DIY: 5 x kierrätysidea parvekkeelle

Kesäkuu jo hyvässä vauhdissa, joten otetaan hetki aikaa parvekkeelle. Tykkään vuosittain ideoita jotain uutta kesäparvekkeelle, toimiihan se lisähuoneena keväästä syksyyn säiden salliessa.

Tässä muutama idea kierrättäen ilman uusien materiaalien hankkimista. Osa projekteista on tehty tosin jo aiemmin ja viime kesänäkin esittelin blogissa vain virkatun maton trikookuteista (ks. postaus).

DIY: 1/5 kierrätysidea parvekkeelle
Petarista lisää pehmeyttä

ENNEN - Parvekkeen sohvan ja nojatuolien istuinpehmusteet olivat jo hyvin kuluneet sekä kankailtaan että pehmuudeltaan. Tuntui, kun ei pehmustetta peffan alla ollut ollenkaan.

Kun purin sisäkäytössä olleen rahin, jonka sisuksen olin leikellyt vanhasta petarista, päätin hyödyntää petarinpalat parvekkeen pehmusteisiin. Vähän sai tetristä pelata pienillä paloilla, mutta aika tasaista pehmustetta tuli ja sain parikin lisäkerrosta jokaiseen istuintyynyyn. 

JÄLKEEN

Ompelin tyynyille myös uudet päälliset. Vanhat jätin alle pitämään paterin paloja kasassa. Ompelin uudet ns. taskun muotoon, eli ovat avonaisia alta. Ei vetoketjuja, ei tarranauhoja. Helppo ommella, helppo ottaa pois, pestä ja sujauttaa takaisin. Valitsin tietoisesti hyvin vaaleat kankaat, koska tummempaa ei kannata laittaa, aurinko vaalentaa kuitenkin ajan myötä.

Tuli hyvät ja peffakaan ei ihan heti puudu istuessa lisäpehmeyden myötä. 

DIY: 2/5 kierrätysidea parvekkeelle
Patjapaloista pieni rahi

ENNEN - Dyykkasin nämä patjanpalat roskakatoksesta. Olivat puhtaat ja kuivat. Varmaan joku oli vain pienentänyt patjaa tms. Minä päätin tasata palat tasakokoisiksi ja...

JÄLKEEN

...tein niistä parvekerahin! Käytin tähän Ikean vahvaa puuvillakangasta, joka (jos oikein muistan) taisi olla puolestaan äidin pelastamaa roskakatoksesta? Joten jos näin oli niin voisi sanoa, että saumurilankaa lukuun ottamatta sata prosenttisesti dyykattu juttu!

DIY: 3/5 kierrätysidea parvekkeelle
Muuta mielipidettä ja palaa alkuun

ENNEN - Tämä kukkahylly on isän tekemä. Vuosia sitten totesin etten tykkää sen puupintaisista hyllylevyistä ja iskin päälle marmorikuvioista sisustuskontaktia. Ihan hyvä aikansa, kunnes totesin, etten enää yhtään tykkää marmoripinnasta! 

Ja olihan se jo aika rispaantunut. Oli aika vetää muovi pois - helpommin sanottu kuin tehty. Lämpötilavaihtelut helteestä pakkaseen olivat tehneet tepposensa muoville ja lähti paikoin ihan pikkuriikkisinä suikaleina. Tässä meni toooooosi kauan, että kaiken muovin sai pois!

JÄLKEEN

Paljon parempi. Palautus alkuperäiseen, joskus se on parempi. DIY-projekteissa on se etu, että usein voi peruuttaa, purkaa tai poistaa se mitä on tullut tehtyä. Tai muuten vain muokata uuteen kuntoon.

DIY: 4/5 kierrätysidea parvekkeelle
Maalaa kukkaruukut uudelleen

ENNEN - Ja kuten juuri sanoin, niin aina voi myös maalata vanhan uudeksi! Nämä mustat ruukut saivat joskus vuosia, vuosia sitten ylöspäin valuvan drip-koristepinnan, koska se ehkä jollain tasolla jossain trendasi. Sittemmin vain sattunut omaan silmään.

Neutraalimpaa ilmettä hakiessa ensin maalasin pohjat vaalealla maalilla, sitten tuputtelin pari kerrosta uudella sävyllä. Lopuksi maalasin myös vähän tuollaisia isoja koukeroita suurempia epätasaisuuksia tasoittamaan.

JÄLKEEN

Paljon parempi! Ilme muuttui täysin. Nämä ruukut tosin jäivät nyt kesäksi varmaan tyhjäksi, kun en taidakaan näihin nyt laittaa mitään. Ovat vaikka sitten näin koristeena kukkahyllyn alla.

EKSTRAVINKKI!

Ja se miksi ruukut jäivät tyhjäksi on tämä! Laitoinkin muutaman pikkukesäkukkasen lisäksi vain basilikaa ja persiljaa isompiin ruukkuihin. 

Nämä ovat (ja tämä on se vinkki) kaupasta multapaakussa ostettuja - kokeilin tätä paljon hehkutettua vinkkiä iskeä ihan vain kaupan yrtit multaan. Ihanan nopeaa ja vaivatonta. Ja satoa saa heti! Muutaman viikon ovat jo pärjänneet ja uuttakin on kasvannut. Toivottavasti saan basilikaa ja persiljaa parvekkeelta läpi kesän pitkälle syksyyn.

DIY: 5/5 kierrätysidea parvekkeelle
Tekokukista kestävä kranssi

ENNEN - Ja jos ei oikeat kukkaset ole sinun juttu, aina voi käyttää tekokasveja. Ja vaikka ihan vain koristekranssin muodossa. Tein vanhasta metallirenkaasta, roskiksesta pelastetuista keinolehdistä ja metallilankapätkistä...

JÄLKEEN

...tämän puolikuu-koristeisen kranssin! Se on ihan hauska, tuo vihreää väriä myös vähän korkeammalle. 

Takana on muuten tori.fi annetaan-palstalta viime kesänä bongattu säleikkö. Viime kesänä tuin kurkkujen istutukset säleikköä vasten, nyt nostin sen seinää vasten. Sain siihen myös pienen (painavampaa en uskaltanut ripustaa) amppelin, kun parvekkeella ei ole (eikä saa laittaa) mitään amppelikoukkuja.

Sellaisia kierrätysparvekejuttuja! Paljon kierrätettyä, dyykattua, annetaan palstalta saatuja (kuten myös muuten tuo sahalaitainen kangasmatto!) juttuja. Ei tarvitse aina ostaa kaikkea (tai ei juurikaan mitään) uutena, kun käyttää vähän vaivaa vanhan muokkaamiseen.

(Kuvassa näkyvä pyöreä matto on postauksen alussa mainittu virkattu matto.)

DIY: Virkattu matto ilman kerroksia ja lisäyksiä

Saimpas valmiiksi vielä tälle kesälle! 

Tämä pyöreä räsymatto* oli varsinainen haaste ja kiusankappale. Meinasin monta kertaa jättää kesken (lue alta miksi), mutta olen iloinen: nyt se on valmis ja käytössä.

* Nimitin tämän räsymatoksi, vaikka ei oikean räsymaton määritteitä täytäkään. On se raidallinen ja trikookuteista, se riittäköön nyt räsymaton nimen saamiseksi.

Päätin jo huhtikuussa (kyllä, huhtikuussa! Ja nyt vain neljäsosa vuotta myöhemmin se on valmis!), että nyt leikkaan käytöstä poistetuista trikoovaatteista leveitä kuteita ja teen niistä maton.

Leikkaaminen otti aikansa, mutta tässä väriskaalaa: valkoista, harmaata ja tummaa, pari vaaleanpunainen kerä.

En halunnut virkata paksua mattoa paksulla koukulla (olisi pitänyt, valmista olisi tullut jo silloin huhtikuussa), vaan otin kierrätyskuteen kaveriksi tällaista polyesterinarua. Kerä oli muutaman metrin pätkissä puretusta/epäonnistuneesta makrameetyöstä. 

Narun valinta oli hiukan väärä, koska se oli hirveän liukasta ja vekeille takertuvaa, joten virkkaus oli yhtä sisäistä kiroilua. Mutta pidin valintani, koska halusin saada tämän narun käytettyä - ja ajattelin, että se jos mikä on kestävä ja auringossa haalistumaton valinta, matto kun oli ajatus saada parvekkeelle.

Ja näin yhdistin paksun kuteen ja ohuen narun matoksi:

DIY: Virkattu matto ilman kerroksia ja lisäyksiä

1. Kierrä kude ikään kuin taikasilmukalle kuvan tapaan. Virkkaa lenkin ympäri kiinteitä silmukoita. 

2.-3. Yhdistä ps:lla kerros ja jatka spiraalina suoraan edellisen kerroksen päälle kiinteitä silmukoita, mutta lisää jokaisen väliin yksi kejtjusilmukka.

4. Jos kude loppuu tai haluat vaihtaa raitaa, virkkaa limittäin päiden ympäri. Voit myös kietoa edellisen pään seuraavan pään ympäri, jolloin vaihdoksesta tulee napakampi ja siistimpi. 

Ja jos vastaan tulee vaatteessa ollut saumurisauma, kiedo siitä kohdin suikale itsensä ympäri niin, että sauma jää sisäpuolelle piiloon. Silloin virkkausjäljestä tulee tasaisempi eikä saumat irvistä silmukoiden välistä.

Ja miten matto suurenee tasaisesti ilman lisäyksiä?

Älä laske silmukoita tai kerroksia. Tätä mattoa vain virkataan. Tee kiinteä silmukka siihen kohti mihin ketjusilmukka päättyy, ei väliä tuleeko se edellisen kerroksen silmukkaan vai silmukoiden väliin. Kun teet silmukan siihen mihin se osuu, matto suurenee spiraalina ihan luontaisesti.

Aina välillä kannattaa matto oikoa tasolle ja katsoa, että se pysyy suorana ja tasaisena. Jos yhtään reuna vetää kuprulle, pakita ja pura lörpöttävä reunaosuus. Jos silmukat reunassa lähtevät kasautumaan kuten kuvassa vasemmalla, tiedät virkanneesi liian tiheään. Silmukoiden pitäisi kulkea suorassa ja sopivan väljänä, ei liian napakasti eikä liian löysänä.

Ja syy miksi alussa kutsuin tätä mattoa yhdeksi kiusankappaleeksi oli oma harhainen ajatus narun riittävyydestä.

No eihän se mihinkään riittänyt. Eikä seuraavakaan riittänyt. Tässä kuvassa taisi olla eka kerä virkattuna. Ja koko tuskin pöytätabletin kokoa.

Kolmas narusatsi ei paljoa kierroksia lisännyt. Se, että naru itsessään oli ärsyttävää ja superhidasta virkata muovisuuden vuoksi (ja eihän se mikään virkkauslanka ollut edes, Clas Ohlsonin remppapuolelta joskus muuhun käyttön ostettu) niin vielä ärsyttävämpää oli joutua ostamaan narua lisää - monta kertaa.

Tämän piti olla materiaaleiltaan nollabudjetin matto. Kierrätyskudetta ja jämänarua. Sen sijaan jouduin ostamaan jopa neljä pakettia narua lisää. Hintaa tuli matolle ja itsepäisyydelle. Olisin hyvin voinut keskeyttää tai purkaa ja vaihtaa narun johonkin muuhun kotoa löytyvään lankaan tai vähintäänkin johonkin muovilankaa ekologisempaan valintaan.

Mutta pidin pintani, tässä polyesterinarussa oli kiva kiilto, joka veti puoleensa. Kuva ei tee oikeutta, mutta kivassa valossa ja hyvästä katselukulmasta katsottuna naru säihkyy aika kivasti.

Joten summa summarum: oli ärsyttävä projekti, mutta tekniikka ja lopputulos oli kiva. 

Suosittelen kokeilemaan kudematon virkkausta ilman kerroksia ja lisäyksiä - tosin kunhan teet minua helpommin virkattavan ja ekologisemman lankavalinnan. Kuteita ei mene paljoa, ohutta lankaa/narua sitten vähän enemmän.

Tai kokeile samaa tekniikkaa myös muihin pyöreisiin virkkauksiin kuten:
Virkattu juutikori
Virkatut tuolinpäälliset

Hyvin se istuu parvekkeelle. Ajatuksissa oli tätäkin isompi matto, joka olisi korvannut viereisen lakanakuteesta virkatun valkoisen, mutta viisi narusatsia riitti tähän kokoon. Nyt matot ovat keskenään samankokoisia. 

Alkujaan lakanakudematto oli muuten vaaleanpunainen, mutta aurinko on haalistanut sen käytössä olleiden yli kymmenen(!!) vuoden aikana vitivalkoiseksi. Hauska nähdä tulevatko myös räsymaton tummat raidat haalistumaan ajan myötä.

Mummokoiraystävällinen kesäparveke

Aiemmin keväällä kerroin kuinka meidän koiravanhus sai hyppykiellon selkäongelmien vuoksi ja vaihdoin sängyn portaat turvallisempaan ramppiin. Kotiin on joutunut tekemään monta muutosta, jotta minimoi paikat, joissa Cora voisi itseään enempi vahingoittaa. Nyt kesän tultua muutosvuorossa oli parveke. 

Ks. pienen budjetin DIY-ramppi koiralle.

Parveke kohtaa vähintään joka toinen kesä muodonmuutoksen. On ollut meksikomaista aavikkohenkeä (koska se on vaan niiiiin kuuma pätsi helteellä, et samahan se oli sisustaa kaktushenkeen), sitten tuli raikkaapaa hedelmäboolia mansikka- ja vesimelonityynyillä. Painoin ne DIY-leimoilla itse.

Nyt ei ole nojatuoleja, ei sohvaa, ihan vaan minimalistista lattiatason henkeä. Parvekekalusteet piti purkaa, jotta koira ei pääse niihin hyppimään. Tilalle oli saatava jotain pienen budjetin taktiikalla. 

Ks. "meksikohenkinen" parveke / DIY-printit parveketyynyihin

En halunnut ostaa mitään uutta parvekkeelle. Kävi niin tai näin, ei tämä ole pysyvä ratkaisu. Joten kävi tuuri, kun bongasin ihan läheltä nettikirppikseltä käytetyn taittopatjan. Kustannus kympin, oikein hyvä. 

Patja tosin oli parvekkeelle liian pitkä, joten sitä piti leikata toisesta päästä viidenneksen.  

Sitten halusin ommella patjalle vielä oman päällisen. Tähänkään en halunnut ostaa mitään uutta vaan käytin sitä mitä sattui olemaan: päälle vanhaa haalean vaaleansinistä päiväpeiton retaletta (vihdoin sain sen käyttöön pois kuleksimasta, jes!) ja alle - voitteko uskoa - vanhaa valkoista suihkuverhoa! Ajattelin, että suihkuverho oli just hyvä. Kannatti sekin säästää. Odotti noin viisi vuotta käyttöä?

Ompelin päällisen ihan vain ylä- ja alakappaleista. Alakappaleilla tarkoitan sitä, että en tehnyt päälliseen vetskaria tms vaan ihan perinteisen taskumallin kuten teen aina sisustustyynypäällisiin. Oli helppoa, hetkessä valmista. Vaaleat sävyt on jees, eivätpä pääse auringonpaahteessa haalistumaan.

Siihen nojaksi parvekekalusteiden istuintyynyjä ja viime kesän ostotyynyt. Siniset tyynyt on itse tehtyjä, samoin vanhoista farkuista tehty pikkuviltti. Se on hyvä suoja koirankarvoille.

Katsokaa nyt tuota mummoa! Kyllä se on parvekerallia pitänyt ja nauttinut siellä aina, kun on vähänkin aurinkoa. Puhelin on täynnä tuota hymyilevää koiranassua! Mitäpä sitä ei tekisi toisen puolesta.. Vaikka vähän harmittaa, että kalusteet on purettuna niin kyllä tästä tuli yllättävän mukava. Ainakin tähän patjalle voi mennä pitkälleen pötkölleen. Parvekkeen sohva oli niin pieni, ettei se mahdollistanut pötköttelyä.

Pari kesää sitten dyykkasin jätehuoneeseen hylätyn muovisen pyykkikorin. Siitä tuli jalkarahi. Hyvä juttu etten silloin laittanut pehmustetta kiinteästi pohjaan kiinni. 

Nyt kun tuokin olisi selkävammaiselle koiralla potentiaalinen hyppypaikka, oli rahista taas tehtävä ihan vaan kori. Se toimiikin nyt hyvänä viltti- ja ekstratyynyjen säilytyskorina. Niin ne esineet ja asiat saavat kiertää ja vaihtaa ees taas käyttötarkoitustaan. Hyvä vain, että jokin juttu voi olla monikäyttöinen eikä ole sidottu vain yhteen funktioon.

Ks. pyykkikorista parvekerahi -postaus

Tapani mukaan parveke sai vain muovikasveja. Samat vanhat, ei tarvinnut istuttaa ja lapioida multaa ruukkuun. Vaikka kuinka muuten pyrin välttämään muovin suosittelemista niin ainakin nämä keinokasvit luovat vihreää ja elävää tunnelmaa ilman että syksyllä päätyisivät kompostiin. 

Kaktusruukku itse tehty, kahvipusseista taiteltu ruukku on äidin tekemä.

Ainut elävä kasvi parvekkeella on tomaatin taimen! Se on vielä kovin pieni. Viime vuonna pikkutomaatteja tuli niin etteipä niitä kaupasta tarvinnut ostaa. Kun lopulta liian kylmien öiden saavuttua oli leikattava tomaatti pois, keräsin yli sata tomaattia sisälle vielä kypsymään. Se oli ihan hillitön määrä!

Toivotaan, että tämä on yhtä hullu kuumaan parvekkeeseen kuin mitä viime vuoden tomaatti niin luvassa ois yhtä iso sato!

Tomaatin kasvua odotellessa olisi aikaa sisustaa parvekkeen lattiatason meininkiä lisää. Tämä pikkumatto on muuten lakanoista virkattu. Se on vuodelta 2011 (ks. postaus)! Kymmenen vuotta matto! Oli niitä ensimmäisiä mattoja mitä tein ja on muuten aikakautta, kun vasta ihan opettelin virkkaamaan. Ja olihan tuo myös vaaleanpunainen, vihreääkin vähän mukana. Aurinko on sen sen ihan jo valkoiseksi haalistunut. Tekisi mieli tehdä jokin uusi tilalle, mutta nyt iski niin nostalgia, että eihän tuota raakiletta raski vaihtaakaan. Olkoon, onhan se omassa kulahtaneessa olomuodossaan vielä melko hellyyttävä.

DIY: kierrätetty parvekerahi.

Meillä parvekesesonki alkaa keväällä, usein jo pääsiäisenä. Silloin se sisustetaan ja silloin siellä on kevätauringossa mukavaa. Kesällä lähinnä tukalaa. Joskus aamuisin ja iltaisin kivaa - ja näin viileämpinä päivinä. Muuten se on vain hikoilupätsi, vaikka kuinka tuulettaisi. Ja sesonki jatkuu pitkälle syksyyn. Syysiltoina on taas mukavaa istua parvekkeella. Kun lisähuone on käytössä aika pitkään, on kiva myös panostaa sen mukavuuteen.

Keväällä jo päivitin parvekkeen sisustusta, mutta sitten projekti tyssäsi. Tahdoin polttavasti jalkarahin, mutta mistään en muihin kalusteisiin sopivaa ja edullista löytänyt. En sitten mistään.

Ja kas! Sitten se tuli vastaan ihan odottamatta. Just sopivan värinen, samankaltainen ja korkeudeltaan optimaalinen!

Arvaatteko mitä? Se oli myös täysin ilmainen.

Se on pyykkikori.

Kyllä, pyykkikorista tuli jalkarahi. Vein roskia jätehuoneeseen ja siellä se oli: hylätty kori. Täysin ehjä, tuskin edes kovin likainen. Hiukan riemastuin: otan ja käännän sen nurin!

Päällystin yhden parveketyynyistä vahvalla puuvillakankaalla. Laitoihin lisäsin remmit ja vyönsoljet kiristimiksi (nauhat kulkee kantoripojen kautta). Ja voila, köyhän miehen kierrätysrahi on valmis.

Kori, dyykattu. Kangasjämätpalat uusiokäytössä, sisätyyny vanha, nauhat jämäsuikaleita ja vyönsoljet vanhoista vöistä. Kokonaisbudjetti pyöreä nolla.

Harmi ettei selkätyynyjen uutta kangasta riittänyt myös jalkarahiin. Edelliset päälliset (tein niihin printit itse, ks. postaus) olivat jo auringon haalistamat, joten oli aika tehdä uudet. Edellisissä oli voimakkaat värit, nyt päädyin jo valmiiksi haaleaan sävyyn niin ei heti aurinko niissä näy.

Eikö muuten näytä ihan vaalealta farkulta tuo kangas? Se oli jotain verhoilujämää Eurokankaan kympin pussista. Mut tuossa alla on farkkutilkkupeitteeni, se on vanhoista farkuista ommeltu.

Jotta sain nivottua rahin raitakankaan partsin ilmeeseen, lisäsin lasituksen alle sinivalkoiset raitaviirit. Ne toi samalla myös kivaa eloa ja leikkisyyttä vaalean kalseaan seinämään.

Ja jos rahi on toisen ihmisen hylkäämä likapyykkikoppa niin viirin alkuperä on sitten vielä oudompi.

Tiedättekö ne sellaiset vaaterekkiin ripustettavat lokerikot? Sellaisesta on nämä viirit leikattu. Oli käytössä joskus miekka ja kivi, kunne rikkihän se meni. Ehjät osat leikkasin talteen, koska oli kutina, että tätä muovista matskua voisi joskus tarvita.. Vuosien aikana palat tulivat vähän väliä vastaan ja aika monta kertaa olen ollut heittää ne pois - mutta hyvä etten! Nyt ne on just hyvät partsille. Kestävät hyvin sääolosuhteitakin, eivät rispaannu, haalistu tai mitään muutakaan.

Täytyy myöntää, että kun keväällä aloin miettimään parvekkeen uudistamista niin punnitsin päätöstäni pitkään: ostanko muovikasveja vai en? Kun parveke on niin kuuma mitä se meillä pahimmillaan on niin ei siellä vain yksinkertaisesti menesty mikään kiva kasvi. Ellei se sitten ole muovista.

Jokseenkin tuntui hullulta maksaa muovista lähes enemmän mitä aidoista kasveista, mutta ainakin nämä kestävät sitten kesästä toiseen. Eivätkä vaadi vettä, huolto tai mitään muutakaan. Siinä ovat, ikivihreänä.

On muuten tuo kaktusruukkukin omista kätösistä. Se on aika hauska.

Tuo riippukasvikin on muovia. Se ei ehkä ole niin aidon näköinen mitä edellisen kuvan heinäkasvit.

Trikoomakrameen tein toissa vuonna ja ananastyynykin on tuttu vuosien takaa. Uutta ovat lehtityynyt. Ne ihan ostin. Ensi kesänä voisi vuorostaan ommella uudet päälliset istuinosiin. Nyt vain käänsin ne ympäri. Kyllä ne vielä yhden kesän menee.

Ja se rahi! Voi, että olen siitä iloinen. Kuinka täydellinen löytö. Toisen roska, toisen aarre.

Corakin ihastui rahiin. Näköjään oikein pikkukoiran mentävä tähystyspaikka.

Pienellä budjetilla se parveke sai uuden ilmeen. Kyllä siinä nyt kelpaa oleilla. Ja hikoilla.

Trikoomakramee.

Joko trikookuteiset makrameet jo trendistä? Täältä tulee vielä yksi! Tein ihan pikaiseen. Oksa ja trikookuteen jämä, josta ei sellaisenaan ole riittänyt yhtään mihinkään. Leikkelin kuteen pätkiksi ja sidoin oksaan ja satunnaisille isoille solmuille. Laitoihin tein jämien jämistä isohkot tupsukaiset. Valmista tuli nopeammin kuin peukkua ehti näyttää.

Ja siinä se on nyt parvekkeella. Pikakässäilyä nollabudjetilla. Saa roikkua partsilla, kunnes menee huonoksi. Ja mummokoirakin tuli kuvausrekvisiitaksi. Kyllä vielä tarkenee pilkkiä ilta-auringossa!

Olkoon alkanut uusi viikko aurinkoinen ja elokuisen lämmin!

Betonitarjotin.

Parvekkeella on hyvä olla apurina tarjotin. Saa kuskattua astioita tai saa vakautta sohvatyynylle. On myös hyvä, jos se ei ois ihan susiruma. Nätti, sievä ja ehjäkin vielä. Tämä ei oo. Kuvio on ihan kiva, tykkään kukista, mutta värit ovat liian retrot. Ja onhan tuossa repäisykulmakin reunassa valmiina..

Mietin, että millä sitä tarjottimen vielä päällystäisi. Kun veti tämän hyllypaperin pois, alta paljastai vihreä servettipäällystys. Kääk. En sitä muistanutkaan. Pinta jäi rosolle kuin kallio konsanaan. Siinä ei paperipäällystykset enää auta.

Mutta entäs betoniefektipasta? Sillä saa rosot piiloon ja kivan harmaan pinnan tilalle. Purkissakin oli just sopivasti pastaa jäljellä. Vähän oli jo kuivunutta, joten oli hyväkin, että hoksasin ottaa sen käyttöön. Muuten olisi purkkiinsa jäänyt.

Tarjottimesta tuli taas asteen sievempi. Toiselta puoleltaan se on ihan alkuperäinen, mitä nyt naarmujen peitossa. 

Alkaa vain olla parveke hiukan liiankin harmaa, ainoa väriläiskä parveketyynyjen lisäksi on tämä pöhkö tonttu. Dyykkasin sen muuttotyhjennetystä toimistosta itselleni. Ei mennyt tonttu kaatopaikalle, se muutti meille!

// Parveketyynyjen itsetehdyillä leimasimilla tehdyt kaktus-, mansikka-, kirsikka- ja vesimeloniprintit esitelty tässä postauksessa.