Mites se minimalismi?

Tänään tulee kolme vuotta siitä, kun rojut, kasat ja laatikot siirtyivät nykyiseen asuntoon. Ennen muuttoa se kuitenkin jo alkoi, ajatus minimalistisemmasta kodista ja elämästä. Kohti yksinkertaisuutta ja vähemmän materiaa, päätin. Projektia on kestänyt nyt siis jo yllättävän kauan. Paljon on tehty ja paljon on aiheesta blogattu (ks. operaatio minimalismi -kategoria).

Mutta entäs nyt?

Kolme vuotta ja risat, mitä muutoksia? Paljonhan operaatio on itsensä tutkiskelua ollut (se miksi pitäisi luopua tavarasta, miksi sitä on kertynyt ja mitä on opittava, jotta osaa elää vähemmällä materialla jatkossa jne..). Syvemmistä ajatuksista voisi kirjoittaa oman postaussarjansa, mutta otetaas nyt kevyemmin ja summataas pieniä havaintoja, mitä olen oivaltanut:

Ks. DIY: lasikulhoista rasia / kengänkoristeesta sormus.

Hassuja huomioita hetkistä, kun tajuaa..

..että yhtäkkiä onkin laatikoita tai hyllytilaa: mitä niihin laittaisi, kun on tottunut, että mikään ei ole koskaan ollut puolityhjillään? Ennen mietti mistä saada lisää tilaa, nyt miettii mihin laitan nämä kaikki tyhjät säilytyslaatikot!
..että erittäin harvaa asiaa on takaisin kaivannut. Monta kivaakin juttua olen antanut roskalavalle tai myynyt ja onhan se kirpaissut, mutta on ollut kiva nähdä, että joku todella haluaa sen! Kiva ostaja helpottaa luopumista. On kiva tietää, että se mikä on itselleen tarpeeton, on toiselle haluttu ja tarpeellinen.

Ks. Fimosta ja kynsilakasta pieni lintu.

Hassuja huomioita hetkistä, kun tajuaa..

..kokevan uudenlaista vallan tunnetta kodissa - tavara ei enää hallitse, vaan minä hallitsen niitä. Tiedän tismalleen missä mikin on ja mitä minulla on. Tiedän myös missä on ylimääräistä ja mistä pitäisi vielä luopua. Ennen oli kasoja, joista en tiennyt mitä niiden alla oli. Edelleen tulee pieniä tavarakertymiä (jotka etsivät paikkaansa tm), mutta sentään muistan mitä niissä on.
..että ennen osallistuin jokaisessa kaupassa ja blogissa kaikkiin arvontoihin. Nykyisin mietin, että tahtoisinko todella palkinnon? Ostaisinko sen itse kaupasta ilman arvontaa? Jos kyllä, osallistun, muuten jää väliin eikä edes harmita.

Itstehtyjä: Korkokenkien maalaus, värikäs maksimekko ja kaulakorut.

Hassuja huomioita hetkistä, kun tajuaa..

..että ennen sitä pakkasi reissuun kaikkea ihan liikaa "jos nyt kuitenkin varalta". Minimalismi on opettanut myös vähemmällä tavaralla liikkumisen. Ennen kasasin tavarat ja sitten mietin kuinkas moneen laukkuun nämä mahtuisi? Nykyisin lähtö lähtee kassista ja mukaan lähtee vain se mikä sinne mahtuu.
..että olen vihdoin oppinut katsomaan vaatteiden materiaaleja ja pesuohjeita - jos sitä ei voi heittää peruspesuun, harkitsen kahdesti ostoa, koska usein vaikeasti pestävät vaatteet jää minulla kaappiin pölyttymään.

Ks. Kaivo-lattiatyyny / Kartasta kori / Abstrakti taulu / Metallipurkki-torni / Äidin keramiikkapatsas.

Hassuja huomioita hetkistä, kun tajuaa..

..että ennen meni (toki asunto oli isompi) perussiivoamiseen koko päivä. Olin aina siivouksen jälkeen ihan puhki. Ja vihoissani, koska suurin osa siivoamista oli yhtä tavaratetristä. Jo imurointi oli hankalaa, koska oli niin paljon tieltä nostettavia tavaroita. Entä nyt? Imurointi, pölyt, tasot ja vessan jynssäys, aikaa tunti. Kas, sitähän jää aikaa muuhunkin!
..että kun tavaroiden tuottama ähky ja stressi on pienentynyt, voi sen energian laittaa nauttimiseen ja oikeaan elämään. Kun ennen tuskailin tavaroiden kanssa, nykyisin säästyy sekin aika muuhun tärkeämpään tekemiseen. Odotan aikaa, kun ei tarvitse enää edes myydä roinaa, vaan saa silläkin ajalla tehdä jotain muuta. On kuin pistäisi aikaa pankkiin!

Itsetehtyjä: Helmivetimet lipastoon / Maalatut kengät: mustat ja ruskeat / Paperista iso kukka / Kierrätyskaulakoru

Hassuja huomioita hetkistä, kun tajuaa..

..että entiset harrastukset kuten kirppisten kiertely huvikseen, naistenlehtien vuosia kestänyt hamstraus, turhien ale-ostoksien tekeminen ja kaikkien mahdollisten lahjoistuksien vastaanottaminen on lieventynyt. Nykyisin olen omaksanut lähinnä sen myyvän osapuolen roolin, joten kirppiksillä käyn vain murto-osan siitä mitä ennen. Naistenlehtien riippuvaisuudesta pääsin irti tahdonvoimalihasta harjoittamalla ja nykyisin ostan satunnaisen lehden vain esim. junamatkalle. Olen myös oppinut välttämään alekorea ja -sesonkeja ellei ole tiettyä tarvetta ostaa jotain tiettyä. Uskallan nykyisin myös sanoa ei, jos joku kysyy haluanko jotain mille ei heti mieleen tule käyttötarkoitusta.

Hassuja huomioita hetkistä, kun tajuaa..

..että myös materialismi toi jotain hyvää - se opetti minusta hyvän sulloajan. On taitolaji saada paljon kamaa pieneen laukkuun tai suuri määrä ostoksia yhteen kauppakassiin. Mahtuu se vähäkin pieneen tilaan!
..että myyntisaldo kolmen ja puolen vuoden roinan myynnistä on just nyt 5803,25e. Summa tuntuu niin älyttömältä, että hävettää. Pistää vähän hiljaiseksi, kaikki se on ollut kaapissa (miksi?!). Samalla summa tuntuu hyvältä, se on myös mittari ja kannuste siitä, että vaiva kannattaa ja tavaraa todella on poistunut valtavasti.
..että, jos puhutaan minimalismista abstraktin taiteen suuntauksena, on sen oma termi niukismi. NIUKISMI! Mikä mahtava sana! Ehkä sanonkin jatkossa, että pyrin elämässäni niukismiin?

Entä te kanssa-karsijat? Mitä pieniä ahaa-elämyksiä olette havainneet? Mitä teette nyt toisin suhteessa entiseen?