5 x ekologista käsityötä keittiöön.

Kesällä on tullut tehtyä todella vähän käsitöitä. Olen alkanut jälleen pohtimaan käsitöiden ekologisuutta. Sitä onko kaikki hetken huuma kässässä tarpeellista? Miettisikö kässäideoissakin hetken kauemmin, että kannattaako sitä tehdä? Tuleeko varmasti käyttöön, onko hyödyllinen?

Kieltämättä on vuosien aikana tullut tehtyä paljon sellaisia käsitöitä, jotka olivat ideana tai ajatuksena hyviä, mutta sitten se ekologisuus joko valmiin kässän käyttöasteena tai muuten esimerkiksi materiaalien haaskuuna on jäänyt harmittamaan. Jos kässän voi purkaa osiin ja käyttää uudelleen, se on tietty asia toinen. Mutta entäpä jos tekisi kerralla sellaista mikä tulisi ja pysyisi käytössä, kunnes ei vain enää pysty käyttämään?

Lähdin tässä pohdinnoissani liikkeelle keittiöstä - mitä ekologisia käsitöitä sinne voisi tehdä?

Ekologinen kässä 1: Tyllijämistä scrubbiestyynyjä

Scrubbies - ja tällä tarkoitan oikeastaan köyhän miehen karhunkieltä tai patapataa. Sellaista karheaa tyynyä, jolla hinkata ja tiskata liat pois ja puhtaaksi.

Tein joitakin vuosia sitten äidille testikäyttöön tyllistä virkatun sydämen juurikin edellä mainittuun toimintoon. Äiti taisi ajatella sitä kantapään kovettumien hieromiseen (why not, jos iho kestää!), mutta tässä taannoin tuli kyseinen sydän puheeksi ja voi, että olihan se ollut kovassa käytössä! Ihan kulahtanut oli, mutta pitkäjänteisen testaamisen tuloksena äiti sanoi, että kylläpä vain on hyvä tiskaamisessa!

Nyt äidin sanomisista innostuin ja leikkasin liputkin pienestä tyllipalasesta suikaleeksi. Hyvä, että jämäpala tuli vihdoin käyttöön. On vain pyörinyt tiellä vuosikausia.

Tee näin: Taittele tylli pituussuunnassa taitteille (helpottaa leikkaamista) ja leikkaa suikaleiksi 2–3 cm. Yhdistä solmuilla päät (lopputuloksesta tulee sen verran pörhelö, että solmut kyllä peittyvät piiloon). Virkkaa pyöreä 2–3 kerroksen pyörylä kaksinkertaisella tyllinauhalla. Käytä isohkoa koukkua ja väljiä silmukoita. Älä kiristä liikaa ettei nauha katkea.

Ekologinen kässä 2: Pesulaput ja pallot

Jatkumoa edelliseen - vähän pehmeämpään pesuun käyvät virkatut pesutaskut ja -pallot. Nämä on virkattu Schachenmayr Cleany-langasta, joka soveltuu sellaisenaan erityisesti astioiden ja kattiloiden pesuun. Lenkillinen polyesterlanka on jännä, se ei ime tuoksuja ja kestää hyvin pesua 60 asteessa. Olen tainnut pestä myös 90 asteessa likasimpien rättien mukana. Miksikään ei ole mennyt ja on yksi parhaimpia putsaajia, joilla hinkata leipätaikinaa keittiötasosta irti.

Nyt kun on nämä ja tyllipesupalloset niin eihän tässä tosiaan tarvitse kaupan hinkkaustuotteita ostaa. Selviää näillä ja pitemmällekin, koska omat kestävät pesukonepesua ja siten pitempää käyttöä.

Ks. postaus (+ virkkausohjeet!) pesutaskusta ja -pallosta tästä.

Ekologinen kässä 3: Ommellut alustat

Jos vahakankainen pöytäliina on saanut osumaa, voi sen leikata vielä pöytätableteiksi ja vaikkapa lasinalustoiksi. Täytyy tunnustaa, että nämä pöytätabletit eivät itsellä olleet niin ekologisia, koska vahakangasta ei ollut valmiina vaan ostin sita kaistaleen uutena (kun mieleisiä valmiita pöytätabletteja ei löytynyt niin piti tehdä itse).

Mutta toisaalta - nämä ovat olleet superekologisia. Tein nämä kohta kolme vuotta sitten ja edelleen ovat superhyvässä kunnossa. Ja mitä parasta: kaikki tahrat lähtevät pois, pyyhkii vain kostealla!

Ks. postaus ommelluista vahakangastableteista tästä.

Ekologinen kässä 4: Siivousrätit ja sen sellaiset

Mikäs sen ekologisempaa kuin jämälankojen hyväksikäyttö liinoihin? Pikkukerästä pääsee jo pitkälle ja yksi liina kestää vielä pidemmälle. Mielestäni rättejä ei myöskään voi olla liikaa. On mukava, että on kunnon liina-arsenaali, jota ei tarvitse olla koko ajan pesemässä vaan voi oikeasti pestä vasta sitten, kun pesukoneen rumpu on edes lähes tulkoon niistä täynnä. Silloin säästyy vettä ja energiaa, kun kone on täynnä ja voi pestä kerralla kaikki siivousasiat korkeammassa lämpötilassa.

Tässä mallina neulottu liina. Vähän vastaava liinan ohje löytyy myös blogistani, ks. neuleohje tästä.

Tässä myös inspiraatioksi viime jouluna tekemäni virkatut liinat ystäville. Suit sait pöly pois! 

Ks. virkkausohje (+ tallennetteva virkkauskaavio) siivousliinoihin tästä. 

Ekologinen kässä 5: Ommellut kestoliinat

Kaikkien virkattujen ja ommeltujen rättien lisäksi nyt on pikkupino ommeltuja kestoliinoja bambu joustofroteesta*. Toinen puoli kaikissa sinistä, toinen puoli harmaata. Ostin kumpaakin väriä 20 cm ja leikkasin systemaattisesti suorakulmioksi (koska niin tuli enemmän kuin että olisin mitannut tasapitkiin neliöihin).

*) Bambujoustofrotee on ekologinen ja ominaisuuksiltaan antibakteerista. Bambukuitu sisältää paljon mikro-onteloita, joiden ansiosta se imee ja luovuttaa kosteutta nopeasti eli toisin sanoen, se kuivaa tasot nopeasti ja kuivuu myös kuivuu nopeasti.

Tarkoitus olisi käyttää bambuliinoja niissä tapauksissa, joissa muuten pyyhkimiseen ja/tai kuivaamiseen (mihin mahdollisesti märät tiskiliinat eivät sovellu) nappaisi talouspaperiarkin. On alkanut ärsyttämään talouspaperin käyttäminen. Se on hurjan hyvä keksintö, mutta ei lainkaan ekologinen. Parempi olisi tarttua kestävään ja pestävään liinaan. Jos nämä bambuliinat toisivat muutosta asiaan ja voisi jättää joskus talouspaperin kokonaan ostamatta?

Ensin pitäisi vain löytää liinoille paikka. Sain hyvän kirpparilta löytyneen uusiokäyttöön lähteneen korinkin liinoille, mutta ei se mahtunutkaan paikkaan, johon sitä ajattelin. Liinat pitävät olla jossain niin hyvällä paikalla, että tulevat varmasti käyttöön. Ehkä pitää nöyrtyä ja laittaa siihen missä talouspaperirulla on pyörinyt (lue: tiellä, se on aina ollut vähän väärässä paikassa ärsykkeenä).

+ Ekstra: Purkinavaaja!

Ei ehkä niinkään ekologinen (ellei ole sitten jäänyt jämäpala liukuestematosta käsiin), mutta silti todella hyödyllinen apuri moneen keittiöön. Ks. lisää virkatusta apulaisesta tästä postauksesta.

Mitäs muita ekologisia a käytännöllisiä käsitöitä keittiöön keksisi?

DIY: Hikipaita koiralle.

Se helle sitten tuli, vaikka ensin näytti että kylmäksi kesäksi jää. Yhtään kesävaatetta en ole saanut itselleni ommeltua, mutta koiralle ompelin! Se on hikipaita!

Cora on jo kovin vanha ja kuumat päivät ovat vuosi vuodelta hankalampia jaksaa. Raukkaparka viettää päivät märän pyyhkeen alla. Mutta mielestäni ei ole hyvä, että vanhus on kovin paikallaan. Kaikenlaisia viittaviritelmiä (esim. helppo ja nopea viilennysloimi, ks. postaus) on kokeiltu, mutta eivät ne vain pysy liikkeessä mukana. Joten siksi: hikipaita.

Idean hikipaidan ompeluun sain, kun bongasin kirjastosta saatavaksi Ossin ompelukirjan (2011). Se taisi olla juuri samalta tekijän verkkosivuilta, kun aikoinaan ompelin ekat hupparit viileille ilmoille. Silloin oli kaavapankki netissä ja en tiennytkään, että myöhemmin niistä tuli ihan kirjakin. Sitä tähdittää kääpiöpinserit, mutta kokoja ja muunnosohjeita löytyy isommillekin kavereille.

(Apua, en kestä tuota kansikuvaa - neulatyynyhattu!)

(Ja apua nyt tuo paita näyttää silmissäni ihan joltain vaippahousulta!)

Kaikkien haalareiden ja sadeasujen joukosta bongasin hikipaidan. Siitä se sitten lähti, eikun kaavat auki ja mittailemaan. Tein vähän iisimmän version pienillä kanttauksilla. Ja lisäsin väljyyttä ympärykseen, koska kylmä tuppi ei varmasti ole kiva päällä vaan lähinnä hiostavan ahdistava.

Huomaa etten ole pitkään aikaan leikannut mitään kaavoista, kun ensin epähuomiossa leikkasin yhteen taitteen ihan väärään laitaan ja kyllä kappaleita saikin sitten pyöritellä, kun yritin saada olka- ja sivusaumoja kohdilleen. Mikä aivopieru! Siitä sitten tuli yksi turha korjaussauma alakappaleeseen. Laitetaan helteen piikkiin, se siinä syynä tietenkin, eikö? Hikipaitaa tarvitsisi itsekin ommeltaessa näillä keleillä.

Ja se pointti? Hikipaitaa ei tietenkään käytetä sellaisenaan, vaan kastellaan viileällä vedellä, puristellaan vedet pois ja pistetään päälle. Pysyy aika pitkään kosteana ja viileänä päällä. Eli hikipaita on, jotta ei hikoilisi, heh.

Mutta mikä oli mummon reaktio?

Ai kauhea, minkä se lykkäsi päälle. Kyllä mökötti ja tuimasti tuijotti. Ei suostunut edes leikkimään uudella yksisarvispallolla. Kovin oli loukkaantunut moisesta vaatekappaleesta.

Jonku aikaa siinä meni, kun koira tajusi: tämähän on oikeastaan aika mukava. Nytkin liivi päällä tuhisee oikein tyytyväisenä. Parasta on, että se pysyy päällä myös noustessa ja nukkuessa asentoa vaihtaessa. Leikkiäkin voi, jos vaan jaksaisi!

Tietenkin tässä pitää myös olla maalaisjärki mukana: ei hikipaitaa pidetä silloin, kun koira on yksin eikä muutenkaan liian kylmänä liian kauaa kerrallaan. Hyvinvointi ennen kaikkea.

Hiukan se näyttää huomioliiviltä. Tai pelastusliiviltä! Toisaalta - onhan se yhdenlainen pelastusliivi, jos se pelastaa liialta kuumumiselta ja auttaa vanhusta jaksamaan helteiden yli.

Hapanta asiaa vol. 2: Lahja leivän leipojalle.

Siitä on nyt vuosi, kun oma hapanjuureni sai alkunsa. Sen jälkeen se oli menoa se. Nykyisellään tässä kodissa lähes kaikki leipä on omaan juureen tehtyä. Kaupan leipää ostetaan vain, jos ei ole ehtinyt leipomaan uutta leipää.

Olen myös jakanut juurtani kuivattuna muutamalle ystävälle. Yksi heistä on myös minun tapaani hurahtanut hapanjuurileivontaan ja leipoo usein leivät ja pizzat juureen. Ihanaa jakaa kivaa harrastusta!

Lue myös: Hapanta asiaa - näin hapanjuuriharrastus alkoi.

"Olet ihanempi kuin täydellinen leipä."

Nyt oli aika lahjoa tätä leipovaa ystävääni. Tiesin heti, että lahja on liityttävä hapanjuureen. Päätin siis koota pienen DIY-leipäteemaisen lahjakassin: Tyrnävän myllyn ruisjauhoja (kun suurempi vehnapussi ei olisi mahtunut lahjakassiin ja päätin että jauhojahan en ala paketoimaan) ja muutama itse tehty juttu (lue alta lisää). 

Kuvan keskeltä löytyy skumppapullon korkki. Se oli ehkä lahjan hämmennys ja pieni hupiosuus, mutta sillä on myös ihan oikea oma funktionsa (lue alta lisää).

Leipäpussit* - ne ompelin 100 % pellavasta. Valitsin pellavaa, koska se kestää hyvin käyttöä ja pesua ja on fiilikseltään ihanan luonnollinen mikä sopii hapanjuurileivontaan hyvin. Kaikki saumat tein pussisaumoina, jotta ei vain mikään reuna rispaannu. Langanpätkät leivän ohessa ei ole mikään houkuttelevin ajatus. Tein kahta kokoa, suurelle leivälle ja sitten vähän pienemmälle kappaleelle. Mukaan pistin valmiiksi ison muoviklipsin, jolla pussin suun saa nivottua yhteen.

(* Hapanjuurileivät säilytetään mieluiten ihan leivinliinan sisälle käärittynä. Muovipusseja on hyvä välttää. Leipä säilyy parhaiten ihan vain liinan alla. Olen itse todennut liinaan käärimisen vähän ärsyttäväksi, joten sain idean tehdä valmiita ja uudelleen käytettäviä säilytyspusseja. Pitää osaa pellavaa lisää ja tehdä pusseja myös omaan keittiöön.)

Leipästanssit ovat koristelua varten. Moni hapanjuurileipä ei näytä sellaisenaan oikein miltään, mutta kun vähän heittää jauhoja päälle, look muuttuu täysin. Tällaiset stanssit ovat monella artesaanileipurilla ilmeisesti kova juttu.

Stanssilla voi siis ikään kuin tehdä oman puumerkkinsä leivän päälle. Muoviläpyskä laitetaan leivän päälle ennen paistoa, jauhotetaan ja stanssi poistetaan. Leivän pintaan paistuu kiva kuvio. Tein ystävälleni kaksi erilaista stanssia, viljan ja etunimen mukaan kirjainkoristeen. Itselle jätin käyttöön harjoittelukappaleen. Sitä on tarkoitus kokeilla seuraavaan leivottavaan leipään.

Ja se skumppakorkki! Se on viiltelyä* varten. Ostettiin itse asiassa tämän samaisen ystävän kanssa yhdessä paketit teriä ihan vain leivän viiltelyä varten. Pientä terää on mielestäni aika haastava pitää kädessä ja bongasin vinkin korkkiapurista. Terä painetaan korkin päähän niin korkki antaa enemmän turvallista sormipintaa.

Ensin mielessäni oli yksi ihan erilainen, tyylikkäämpi pidike napeista, mutta en löytänyt tarpeeksi pieniä ruuveja nappipidikkeen kasassa pysymiseen. Oli tarkoitus tehdä samanlaiset pidikkeet meille kummallekin. Sanoinkin ystävälleni, että korkki on nyt vain korvike ja toimitan oikean pidikkeen sitten jos ja kun saan pysymään sen kasassa!

(* Viiltely eli leivän kuoren viiltäminen auki, jolloin pinnasta voi tehdä erittäinkin koristeellisen.)

Tässä muutamia tekemiäni hapanjuurileipiä kehityksen varrelta. Vehnää, spelttiä ja vähän ruista. Laitimmainen oli eka ja viimeisin leipä, johon viiltelyä kokeilen. Hiukan on vielä tekniikka hakusessa, mutta kyllä siitä ehkä myös ykkösen hahmottaa - leivälläkin voi olla synttärit, kun juuri täytti vuoden!

Olen aika ylpeä, että ihan alusta asti tehty juuri on oikeasti pysynyt hengissä kokonaisen vuoden - yhden ensimmäisen niistä tulevista, lukuisista vuosi(kymmenistä) toivottavasti! Että, jos ei joskus blogi päivity uusista käsityöistä niin voitte kuvitella minut kädet jauhoissa taikinakulhojen keskellä. Onhan se leivän leivontakin kyllä yhtä käsityötä.

Lahja 18-vuotiaalle.

Kun tärkeä pikkupoika eikun nuori miehen alku täyttää 18-vuotta ja astuu aikuisuuteen, onhan sitä juhlittava.

Olen vuosien saatossa tehnyt useita selviytymispaketteja esim. ensikotiin muuttavalle. Nyt tein ensimmäistä kertaa pienen juhlintapaketin (tai juhlinnasta selviytyvälle) tuoreelle täysi-ikäiselle!

Lahjaksi valitsin kuohuvaa, mutta ei ihan tavallista sellaista vaan uniikilla etiketillä päällystettyä sellaista. Mittasin tarvittavan koon etiketille, muokkasin juhlasankarin lapsuuden kuvia pieneksi kollaasiksi ja printtasin kokonaisuuden mustavalkoisena (koska näytti värillistä tyylikkäämältä valkoisella pullolla).

Liimalakkasin uuden etiketin oikean päälle ja voila, juhlasankarin kuohuva oli valmis. Jätin muuten etikettiin kolon taakse, jotta halutessaan pullosta saa vielä pantinkin niin ei mene pullo "hukkaan", jos palauttaa pullonkeräykseen.

Pullon kylkeen meni hupaisa ensiapupakkaus juhlintaa seuraavalle päivälle. Ompelin pulloa pienemmän pussin ja tungin pussin täyteen pienillä kohmeloa helpottavilla asioilla, joita nyt voi käyttää pois tarpeen mukaan ihan muutenkin.

Särkyyn burnaa, haavereihin laastaria (haha tuo pakkauksen kuva on niin hauska!), energiavajeeseen prodepatukkaa, palautumsieen vitamiineja, sokerihimoon karkkia..  ja jos ei naurata kuten usein ilot ovat jääneet juhlintaan niin mukaan sujautin kulttikomedioiden top 5 leffat, jos vaikka ne saisivat naurattamaan.

Tässä vielä kortti. Lukuja en laskenut itse vaan löysin valmiin listauksen ja parin tsekkauksen tiimoilta tuumasin, että kaippa ne kaikki luvut pitävät paikkaansa. Tussaisin freestyle-tyylillä luvut korttiin eri vahvuisilla tusseilla.

Kortin sisälle meni myös 18 vinkkiä baarielämään (koska itseä ainakin jännitti mennä ekaa kertaa baariin, kun ei tiennyt mitä se sitten oikeasti onkaan). Vinkkjeä oli hauska keksiä ja listata. Onneksi kaveri ja google oli apuna!

Kukkia kukkarossani.

Pieniä kukkaroita ei voi olla liikaa, eihän? Niitä tarvitsee niin moneen.

Tässä yksi sellainen, virkattu pieni kukkaro. Kokoa on vain noin 7x9 cm eli sanottaisiinko noin kahden tulitikkuaskin kokoinen kukkaro? Pienellä kukkarolla on myös ihan käyttöfunkio, kun sihen virkkaa ketjusilmukoilla pienen lenkin (ks. lisää alempaa).

Pieni kukkaro tehdään kahdesta osasta. Pohjana on tähtisilmukoita, jotka ovat kuin pieniä kukkia raitoina. Yksi tähtisilmukka muodostuu kahdesta kerroksesta, ensin tehdään langankiertoja kaarevaan muotoon ja nurjalle virkataan puolipylväitä.

Tähtisilmukoista virkatta pinta tulee kivan jämäkäksi. Sopii hyvin myös esim. virkattuihin tiskiliinoihin.

Edessä on sitten ihan erilainen kukkarivi, vihreä alaosa ja pulleat kukkaset! Näyttää kuin tulppaanipenkiltä – vai olisiko se ruusuraita? Kukat muodostuvat erilaisista yhdistelmistä pylväitä ja ketjusilmukoita.

Ja se funktio - kun kukkaron sivuun virkkaa lenkin, saa kukkaron helposti laukkuun kuin laukkuun. Siihen sujahtaa niin varakauppakassi, pyöränpenkin päällinen tai vaikka ulkotapahtumissa kerttissadetakki.

Virkatut kukkaset inspiroivat kokeilemaan myös neulottua kukkaroa kukilla. Tässä on isompi pussukka, joka on neulottu suljettuna neuleena. Lopuksi ompelin koneella vetskarin ja vuoren ja liitin ne käsin neuleeseen.

Kukkarossa on alareunassa isohkoja orvokkeja rivissä. Niiden päältä löytyy kaksi kerrosta pitsikukkia.

Venäläiset pitsikukat olivat hauskoja tehdä. Ne neulotaan yhteen kieputetuista pidennetyistä silmukoista. Ensin neulotaan langankiertoja puikolle, seuraavalla kerroksella ne vapautetaan pidennetyiksi silmukoiksi, jotka kieputetaan langalla keskeltä yhteen. Pinnasta tulee harva ja sievä. 

Ohjeet kumpaankin kukkaroon ja kukkiin löytyy uudesta Kauneimmat Käsityöt -lehdestä, nro 5/19.

Seuraa lisää virkkaus- ja neuleideoita Kauneimmat Käsityöt -lehden Facebookista tai Instagramista!

Kätevä kantolenkki laukkuun (+ ohje).

Olen sitä tyyppiä, joka varautuu eri tilanteisiin joskus liikaakin. Se, joka pistää ulos lähtiessä liikaa vaatekerroksia päälle. Se, joka ottaa mukaan varaneuleen ihan vain varalta. Se, joka ei kestä virettä niskaan vaan vetää huivin kaulaansa. Se, joka sitten ulkona sulloo laukkuun pois riisuttua huivia tai kantaa käsissään riesana laukkuun mahtumatonta varaneuletta.

Mutta nyt löytyi siihenkin ratkaisu! Ei enää käsissä kantelua tai laukkuun sullomista!

Saanko esitellä: se on laukkuapuri. Lisälenkki. Kantohihna. Millä tuota nyt sitten kutsuisi?

Vastaavia olen nähnyt vesipulloille. Sellaista lähdin vähän tekemäänkin, mutta sitten siitä tulikin jotain paljon kivempaa ja itselle tarpeellisempaa. Se on ihan vain nepparein säädeltävä lenkki, jonka voi hakasella laittaa laukkuun kuin laukkuun roikkumaan. Ja tyhjänä mahtuu pieneen tilaan, vaikka sinne laukun pohjalle odottelemaan.

DIY: Kantolenkki.

Tarvikkeet: Keinonahkaa (tai muuta rispaantumatonta ja joustamatonta materiaalia), ompelukone, neppareita, jonkinlainen mieluinen hakanen, pieni D-lenkki.

Tee näin: Leikkaa toisesta päästä pyöristetty kaistale, koko noin 3,5 x 22 cm. Leikkaa myös pieni suikale, koko noin 0,5 x 4 cm (kuvassa vähän isompi). Ompele pienempi suikale päistään isompaan noin keskikohdan päälle. Ennen kuin ompelet toisen pään, sujauta suikaleeseen D-lenkki.

Leikkaa kaistaletta vähän suurempi kappale ja ompele kaistale siihen päälle nurjat puolet vastakkain. Leikkaa suurempi kappale kaistaleen kokoiseksi. Voit myös ihan aluksi leikata kaksi samankokoista kaistaletta, jos se tuntuu paremmalta.

Taita noin 15 cm pitkä kappale vastakkain ja ompele noin 0,5 cm taitteesta. Tästä tulee lenkin pikkuhihna.

Yhdistä pikkuhihnan toiseen päähän hakanen ja toiseen päähän D-lenkki. Kiinnitä nepparit, yläkappaleet pyöristettyyn päähän, vastakappaleet toiseen päähän. Tässä ne laitoin noin 6 cm välein. Pikkuisen pidempään lenkkiin voisi laittaa kolmekin vastaparia niin lenkissä olisi enemmän säätövaraa.

Pienemmällä säätövaralla kulkee mukana ohuet huivit ja vaikka hansikkaat.

(On muuten tuo laukku oikeasti REPPU. Selkärepusta tuli olkalaukku jo vuonna 2014 ja se on edelleen käytössä. Se on ihanan kulunut ja rento laukku. Ks. repusta laukkau -muutospostaus tästä.)

Ja isommalla säätövaralla apuri pitää mukanaan jopa neuleen. Nerokas kantolenkki, tulee niin tarpeeseen. Ei enää neuleen kantelua kädessä, kädet pysyy tästä lähtien vapaana!

Virkattu kesähattu.

Pari kesää, pari päivää ja pari uudelleen aloittamista se otti, mutta se on valmis - oma kesähattu!

Mietin tätä jo viime kesänä, mutta en saanut aikaiseksi. Nyt otin asiakseni lähteä toteuttamaan sen mitä mielessäni kaavailin: knallimaisen hatun! Harmaa virkattu hattu, jossa olisi pyöreä lieri!

Ohjetta ei ollut enkä oikein sellaista etsinytkään. Ajattelin, että kokeillaan ilman, eihän pyöreän mallin virkkaaminen kovin vaikeaa voi olla? Ihan vain kiinteillä silmukoilla, kerros kerrokselta. Ensin kokoa kasvattaen, sitten vähän hidastaen ja sitten vain yksi jokaiseen silmukkaan, jotta tulee tarpeeksi syvyyttä.

Lieriä piti tehdä pariin otteeseen, ensin tuli liian pitkä, sitten liian lörppö - kolmannella kerralla oikein passeli.

Lankana käytin Hjertegarnin Bom-Mix -puuvillasekoitelankaa. Se oli sopivasti alennuksessa, joten otin sitä suorilta neljä kerää. Vähän päälle kaksi kerää meni hattuun. Virkkasin langan kaksinkertaisena.

Tässä näkyy hattu "auki" vedettynä. Jos ei olisi supistanut lieriä, olisi siitä saanut perinteisen lierihatunkin.

Ja koska kaikki ei mene koskaan kuten strömssössä, teinhän minäkin ensin hatun ihan toisesta langasta. Sepä loppui kesken ja lisää ei kaupasta saanut, oli poistomyynnissä ja kyseinen väri oli jo loppunut. Just mun tuuria! Tuossa Svarta Fåretin Matilda-puuvillalangassa olisi ollut vähän mukavaa kiiltoa ja pikkuisen enemmän jämäkyyttä.

Ja sehän ei edes ollut ensimmäinen kerta, kun Matildasta yritin kesälakkia virkata. Tämä versio on viime vuoden kesältä. Hyvin se eteni (ilman ohjetta myöskin), mutta sitten katsoin peiliin tekele päässä ja totesin, että juu ei todellakaan.

Kahden epäonnistumisen kautta voittoon - sillä innolla ja ilolla kävin hamstraamassa Bom-mixiä lisää. Vähän perusvärejä jemmaan. Ihan mukava peruslanka virkkaukseen.

Ja tältä se plätsä näyttää päässä! Kaksinkertainen lanka toi hattuun just sopivasti painoa, että hattu päässä voi hyvin myös pyöräillä. Näin tuulisessa kaupungissa on tärkeää, että päähine ei lennä päästä kesken matkan.