2. luukku: Joulukorut viidellä tyylillä.

Joulukalenterin toinen luukku!

Eilen lähdettiin liikkeelle jostain isommasta ja pehmeästä, nyt käännetään katseet piikkiriikkisiin jouluisiin koruihin - koska mikä joulu se olisi nyt, jos ei itseäänkin koristelisi joulukoruin kuin joulukuusta?

// Näet kaikki julkaistut joulukalenteriluukut tästä. 

Kässämessuilta löytämäni puinen pöytäkuusikoriste osoittautui loistavaksi korutelineeksi. Siihen ripustelin kuusen oksille joulukoruja - niitä onkin kertynyt vuosien varrella jo muutamia.

Katsotaan pari suosikkia (nyt mukana myös ohjeet!) ja pari ihan uutta joulukorumallia!

1/5 DIY: Joulukorut polymeerimassasta

Polymeerimassasta sitä voi leipoa millaiset jouluherkkukorut vain! Näitä vuoden 2017 joulukalenterissa (ks. postaus tästä) olleita torttuja, pipareita ja karkkikeppejä olen nostanut esiin usein. Ne ovat vain niin hitsin söpöjä! Nappikorviksilla on vain 1 cm kokoa!

Tarvikkeet: Polymeerimassaa (Fimo tai Cernit), korvakorukoukkuja, nappikorvakorutaustoja, korupiikki, välirenkaita, kaulaketju, akryylimaalia, kapea sivellin, muotoilutyökalu, muotoilukaulin tai muoviputki, korupihdit, kontakti- tai pikaliimaa ja kovettamiseen leivinpaperi ja sähköuuni.

Tee näin:

Piparikaulakoru: Muotoile ruskeasta massasta pallo ja litistä se ympyräksi. Painele muotoilutyökalulla reunoja sisään ja pehmennä reunat piparimaiseksi. Käännä pihdeillä korupiikin pää pieneksi koukuksi ja paina ympyrän yläreunaan massan sisään. Tee valkoisesta massasta ohut makkara ja aseta reunoja myöten. Rullaa kaulimella kevyesti päältä, jotta makkara uppoaa hiukan pipariin. Koveta uunissa (ks. ohjeet pakkauksesta) ja anna jäähtyä. Liitä pihdeillä korupiikkiin välirengas ja kaulaketju.

Piparikorvakorut: Kauli ruskeasta massasta litteä pieni levy. ”Leikkaa” kaksi suorakaiteen muotoista palaa. Viillä palat ensin ns. T-muotoisiksi. Viillä ylhäältä kulmapalat pois ja pyöristä keskelle jäänyt osa pääksi. Muotoile kädet, halkaise alaosa jaloiksi ja pehmennä reunat. Tee valkoisesta massasta silmät, suu ja napit. Koveta uunissa (ks. ohjeet pakkauksesta) ja anna jäähtyä. Liimaa taakse nappikorvakorut.

Karkkikeppikorvakorut: Muotoile punaisesta ja valkoisesta massasta kaksi ohutta makkaraa. Yhdistä makkarat kevyesti toisiinsa painamalla. Kieritä ns. spiraalinmuotoon. Jaa kahteen ja muotoile toiset päät kaarevaksi. Koveta uunissa (ks. ohjeet pakkauksesta) ja anna jäähtyä. Litistä ylös välirenkaat. Yhdistä välirenkaisiin pienemmät renkaat ja niihin korvakorukoukut.

Torttukorvakorut: Kauli valkoisesta massasta litteä pieni levy. ”Leikkaa” levystä kaksi samankokoista neliötä. Viillä reunat kuten joulutortussa. Sekoita mustaa ja ruskeaa massaa luumuhilloksi ja aseta tortun keskelle, nosta reunat ylös. Siisti tarvittaessa reunat. Koveta uunissa (ks. ohjeet pakkauksesta) ja anna jäähtyä. Sudi kevyesti maalia sinne tänne ja anna kuivua. Liimaa taakse nappikorvakorut.

2/5 DIY: Joulukorut puuhelmistä

Jos polymeerimassa ei ole sinun juttusi, vaan tykkäät enemmän luonnonläheisemmestä tyylistä, ehkä pidät puuhelmitonttukorviksista. Vain neljä isoa helmeä ja huovasta hattu päälle!

Ks. postaus ja ohje tästä.

3/5 DIY: Joulukorut pienistä helmistä

Tai jos pidät enemmän kuitenkin pienestä ja sievästä, voit hyvin helmeillä tähtikorun. tämä malli sopii myös korvakoruiksi. Itse tein riipuksen.

Tarvikkeet: pieniä helmiä kahdessa koossa, metallilankaa (voit käyttää myös helmilankaa), pihdti, välirengas (tai lisäksi korvakorukoukut).

Tee näin: Pujota lankaan 10 pientä helmeä*). Kiristä ja vie toinen lanka yhden helmen läpi niin helmet pysyvät tiukkana renkaana. Pujota ensimmäinen sakara: 1 pieni helmi, 1 isompi helmi ja 1 pieni helmi. Työnnä helmet alkuun, kiristä ja vie lanka ison helmen läpi. Lisää 1 pieni helmi ja jätä renkaasta 1 helmi väliin, pujota läpi ja jälleen kiristä.

*) Huom! Pujota kymmenen helmeä, ei yhdekseän niin kuin ohjeen tekijä kuviin kämmäsi, heh.

Toista sakaroiden lisäämistä, kunnes tähti on valmis. Pujota lopuksi metallilangat yhden sakaran päähän ja lisää ylös välirengas (ja mahdollinen korvakoruriipus). Kierrä pari kertaa ympäri ja pujottele langanpäät tähden sisään.

Vinkki!
Sama pujottelutekniikka toimii myös isommille helmille! Tee vaikka helmitähtiä joulukuuseen tai ikkunaan.

4/5 DIY: Joulukorut lasipilleistä

Pyörittelin pitkään ideaa himmelikorusta. Olivat kovin pitkiä pienimmätkin lasihimmelipillitpalat. Sitten tajusin: voihan ne vetää leikkurilla pienemmäksi! Vähän siinä toki menee materiaalia hukkaan, mutta tähän oli myös hyvä käyttää sellaisia pillejä, jotka olivat päistään jo vähän säröillänsä.

Pujottelun voi tehdä miten vain kuten yleensäkin himmeliä. Netti on niitä täynnä, joten en lähde vaiheita toistamaan, mutta katkaise pillit näin: Aseta leikkuri lähelle haluttua leikkauskohtaa. Aseta pilli kämmenpuolelle ja kämmen esim. kupin päälle. Paina kovasti leikkureita. Pilli halkeaa ja pienet lasipalat putoavat kippoon. Kämmen estää niitä kimpoamasta kiposta pois. Reuna tuskin on heti tasainen, joten leikkaa varovasti sitä suoremmaksi ikään kuin reunaa vain vähän nyrhien leikkureilla. Reunoihin ei saa jäädä teräviä kohtia.

5/5 DIY: Joulukorut kierrätysmateriaaleista

Kun tein edellistä himmelikaulakorua, iski dejavufiilis. Olenko tehnyt vastaavaa aiemminkin? Oi, kyllä olen! Nämä himmeliputkimaiset korut tein ihan kierrätysmateriaaleista. Eli jos ei halua rikkoa lasipillejä, vaihtoehtona on myös paperi ja tuikkukuoret!

Putkihelmikorut

Tarvikkeet: Paperia tai tuikkukuoria, ohut sukkapuikko, helmiä, kaulaketju, korupiikki, rautalankaa, askarteluliimaa, liimalakkaa, pihdit, sakset.

Kuusikoru: Leikkaa 2–3 cm paperisuikaleita ja rullaa tiukalle rullalle sukkapuikon avulla. Liimaa rulla kiinni ja anna kuivua. Lakkaa helmet ja anna kuivua. Leikkaa putki pätkiin (esimerkiksi haitarilla 0,5–4 cm). Pujota rautalangan keskelle kahden helmen väliin pisin putki. Lisää toisiksi lyhin putki ja työnnä rautalangan päät putken kummastakin suunnasta. Kiristä ja jatka helmien ja putkien lisäämistä loppuun asti. Lisää loppuun yksi iso helmi ja liitä siihen korupiikki. Lyhennä rautalankojen päät ja työnnä putkien sisään piiloon. Taivuta korupiikin pää lenkille.

Minihimmeli: Leikkaa tuikkukuorten laidat suikaleiksi. Kierrä noin 1 cm pätkiä tiukoille rullille esimerkiksi sukkapuikon ja pihtien avulla. Tee 12 putkea. Varmista, ettei reunoissa ole pistäviä kohtia. Pujota kolme putkea rautalankaan ja yhdistä kolmioksi. Lisää kaksi putkea ja kierrä rautalanka edellisen kolmion kautta, toista kunnes janaan on muodostunut viisi kolmiota peräkkäin. Lisää viimeinen putki ja yhdistä se ensimmäiseen kolmioon. Yhdistä avoin kohta rautalangalla tai välirenkaalla yhteen. Lyhennä rautalankojen päät ja työnnä putkien sisään piiloon.

Siinäpä oli viisi erilaista joulukorua! Mikä oli sinun suosikkisi? Itse en malta odottaa, että pääsen nyt joulukuussa pitämään uutta lasihimmelikorua!

DIY: Helppo viiden sauman tunika.

Pitkästä aikaa jotain ommeltua!

Ompelin kaavatta mekkosen. Joustavan, väljän, vilpoiset - oikean mukavuusvaatteen arkeen.

Viidellä saumalla se tuli valmiiksi. Sivut, helma ja olkasaumat. Huolittelut päälle ja valmista!

Siinä on hiukan levenevä helma ja koska tahdoin ommella mahdollisimman helposti ja vaivatta mahdollisimman paljon saumurilla niin vedin alas myös leveän kaitaleen ikään kuin trikooresoriksi.

Pääntie on samankokoinen edestä ja takaa. Ei tarvitse syynätä kumminpäin pitää pukea, katoo että kunhan ei mene nurin päälle. Pikkuisen tahdoin hihasta mukaan, joten jatkoin olkasaumaa sen verran pitkälle, että tuli suojaa käsivarsille.

Tästä näkee sivusta mallia. Olkalinja on aika jyrkkä. Siitä lähes yhtä jyrkässä kulmassa suoraan kohti vyötäröä. Tämä malli tekee hiukan lepakkohihamaista fiilistä, mutta ei ole kuitenkaan liian väljä, päälle voi esimerkiksi pukea ihan hyvin tavallisen neuletakin ilman, että hian tynkää tarvitsee sulloa ja asetella neuletakin sisään.

Laiskuuttani kun vain kääntelin reunat ilman kantteja tai kunnon huolittelua niin kuten kuvastakin näkyy, vähän kangas vetää. Mutta prässäys silitysraudan alla ja kierros pesukoneessa on tehnyt ihmeitä ja reunatkin ovat siitä suoristuneet.

Samalla olen nyt täysin ihastunut harmaan ja oranssin yhdistelmään. Jotain tavallisen ankeaa ja jotain poikkeavan pirteää - minulle vaatetuksessa ihastuttavan uusi väriyhdistelmä. Kombo toimii aika hyvin yhteen.

Korvissa tänään siis vanhat hillat. Ikään kuin "löysin" nämä korvakorut nyt uuteen käyttöön. Ovat olleet liian pitkään tauolla. Nyt teloilta käyttöön! Hillat ovat polymeerimassaa ja aikasta söpöset, eikö?

Ks. lisää hillakorviksista ja muista silkki- ja polymeerimassaideoista mm. tästä postauksesta.

DIY: Lahja neulojalle.

Ohops ja hupsistakeikkaa!

Sitähän hurahti viikko ilman blogia - ja se aika on tuntunut paljon pidemmältä! Mutta täällä taas! Väliin puski arjen tylsyyttä eli töitä ja muita velvollisuuksia. Ja ai niin, vuosiakin vanhenin. Ja niin myös teki äiti. Koska synttäripäivänämme (jep, sama päivä!) emme nähneet toisiamme, laitoin lahjakuoren postiin. Se on kässäilijän lahja toiselle kässäilijälle!

Kolmen paketista löytyi puikotin, kahdet hiukan eri kokoiset sukkaplokit ja neljä pientä silmukkamerkkiä. Kunnon teemapaketti sukkien neulojalle (ja koska äitihän tekee meidän perheen sukat ja ihan parhaimmat sukat aina tekeekin!).

Kolmen paketti oli hyvä, se oli helppo postittaa ja ajattelin myös käytännön kannalta: se ei vie paljoa tilaa myös lahjan saajalla. Ja ehkä tulee myös hyvään käyttöön?

Vähän tietoa mitä-mistä-miten:

Sukkaplokit - leikkasin ne muovisista, taipuisista leikkuulaudoista (uusista tietty). Vähän tuli mittavirhe leikkuulautoja ostaessa. Silmä hämäsi kokoa niin ei ihan saanut leikattua täydellistä muotoa, kun leveys loppui laudasta kesken.. Pitikin haluta ripustusreiät samaan kohtaan!

Puikotin (eli joustava "tasku" lyhyille puikoille, toimii myös keskeneräisen työn kanssa; pitää puikot paikallaan) - ompelin leveästä kuminauhasta ja kahdesta nahkapalasta. Vastaavan tein aiemmin itselle, siitä löydät lisää tietoa tästä (sis. ohje).

Silmukkamerkit (kuvassa paperilla vuorattuna valmiina paketointiin) - muffinit muovailin polymeerimassasta (Cernit) ja yhdistin niihin isot, kevyet metallirenkaat. Vastaavia donitsi-silmukkamerkkejä esittelin tässä postauksessa (Haha, postasin donitsit tismalleen 364 päivää sitten! Vuosi vaihtuu, silti samat jutut pysyy!).

Ja tietenkin onnittelukortti! Tein kukkia ja lehtiä ja jotain sinnepäin. Pääsin vihdoin käyttämään korttiin uusia Ecolinen tussejani, joiden mukana tuli tuollainen blendaus-tussi. Kortin metalliset yksityiskohdat tein Papermanian metallitusseilla. Vähän on vielä tuon blendauksen kanssa hakemista (kuvassa ihan ekat testaukset), mutta harjottelulla näillä voi saada aika makeaa jälkeä aikaan. Treeniä siis vain lisää!

Kukkaiset kynttilämaljat.

Tässä on kaksi isohkoa kynttilämaljaa. Nämä kielomaisen keväiset tuikkumaljat tein joululahjaksi äidilleni.

Löysin vähän erikoisempia tuikkukippoja, joissa jää hyvin ilmaa itse kynttilän, pohjan ja reunojen välille. Niissä on jalallinen paikka tuikulle lasin keskellä. Ja siitä (ja hatarakuvasta tästä Holiday crafts and creations -blogipostauksesta)
se inspiraatio sitten lähti liikkeelle.

Massoina käytin Sinooperin joustavia massoja (joista lisää esittelyä esim. tässä postauksessani), mutta varmasti voisi käyttää samaan mitä vain polymeerimassaa. Miksei myös silkkimassaa, jos jää hyvin happea kynttilän ja massan välille? Yhdistelin kahta sävyä yhteen erikokoisiksi lehdiksi. Tuikkasin metallilankoja sekaan ja kovetin lehdet paikoilleen uunissa. Vähän jännitti kestääkö lasi uunissa, mutta ei onneksi mennyt miksikään niin alhaisessa lämmössä. Lopuksi paiston jälkeen lisäsin rautalankojen päihin valkoisia helmiä.

Laitoin kynttiläpakettiin mukaan kaksi tuikkukynttilää, jotka sattuivat sopivasti olemaan kivana viimeistelevänä yksityiskohtana myös vaaleanvihreitä!

Tunnelmallista torstai-iltaa!

Polymeerista syyspöllö.

Huuhuu! Huomasin, että ruskea Fimo-paketti oli jäänyt auki. Voi kääk. Apua, ehtikö kuivua? Apua, mitä teen siitä äkkiä? Kovaa oli ja kauan sai hinkuttaa ja pyörittää käsissä, että pehmeni. Enemmän murusi leivarille kuin näkkäristä. Mitään pientä tästä ei saa, jätetään siis köntsäksi!

Ja sitten siitä tuli pöllö. Köntsä oli vähän ovaalinmuotoinen ja siitä se idea lähti. Se on vähän nuupahtanut pöllö. Väsynyt tähän sumuiseen syksyyn, talviteloille haikailemassa. Vähän kuin minäkin, edelleen ohi kiitänyttä kesää hiukan kaivaten. No, enää reilut puoli vuotta jäljellä odotusta..

Tulipa myös ensimmäistä kertaa kokeiltua kuinka eri polymeerimassoja voi muovata yhteen. Aikaisemmin olen kokeillut vain Fimoa ja Cernitiä samassa, nyt tähän tuli kolmen kimppaan myös Sinooperin oma joustava askartelumassa (josta juttua lisää tässä postauksessa). Uunissa ei eroa, lopputuloksessa ei eroa. Hyvin sulautuivat yhteen merkistä riippumatta.

Onneksi on torstantai, viikonloppu häämöttää jo nurkan takana. Voisin ottaa pienet unet pöllön tavoin vaikka toisaalta...The Owls Are Not What They Seem (eli jos katsoisikin vähän Twin Peaksia).

5 ideaa silkki- ja polymeerimassoille.

Tämä on uusin itse tehty sisustusesineeni. Se on kivan värinen ja se on hiukan outo ja kiinnittää helposti katseen. Nyt se on kuvun alla kuivuneiden ruusun terälehtien kanssa ihan koristeena. Oikeasti sillä on myös käyttötarkoitus...

...se on pieni korupuu! Vai oksat? Hiukan on myös ehkä sarvimainen. Mutta se oli tarkoituskin. Se kantaa kivasti parit korvakorut vähän kuin showpiece-tyyliin. Pohjana on kierrätetty muovikansi, muu on silkkimassaa rautalangan ympärillä. Silkkimassa oli alkujaan keltaista, maalasin kuivumisen jälkeen kultaisella akryylimaalilla, pohjan valkoisella. Silkkimassa on siitä kyllä hauska materiaali, se on pehmeää, kuivuu uunitta huoneenlämmössä ja on kovettuessaan mukavan kevyttä.

Tässä korupuun pohja, rautalankaa vinksin vonksin. Sen päälle se muotoileminen lähti.

Ja hillat! Voi kultamarjat, nyt tuli hillan ystävälle omat korvakorut. Näitä kaipailin jo aiemmin, mutta nyt vasta toteutin. Nämä ovat polymeerimassasta, itse tein Cernit-massasta, mutta ei ole väliä käyttäisikö Fimoa. Tai Sinooperin omaa polymeerimassaa. Tai miksei myös silkkimassakin kävisi, tulisi ainakin superkevyet hillat!

Ja jos koruja, miksei myös marjoja, vihanneksi ja hedelmiä pieniksi magneeteiksi? Sadonkorjuu -magneetit muistuttavat jääkaapin ovessa, että syöppä sinä ahmatti vihanneksia herkkujen sijaan.

Ja loppuun vielä kaksi ideaa kässäilijöille: silmukkamerkit ja päällystetty virkkuukoukku! Tässä mallina donitseja, mutta mitä vain esineitä, ötököitä tai ruokia voi tehdä silmukkamerkeiksi. Tee korupiikin kanssa ja yhdistä lenkistä isoon renkaaseen tai papukaijalukkoon.

Virkkuukoukusta voi myös tehdä omaan käteen paremmin sopivan. Varteen voi käyttää helposti vaikkapa kaikki epämääräiset jämävärit pois! Muotoile ja paista uunissa - ja muista käyttää vain kokonaan metallista koukkua. Jos käyttää muovista koukkua niin silloin on parempi käyttää silkkimassaa.

Oma suosikkini on korvisfriikkinä tietenkin hilla-korvakorut! Korviksia esittelee mielellään etenkin näin lyhyttukkaisempana (kesällä lähti 20 cm pituutta!!!). Kuvan t-paita myös itse itse ommeltu, lisää siitä tässä postauksessa.

Siinäpä oli viisi vinkkiä! Paremmat ohjeet löytyvät uusimmasta Kauneimmat Askartelut -lehdestä eli syysnumerosta 3/17.

Joustava massa.

Innostuin tässä toisen (työ-)projektin sisällä testaamaan ja vertailemaan erilaisia massoja. Ja niistä testailuista ja tutustumista syntyi muun muassa tämä uusi kaulakoru. Eikö olekin vähän erilainen? (Muotokieli on tuttu ja luulen, että olen nähnyt vastaavia nahkanauhaan yhdistettyjä (vaneri?)koruja jossain, mutta missä..)

Tämän korun tein Sinooperin uunissa kovetettavilla massoilla. En ole ennen kokeillut, nyt testasin ekaa kertaa. Joustavaksi mainostivat, joten pakkohan se oli testata pitääkö lunastaako mainos lupauksensa.

Ja kyllä! Se joustaa! Paljon pehmeämmin mitä aikaisemmin testatut polymeerimassat (eli fimo ja cernit-massat). Taipuu ja palautuu, ei poksahda rikki ainakaan tällä korun vahvuudella.

Ja näin korun tein: Sekoitin korun neljästä sävystä sekalaisen tasaisen massan ja muotoilin sen kaarevaan muotoon. Muotoilukaulimella sai tasaisen pinnan. Tein päihin lovet ja uunissa ohjeen mukaan kovetin. Kun kappale oli jäähtynyt, leikkasin nahkasuikaleet nauhoiksi. Päihin laitoin nauhanpäät ja papukaijalukon.

Ja miten se erosi muista? Cernit on itselle eniten tuttu ja jonkin verran on fimosta kokemusta. Jälkimmäinen, erityisesti soft-versio on minusta mielekkäämpää, kun sitä ei tarvitse pehmittää niin kauaa käsissä. Sinooperi pehmeni aika samaan tapaan ellei jopa vähän nopeammin. Mutta. Se oli jotenkin tahmeaa. Ja etenkin mustasta tahri yllättävän paljon. Muuten hyvä kokemus ja oli ihan edullistakin tuo massa. Soveltuu erityisen hyvin korumalleihin, jotka tarvitsevat vähän enemmän joustavuutta pysyäkseen ehjänä.

Summa summarum, Cernit on perushyvä ja Sinooperi ihan passeli, mutta eivät taida Fimoa voittaa.
Mitä mieltä sinä olet? Onko kokemuksia?

Yllätyslahja + avautuvan lahjarasian tutoriaali.

Kerrankin sattui niin, että näin sattuman kaupalta epäsuunnitelmallisen suunnitelmallisesti ystävää, jolla oli samana päivänä syntymäpäivä. Halauksen kera hän sai pienikokoisen yllärimuistamisen.

Käytin tilaisuuden hyväksi tehdä samalla myös pikaisen tutoriaalin lahjarasiaan, jonka tekee minuuteissa ja johon ei tarvitse lainkaan teippiä, liimaa, niittejä tai muutakaan kuin vähän narua ympärilleen - eikö kuulostakin näppärältä?

Kun rasiaa ei sidota pakettiin muuten kuin lahjanarun avulla, se avautuu kivasti heti, kun naru poistetaan ympäriltä.

Ja näin sen teet: avautuva ja liimaton lahjarasia

Tarvitset: jämäkkää kartonkia (kaikki muropakettia vahvempi käy), viivoitin, lyijykynä, sakset, pyyhekumi.
Vinkki! Valitse lahjarasiaan kartonki, jonka saa taittumaan viivotinta vasten skarpisti. Testaa taittuvuus, mitä nätimmin taittuu, sitä parempi! Itse valitsin liian huokoisen ja nurkat joko ns. murenivat tai lähtivät taittaessa vinoon.

Mittaa pahviin iso neliö (esim. 15 x 15 cm). Jaa neliö poikittain ja pitkittäin kolmeen. Neliöön muodostuu yhdeksän pienempää neliötä (kukin 5 x 5 cm). Lisää keskelle oleviin kansikappaleet, toinen voi olla vähän lyhyempi. Leikkaa kappale kokonaisena pahvista. Tummanharmaaat neliöt ovat laatikon sivut, kun taas vaaleanharmaat neliöt tulevat laatikon sisälle limittäin ja niistä voi lyhentää laitoja (ks. alta kuva). Leikkaa lovit sisäsivuille (eli piirroskuvan valkoiset pystyraidat).

Pyyhi lyijykynäjäljet pois ja taita viivotinta vasten taitettavat kulmat. Nosta ns. sisäsivut ylös limittäin, lyhennä laitoja tarvittaessa. Aseta lahja sisään ja nosta ensin lyhyempi kansilaita ylös ja sen päälle vastakappale. Pidä rasiaa tiukassa otteessa ja kierrä lahjanarua ympärille. Valmista!

Lahjarasian sisällä oli cernit-massasta tehdyt muffinissi-korvikset. Saaja nimesi ne heti mustikkamuffineiksi! Nam!

Kookoksen ystävälle.

Pieni kylkiäislahja kookoksen ystävälle. Keksin yhdistää kaksi pientä kookosmaista diy-juttua yhteen.

Toinen on cernit-massasta tehty kookos-avaimenperä tai -laukkukoru (alla linkki tutorial-videoon). Tästä tuli hauska!

Mallia kookoksen tekemiseen katsoin tästä youtube-videosta. Siinä massat pyöritetään jauhotetun helmen ympärille, muotoillaan, kovetetaan ja leikataan halki. Helmi poistetaan ja kookoksenpalat ovat valmiit! (Paitsi, että kun ei ollut ruskeaa massaa ja valkoiseenkin oli sotkeutunut keltaista, tein kookoksen vaihtoehtoisin menetelmin. Valko-keltaista sisäpuolelle, oranssia päälle ja lopuksi akryylimaalilla oikeiden värien korjaaminen. Lopuksi lakkasin, jotta maali pysyisi paremmin.)

Toinen kookosmainen diy on kookoshuulivoide. Eli lusikkaan kookosöljyä, hitunen käyttämätöntä huulipunaa (sävyksi), tippa rypsiöljyä ja aavistus mehiläisvahaa (erilaisia diy-huulivoiteita on netti täynnä, tämä resepti meni omasta hatusta ja kokemuksesta). Lusikka kynttilän liekin päälle ja odotetaan, että ainekset sulautuvat. Sula massa kipataan koteloon ja annetaan kohmettua - helppoa!

Kotelo on muuten luomivärirasia. Kotona ei ollut valmiina mitään kivaa ja käyttämätöntä koteloa, joten nappasin alekorista halppisluomivärin. Kippasin luomivärit tyhjään rasiaan (oli sävy, jota voin käyttää huiskulla poskipunana) ja puhdistin kotelon. Vähän oli tullut jo naarmuja, mutta muuten hyvä! Takaa lähti etiketti veks, päällä olevaa logoa ei saanut pois kynsilakanpoistoaineellajaan. Korjasin asian liimaamalla päälle vähän teippiä.

Sitten kookos-parivaljakko koteloon ja narua päälle. Kiva, soma pikkupaketti! Taidan tehdä kookoshuulivoiteen myös itselle.

Tee-se-itse: pallomagneetit.

Helsingin Pinossa ihastuin pyökkimagneetteihin. Oli jo kourallinen käsissä, kunnes ajaduin itselleni tuttuun miksei-ole-kuoppaan. Miksei ole muita värejä? Eikö saa muissa väreissä? Tylsää. Keltainen olisi niin kiva! Teen sitten itse!
Kotona yritys yksi: keltaiset muovihelmet. Ei hyvä. Jää tyhmästi koholleen magneetista, napsahtaa helposti vahvimmastakin liimasta pois, läpikulkeva reikä näyttää tyhmältä. Rupes harmittamaan, ehkä kaikkea ei pidä yrittää tehdä itse....kunnes muistin FIMON. Mindblowing. Sillähän ne pallot saa ja magneetillekin piilokuopan! Ja keltaista fimoa oli jo kaapissa valmiina!

Tee-se-itse-pallomagneetit. Tarvitset: Fimo- tai Cernit-massaa, leivinpaperia, pellin ja uunin, magneetteja ja (pika-)liimaa.

Lämmittele ja pyörittele massasta samankokoisia palloja haluttu määrä. Tee pallon yhdelle kantille kuoppa painamalla pallo kevyesti magneetin päälle. Pidä välissä kelmua tai vaikka hedelmäpussia niin et sotke magneettia massaan eikä magneetti tartu pallon kuoppaan. Kun painat pallon alustaa vasten, kuopasta tulee sopivan syvä. Kuoppa voi olla pikkuisen magneettia leveämpi. Pallo voi muuttua ensin vähän vadelmakarkin muotoiseksi, joten tarkista ja muotoile pallo vielä uudelleen. 

Vinkki! Magneetteja voi ostaa myös leikattavina levyinä. Itse silppusin käytetyt magneetit ilmaiseksi saadusta mainosmagneetista, jonka pinnasta sai mainostarran veks. Tahmapinta ei haittaa, sehän on palloa vasten. Yllätyin, kun paksuhkoa (mutta taipuisaa) mainosmagneettiakin pystyi leikkaamaan ihan tavallisilla saksilla.

Magneetin koko vaikuttaa siihen kuinka pyöreän pallon pystyy tekemään. Pieni ja vahva (kuten alkuperäisessä) mahdollistaa ns. täyspallon. Mainosmagneetin vahvuus ei ollut kovin suuri, joten piti minun taipua vähän suurempaan magneettipohjaan.

Koveta valmiit pallot uunissa (Fimo 125-130 asteessa puolisen tuntia). (Vinkki: Jos massan pinnalla on pölyä tai sormenjälkiä, niitä saa häivytettyä, kun lopuksi vedellä kostutetulla sormenpäällä varovasti "hieroo" pois. Olen oppinut niksin kantapään kautta, nyt jopa muistan tehdä sen aina lopuksi!)

Kovettamisen jälkeen anna pallojen jäähtyä  rauhassa (ja tuuleta uuni!). Liimaa lopuksi magneetit kuoppiin. Käytä vahvaa pikaliimaa. Anna liiman kuivua. Valmista! Ja aikaa meni alle tunti kuvauksineen.

Ja eikun pallot jääkaapin oveen tai muistitauluun kiinni! Apua, näistähän tuli odotettua hauskempia!

Ihanaa pirteyttä, iloisuutta ja keveyttä - tätä olenkin keittiöön kaivannut. Pienestä tulee niin paljon.

(Vinkki: meillä on jääkaapissa pieni metallinen purkki kynille ja irtolapuille. Purkki on tosi kätevä. Vahvan magneetin avulla se pysyy hyvin jääkaapin ovessa. Olemme tähän niin vuosien varrella niin tottuneet, että meillä kummallakin iskee aina paniikki, jos purkissa ei olekaan yhtään kynää :D "Apua MISSÄ ON KYNÄ, miksei oo kynät purkissa?!")

Kivoja möllyköitä! Kannatti tehdä, keltainen sopii meille alkuperäistä pyökkiä paremmin. Minkä väriset pallot sinä tekisit?