Karkkipapereista toilettilaukku

Karkkiaaaa!

Nämä mansikkadumlet ahmin aikoja sitten ja laitoin jemmaan. Viime viikolla hetkeä ennen viikonloppureissuun lähtöä tuli pakottava nyt-heti-tarve uudelle, isommalle toilettilaukulle - karkkipapereista!

Olen tehnyt aiemminkin karkkipapereista pussukoita, ks. postaukset: Keltainen Dumle-pussukka / Marianne-pussukka ja tutoriaali vuosimallia 2011 / Geisha-pussukka / Ekstrana päälle "Ideoita karkkipapereista"-koostepostaus - yksittäisistä jäljelle jäävistä karkkipapereista voi tehdä vaikkapa jääkaappimagneetteja tai nappikorvakorut, nam!

Karkkipapereista ompelu kankaaksi on hauskaa. Ensimmäinen vaihe on kaikista hauskinta, kun saa pläntätä karkkipaperit kontaktimuoviin kiinni.

Tässä palat: isot sivukappaleet, laitoihin sivusuikaleet ja pohjakappale.

Mutta sitten oh no...

"Hei, teenpä samalla uuden karkkipaperipussukkatutoriaalin" muuttuikin täydelliseksi FAIL-kategoriaksi:

Jotta paperit pysyvät kontaktimuovissa kiinni, on muovi vuoritettava. Ja homma kusi täysin.

(Kuvassa mustat kappaleet sisätaskuja.)

Koska tässä vaiheessa huomasin, että ei tämä ollutkaan yhtään hauskaa. Ostin piheydessäni halvempaa kontaktia ja näköjään ompelukone ei tykännyt yhtään tästä muovista. Oli niin liukasta, mutta silti jokseenkin tosi tahmasta? Vastaavaa ongelmaa ei ole ollut aiemmin. 

Yleensä "kangaspalojen" ristiin ja rastiin tikkaus vuoren kanssa sujuu ihan hyvin, mutta nyt jo sylttäs niin, että meinasin luovuttaa. Päätin kuitenkin, että kyllä tästä toilettilaukku tulee vaikka liimata pitäisi.

Jätin sivukappaleet pois ja yksinkertaistin mallia. Jätin myös sisätaskut pois. Mitäs sitä turhia hienostelemaan sisäpuolen kanssa, kun ei tullut ulkokuorestakaan priimaa vaan ihan kauheeta suttua.

Saumat pysyy ihan hyvin, mutta kontaktin päällä olevat ompeleet katkeilevat ja irtoavat ihan pelkästä katseesta. Ei siis paljoa katsella läheltä. Kunhan nyt saumat pitää kutinsa et sisus ei leviä kassiin niin se saa nyt riittää. Asiansa ajaa, mutta ei siitä nättiä tullut. No kerroinpa silti tänne. Ensi kerralla valitsen paremman ja tutun kontaktin. Näköjään niissäkin on tosi isoja eroja. Tai ehkäpä vihdoin kokeilen sitä kristallimuovia mitä niin moni kehuu?

No on se ainakin aika herkullisen värinen jos ei muuta.

Oispa karkkia.

DIY: Työkalurulla (lahjaidea miehelle)

Eilen avomiehellä oli synttärit. Tein sille pienen lahjan. Tuntui kovin pieneltä ja niin vaivattomalta tehdä, että ensin ajattelin etten edes postaa tätä - mutta jos kuitenkin! 

Tämä voi olla hyvä idea niille, jotka pian alkavat pohtimaan joululahjaideoita. Ja isänpäiväkin on tässä välissä vielä tuloillaan. Vastaava DIY-lahja on varmasti hyvä monelle isälle, isoisälle tai kumppanille.

Ja mikä se on?

Se on työkalurulla! Avomies harrastaa maantiepyöräilyä ja jo kesällä mainitsi, että "sellainen jonkinlainen rulla olisi hyvä" sen sijaan, että kaivaa pussukasta pyörän työkaluja. Ja maantiepyöräilyssä on aina oltava mukana hätäsimmät korjausvehkeet, jos ilmenee jotain haittaa pyörään.

Ja miten se toimii?

Näin! Kirjaimellisesti homma rullalle. 

Tavarat taskuihin, sitten rullalle kuin kebabrulla ja lopuksi tarranauhalla kiinni.

Ja pikatutoriaali: DIY-Työkalurulla

Rullaan sopii mikä vain vahva kangas, vaikkapa vahakangas. Itse käytin ulkokäyttöön tarkoitettua polyester pvc:tä, koska ajattelin sen olevan kestävä, miehekäs ja helposti puhdistettava (jos laittaa maahan ja menee likaiseksi, niin voi vain rätillä pyyhkäistä). Matsku on myös kevyttä eikä tarvitse vuoritusta.

Pitkiltä sivuilta voi joko kääntää laidat taskuiksi tai sitten ne voi leikata erillisistä pitkistä suikaleista. Pitkä sauma kiinni ja sitten päälle vain taskujen tikkaus (ja pari kirosanaa päälle, koska ommel oli väliin ihan sutta ja sekundaa). Tarvittaessa voi lisätä vaikka vetskaria tai kuminauhalenksua sen mukaan mitä rullaan tarvitsee laittaa. (Itse lisäsin myöhemmin miehen pyynnöstä yhden kuminauhalenkin jonkin en-tiedä-minkä-työkalun stoppariksi, ettei valahda kyydistä pois). 

Lopuksi lisätään suikale, johon ommellaan tarranauhan vastakappale. Toinen puolisko rullan ulko- eli päälipuolelle. Tarranauhaa kannattaa olla reilu pätkä, jotta menee kivasti rullalle oli taskut sitten tyhjät tai ihan täynnä.

Tuntui "liian vähältä" antaa rulla sellaisenaan, joten täytin taskuja miehen lemppareilla. 

Rullaahan voi täyttää millä tahansa korjaussarjalla saajan mukaan,

Kahdesta taskusta löytyi myös melkoiset sukat! Niissä on meidän koira! En kestä, nää on niin hienot (ja kuosi erityisesti toisessa parissa psykedeelisen kammottavat siksi, että kirkkaat värit maantiepyöräilyssä auttavat pyöräilijää näkymään autoilijoille paremmin). 

Tilasin sukat Kaiffarista (ei maksettu mainos, ihan itse ostin). 

Varaslähtö joulukorttiprojektiin osa 2.

Jo nyt on todellakin maailman kirjan sekaisin!

Ensin se iski ennen pääsiäistä ja sitten nyt eilen pahimman syyskaatosateen aikana. Katsoin ikkunasta ulos eikä totesin, että jaa - tänään pysyn sisällä ja..askartelen! En tiedä miksi, mutta tuli pakottava tarve paperiaskarrella. 

Ja koska en keksinyt mitään muutakaan järkevää niin sitten jatkoin varaslähtöäni jouluun. Ennen pääsiäistä askartelin 30 hyväntekeväisyyteen menevää joulukorttia (ks. postaus) ja nyt otin työn alle 20 lisää!

Ja tällaisia niistä sitten tuli. Paketteja, paljon paketteja!

Helppoja, yksinkertaisia ja täysin kierrätysmatskuista tehdyt kortit. Ja vaikka on simppelin niin silti korteissa on hiukan ns. sormituntumaa. Vähän kun jotain kietoo tai solmii niin heti tulee hitusen ikään kuin kolmiulotteisuutta korttiin. Joulupaketti on myös hyvä korttiaihe, koska se tuskin loukkaa aiheena ketään (kortit menevät ikääntyneille vanhainkotiin ja esim. en lähtisi korttiin laittamaan uskonnollisia aiheita tai vaikkapa sydämmellisiä lapsia - jos vaikka perhe on etääntynyt ja ikävä on kova niin siitä kortista tulisi enemmän surkua kuin iloa).

Paketteja vierekkäin, paketteja päällekkäin!

Tästä kortista ehkä tuli suosikkini, koska joulutervehdys tuli jotenkin kivasti. Hyväntekeväisyyteen meneviin kortteihin on kiva kokeilla myös muita käsialoja, koska kun kortti menee tuntemattomalta tuntemattomalle niin eihän käsialan tarvitse olla se "oma" käsiala.

Ja näin tein kortit:

DIY: HELPOT JOULUKORTIT

Leikkelin erilaisia laatikoita kartonkijämistä (kartonkia tai pahvia, ohut paperi ei sovellu, koska antaa langan kanssa periksi). Jaoin neliöitä väritrioiksi ja solmin jokaisen ympärille jämälankaa. Liimasin paketit erilaisiksi sommitelmiksi askarteluliimalla (kostea liima eli erikeeper on hyvä, puikkoliima ei riitä) ja laitoin hetkeksi kunkin kortin kirjapainon alle kuivumaan (jotta kuivuu suoraan ilman, että pohja lähtee kupruun). Lopuksi tussasin päälle toivotuksen.

Tein näihin saman mitä keväisiin joulukortteihin: liimasin taakse joulurunon. Joulurunot loppuivat ja kuuten korttiin kirjotin sen käsin. Palautu kyllä heti mieleen se kuinka viime jouluna kirjoitin kaikkiin 50 joulukorttiin runon JA toivotuksen käsin. Se oli todella piinallista. Tuntui, että vaikka kuinka kirjotti, ei korttipino hupene. Liimaamisella pääsi vähemmällä. Toki ei yhtä persoonallista ja henkilökohtaista, mutta jossain on joustettava.

Ks. tästä vuoden 2019 hyväntekeväisyyskortit.

Sarjatuotantona pinkka valmiina jouluun! Eli yhteensä 50 korttia, DONE! 

Jouluun onkin enää kolme kuukautta aikaa. En varmasti koskaan ole tehnyt jouluasioita näin hyvissä ajoin valmiiksi. Yksi asia "jouluruuhkasta" tehty, jes.

Haastan sinutkin askartelemaan kortteja, joilla voit ilahduttaa ikääntyvää ihmistä! Tämä malli on ainakin niiiiiin helppo joulukortti, että ei ole syytä miksetpä? 

Sormineulottu timanttipeitto (+ ohje).

"Timanttinen peitto - se on siis timanttipeitto! Tämä unelman muhkea ja hattaraisen pehmeä pikkupeitto koiramummun alla on nimeltään timanttipeitto."

Näin kuvailin timanttipeittoa viime vuonna (ks. postaus). Sen jälkeen aika ajoin muutamat ihmiset ovat kyselleet ohjetta sähköpostitse. Alkuperäinen ohje julkaistiin Kauneimmat Käsityöt -lehdessä (nro 3/19). Nyt koska uusin sähköpostikyselijä ei jostain syystä voinut vastaanottaa ohjettani sähköpostitse, päätin "vapauttaa" ohjeen blogiin kaikkien saatavaksi!

Peitto on siis ns. sylipeitto - toki suuremmankin voi tehdä (ks. ohje), mutta tämä pienikokoinen peitto ainakin valmistuu näppärästi vaikka yhteen iltaan. Lankana on pehmoinen silmukkalanka ja sen työstäminen sormin on kyllä mukavaa. 

Eli tätä ei virkata, ei neulota, ei solmita - silmukkalangan työstöä taidetaan suomeksi kutsua sormineulonnaksi, mutta itse sanoisin tätä enemmänkin sormipujotteluksi. Langassa on siis lenkkejä, jotka ovat ns. valmiita silmukoita. Lenkit pujotettaan toistensa yli, ali, limittäin jne ja koko työtä työstetään varsinkin peitoissa vain oikealta puolelta vaakatasossa aina suuntaa laidassa vaihtaen vähän kuin kudonnassa.

OHJE: Timanttipeitto

Koko: Sylipeitto 80 x 80 cm. Voit kasvattaa tai pienentää peiton kokoa lisäämällä tai vähentämällä mallikerran verran (10 silmukkaa).
Lanka: Sylipeittoon Alize Puffy -silmukkalankaa noin 4 kerää

Sormineulonta (tai -pujottelu): Pujottele silmukkalankaa sormin pöydällä tai tee työ sylissä. Työn oikea ja nurja puoli ovat erilaiset. Työ sormineulotaan oikealta puolelta. Yhdistä uusi kerä edelliseen leikkaamalla kerän viimeinen ja ensimmäinen silmukkalenkki auki aloituksen tapaan ja solmimalla langanpäät umpisolmulla.

Jos tämä parin vuoden takainen (ainakin kädentaitomessujen) hittilanka on sinulle uusi tuttavuus, alkuun voi olla hyvä harjoitella ees taas silmukointi ihan pienellä pätkällä. Youtubesta löytyy myös hyviä ohjevideoita pujotteluun. 

Alku voi olla peitossa hankala, kun silmukkalanka on kierteellä ja ei vielä hahmota kuvioiden suuntaa. Jos tulee virheitä, älä huoli, silmukat voi purkaa erittäin helposti, vetää vain laidasta silmukat irti edellisestä rivistä.

OHJE: Timanttipeitto

Aloitus: Avaa langan ensimmäinen silmukkalenkki suoraksi langanpääksi leikkaamalla lenkin sidelanka poikki silmukan välistä. Laske langasta 30. ja 31. silmukoiden välinen taitekohta. Aseta 30 ensimmäistä silmukkaa suoraksi eteesi niin, että langanpää jää vasemmalla. Aseta aloitusketjun silmukat ylöspäin. Vapauta lankaa kerältä vähintään aloitusketjun verran 30. ja 31. silmukoiden taitekohdasta kohti vasempaa. Aloita sormineulonta oikealta vasemmalle.

1. krs: Pujota 31. silmukka 30. silmukan läpi takakautta (perussilmukka). Pujota samoin kaksi seuraavaa (= 29. ja 28. s). Risti kaksi seuraavaa silmukkaa (= 27. ja 26. s) keskenään niin, että vasen tulee oikean silmukan päälle. Pitele ristityt silmukat paikoillaan vasemmassa kädessä ja pujota oikealla kädellä seuraavat kerältä tulevat silmukat takakautta ristittyjen silmukoiden läpi, ensin päällimmäisen ja sitten alemman silmukan läpi. Risti kaksi seuraavaa silmukkaa (= 25. ja 24. s) keskenään peilikuvana niin, että oikea tulee vasemman silmukan päälle. Pujota seuraavat kerältä tulevat silmukat takakautta ristittyjen silmukoiden läpi, ensin alemman ja sitten päällimmäisen silmukan läpi. Pujota kolme seuraavaa (23., 22. ja 21. s) perussilmukoilla ilman ristimistä kuten alussa. Toista *-* krs loppuun.

2. krs: Älä käännä työtä vaan jatka pujottelua vasemmalta oikealle. *Tee 2 perussilmukkaa. Risti vasen alakautta oikealle. Tee 2 perussilmukkaa. Risti vasen päältä oikealle. Tee 2 perussilmukkaa.* Toista *-* krs loppuun.

3. krs: Jatka oikealta vasemmalle. *Tee 1 perussilmukka. Risti oikea alakautta vasemmalle. Tee 4 perussilmukkaa. Risti oikea päältä vasemmalle. Tee 1 perussilmukka.* Toista *-* krs loppuun.

4. krs: Jatka vasemmalta oikealle. *Risti vasen alakautta oikealle. Tee 6 perussilmukkaa. Risti vasen päältä oikealle.* Toista *-* krs loppuun.

5. krs: Jatka oikealta vasemmalle. *Risti oikea päältä vasemmalle. Tee 6 perussilmukkaa. Risti oikea alakautta vasemmalle.* Toista *-* krs loppuun.

6. krs: Jatka vasemmalta oikealle. *Tee 1 perussilmukka. Risti vasen päältä oikealle. Tee 4 perussilmukkaa. Risti vasen alakautta oikealle. Tee 1 perussilmukka.* Toista *-* krs loppuun.

7. krs: Jatka oikealta vasemmalle. *Tee 2 perussilmukkaa. Risti oikea päältä vasemmalle. Tee 2 perussilmukkaa. Risti oikea alakautta vasemmalle. Tee 2 perussilmukkaa.* Toista *-* krs loppuun.

8. krs: Jatka vasemmalta oikealle. *Tee 3 perussilmukkaa. Risti vasen päältä oikealle. Risti vasen alakautta oikealle. Tee 3 perussilmukkaa.* Toista *-* krs loppuun.

Toista 1.–8. krs:n mallikertaa kunnes peitto on hiukan venytettynä neliön kokoinen.

Päättely: 

Päättele vasemmalta oikealle 8. krs:n avoimet silmukat. Pujota sivusuunnassa vasemmalta laskettuna toinen silmukka ensimmäisen läpi, kolmas toisen läpi, neljäs kolmannen läpi.. jatka näin krs loppuun. Kun jäljellä on viimeinen silmukka, pujota reunassa odottava lanka sen läpi. Katkaise lanka. Päättele langanpäät nurjalle. Ompele langanpäät vielä muutamilla pistoilla kiinni, jolloin ne eivät purkaudu käytössä.

Peitto on pysynyt hyvänä. Se on meillä tosin lähinnä "sisustuspeittona" nojatuolilla tai joskus sohvan reunalla. Vältän (ja suosittelen muitakin välttämään) silmukkalangasta sellaisten töiden tekemistä, joita tarvitsisi useinkin pestä. Lankahan on 100 % polyesteriä eli "yhtä pahis" kuin fleece ja siitä irtoaa mikromuovia. Ja en ole varma muutenkaan minkälaisena moni pujottelumalli selviytyisi konepesusta? Vähintäänkin se pitäisi pestä Guppyfriend-pesupussissa, joka estää mikromuovien pääsyä pesukoneesta pois.

Mutta materiaalista huolimatta peitto on edelleen hyvin timanttinen, niin tuntumaltaan kuin tyyliltään.

Kasvata hedelmästä kasvi osa 1.

Tällä viikolla on vietetty ruokahävikin viikkoa. Hävikkiviikon innoittamana esittelen piiiiiiiitkän postauksen piiiitkään vireillä olleista kokeiluista - kuinka kasvattaa ruokahävikistä omia viherkasveja!

Eli yksinkertaisemmin: kasvata kasvi nollabudjetilla. Mitä suotta ostamaan kalliita viherkasveja, jos biojätteeseen menevästä hävikistä eli hedelmien rippeistä voi kasvattaa omia kasveja? Tottakai se on hitaampaa ja vaikeampaa, mutta niin paljon antoisampaa. Siinä samalla epäonnistumisen ja onnistumisen seassa oppii vaikka ja mitä! 

Joten here we go: KASVATA ITSE KASVIT HEDELMISTÄ!

Ennen kuin lähden avaamaan mistä ja miten mitähähtäh niin lähdetään liikkeelle siitä itselle tutusta ja turvallisesta: saanen esitellä tässä on avokadopuuni. Tämä taitaa olla minun kolmas vai neljäs avokado? Ei suurin, ei tuuhein, mutta pitkäikäisin. Edelliset syystä tai toisesta heittivät vuoden jälkeen veivinsä. Alalehdet vähän tässäkin jotain urputtavat, mutta silti uutta lehteä pukkaa koko ajan.

Avokadopuu on helppo kasvattaa itse. Homma lähtee avokadon puhdistetusta siemenestä. Se itää hitaasti, mutta kärsivällisen odotuksen jälkeen varsi ja suuret lehdet kasvavat kohisten. Avokadopuu on hintelä kaveri, joka tykkää kapeasta ja syvästä ruukusta (sillä on pitkä ja vahva juuri). Se on aika juoppo ja ilmaisee kyllä heti nuupauttamalla lehdet milloin on jano. Kun kastelee, se taas virkistyy.

Katso tästä postauksestani ohjeet kuinka kasvatat avokadopuun siemenestä.

Aikaisemmin olen siis kasvattanut vain avokadopuita ja kokeillut sitruunan kasvattamista (ks. kasvatuspostaus, mutta se kuoli pian kasvun jälkeen.

Keväällä tutustuin lisää: mitä eksoottisia kasveja voisi kasvattaa itse? Kaivelin googlen knoppeja ja päädyin ostamaan kasvatus mielessä kotiin kiiviä, ananaskirsikoita ja karambolaa!

Katsotaan miten kasvattamiset onnistuivat:

DIY: KASVATA KIIVISTÄ KASVI

Löysin ohjeistusta, jonka mukaan kiivin siemenet huuhdellaan lasissa ja kaikki itämiskelpoiset laskevat lasin pohjalle. Check, sinnehän ne kaikki valahtivat. Eli näyttää lupaavalta?

DIY: KASVATA ANANASKIRSIKASTA KASVI

Halkaisin yhden ananaskirsikan ja poimin pinseteillä siemeniä. Näitä en käyttänyt lasissa kuten edellisiä.

KIIVI JA ANANASKIRSIKKA - miten kävi?

Eka yritys: Idätin sekä kiivin että ananaskirsikan siemeniä kostutetulla talouspaperilla viilipurkeissa kelmun alla. Tulos: Hyvä startti kuivui heti alkuunsa, koska unohdin tietenkin kastella paperia lisää. D'oh. 

Toinen yritys: Aloitin alusta, onneksi oli kiivejä ja ananaskirsikoita lisää. Nyt pidin homman tarkkana ja paperin kosteana. Tulos: NE HOMEHTUIVAT. Oli sitten kosteutta kahden yrityksen edestä.

Kolmas yritys: Laitoin siemenet suoraan multaan. Kiiveissä ei tapahtunut ei yhtään mitään, mutta ananaskirsikka lähti kasvamaan! Viidessä päivässä iti, puolentoista viikon päästä siirsin munakennoista alut ruukkuun.

Kovin hintelää on vielä. Lähti vilkkaasti kasvuun, mutta sitten kasvu tyrehtyi. Kuukauden päästä yhtäkkiä lähti pukkaamaan ihan uuttapientä alkua lisää (ks. vasen kuva). Sen jälkeen osa on nuupahtanut pois, osa vielä sinnittelee. Huonolta näyttää. (Etenkin kuvassa, jossa pintamulta päässyt kuivumaan.) En silti vielä luovuta, yhdessä varressa on nyt peukalon kokoiset lehdet. Laitan kaiken toivoni siihen.

Ananaskirsikasta pitäisi kasvaa rönsyinen kasvi, jonka kasvua voi ohjata narulla ja joka kestää hyvin latvomista. Seurataan miten käy. Helposti sitä ainakin laittaa uutta alkua tulemaan, jos tämä tyssää.

DIY: KASVATA KARAMBOLASTA KASVI

Karambola on jännä kaveri. Tähdenmuotoinen, vähän kummallinen ja maultaan aika parfyymimainen (voiko niin kuvailla edes makua?). Itse karambolasta tein smoothien. Ehjät siemenet poimin hedelmälihasta talteen.

Pientä putsausta, pintakuivatus ja sen jälkeen siemeniä liotetaan vedessä huoneenlämmössä. Itse liotin noin 1,5 vuorokautta. Sen jälkeen siemenet voi laittaa multaan.

Puolitoista viikkoa meni, olin jo menettää malttini kun mitään ei tapahtunut. Sitten YKSI ALKU pinnisti mullan läpi. Voitto! Odottelin vielä viikon vähän päälle, että alun uskalsi laittaa ruukkuun.

Karambola lähti kasvuun kesäkuussa. Se selkeästi nautti kesäkuun lämmöstä ja oli koko ajan kovin janoinen. Se kasvoi kohisten, joka päivä huomasi muutosta. Laitoin tosin alun ihan liian isoon ruukkuun. Siihen ympärille kun ujutin lähtemättömiä siemeniä, jos olisivat vähän myöhemmin lähteneet kasvamaan. Mutta toive oli turha, yksin pikku taimi yritti selvitä isossa ruukussa.

Heinäkuussa näytti heikolta. Karambola ei kasvanut enää. Liekkö heinäkuun koleus olikin järkytys? Yritin piristää ravinteilla ja siitä se hetkeksi virkosikin, kasvatti uuden oksan ja sitten kun elokuussa yhden yön kävin muualla reissussa niin takaisin kotiin tullessa karambola oli ihan nuupahtanut ja keltainen. Ei yhtä yötä kestänyt ilman valvontaa! Yritin hupulla ja ravinteilla elvyttää, mutta kyllä se kuoli, ei enää vettäkään lautaselta imenyt mihinkään, vaikka juuri vaikutti kuitenkin olevan virkeä. 

Harmittaa, karambola lähti niin lupaavasti ja oli jännittävä seurata sitä. Joskus kokeilen vielä uudestaan.

DIY: KASVATA GRANAATTIOMENASTA KASVI

Monta epäonnistumista, mutta kokeillaan vielä tämä! Granaattiomenan pitäisi olla "helppo ja nopea". Riittää, että huuhdellaan ja laitetaan multaan hupun alle. "Itää muutamassa päivässä". Yeah, right..

Siemeniä multaan ja ne homehtu nopeammin kuin ehdin edes kastella niitä.

Uusi yritys.

Jos kerran homentuu, voisiko hedelmälihan kuoria? Löysin vinkin, jossa siemen pestään kunnolla, "hierotaan" ja jäljelle jää tuollainen pikkuruinen siemen. Kukapa on ajatellut, että tietenkin hedelmälihan alla on ihan siemenen näköinen asia piilossa?

Paperia sumutetaan kosteaksi, siemenet keskelle ja paperi taitellaan ja kostutetaan nätiksi paketiksi. Pistetään pussiin ja puhalletaan ilmaa sisään. "Näin siemen itää superhelposti."  Yeah, right..

Mikä on kun mulla itää vain home? Paperiin ilmestyi kahdessa päivässä "nätti" alku mustia höteröitä. Olivat kyllä ihan omalla tavallaan nättejä, mutta ei tätä nyt haettu! 

Päätin luovuttaa koko homman. Kaikki kuivuu tai homehtuu. 

Eka multaan laitettu yritys oli jäänyt lavuaarin reunalle, koska en ollut jaksanut tehdä mullalle mitään. Kun olin siirtämässä sitä pois (noin 2 viikon päästä multaan laitosta), huomasin et homeen välistä pilkisti jotain! KAKSI ALKUA! 

Lusikalla homeet pinnasta veks, ruukku ikkunalaudalle ja pari ilon tanssia. Mikä yllätys! Granaattiomena halusikin vähän omaa rauhaa eikä päivittäistä kyttäystä. Kun vähän hylkäsi oman onnensa ojaan niin siitähän se lähti sitten.

Muutama viikko toiveikasta kasvatusta ja nyt tilanne on tässä! Terhakasta kasvua sanoisin.

Vihdoin kunnon onnistuminen! Odotan, että vielä kasvaa. Jatkoreportaasia tulossa.

Ja kaiken muun DIY-kasvattelun lomassa koko kesä on kasteltu myös parvekkeella tomaattia. Se vasta juoppo on! Saavikaupalla vettä. Mutta satoakin on tullut. Laskin, että reilusti yli 50 tomaattia on jo napsittu. Vielä toiset 50 varmaan tulossa mikäli säät pysyvät sellaisina, että ehtivät vielä kypsyä kunnolla.

Mitähän kasvia seuraavaksi kokeilisi? Ootko kokeillut kasvattaa jotain itse? Jos sulla on vinkkejä kuinka onnistua niin kerro toki!

DIY: Heilurikortti - helppo korttitekniikka

Kyllä lahjassa aina kortti "pitää" olla, eikö vain?

Tämän heilurikortiksi nimeäni malli syntyi ihan kokeilunhalusta. Viime aikoina tai vuosina korttityylini on mennyt ajottain hyvinkin minimalistiseksi. Simppeliä, usein ihan tussein ja ehkä yhdellä koristepaperilla tai muulla koristelulla. Nyt tahdoin välillä kokeilla jotain ihan uutta korttitekniikkaa - ihan kunnolla askarrellen liiman, teipin ja muiden kumppanien kanssa!

OHJE: Helppo heilurikortti

Heilurikortti - mitä tarvitset?

Avattavan korttipohjan, koristekartonkia (tai vahvaa koristepaperia), siimaa, teippiä ja liimaa.

Välineiksi riittää sakset, harppi ja tarpeen mukaan viivoitin.

Ja näin teet sen:

1. Piirrä korttipohjaan harpilla ympyrä. Leikkaa ympyrä veks.

2. Leikkaa kartongista tai paperista korttipohjaa pienempi suorakulmio, aseta se kortin päälle (älä liimaa vielä), voit käyttää apuna vaikka klemmareita pitämään kartonkia paikallaan. Piirrä korttipohjan ympyrän paikka kartonkiin (nurjalle puolelle). Leikkaa ympyrä pois.

3. Leikkaa kaksi pienempää ympyrää joko yhdestä tai kahdesta eristä kartongista. Aseta siima toisen ympyrän nurjalle puolelle. Teippaa paikalleen. Liimaa toinen ympyrä päälle. Tähän ei välttämättä liimapuikko riitä, käytä silloin kosteampaa askarteluliimaa apuna.

4. Leikkaa hukkapaloista kaksi suikaletta ja tee niihin laitoihin pari lovea. Näistä tulee stopparit siimalle (jos liimaa/teippaa suoraan korttipohjaan niin todennäköisesti eivät pysy vaan luisuvat välistä pois). Kiedo siiman päät suikaleiden ympäri ja lukita päät lovien avulla. Liimaa stopparisuikaleet korttipohjaan ympyrän ylle ja alle niin, että pienempi ympyrä jää aukon ihan keskelle. 

5. Liimaa päälle leikattu kuviokartonki ja anna kuivua. Koristele vielä korttia mieleiseksi. Kirjoita korttiin teksti - mutta älä suoraan ympyrän kohdille, vaan teksti kannattaa tietenkin sijoittaa niin ettei se ympyrästä näy.

Ja heilurikortti on valmis!

Ja niin se pallo pyörii keskellä! 

Kun kortin avaa, pienempi ympyrä lähtee liikkeelle. Siimaa silmä ei juuri havaitse, joten liike tekee kortista hitusen erikoisemman.

Tästä tuli hauska. Eri tyylein, muodoin ja kuvioin heiluri mahdollistaa vaikka minkälaisen kortin. Ja ei ollut vaikeata. Valmistuu nopsasti ja lopulta aika vähin materiaalein. Pitää kokeilla tätä tyyliä joskus toistekin.

 

Hybridikäsityö - yhdistetyt tekniikat

 

Hydridikäsityö - oletko kuullut sellaisesta?

Hybridi, se on yhdistelmä ja käsitöissä viitaten kahden (tai vaikka useamman!) käsityötekniikan yllättäväkin yhdistelmä. Tässä hybridikäsityössä on yhdistelmänä kovaa ja pehmeää. Usein harvemmin yhdessä nähtävät. Eli kovaa eli savea (ilmakuivuvaa massaa) ja pehmeää eli virkattua lankaa.

Aluksi työn puolivälissä kippo ei näytä vielä kummoiselta.

Ennen hyridityövaihetta siinä oli vain kuivuvaa massaa. Muovailin massan (samasta massasta kuin tämä maljakkoni, ks. postaus) pahvilieriön päälle. Ajattelin, että pahvi antaa hyvän tuen ja pohjan kipolle. Reunoja (tässä ei ollut tavoitteenakaan 100 % tasaisuus, koska se olisia ollut aika mahdottomuus saada aikaan) jatkoin ilman pahvisisusta, jotta sain reunaan tökättyä reiät. Niitä piti kuivumisen aikana pukkailla pari kertaa etteivät kuivuessaan kutistu liian pieneksi.

Kun kippo oli kuivunut ja kovettunut täysin, otin virkkuukoukut esiin. Pienemmällä koukulla vedin langat rei'istä läpi, paksummalla virkkasin kipon ympäri.

Tämä oli yllättävän hidasta touhua! Mutta aika jännää ja uudenlaista lankatekniikkaa itselle.

Pohjakerroksen jälkeen lisäsin mukaan kultalankaa ja virkkasin muutamat kerrokset lisää reunusta. Kulta toi aika kivaa kimallusta! Jostain syystä se myös antoi hivenen kreikkalaista ilmettä kipolle..

Kipon pohjaan lisäsin vielä ohutta huopaa suojaamaan kolahduksilta. 

Tässä muutama idea hybridikässäkipon käytölle.

Sitä voisi hyvin käyttää vihersisustamisessa kukan alla. Toki tietenkin ruukun ja kipon väliin tulisi aluslautanen, koska kippo ei vettä kestä.

(Apua kuinka ryöttääntyneen kukan valitsin kuvaan. Se ihan yhtäkkiä intoutui kasvamaan joka suuntaan etten pysynyt sen vauhdissa mukana. Pitääkin vähän siistiä sitä asap.)

Tai sitten kippoa voi käyttää muuten vain kollaaseissa ja sisustamisessa. Tässä kaverina alpakkani ja keraaminen ruukkuni (eikö olekin aika veikeä kaveri, siitä löydät esittelyn tästä postauksesta).

Tai sitten kippo voi olla käytössä niin sanottuna säläkorina. Toimii monenlaisessa käytössä!

Tuo pikkulintu on muuten hurjan kätevä. Prymin langanpujottaja, säästää niin hermoja jos ei meinaa mennä itsepäinen lanka neulansilmään. Ja on se söpökin vielä.

Tämä hybridikäsityö meni tässä aiemmin lahjaksi äidilleni. Myös kortti on itse tehty. Siitä lisää seuraavassa postauksessa. Siinä on yksi jännä korttitekniikka, mutta se on ihan toinen juttu se.