Sirkustyypit.

En tiedä mitä sanoa tästä postauksesta. Ei pitänyt edes postata, mutta postaan sitten kuitenkin, vaikka ei tässä juuri mitään hyödyllistä sisältöä ole - ihan vain pientä söpöstelyä.

Keväällä hurahdin, kun tarvitsi jotain pientä käsityötä. Tartuin Mollie Makes -lehden tarvikepakettiin. Miesikin siinä ihmetteli, että mitä ihmettä aloin tekemään. "No nallea tietenkin!"

Mutta nalle siitä ei tullut.

Korvat jäivät hiirulaisiksi. Joten lisäsin sille hännän ja viikset, hiiri se on! Vähän hömelö sellainen.

Pikku tupsuhattu päähän, rusetti kaulaan (vaihdoin väriä!) ja takki päälle. Muokkasin takin kaavaa. Alkuperäinen pusero oli liian tylsä, joten tein siitä vähän hienomman. Siinä on taskut ja napitkin!

Nyt tuli uusimmassa Mollie Makes -lehdessä uusi huopakaveri. Ensin katsoin sitä, et voi ei taas. En varmasti tee. Ja sitten kävin sisäistä taistelua tarttuako neulaan ja saksiin.

Ei auttanut, että hiiri usutti vieressä. Pakkohan sille oli sitten kaveri tehdä.

Nämä tarvikepaketit on kyllä kivoja. Mukaan tulee kaikki mitä tarvitsee (neulasta lähtien, huoh - näitä alkaa kertymään). Vähän mittailin kaavoja ja huovan määrää. Teen siitä suuremman, päätin! Kasvatin kaavoja sen verran, että arvio kokonaispituudesta olisi mahdollisimman lähelle hiirin korkeutta. Koska eihän leijona voi hiirtä pienempi olla, eihän?

Ja eihän se täysin siihen jäänyt. Jämäpaloista tein myös leijonalle hännän. Pitäähän jellonalla häntä olla. Ja rusetinkin lisäsin niin siitä tuli tyttökissa. Ei jäänyt kuin pieni kaistale ruskeaa huopaa jäljelle, kaikki muu meni hyvin laskelmoidusti.

Siinä ne kaverukset nyt sitten on. Oikeat sirkusveijarit. Korkeutta näillä on noin 15 cm.

Harmi, ettei hattu pysy päässä. Pitää varmaan ommella se paikalleen kiinni.

Ja eihän näillä kyllä yhtään mitään tee, mutta tulipa tehtyä. Onhan ne söpöt. Silleen ku mietttii ni kyllähän noihin uppos useampi tunti, jota en koskaan saa takaisin. Well spent? Toisaalta olisihan sitä voinut senkin ajan vaikka katsoa Netflixiä ja sulattaa silmiään jollain turhalla. Nyt sentään tuli tehtyä jotain käsillään. 

Ja jotenkin täytyy tunnustaa, että kolmas kaveri mahtuisi vielä joukkoon. Seuraavaa huopatyyppi-tarvikepakettia odotellessa..

Kirjotut viirit.

Voe mahoton.

Kässäjumi. Nyt on ollut sellainen ja pahasti päällä. On ollut niin paljon kaikkea muuta. Kiirettä, huolia ja stressiä. Ja kesä, ihana kesä! Ulkona pitää olla, mennä ja nauttia. Blogi, kässät ja oma aika on siinä jäänyt ihan toissijaiseksi.

Tiedättekö sen tunteen, kun toisaalta innostaisi ja kovasti haluaisi tehdä käsitöitä (koska tietää, että käsityö on mitä parhain tasauttaja stressiin ja rauhoittumiseen kiireen keskellä?), mutta sitten ei vaan jaksa. Ja sitten ei enää oikein innostakaan. Ja sitten se jää loopille päivästä toiseen päälle, kässäjumi.

Mutta nyt sanon sille stop ja heippahei! Täällä ei niska- ja kässäjumeja sallita.

Ja niin tartuin lankaan ja neulaan.

Mollie Makes -lehden (joku kevätnumero se oli) mukana oli DIY-paketti tuollaisesta minikokoisesta kirjontatyöstä. Valmiiksi kankaalle painettu teksti ei innostanut, mutta muutenhan siinä on kiva viiri - ja hoksasin, että voihan siihen tehdä taakse myös ihan oman tekstin!

Lyijykynä käteen ja omaa tuotosta luonnostelemaan.

Päädyin ohjeistukseen "measure twice, cut once". Se on aika hyvä ohjeistus. Kuinka monta kangasmetriä sitä säästyisikään, jos malttaisi tuplatarkistaa ja mitata kunnolla ennen kankaan saksimista?

Eka työ valmistui musta-harmaana.

Sitten kässäjumi vaihtui kirjontajumiksi - tahdoin tehdä toisen! Oli kiva harjoitella erilaisia suoria pistoja.

Otin kaavat viiristä ja leikkasin samaan kokoon toisen puuvillakankaasta. Siihen sai tulla jo enemmän väriä. Viimeisen sanan kirjaimet tein jopa kaikki eri sävyllä. Tekstiksi vaihtui "great things never came comfort zones". Niimpä.  Käypä ohjeistus sekin.

Eka viiri sai suunnitellun paikan raihnaisen Husqvarnani päältä. Siinä on muutakin muistilistaa virkistämässä ompeluhetkiä*: Make it better** ja pieni leike kertoo sen tärkeimmän: "Ilman innostusta ei ole syntynyt mitään suurta" - se on niin totta! Kyllä oli filosofi ja raunoilija Ralph Waldo Emerson jo 1800-luvulla niin oikeassa sanomansa suhteen.

* Ai joo, edellisestä ompeluhetkestä onkin taas pitkä tovi. Milläs selättäisi seuraavaksi ompelujumin?
** Tulee aina tuosta mieleen Muodin Huipulle Tim Gunn "Make it work"-slogan. Ei paha sekään. Ompelijat tietää, jokainen tarvitsisi raastavimpiin ompeluksiin mukaan yhden Tim Gunin sanomaan selän taakse, että Make it work. 
(Kylläpä oon yhtä lainausta tänään. Lainausta lainan perään.)

Toinen viiri löysi paikkansa olohuoneesta. Sen sanoma sopii kirjaintauluun, jossa on ylhäällä joitakin uuden vuoden käskyjä. Meillä ei lupailtu, vaan siirryttiin suoraan käskyihin - jos vaikka toimisi paremmin? Tosin voi havaita, että kun puoli vuotta on kulunut niin empiirinen tutkimus kertoo tuloksissaan, että sohvaa on kulutettu. Viimeinen käsky nostaa ahteri ylös sohvalta ei siis ole vielä ainakaan toteutunut. No, vielä ehtii, onhan tässä vuotta vielä jäljellä.

Miniryijyt (+ vinkki).

Siitä on jo aikaa, kun edellisen kerran ryijyilin. (Hmm, ryijyily - kuulostaa verbiksi väännettynä kyllä joltain pahalta.) Mutta pahaa ei lainkaan, vaan jotain pientä, pörhöisen pehmeää ja kevyttä!

Inspiraationi lähti tästä, uusimmasta Mollie Makes -lehden kylkiäisestä. Siinä tuli napakassa paketissa kaikki mitä pieneen seinäryijyyn tarvitsee. Paketti sisälsi aivan kaiken tarvittavan lukuun ottamatta saksia.

Mutta en ihastunut yhtään paketin väreihin. Tummanpunaista, turkoosia ja pinkkiä - kolmikko, mitä en haluaisi samaan ryijyyn, en edes siihen pienimpään. Mutta kehikko oli hyvä! Otin sen ja ihan toiset värit.

Ja tällainen siitä tuli. Harmaata, valkoista ja lisää valkoista. Vähän olivat taidot ruostuneet sitten viime kerran. Kovin meinasi koko ajan kiristyä liikaa (kuten yläkulmasta näkee, ote herpaantui jo ihan kokonaan) vai oliko syynä sitten vain niin pirskutin pieni koko? Leveyttä on vain 8 cm ja korkeutta noin parikytä centtiä.

Mutta kiristymisestä viis, tästä tuli silti kovin söpö! Ja kevyt pieni koriste, sopii moneen paikkaan. Ei tarvitse edes koukkua, voisi laittaa vaikka teipillä seinään. Nyt se sai paikkansa taulun kulmasta roikkuen.

Ja sitten kuinkas kävikään!

Buumi jäi päälle. Piti tehdä toinen! Ja nyt palasin pakkauksen lankoihin. Pistetääs sitten väriä! Ja nyt kerrankin tein ohjeen mukaan (viitaten aikaisempaan postaukseeni pitäisikö käsitöitä tehdä ohjeesta vai oman pään mukaan?), mutta silti ei siitä prikulleen samanlaista saanut, kun pakkauksen lankojen riittävyys vähän vaihteli. Mutta jos ei nyt lähde etsi virheet -tyylillä vertailemaan niin muuten näyttää aika samalta, eikö?

Kotiin ei väriläiskä sovi, joten vein sen töihin. Se sopii täydellisesti työhuoneeni isoon muistitauluun. Se on kollaasi, johon kerään kaikenlaista. Kortteja, lippulappusia, tapahtumien juttuja ja myös omia käsitöitä. Sinne ovat päätyneet myös virkattu pieni mandala (ks. postaus) ja kukkainen seinäkoriste (ks. postaus), jotka muuten ovat myös Mollie Makes -lehden kylkiäispaketeista.

Kuvassa on muuten myös miniryijyäkin vielä pienempi "ryijy"! Se on jo ihan minimaalinen!

Kummasta sinä tykkäät enemmän? Vaaleasta ja harmonisesta vai värikkäästä ja räiskyvästä?

Loppuun vielä vinkki!

Ei muuten ryijyilyyn tarvitse mitään kehikkoja. Sama hoituu myös pahvin kanssa. Tai vaikka taulukehyksen kanssa, iskee vain päihin pieniä nauloja tai tekee muuten vaikka pikkusahalla reunoihin lovet. Pahvissa sama hoituu leikkaamalla 1 cm välein pienet lovet. Tee loveja parillinen määrä ja symmetrisesti pahvin päihin samoihin kohtiin. Sitten vain pingotat langan, solmi ekan loven ympärille, kuljeta toiselle puolelle, kierrä lovi ja samaa kautta takaisin toiseen päähän - helppoa! Tosin pahvin kanssa ei voi käyttää kovin paksuja materiaaleja. Ellei sitten käytä niin paksua pahvia, että voisi tehdä keskelle aukon kehikon tavoin. Mutta ainakin pikkuryijyjä voi tehdä pahvin avulla missä koossa itse tahtoo.

Ohjeista vai omin päin?

"Kuningastukaani (Ramphastos toco) on suurin ja tunnetuin Ramphastos-suvun tukaaneista. Se viettää suurimman osan ajastaan puiden ylimmillä oksilla, joista se etsii ruokaa ja laulaa "konserttinsa". Kuningastukaani on huono lentäjä, mutta oksistossa se kiipeilee ketterästi." - Wikipedia

Joten minä tein sitten tukaanin. Hyvin värikkään sellaisen. Oikea tukaani näyttää jo tylsältä ja värittömältä tuohon huopaiseen väripläjäykseen verrattuna.

Mallin ja inspiraation tukaaniin sain kesän puolella ilmestyneestä Mollie Makes -lehdestä. Siinä on aina joku hauska DIY-paketti tarvikkeineen mukana. Useimmiten ne ovat juuri tuollaisia pieniä, söpöjä ja iloisen värikkäitä.

Tuon lehden tyyliin kuuluu helpot käsityöt ja se, että kaikesta on työvaihekuvat ja selkeät selostukset. Harvoin niitä pitkähkön tuntuisia ohjeita tarvitsee lukeakaan, kun kuvien avulla näkee hyvin mitä pitää tehdä ja missäkin järjestyksessä.

Tässä pari iltaa sitten aukasin tarvikepaketin ja ajattelin, että tehdäänpä nyt tällainen pikkukäsityö tässä telkkari-illan ääressä. Ensin aioin tehdä just prikulleen samanlaisen tukaanin, mutta huomaamattani tein sen taas: en lukenut ohjeita. En kopioinut kaavoja. Leikkasin vapaalla kädellä ja lennosta päätin, että jos otan mustaa huopaa lisää, voin tehdä tukaanista kaksipuolisen niin että se on koristeltu kummaltakin puolelta. Joten huopapalojen leikkaamisen jälkeen ohje jäi sikseen. Mitä nyt vähän kuvaa välillä vilkuilin.

Aloin pohtimaan ohjeita ja niiden painoa. Aika harvoin tulee niitä noudatettua. Tuntuu, että väen vängällä tahtoo tehdä jotain muka helpommin, nopeammin tai muuten vain erilailla. Sen takia, että oma kädenjälki näkyisi paremmin? En tiedä, ehkä. Vai itsepäisyydestä? Joskus niiden ohjeiden noudattaminen voisi olla paikallaan.

Miten sinä? Noudatatko käsitöitä tehdessä ohjeita?  Esimerkiksi lehdistä tai kirjoista? Tarvitsetko ohjeita tehdäksesi käsitöitä? Vai onkohan se sitten riippuvaista vähän millaisesta kässästä puhutaan? Kirjoneuletyönkin moni kokenut neuloja varmaan pystyy katsomaan kaaviosta, ompelukaavojakaan eivät kaikki tarvitse. Mutta entäs virkkaukset tai erilaiset askartelutekniikat?

Mietin kirjoitanko esimerkiksi itse turhaan tutoriaaleja, jos pelkät kuvat opastaisivat perille. Ehkä aloittelijat hyötyvät ohjeistakin, mutta entäs muuten? Kuulisin mielelläni. Olisi kiva verrata eri kässäilijöiden tapoja tehdä käsitöitä.

Miten sinä teet: ohjeista vai omin päin? Vai sekä että?

Noh oma kaksipuolinen tukaanini valmistui pohdintojen siivittämänä. Siitä tuli isompi mitä mielikuvissa sen hahmotin (no oishan sen voinut älytä paloja leikatessa, mutta olin niin kovin syventynyt ajatuksiini). Ei ihan mene avaimenperästä, joten oli kyllä todettava, että mitäs varten minä tämän nyt sitten tein?

Toistaiseksi tukaani sai mennä ovessa roikkuvan laukkuni somisteeksi. Tuokoon siinä sitten vähän väriä.

Mollie Makes - Tekemisen iloa! (+ ARVONTA).

Tunnetko Mollie Makes -käsityölehden? Se on kansainvälinen brändi ja sitä on saanut englanninkielisenä Suomenkin lehtipisteistä. Mutta nyt Mollie Makes on vihdoin rantaunut meille myös suomeksi!
Ekassa numerossa sisältö keskittyy kirjomiseen ja virkkaamiseen. Jatkossa tekniikat laajenevat ja oaa 2 eli joulunumero ilmestyy lokakuussa, se sisältää myös neulomista, ompelua ja askartelua, ihanaa!

Esittelen nyt uutukaista hieman:

Tämä on kyllä ihana väripläjäys. Söpöilyä, pehmeyttä, värejä - kaikkea mitä tulevaan syksyyn tarvitsee. Käyttökelpoisia ideoita ja kunnolla avattuja tekniikoita (mukana myös erillinen pisto-opas ja virkkauksen perusteet). Kunnon tekemisen iloa kerta kaikkiaan!

Jos pitäisi valita kaksi lempparia lehdestä, virkkauksen puolelta sanoisin nämä jättiläishedelmät! Tekisin nämä, jos vain kotona olisi näille tilaa.

Kiva, että lehdessä on virkkausta monen paksuisille langoille; kirjontalangasta puuvillalankaan ja villalangasta sormin virkattavaan jättilankaan. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin.

Kirjonnan puolelta valitsisin tämän bambi-taulun. Se on niiiiiiiiiin söpö! Tuohon löytyy myös kaavat ja kaikki, aloittelijakin onnistuu tekemään just prikulleen samanlaisen bambitaulun tahtoessaan.

Yhden idean lehdestä jo toteutin! Lähdin liikkeelle siitä pienikokoisimmasta työstä ja virkkasin tämän geometrisen optista harhaa muistuttavan kolmio-kaulakorun. Omani tosin ripustin kaulakoruun vain yhdestä lenkistä, näyttää jo noin pienellä muutoksella ihan erilaiselta korulta.

Väreiksi valitsin mustaa, sinistä ja valkoista. Ohjeen kaulakoru oli kirjontalangasta, itse käytin tosi ohutta puuvillalankaa. Musta olikin hitusen paksumpaa lankaa - tai sitten se on ihan oma optinen harhansa..

Tällaisia käppyröitä virkattiin ja välillä mietin, että tuleekohan tästä yhtään mitään, mutta..

.. kyllä ne yhdistäessä tosiaan ohjeen mukaan tasottuivat! Lopuksi sivelin vähän vedellä ohennettua liimaa korun nurjalle puolelle ja annoin kuivua yön yli. Ei lerputa, eikä ole kova koppura, vaan oikein hyvä ja jämäkkä koru. Pysyy kuosissaan vaikka yhdestä kulmasta vain ripustinkin kaulaketjuun roikkuvaksi.

Onnistumisen (ja tekemisen) ilosta inspiroiduin niin, että järjestelin kirjontalangat järjestykseen. Nyt on kaikki värit ja omilla pahviläpysköillään! Ei enää sekaista lootaa, jonka näkemisestäkin meni järki (ks. kuva siitä tästä postauksesta). Ehkä seuraavaksi otan jonkun kirjontatyön alulle!

Olisitko sinä kiinnostunut Mollie Makes -lehdestä?

ARVONTA 7.-12.8.18

Osallistu arvontaan ja jätä tähän postaukseen kommenttia su 12.8. klo 24.00. mennessä.
Arvon kolme voittajaa ja kullekin voittajalle on palkintona (1 kpl) 

Mollie Makes - Tekemisen iloa -lehti kotiin postitettuna.

Anonyymit, keksittehän tunnistettavan nimimerkin itsellenne. 

Voitte jättää myös sähköpostin yhteydenoton nopeuttamiseksi.
Arvonnan suoritan maanantaina 13.8.18.

Onnea arvontaan!

Tykkää ja seuraa Mollie Makes -lehteä myös Instagramissa @molliemakessuomi

*Lehdet saatu työpaikalta eli kustantajalta eli Kolmiokirjalta, kolmiokirja.fi

EDIT 13.8.18 // Voittajat on arvottu!
Paljon onnea Jannna, Hippo hiiri ja Riiti! 
Voittajille on lähetetty sähköpostia.

Virkattu pikkumandala.

Kesäilta ja ei mitään tekemistä? Se hetki oli eilen. Sitten tartuin virkkauspakettiin, joka tuli joskus keväällä Mollie Makes -lehden kylkiäisenä. Paketissa oli langat, muovinen kirjailukehys ja muovinen virkkuukoukku. Ja mutta kas, taas jäi itse ohje jonnekin. Meinasin kopioida mallin kuvasta katsomalla, mutta sitten annoin crochet flow:n tulla ja tein oman mallin! Samalla kirjasin sen ylös:

Virkattu mandala kehykseen

Tarvikkeet: Jämälankoja, virkkuukoukku (langan ja käsialan mukaan), metallirengas tai kirjailukehys (halk. 10-12 cm langan ja käsialan mukaan), neula päättelyyn, sakset.

1. krs (pinkki): Tee 3 ketjusilmukkaa (kjs) ja yhdistä piilosilmukalla (ps). Tee lenkkiin 10 pylvästä ja sulje ps:lla kierros.

2. krs (fuksianpunainen): Vaihda lanka. Tee jokaisen pylvään väliin: *2 pylvästä, 1 kjs*. Jatka koko kierros *-*. Sulje ps:lla kierros.

3. krs (pinkki): Vaihda lanka. Tee jokaiseen kjs-kaareen 4 pylvästä. Sulje ps:lla kierros.

Alku on jo valmis!

Sitten tee "kukkakeskustan" ympärille vihreät "lehdet". Yksi lehti (ks. ohje alla) jokaisen pylväsryhmän väliin.

Tee jokainen lehti näin (poikkeuksena ensimmäinen, joka alkaa 4 ketjusilmukalla):

4. krs: Tee kuten pylväs, mutta kierrä lanka koukulle kolmesti. Tee samaan kohtaan kaksi kahden kierron pylvästä ja jätä viimeinen langankierto koukulle. Loppuun tulee vielä kolmen kierron pylväs. Viimeistä langankiertoa vetäessä vedä lanka kaikkien koukulla olevien kiertojen läpi. Tee loppuun 4 kjs ja siirry uuteen lehteen. Lopuksi sulje ps:lla kierros.

(Oli muuten tuo muovinen koukku ihan kamala. En edes tiedä miksi lähdin kokeilemaan onko siitä mihinkään, kun sen tiesi ettei siitä ollut mihinkään. Sama kuin olisi spagetilla virkannut.)

5. krs: Ota mukaan kehys ja virkkaa kiinteitä silmukoita kjs-kaariin. Tee jokaiseen kaareen 6 ks ja lehden kohdalle 1 kjs.

Lopuksi vedä lanka läpi, asettele mandala kehykseen ja päättele lanka nurjalle. Päättele myös muut langanpäät.

Siitä tuli iloinen kukka! Yksinkertaisempi mitä alkuperäinen malli. Jollain kivalla tavalla mukavan retro.

Tämä tuo kivaa väriä mustavalkoiseen "nurkkaan". Siinä on myös kierräriltä löytämäni ja sisustuskontaktilla teippikoristelemani keraaminen pikkupurkki (ks. postaus).

Huopakukkakranssi.

Janoan värejä. Kirkkaita, raikkaita värejä. Kaipaan valoa. Haluan, että kevät tulisi jo. Mutta räpäskäloskakelit ovat vielä edessäpäin ja kevätkukkia saa odottaa pitkän tovin. Tämä talvi on tuntunut niin pitkältä ja pilvenharmaalta! Ei auta muu kuin lisätä kotiin sitä väriä. Ja vasta kun olen vuosia pyrkinyt värinpoistoon jättäen jäljelle vain valkoista, mustaa ja harmaata.. Nyt voisin ottaa kunnon väriroiskeen ympärilleni! Kaikkia värikartan sävyjä kiitos!

Ja sitä nyt lähden hakemaan. Jotta kotiin ei pärähdä äkillinen värioksennus, lähdetään liikkeelle ihan pienestä. Ihan vaikka kolmen kukkakranssin verran. Jemmasin viime vuoden puolella Mollie Makes -lehdestä siinä mukana tulleen kukkakranssipaketin ja nyt päätin toteuttaa sen. Tulee sitä kukkaväriä p*rkl!

Pakkaus sisälsi kaikki tarpeet neulaa myöten. Vain sakset puuttuivat. Huopapalat olivat puoliksi leikattuja, ei tarvinnut kuin reunoista sipsuttaa irti.

Tässä vaiheessa huomasin piikin sydämessäni - voi olisinpa voinut leikata palat itse. Olisin leikannut ne vierivierestä - olisi puolet huovasta jäänyt jäljelle. Nyt meni paljon tyhmiä reunapaloja ihan hukkaan.

Mut oikeesti vois leikata hyvin palat itse. Kussakin kukassa oli kolmessa koossa terälehtiä, pieniä aina kolme, keskellä kolme tai neljä ja isoimpia terälehti neljä. Kuhunkin kukkaan tuli kaksi vihreää lehteä.

Ja sitten käsin yhdistelin terälehtiä toisiinsa. Aika kiva väripirske siitä tuli. Ajattelin ensin sitä olkkariin seinälle, mutta..

..taidankin laittaa sen enemmänkin keittiön puolelle kellon alle. Se on kooltaan aikalailla kellotaulun kokoinen ja tuosta sijainnista se näkyy paremmin sekä keittiöön että olohuoneeseen. Josko se kevään odottelun tuska lievittyis värillä pikku hiljaa. Ainakin nyt ulkona sataa kaatamalla vettä (hyvä, hangen sulatus alkakoon!). Laitan silmät kiinni ja kuvittelen sen olevan kesäsateen ropinaa.