Linnut lähti lentoon.

Pitkään Madam B.C:ssä vierailleet ovat useamman kerran nähneet pahvisen lintuparveni seinällä. Linnut ovat lähes yhtä vanhoja kuin tämä blogikin, joskin nyt niiden tie tuli päätökseensä.

Olen kyllä kovasti pitänyt linnuistani, koska ne ovat olleet helposti siirreltävissä. Alkuun lintuparvi näytti tältä, sittemmin aivan joltain toiselta. Sinitarra se on oiva kaveri, kun ei jätä jälkiä vuokraseiniin.

Joskus parvi pölähti myös Marilynin seuraan. Tämä saattaa olla yksi ehdottomista suosikkiasetteluistani.

Nyt uusin kävi jo levottomaksi. Alkuun oli vain yksi taulu, sitten tilalle tuli kolme pientä taulua ja nyt ennen lintujen pois muuttoa parven keskellä oli postikortista kehystettyyn ranskalaiseen lehteen (v.1956).

Kolmas, mutta hulvaton elementti oli housuhengarissa riippuva tuloste koirien elekielestä (klikkaa suuremmaksi). Meillä näkee erittäin paljon joka päivä tuota pretty-please-näyttelyä sekä hello-i-love-you-tervehdystä, ovat niin Coraa! Sain kuvan ystävältäni sähköpostiin, joten en osaa sanoa mistä se on alunperin.

Kerta kiellon päälle: tilanne ennen. Vanhuus alkoi pahvissa jo näkymään. Niissä riippuneet koristeet, kortit ja kaulakorut ovat jättäneet jälkensä. Murtumia olen paikkaillut, liimaillut ja jopa pois leikannut. Ehkä olikin siis täysin oikea aika sanoa linnuille heihei ja antaa niiden lentää lopullisesti länteen.

Ja tilanne jälkeen. Naapuritytön lahjaksi antamasta ihanasta ranskalaisesta lehdestä en luopunut. Ylle tuli kaveriksi barettipäinen siluettipiirros, jonka hiilellä ja tussilla tein. C'est si français! Ayez d'amusement vendredi soirée, tai-jotain-sinnepäin-rapistuneella-ranskalla. Kivaa perjantaita!