DIY: kierrätetty parvekerahi.

Meillä parvekesesonki alkaa keväällä, usein jo pääsiäisenä. Silloin se sisustetaan ja silloin siellä on kevätauringossa mukavaa. Kesällä lähinnä tukalaa. Joskus aamuisin ja iltaisin kivaa - ja näin viileämpinä päivinä. Muuten se on vain hikoilupätsi, vaikka kuinka tuulettaisi. Ja sesonki jatkuu pitkälle syksyyn. Syysiltoina on taas mukavaa istua parvekkeella. Kun lisähuone on käytössä aika pitkään, on kiva myös panostaa sen mukavuuteen.

Keväällä jo päivitin parvekkeen sisustusta, mutta sitten projekti tyssäsi. Tahdoin polttavasti jalkarahin, mutta mistään en muihin kalusteisiin sopivaa ja edullista löytänyt. En sitten mistään.

Ja kas! Sitten se tuli vastaan ihan odottamatta. Just sopivan värinen, samankaltainen ja korkeudeltaan optimaalinen!

Arvaatteko mitä? Se oli myös täysin ilmainen.

Se on pyykkikori.

Kyllä, pyykkikorista tuli jalkarahi. Vein roskia jätehuoneeseen ja siellä se oli: hylätty kori. Täysin ehjä, tuskin edes kovin likainen. Hiukan riemastuin: otan ja käännän sen nurin!

Päällystin yhden parveketyynyistä vahvalla puuvillakankaalla. Laitoihin lisäsin remmit ja vyönsoljet kiristimiksi (nauhat kulkee kantoripojen kautta). Ja voila, köyhän miehen kierrätysrahi on valmis.

Kori, dyykattu. Kangasjämätpalat uusiokäytössä, sisätyyny vanha, nauhat jämäsuikaleita ja vyönsoljet vanhoista vöistä. Kokonaisbudjetti pyöreä nolla.

Harmi ettei selkätyynyjen uutta kangasta riittänyt myös jalkarahiin. Edelliset päälliset (tein niihin printit itse, ks. postaus) olivat jo auringon haalistamat, joten oli aika tehdä uudet. Edellisissä oli voimakkaat värit, nyt päädyin jo valmiiksi haaleaan sävyyn niin ei heti aurinko niissä näy.

Eikö muuten näytä ihan vaalealta farkulta tuo kangas? Se oli jotain verhoilujämää Eurokankaan kympin pussista. Mut tuossa alla on farkkutilkkupeitteeni, se on vanhoista farkuista ommeltu.

Jotta sain nivottua rahin raitakankaan partsin ilmeeseen, lisäsin lasituksen alle sinivalkoiset raitaviirit. Ne toi samalla myös kivaa eloa ja leikkisyyttä vaalean kalseaan seinämään.

Ja jos rahi on toisen ihmisen hylkäämä likapyykkikoppa niin viirin alkuperä on sitten vielä oudompi.

Tiedättekö ne sellaiset vaaterekkiin ripustettavat lokerikot? Sellaisesta on nämä viirit leikattu. Oli käytössä joskus miekka ja kivi, kunne rikkihän se meni. Ehjät osat leikkasin talteen, koska oli kutina, että tätä muovista matskua voisi joskus tarvita.. Vuosien aikana palat tulivat vähän väliä vastaan ja aika monta kertaa olen ollut heittää ne pois - mutta hyvä etten! Nyt ne on just hyvät partsille. Kestävät hyvin sääolosuhteitakin, eivät rispaannu, haalistu tai mitään muutakaan.

Täytyy myöntää, että kun keväällä aloin miettimään parvekkeen uudistamista niin punnitsin päätöstäni pitkään: ostanko muovikasveja vai en? Kun parveke on niin kuuma mitä se meillä pahimmillaan on niin ei siellä vain yksinkertaisesti menesty mikään kiva kasvi. Ellei se sitten ole muovista.

Jokseenkin tuntui hullulta maksaa muovista lähes enemmän mitä aidoista kasveista, mutta ainakin nämä kestävät sitten kesästä toiseen. Eivätkä vaadi vettä, huolto tai mitään muutakaan. Siinä ovat, ikivihreänä.

On muuten tuo kaktusruukkukin omista kätösistä. Se on aika hauska.

Tuo riippukasvikin on muovia. Se ei ehkä ole niin aidon näköinen mitä edellisen kuvan heinäkasvit.

Trikoomakrameen tein toissa vuonna ja ananastyynykin on tuttu vuosien takaa. Uutta ovat lehtityynyt. Ne ihan ostin. Ensi kesänä voisi vuorostaan ommella uudet päälliset istuinosiin. Nyt vain käänsin ne ympäri. Kyllä ne vielä yhden kesän menee.

Ja se rahi! Voi, että olen siitä iloinen. Kuinka täydellinen löytö. Toisen roska, toisen aarre.

Corakin ihastui rahiin. Näköjään oikein pikkukoiran mentävä tähystyspaikka.

Pienellä budjetilla se parveke sai uuden ilmeen. Kyllä siinä nyt kelpaa oleilla. Ja hikoilla.