka viiri sai suunnitellun paikan raihnaisen Husqvarnani päältä. Siinä on muutakin muistilistaa virkistämässä ompeluhetkiä*: Make it better** ja pieni leike kertoo sen tärkeimmän: "Ilman innostusta ei ole syntynyt mitään suurta" - se on niin totta! Kyllä oli filosofi ja raunoilija Ralph Waldo Emerson jo 1800-luvulla niin oikeassa sanomansa suhteen.

* Ai joo, edellisestä ompeluhetkestä onkin taas pitkä tovi. Milläs selättäisi seuraavaksi ompelujumin?
** Tulee aina tuosta mieleen Muodin Huipulle Tim Gunn "Make it work"-slogan. Ei paha sekään. Ompelijat tietää, jokainen tarvitsisi raastavimpiin ompeluksiin mukaan yhden Tim Gunin sanomaan selän taakse, että Make it work. 
(Kylläpä oon yhtä lainausta tänään. Lainausta lainan perään.)

Toinen viiri löysi paikkansa olohuoneesta. Sen sanoma sopii kirjaintauluun, jossa on ylhäällä joitakin uuden vuoden käskyjä. Meillä ei lupailtu, vaan siirryttiin suoraan käskyihin - jos vaikka toimisi paremmin? Tosin voi havaita, että kun puoli vuotta on kulunut niin empiirinen tutkimus kertoo tuloksissaan, että sohvaa on kulutettu. Viimeinen käsky nostaa ahteri ylös sohvalta ei siis ole vielä ainakaan toteutunut. No, vielä ehtii, onhan tässä vuotta vielä jäljellä.

Sateenkaaren pää.

Lumisadepäivän, harmaimmankin päivän ja synkimmänkin pilven takaa voi löytyä sateenkaaren pää.

Vois löytyä.

Näin ajattelin ja väärin Somewhere over the rainbow -laulun sanoja päässä hyristellen askartelin tällaisen väriläiskän. Pienen sateenkaaren. Tällaisen pienen hittikäsityön - tai ainakin paljon erilaisia seinäkoristeita punotuista, kieputetuista ja muista sen sellaisista tehtyjä sateenkaari on näkynyt.

Itse viehätyin litteästä sateenkaaren mallista ja siitä, että siinä kulkee raidat päinvastaiseen suuntaan. Ei alusta loppuun vaan värilohkoina pitkin matkaa värin sävyastetta vaihtaen.

Ensin lähdin vääntelemään paksusta metallilangasta kehikkoa. Hyvinhän se meni kunnes ei sitten enää mennytkään. Hitusen liian kireälle kun kiepautti langan ja vinkkuraanhan se koko kaari meni. Eikä se lanka oikein pitänyt kutiaan muutenkaan liukkaan metallin pinnalla. Olisi pitänyt olla järeämpää metallia tähän, tämä oli aivan liian taipuisaa. Joten palattiin idean lähtöruutuun.

Plan B! Vanha kunnon pahvi! Miksi lähteä toteuttamaan vaikeasti, kun simppeli materiaali voi riittää? Leikkasin kaaren pahvista ja siihen vain sidoin ekan langanpään. Väriä vaihtaessa langanpäät ovat solmulla nurjalla puolella. En halunnut käyttää teippejä tai liimaa, koska joskus sitä voi sateenkaaren purkaa ja silloin voi langanpätkät taas käyttää johonkin muuhun.

Lopuksi puhkoin saksilla kolmet reiät kaaren päihin ja pujotin hapsut reikiin. Pyöristin pahvin reunat ja siinä se sitten oli valmis. Sateenkaaren ilo ja riemu. Ja samalla vähän väriä elämään.

Ripustusnarun puhkpin ihan vain ompeluneulalla. On niin kevyt, että lähes melkein pysyy pelkän ajatuksen voimalla seinällä. Mutta ihan vain melkein.

Kyllä se väriä tuo! Tykkään. Hiukan leikillisyyttä tähän kevääseen.

Miniryijyt (+ vinkki).

Siitä on jo aikaa, kun edellisen kerran ryijyilin. (Hmm, ryijyily - kuulostaa verbiksi väännettynä kyllä joltain pahalta.) Mutta pahaa ei lainkaan, vaan jotain pientä, pörhöisen pehmeää ja kevyttä!

Inspiraationi lähti tästä, uusimmasta Mollie Makes -lehden kylkiäisestä. Siinä tuli napakassa paketissa kaikki mitä pieneen seinäryijyyn tarvitsee. Paketti sisälsi aivan kaiken tarvittavan lukuun ottamatta saksia.

Mutta en ihastunut yhtään paketin väreihin. Tummanpunaista, turkoosia ja pinkkiä - kolmikko, mitä en haluaisi samaan ryijyyn, en edes siihen pienimpään. Mutta kehikko oli hyvä! Otin sen ja ihan toiset värit.

Ja tällainen siitä tuli. Harmaata, valkoista ja lisää valkoista. Vähän olivat taidot ruostuneet sitten viime kerran. Kovin meinasi koko ajan kiristyä liikaa (kuten yläkulmasta näkee, ote herpaantui jo ihan kokonaan) vai oliko syynä sitten vain niin pirskutin pieni koko? Leveyttä on vain 8 cm ja korkeutta noin parikytä centtiä.

Mutta kiristymisestä viis, tästä tuli silti kovin söpö! Ja kevyt pieni koriste, sopii moneen paikkaan. Ei tarvitse edes koukkua, voisi laittaa vaikka teipillä seinään. Nyt se sai paikkansa taulun kulmasta roikkuen.

Ja sitten kuinkas kävikään!

Buumi jäi päälle. Piti tehdä toinen! Ja nyt palasin pakkauksen lankoihin. Pistetääs sitten väriä! Ja nyt kerrankin tein ohjeen mukaan (viitaten aikaisempaan postaukseeni pitäisikö käsitöitä tehdä ohjeesta vai oman pään mukaan?), mutta silti ei siitä prikulleen samanlaista saanut, kun pakkauksen lankojen riittävyys vähän vaihteli. Mutta jos ei nyt lähde etsi virheet -tyylillä vertailemaan niin muuten näyttää aika samalta, eikö?

Kotiin ei väriläiskä sovi, joten vein sen töihin. Se sopii täydellisesti työhuoneeni isoon muistitauluun. Se on kollaasi, johon kerään kaikenlaista. Kortteja, lippulappusia, tapahtumien juttuja ja myös omia käsitöitä. Sinne ovat päätyneet myös virkattu pieni mandala (ks. postaus) ja kukkainen seinäkoriste (ks. postaus), jotka muuten ovat myös Mollie Makes -lehden kylkiäispaketeista.

Kuvassa on muuten myös miniryijyäkin vielä pienempi "ryijy"! Se on jo ihan minimaalinen!

Kummasta sinä tykkäät enemmän? Vaaleasta ja harmonisesta vai värikkäästä ja räiskyvästä?

Loppuun vielä vinkki!

Ei muuten ryijyilyyn tarvitse mitään kehikkoja. Sama hoituu myös pahvin kanssa. Tai vaikka taulukehyksen kanssa, iskee vain päihin pieniä nauloja tai tekee muuten vaikka pikkusahalla reunoihin lovet. Pahvissa sama hoituu leikkaamalla 1 cm välein pienet lovet. Tee loveja parillinen määrä ja symmetrisesti pahvin päihin samoihin kohtiin. Sitten vain pingotat langan, solmi ekan loven ympärille, kuljeta toiselle puolelle, kierrä lovi ja samaa kautta takaisin toiseen päähän - helppoa! Tosin pahvin kanssa ei voi käyttää kovin paksuja materiaaleja. Ellei sitten käytä niin paksua pahvia, että voisi tehdä keskelle aukon kehikon tavoin. Mutta ainakin pikkuryijyjä voi tehdä pahvin avulla missä koossa itse tahtoo.

Kolmenlaiset makrameehöyhenet.

Törmäsitkö sinäkin aiemmin tänä vuonna pieneen buumiin makrameehöyhenistä? Seinäkoristeita, ikkunakoristeita, koruja.. Isoja höyheniä, pienieä höyheniä, yksivärisiä, monivärisiä - monenlaisia!

Nyt minäkin päätin kokeilla! Osuus makrameesolmuiluunhan on pieni, joten eikun langat esille!

(Psst! Jos buumiin viittaus tuli nyt ekan kerran vastaan niin lisää ideoita, ohjeita ja malleja höyhenistä löytää hakusanoilla tai hästägillä macrame feathers - en tiedä mistä buumi lähti, joten en osaa linkata mihinkään erityiseen.)

Tein erilaisia höyheniä. Jumbokokoisen höyhenen (ks. alempaa lisää), pienet höyhenet ja vielä minimmät sulat. Kahdet edelliset kääntyivät luonnollisesti korvakoruiksi.

Valmistaminen on helppoa! Keskelle runko ja siihen pätkiä koko pituudelta. Kaksi pätkää samalla riville, solmulla toisiinsa kiinni ja kiristys. Isolla langalla työ etenee nopeammin, kapoisalla saa näpertää kauemmin.

Tässä vielä solmun vaiheet. Sama toistuu kerros kerrokselta joka toinen kerros solmun suuntaa vaihtaen.

Lopuksi tein tuplasolmun, leikkasin ylimääräisen pituuden pois ja pikaliiman avulla kiinnitin siihen ympärille nauhanpään. Plus tietty korvakorukoukku nauhanpäähän kiinni.

Vähän yritin harjata kierteidä auki, mutta eivät ihan avautuneet kuten oletin. Ehkä ne vähän käytössä pörhentyvät. Vai olisiko jotain kikkakolmosta, jolla harjata päät auki kunnolla?

Aika pörhöiset näistä silti tuli! Arkeen ehkä vähän liikaakin - ellei sitten leikkaisi kapeammaksi. Toisaalta on kiva, että kerrankin on korviksissa leveyttä! Ja mainitsinko jo, että keveyttäkin löytyy? Lanka on siitä kiva materiaali koruihin, että ei se paljoa paina, raavi ihoa tai tunnu muutenkaan.

Toiset vielä pienemmät höyhenet tein jo tosi lyhyistä langanpätkistä. Lopuksi leikkasin ihan kapeaksi. Jotta solmut eivät lähe käytössä avautumaan, sudin kevyesti solmujen päälle "nurjalle puolelle" pikaliimaa, jotta langanpätkät lukittautuisivat tukevasti paikoilleen.

Ja sitten vielä jumbohöyhen! Siitä tuli vähän plötsisplöö. Vai eikö? Käytin tuohon Kehrän jumbo neulelankaa, mutta se on liian hajoavaa - ei voi avata päitä tuuheammaksi, kun lanka jää hahtuvaisina käteen.

Onko ehdotuksia mitä tehdä höyhenelle? Jonkinlainen ilmeenkohotus voisi olla paikalleen. Auttaisiko vain kunnon leikkaaminen muotoonsa? Vähän tukipahvia taakse ja liimaa väliin muodon saavuttamiseksi?

Jumbohöyhen jäi vielä mietinnän alle miten sitä kohentaisi, mutta ainakin korvikset onnistuivat kerralla ja varmasit jäävät käyttöön. Isot iltaan, pienet päiväkäyttöön.

Höyhenen kepeää lauantai-iltaa!