Paljoa ei nykysin tässä kohta yksivuotiaan (apua, miten voi olla jo yksi? Mihin se vuosi meni?) vauhtisankarin kanssa ehdi ompelemaan (no juhla-askartelua synttäreille on pikku hiljaa ehtinyt tekemään), mutta ehdin pienen ompeluksen tekemään.
Ensin jotain mitä ompelin ennen vauvan tuloa (herranjestas, kun se tuntuu kaukaiselta kuin toiselta elämältä, vaikka vastahan se oli) ja sitten uusin ompelus, vaikkakin siihen ei mennyt edes varttia aikaa niin ompelus kuitenkin!
Pinnasänkysuoja eli pinnisreuna, ihan klassikko. Tahdoin sellaisen ehdottomasti ja valitsin siihen tummanvihreää lakanapuuvillaa. Tämä oli yllättävän helppo ommella.
Tarvitset vain puuvillaa, joka suorana tai pätkissä riittää pinnasängyn sisuksen ympäri. Jos ompelee putken osissa, kohdista saumat noihin päälletikkauksiin niin saumat uppoavat hyvin piiloon. Sisälle suosittelen hyvin ohutta vanua. Tai vaikka vanhaa ohutta vilttiä. Kunhan on sellaista, mikä on hengittävää. Pinnisreuna ei osaa olla paksu, jotta se on vauvalle turvallinen (tukehtumisvaara).
Nauhat kannattaa mittailla oikeisiin kohtiin, jotta saa niin sanotusti loksahtamaan kivasti paikoilleen eikä ole pinna just siinä kohdin mihin pitäisi nauha solmia. Nauhoja tarvitsee paljon! Sekä ylä- että alareunaan. Liian pitkiä niistä ei kannata tehdä, jotta ovat turvallisia (jos vauva näpertää auki niin liian pitkissäkin nauhoissa on tukehtumisvaara).
Ensin pinnisreunan voi siis omella putkeksi. Vie pehmuste sisään ja tikkaa päältä esim. 20-30 cm välein ja sitten lopuksi lisää nauhat - toki nauhat voi laittaa jo putkeksi ommeltaessa reunasaumaan.
Tämä pinnisreuna oli aluksi siinäkin mielessä hyvä, että kun ei tarvinnut vielä olla koko sänky käytössä, pidin mun palikan muotoista eli jalatonta yöpöytälipastoa pinniksen toisessa päässä ja rajasin pinnisreunalla vauvan nukkumaosuuden.
Sitten tietenkin poika kasvoi, yöpöytävirityksestä piti luopua ja kun olin siihen sopeutunut niin poikahan lähti pystyyn ja sitten piti sänkykin madaltaa - ja samalla luovuttiin pinnisreunasta. Sanotaan, että silloin on hyvä ottaa pois, jotta ei vauva käytä pinnisreunaa kiipeilykampena ja yritä sen avulla nousta pinniksen reunan yli. En ota riskejä, joten pinnisreuna lähti.
Ja ei mennyt kauaa, kun tässä tuli pinnisreunaa ikävä.
Tilalle tuli tällainen ohut ja lyhyt reuna - voiko arvata miksi?
Se on tuttireunus! Haa, minkä keksin. Kyllästyin heräämään siihen, että tutti putosi pinnojen välistä ja kopsahti lattialle. Sitten sitä hämärässä silmät sikkurassa etsimään, että miltä laidalta putos ja minne. Tein tämän reunan pääpuoleen, jotta tutti pysyy pinnasängyssä!
Tässä on pointtina se, että se on todella ohut (kaksinkertainen ohut lakanakangas - ja kierrätettynä tietenkin), jotta reunus menee kasaan, jos vauva yrittää sen avulla päästä korkeammalle. Kiinnitys on vain päistä, muuten pujotellen pinnojen läpi.
Ja kertaakaan ei ole enää tippunut lattialle tuon reunan laittamisen jälkeen.
Ja kun nyt pinnasängyn reunalla roikutaan niin laitetaan vielä loppuun ekstravinkki: pinnistaskut!
Isot kangastaskut pinniksen ulkopuolella ovat olleet koko ajan käytössä. Ihan superhyvät! Alkuun pidin siellä aina mm. harsoja, sitten tuttia, nyttemmin nostan siihen pinniksestä lelut ennen nukkumaan menoa. Saa nähdä milloin puuhakas poika huomaa, että yöllähän voi nousta ja poimia taskusta lelun..
