Tekoturkiksesta viltti - viisi vinkkiä ompeluun

Pitkästä aikaa sisustusompelusta! Taitaakin olla lajiaan ensimmäinen tälle vuodelle.

Tämä on pieni postaus siitä, kuinka sain vihdoin pienen haaveeni: tekoturkisviltin! Ja viisi vinkkiä sellaisen ompelemiseen itse - helposti ja suht vaivatta.

Olin siis haaveillut jo pidemmän tosin isosta, pörröisestä viltistä. Sohvalla pitää olla aina joku viltti. Tykkään käpertyä siihen iltaisin ja viikonloppuna aamuisin. Nyt siihen tuli sitten mahdollisuus, kun paikallisen kangaskaupan loppuumyynnissä (nyyh, tulee ikävä sitä kauppaa) oli puoleen hintaan ruutumainen tekoturkis, jota olin jo ennen joulua katsellut sillä silmällä, mutta myös vähän kauhulla, koska metrihinta oli mielestäni aika kallis. Ja materiaaliltaanhan ei mikään ekologisin valinta.

Mutta koska nyt puoleen hintaan, annoin periksi halulleni ja ostin!

Tekoturkis oli leveydeltään 155 cm. Nurja puoli ei ollut ihoa vasten kovinkaan kivan tuntuista, joten ostin siihen väriltään mätsäävää flanellia, sekin puoleen hintaan. Flanelli oli tosin leveydeltään 140 cm, joten jouduin ompelemaan turkista ylimääräiset reunat nurjalle.

Ja nyt tulee viisi vinkkiä ompeluun:

Vinkki 1: Ensin tekoturkiksen karvan pituudesta riippuen tee joku seuraavista: ravistele raivokkaasti, imuroi leikattu reuna tai käytä tarratullaa. Helpottaa ompelua ja ompelusta tulevaa karvasotkua, kun ensin käytät aikaa siihen, että poistat kaiken lähtevän irtokarvan leikkuureunoista.

Vinkki 2: Levitä turkis nurja puoli ylöspäin matolle ihan tasaiseksi. Ei suoraan lattialle, tekoturkis voi olla lattiaa vasten liian liukas. Matto tuo hyvää kitkaa, pysyy paremmin paikallaan. Aseta vuorikangas suoraan turkiksen päälle niin, että reunoille jää saman verran ylimääräistä turkista (elleivät ole sitten juuri samankokoiset palat).

Vinkki 3: Nuppineulaa kankaat vastakkain. Taita reunat nurjalle. Jos nuppineulat uppoavat tekoturkikseen niin, että niitä ei enää näe ja et halua käyttää isoja hakaneuloja, kiinnitä nuppineulat säntillisesti vaikka 15 cm välein. Mitta voi olla mikä vain, itse käytin neljää tuollaista ruutua. Mutta jos turkiksessa ei ole valmiina tällaista helppoa mittaa nuppineuloille, niin käytä vaikka kämmentä mittana. Toinen apukeino on laittaa toinen nuppineula samalle kohdalle, mutta selkeästi vuorikankaan puolelle. Siitä näkee suoraan missä kohdin nuppineula on turkistaittessa. 

Vinkki 4: Säädä piston pituus pitkäksi. Jos sinulla on valikoimaa paininjaloissa, ns. pitempi jalkaisesta (eikö olekin kuvaava nimitys?) voi olla apua turkiskarvan päältä ommeltaessa. Ompele tarpeeksi kaukaa reunasta. Kun käytät samanväristä lankaa mitä turkis on, ommel uppoaa tosi hyvin karvan sekaan. 

Vinkki 5: Kulmissa ei kannata turhia kikkailla taitosten kanssa, menee helposti liian paksuksi omepeleeksi. Käännä vain ensin leikattu eli leikatun leveyden reunat ja siihen päälle hulpio reuna. Silloin varmistat, että purkaamaton reuna jää kulmaan päällimmäiseksi. Leikattu reuna siis on tietenkin ns. tuplakäänteenä ommeltava, mutta hulpion (varmista, että se on hyvin tehty eikä reunasta irtoa karvaa) voi ommella vain kerran kääntämällä, ei siis kaksinkerroin käänteenä.

Ompele kerran reunat ympäri ja valmista tuli!

Tästä tuli niiiiiiin ihana! Lempeä, lämmin (muttei liian lämmin) ja ihanan painava, vähän kuin kevyempi versio painopeitosta. Ja kokoa hulppeat (pyöristettynä) 150 x 150 cm.

Parasta peitossa on kuitenkin se tuntu. Flanelli on ihanan miellyttävää paljaitakin jalkoa vasten ja turkis on terapeuttisen pehmeä ja sileä. Silitän sitä kuin koiraa (kun ei ole enää koiraa, jota silitellä).

Kustannuksia tälle turkispeitolle tuli: 20,93 euroa tekoturkiksesta ja 7,63 euroa flanellista. Kumpikin oli siis puoleen hintaan. Tekoturkista 155 cm ja flanellia 140 cm palat. Yhteishinta 28,56 euroa, joten ei lainkaan paha, ei lainkaan paha. 

Viisi vinkkiä housujen korjaamiseen

Nyt paluu juurille: vaatteiden korjaus! 

Pidin korjausompelupäivän ja joukossa oli kasa housuja. Joten tässä viisi vinkkiä housujen korjaamiseen. 

Mitä tehdä, jos housut eivät pysy jalassa? Tai jos vyötärönauha haittaa? Saumat irvistävät?

Viisi vinkkiä housujen korjaamiseen - Vinkki 1/5

Housut, joissa on reikiä ja joista saumat irvistävät

Helppo ratkaisu: ompele ne umpeen! Oli se sitten pieni reikä logon vieressä kuten tässä mallina tai sitten irvistävä haarasauma, korjaa se ennen kuin aukko käytössä lähtee suurenemaan. Ja ihan varmasti se suurenee ennemmin tai myöhemmin. Vaikka ei pieni reikä haittaa monenkaan käyttöä, voi siitä silti kasvaa sukkapaon lailla isompi. Kun näkee korjaamisen vaivan, on myös pieni reikä helpompi parsia ja kursia kuntoon kuin myöhemmin isompi on haastava korjata huomaamattomaksi.

(Ja joku nyt miettii, että oliko tämä nyt edes vinkki, mutta minun mielestäni se on se tärkein. Niin moni heittää vaatteen käytöstä pois heti pienenkin vian jälkeen, joten pienen vian korjaamista ei voi liiaksi korostaa.)

Viisi vinkkiä housujen korjaamiseen - Vinkki 2/5

Housut, joiden vyötärönauha kiertyy 

Ne, joilla on ollut tällaiset housut, tietävät kuinka epämukava kiertyvä ja kasautuva vyötärökuminauha voi olla.

Ratkaisu: suorista se käsin ja ompele yläreunasta kiinni. Ompele vähän venyttäen ja käytä joustavaa ommelta, siitä päältä ihan rouheasti vain. Aputikkaus auttaa, enää ei kierry, vaan pysyy reuna paikallaan.

Viisi vinkkiä housujen korjaamiseen - Vinkki 3/5

Housut, joiden kuminauha on antanut periksi

Nämä housut ovat oikeasti 2000-luvun alusta. Ajalta, kun oli muotia pitää lyhyet trikooleggarreita (eli caprit!) ja farkkuminihametta niiden päällä (huhhuh mikä muoti sekin oli). Ahteri on kasvanu sitten niiden vuosien, mutta niin on myös caprit eikun leggarit joustaneet. Nämä ovat paksua puuvillaa ja on ihmeellistä, että ovat muuten hyvässä kunnossa. Superkestävät!

Ainut, että nyt oli kuminauha vain antanut periksi. Tiedättekö, kun ne vain yksi pesukerta päättää, että ei enää, hetkeäkään en enää jousta. Ja sit ne vaan murenee käsiin.

Ratkaisu: Leikkaa kuminauha kujineen pois. Ompele tilalle uusi - joko ihan kuminauhasta uuden trikookujan kanssa tai ilman kuvaa TAI sitten mene sieltä mistä on aita matalin ja yhdistä housuihin joidenkin vanhojen housujen kuminauhakuja. Nämä olivat vanhoista kalsareista, jotka olivat niin puhki kuluneet, että niistä ei saanut muuta hyötykäyttöä kuin siivousrättejä - ja kuminauhakujan!

Viisi vinkkiä housujen korjaamiseen - Vinkki 4/5

Housut, joiden yläosa valuu aina alas

Joustavat housut, jotka muuten hyvät, mutta jotka eivät vain pysyneet ylhäällä. Tyhmä malli, vain sivuissa oli paneelina leveää kuminauhaa. Aina sai olla nykimässä näitä housuaja ylös.

Vaan ei enää tarvitse!

Edellisistä housufiksauksesta inspiroituneena päätin ommella näihin lisäksi kuminauhan. Ihan sellaisenaan housujen yläreunaan. Pidän näiden kanssa kuitenkin aina vyötärön peittävää yläosaa, joten ihan sama miten se kuminauha housuissa on, kunhan pysyy pöksyt ylhäällä.

Viisi vinkkiä housujen korjaamiseen - Vinkki 5/5

Housut, joiden takaosa lörpötti

Loppuun vielä joustamattomat kangashousut. Ostin nämä kierrätyskeskuksesta ja olivat muuten hyvät, mutta takaosa jotenkin lörpötti eikä istunut kovinkaan hyvin (muuten kuin istuessa, hehheh). 

Työläs ratkaisu: Tee taakse muotolaskokset.

Laiskan ratkaisu: kuminauhapätkä!

Ja mitä tarkoitan kuminauhapätkällä? Tee takakappaleeseen nuppineualla merkit kuinka pitkältä väliltä lörpöttää. Leikkaa nurjalle pikkirriikset aukot, pujota kuminauhapätkä sisään, ompele päistään napakasti vyötärönauhaan kiinni ja ompele aukot umpeen. Valmis!

Kuminauharypytys on helppo keino, se ei juuri näy ja on muotolaskoksia nopeampi tehdä ja vaivattomampi purkaa, jos tarvitsee joskus ottaa pois.

Näköjään aika moneen ongelmaan oli nyt ratkaisuna: kuminauha! 

 

Ja pöksyt kiittävät, tulee taas monelle lahkeelle lisää käyttökertoja. Ja se on tärkeää etenkin mieluisen vaatteen kohdalla, että käyttöaika on niin mahdollimman pitkä kuin vain voi olla.

Lue myös:
Parsi ja paikkaa
Korjaa sun vaatteet - lyhennä & pidennä
Korjaa sun vaatteet - 10 vinkkiä

Kierrätyslöydöstä paikka pistokkaille

Kevään muuttolintuja ei vielä hirveästi näy, mutta ainakin yksi niistä lensi jo meidän keittiöön!

Nimittäin keraaminen sellainen. Savilintu, mikä löytö!

Ostin tämän savilinnun kierrätyskeskuksesta eurolla. Ei paha hinta, ajattelin ja tiesin jo heti mihin kohtaan kotia ja mihin käyttöön lintu tulee!

Linnussa oli kuitenkin naarmuja ja jälkiä, jotka eivät pesemisellä lähteneet. Ensin lintu oli siis maalattava.

Taas akryylimaalit esille! Edellinenkin postaus oli maalaamisesta. Siinä oli myös vinkkejä akryylimaalien käyttöön. Ks. postaus tästä: Tarjottimen muodonmuutos (+ 5 vinkkiä)

Kävin pitkän keskustelun itseni kanssa: maalatakko lintu värikkääksi vai hillityksi? Kovasti houkutteli jotkut iloiset, vahvat värit, mutta toisaalta... käyttötarkoitus ajatellen, vähemmän on enemmän. Maalasin linnun alkuperäistä vaaleammaksi, ja lisäsin kuitenkin vähän keltaista siipiin.

Ja se käyttötarkoitus!

Pistokkaille paikka! Otan usein köynnöskasveista pistokkaita ja ne vie tasoilla tyhmää tilaa. Näin ainakin jotku pistokkaat voivat olla seinällä ripustettuna. 

Linnun takana on siis tuollainen litteä tasku. Siihen mahtui just pystyyn jonkun ruusun tms. mukana tullut vesiputkilo. Vähän lyhensin sitä puukon avulla yläreunasta. Täydellinen putkilo pienille pistokkaille! Ja helppo sujauttaa linnun taakse. Saa sellaisenaan nostettua pois ja katsottua tarvitseeko lisätä vettä tai ovatko pistokkaat jo lähteneet pukkaamaan juuria.

Linnun ripustus meinasi käydä hankalaksi. 

Takana oli kaksi paikkaa kiinnitykselle, mutta halutussa ripustuspaikassa vain yksi naula. En halunnut iskeä haluttuun paikkaan tai mihinkään muuallekaan lisää reikiä. Yritin ripustaa narun avulla, mutta lintu jäi kenolleen. Kun taivutin kahdesta metallitikusta (mitä lie tikkuja, en muista mistä) niin sanotun telineen niin johan onnistui ripustaminen.

Ja tältä se näyttää kokonaisuudessaan! Halusin sen juuri tuohon keittiökaapin kylkeen. Siihen osuu mukavasti aurinko, mutta ei paahda pieniä pistokkaita aurinkoisellakaan säällä.

Ja se miksi oli hyvä, että jätin linnun hillityksi enkä maalannut värikkääksi, on juurikin tuo paikka ja käyttötarkoitus. Lintu uppoaa sopivasti taustaansa ja sitä vasten lehtivihreä pääsee paremmin oikeuksiinsa. Tässä nyt ensimmäisenä pistokaskasvattina on muuten ihanan herkkä ja pienilehtinen herttalyhty.

Kuvassa yllä myös miniryijy, ks. postaus siitä tästä.

Tarjottimen muodonmuutos (+ 5 vinkkiä maalaukseen)

Huh, huhtikuu! Ja se alkaa pienen tarjottimen muodonmuutoksella. 

Rumasta löydöstä tuli jotain tosi kivaa. Samalla kerron viisi vinkkiä maalaukseen. Katsotaan tarkemmin:

Nappasin tämän mukaan taloyhtiön saa ottaa -pöydästä (se on kyllä hyvä ja kätevä, sanon sitä Bermudan kolmioksi - sen minkä siihen vie, katoaa aina! Ja joskus myös todistettavasti minä olen se, joka kadottaa jonkun muun tuoman hylkiön).

Huonoon kuntoon mennyt puutarjotin. Ei putsaamalla putsaantunut. 

Maalaamalla tästä voisi saada vielä kivan! Tämä on todennäköisesti ollut kupu ja sen alusta, ja maalattuna menisi vielä sisustuskäytössä.

Tähän väliin viisi vinkkiä maalaamiseen:

1. Akryylimaali the best. Se sopii useimmille materiaaleille, on nopeasti kuivuvaa ja hyvin pintansa pitävää. 

2. Voit huoletta sekoittaa akryylimaaleja - niin värejä kuin tuotteitakin. Jos et halua itse sekoittaa sävyä, etkä säilyttää isoja purkkeja perussävyjä, akryylimaalia on onneksi saatavana myös pieninä tuubeina (kuvassa alakulmassa) löytyy myös hyvin kattavasti. Ne ovat myös hyviä, jos haluaa jotain erikoisempaa sävyä.

3. Voit myös jakaa tai sekoittaa sävyjä pienempiin purkkeihin. Kaikki lääketablettipurkit ovat hyviä. Peset purkin vain hyvin ja tarkastat, että kannen saa tiiviisti suljettua. Maalia voi myös sutia vähän purkin kanteen sävyn merkiksi niin ei tarvitse turhaan aukoa purkkia nähdäkseen mitä sisällä sitten olikaan.

4. Käytä maalien sekoittamiseen (purkissa myös pinnalle erittyvä kirkas osuus on aina sekoitettava ennen käyttöä) muoviliuskoja. Voit leikata niitä mistä vain muovisesta pakkausmateriaalista. Kunhan ei ole liian taipuisa niin kaikki käy! Muovin sijaan voi myös käyttää pahviliuskoja, mutta muovi on parempi ja sitä voi käyttää helpommin useita kertoja.

5. Paras maalausapuri on kaakeli. Laatta on hyvä maalialusta, jolla sekoittaa sävyä. Kun maalaamisen lopettaa, maali lähtee kaakelilta ihan pesemällä - ensin toki pyyhitään paperilla sekajätteeseen se mikä kaakelista irtoaa. Ei päästetä kaikkea akryyliä (eli muovia!) viemäriveteen.

Ja sitten itse maalaamiseen!

Extravinkki: Maalaa aina ensin pohjamaali, jos vaihdat väriä. Ja suojaa alueet, mihin et halua maalia. Maalarinteippi on hyvä. Sitä tässäkin kuvassa kahvojen suojana.

Valkoinen tai vaalea maali on hyvä aina hyvä tasoite ja uuden pinnan kirkaste. Tässä puu oli sen verran vaalea, että oikeastaan pohjaväriä ei olisi tarvinnut ja oikeasti tämä olikin vikatikki. Pitäisi sanoa, että todellinen ekstravinkki on uskaltaminen ja erehtyminen - jos ei kerralla tule hyvä, anna kuivua ja maalaa päälle! Tässä siis ensin mielen vaaleanvihreäksi maalaamista, mutta alkoi heti kaduttamaan, koska näytti aivan liian limenvihreältä.

Uutta kerrosta päälle!

Eli vinkkinumero vitosen päälle eli kaakelille perusvihreää, siihen vähän mustaa ja koska meni liian tummaksi, lisäsin vaaleanvihreää ja sitten vielä vähän (plus tuon jälkeen vielä vähän) pronssin sävyä. En tiedä vaikuttiko pronssi enemmän plasebona, mutta sillä ei väliä, koska lopputuloksesta tuli parempi mitä uskalsin ajatella.

Katso vaikka:

Ihana, metsänvihreä väri! Eikö sovikin aika upeasti kahvojen kanssa? Olinkin pidempään ajatellut, että haluaisin kotiin jotain tällaista tumman vihreää sisustusjuttua. Sopii hyvin viherkasvieni kanssa ja valkoisia pintoja vasten.

Aika kiva tuli ja ihan ilmainen bongaus.