Kalaonnea.

Uudet kustomoidut tennarit! Ja katsokaa, huomaatteko? Mitä isojen tennareiden sisällä on? Pienen pienet tennarit!

Tämä kenkäpari on ystävälleni tehty. Hän antaa tennarit aviomiehelleen yllätykseksi sen kunniaksi, että heillä tulee ensimmäinen vuosi avioliittoa täyteen! Ja kuten lahjasta arvata saattaa, perhe kasvaa pian yhdellä pienellä miehellä.

Alussa oli vain raidalliset pikkutossut ja täysin valkoiset isot kengät. Tavoite oli saada ne mahdollisimman samanlaisiksi.

Ja raidoista se yhtäläisyys lähti. Miehen kenkiin raidoitin saumojen rajaaman alueen. Sisäsyrjillä on pelkkiä raitoja.

Minitennareissa lukee toiveiden mukaan myös vauvan "työnimi", Paavo.

Sitten kaloja päälle! Mietin tosi pitkään minkälaiset kalat teen. Toteutukseen oli pitkälti vapaat kädet ja mahdollisuuksia oli monia! Onhan ihan eri lähteekö tekemään suomalaista särkeä autenttisena vai sitten lapsekasta Nemo-piirroskalaa.. Lopulta tajusin, että otetaanpa askel taaksepäin ja yhdistetään tennarit äidin, lahjan antajan omiin morsiuskenkiin! Maalasin hänelle viime kesänä hääkengät (ks. postaus 1 ja postaus 2) ja näin toteutukset eivät ole kaukana toisistaan.

Tykkään näistä yksityiskohdista tosi paljon. Tuo naurava kala on suosikkikohtani! Maalasin miehen kenkiin symbolisesti kolme kalaa ja tämä suosikkikalani tietenkin edustaa tulevan perheen äitiä, ihanaa ystävääni.

Näistä tuli kyllä melkoinen pari! Vielä joutuu hetken malttamaan, että näkee isän ja pojan kengät jaloissaan..!

Ja hyvin pakattuna lähti yllärikengät postin kuljetukseen. Mukaan lähti pieni pikakortti ja -ohjeet kenkien käyttöön ja hyvänä pitoon. Ihanaa yllätystä ja vielä ihanempaa hääpäivää tuleville vanhemmille.

Juhannusneidon kestävä kukkaseppele.

Ihana ystäväni täytti pyöreitä juhannuksena. En harmillisesti päässyt mukaan juhlistamaan isoja synttäreitä, mutta laitoin muiden mukana pienen ylläripaketin ihan vain kiitokseksi siitä kuinka hyvä ystävä hän on ollutkaan.

Paketista löytyi kaksi asiaa, ekana tässä pinkit tossut. Tuollaiset pehmeät olotossukat, joita olen virkkaillut ennenkin.

Näihin tossuihin tein korkeamman rullattavan varren ja päälle ompelin käsin kangastilkuista tehtyjä koristekukkia.
(Oli pakko kokeilla kuvaan vaikka vähän pahaa tekikin pistää lahjatossut omiin jalkoihin..)

Toinen lahjan osa oli myös herttaisen vaaleanpunaista. Tein läjän tällaisia kangaskukkia. Leikkasin erikokoisia ympyröitä, sulatin kynttilällä ympyröiden reunat ja kasasin ympyrät erilaisiksi kukkasiksi.

Pujotin kukat rautalankavarsiin ja kiedon niitä kahden-kolmen kukan pieniksi nipuiksi.

Sitten kokosin niistä seppeleen. Jätin kukat etuosaan ja takaosan jätin vapaaksi. Päällystin metallin ensin teipillä (ettei vain mikään varren pää pistä) ja lopuksi virkkasin kauttaaltaan ohutta trikookudetta kehikon ympärille. Rautalanka-pohja oli hyvä veto, näin seppele joustaa ja muotoutuu kantajansa päähän mukavammin.

Mielestäni tästä tuli yksi suloisuus, ihan kuin synttärisankarikin on. Pitihän juhannusneidolle saada oma juhlaseppele, joka kestää vähän rankemmankin juhlinnan nuupahtamatta. Toimis varmasti hyvin myös vaikka festareilla!

Virkattu ikivihta.

Törmäsin aiemmin kestävään, pestävään ja itsetehtävään vastaan vihtaan. Virkattu ikivihta, kuinka hauska keksintö!

Ostin kaksi pientä kerää puuvillaa (tarkoitus oli ostaa pellavaa tai bambua, mutta myyjän suosittelemana tämän langan kierteet riittäisivät myös vihdaksi) ja lähdin ihan freestyle-meiningillä kokeilemaan vihdan virkkaamista. Useamman kerran sai aloittaa ennen kuin löytyi lopullinen muoto ja "lehti-tekniikka". Kaksinkertaisesti virkattuna tuli tarpeeksi jämäkkää. Aika hyvä tuli, tässä on kuivatestailtu vihdalla mäiskimistä! Tuntuisi toimivan. Pian varmaan pääsee tositestiin.

Google osaa kertoa, että vihdan virkkaamiseen löytyisi myös ohjeet seuraavista lehdistä: Taito 3/2011 tai Kauneimmat Kesäaskartelut 2/2015. Löysin myös yhden blogiversion täältä, jos joku muukin innostuu virkkailemaan omaa vihtaa.

Nyt mökille juhannuksen viettoon syömään, saunomaan ja rentoutumaan. Hyvää juhannusta!

Tee-se-itse: Ompele mekko osa 4.

Mekkoja, lisää mekkoja! Vielä ette päässeet näistä, lisää pukkaa vieläkin. Pitää takoa, kun ompelukone on kuuma ;)
(Ks. ensin pohjalle mekko-sarjan edelliset tutoriaalit: osa 1 / osa 2 / osa 3.)

Takana on kolme helppoa trikoomekkoa ilman kaavoja ja seuraavaksi tulee mekko, jonka voi tehdä melkeinpä mistä vain kankaasta. Trikoo käy, collegestakin olen tehnyt ja puuvillastakin onnistuu. Kesämekoksi viskoosi toimii myös hyvin - se laskeutuu kivasti ja on ohut sekä vilpoisa päällä.

Nyt tehtävään mekkoon käytin jämäpaloja viime kesän maximekkokankaasta (ks. postaus). Palat eivät riittäneet sellaisenaan, vaan piti tehdä kahden palan sijaan neljästä. (Mekkoon tuli siis ylimääräiset etu- ja takasaumat, joten niistä ei tarvitse ohjeessa välittää - tosin eivätpä juuri näykkään, uppoavat hyvin pieneen printtiin).

Sitten helppoon ja sanoisinko jopa klassisen tuttuun ja perinteiseen kesämekko-malliin:

Vaihe 1: Ota mitat. Mittaa mekon pituus pääntien reunasta helmaan (A) ja torson ympäriltä ainakin rinnan- ja lantionympärykset (C: jaa mitat neljällä). Muista lisätä mittoihin ennen leikkaamista sauman- ja kääntövarat.
Vaihe 2: Leikkaa kangas. Merkitse nelinkerroin taitetulle kankaalle A ja C mitat. Leikkaa mittojen mukaan.
Vaihe 3: Merkkaa kainalot. Mittaa pituus pääntieltä kainalon alle (B) ja merkitse tämä mitta mekkokappaleiden ylälaitoihin.

Vaihe 4: Ompele. Käännä ja huolittele reunat nurjalle ensin kummastakin mekkokappaleesta B-mittojen verran. Ompele yläreunoihin kumpaankin kappaleeseen nauhakuja (esim. 2cm leveä). Tasaa mekkokappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele sivusaumat B-käänteisiin asti. Tasaa ja huolittele helma.
Vaihe 5: Pujota nauha. Pujota kangasnauhaa hakaneulan avulla nauhakujien läpi. Sovita mekkoa ylle ja mittaa olkainten sopiva pituus. Leikkaa ylimääräinen nauha pois ja yhdistä päät. (Voit myös jättää pitkät nauhat solmittaviksi.)

Lopuksi silitys ja valmista on! Se on mekko, jota sanotaan alle 30min työksi. Hidaskin saa varmasti tunnissa tehtyä.

Nyt ei tule tästä mekosta kuvaa yllä, koska mekko ei jää omaan käyttöön vaan menee ystävälle. Täytyy tosin ehkä tehdä itselle myös samanlainen mekko hyvin leveällä ja laskeutuvalla helmalla.. Malli on tuttu ja tykkään kovasti sen yksinkertaisuudesta ja helppoudesta yllä. Yksi vastaavan mallinen mekko/tunika on katsottavissa esimerkiksi tästä postauksesta.

Mekosta voi tehdä myös ns. Le Sac-mekon, jossa on pitkät nauhat, joiden avulla mekon voi pukea monella erillä tavalla. Le Sac-mallista olen vuosien varrella tehnyt useamman erilaisen mekon, joista esimerkkinä musta mekko ja punainen mekko:
ks. postaus 1 ja postaus 2. Le Sac ei ainakaan tuo rusketusraitoja, kun olkainten paikkaa voi vaihtaa vaikka lennosta!

Tee-se-itse: Ompele mekko osa 3.

Nyt mekko-ompelusta lisää! Tässä tee-se-itse-tutoriaalien kolmas osa. (Ks. ensin pohjalle mekko-ohjeista osa 1 ja osa 2.)

Joustavalla kankaalla mennään vielä. (Oma kangas on ohutta ja aika vähän joustavaa, kuin todella ohutta neulosta.)

Kolmannen tutoriaalin malliksi valitsin tunikamaisen mekon syvällä v-pääntiellä. Pisteeksi iin päälle sivusaumoihin taskut!
Jos siis et ole ennen ommellut avotaskuja vaatteen sivuihin niin kokeile ihmeessä, se on yllättävän helppoa!

Sitten tutoriaaliin: tee-se-itse taskullinen mekko ilman kaavoja!

Vaihe 1: Leikkaa kangas. Viikkaa kangas nelinkerroin ja aseta mikä vain sopiva mekko päälle. Leikkaa tarpeen mukaan muotoa erilaiseksi. Lisää reilut kääntö- ja saumanvarat. Omassani oli vyötäröllä kuminauha, mutta se ei haitannut - piti vain varmistaa, että leikkaa tarpeeksi leveyttä lisää.

Vaihe 2: Olkasaumat. Tasaa kappaleet oikeat puolet vastakkain ja ompele olkasaumat yhteen joustavalla ompeleella.

Vaihe 3: Leikkaa muotokaitaleet. Eli leikkaa suorat suikaleet (esim. 6cm leveät), jotka ommellaan vaatteen reunoihin. Varmista, että kaitaleiden pituudet kattavat pääntiet ja hihansuut.

Vaihe 4: Ompele kaitaleet. Taita kaitaleet pituussuunnassa kaksinkerroin nurjat puolet vastakkain. Aseta hihansuihin ja pääntien reunoihin oikeat puolet vastakkain. Ompele reunaa pitkin, avaa taitos ja ompele vielä päältä. Tämä muotokaitale on
hyvä kankaille, joille kanttaus olisi liian paksu ja joissa nurjalle kääntö jättäisi reunan löperöksi.

Vaihe 5: Ompele pääntie. Ompele pääntie (etu- ja myös tahtoessasi takakappaleesta) viistosti yhteen. Varmista, että
käänteet ovat tasattuna, jotta päätiestä tulee symmetrinen. Kokeile pääntietä ylle. Jos pääntie on liian syvä, nosta ompeleen linjaa ylöspäin, kunnes pääntien syvyys on sopiva. Tämä etumuksen vähän yhteen ompeleminen tuo samalla eteen hauskan laskomaisen muodon (ks. mekko valmiina).

Vaihe 6: Leikkaa taskut. Leikkaa kättäsi apuna käyttäen neljä taskukappaletta. Huomioi kappaleita leikatessa, että kaksi kappaletta tulee vastatusten (eli varmista, että kappaletta tulee leikattua peilikuvana).

Vaihe 7: Ompele taskut ja sivusaumat. Aseta kukin taskukappale hihansuun käänteen alle (mittaa sopiva kohta missä on luonteva pitää käsiä taskussa). Ompele taskut sivuihin oikeat puolet vastakkain. Aseta etu- ja takakappaleet oikeat puolet vastakkain. Nuppineulaa taskut ja sivusaumat yhteen. Tasaa taskujen kulmat. Ompele ylhäältä alas koko matkalta yhteen.

Vaihe 8: Huolittele helma. Sivusaumojen jälkeen mekon voi kääntää oikeinpäin, jolloin taskut jäävät automaattisesti sisään. Kokeile mekkoa ylle ja tasaa tarvittaessa helmapituus. Huolittele helma kääntövaralla.
Vaihe 9: Silitä. Viimeistele ompeleet ja käänteet silittämällä.

Ja valmista! Vaikka ompelukone sylttäs minkä kerkesi ja meinasi käämit palaa, olen lopputulokseen enemmän kuin tyytyväinen. Tykkään erityisesti tuosta pääntiestä! Se on myös edestä että takaa ihan samanlainen - ei siis ole väliä kumminpäin mekon päälleensä pukee!

Ah, taskut! Rakastan mekkoja, joissa on taskut! Mieskin totesi, että jahas, sieltähän löytyy tyylille uskollisesti taskut.

Tuli kiva rento mekko. Juuri mukavan mutkaton ja materiaaliltaan ihanan viileä tuleviin kesäpäiviin.

Saippuapullot hyötykäyttöön.

Kesken mekko-sarjan (ks. tutoriaalit osa 1 ja osa 2, jatkoa luvassa) laitetaan väliin jotain muuta ettei tule tylsää heille,
jotka eivät ompele. Kierrätetään väliin jotain, esimerkiksi käsisaippuapullot. Vähän niitä kuluu, mutta kuluu kuitenkin.
Vanhan ja hyvän pumppupullon voi täyttää millä vain täyttösaippualla, mutta satunnaisesti sitä tulee kuitenkin ostettua uusi pumppupullo. Mutta mitäpä niille tehdä käytön jälkeen?

Törmäsin ideaan (ks. pluii.com), jossa pienestä muovipullosta voi tehdä säilytyskupin. Eli saksilla huppu pois ja silitysraudalla reunan sulatus. (Linkin takaisissa kuvissa muovi on suoraan rautaa vasten, itse kyllä varmuuden vuoksi pistin leivinpaperin väliin ettei vain sula muovi rautaan kiinni.) Reunat sulivat aika hyvin, rauta kuumalle ja vähän paino päältä. Reuna rullautu kivasti sisäpuolelle. Ei oo reuna enää terävä tai hutera!

Tein kolme säilytyskippoa. Viimeisen pullon kohdalla odottelin sen tyhjentymistä turhauttavan pitkään. Samaistuin hyvin siihen tv-mainoksen pieneen poikaan, joka tahtoo tehdä tiskiainepullosta raketin.. "Vieläki paljon jäljellä, eikö se koskaan lopu?"

Vinkki 1: jos pullossa on sarjanumeroita tai muuta painettua, ne saa aika varmasti kynsilakanpoistoaineella pois.

Vinkki 2: Pumppu ei vie paljoa tilaa, jos sen ottaa talteen. Aika monessa puhdistuspurnukassa on samankokoiset kierteet ja pestynä pumppu (tai sellainen suihkepää) voi käydä moneen uuteen pulloon. Jos varsi on liian lyhyt, sitä voi jatkaa esim. muovisella mehupillillä. Se toimii, kikka on ollut käytössä meidän taloudessa jo vuosia.

Ajattelin ensin kippoja kylppäriin, mutta sijoitinkin ne yöpöytälaatikkoon pikkutarpeiden järjestystä pitämään. (Voisi ehkä laittaa palat sinitarraa kippojen pohjaan jarruiksi niin eivät luistaisi eestaas laatikon pohjalla.)

On muuten tämä yöpöytäni virkaa toimittava "jättikokoinen Palaset-laatikosto" ihana kaveri. Mahtuu kaikki mahdolliset tavarat iltalukemisista nenäliinoihin laatikkojen sisään piiloon. Vähän se on kulumaa saanut vuosien varrella, mutta se ei haittaa. Kauan tuota vanhemmiltani kärkyinkin, jotta se vapautui heidän käytöstään minulle. Se on just sopiva pieneksi yöpöydäksi!

Tee-se-itse: Ompele mekko osa 2.

Mekko-sarjan toinen osa! Tässä jatko-osassa mennään erilaiseen mekkoon, lisätään tyttömäisyyttä ja hulmuavampaa helmaa.

Ensimmäisen mekko-tutoriaalin löytää tästä. (Aloittelevan ompelijan on hyvä tsekata eka osa läpi, sillä sieltä voi saada vinkkejä, joita en kaikkia jatko-osissa käy uudestaan läpi.)

Tämän kaksiosaisen mekon päätarvikkeet ompeluvermeiden lisäksi ovat tässä. Et tarvitse kuin sopivan yläosan mallivaatteeksi (tpaita tai toppi), mittiksen ja laskimen - eikö ole ihmeellistä, että näiden avulla voi tehdä mekon ihan itse ilman kaavoja?

Niin ja tietysti ne kankaat. Tämän mekon voi tehdä yksivärisestikin, mutta itse valitsin herkullisen yhdistelmän kahdesta jämäkankaasta. Sattui olemaan just sopivat palat, joista ei kummastakaan yksinään olisi mekkoa tullut.

Eli, jos sinulla on ompelukone, laskin ja mukavaa trikoota, eikun saksimaan ja ompelemaan! Tässä työvaiheet:

Vaihe 1: Merkkaus. Pue mallivaate yllesi ja merkkaa nuppineulalla kohta, johon tulevan mekon yläosa loppuu ja helmakappale alkaa. Kohta voi olla mitä vain vyötäröltä ns. empire-mittaan. Itse otin suht matalan vyötärökohdan.

Vaihe 2: Leikkaa yläosa. Taita kangas kaksinkerroin topin leveydeltä ja siitä vielä kerran päällekkäin (=kangas nelinkerroin). Aseta mallivaate kankaan päälle. Mitattu merkki kertoo kuinka pitkästi leikkaat. (Lisää kuitenkin kaikkeen sauma- ja kääntövarat!) Seuraa sivusaumoja ja leikkaa hihan- ja pääntien muotoon, jos ne ovat sellaisenaan sopivat. Itse lisäsin olkapäälle vähän "hihaa". Avaa yläosakappaleet ja tarvittaessa leikkaa etukappaleeseen suurempi pääntie. Aseta kappaleet oikeat puolet vastakkain (eli nurjat puolet ulkopuolella, NP) ja nuppineulaa yhteen sivu- ja olkasaumat.

Vaihe 3: Laske matikkaa. Mittaa vyötärönympäryksesi (tai se kohta, jonka mallivaatteeseen merkkasit) ja lisää siihen saumanvaraa, esim. 2-3cm. Jaa summa piin likiarvolla. Nyt jos hätkähdit että mikähitonpii, unohda hämmentävät termit ja
jaa summa suoraan luvulla 3,14. Tuloksena oleva luku on yhtä kuin säde, jonka mukaan leikkaat seuraavaksi vyötärön.

Vinkki! Tämä on perusohje puolikellohameeseen. Jos jätät ohjeesta yläosan pois, voit tehdä myös pelkän kesähameen. Leikkaa hamekappale, ompele sivusauma, huolittele helma ja tee vyötärölle esimerkiksi kuminauhakuja - valmista.

Vaihe 4: Leikkaa helmakappale. Helma leikataan yhtenä kappaleena kahden kaaren avulla. Taita kangas ensin kaksinkerroin (taite kuvissa yläreunassa). Merkkaa säden mitat ylänurkasta lähtien (merkit x). Taita kulmasta kangas päällekkäin niin, että luonnollisesti x-merkit tulevat päällekkäin. Merkkaa vielä kulman toiselle puolelle säde. Merkkien välinen matka on ensimmäinen leikattava kaari eli vyötärönympärys.

Mittaa vyötärönympäryksestäsi (siitä mallivaatteen merkistä) alaspäin kuinka pitkän helmakappaleen tarvitset. Lisää mittaan sauma- ja helman käännevara, esim. 4cm. Tämä pituus kertoo toisen leikattavan kaaren paikan. Taittele kangasta moninkertaiseksi niin leikattava pituus lyhenee ja helpottuu. Merkkaa ja leikkaa vyötäröstä helmakaaren paikka (mittanauhan, nuppineulojen ja liitukynän avulla). Lopuksi avaa helmakappale, aseta sivusauma oikeat puolet vastakkain ja nuppineulaa sivusauma yhteen.

Vinkki: Jos kangasta on enemmänkin käytössä, voit myös tehdä mekon vaikka midipituisella helmalla. Helman voi myös tehdä kahdesta tai vaikka neljästä kappaleesta, jos kangas ei kokonaisena riitä. Pidä vain huoli, että saumat kulkevat tasaisesti ja ettei langansuunta vaihtelisi kappaleiden välissä ihan miten sattuu.

Vaihe 5: Ompele yläosa. Ompele joustavalla ompeleella (kuten kaikki mekon ompeleet) sivu- ja olkasaumat yhteen. Huolittele käden- ja pääntiet. Voit joko suoraan kääntää niitä nurjalle ja ommella nätisti päältä tai ommella reunoihin kanttinauhat.

Kanttinauhan (vinonauhan) voi ostaa valmiina tai sen voi leikata vaikka kankaan reunasta. Leikkaa suora suikale (huom: joustavampaan suuntaan) levydeltään esim. 4-5cm. Aseta suikaleen oikea puoli (OP) kankaan nurjaa puolta vasten (NP). Ompele reunaa pitkin: ommel A. Joustavissa kankaissa suikaletta on hyvä vähän venyttää tai sen voi valmiiksi mitata 1-2cm lyhyemmäksi. Ompele suikaleen päät yhteen ja leikkaa mahdollinen ylimääräinen pituus pois. Käännä suikale kankaan oikealle puolelle (OP). Ommel A ja kankaan reuna jäävät taitteen alle. Taita vielä suikaleen toinen reuna sisäpuolelle. Nuppineulaa kiinni niin, että ommel A jää myös kankaan oikealta puolelta käänteen alle. Ompele lopuksi oikelta puolelta suikaleen reunaa pitkin: ommel B - ja näin kanttaus on valmis.

Vaihe 6: Ompele helmakappale. Ompele helmakappaleen sivusauma oikeat puolet vastakkain.

Vaihe 7: Yhdistä helmakappale ja yläosa. Merkkaa ylä- ja alaosiin neljä merkkiä: sivupisteet (yläosassa suoraan sivusaumoista) ja etu- sekä takapisteet (helmassa suoraan takasaumasta). Aseta yläosa helman sisään oikeat puolet vastakkain. Kohdista merkit vastatusten. Lisää nuppineuloja tasaisin välein niin paljon kuin tarve niille on. Jos yläosa on pienempi, venytä sitä helmakappaleen mukaan, jotta kohdistus ei lähde vinoon.

Vaihe 8: Ompele helmakappale ja yläosa. Ompele yhdistetty sauma. Venytä kankaita sopivassa suhteessa ommeltaessa.

Vaihe 9: Viimeistele. Ompele lopuksi helmakäänne. Käännä nurjalle esim. 3 cm ja ompele kiinni. Huolehdi, että käänne ei lähde vinoon. Levenevässä trikoohelmassa helma voi olla kärsivällisyyttä vaativa. Itsellä teki vähän tiukkaa saada edes jokseenkin hyväksyttävän hyvä helma.

Lopuksi silitä etenkin käänteet niin ommel levähtää ja asettautuu paremmin. Sitten valmista on!

Kierrätysnahasta tehty tasselikaulakoru esitelty mm. tässä postauksessa.

Ja tältä lopputulos näyttää. Samalla perusohjeella pystyy tekemään monta erilaista mekkoa. Yläosan voi tehdä hiattomaksi
tai hialliseksi, pääntie voi olla ihan mitä vain ja helmankin pituus vaikuttaa kokonaisuuteen. Ohjeella voi myös tehdä suoraan kokopitkän maximekon!

Tai huomasitteko, myös erillisen hameen lisäksi tutoriaali näytti nopsaan ohjeen myös yläosaan. Jos leikkaa mallivaatteen vähän pidenpänä ja vain kääntää/kanttaa alareunan, siinähän ois omien mittojen mukaan kaavatta myös t-paita tai toppi.

Ensin ei ollut intoa ommella lainkaan ja nyt ei inspiraatio hellitä. Jatko-osia vielä siis luvassa! Lisää mekkoja!