Kun olin vielä teini, halusin pienen lukollisen lippaan, johon saatoin sulkea päiväkirjan ja muut salaisuudet. Äitini nikkaroi minulle hienon minikirstun, jonka kylkiin väen vängällä tahdoin silloin-niin-coolit, mutta nykyisin-liian-nolot koristelut - eihän tuota "aikuisena" ole voinut enää pitää näkösällä!
Lähtötilanne: vaatehuoneessa vuosia pölyttynyt (eli toisin sanoen tietoisesti unohdettu) minikirstu.
Tulos: herkempi lipas aikuisemman naisen makuun. Wannabe-tribaaliköynnökset ovat mennyttä!
Maalasin lippaan valkoisella akryylimaalilla noin kolme kertaa vaahtomuovilla tuputtaen. (Tribaalit tarvitsivat yllättävän paljon maalia päälleen, että peittyivät piiloon.) Aion ensin spraymaalata lippaan, mutta onneksi päädyin tuputtamisen kivaan (mutta hitaampaan) tekniikkaan, sillä utuisesta pinnasta tuli erittäin sievä. Spraymaalilla jälki olisi voinut olla liian kiiltävää ja tasaista eikä lainkaan romanttista.
Enää ei ole tarvetta sulkea "salaisuuksia" lippaaseen ja avain saa jäädä koristeeksi. Lisäsin siihen jopa puuvillalangasta tasselia imitoivan somisteen. Kirstu on nyt yöpöydän korvikkeena. Se sulkee kivasti piiloon kaikki tarpeet luettavasta kirjasta ja kynsiviilasta käsirasvaan ja niistisliinoihin (eli nenäliinoihin).
Oi, ihana laatikko tuli! Romanttisen utuinen tyyli sopii tuohon laatikkoon loistavasti. Sinun blogisi on lempparini, löydän täältä aina hyviä ideoita joita(ainakin yritän) toteuttaa.=)
VastaaPoistaKiitos :) kivaa, että sinäkin pidät lippaan utuisesta tyylistä :) vielä kivempaa on, että olet viihtynyt ja inspiroitunut! Toivottavasti tykkäät blogistani myös jatkossa :)
PoistaIhana uusi ilme :)
VastaaPoistaKiitos maija :)
Poista