Oversized pörrötakki eli teddyhuppari

Jotain uutta, jotain pörröistä, jotain supermukavaa - se on pörrötakki!

Tämä oli projekti, jonka aloitin jo (krhm) niin innolla elokuussa. Ostin kankaat ja kopioin kaavat... ja sitten se into tyssäsi siihen. Ehti mennä kaksi kuukautta, kunnes selätin ehjän kankaan leikkuusyndrooman ja aloin todella toteuttamaan ja ompelemaan. Mutta nyt se on valmis!

Se on pörrötakki nimeltään. Tai teddyhuppari toiselta nimeltään.

Siinä on leveät resorit hihoissa ja helmassa. Vetoketju edessä, suuri vuorellinen huppu ja tietenkin löytyy myös se tärkein: taskut. Taskun on aina plussaa melkeinpä kaikissa vaatteissa.

Tältä se näyttää!

Aika oversize malliltaan, pitkähelmainen ja väljä ympärysmitaltaan. Ihan supermukava, täydellinen lohtuvaate näihin kylmiin ja kosteisiin kaamosiltoihin.

Kaava on Suuri Käsityölehdestä nro 8/23.

En tehnyt mitään kaavamuutoksia. Otin kuitenkin suosiolla kokoa pienemmän kaavan, koska tämä on todella runsas kooltaan. En todellakaan ole kokoa 36 ja tämä on silti aika oversize.

Kankaana on Eurokankaan teddy. Tai nimeltään oli "heppa-karva", mitä ikinä sitten tarkoittaakaan. Valitsin kankaan, koska se oli kivan pörheä kummaltakin puolelta. Vasemmalla nurja, oikealla oikea puoli.

Resorina on vohvelitrikoo. Valitsin sen, koska normiresorissa ei ollut sopivaa väriä. Vohvelitrikoo oli myös normiresoria jämäkämpää, sopi tähän hyvin, koska sen malli ei kaipaakaan hirmua joustavuutta.

Hintaa kankaille tuli noin 29 euroa. Plus vetoketjun ostin, joten kustannukset jäi alle 35 euroon, ei paha. 

Tämä on ihanan lämmin. Ei tarvitse kyllä toppia tai tpaitaa kummempaa alle niin lämpimänä pysyy.

Haluan vuorautua tähän ja jäädä talviunille. Nähdään keväällä, kun on taas valoisampaa ja lämpimämpää? En melkein malta odottaa, että on kevät ja sen verran lämmin, että tätä hupparia voi käyttää ihan ulkonakin vain takkina.

DIY: Mielitietty-neuletakki

Nyt on kylmä. Ulkona, sisällä - joka puolella! 

Lokakuun koleus on jotain mitä en kestä. Ei ole vielä ihan toppatakkisäätkään ja tuntuu, että kylmä kosteus puree ytimiin asti. Siksi päätin, että nyt ompelen ison ja superlämpimän neuletakin, johon voi oikein uppoutua halutessaan.

Ja niin syntyi Mielitietty.

Mielitietty ei ole oma keksimäni nimi. Se on tämän neuloksen kuosin nimi!

Neulos on kotimaisen Kainon. Kaino (ei maksettu mainos) on ekologinen ja eettinen neulevalmistaja. Vastuullinen firma, jossa on 0 % mikromuovia ja 0 % tekstiilituotannon jätettä - plus monta muuta asiaa! Eikö kuulosta hyvältä? Ja vielä paremlta se, että valmiiden neuleiden lisäksi Kaino myy myös vaihtelevasti omia neuloksiaan paloina. Tämä neulos on mukavan paksua, sileää ja puuvillamaisen ryhdikästä - ei siis sellaista ärsyttävää joka suuntaan venyvää, jota on vaikea käsitellä paininjalan alla.

Lue lisää: shop.kaino.fi

Ostin tätä Mielitietty-neulosta jo kaaauan aikaa sitten. Oli silloin jo korona alkanut, mutta näköjään piti kuitenkin neulosta aika kauan hillota. Nyt päätin kuitenkin paloista tehdä muhkun neuletakin.

Se on pitkä ja ommeltu aika pitkälti sieltä mistä aita on matalin. Ostin neuloksen kolmessa palassa (olikohan 70 cm ja kaksi 105 cm palaa) ja kaikissa paloissa oli valmiiksi huolitellut reunat. Ei tarvinnut, kuin pistää toinen iso pala poikki etukappaleiksi, tehdä pikkupalasta putkihihat ja lisätä niskan käänteeseen vahvikenauha tueksi (jotta se ei neuletakin painosta ajan myötä veny).

Tässä näkee valmiit reunat. Ei siis tarvinnut käännellä helmaa tai hihansuita - superhelppoa ja siistiä.

Neulospalat olivat myös valmiiksi pestyjä, joten ei ollut kuin surrauttaa saumurilla kasaan ja neuletakki päälle! (Ja sitten miettiä, että miksiköhän tämän neuletakin valmistusta oli "odotettava" se tuhannen kuukautta ja risat, kun kerran neuloksiakin tilatessa oli mielessä jo selkeä plan mitä varten palat ostin? Joskus se uskallus sipaissa saksilla ensi kerran vain ottaa aikansa.)

Se, että on lokakuun koleutta päällä, olemme myös saavuttaneet vuodenajassa sen harmauden vaiheen, että sen harvan kerran kun jos jotain haluaa päällänsä kuvata, on mentävä parvekkeelle ja kestää kylmyys supermiehen (tai -naisen) tavoin. Olkoon pitkä neuletakkini supermiehen (-naisen) viitta kylmyyttä vastaan! 

Alkuun suunnittelin takkiin isoja etutaskuja, mutta jätinkin ne pois. Alkoi neuletakilla olemaan jo sen verran painoa, että ehkä en halunnut isoja taskuja mahdollisine sisältöineen kasvattamaan lisää painoa.

Sitten mietin mitä teen jäljellä olevalle palalle? Kas, siitähän tuli uusi, edellistä nuhjutuubia siistimpi kauluri! Sanotaan tätä nyt kauluriksi - enemmän se on kauluri kuin tuubihuivi. 

Ja on muuten kiva, että muodissa ovat erilaiset kaulurit aikuisillakin. Ei tarvitse taistella pitkien huivien kanssa. Aina hiukset, korvikset, huput ja laukkujen hihnat solmussa kiedottavien huivien kanssa. Tällaisen pikkukaulurin kanssa on niin helppoa! Sujautus päähän ja menoksi, ei mene tukka ja muut solmuun.

Kauluri on pitkä suorakulmio kaksinkerroin. Ompelin putkeksi, käänsin oikein ja ompelin käsin päät limittäin. 

Ja kolmesta neulospalasta jäi jäljelle vain neljä pientä suiroa. Ne tuli, kun kavensin neuletakkia kainaloiden alta hiukan muotoonsa. Jos olisi tehnyt ihan kantikkaan laatikkoneuletakin, ei olisi tullut yhtään leikkuujätettä. Mutta neljä suiroakin on jo tosi hyvin. Lähes-melkein zero waste -ompelua!

Karvat takkiin.

Ei se auta, ilmat viilenee viilenemistään ja koko ajan saa pihalla palella. Talvitakit kehiin ja koska vanhasta ja hyvästä ei luovuta (noooh oli se jo menossa myyntiin, mutta sitten pakitin), joten kohotetaan takin ilmettä vähän!

Liitin takkiin karvakauluksen. Näyttää jo houkuttelevammalta! Takki monta vuotta vanha ja vielä se sai jäädä käyttöön.

Kaulus on myös vanha retale, pyörinyt vähän käyttämättömänä. Ja sanottakoon vielä, että tekokarvasta on kyse.

Kun takki natsaa.

Sukulaisen kaapista lahjoitettiin meille neuvostoliiton aikainen laivaston takki. Ensin ajateltiin sitä liian kostyymimaiseksi kultaisine ankkuri-nappeineen. Meinasin pistää sen palasiksi, mutta kun tajusimme, että takki istuu miehelle kuin valettu...näin takin uusin silmin, siinähän onkin potentiaalia!

Kun olkapäiltä ratkoi natsat pois, korjasi pari pursuavaa saumaa ja maalasi kultaiset metallinapit mustiksi (kokeilin kaksin kertaisesti maalattua pienoismaalia ja lakkaa), takki näytti jo ihan normaalilta.

Jäljelle jäi hyvänlaatuinen ja varmasti vuosia kestävä villakangastakki! Tosin en luota, että napeissa pysyy maali loputtomasti, mutta ainahan ne voi maalata uudelleen..tai vaihtaa kokonaan.

PS: Cora hiireineen lähettää terveisiä. Käski sanoa, että kestävät koiranlelut löytyy näköjään Ikeasta. Hiiri-pehmo on edelleen kuin uusi, vaikka se kuskattiin kotiin yli puoli vuotta sitten.