DIY: Iso silmukkatyyny ommellen.

Alkuviikkona ommeltiin olkkariin ihan normityynyä, näin loppuviikosta mentiinkin sitten sieltä mistä aita on korkein. Vähän haastavampaa tyynyä kehiin!

Vaivaa, kun en muista mistä se idea tähän lähti. Vastaavan olen nähnyt jossain ihan varmasti. Instagram? Pinterest? Oli missä oli, tämmöttinen siitä tuli.

Se on kuin silmukka, jonka ympärille on virkattu. Eli vähän niinkuin pyöreää virkkaustyötä aloittaessa, taikasilmukka ja sen ympärille kiinteitä silmukoita! Oisko sen nimi sitten silmukkatyyny?

Ja tämä on tarina tyynyn luomisprosessista.

Ilman mitään ohjeita, vain hatara mielikuva päässä, lähdin sitä toteuttamaan. Oli metrin pala trikoota ja sen sitten leikkelin suikaleiksi. Neljä pitkää suikaletta koko leveydeltä ja siihen päälle sisärengas. Siinä sitten ompelin suikaleet yhteen.

Tämähän sujuu, kivaa suoraa ommelta, ajattelin.
Minuutti myöhemmin: Ei hitto, onpa p********. 

Täytin kuuden metrin suikaletta vanulla ja voi luoja, se vasta p******** oli.
En yhtään miettinyt etukäteen putken täyttämistä, että miten sen hoidan. Työnsin vanua pahviputkella hikihatussa ja sitten puolessa välissä tajusin, että kuusi metriä ei riitä yhtään mihinkään ja putki on muutenkin ihan liian paksua.

Luovutan, eihän tästä mitään tule. Apua, silvoinko metrin kangasta ihan turhaan?

Mutta ei, pakko vielä yrittää.

Purin puolivalmiin putken auki ja leikkasin suikaleen kahteen. Eli siitä tuli noin 8 cm x 12 metrinen "suikale". Ja voi p****, sen 12 metrin sauman ompelu se vasta oli loputonta! Onneksi nyt tajusin jättää sopivin mittavälein sivuun putken täyttöaukkoja.

(Ja sisärenkaankin jouduin vielä avaamaan ja ottamaan kappaleen välistä pois. Sen kooksi jäi noin 28 cm x 75 cm, täyttö aika pehmeästi, koska ympärille tulee kuitenkin napakka "virkkaus".)

Kapeampi suikale, tämänhän täyttö käy kivemmin.
No juu ei, kyllä oli ihan eniten p********.

Ensin 12 metrin putki piti kääntää nurin ja sitten tunkea pikkuvanutuppo kerrallaan täyteen. Käytin apuna mopin vartta, sillä survoin vanua sisään ja tunsin olevani joku makkarantekijä. Ja pystyin vain ajattelemaan: näyttää niin suolelta. Eikö?

Onneksi lopussa oli "suolen" virkkaus renkaan ympärille. Ja se oli KIVAA. Tein sen muutaman kerran uudestaan ihan huvikseen ja nollatakseni työn tuskan määrää. Pehmeää, isoa pötköä, olishan tuota virkkaillut enemmänkin menemään.

Vähän mietin et miltä tuo sitten kaiken ärräpään jälkeen valmistunut tuotos näyttää. Ei siihen päätään laita mukavasti, joten sinänsä täysin sisustuksellinen tyyny. Mies sanoi peräpukamatyynyksi. No voi se olla sekin. Ihan vaikka, jos tulee tarvis niin voi sen päällä istua, ei mene liiskaan.

(On muuten kuvan kaikki tyynyt itse tehtyjä. Mini vuorityyny on ikisuosikkini!)

Metri kangasta, 12 m pötköä, säkillinen vanhaa vanua ja lopputuloksena 47 cm leveä astetta hienommalta peräpukatyynyltä näyttävä pörpylärengas ja hitokseen minimaalista vanuhöttöä ympäriinsä (kuten tuolista näkyy).

Seuraavaksi sitten pitääkin vissiin alkaa imuroimaan.

DIY: Tyynyliinat omilla mitoilla.

Joskus ommellaan niinkin tylsää kuten tyynyliinoja.

Ja sitten kuvataan ihan niinkin tylsää kohdetta kuin tyynyliinapinkkaa. Ja tuutataan yhtä tylsän varmasti blogiin. Mutta seuraa jippo: on ne sentään kierrätettyjä. Ja ihan omilla mitoilla!

Ja jos nyt joku höräyttää mieltään, että miten niin tyynyliinat omilla mitoilla niin syy on siinä, että täällä taloudessa käytetään vain ja ainoastaan muotoiltuja niskaa tukevia tyynyjä. Ne ovat muita mössötyynyjä normaaleja tyynyjä paljon kaitasempia. Niille ovat aina kaupan tyynyliinat ihan liian isoja - kuten kuvasta näkyy, iso lohko tyynyliinasta aina ihan rutussa niskan alla. Not nice.

Kun bongasin kangaskasan sekaan joutuneet ja käyttöä odottaneet nykyiseen sänkyyn liian pienet aluslakanat, sain heti ajatuksen. Aikaisemmin äiti teki saman, ompeli vanhasta lakanasta meille tyynyliinoja. Nyt teen niitä itse lisää!

Malliksi valmis tyynyliina ja leikkaamaan - eikun repimään! Puuvillaa on ihana "leikata repimällä"!

Tee se itse: Tyynyliinat lakanasta

Ota sopivasta tyynyliinasta kolme mittaa: A tyynyliinan korkeus, B tyynyliinan leveys ja C ns. taskuosan syvyys (no se mikä menee aukosta sisäpuolelle, sanotaan nyt taskuosaksi).

Kerro B kahdella, lisää C ja plussaa kahdet kääntövarat. Tämä on tarvittavan suikaleen leveysmitta. Korkeus on yhtä kuin A plus kahdet saumavarat. Leikkaa tai revi kankaasta yksi tällainen suikale.

Seuraa kauhea lootapiirtelytuotos kuvitukseksi - mutta ihan siksi, koska sanaselitys ei välttis riitä ja tekee yksinään tosi simppelistä asiasta etenkin aloittelevalle ompelijalle turhan monimutkaisen asian.

Eli ompele suorakulmio näin:
Huolittele ensin lyhyet päät käänteille (nurjalle). Sitten aivojumppa: levitä suikale oikea puoli ylöspäin, nosta toinen pää päälle niin, että oikealle jää vain taskuosan leveys. Sitten käännä päällimmäiseksi taskuosa. Taskuosa kääntyy heti edellisen päälle. Kohdista taskuosan leveys kummastakin päästä. Ompele pitkät sivut yhteen. Käännä liina ympäri ja valmista tuli, kahdella saumalla!

Kahdesta lakanasta tuli yhteensä kahdeksen tyynyliinaa omilla kapeammilla mitoilla. Enemmänkin olisi saanut, jos olisi vielä ommellut jäljellä olevista jämistä tyynyliinat useammista kappaleista.

Melkein en malta odottaa, että pääsee vaihtamaan lakanat. Juuri vaihdoin, joten vähän aikaa pitää malttaa taas vaihtoa. Tyynyliinoista tuli ihanan pehmeät, olihan aluslakanat jo niin lutusiksi kuluneet. Olen varma, että näille tyynyliinoille kun päänsä painaa niin näkee oikein makeita unia!

Että tällaisella käytännöllisellä kierrätysompeluksella starttasi tämä helmikuu! Joskus näinkin.

Koiralle portaat (DIY osa 2).

Nyt tulee astetta koirapitoisempi juttu! Tässä on Cora, pieni mummokoiramme. Kolmisen vuotta sitten sille jouduttiin tekemään sänkyyn (joo kyllä, meillä koira saa tulla myös sänkyyn) omat portaat avuksi terveydellisistä syistä. Portaita ei koskaan otettu pois, koska tuskin se siitä vetreytyy, kun ikää tulee lisää.

Ks. tästä ekojen portaiden DIY-postaus.

Tässä taannoin vaihdettiin sänky levempään malliin ja eipä kyllä ostaessa tajuttu kuinka monta muutakin juttua menee vaihtoon. Petari (vanhasta tuli jalkarahi, ks. postaus) ja sängynpääty jäivät liian kapeiksi. Helmalakanasta tuli käyttökelvoton. Aluslakanat ja päiväpeitto lähtivät myös luonnollisesti vaihtoon. Yöpöydät jäivät todella mataliksi ja jäävät harkintaan pitääkö nekin nyt sitten vaihtaa suurempiin.

Päiväpeiton jo ompelin suuremmaksi. Se on Eurokankaan leveää Linnan muurilla -tikkikangasta. Kavensin entistä sängyn leveyden mittaan, ostin kangasta lisää ja ompelin kumpaankin sivuun lisäkappaleet. Päätysauman tein hiukan kaarevaksi. Tykkään siitä, ettei nyt jalkopäähän jää päiväpeitosta sellaiset runsaat "siivekkeet".

Ja voi perhana, koiran portaat! Ne jäivät aivan liian matalaksi. Ei ehkä ihan hahmotettu, että entinen sänky oli kapea, mutta myös todella matala! Kun Cora jo kompuroi uuteen sänkyyn ensi kertaa hypätessään, tiesin heti, että tuossa ei hyvin käy, jos portaita ei koroteta.

Vasemmalla vanhat portaat, oikealla uudet. Kuvissa muutos ei ole kummoinen, mutta uudet ovat tuplasti korkeammat ja myös paljon leveämmät. En lähtenyt tekemään uusia portaita, vaan purin vanhat ja kasasin ne uusiksi.

Portaat ovat siis lähinnä pahvia ja teippiä. Kokosin pahvilaatikoita päällekäin ja sisäkkäin niin, että eivät anna painosta periksi. Pakkausteipillä kasaan ja pieni vanukerros askelmille. Liimaa en käyttänyt, ettei aiheuta koiralle mitään hajukammoja. Kun askelmat pysyivät kasassa, ompelin portaille uuden päällisen. Kangas on jotain vanhaa villakangasta, joka sattui olemaan kyllä aivan täydellinen sävyltään päiväpeiton kanssa!

Ks. ekojen portaiden työvaihekuva hahmottaaksesi portaat paremmin.

Portaat näyttävät kyllä massiivisilta massiivisen sängyn edessä. Mutta mitäpä sitä ei tekisi koiramummon puolesta. Ja tykkään silti uusista portaista, ne ovat paljon skarmpimman ja viimeistelymmän näköiset. Ihan kuin olisi oikeasti verhoiltu huonekalurakenteen päälle. Vai arvaisiko, että sisällä on ihan vaan pahvia? Onneksi koira on alle viisikiloinen kaveri, tuhdimmalle pitäisi olla vahvempi sisus.

Tässä vielä kuva edellisten portaiden ja uusien portaiden kanssa. Siinä se mummo (vielä tänä vuonna 12-vuotta!) askeltaa edelleen. Kuvasta myös ehkä hahmottaa uusien portaiden paljon suuremman koon.

Iltapuhteiksi tein vielä päiväpeiton leventämisoperaatiosta jääneestä palasta ison heittotyynyn. Heittotyynyksi sanon siksi, että se on oikein ihanasti sänkyyn heitettävä tyyny ja sen päälle on ihana heittäytyä. Ihana, iso ja muhkea tyyny! Iso sänkyhän tarvitsee isot tyynyt, eikö?

Tyynyn muhkeat tupsut tein Prymin tupsuntekolaitteella. Tein itse asiassa nyt vasta ekaa kertaa tupsuja tuollaisella oikealla kehikolla. Ei enää leikattavia pahvikiekkoja, tällähan valmistuu tupsut paljon helpommin! Näillähän tupsuttaisi joka paikan täyteen lankapalloja.

Uudet peitteet.

Pehmoiset keittiöntuolien nauhattomat istuinalustat (ks. postaus) jättivät pienestäkin palasta tyynyksi sopivan palan. Ja siitä se idea sitten lähti. Uudistin samalla koko makkarin keskipisteen eli sängyn peitteineen.

Ensin tein siis teddytyynyn jämäpalasta (taakse lakanasta taustakangas) ja sille kaveriksi kaksi mustaa tikkikuvioista tyynyä kankaasta, jonka ostin täysin impulsiivisesti yhtään tietämättä mitä siitä teen. No kaksi kappaletta tyynyä tuli! Ne passaavat hyvin vaaleanpunaisen collegetyynyn kanssa, jonka ompelin tikkikuvioineen reilu vuosi sitten (ks. tyynyn postaus tästä).

Ja ei se sitten siihen jäänyt. Tuli tyynyt ja totesin, että nyt tarvitsee uuden, kunnollisen päiväpeitteen. Ei auttanyt kuin mennä Eurokankaaseen. Ostin kahden metrin jättipalan Linnan muurilla -nimistä päiväpeitekangasta. Sen leveys on kivasti 280 cm, joten ei tarvinnut muuta kuin huolitella reunat.

Eikä siinä vielä kaikki. Kun ei ollut yhteen päivään tarpeeksi ompelumetrejä tehtynä, tein vielä uuden helmalakanan. Se peittää sängyn alle piilotetut roipelaatikot. Edellinen helmalakana oli römssyinen ja liian tuhti. Purin sen ja tein uuden ilman laskoksia. Paljon parempi! Samaan hengeen vetoon lakanasta jäi sopiva kappale, jolla päällystin sängynpäädyn. Aikasempi oli harmaa ja se näytti päiväpeitteen kanssa tunkkaiselta. Sängynpäätynä on dyykatty styroksilevy (ks. postaus tästä).

Jos joku ihmettelee tuota porrasta sängyn edessä, se on meidän koiramummon reitti sänkyyn. Tässä postauksessa portaiden tekemisestä (pohjana ihan vaan pahvia!) lisää. Nuo portaat ovat olleet käytössä jo kaksi vuotta!

Ja siinä se mummeli lepäilee. Koira löysi tyynyjen keskeltä jo uuden lempipaikkansa - tuon lähes sängynlevyisen pötkylätyynynkin sisätyynyineen ompelin vasta! Nyt vähän epäilyttää tuo kirkas valkoinen, kun koira nuuhaa sen kuitenkin täyteen mustia pikkukarvoja...

Mutta tulipas ommeltua yhteen päivään!

Sivutaso kierrättäen.

Viikko starttasi uudella sivupöydällä. Tai tasolla, miksi tuota nyt sitten sanoisi. Jonkinlainen reipas huonekalu se yrittää olla.

Myin makuuhuoneesta paikalla olleen tuolin, joten tarvitsin uuden paikan, johon kasata sängystä tyynyt. (Koska tyynyjä ja päiväpeittoahan ei pöljän neuroosini mukaan voi missään nimessä laittaa lattialle, vaan niillä pitää olla oma paikka.)

Tein tason tästä hökötyksestä, joka tuli pari kesää sitten kaupan päällisenä yhden toisen huonekalun mukana. Ei kyllä olisi haluttu, mutta lähes väkisin tyrkkättiin kyytiin. Tuossa oli ihan hyvät kangaslaatikot ja ne ovatkin olleet käytössä, mutta itse hökötys jäi käsiin. Irrotin ja pesin päällisen ja purin metalliosat ajatellen et kyllä niistä joskus jotain hyötyä on.

Ja nyt hoksasin, että nythän saan hökötyksen käyttöön! Kasattu runko lappeelleen ja päälle kaksi paksua pahvia sisustuskontaktilla päällystettynä. (Lue lisää sisustuskontaktista tästä postauksesta.) Ei se isoa lastia jaksa kannatella, mut on just hyvä tommoselle tyynyrytökselle. (Ks. itsetehtyistä tyynyistä lisää tästä postauksesta).

On muuten tuo korikin itse virkattu. Trikoopaidat ovat paksuksi kuteeksi leikattuina ja yläreunassa on muovisen astien paksu reuna pitämässä koria muodossaan.

Ja vielä lopuksi kuvat ennen ja jälkeen. On siinä melko hyvä muodonmuutos. Kontaktia lukuunottamatta, kulut nolla euroa. Passaa hyvin väliaikaiselle tasolle. Pitää jossain vaiheessa hankkia paikalle joku oikea säilytyspenkki, -arkku tai muu matala sivutaso. Mutta toistaiseksi mennään tällä vaihtoehtoisella kierrätysvirityksellä.

Uudet tyynyt osa 2.

Triosta tuli nelikko. Lisäsin makuuhuoneen sekalaiseen tyynykolmikkoon vielä yhden erilaisen (koriste)tyynyn.

Tilkkujen ja muiden lisänä on nyt virkattu tyyny, tuollainen chunky crochet, joka valmistui nopeasti isolla koukulla. Lanka ei itsessään ollut tarpeeksi paksu, joten virkkasin kolminkertaisena.

Ai niin ja tyynyyn käytetty lankakin on kierrätetty. Se oli aiemmin kaulahuivi, jonka äiti nappasi kirpputorin ilmaislaatikosta mukaan. Pesun ja purun jälkeen huivi oli uudelleen käyttövalmis!

Uudet tyynyt makuuhuoneeseen.

Kiitos jatkuvien kaatosateiden, oli taas hyvä syy istua sisällä ompelukoneen ääressä ja niin mekko-ompeluksien välissä paininjalan alle tuli muutakin pikkutyötä.. Sain vihdoin sain tehtyä uudet tyynyt makuuhuoneeseen!

Tein kolme erilaista tyynyä. Samanhenkinen sävymaailma kiertää läpi tyynyjen, mutta muuta samaa niissä ei olekaan.

Alimmainen on puuvillaa (Marimekon "Oodi"-kangaspala), keskellä suhteellisen sekalainen kokoelma erilaisia viskoosi- ja polyester-sekotteita.. ja päällä tyyny, jonka ompelin puretusta paidasta. Collegemaiseen kankaaseen jäi puretuista saumoista reikiä, mutta kätevästi piilotin ne ompelemalla päälle geometrista kuviointia!

Vaikka ovat keskenään kovin erilaisia, jollain jännällä tavalla ne kuitenkin sopii yhdeksi kokonaisuudeksi.

Saippuapullot hyötykäyttöön.

Kesken mekko-sarjan (ks. tutoriaalit osa 1 ja osa 2, jatkoa luvassa) laitetaan väliin jotain muuta ettei tule tylsää heille,
jotka eivät ompele. Kierrätetään väliin jotain, esimerkiksi käsisaippuapullot. Vähän niitä kuluu, mutta kuluu kuitenkin.
Vanhan ja hyvän pumppupullon voi täyttää millä vain täyttösaippualla, mutta satunnaisesti sitä tulee kuitenkin ostettua uusi pumppupullo. Mutta mitäpä niille tehdä käytön jälkeen?

Törmäsin ideaan (ks. pluii.com), jossa pienestä muovipullosta voi tehdä säilytyskupin. Eli saksilla huppu pois ja silitysraudalla reunan sulatus. (Linkin takaisissa kuvissa muovi on suoraan rautaa vasten, itse kyllä varmuuden vuoksi pistin leivinpaperin väliin ettei vain sula muovi rautaan kiinni.) Reunat sulivat aika hyvin, rauta kuumalle ja vähän paino päältä. Reuna rullautu kivasti sisäpuolelle. Ei oo reuna enää terävä tai hutera!

Tein kolme säilytyskippoa. Viimeisen pullon kohdalla odottelin sen tyhjentymistä turhauttavan pitkään. Samaistuin hyvin siihen tv-mainoksen pieneen poikaan, joka tahtoo tehdä tiskiainepullosta raketin.. "Vieläki paljon jäljellä, eikö se koskaan lopu?"

Vinkki 1: jos pullossa on sarjanumeroita tai muuta painettua, ne saa aika varmasti kynsilakanpoistoaineella pois.

Vinkki 2: Pumppu ei vie paljoa tilaa, jos sen ottaa talteen. Aika monessa puhdistuspurnukassa on samankokoiset kierteet ja pestynä pumppu (tai sellainen suihkepää) voi käydä moneen uuteen pulloon. Jos varsi on liian lyhyt, sitä voi jatkaa esim. muovisella mehupillillä. Se toimii, kikka on ollut käytössä meidän taloudessa jo vuosia.

Ajattelin ensin kippoja kylppäriin, mutta sijoitinkin ne yöpöytälaatikkoon pikkutarpeiden järjestystä pitämään. (Voisi ehkä laittaa palat sinitarraa kippojen pohjaan jarruiksi niin eivät luistaisi eestaas laatikon pohjalla.)

On muuten tämä yöpöytäni virkaa toimittava "jättikokoinen Palaset-laatikosto" ihana kaveri. Mahtuu kaikki mahdolliset tavarat iltalukemisista nenäliinoihin laatikkojen sisään piiloon. Vähän se on kulumaa saanut vuosien varrella, mutta se ei haittaa. Kauan tuota vanhemmiltani kärkyinkin, jotta se vapautui heidän käytöstään minulle. Se on just sopiva pieneksi yöpöydäksi!

Maailman helpoimmat pimennysverhot.

Valoisat yöt ovat ihania, mutta silti nukun pimeässä aina paremmin. Pari kesää meni sinnitellen, mutta nyt luovutin ja tälle keväälle päätin, kyllä meille tulee sittenkin pimennysverhot. Ei tahdottu seinään kiinnitettäviä rullaverhoja, kun edelliseen asuntoon jäi niistä järkyttävät jäljet seiniin ja ikkunalistoihin. Oli pakko miettiä mitä muita vaihtoehtoja olisi?

Pimentävät kankaat! Kiitos kangasmarkkinoiden, valikoima oli ainakin Eurokankaassa ilahduttavan laaja. Oli laskeutuvaa, oli kuviollista, oli värikästä, oli perusverhon taakse laitettavaa, oli semmosta ja tämmöstä monessa hintaluokassa.

Lopulta itse päädyin täysvalkoiseen Sun Embark-kankaaseen. Me mitään printtejä tarvita. Yksi mitta ja keskeltä poikki kahdeksi paneeliksi. Ei tarvinnut kuin ylä- ja alareunat kääntää, sitten vain nipsut kiskoon ja se oli siinä. Hintaa alle kaksikymppiä (erittäin halpa: 7,90e/m). Ei kyllä paljoa edullisemmin tai helpommin olisi voinut päästä.

Valoa pääsee paneelien välistä ja takaa, mutta silti makkari pimenee hyvin yöksi. Tämä kuva on otettu aamulla, kun taas..

(Ja ei muuten ole paneelit tuolleensa vinoon leikattu, valo vain tekee efektin, että kieroon menis reunat.)

..ilman verhoja pelkillä suljetuilla sälekaihtimilla tilanne olisi tämä. Ero on iso, eikö? Tykkään myös näistä pimentävistä paneeleista siksi, että ovat päiväsaikaan raikkaat ja kivan pelkistetyt. Talveksi ne voi rullata ja laittaa säilöön, kun taas rullaverho töröttäs ikkunassa ympärivuoden. (Ja tuo töröttävä laatikko sängyn edessä on muuten mummukoiran portaat, jos joku sattuu ihmettelemään. Ks. portaiden DIY-postaus tästä.)

Punainen makuuhuone.

Joulukotini ei ole punainen. Olen vältellyt vuosia joulunpunaista. Mutta silti makuuhuone näyttää ihanalta ja virkistävän lämpöiseltä uudessa punaharmaassa asussaan pitkän värittömän ajan jälkeen.

Ompelin uudet verhot. Ennen ikkunassa roikku pelkät valkoiset suirot ja koko huone tuntui kovin kalsealta. Väri ja kuosi toi heti eloa! Yllättävä valinta verhoksi, hyvin ei-minua. Jemmasin tuota kangasta maksimekoksi, mutta ajattelin, että kappas, pistetäänpäs sittenkin ikkunaan! Onneksi en yrittänyt tehdä kankaasta vaatetta - siitä ei olisi tullut mitään, jos suorankin taitteen ompeli yritti mennä kurville (..well you can see the mess I made..). Todella painavaa, mutta silti niin ohutta! Olipahan haastetta, meinasin luovuttaa kesken kaiken. Olkoot. Katson kokonaisuutta, en reunoja.

Ja kun ikkunaan tuo sivuverhoihin väriä, vaihdoin myös päiväpeiton. Sen olen myös ommellut itse leveistä raidoista. Se on ollut pitkään vaihtopenkillä, mutta nyt se passaa hyvin verhojen kanssa. Valkoista vasten se näytti liikaa massiiviselta lipulta, mutta kuosi imee lippumaisuutta pois päiväpeitosta.

Ja muutoksen inspiraatio lähti tästä viime jouluna lahjaksi saadusta Pentikin viltistä. Se on valloittavan ihana ja lämmin.