Perinne jatkuu: Vuosipallo 2025

Joulu on saapunut meidän kotiin. Laitoin joulukuusen jo viikko sitten - koskaan niin aikaisten marraskuussa! Aina aikaisintaan ensimmäisenä adventtina. Mutta nyt ekana adventtisunnuntaina on hyvä tehdä ensimmäinen jouluaskartelu - nimittäin vuosipallo!

Olen ylläpitänyt nyt vuosipalloperinnettä yli vuosikymmenen. Se joka ei tiedä mistä on kyse niin tässä siitä on kyse: joka joulu otan huonokuntoisen joulupallon ja uudistan sen joksikin uudeksi. En suunnittele sen suuremmin, annan fiiliksen viedä ja sitten siitä tulee mitä tulee. Joskus yksivärinen, joskus monivärinen. Joskus jotain massaa, useimmiten vain maalia.

Ja tämän vuoden pallo? Se on tässä!

Ensin ei juuri näytä miltään, mutta antakaas kun kerron lisää. Kuvasta ei oikein hahmota, mutta siinä on vauvamme pieni käsi. Tiesin heti, että tietenkin vauva on vuoden teemana, kuinkas muutenkaan.

Mutta tiedättekö, vauvahan ei kovin helposti suorin sormin ja avokämmenin paina kättään silloin kuin olet juuri laittanut maalia ja haluaisit sen tähtäävän johonkin ilman sotkua. Ja jälkimmäiseen viitaten, en käyttänyt kovinkaan paljon maalia, jotta saan helposti myös pestyä käden maalista ennen kuin käsi ehtii vauvan suuhun. Joten jos vähän maalia, on jälkikin aika haalea. 

Mutta käden hahmotan ainakin minä livenä ja taustalla lukee myös eka joulu 2025. Meinasin ensin vauvan nimeä lisätä, mutta tiedänhän sen ilmankin. Eka joulu on just hyvä, ei liikaa tekstiä. 

Itse pallon tuputin vaahtomuovipalalla ensin valkoiseksi, jotta sain tummanpunaisen pinnan piiloon. Sitten tuputin pronssin väristä maalia. Välissä kätösen kuva ja lopuksi sivelin vielä akryylilakkaa, jotta pinta pysyisi hyvänä. Pisteeksi iin päälle lisäsin ohuen ja pienen satiininauharusetin pallon "hattuun".

Tässä koko kokoelma. Aika monta palloa ja yhä kasvava sekalainen seurakunta. Vuosien saatossa on erityisiä suosittekja Mm. tuo helmimassasta tehty nallepallo, unikko- ja värikäs joulurahan pallo - sekä tietenkin toissa vuoden enkelikoiran pallo. Nyt suosikkeihin kyllä tuli tämä uutukainen lisää.

Katso kaikki vuosipallot (alkaen punaisesta, kiertosuunta vastapäivään):
2010 Punainen glitterpallo (ei postausta)
2011 Kirjansivuilla päällystetty ja tussattu peurapallo
2012 Maalattu ja tussattu graafinen pallo
2013 Vaaleansininen maalattu pallo
2014 Kuvioitu pallo
2015 Mustavalkoinen iso pallo
2017 Mustavalkoinen maalattu ja tussattu kuusipallo
2018 Betonipastalla päällystetty pallo
2019 Helmimassalla päällystetty nallepallo
2020 Turkoosi soodamaalipallo - tässä myös lisää vinkkejä pallojen maalaamiseen
2021 Unikkopallo
2022 Värikäs joulurauhan pallo
2023 Jouluyön ja enkelikoiran pallo (maalia ja silkkimassaa)
2024 Paljettipallo

2025 Vauvan ensimmäinen joulu

Vuosipallo on muuten juttu mihin olen usein blogijoulukalenterin lopettanut. Nyt vuosipallo tuli blogiin ekana joulujuttuna! Joulukalenteri jää taas väliin. Viime vuonna raskaus veti voimat, nyt vauva vie kaiken ajan. Vuosipallo oli ennalta se joulujuttu, joka nyt oli ainakin tehtävä, jos ei muuta ehdi.

DIY: Vauvan aistilevy (sensory board)

Meidän pikkutyyppi on siinä vaiheessa, että pikkukätösillä on kiva rapsuttaa, hipsuttaa ja tarrata kaikenlaista kaikkialta. Eletään siis vahvasti tiny hands scratch era -vaihetta. Sormet vaativat koko ajan jotain kivaa pintaa, joten..

...askartelin vauvan aistilevyn! Englanniksi sensory board tai baby's scratch board. Levy antaa aistikokemuksia eri tekstuureista sormille, silmille ja myös korville (eri pinnoista voi lähteä erilainen ääni).

DIY: Vauvan aistilevy

Tarvikkeet löytyvät kotoa kierrättäen: kaikenlaisia erilaisia pintoja.

Muun muassa aaltopahvia, korkkimateriaalia ja eri kankaita kuten pörrökangasta (ei saa lähtä karvaa tukistaessa). Kuvassa myös kuplamuovia, jonka itse jätin käyttämättä.

Pohjaksi käy mikä vain puhdas pahvi. A4-kokoinen (tai sitä vähän suurempi) on kooltaan hyvä.

Ensin pahviin leikataan aukkoja. Ne voi olla pyöreitä tai mitä vain. Ei tarvitse olla edes samankokoisia.

Sitten materiaalit liimataan pahvin nurjalle ja sitten koko komeus taustapahvia vasten. Pidä huoli, että matskut liimautuu hyvin ja aukot on tiiviisti liimattu ilman, että liima tursuilee rakosista. Vauvan suuhun ei saa päätyä kuivunutta liimaa reunoista.

Lopuksi voi pahvien reunat teipata yhteen. On siistimmän näköinen eikä jää teräviä pahvin reunoja. Teippaukseen voi käyttää pakkausteippiä tai vaikka kuviollista jesaria. Itse käytin folioteippiä ihan sen kiiltävän pinnan vuoksi - jos olisi hauska vauvan silmälle.

Ja kyllä levyä onkin rapsuteltu! Mahallaan ja myös selällään niin, että levyä pidetään käsien ulottuvilla. Pikkumies on tykänny tosi paljon.

Itsekin tykkäsin tämän tekemisestä. Ei vaatinut paljoa ja lopputulos tuli heti käyttöön. Ei vie paljoa säilytystilaa ja kun levy ei enää kiinnostele, voi sen sitten surutta heittää pois.

Suosittelen kaikille kanssavauvoille! Kivaa puuhaa ensin askarrellen aikuiselle ja sitten levottomille pikkukätösille. 

Kahden minuutin halloweenkorvakorut

Kiire, kiire, hoppu, hoppu? Halloween h-hetken päässä ja ei fiilistä tai pitäs jotain kehitellä viime hetken halloweenkemuihin? Tässäpä nopea idea: haamukorvikset!

Tarvitset vain sakset, vedenkestävän tussin, hakaneulan tai paksun ompeluneulan ja palan valkoista muovia. Omani on elektroniikkatuotteen pakkauksesta. Sekä tietenkin korvakorukoukut (ei kuvassa).

Valmistuksessa ei mene kahta minuuttia kauempaa! (Enemmän meni aikaa, kun etsi missä se muovi olikaan..)

Leikkaa muovista yksi haamu ja sen mukaan peilikuvana toinen. Pistä neulalla ylös reiät ja pujota korvakorurrenkaat (tarvittaessa välirengas väliin ellei ole tuollaiset mallit, jotka voi pujottaa suoraan). Lopuksi tussaa haamuille kasvot. Valmista!

Oli helpot ja nopea toteuttaa. Kevyet kuin mitkä. Olisi voinut tehdä isommatkin haamut eivätkä ne olisi painaneet korvissa yhtään. Oli kivat, pidin näitä vauvojen halloweenbileissä (ks. postaus) ja korvikset saivat kehujakin ja ihmettelyjä, kun kerroin, että tein ne itse kierrätysmuovista!

Katso myös nämä nopeat, viime hetken ideat halloweeniin:
Minni-korvat kartongista
Kissa-korvapanta nahasta

Ja jos on hetki enemmän aikaa:

Virkattu minilepakko (esim. kaulakoruksi)

Hämähäkkikorvakorut helmistä

Hämähäkkisormus ja lepakko-hiuspompula

Helppo vauvan halloweenasu

Meillä oli eilen vauvojen halloweenbileet - hah, kyllä, luit oikein! 

Meillä on kiva mammaryhmä, jossa on paljon samanikäisiä vauvoja ja päätimme pitää tapaamisen, johon vauvat voisi halutessaan pukea naamiaisasuun. Paikalla oli pupunkorvia, kurpitsahaalaria, tyllihametta, luurankopaitaa, nallepukua... ja entäs meidän pikkumies? Mihin pikkumies pukeutui?

Hänen ensimmäinen halloweenin naamiaisasu oli lepakko!

Kun mietin sopivaa asua, halusin sen olevan a) helppo toteuttaa, b) helppo purkaa (jotta ei tule yhden kerran käyttöjuttuja) ja c) nollabudjetilla tehtävissä (no, koska kierrätys ja kotoa löytyvät materiaalit käyttöön). Sitten näiden periaatteiden pohjalta lähdin päättämääni lepakkoasua toteuttamaan.

Ensin tein asuun bodyn.

Musta body löytyi kotoa. Se oli vähän reilun kokoinen, mutta oikein käypä. Hahmottelin ensin paperille lepakon siiven kaavan. Ajattelin ensin siiven ulottuvan hihasta bodyn alahelmaan asti, mutta sitten kavensin alhaalta siipileveyttä, jotta siipi ei jää housun vyötärön alle. 

Sitten leikkasin kaavan mukaan kaksi siipikappaletta mustasta jämätrikoosta. Ompelin siivet sivusaumoihin käsin harsimalla - jotta voin halloweenin jälkeen napsassa helposti siivet pois ja body jää siten normaaliin käyttöön.

Lopuksi maalasin siipiin nuo ääriviivat valkoisella akryylimaalilla. 

Sitten ompelin housut. Kokomusta asu tarvitsi tietenkin myös mustat pöksyt.

Otin kaavan muista trikoohousuista (mursupöksyt, ihan suosikit!) ja leikkasin housukappaleet vanhasta mustasta mekosta, josta olin jo leikellyt jotain muutakin ompeluprojektia. Lahkeisiin tuli mekosta valmiit käänteet, vyötärölle tein simppelin kuminauhakujan.

Tykkään tällaisista vauvan pöksymallista: kapeahkot lahkeet (ei isoja runttuja sukkien alle), kuminauhavyötärö (ne ribbiset vaan löystyvät) ja mallina vielä sellainen, että ei hirveästi haittaa, vaikka pukeekin väärinpäin housut. Etu- ja takakappaleissa ei hirveänä ole eroa. Vaipalle on kuitenkin tilaa.

Pisteeksi iin päälle (tai päähän!) on tietenkin hattu!

Lepakolla on oltava pienet batman-korvat. Hyödynsin tähän edellisessä trikoopipo-postauksessa (alla linkki) mainitsemaani huonoa pipoversiota. Korjailin saumoja ja muokkasin sitä niin, että otin pituutta pois, jolloin käänne lähti pois. Sitten purin nallekorvat ja tein tilalle lepakkomaiset korvat.

Ks. Nalle-trikoopipon ohje tästä

Valmista! Ei ole batman, vaan batbaby! 

Ja kas kun oli muuten kumma juttu ettei tämä lepakkovauva halunnut käskystä, pyynnöstä eikä mistään houkuttelusta poseerata kädet täysin sivuilla, jotta kuvaan saisi siivet täysin levällään kuin lennossa konsasaan.

Ja vielä neljäs asun kriteeri: vauvan pitää pystyä liikkumaan asussa. Ja todella pystyi. Kun siivet oli vain lerppua trikoota, saipa tähän päälle myös ulkohaalarin puettua. Ei haitannut menoa yhtään.

En hirveästi muuten välitä halloweenista, mutta tästähän avautui ihan uusi ulottuvuus. Olihan tätä hauska toteuttaa ja oli myös hauskat halloweenjuhlat pikkuisten kanssa! Mitä kaikkia naamiaisasuja sitä tulevina vuosina saattaa päästä tekemäänkään... odotan innolla!

OHJE NALLEPIPOON (Vauvan trikoopipo ja tumput osa 2/2)

Edellisessä postauksessa osa 1/2 näytin helpon tavan ommella vauvalle trikootumput. Nyt sitten jatko-osa vauvan trikoopipoon! Ja jos oikein söpöstellä haluaa niin puhutaan vielä supersöpöstä nallekorvaisesta piposta.

Ks. postaus: Vauvan tumput OHJE 

Tämä on ihan newborn-kokoa eli vastasyntyneelle. Löysin vastasyntyneen trikoopipon kaavan, mutta se oli kykkä kooltaan tosi iso, joten fiksasin sitä joka suunnasta ja tein pikkuruisen nallepipon. Lisäsin pipoon myös syvyyttä, joten pipoon sai taitteen. Tässä pipossa se pikkumies tuli keväällä synnäriltä kotiin.

Sittemmin pipo tietenkin kävi pieneksi. Otin minipiposta mitat ja kasvatin niitä isommaksi saadakseni samaa pipoa suuremmassa koossa. Mustia nallekorvia on kaksi, toisesta tuli sen verran hutiloitu ja huono, joten piti ottaa uusintakierros, siksi kuvassa niitä kaksi. Harmaa on iso ja korvaton malli.

Nämä kaikki on muuten myös vanhoista trikoovaatteistani tehtyjä! Kun on niin huono, ettei kirpparillakaan jotain kainaloista kulahtanutta normitrikootoppia osta niin hyvin voi vielä tämmöisiin pikkuompeluksiin kierrättää.

Ja sitten se trikoopipon ohje!

OHJE: Kuinka ommella nallepipo

Koko: vastasyntynyt ja noin 6 kk

Tämä musta on noin puolivuotiaalle - koko vaihtelee sen mukaan tietenkin kuinka iso pää vauvalla on (esim. päänympärys noin 42 cm). Ja kuinka napakasta tai paksusta trikoosta ompelee. Ja hyvin voi myös ommella vaikka jostain merinovillasta, silloin menee sitten isommallekin ellei ota mitoista sisään.

Leikkaa kaava: suoralta lyhyeltä laidaltaan vastasyntyneelle 9,5 cm, 6 kk: 10 cm, koko pituus vastasyntyneelle 16,5 cm, 6 kk: 20 cm. Kummassakin noin 11-12 cm kohdalla kavenna kaarevasti keskikohtaa kohden. Mieluummin leikkaa vähemmän tässä vaiheessa, voit ommeltaessa korjata kaarevuutta.

Leikkaa kangas: aseta kangas taitteelle ja leikkaa saumavarojen kanssa (ei suoraan lyhyeen laitaan). Nosta kaava toiseen suuntaan ja leikkaa toinen puoli samoin kuvan mukaan. Leikkaa toinen samanlainen kappale.

Tältä kangas näyttää avattuna. Eli näitä kaksi kappaletta. 

Voit leikata pipon myös yhtenä kappaleena, jolloin pipoon tulee vain taakse yksi pitkä sauma. Silloin asettele kangas niin, että riittää leveyttä vielä samanlaiselle kappaleelle.

Lisäksi leikkaa vielä neljä kappaletta korvia. Leikkaa 5 x 4 cm neliö ja pyöristä reunat.

Ompele ensin korvat: ompele kaksi kappaletta oikeat puolet vastakkain pyöreältä laidaltaan. Käännä oikeinpäin ja laskosta suora reuna, ompele päältä. Ompele toinen korva samoin.

Ompele sivut: aseta korvat nuppineulojen kohdille symmetrisesti pipokappaleiden väliin ja ompele oikeat puolet vastakkain kummastakin pitkästä reunasta yhteen. Käytä joustavaa, suoraa ommelta tai saumuria.

Kohdista sitten tuo väliin jäävä lovi vastakkain ja ompele sauma yhteen kuten muotolaskos. Käännä oikeinpäin ja tsekkaa, ettei saumoihin jäänyt teräviä hiippoja. Jos jäi, ompele ja korjaa saumaa kaarevammaksi.

Lopuksi käännä pipo oikeinpäin ja ompele alhaalta aukko umpeen. Työnnä tämä "sisäpuoli" pipon sisälle eli pipo menee kaksinkerroin. 

Sitten pipo onkin valmis käyttöön!

Tässä pipo jo reipas kuukausi kaksi sitten - tässä taisi olla ekaa kertaa käytössä. Silloin oli pipo vielä iso ja pyöri päässä. Nyt pipo on just hyvä. Edelleen mennään näin marraskuun korvalla tällä trikoopipolla. Vaunuissa, kun on aina hupullinen haalari pään suojana niin hyvin tarkenee vielä. Kun selkeämmin tulee pakkasta, vaihdetaan talvisempaan pipoon.

Tuntuu niin hassulta, että tämä pikkuruinen oli synnäriltä lähtiessä iso pikkumiehen päähän! Kyllä on kovasti kasvanut tuosta. Iso, pieni poika.