DIY: Apua valokuvaukseen.

Kun päivät hämärtyy, alkaa bloggaajan tuska. Kun tahtois kuvata ja postata, ei vaan aina pysty, koska ei ole valoa tarpeeksi. Olen tympiintynyt siihen, että päivänvalo sanelee milloin valokuvataan.

Ensimmäinen ratkaisu valokuvaamiseen on tässä: light wall! Eli vähän niinkuin monelle tuttu light box (googlaa erilaisia malleja ja tutoriaaleja: diy light box), mutta vain kolmella seinällä. Laatikkoa se minunkin piti ensin, mutta pahvia oli nyt rajallisesti ja seiniin oli tyytyminen. Päätin kutsua tuota muunnelmaa nimellä light wall, suomeksi valoseinäksi.

Ja näin sen tein: taitoin pahvin kolmeen osaan ja leikkasin kustakin keskustan pois. Teippasin siihen voipaperia (ajattelin, että se olisi ainakin silkkipaperia kestävämpää) ja lopuksi päällystin tumman pahvin valkoisen kontaktin jämäsuikaleilla (ei haittaa vaikka tuli vähän ryppyjä, seiniä ei olekaan tarkoitus kuvata). Sitten vain asemoimaan apuri paikalleen lamppujen kanssa:

Toistaiseksi kokeilin vain yhden lampun taktiikkaa. Tarkoitus olisi heijastaa kohdelampuilla kummaltakin puolelta, mutta olin nyt niin tohkeissani (ja laiska) etten malttanut hakea toista lamppua toisesta huoneesta.

Mutta tässä kokeiluja valoseinän kanssa! Valolla, ilman valoa, kattolampulla.. Meni jo sekaisin että mikä oli mikä. Silti lienee selkeää mikä kuvista on onnistunein.

Tässä voi jo hyvin vertailla eroa: vasemmalla kuva ilman light wall-apuria ja oikealla apurin kanssa kuvattuna.

Olen vähän jopa tyytyväinen, että ainakaan nyt alkuun ei tullut tehtyä laatikkomallista apuria. Saattaisi olla vaikeuksia sen säilyttämiseen. Pöydällä veisi paljon tilaa, lattialla pidettynä taas olisi seinät äkkiä rikki. Nyt tämän seinämallin saa taitettua kasaan ja litteänä menee kivasti pieneenkin tilaan. Helppo myös siirtää ja laittaa minivalokuvausstudio pystyyn mihin vaan kunhan jaksaa kohdelamput siirtää mukanaan.

Ja nyt valokuvauksen harjoittelu apurin kanssa jatkukoon! Tässähän oppii samalla vaikka ja mitä uutta.

Iloinen kurpitsa.

En voi sanoa viettäväni Halloweenia. Mutta silti päätin kokeilla Halloween-kurpitsan tekemistä. Ihan vain nähdäkseni millaista sen tekeminen on. Ja plussana päällä oli ajatus kurpitsakeiton testaamisesta, joka oli myös to-do-listalla ihan ekaa kertaa.

Ostin maailman pienimmän kurpitsan. Lähikauppa ei isompaa tahtonut tarjota enkä jaksanut kauemmas lähteä. Ja mikäs siinä, yllättävän paljon sisusta ja siemeniä (paahdin heti, nam!) tuli pienestäkin kurpitsasta.

Itse kurpitsan kaivertaminen ja kovertaminen oli kyllä sellaista ettei ollut hajuakaan teenkö mitään oikein. Lusikka kävi ja pienellä veitsellä pistelin kasvot. Jotain siitä tuli, vaikka testailuun ei isoa pinta-alaa ollutkaan. Yllätyin kuinka pehmeää kurpitsa loppujen lopuksi olikaan, sillä oletin sen olevan paljon tiiviimpää tavaraa.

Mies kysyi heti miksi siitä tuli iloinen. No koska tahdoin. Ei tähän syksyyn tarvita enää mitään pelottavaa kaikenlaisten pellepelottelujen lisäksi. Ei ilkeitä klovneja, tarvitsemme pimeyteen hymyä ja hauskuutta. Joten iloista Halloweenia ja tulevaa pyhäinpäivää ja mitä näitä nyt kaikkia on kullekin, joka niitä erityisesti viettää!

Sanottakoon vielä, että kurpitsan sisällä on led-tuikut, joten pystyin jättämään hatun päälle. Turvallisuus ennen kaikkea.

Helmiä olkapäillä - neuletakin uudistus.

Pitkästä aikaa vaatekierrätystä tai ainakin jotain sinnepäin! Valmis neuletakki, yksi pieni ongelma ja siitä se ajatus sitten lähti.

Sen pienenpienen ongelman näette tässä. Pienikokoinen on tahra, mutta kun ei se vaan poiskaan lähde millään myrkyllä. Muuten aivan täydellinen neuletakki, mutta yksi pieni tahra pilaa kaiken. Valkoisesta pohjasta oikein paistaa silmään. Sitä itsekin jäi aina pyyhkimään et mikäs pirskatti se siinä olkapääss on? Jaa eikun se on se tahra aina vaan.

Kun ei lähde pois niin peitetään sitten! Pitsien seasta löysin symmetriset koristepalat. Leikkasin ne talteen aikoinaan myyntikelvottomaksi menneen topin yläosasta.

Palat olivat juuri sopivan kokoiset neuletakin olkapäille. Ja tahrakin jää kokonaan piiloon helmikirjailun alle.

Tästä näkee paremmin palojen asettelun. Kulkevat hihojen saumasta saumaan - aivan täydellinen koko ja malli!

Siinä tuli neuletakki pelastettua käyttöön ja samalla siitä tuli vähän persoonallisempi. Ei ole enää niin arkinen ja tylsä.

Rikkoontunut kehys seinälle.

Muistatteko, kun joitakin vuosia sitten oli hittinä kiinnittää seinille erilaisia taululistoja? Oli puisia listoja, muovisia listoja, kierrätettynä ja ei-kierrätettynä, listoja isoille taulurykelmille ja pienille valokuvakollaaseille. 

Noh, jälkijunassa tullaan taas, mutta nyt on täälläkin vuosia myöhemmin kuvalistat miniminikoossa.

Idea syntyi sattumalta. Tiputin lattialle kehyksen ja säpäleiksihän se meni. Lasiin liimattu liitutaulutarra onneksi esti lasin sirpaloitumista. Kehyksien nurkkaliitoksille kävi huonommin. Mitäs putos nurkka edellä, hajos koko hässäkkä.

Mut eipä siinä, pistin kehyksen seinälle uudessa olomuodossaan. Kehyksen kappaleissa oli sopivasti valmiina kivat pienet urat ja viistottu laita, joten niissä pysyy tosi hyvin kortit ja valokuvat!

(Pusuhuuli-taulu itse maalattu pasteillein ja Awesome-harjoitus on tehty vesivärein säiliösiveltimillä. Ylälistan kortti ystäviltä, mustavalkokuva Oulun Taiteiden yöstä ns. "Ota ja jätä kuva"-tempauksesta. Alalistan valokuva otettu itse Tukholmasta.)

Toinen satsi listoja on toisella seinällä. Kaikkein parasta tässä ideassa on se, että listat ovat kiinni ihan vain sinitarralla! Voi vaihtaa ja siirtää lennosta. Eri seinille, eri kokonaisuuksiksi. Mahdollisuudet ovat loputtomat.

(Laitimmaiset kuvat Ivana Helsingin vanhoja kortteja, keskellä vesiväriharjoituksia säiliösiveltimillä.)

Ikkunahyllyltä löytyy myös kierrätettyjä diy-juttuja. Ks. postaukset: lapsuuden soittorasian muodonmuutos, muovipulloista säilytyskuppeja ja tilkuista pyramidit, jotka toimivat sekä minikirjatukina että kangaspainoina.

Tämä oli hetken inspiraatiosta syntynyt idea. Vahingosta ja kehyksen rikkoontumisesta tulikin yllättävän pitkää iloa!

DIY: Helpot joulukortit.

Oho, lokakuussa joulukortteja! Ennenkuulumatonta, mutta näin kävi. Paitsi, että ne eivät edes pääse omaan käyttöön. Alkujaan siis yritin askarrella viime jouluna hyväntekeväisyyskeräykseen kortteja, mutta ne jäivät kesken. Nyt vasta vuoden jälkeen viimeistelin ne valmiiksi ja päätin lahjoittaa koko pinkan äitini käytettäväksi.

Tässä muutamia näytillä. Kaikissa on sama kaava: pyöreä pallo (vanhoista korteista ja lehdistä) ja koristelut pienin tarroin.

Oikeanpuoleinen on suosikkini. Valkoista, kultaa ja rauhallisuutta. Sellaisena tahtoisin minunkin jouluni olevan.

Pitäisiköhän yrittää jatkaa samalla linjalla ja aloittaa joulun valmistelu ja askartelut oikeasti ajoissa? Ettei tulisi taas se jokavuotinen jouluperinne kiireestä ahdistukseen. Onko joku muu jo ennakoinut jouluvalmistelujen kanssa?

Kokeilussa betonipasta.

Uskaltauduin vihdoin kokeilemaan monelle muulle jo tuttua, mutta minulle täysin uutta tuotetta, betonipastaa!

Betoniefektipasta on vesipohjaista erikoismaalia, jolla saa tehtyä betonin näköistä pintaa. Sitä levitetään kerros tai pari esineen pintaan, annetaan kuivua (kuivui yllättävän nopeaa) ja sitten se viimeistellään kahdella lasitteella, ensin tummalla ja sitten vielä vaalealla. Aika nerokasta eikö? Huijaribetonia! (Betonipastaa saa tilattua mm. Sinellistä tai CChobbystä).

Ensin kokeillaan: lähdetään liikkeelle pienestä testimielessä. Otin hiukan silmissä vilisevän kukkaruukun, pistin betoniefektiä pintaan ja jopas, sehän toimii! Ja ruukkukin näyttää paljon levollisemmalta harmaassa rauhallisuudessaan.

Sitten siirryin vähän isomman projektin pariin: lampun päällystämiseen! Tämä oli se syy miksi lähdin pastaa hankkimaan.

Kyseessä on siis Ikean Melodi-lamppu, joka vuosien saatossa ällöttävän keltaiseksi kellastui. Sitten päällystin sen folioteipillä (ks. postaus täältä). Muodonmuutos oli kiva ja ihanan kiiltävä ihan pitkän aikaa, kunnes ei ollut enää kiillosta puhettakaan. Ei pysynyt pinta hyvänä ja rumaksi meni. Yritin kiskoa teippejä pois, mutta eihän siitä tullut mitään. Osa lähti, osa ei. Tykkään lampun muodosta ja koska siinä ei muuta vikaa ollut, piti keksiä uusi muodonmuutos. Ainut keksimäni ratkaisu oli peittää se uuden kerroksen alle. Ja betonipastalla se kävi oikein hyvin!

Levitin pastaa ihan kunnon kerrokset niin ettei valo rakoile yhtään betonin läpi. Pimeällä tulee myös muovikuvun kellastuneisuus ihan hauskalla tavalla esiin. (Tässä myös näkee kuinka alareunan teippaus ei lähtenyt pois. Vähän kiertää sisäreunan puolelle. Mutta en anna sen häiritä.)

Betonipastaa jäi vielä jäljelle. Kuinkakohan hyvin se säilyy hyvänä? Pitäskö käyttää pian pois? Onko kokemusta tai vinkkejä sen säilyttämiseen? Kyljessä ei lukenut mitään. Purkki tiukasti kiinni ja toivotaan vaan parasta ettei ihan heti kuivuisi kasaan?

Ideoita kotiin vahakankaasta.

Viime aikoina vahakankaasta (sis. tekstiilivahakankaan) on tullut yksi suosikkimateriaaleistani. Se on helppoa, kestävää ja sitä on niin helppo ommella. Moneksi se myös muovautuu ja vanhasta vahakankaisesta pöytäliinastakin saa pilkottua monta juttua. Katsotaas vuosien varrelta joitakin suosikkejani vahakankaasta. 

Tässä kahdeksan lemppari-ideaani:

1.  Pöytätabletit ja jämistä punotut lasinaluset - uusimpia vahakangasompeluksia. Ja puhtaana pitäminen on niin ihanan helppoa. Pyyhkäisy kostealla ja taas menee. Ei tarvitse pyykkäillä tai silitellä.

2. Punotut lasinaluset kanttauksilla - oikeasti ystäväni teki nämä minulle, mutta siipeilen näiden ihanuuksien kanssa. Laitojen viimeistelyyn on käytetty vahakankaan reunoja niin kuosin nimi (Isoisän puutarha, Marimekko) kulkee kivasti alusten mukana.

3. Vahakankaasta kassi - uusin ompelus kyseessä olevasta materiaalista. Kassi on eteisessä paperinkeräystä varten.

4. Punotut korit - huonoksi menneestä liinakappaleesta tuli ommeltujen suikaleiden avulla punottuja koreja. Nämä ovat edelleen siivouskaapissa järjestystä tuomassa. Vinkki: nuppineuloja ei kannata vahakankaiden kanssa käyttää. Tulee vain turhia reikiä. Neulojen sijaan klemmarit, pyykkipojat ja hiuspinnit ovat hyviä apureita.

5. Koristenauhat kassissa - pienetkin jämäsuikaleet voi kierrättää vaikka koristereunoiksi kuten tässä projektikassissa.

6. Suoja-alusta - isompaa palaa voi hyödyntää missä vain suojakankaana - helppo puhdistaa ja kestää ikuisuuden. Tässä mallia eteiskaapin suojasta, joka auttaa pitämään pohjan kuivana ja puhtaana kenkien tuomasta hiukasta ja kurasta.

7. Oma erityinen suosikki: pussukat! Marimekon Räsymatto-paloista tuli kooltaan ja muodoltaan erilaisia pussukoita. Sitä pystyy valitsemaan sopivimman, ei tarvitse ähtää liian pieneen pussukkaan tai kantaa muutamaa juttua liian isossa pussissa.

8. Ja jotain myös pienille: ruokalaput! Tein näitä toissa jouluna lahjoiksi ja saivat hyvää palautetta. Tee sinäkin vaikka tulevaan pukinkonttiin, tutoriaalini ruokalappujen ompelemiseen löytyy täältä.

Mitäs muita ideoita vahakankaan työstämiseen (ja kierrättämiseen) on?

DIY: Taskullinen huivi.

Hyvää alkavaa viikkoa! Kylmyys pakottaa jo neulekerroksiin ja lämpimiin asusteisiin. Monissa sesongin vaatteissani neuleista lähtien ei ole minkäänlaista taskua ja sekös taskujen rakastajaa ahdistaa. Kun ompelin uutta tuubihuivia, hoksasin lisätä siihen sivuun taskun! Onhan niitä muitakin kaulahuiveja, joissa on päissä tasku - miksei siis toimisi myös tuubihuivissa?

Eli peruspötkö mukavaa kangasta kaksinkerroin ja jompaan kumpaan reunaan pieni sisätasku. Jos valitsee kuviollisen kankaan, tasku upottuu printtiin kivasti (tämä printtikangas on tuttu tästä ompelemastani neuletakista). Itse en halunnut täysin piilottaa taskua, jotta se käytössä löytyy helposti ja ettei vetoketjua tarvitse etsiä peilin kanssa. Vedin saa siis näkyä ihan kunnolla. Toimii myös ehkä mielenkiintoisena yksityiskohtana, jos se katsojan silmään osuu.

Tein piilotaskusta ns. älypuhelimen kokoisen. Ajatuksissa oli, että huiviin olisi myös voinut ujuttaa puhelimen musiikin kuuntelua varten. Oma puhelin oli kuitenkin sen verran painava, että se pisti huivin epätasapainoon. Paikallaan ollessa menee, mutta liikkuessa on hiukan epämukava. Mutta muuten toimii, taskuun voi jemmata sen minkä muuten saattaisi pitää vaikka housujen taskussa. Huulirasvaa, avaimet, rahaa tai vaikka nenäliinan - kaikkea pientä ja kevyttä.

Tuli hyvä taskujemmarin huivi! Pitää vain olla tarkkana, että muistaa tyhjentää taskun ennen pyykkäämistä..

DIY: Ysäri-kaulakoru lahjaksi.

Hyvä ystäväni täytti vuosia ja kun vasta näimme, sai hän pienen yllärilahjuksen. Hiukan näytti paketti jo jouluiselta (mieleen ovat hiipineet jo jouluaskartelusuunnittelut!), mutta vielä ihan synttäri-ilahdutuksena meni.

Ystäväni tykkää kovin ns. nyky-ysärityylistä. Hänelle se sopiikin, joten tein ysärihenkeen bolo-tyylisen kaulakorun. Mustaa nahkaa ja mustia puuhelmiä. Keskimmäiset liikkuvat, päiden helmet ovat liimattuna paikoilleen etteivät karkaa nauhasta pois.

Nahkanauhan tein itse. Kuulostaa helpolta, mutta kyllä piti käyttää kaikki taito ja keskittymiskyky, että sain tehtyä tarpeeksi hyvän nauhan. En ole ennen työstänyt nahkaa pitkäksi nauhaksi ja tekniikassa oli vähän hakemista. Ohjeitakaan ei pahimmin avuksi löytynyt, joten hataralla muistiopilla mentiin. Kaikkiaan kolmesti tein ennen kuin onnisti! Leikkasin pyöreästä kappaleesta spiraali-tekniikalla ja ekasta leikkasin liian ohutta, joka risahti joustaessa heti poikki. Toinen meni ihan siksak-nauhaksi (kuinka vaikeaa voi olla leikata suoraan?!) ja vasta kolmas sai kelvollisen arvosanan. Nahkaa venyttelin, siistin ja sipsutin ja taas venyttelin, siistin ja venyttelin, lopuksi reunoja vähän tulella polttaen. Jos jollakin on neuvoja parempaan, teknikkaan otan mielelläni vinkkejä vastaan oppiakseni tästä vähän lisää.

Kiersin korunauhan koristetun pahvin ympärille paketointia varten. Samasta raitapahvista tein myös pakettikortin.

Inspiraationa ysäri 2/2.

Kuva.

Ysäriteema jatkuu. Ykkösosa oli pukeutumista (ks. postaus), jatko-osa nyt jotain ihan muuta. Huumorilla mennään.

Kun mietin 90-lukua, mieleen tulee sen ajan televisio-ohjelmat. Oli Metsolaa, Kummeleita, Kylla isä osaa, Blondi tuli taloon. Silloin oli Puhtaat valkeat lakanat, Isänmaan toivot, Tribe ja Salkkaritkin starttasivat. Mutta ihan kaikista eniten katsoin Frendejä. Kasvoin niiden parissa! Rakastin niitä ja rakastan edelleen!

Jaksojen loppumisen jälkeenkin on aika monta kertaa tullut katsottua koko tuotanto (1994-2004) systemaattisesti läpi. Olen katsonut miehen kanssa myös leikkaamattomat jaksot alusta loppuun (huh, onneksi myös mies tykkää Frendeistä!). Ja aina vaan ne jaksaa naurattaa. Eikä se edes nolota.

Mutta mitä ideoita lempisarjastaan voisi ammentaa DIY-kentän puolelle?

Ja kun kerran inspiraatiota etsittiin niin eihän sitä osannut vain yhtä toteuttaa, vaan tässä viiden sekalaisen idean otanta:

Frendit-kuva.

Inspiraatio 1: Kehys ovisilmän ympärillä.

Keltainen kehys violetissa ovessa, se Frendien tunnetuin yksityiskohta. Vastaavasti idea oli käytössä jo aikaisemmassa kodissani - mutta siellä vaan tuli turvalukko tielle, ei saanut kovin isoa kehystä oveen. Nythän sen toteutan uudestaan ja isommin, luulin! Kunnes tajusin, että eihän meillä ole sitä ovisilmää, jota kehystää. Voi pahus.

Ei sitten, tehdään muotokieleltään sama kehys minikoossa (fimo-massasta) ja pistetään se jääkaapin oveen magneetiksi. Ovihan sekin on. Keltaisena kehys sopii hyvin yhteen keltaisen pallomagneettien kanssa (ks. tutoriaali).

Frendit-kuva.

Inspiraatio 2: Central Perk 

Central Perk, paikka, josta tarina alkaa. Sisustus ei inspiroinut, mutta jotain tahdoin kahvilasta toteuttaa. Entä logo? Siitä tykkään! Ja sen myös toteutin pieneksi tauluksi (A4-akvarellipaperi, vesivärit, säiliösiveltimet ja reunat ohuella tussilla).

Ja luonnollisesti sijoitin kahvilan inspiroiman vesivärityön keittiöömme liesituulettimen ylle. Tästä tuli aika kiva väriläiskä!

Frendit-kuva. / Cookie time-kuva

Inspiraatio 3: Cookie time

Frendien runsaasta sisustuksesta silmiin osuu Monican keittiöstä usein paikkaansa vaihtava Cookie time-purkki (kuvassa jääkaapin päällä). Se on aika hauska ja on tekstiltään inspiroinut ennen muinoin myös kellotaulun muodossa. Nyt palasin purkki-ajatukseen. Mutta hyvin pelkistetyssä muodossa. Aasinsiltana toimii edelleen vain teksti.

Frendit-kuva.

Ja pitihän se keksipurkki myös täyttää keksein. Joten...

Inspiraatio 4: Nestley Toulouse

Frendeissä on jakso, jossa Monica leipoo leipomistaan selvittääkseen Phoeben isoäidin keksireseptin. Lopulta paljastuu, että kyseessä ei ollutkaan salainen suvun resepti, vaan valmiin keksipaketin kyljestä otettu ohje. Kyseinen keksiresepti löytyy mm. täältä. Käytin ohjetta pohjana vähän sitä muunnellen. Puolitin annosmäärät, laitoin sokeria vähemmän ja jätin pähkinät pois, koska käytin maitosuklaata, jossa oli jo itsessään pähkinämuruja. Aivan hyvää tuli!

Ja eikä siinä vielä kaikki, otetaan vielä loppukevennys:

Frendit-kuva.

Inspiraatio 5: Ichiban, miesten huulipuna

Kyseessä on siis mainos, jonka Joey näytteli Japanin(?) markkinoille. En nyt voinut olla ostamatta tätä ideaa esiin. Ei muuten, mutta onhan se halloweenin naamiaiskausi tulossa!

Kaikista helpoin ja nopein tapa toteuttaa minkä sävyinen huulipuna (tai poskipuna, jos naamiasjutuista puhutaan) on sekoittaa väritöntä (tai vaaleaa) huulirasvaa, huulipunaa tai vaikka vaselinea syväpigmenttiseen luomiväriin. Spatulalla vaan sekaisin ja spatulaa isompi satsi vaikka pikkupurkkiin säilöön. Hyvä idea kierrättää vaikka lasten naamiaismeikkauksiin riikkoontuneet tai käyttämättä jääneet luomivärit ja poskipunat, silloin ainakin tietää millä "maaleilla" lastaan somistaa.

Vähän nolonaurattaa, mutta siinä se naisten ichiban nyt on! Melko "kuolonsininen" on tässä iltapäivän hämäryydessä.

Kuva (Phoebe) / Kuva (hyllykkö) / Kaikki muut kuvat.

Jos sinisestä huulipunasta inspiroituminen oli pöhköä, hyvin olisin voinut nostaa esiin myös Frendien omia DIY-kyhäelmiä isosta tökkimistikusta Monican sukkapupuun tai Phoeben nukkekotiin. Olihan niitä myös muita itsetehtyjä juttuja kuten Phoeben Gladys-taulu, Rossin avaruuspottu-puku tai itsetehty sarjakuva (Science boy!).. Joey ajatteli vähän isommin, oli jättimäistä tv-alttarihyllykköä ja pahvilaatikkolinnoitusta. Kaikenlaista! Ihan pienesti piti hillitä, ettei toteutukseen lähtenyt Geller cup -kiertopalkinto.. Onneksi ei ollut trollia, jota uhrata pokaaliksi.

Nyt voisi katsoa illaksi pari jaksoa Frendejä, syödä keksejä ja vaan vähän rentoutua. On muuten tuo Frankie say relax -printti myös Frendeistä. Tussasin paidan jo vuonna 2008! Vähän on kulahtanut, mutta on sitä kyllä pidettykin ahkerasti tässä kahdeksan(!) vuoden aikana. Huh!

Muita Frendit-faneja siellä?