Testissä Silk Clay.

Ystäväni kertoi aiemmin keväällä minulle ihan uudesta materiaalista, silk clay-massasta. Oli kyllä mennyt ihan ohi se sellainen massa! Kehuttu massa herätti mielenkiinnon. Mikä ihmeen silkkimassa?! Pakkohan sitä on kokeilla! 

Jos joku muukin on pihalla minkälaisesta silkkimassasta puhutaan, se on siis muovailumassa, jota ei tarvitse kovettaa uunissa (vrt. Fimo, Cernit). Silkkimassa kovettuu itsekseen (paksuudesta riippuen kovettuminen kestää tunneista vuorokauteen). Ystävä kehui massaa pehmeäksi ja voi vitsit, sitä se kyllä oli! Joustavaa, pehmeää ja erittäin kevyttä. Jos koostumusta pitäisi verrata johonkin, sanoisin että silkkimassa on jotain hattaran ja jättipurukumin väliltä. Jotain ihan hassua.

Siinä missä uunissa kovetettavia massoja saa välillä runnoa pehmeäksi niin, että kämmeniin sattuu, silkkimassa on heti muovailuun valmis. Toimisi erittäin hyvin lapsille. Ja voisi olla myös terapeuttista muovailua iäkkäämmille tai kuntoutuksessa oleville - esimerkiksi sellaisille, joilla ei ole kämmenissä hirveästi voimaa painaa kovempaa massaa.

Ihan jännitti millaista massasta tulee - kovettuuko ihan kovaksi? Jääkö elastiseksi? Höttöä, kestääkö se, meneekö heti rikki? Ensivaikutelma on hyvä. Kestävyys tuntuisi olevan Fimon kaltaista. Ei yhtä kovaa, mutta kestävää. Vähän kuin olisi softis-levystä tehtyä, eli vähän antaa periksi, mutta palautuu muotoonsa takaisin.

Mutta mitä sitten testasin massasta?

Tein yhden sormuksen, valkoisen kesäkukkasen. (Sormuspohja uusiokäytössä - tajusin vihdoin, että vanhoista ja käytöstä jääneistä sormuksista voi ihan hyvin pihdeillä näppässä sormuspohjan uuteen käyttöön!)

Sormus antoi vähän tuntumaa massaan ja kokeilin tehdä jotain yksityiskohtaisempaa. Tekniikka oli kyllä vähän hakusessa, ainakin tuntui ettei massasta saa mitään muuta kuin pyöreitä ja kömpelöitä muotoja. Johtunee massan pehmeydestä ja keveydestä - kun on tottunut fimon kovuuteen ja "tarkkuuteen".

Kolmanneksi testiksi kokeilin vielä kuinka ohutta massasta voi tehdä ja kuinka kovaksi sen saa "kuivuttuaan". Tein siis pienen kasan tämmöisiä vähän kuperia "paljetteja". Aika hyvin kovettuivat, joten..

..tein niistä tällaisen riipuksen. Pujotin siimalla paljetit ja pienet helmet yhdeksi rykelmäksi, vähän kuin joksikin kukaksi.

Kolmesta kahta silkkimassa-korua olenkin jo ehtinyt nopeasti testikäyttää. Sormus pysyy hyvin pohjassaan ja..

..korvikset ovat aivan täydelliset kesään. Niin kevyet! Fimosta tehtynä painaisivat enemmän (joskaan ei Fimokaan painavaa ole). Ne, joilla on tosi herkät korvanlehdet saattaisivat tykätä silkkimassa-korviksista, eivät paina isotkaan korvikset!

Seuraavaksi testiin pääsee röykkiö-kukkanen. En tiedä millä tuota kutsuisi. Joku kukka se yrittää olla, mutta silti tekee mieli kutsua ihan vaan kikkareeksi. Kukkakikkare, kyllä se on se.