Muurarinhuivi.

Musta, tylsä huivi. Täysin tavallinen, ei millään tavalla uniikki. Ajattelin, että milläs lisäis vähän persoonaa peliin? Vastaus löytyi hapsuista. Pitkistä, keltaisista hapsuista. Tein ne muurarinlangasta! Aikaisemmin tutustuin muurarinlankaan tekemällä yksinkertaisen seinävaatteen (kuvassa taustalla) ja näyttävät korvakorut.

Hapsut oli helppo tehdä. Leikkasin yhtä pitkiä pätkiä, vedin ne virkkuukoukulla huivin läpi ja kiristin silmukalle. Huivissa oli sopivasti "pystyraitoja", joiden avulla hapsut sai pujotettua tasaisin välimatkoin.

Kyllä nyt on vähän väriä! Tipunkeltainen keväthuivi. Täytyy tosin varmaan pitää vain sisällä asustehuivina.. Takin kanssa voi muuten tulla ongelmia vetoketjun kanssa!

// EDIT: Lisäys - ja inspiraatio pitkien hapsujen huiviin sain tästä Purlsoho.com: Beautiful spring scarf.

DIY: Neulekimono.

Pari kesää sitten rakastuin erilaisiin lerpukkeisiin, toiselta nimeltään kimonotakkeihin. Viitoiksikin joku sanoo. Eräänlaisia säkkineuletakkeja. Lohdullisen muodottomia ja ilmavia vaatteenkalaisia yritelmiä. Nyt kesän kaipuussa ja kevätauringon lämpöä odotellessa ompelin itselleni neulekimonon. 

Ompelin sen melko rumasta neuloksesta. Aivan kammottava. Ja ajatella, ihan itse ostin. Kimonorakkauttakin kauemmin se muhi ja odotti kangaslaarin pohjalla... Ja nyt hoksasin, että voihan sen kääntää toisinpäin! Printti piiloon ja käyttöön!

Kattokaa nyt. Mikä psykedeelinen väriloisto. Syytän kyllä ylihyvää myyjää, joka sai tämän myytyä minulle silloin aikoinaan. Vähän hypistelin ja totesin, että onpas kivan tuntuista. En tykännyt printistä yhtään, mutta myyjä sai vakuutettua, että juujuu ihan yliparasostos ois. Ja ostin sen. Taisin kyllä silloinkin vähän epäillä, että jääköhän käyttämättä. Sen jälkeen olen välttänyt saman myyjän palvelua, ettei hän onnistu taas ujuttamaan minulle jotain ylimääräistä mikä ei oikeasti silmää sykäytä.

Mutta nyt käänsin hutiostoksen voitoksi ja sain käyttäkelpoisen neulekimonon. Itse mallissa ei ole mitään uutta taivaan alla. Ihan vain kappale kaksinkerroin, päällimmäinen puolisko keskeltä halki ja sivut lähes koko matkalta yhteen. Sitten vain reunojen huolittelu ja valmista on. 

Leveyttä on neulekimonossa on kivan runsaasti. Voi oikein kääriytyä kimonoon odottamaan sitä lämpöä. Olen täynnä tätä talvea. Se on kestänyt ainakin miljoona kuukautta jo.

Farkusta koruja.

Moi täällä huutaa minä! Ja mulla on uudet korvakorut käytössä! Arvaattekos mistä materiaalista tällä kertaa?

Kyllä, farkku taipuu myös korumateriaaliksi! Pienestäkin tilkusta saa aika kivoja koruja. Voi leikitellä ei sävyillä ja vahvuuksilla.. Nämä korvikset ja sormus ovat melko ohuista housuista. Korvikset taitellaan kaksinkerroin, rullaillaan ja pistetään metallisen koruputken läpi. Sormuskaan ei ole sen vaikeampi valmistaa. Suikaletta rullalle ja menoks.

Nämä ja muutama muu minun tekemäni farkkukoru löytyy Kauneimmat Askartelut 1/17 -lehdestä. Kerroin lehdestä lisää edellisessä postauksessa. Se on uudistunut ja jos tykkäät pienistä kodin pikkusisustamisesta, kierrätysideoista, paperiaskarteluista ja helpoista koruista niin mars, lehtihyllylle! Tykkäät varmasti myös askartelulehdestä. Siellä lisää minun ja monen muun diy-ohjeita!

Tykkää ja seuraa lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut #kauneimmataskartelut

Yli 50 ideaa - Kauneimmat Askartelut.

Nyt kerron jotain ihan uutta. Se on nimeltä Kauneimmat Askartelut - ja uudistunut sellainen!

Viime vuonna pääsin mukaan lehden avustajaksi. Tein muutamiin numeroihin malleja ja arvaatteko mitä? Nyt istun lehden ihan oikeassa toimituksessa. Tuntuu jännittävältä ja ihanalta saada yhdistää työ ja käsityöharrastus (toki työpöydällä on muitakin lehtiä). Ja kovasti sitä työtä onkin tehty, kun lähdin ajamaan askartelulehden uudistusta. Ja nyt se on saanut uutta ilmettä!

Uudistunut Kauneimmat Askartelut -lehti ilmestyy huomenna lehtipisteisiin! Ensimmäisessä numerossa luvassa muun muassa sisustusjuttuja, pääsiäisideoita ja erilaisia (kierrätys)koruja. Farkkujen kierrätystä, paperi-askartelua ja pieniä virkkaustöitä. Löytyypä joukosta muutama minunkin tekemä ohje! Mukana myös ihana The Little Village ja paljon muuta. Ideoita ihan jokaiselle askartelijalle.

Tykkää ja seuraa lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmataskartelut #kauneimmataskartelut

DIY: Geisha-pussukka.

Ovatko karkkipaperikierrätykset jo ihan nähty? Tein ekan omani vuonna jo vuonna 2011 tutoriaalin kanssa (old school, ks. postaus). Se on edelleen käytössä, joskin alkaa jo ompeleet repsottamaan. Nyt tein sille kaveriksi uuden karkkipaperipussukan.

Edellinen oli Marianneista, nyt mentiin suosikillani Geishalla. Pussukassa on myös herkullisen pinkki sisävuori. Malli kapenee pohjaan päin. Pohjalle voi laittaa rasiat ja isommat meikit, päälle lappeelleen kynät ja siveltimet.

Mutta missä vaiheessa Geisha uudisti kuosinsa? Löytyi kierrätysjemmasta vanhoja kääreitä (montakohan hiton vuotta ehtivät olla jemmassa??) ja niistä vasta tajusin, että no kas kun uudempi ilme puhuttelikin, onhan se paljon sievempi!

Apua. Ja nyt jäi armoton suklaahimo. Pakko saada Geishaa lisää asap, nyt ja heti.

Kiire ideoida.

Ei tule uutena tietona, että tämä tyttö tykkää vihkoista, listoista, kalentereista... että hulluvihkonainen täällä postaa taas!

Kalenterin voi ladata ja tulostaa ohjeiden mukaan täältä: damasklove.com. Myös kanteen on pari eri vaihtoehtoa liimattavine sisätaskuineen. Itse viehätyin välittömästi tuosta peikonlehtimäisestä printistä, vaaleanpunaisen ja vihreiden sävyjen yhdistelmästä ja etenkin tuosta I am busy making plans -tekstistä, johon kyllä ajoittain auttamatta samastun.

Printtaamisen jälkeen sivut tikutetaan neulalla ja langalla yhteen. On niin ohut, että melkein olisi voinut vetää ompelukoneella keskisauman kiinni. Mutta löytyi niin sopivan pinkki lanka sitomiseen, joten kerrankin ihan ohjeiden mukaan mentiin.

Vihkosta tuli just hyvä ja kivan ohut kalenterin väliin. Tähän aion koota satunnaisia ideoita ja ajatuksia tyyliin "tässä kuussa voisin tehdä sitä ja tätä" - eli sellaisia juttuja millä en oikeaa kalenteriani halua kuormittaa. Ettei mene suorittamiseksi, kun siinä mennään viikko viikolta ja tässä kuin voi peilata tahdonehtiätehdäkaikkea-ajatuksiaan koko kuukauteen. Ainut miinus tässä on vain tuo kalenterimalli, jossa on heitetty reppana sunnuntai viikon alkuun. Omat aivot ei tahdo ymmärtää sitä. Kenen mielestä tuo nyt on ollut kiva ajatus? Todella hämmentävää.

Musta sydän.

Ai niin olihan se ystävänpäiväkin jälleen. Tänään paiskittiin ihan muita hommia, mutta eilen illalla sain inspiraation pienen mustan sydämen virkkaamiseen. Liitin sen pieneen d-renkaaseen ja hakaseen.

Hyvää ystävänpäivän iltaa!

Ei pöllömpi pinjata.

Eilen oli ystävän synttärijuhlat. Sinne mentiin sitten ison pinjatan kanssa. Kerran olen aiemmin tehnyt pinjatan, joka oli
R-kirjaimen muotoinen (ks. postaus tästä) ja nyt sitten tämä toinen olikin pöllön muotoinen!

Askartelu kävi helpommin, kun taustalla oli jo yhden pinjatan teko (ei silti nopeammin, tein pöllöä älyttömät neljä tuntia!). Tällä kertaa muistin tehdä myös kiinni liimattavan luukun täyttämistä varten. On paljon helpompi päällystää ja koristella pinjata, jos ne pinjatan sisälmykset eivät ole jo siellä sisällä painona.

Sisälle kimppalahjaan meni monta pussia karkkia, muutama harhainen inside-juttu ja varsinainen lahja eli lahjakortti. Voihan sen tylsän muotoisen lahjakortin näinkin paketoida vähän isompaan ja yllättävämpään muotoon, hehe!

Juhlahattu ja tuo pilkullinen rusetti kruunaavat kokonaisuuden! Silkkipaperi loppui, joten keksin tehdä rusetin servetistä.

Ja hyvinhän se roikkui. Soma ilmestys. Ja sanottakoon nyt, että synttärisankari täytti 35-vuotta. Ihan jokainen 35-vuotias ei varmaan innostuisi pinjatasta, mutta tälle saajalleen pölö-piñata oli just hyvä (jos tuntisitte saajan, ymmärtäisitte kyllä miksi). Hän oli kovin mielissään ja otettu. Pöllön etupuoli säilyi ehjänä ja aikoi ainakin sen säilyttää muistona. Oli se kyllä kaiken vaivan arvoinen. Toimi myös pienenä ja täysin odottamattomana ohjelmanumerona juhlissa.

Lopputalven pipo.

Jos ei talvi ota vielä loppuakseen, yritetään selvityä siitä pienellä apurilla. Ihan vaikka tälleen lopputalven pipolla. Neuloin sen jo tässä muutama tovi sitten, mutta vain todetakseni, että se olikin vain päälaen lämmitin. Ratkaisin ongelman jatkamalla reunusta virkaten.

Aloitinkin pipon niin, että virkkasin ensin kaistaleen kaksinkertaisella langalla, yhdistin päät ja nostin reunasta silmukat puikoille. Tykkään tästä tekniikasta niin ympärys tulee heti oikeankokoiseksi. Vielä, kun olisin tehnyt muutamia kerroksia enemmän ennen kaventamisia niin ei olisi tarvinnut virkata virkkauksen perään.

Kuviointi oli hyvä harjoitus. Kirjoneulonta ei ole vahvuuksiani, mutta kuvion tein silti omasta päästä. Parasta pipossa on tuo tupsu! Pujotin mukaan turkoosia, eipähän jäänyt surkeaa jämälankapalloa, vaan meni sekin pipoon mukaan.

Ehkä tällä selvitään kevään lämpöön. Ainakin pää pysyy lämpimänä ilman, että tarvitsee pitää monen talven virttynyttä pipoa.

Hyvää viikonloppua!

Minuutin korvakorut.

Yllätysgallup! Kuka arvaa mistä on nämä korvakorut tehty? Vinkki: juurikaan ei ole muokattu, kunhan vaan kierrätetty.

Mitä veikkasit? Olisitko tiennyt, että laukustahan tietenkin? Ystäväni antoi tämän laukun minulle silpottavaksi. Aikani laukkua pyöritin ja mietin saisiko sitä korjattua. Ei näe vaivan väärtiä, paikoin pahasti hilseilee. Sauma siellä täällä irvistää, kulunut, vetoketjun vedinkin hajosi - no itte vahingossa rämppäsin ja rikoin.. Se oli viimeinen niitti ja otin sakset esiin.

Hilseilevät ja käyttökelvottomat kahvat ja hihna menivät roskiin (yhyy), mutta aikalailla kaikki tekonahka kovitettuineen pohjineen lähti talteen. Ja paljon erikokoisia o- ja d-renkaita! Otin myös vuoren talteen, siinä oli kätevästi ehjä tasku valmiina, jos joskus käyttäisi sellaisenaan johonkin laukkuun tai pussukkaan. Laukkuja on aina kiva ratkoa ja silputa, sitä huomaa saavansa enemmän kierrätysosia mitä aluksi arvelee.

Aijuu niin ne korvakorut! Näistähän se oli puhe. Leikkasin ne siis vetoketjujen vetimistä. Niissä oli pitkät nahkasuikaleet, niitit ja minikokoiset d-renkaat ja ne näyttivät aika kivoilta. Irrotin suikaleet vetoketjuista, pätkäsin repsottavat päät pois viistoon ja pujotin korvakorukoukkuun. Minuutissa valmista!

Näistä tuli uudet arkikorvisuosikit! Kevyet, mustat, helpot. Vähän särmää, mutta ei liikaa. Passelit normipäivään!

Lampun muodonmuutos.

Kun aikansa katsoo tiettyä asiaa tai esinettä, voi yhtäkkiä tajuta, ettei välttämättä ole tykännyt kyseistä jutusta alunperinkään. Näin kävi vanhalle lampulle - siis todella vanhalle, tämä lamppu on varmaan minuakin vanhempi. Oli lapsuunkodissa aina olohuoneessa pianon päällä. Siihen tottui, sen paikka oli siinä. Sitten se muutama vuosi sitten muutti meille. Hihkuin, ihanaa nostalgiaa lapsuuskodista! Paitsiettä. Kun lamppu irtosi pianon päältä, eipä lamppu näyttänyt enää missään kivalta. Tajusin, etten oikeastaan edes pidä siitä. Mietin, että onko lamppu todella ollut aina noin ruma?

En tohtinut laittaa lamppua kuitenkaan pois. Koska nostalgia. Mietin vaihtoehtoja, millä sen uudistaisi? Mietin kaikkia päällystämisen vaihtoehtoja decoupagesta betonipastaan. Päädyin silti akryyliin. Houkutti vetää lamppu jollain tehostevärillä, mutta pitäydyin kuitenkin valkoisessa. Kyllästymisen vaara on alhainen ja valkoisenhan voi myöhemmin maalata jollain muulla.

Lopputuloksesta tuli yllättävän hyvä! Kolme-neljä mattavalkoista maalikerrosta se vaati, mutta meni se rumanruskea kuositus piiloon. Ihan päälle vedin vielä kirkasta läpikuultavaa akryylimaalia hiukan kiiltoa lisäämään.

Lampunvarjostin jäi vielä mietintään. Siihen voisi periaatteessa myös kokeilla vaihtaa alkuperäinen kangas johonkin uuteen, mutta toisaalta lamppu menee himmeällä lampulla ilman kupuakin. Kivan utuinen, lämmin valo.

Tutoriaali: Maalattu suomukoru.

Iski inspiraatio yhdistää kaulakoruksi maalattua nahkaa. Niin se teen, kaulakoruksi! Ja tässä tutoriaali päälle:

Tee-se-itse: Maalattu suomukaulakoru

Tarvikkeet: Pala nahkaa, sakset, maalarinteippiä, maalia, pieni pensseli, vahvaa liimaa, iso neula tai ratkoja, 2 kpl välirenkaat, korupihdit, kaulaketju.

1. Leikkaa nahasta samankokoisia soikioita, suomuja. Itse leikkasin niitä 12 kpl. Määrällä ei ole niin väliä, tee itselle mieluisa kokonaisuus mieluisassa koossa.

2. Teippaa nahkakappaleet maalarinteipillä sanomalehtipaperiin tai johonkin muuhun suojapaperiin. Varmista, että maalarinteipin laita kulkee linjassa kärjestä kärkeen niin maalirajasta ei tule vinkkura.

3. Maalaa nahkakappaleet. Voit hyvin käyttää nahkamaalia, (vanhaa) kynsilakkaa tai vaikka pienoismaalia. Itse käytin akryyliä, se on suosikki. Pysyy ja kestää hyvin. Ja parasta on se, että akryylimaali kuivuu nopeasti!

Maalista ja sävystä riippuen voi olla, että joudut maalaamaan useamman maalikerroksen. Anna välillä kuivua hyvin. Jotkut (etenkin nahkaa vaaleammat sävyt) voivat myös vaatia pohjamaaliksi valkoisen värin.

4. Kun maalaus on ohi, tulee seuraavana liimaus. Esimerkiksi kontaktiliima on hyvä. Liimaa sillä nahkakappaleet limittäin. Itse liimasin kahdessa rivissä hiukan kaarevaan muotoon ja lopuksi yhdistin  rivit päällekkäin (ks. kuva alla).

5. Ja kun liima on kuivunut, voi jo viimeistellä korun. Puhko yläkulmiin paksulla neulalla tai ratkojalla reiät ja pujota välirenkaat reikiin. Sitten kaulaketju välirenkaisiin. Ja valmista tuli!

Tässä valmis koru. Jos nyt huomaa, että valittu nahka olikin vähän liian löperöä ja kaulassa koru kaartuu mutkalle, voi taakse liimata vielä taustanahkakappaleen. Leikkaa vähän muotoon ja liimaa paikoilleen.

Ja valmista tuli! Itse tykkään pitemmästä ketjusta, mutta menisi myös lyhyemmällä. Pitäisiköhän vielä tehdä kaulakoruun mätsäävät kultaiset suomukorvakorut..