Näin purat sateenvarjon.

Sateenvarjo, satikka. Se, joka pelastaa sateelta, mutta myös se, joka pettää ja hajoaa juuri silloin, kun ei saisi. Kevät- ja kesäsateiden jälkeen ja uusia syyssademyrskyjä odotellessa, on aika tehdä pelastussuunnitelmia: mitä tehdä kaikille niille tuleville rikkoontuneille sateenvarjoille?

Älä heitä rikkoontunutta sateenvarjoa roskiin (älä varsinkaan maahan kuten liian moni ihminen tekee!), vaan vie se kotiin, pura osiin ja hyödynnä sateenvarjon nylonkangas. Se on ohutta ja kestävää, sitä helppo työstää ja ommella mihin vain missä tarvitsee kosteuden sietokykyä.

Näin sen teet, purat sateenvarjon parissa minuutissa helposti ja vaivatta:

1. Irroita kangas sateenvarjon rungosta. Joissakin sateenvarjoissa on metalli-, muovi- tai puutupet ns. varjon ruotojen päissä. Taivuta ruotoa ja vedä tupit pois paikoiltaan. Leikkaa tai ratko tupet pois riippuen niiden kiinnityksestä. Useimmat pienet varjot ovat vain ompelein kiinni ruotojen päissä. Ne on vielä nopeampi purkaa.

2. Leikkaa varjo irti keskiöstään. Leikkaa reunaa myöten niin keskelle tulee mahdollisimman pieni reikä.

3. Kun varjo on irroitettu rungosta, pese tarvittaessa kangas. (Itse olen pessyt ihan muun pyykin mukana neljässäkympissä ja miksikään ei ole mennyt.) Hävitä runko. Tarvittaessa pura rungon erim materiaalit pois, esimerkiki poista mahdolliset puu- tai muoviosat kädensijasta, keskiön tupesta tai avausmekanismista. Halvoista satikoista tämä tapahtuu vähän käsiväkivaltaa käyttämällä, laadukkaammista irroittamiseen voi tarvita suurempaa voimaa ja työkaluja. Kierrätä osat oikein, esimerkiksi metalliset ruodot voi laittaa metallinkeräykseen.

Ja mitäpä satikan nylonkankaasta sitten voi tehdä? Ihan mitä vain! Esimerkiksi minä olen ommellut varjosta mm. koiralle sadetakin, suojatöppöset ja päällystänyt varjolla valjaat. Miehelle olen tehnyt pyöräilyyn (se on himopyöräilijä) sadesuojat kengille. Seuraavaksi aion tehdä tästä hopeasta varjosta jotain itselle käyttöön!

Ps. ei ollut tämä edes minun varjo. Joku oli iskenyt sen puskaan. Sinne meinasi hautautua, mutta hopea pilkahti silmään, joten dyykkasin varjon kainaloon ja toin kotiin. Onpahan ympäristössä edes yksi luontoon heitetty varjo taas vähemmän.

EDIT // Ks. tästä postauksesta mitä varjosta ompelin!

Arjen älypelit.

Hamstrasin lapsena jos minkälaista hilpetöörää. Moni niistä pikkuhilppeistä päätyi muistojen lootaan, jota on sitten aikuisena aika ajoin karsittu. Hilpetöörästä on löytynyt koru jos toinenkin. Yksi sellainen on tämä alkujaan avaimenperä, joka toimi myös jonkinlaisena älypulmana. Ärsyttävänä sellaisena. Muistan jopa välttäneeni käyttöä, ettei vain palat lähtisi pois paikoiltaan.

Kolme kappaletta ja kas, sitä luulee, että helppoahan tämä nyt on. Kas, se menikin väärin. Hmpf, taas väärin. TAAS väärin? Mitenkä nämä meni?! Ja sitten sitä luulee itteänsä tyhmäksi. Yllättävän vaikeaa on runnoa toisiinsa kolme pientä palasta! (Apua, miten tämän muka sai koottua lapsena, jos nytkin teki turhan vaikeaa?)

Jäipä se kuitenkin viimeiseksi kerraksi. Enää ei tartte tuntea itteänsä tyhmäksi, kun pikaliimasin koko höskän. Ja laitoin kaulaketjuun. Mitä sitä kaikkea muistojen lootassa säilömään, jos niistä voisi olla iloa ihan arjessakin?

Huomaatteko muuten tuon tunikan? Huomaatteko? Arvaatteko mistä se on tehty?

Kuva: R. Lillemägi

Se on yhdestä isosta trikoohuivista! Ja uskallan väittää, että on muuten oikeasti maailman helpoin tunika. Jokainen osaa! Reikä keskelle ja sivuille kiinnitysmekanismit eli nepparit (tai vaikka nauhat), sit kiedotaan takaa sivujen nepparit eteen ja edestä nepparit taakse. Vaikeinta tunikassa on saada nepparit ommeltua oikeinpäin. Sekin on usein yksi älypeli. Vai olenko se vain minä, joka onnistuu usein laittamaan vähintään toisen puoliskon nurinpäin?

Parasta tunikassa on myös se, että sitä voi myös pitää edelleen kaulahuivina ihan normaalisti!

Tarkat ohjeet tunikan tekoon ja 50 muuhun kierrätysaiheiseen askartelu-, ompelu- ja maalausprojektiin löytyy
Itte tein ja kierrätin -kirjastani. Sieltä mm. pukeutumiseen lisää ideoita!

Pinkit kissat.

Viikko sitten juhlittiin pienesti ystäväni syntymäpäiviä. Hän tykkää kovin kissoista (ja omistaa superhauskan poikakissan!), joten tein hänelle lahjaksi pienet kissa-nappikorvakorut. Korvikset ovat kutistemuovista.

Kissateema ei jäänyt siihen, tein myös cernitistä marmoroidun kissa-alustan. Se käy korukippona, avainten tiputuspaikkana, mukinalusena..missä vain hän sitten sitä tahtookaan käyttää. Kolmas osa on  kaulaketjun riipus kutistemuovista, jonka piti olla ns. sugar skull cat, mutta siitä tuli.. oudolla tapaa kummallinen.. ja pelottava.. Onneksi ystäväni tykkää vähän pelottavimmista asioista kuin minä, joten lisäsin riipuksen silti lahjaan, vaikka siitä ei ihan tullut onnistunut.

Lopuksi  kääräsin lahjat suojapaperiin ja koristelin pinkillä leopardikuvioisella teipeillä..

..ja sujautin lahjapaperista ompelemaan kirjekuorimaiseen taskuun.

Päälle lisäsin korttimaisen "etiketin". Kiva paketti. Kaikki on kivempaa, jos eläimellä on synttärihattu päässään!

Kesäisiä kierrätysvinkkejä osa 2/2

Muutamia kierrätysvinkkejä loppukesään, osa 2. Otsikolla "Parveke pirteäksi". Vinkit ovat lähtöisin lehtijutustani Kalevassa.
Ks. myös ensimmäisen osan vinkit aiheilla "Kätevää rannalle" ja "Kesäpäivän iloksi".

1) Ompele vaatteeksi kelpaamattomista jämäkankaista parvekkeelle tyynyjä ja kukkaruukun suojuksia. Kokeile erilaisia kuoseja ja muotoja. Tyynyn sisuksen voi vuorata tai täyttää kokonaan pehmeillä muovikasseilla, jolloin sisus kestää paremmin kosteutta.

Inspiraation kaktus-tyynyyn sain täältä.

2) Kuluneesta lakanasta (tai mistä vain kierrätettävästä puuvillasta) voi repiä suikaleita isoiksi tasselikoristeiksi.

Tasseli-koristenauhan tein jo viime vuonna. Kaksi kesää se on somistanut parvekkeen tylsiä lasituksen alaisia seinämiä. Tasselit tuovat vähän väriä ja häivytystä. Talveksi nauha on ollut erittäin helppo kiepasta rullalle säilöön (ensin hyvin kuivatteuna, jos kankaassa on ollut purkaessa kosteutta).

3) Vanhasta kehyksestä tai taulusta voi tehdä liitutaulun. Mustan liitumaalin voi sävyttää mieleisekseen akryylimaalilla.

Maalasin vihreäksi sävytetyllä liitumaalilla myös itse puukehyksen - siihenkin voi siis piirtää liidulla! Laitimmainen kukkaruukun suojus on vanhasta tilkusta. Ruukussa on muuten ananaksen töyhtö istutettuna! Hienosti sen istutin ja ohjeita noudatin ja sitten se tietenkään ei kestänyt parvekkeen paahdetta (kuvassa oli jo kituisen kuivahkona..) ja joutui biojätteisiin. Pitää ostaa uusi ananas ja ottaa töyhtön kanssa revanssi! Katsoin ohjeet ananaksen istuttamiseen täältä.

Osa kuvista: R. Lillemägi.

Ja sitten aasinsiltana pilkahduksia viime kesän parvekkeen kokonaisuudesta. Osa kuvista ja ideoista näkyy myös Itte tein ja kierrätin -kirjassani. Etenkin tuo toteemi-sivupöytäni. Voisiko nopeasti katsottuna arvata, että se on tehty vanhoista muovikulhoista ja -ruukuista? Pöytä on edelleen parvekkeella käytössä ja syksyn tullen aion siirtää sen käyttöön sisätiloihin.
Ks. pöydän ohjeista lisää kirjasta.

Kestokäytössä parvekkeella ovat myös vanhemmiltani kulkeutuneet tasot: kukkapöytä ja pieni pyöreä pleksipöytä. Päällystin kummatkin viime vuonna kuvioidulla sisustuskontaktilla.

Myös nojatuolit ovat kierrätetty. En osanut tähän asuntoon muuttaessa päättää millaiset parvekekalusteet tahtoisin, joten päätin etten satsaa kalusteisiin ennen kuin tiedän, että ne tulevat jäädäkseen. Päädyin viime kesänä väliaikaisesti kahteen kierrätyskeskuksesta ostettuun nojatuoliin, joille ompelin jonkinmoiset huput suojaksi. Syksystä kevääseen nojatuolit olivat makuuhuoneessa ja nyt taas kesän ne ovat olleet parvekkeella. Eivät varmasti loputtomiin kestä ulkokäyttöä, mutta toistaiseksi ei ole ilmennyt kosteudesta aiheutuvia seurauksia. Ja se on hyvä sillä tuoleissa on niin hyvä lokoilla! Meillä ei tarvitse istua missään pönötyspenkeissä, vaan saa kunnolla lösähtää ja rentoutua, se on parasta se.

Loppuun vielä viime vuoden huppukankaan jämäpaloista tehdyt ja tekstiilitussatut tyynyt: robotti ja koira. Alla tämän kesän tyynypari: kaktus ja ananas. Tuo ananaskangas on ihanan iloinen! Sekin on tervetullut sisälle säiden viilentyessä.

Kesäisiä kierrätysvinkkejä osa 1/2

Toissapäivän Kalevan juttu sisälsi myös muutamia helppoja ideoita, jotka soveltuvat myös tähän loppukesään. Yksi kuva oli tämä ylläoleva otos "Kätevää rannalle" -ideoilla: 1) Vanhoista bikineistä voi tehdä uimapuvun yhdistämällä bikinien väliin joustavaa lycra-kangasta esimerkiksi vanhoista urheiluhousuista.

Ks. lisää kierrätetystä uimapuvusta tästä postauksesta - tein uimapuvun jo pari vuotta sitten ja enpä ole tainnut käyttää mitään muuta enää uidessa. Uikkari pesee kaikki muut biksuni mennen tullen.

2) Kiinnitä avaimenperään hakanen tai avattava lukko, jolla saat avaimet kiinni laukkuun tai mihin vain niin ne eviät mene uimareissulla hukkaan! 3) Menikö olkalaukku rikki? Pura se ja hyödynnä osat sekä ehjät pinnat esimerkiksi uudeksi laukuksi.

Ks. lisää: olkalaukun muutos - helmistä avaimenperä - vahakangaspaloista mm. meikki- ja toilettipussit (ekassa kuvassa).

Lehtijutussa oli myös tämä otos aiheella "Kesäpäivän iloksi": 1) Leikkaa vanhat farkut paloiksi ja ompele tilkuista käyttöä kestävä piknikviltti. Hyödynnä viltissä myös farkkujen takataskut! 2) Vanhasta repusta voi tehdä laukun, jos siitä poistaa yläosan ja ompelee tilalle vetoketjun. Muokkaa olkahihna kantohihnoista.

Ks. lisää: nahkarepusta tehty olkalaukku - trooppiset kustomoidut tennarit - nahkapaloilla koristetut aurinkolasit.

3) Päällystä vihot ja  muistikirjat persoonallisiksi hyödyntämällä esimerkiksi lahjapaperia, karttoja, piirroksia, kaavapaperia tai sisustustuskontaktien jämäpaloja.

Oli muuten yksi hauskimmista ompeluprojekteista pitkään aikaan tämä farkkuviltti! Leikkasin kolmioita niin isoina mitä lahkeiden leveydestä sai ja sommittelin sävyn mukaan kuvioiksi. Ylijäävät palat silppusin ja ompelin pitkäksi nauhaksi, jolla sain kantattua viltin reunat. En ommellut viltin taakse taustakangasta, jottei koko viltistä tule liian painavaa - eihän sitä silloin jaksaisi mukanaan kantaa.

Myös Cora on saanut köllötellä viltillä, kun levitin sen parvekkeen lattialle. Ei näköjään vaan ollut tarpeeksi pehmyt nukkuma-alusta koiran mielestä, kun tartti sekä tyynyn (ommeltu vanhasta Halloween-asusta, ks. lisää tästä) että rottapehmon alleen..

Ei harrastus vaan elämäntapa.

Tänään aloitin viikon astetta erikoisemmalla tavalla. Niin hassulta kuin se tuntuikin, meitsistä on juttu päivän Kalevassa! Ja ihan koko aukeaman verran, huh! Tänään aamukahvia juodessa luinkin juttua itsestäni! Kalevassa oli pieni haastattelu käsitöiden tekemisestä ja blogista sekä kirja-arvostelu ja vielä kainalojuttu kenkien kustomoimisesta. Päälle vielä muutamia kesäisiä käsityövinkkejä, joista jaan teille blogin lukijoille vielä lisää myöhemmin tällä viikolla.

Jos olet kiinnostunut lukemaan jutun, klikkaa kuva uuteen ikkunaan niin pystyt zoomailemaan tekstiä paremmin.

DIY: Koiralle omat portaat.

Tein portaat. Koiralle. Krhm - jaa, että mitä tein? Kyllä, portaat koiralle. Onpahan taas asia, jota en olisi uskonut tekeväni, mutta tulin tulokseen, että pakko se on. Entinen hyppyrotta, nykyinen koiramummu tarvitsee portaat.

Taustoitetaan ja tarkennetaan ensin. Kyseessä ei ole mikään huvin vuoksi toteutettu idea, vaan terveydellisistä syistä oli portaat tehtävä. Seniorikoirani on siis voinut pitkään huonosti. Pähkinänkuoressa voisin sanoa, että ensin oli tulehduskierre, sitten varpaassa murtuma ja lopuksi iso leikkaus (ja nämä eivät edes liittyneet toisiinsa) enempää niistä kertomatta. Voitte siis uskoa, että meillä on ollut aika piinallinen kevät ja sitäkin piinallisempi kesä. Eikä kaikki ei ole ohi. Esimerkiksi, jotta saamme murtuman kunnolla luutumaan, Cora ei saisi hyppiä. Ja summa summarum: siksi portaat.

Aikaisemmin kasasin sängyn eteen vaihtelevia "palikoita" korokkeiksi, mutta pitemmän päälle tuo on vain ollut melkoinen haitta, sekä silmälle että omalle kulkemiselle sänkyyn. Ei lainkaan kätevää.

Ja kaikkien mahdollisten nivelvaurioiden estämiseksi, pysyvät portaat olisivat vain koiran hyvinvoinnille ja toipumiselle eduksi. Tällä ajatuksella, tein pahvilaatikoista, pahvilevyistä ja -tukipaloista (olivat erään huonekalun pakkauksessa), vanusta, liimasta ja kankaasta porrasaskelmat. Kiva päiväprojekti, jossa kaikki tarvikkeet löytyvät valmiiksi kotoa.

Kankaaksi valitsin tarpeeksi neutraalia raitaa. Olin kyllä jemmannut tuota puolipellavaa johonkin ihan muuhun, mutta.. Tähän se meni ja juurijajuuri sain sen riittämään, kun vähän kikkaili palojen ja saumojen kanssa.

Vähän ollaan jo treenailtu portaissa kulkemista ja hyvin Cora niissä askeltaa! Pitäisi vain vielä oppia, ettei sängyn toiselta laidalta saa tehdä kamikazehyppyä alas! Portaat ovat nyt se ainoa reitti sängyltä ylös tai alas.

DIY: Koristelautanen.

Kaksi materiaalia, yksi inspiraatio. Siitä se ajatus sitten lähti: tein uuden koristelautasen sisustukseen ja kattaukseen. Mutta mitkä ovat kyseiset kaksi kierrätysmateriaalia? Ovatko ne kenties lasia?

Kuvassa liima ei ole vielä täysin kuivunut.

Lasilta näyttää, mutta se on muovia kokonaisuudessaan. Mosaiikkimaiset palat ovat cd-levyistä! Huomasin, että vanhoja valokuvia oli poltettuna useammalle levylle..mitä niitä kaikkia säilyttämään? Joten paloiksi vain! Aikaisemmin olen paloitellut cd-levyjä esimerkiksi näihin sirpale-korvakoruihin ja tähän kukkaruukkuun. Tiesin siis ennalta, että levyjä on helppo saksia paloiksi. "Kuorin" paloista hologrammit pois ja sitten liimasin alustalle. Pohjana toimi vanhan seinäkellon suojakupu, jonka sisäpuolen vuorasin valkoisella sisustuskontaktilla.

Vinkkejä: Riippuen mihin tarkoitukseen levyä tarvitsee, kannattaa valita joko cd- tai dvd-levy. Cd:t ovat paksumpia ja dvd:t taas ohuempia, sillä niissä kaksi toisistaan irtoavaa kerrosta. Jos levyistä tahtoo hologrammit pois, valitse itse poltettavat/poltetut cd-levyt.

Lautasesta tuli kiva. Mukavan pieni ja kevyt. Toimii monessa tarkoituksessa koristeellisena alustana. Tykkään kovasti tuosta hailakan vihreästä pinnasta. Vaikka hologrammit on kuorittu pois, pinnat leikkivät valon kanssa kivasti.

Ks. myös painamani kaitaliina tästä postauksesta. Myös lasinaluset (toinen fimosta, toinen punottu vahakangasliinan suikalaista) ja H2O-teksti lasipullon kyljessä ovat omista käsistä.

Peikonlehtiä.

Viikonloppuna painoin vähän kangasta. Minunkin mieleni on hurahtanut jättipeikonlehtiin ja niitäpä sitten painoin menemään. Leimasimena oli softis-levystä leikattu kuvio, jolla länttäsin lehdet suoraan puuvillalle (ks. Instagramista minivideo).

Ompelin kankaasta ihan perinteisen kaitaliinan. En ole aikaisemmin ollut lainkaan kaitaliinojen ystävä ja ajattelin niiden olevan vain mummojen vanhempien naisten juttu, mutta näin kolmenkympin (apua!) kurkkiessa nurkan takaa sitä näköjään muuttaa mielensä myös kaitaliinojen suhteen. Ja tälleen kivalla kuvioinnilla, miksei kaitaliina olisi kiva! Kyllä jättipeikonlehdin koristeltu liinanen piristää arkistakin kattausta kummasti.

Korkkialusta osa 2.

Kuka muistaa tämän skumppa- ja viinikorkeista tehdyn alustan? (Ks. esittelypostaus täältä.)

Nyt alkoi nyppimään tuo korkin väri. Jotenkin tunkkainen. Tylsä. Ja tyhmä. Ehkäpä maalaisin alustan?

Ja valkoiseksi sen maalasin. Ehkä vähän asetta kivempi? Tai ei? Ehkä ei? Jaiks, en osaa päättää oliko maalaaminen sittenkään hyvä vai huono veto. Näyttää edelleen vähän tunkkaiselta. Tai ainakin talviselta. Sanokaa te, mitä mieltä olette?

Fail tai ei, pistän alustan syrjään. Ehkä loppuvuodesta se näyttää kivemmalle? Nyt ei nappaa. Ei viitsi poiskaan laittaa. Imi nimittäin ihan hurjan määrän maalia! Tai ehkä tässä onkin vasta pohjamaali ja maalaankin sen vielä toisella värillä päälle!

Häähumua osa 4: oma asu.

Sokerina pohjalla: se oma asu häissä, itsetehtynä tietenkin! (Ks. Häähumua osa 1: Morsiamelle kustomoidut kengät, osa 2: Morsiamelle tehty hääkestokimppu ja osa 3: Häälahja ja kortti).

Halusin helpon ja mutkattoman mekon. Päädyin pikkukukalliseen maksimekkoon, jotta se olisi monikäyttöinen ja soveltuisi sekä hellesäähän (ei tarvitsisi sukkiksia alle) että viileään säähän (voisi pukea tarvittaessa vaikka kalsarit alle). Malli/kaava on omasta päästä. Tein puolikellohelman, syvän v-pääntien eteen ja taakse, hiukan lepakkomaiset hihat ja sivulle taskut. Taskujen lisäys oli ihan mahtavaa, koska en tarvinnut kuljettaa pikkulaukkua ollenkaan mukana!

Kun mekko oli niin tumma, tarvitsi se väriksi turkoosit kynnet ja korkkarit sekä räpsäkät korvakorut!

Korviksiin tuli mustaa nahkaa, keltaista vinyyliä laukusta ja turkoosia jonkinlaista muovia vanhasta kalenterista(!). Palojen leikkaus peilikuvana, hakaneulalla reiät ja palojen kokoaminen korviksiksi, helppoa! Lopuksi jouduin tosin tuplaamaan alimman kerroksen. Valitsemani nahka oli liian kevyttä, joten ompelin taakse toisen kerroksen "painoksi" pitämään korviksia suorassa.

Korvisten lisäksi tahdoin lisää keltaista sormuksen muodossa. Yksi iso helmi ja pätkä paksua metallilankaa. Mahdottoman helppo ja yksinkertainen malli. Vastaavan sormusmallin olen esitellyt tässä postauksessa. 

Mekkokankaasta tein miehelle juhliin mekkoon mätsäävän rusetin. Mies ei tahtonut solmittavaa rusettia, joten tein irrallisen feikkirusetin ja erillisen soljella suljettavan nauhan, johon voi pujottaa tämän tai jatkossa minkä tahansa muun rusetin.

Ja olihan meillä häissä niin hauskaa! Kyllä jorattiin aamuun asti helmat hulmuten. Ja nyt loppuu tähän häähumuilu!