Kierrätetystä kierrätettyä.

On vaatteita, jotka pysyvät nappisuorituksina ja jatkuvina lemppareina vuodesta toiseen, kuten esimerkiksi minulla tämä mukava laskostettu lyhennetty kierrärihame. Kaikki vaatteet - etenkään muokatut sellaiset - eivät ole yhtä onnekkaita. Sanon tätä ompelun ja vaatteiden muokkauksen kiertokuluksi. Teet jotain, mistä tykkäät, mutta kohta siitä et enää pidäkään ja muokkaus alkaa alusta: teet sen uudestaan ja taas siitä tykkäät kunnes hommassa palataan lähtöruutuun.

Vaatteen kiertokulku osa yksi: tein vuonna 2010 tpaidasta taskullisen topin, joka ajan saatossa ylläriylläri jäikin käyttämättä. Omaa tehtyä harvoin kannattaa kirpparilla myydä, joten lyhensin topin hameeksi. Puna-valko-raidallinen resori poikkileikkasi printin pois ja jätti silti taskuntyngät käytettävään kuntoon.
(Yh, kauhea kalkkilaivan kapteeni kuvassa oikealla. Ei ole vielä aurinko paistanut ompelijaan niinkuin kesällä 2010.)

Sitten on vaatteen kiertokulku potenssiin kaksi: ostat jotain kirpparilta, muokkaat, muokkaat ja muokkaat. Kierrätyksen määrä tuntuu jo loputtomalta ja materiaalin määrä ehtymättömältä?

2010 ostettu kirppismekko lyhentyi mammamalliseksi babybolliksi seuraavana vuonna. Ja taas vuosi ajassa eteenpäin ja pistin mekon ihan tavalliseksi hameeksi, joka sopii kaikkeen ja kaiken kanssa.

Hameesta irtaantunut yläosa ei lentänyt tilkkulaariin, vaan sai alleen resoria (vanhasta topista) ja näin se on ylävartalon lämmike. Aion käyttää topin kanssa lenkillä, koska vilukissa tarvitsee hartioilleen suojaa. Olen varma, että tästä sekä edellä esitetyistä hameista tulee uusia suosikkejani kunnes hammasratas taas pyörähtää ja ken tietää millaiseksi on vaatteiden vuoro jälleen muuntautua. Sen vain voi aika näyttää.

Kissansilmät.

Lähdetään liikkeelle ennen-kuvasta: tässä aurinkolasit, jotka löysin joku aika sitten maasta. Finders-keepers-ajattelin ja otin lasit itselleni talteen. Likaiset ne olivat, ties kuinka kauan maan tasalla olleet.

Puhdistuksen jälkeen leikkasin nahasta palat ja pikaliimasin lasien kulmiin. Nyt ne ovat kunnon arskat helteille! Innovatiivisen helppo ja supernopea idea löytyi täältä: P.S. I made this: cat eye sunglasses.

Täytyy kyllä myöntää, että tämä oli taas niitä juttuja, joita en olisi uskonut toteuttavani, mutta tein sen silti.

Tykkään erityisesti lasien oranssahtavasta linssiväristä. Maisemat ovat kuin suoraan 70-luvun valokuvista!

Ja tykkään myös (ihme ja kumma) sangoista. Ruotsalainen merkkikin näkyy, Haga Eyewear (Sokos ainakin myy).

Pallosalmiakki.

Kun helteet ja kevyt hamekausi on taas lähempänä kuin pitkään aikaan, on hyvä viimeistellä kauan (hyvin kauan, siitä kertoo jo se, että kaikki muut paitsi jälkeen-kuvat ovat aikaa ennen järjestelmäkameraa. Valitan, suttuisia kuvia tulossa!) keskeneräisenä roikkunut kesään sopiva puuvillahame. Sen kuosi on kiva, mutta malli ei.

Hame on vanha kuin taivas. Se on mallia pallohelma, se oli muotia silloin joskus. Ehkä. Kai se oli.

Tältä hame näytti nurinpäin käännettynä. Runsas helma oli käännettynä trikoiseen alushametuubiin.

Helma irtosi tuubistaan ja vapautti pallouden ja outouden hameesta. Lopuksi lyhensin ja käänsin helman.

Ja kuva nyt jälkeen. En ole täysin vakuuttunut sidottavasta kangasvyöstä, se saattaa lähteä vielä mäkeen. Mutta printti viehättää pitkän ajan jälkeen taas silmää, etenkin kun hame on muodoltaan "normaalimpi".

Jätin muuten alustuubin hameeseen. Toimii siveellisenä turvana, jos tuuli heilauttaa runsasta helmaa.

Ja koska mitään ei heitetä pois, pois leikatusta helmakaitaleesta tuli kesälle kevyt infinity-huivi. Kietoutuu joko kaksi kertaa löysästi kaulan ympäri, tai sitten kuvan tyyliin napakammin kolmesti. 

Linnut lähti lentoon.

Pitkään Madam B.C:ssä vierailleet ovat useamman kerran nähneet pahvisen lintuparveni seinällä. Linnut ovat lähes yhtä vanhoja kuin tämä blogikin, joskin nyt niiden tie tuli päätökseensä.

Olen kyllä kovasti pitänyt linnuistani, koska ne ovat olleet helposti siirreltävissä. Alkuun lintuparvi näytti tältä, sittemmin aivan joltain toiselta. Sinitarra se on oiva kaveri, kun ei jätä jälkiä vuokraseiniin.

Joskus parvi pölähti myös Marilynin seuraan. Tämä saattaa olla yksi ehdottomista suosikkiasetteluistani.

Nyt uusin kävi jo levottomaksi. Alkuun oli vain yksi taulu, sitten tilalle tuli kolme pientä taulua ja nyt ennen lintujen pois muuttoa parven keskellä oli postikortista kehystettyyn ranskalaiseen lehteen (v.1956).

Kolmas, mutta hulvaton elementti oli housuhengarissa riippuva tuloste koirien elekielestä (klikkaa suuremmaksi). Meillä näkee erittäin paljon joka päivä tuota pretty-please-näyttelyä sekä hello-i-love-you-tervehdystä, ovat niin Coraa! Sain kuvan ystävältäni sähköpostiin, joten en osaa sanoa mistä se on alunperin.

Kerta kiellon päälle: tilanne ennen. Vanhuus alkoi pahvissa jo näkymään. Niissä riippuneet koristeet, kortit ja kaulakorut ovat jättäneet jälkensä. Murtumia olen paikkaillut, liimaillut ja jopa pois leikannut. Ehkä olikin siis täysin oikea aika sanoa linnuille heihei ja antaa niiden lentää lopullisesti länteen.

Ja tilanne jälkeen. Naapuritytön lahjaksi antamasta ihanasta ranskalaisesta lehdestä en luopunut. Ylle tuli kaveriksi barettipäinen siluettipiirros, jonka hiilellä ja tussilla tein. C'est si français! Ayez d'amusement vendredi soirée, tai-jotain-sinnepäin-rapistuneella-ranskalla. Kivaa perjantaita!

Ilot arjessa.

Vaikka arki on tylsää ja yhtä hoppua täynnä, on hyvä välillä hengähtää ja nauttia päivien pienistä iloista kuten jäätelökahvikupista (eli jäätelöklöntsä kuppiin, kuumaa kahvia päälle ja kaakaota päälle..nam!)..

..tai tuoreesta basilicasta ja sen ihanasta tuoksusta ja mausta salaateissa. Tämä valioyksilö on kaupasta, vaikka kuinka yritän kuvitella, että kasvatin sen itse. Vieläköhän ehtisi laittaa yrttejä kasvamaan?

..tai kivan sään tennarikävelyistä, erityisesti punahilkkatennarit jalassa ja etenkin Coran laatuseurassa.

..tai Corasta (aina kiva luottopiristäjä stressin keskellä!), varsinkin jos nappulan yllättää nukkumasta hassuista asennoista nenä kovasti tuhisten. Parasta on, jos kuulee unissa haukkumista!

..tai hassuista pikkupompompampuloista. Pussillinen karkkivärejä Tiimarista (1,99e). Palataan viikonloppuna pompula-asiaan!

Hameponcho.

Ostin viime kesänä Gina Tricotin sesonkialesta ponchomaisen tunikan. Pyöreähelma, väärässä kohdin kulkevat pienet sivusaumat ja hyvin iso päätie ei sitten oston jälkeen napannutkaan. Myönnän, se oli hätäinen heräteostos, jota en saanut kertaakaan päälleni. Melkein vuosi meni, kunnes keksin sen:

Teinkin yläosasta alaosan! Ratkoin säälittävät sivusaumat pois ja pujotin pääntien päärmeeseen ohuen kuminauhan. Ja näin täysin käyttämättömästä virheostoksesta tuli jotain mieluisaa ja käyttökelpoista! Hameen epäsymmetrinen helmakin sopii tämän vuoden kesämuotiin oikein näppärästi.

..joskus näistä poseerausyrityksistä on myös hyötyä, esimerkiksi tämä otos opetti, että hameen alla tulee käyttää alushametta tai muuta pelastavaa kaveria, joka estää helman läpikuultavuuden.

Lippaan muodonmuutos.

Kun olin vielä teini, halusin pienen lukollisen lippaan, johon saatoin sulkea päiväkirjan ja muut salaisuudet. Äitini nikkaroi minulle hienon minikirstun, jonka kylkiin väen vängällä tahdoin silloin-niin-coolit, mutta nykyisin-liian-nolot koristelut - eihän tuota "aikuisena" ole voinut enää pitää näkösällä!

Lähtötilanne: vaatehuoneessa vuosia pölyttynyt (eli toisin sanoen tietoisesti unohdettu) minikirstu.

Tulos: herkempi lipas aikuisemman naisen makuun. Wannabe-tribaaliköynnökset ovat mennyttä!

Maalasin lippaan valkoisella akryylimaalilla noin kolme kertaa vaahtomuovilla tuputtaen. (Tribaalit tarvitsivat yllättävän paljon maalia päälleen, että peittyivät piiloon.) Aion ensin spraymaalata lippaan, mutta onneksi päädyin tuputtamisen kivaan (mutta hitaampaan) tekniikkaan, sillä utuisesta pinnasta tuli erittäin sievä. Spraymaalilla jälki olisi voinut olla liian kiiltävää ja tasaista eikä lainkaan romanttista.

Enää ei ole tarvetta sulkea "salaisuuksia" lippaaseen ja avain saa jäädä koristeeksi. Lisäsin siihen jopa puuvillalangasta tasselia imitoivan somisteen. Kirstu on nyt yöpöydän korvikkeena. Se sulkee kivasti piiloon kaikki tarpeet luettavasta kirjasta ja kynsiviilasta käsirasvaan ja niistisliinoihin (eli nenäliinoihin).

Nallepuhit.

Kyllä keskellä viikkoa olevat pyhäpäivät on kivoja, kun voi vain leikkiä elävänsä sunnuntaita ja löntsytellä menemään yökkärit päällä - paitsi, että alkaa vuodenaika olla jo kääntynyt eteenpäin sen verran, että pitkät yöhousut ovat jo yllä liikaa oli kyseessä sitten yö tai löllöilypäivä.

Siksi löysinkin uusimpaan muutosprojektiin hyvän uhrin: flanelliyöpaidan. Alaosa on ollut vuosikausia käytössä (koska flanelliyöpökät ovat talvella aivan parasta, oli kuosi sitten mikä tahansa), mutta paita on lojunut kirppiskasasta toiseen. On aika päästää se käyttöä odottavasta kurjuudestaan!

Leikkasin paidasta ensin napit talteen, sitten saksin sivu- ja hihasaumat auki, jotta pääsin leikkaamaan kaupan yöshortseista kaavat: kaksi etukappaletta ja kaksi takakappaletta runsailla kääntövaroilla.

Ja tulos on tämä! Nyt on nallepuhkarhuja talveksi pitkinä housuina ja kesälle yöshortseina! Kyllä kelpaa.

Äijätuubi.

Avomiestä odotti kotona luvattu lahja: oma tuubihuivi. Joku aika sitten oltiin Seppälän miesten osastolla ja bongattiin siellä myynnissä tuubihuiveja. "Ai pitääkö miehetkin noita?" mies kysyi ja heti kotona hän alkoi lainaamaan minun tuubiani ja eihän se nyt käy lainkaan päinsä, joten omahan sille oli tehtävä.

Valitsin harmaata trikoota, ompelin koko pituudelta putkeen kaksinkerroin. Se on nyt "äijätuubihuivi".

Jos sinulla ei ole vielä omaa tuubia, nyt on hyvä aika tehdä sellainen kevääksi ennen kuin helteet pukkaavat päälle. Voit tehdä naisten infinity-tuubimallin, jota voi käyttää kesällä myös hameena, toppina tai bolerona. Katso tutoriaalini ja vinkit tuubihuivin pukemiseen tästä postauksesta.

Kuparisydän.

Edellisessä äitienpäivä-postauksessa vilahti metallinen sydänkoriste. Ihastuin jälkikäteen sydämeen ja sen tekemiseen (niin helppoa ja simppeliä!), joten tein toisen itselleni. Samalla tuli kuvattua tutoriaali:

Tee-se-itse metallikoristeeseen tarvitset vain rautalankaa ja leikkurit (älä leikkaa metallia saksilla, sakset ei tykkää) sekä palan tahtomaasi lankaa, nyöriä tai nauhaa koristeen ripustamiseen.

Vaihe yksi: leikkaa rautalankaa pitkä pätkä ja niputa se yhdeksi pötköksi. Isoon koristeeseen tarvitset pitemmästi ja paksummasti, kun luonnollisesti pieneen koristeeseen riittää lyhyempi ja ohuempi pötkö.

Vaihe kaksi: kierrä rautalankaa pötkön ympärille. Kun pääset pötkön toiseen päähän, kierrä uudelleen toiseen suuntaan. Jos tahdot jämäkän koristeen, kierrä pötkö useampaan otteeseen päästä päähän.

Vaihe kolme: muotoile pötkö tahtomaasi malliin (sen ei tarvitse olla sydän) ja yhdistä pötkön päät. (Äidille lähetetty sydänkoriste oli pitemmästä pötköstä, jonka taitoin keskeltä kahtia ja kiersin yhteen.)

Vaihe neljä: kierrä rautalankaa ristiin ja rastiin täyttäen koristeen "sisuksen".

Vaihe viisi: kun olet kiertänyt rautalankaa koristeeseen tarpeeksi, pujottele rautalangan pää piiloon.

Vaihe kuusi: liitä koristeeseen ripustusta varten nauhaa tai lankaa.

Vaihe seitsemän: valmista! Ripusta ikkunaan, taulun nurkkaan, kaapin oveen, seinälle..ihan minne vain.

Loppuun sydämellinen kiitos Kreativ Blogger award-tunnustuksesta Lorainnelle! Tunnustuksen tehtävänä oli kertoa seitsemän satunnaista faktaa itsestään. Ihan vasta tuli toisen tunnustuksen alaisena kerrottua seitsemän asiaa, joten en nyt lähde toistamaan itseäni (hohhoijaa no olenpas tylsä).

EDIT// Versatile Blogger-tunnustus posahti myös tuplana, nyt toistamiseen Aika kivoja!-blogista. Kiitokset Anniinalle ja Katariinalle, tekin olette aikas kivoja!