Vauvan pehmo-aistikuutio kierrättäen

Uutta vauva-aiheista postausta! Tämä toki myös tilkuista kierrättäen.

Nyt kun viikkoja karttuu vauvalle, suuntaan pikku hiljaa ajatukset leikkimiseen ja leluihin - mitä kaikkea voikaan tehdä itse vauvalle ommellen! Hetken sain nyt tässä vauva-arjen pyörityksesssä ompelurauhaa (mutta vain hetken), joten aloitin lelu-ompelukset siitä helpoimmasta ideasta. Tämä oli nopea ommella!

Pehmokuutio! Se on iso ja muhkea. Ja rouhea. Ja superpehmeä. Eli kaikkea eri laidoilta. Se on myös vähän tuollainen aistikuutio - jokainen sivu on käteen eri tuntuinen.

Kuutio on melko isohko, mutta tarkoituksella. Nämä suht samankokoiset Herra Hakkaraisen kuutiot pelastin taloyhtiön saa ottaa -pöydästä. Mielestäni ne olivat hauskat! Ja kuutioissa oli osa just tuollaisia aistituntimuksia tuovia, oli pörrökangasta ja ulkonevia osia - ja siitähän se idea sitten omaan pehmokuutioon tulikin. 

Valitsin erilaisia tilkkuja. Vohvelikangasta, yksi liukas leopardipala on puretun laukun sisävuorta, muut tilkut jotain sisustuskankaiden näytekappaleita, jotka puolestaan nappasin mukaan kierrätyskeskuksen saa ottaa -laarista.

Kuusi neliötä ja sitten eikun kuutio kasaan. Sisälle laitoin superlonpatjasta leikatun neliön (muutamana kappaleena). Pysyy neliö hyvin kuosissaan. 

Lopuksi pyöräytin koko neliön pesukoneessa. Ei mennyt miksikään!

Vielähän ei vauva osaa tarttua esineisiin, mutta sitä kohti mentäessä. Pehmokuutio on jo valmiina (ja muitakin saatuja leluja on jo valmiina!) odottamassa leikkejä.

DIY: Vauvan bibsit (sis. ohje)

Uutta vauva-aiheista ompelusta! 

Eli vuorossa esittelyssä vauvan bibsit, eli toiselta nimeltään olisivatko sitten kuolalaput? Tai vaikka kuolahuivit? Pienet pukluliinat? Ainakin käyttötarkoitus tulee jo nimessä ilmi: ne suojaavat vauvan vaatteita valtoimenaan kuolaavalta kaverilta tai sitten pieniltä puklutahroilta.

Kuolahuiveja voi käyttää jo ihan pienellä. Säätää vain koon oikeaksi käyttäjän mukaan. Ja tietenkään ei nukkuessa tai syöttäessä käytetä. Itse käytän lähinnä sitterissä tai jos on puoli-istuvassa asennossa sylissä. 

En voi sille mitään, mutta pikkutyyppi näyttää ihan pieneltä maantierosvolta huivi kaulassaan! Se on varmaan tuo väri, joka tuo mieleen ajatuksen maantierosvosta. 

DIY: VAUVAN BIBSIT ELI KUOLAHUIVI/KUOLALAPPU

Pienelle vauvalle riittää esim. 28-30 cm kanttiinsa oleva neliö. Materiaaliksi sopii vaikkapa puuvillatrikoo, flanelli.. mikä vain kevyt, hyvin hengittävä, imevä ja nopeasti kuivuva, pehmeä kangas. Itse valitsin kankaaksi näihin bibseihin harsoa (double gauze).

OMPELE NÄIN:

Leikkaa kaksi neliötä, ompele ne oikeat puolet vastakkain, jätä kääntöaukko. Käännä oikeinpäin ja tikkaa reunojen ympäri (samalla sulkeutuu kääntöaukko). Lisää vastakkaisiin nurkkiin nepparit. Joko painoneppikset tai vaikka käsin ommeltavat nepparit.

Tämä bibs-malli on yllättävän helppo ommella ja valmista tulee nopeasti.

Itse ompelin heti kaksi kappaletta.

Toinen malli on myös kolmiohuivi. Sama periaate, mutta kaulassa ovat vain yksinkerroin. Edellä oleva malli on siitä hyvä, että siinä on kääntöpintaa enemmän, jos tulee tahroja.

Näissäkin voi käyttää harsoa tai puuvillatrikoota. Aika pieni trikootilkku sopii näihin, eikä juuri ole langansuunnalla merkitystä tässä ompeluksessa.

Tuo dinosaurustrikoo on aika hauska, eikö!

Kokeilin harsosta myös tällaista piparireunaista kuolaliinalappua, mutta siitä tulikin piparireunan sijaan tuollainen epäsymmetrisen aaltoileva. Ei ihan sitä mitä ajattelin, mutta on se ihan käyttökelpoinen.

Kovasti on huivit pikkutyypillä käytössä. Helpompi vaihtaa ja pestä kaulassa olevaa bibsiä, kun vaihtaa joka välissä bodya. Ei se jatkuva riisuminen ja pukeminen tai vaihtoehtoisesti tahraisissa vaatteissa ole vauvankaan mielestä kovin kivaa. Näin vältetään vähän turhaa vaatteilla poikkoilua.

Sitten onkin jo vauvan ensimmäinen juhla, juhannus! Me vietetään sitä rauhallisesti (tai niin rauhallisesti kuin vauva-arki voi rauhallista olla) ihan vain kotona. Hyvää juhannusta kaikille!

 

Helppo vaunuverho

Vauvakuplan postaukset jatkuvat. 

Yksi päivieni henkireikä on käydä joka päivä vähintään yhdellä kävelyllä kärryttelemässä vauvaa. Siinä saa keho liikettä, pääkoppa happea ja vauva hyvät päiväunet - ja hyvällä tuurilla myös minä, jos vauva suostuu jatkamaan kotona sisään tultua päiväunia. 

Tuulisessa kaupungissa vaunujen must-käsityö oli vaunuverho.

Kangaskaupasta tarvittiin vaunuverhoon harsoa (double gauze), tukikangasta ja purjerenkaita. Lisäksi hankin lastentarvikeliikkeestä vaunurenkaita (ei kuvassa) viisi kappaletta.

Kustannukset eivät olleet suuria. Vaunurenkaat sai parilla eurolla. Purjerenkaat olivat kallein osuus.

Ja näin tein sen:

Otin paperille vaunusta verhoon yläreunaan kaavan ja mittasin kuinka pitkä verhon pitäisi olla. Leikkasin niiden mukaan kaksi verhikappaletta harsosta ja yläreunaan leveän kaistaleen tukikangasta.

Silitin tukikankaan toisen kappaleen yläosaan. Leikkasin korva-somisteet ja ompelin ne paikalleen. Sitten ompelin verhokappaleet vastakkain, jätin kääntöaukon, käänsin oikeinpäin ja tikkasin päältä verhon ympäri.

Lopuksi paukutin purjerenkaat paikoilleen, aloitin keskeltä ja neljä muuta rengasta tasaisin välimatkoin renkaan kummallekin puolelle. 

Ensin tosin korvat olivat kiinni vain alareunastaan. Hyvät olivat, kunnes vaunuilla lähti ulos. Liikkeessä korvat olivat kuin löysät siivet. Ihme lerput, en tykännyt yhtään miltä ne näytti.

Tässä vaiheessa mainittakoon myös, että vaunuverho oli eka kerta, kun kiinnitin purjerenkaita! Aika kauan meni, että ylipäätään tarvitsi niitä johonkin käsityöhön. Kiinnitys meni hyvin - kunhan vain ensin tajusi miten ne laitetaan.

Ja korvatkin saivat viimeisen silauksen iin päälle: ompelin ne käsin piilopistoin takareunastaan kiinni. Eivätpä heilu enää! Näyttää paljon paremmalta.

Ja sitten eikun kärryttelemään.

Snugglet, vauvan ensilelut

Terveiset vauvakuplasta! Täällä ollaan jo kuukauden ikäinen. Päivät ja viikot kulkevat vauhdilla.

Aika esitellä snuggle, ensilelu!

Snuggle eli ensilelu on tällainen harsosta tehty pehmorätti. Voisi sanoa myös lohturievuksi. Vielä vauva on hiukan liian pieni eikä ymmärrä harsolelun päälle, mutta pian varmaan on oikeinkin hyödyksi.

Tein snuggleja kaksi erilaista. Ensin harmaan, sitten mintun värisen. En ollut ensimmäiseen oikein tyytyväinen, joten otin uuden yrityksen nallen muodossa. Siitä tulikin sitten paljon mieluisampi.

Tämä harmaa on vähän kuin liito-orava. 

Ompelin oravahahamon kahdesta neliön muotoisesta harsosta (double gauze), vedin nurkat suppuun, lisäsin vanulla täytetyn pään ylös ja littanan hännän alas kääntöaukkoon. Lopuks kirjoin nukkuvat silmät päähän.

Nalle ei ole samoin littana, vaan enemmän mekkomainen. Tein pään ison neliön keskelle ja lisäsin vanulla täytetyt kädet sekä laskostin muutamalla saumalla neliön pään ns. ylävartaloksi. 

Tästä tuli paljon kivempi jo värisävyiltään. Ei ole ankean harmaa, vaan söpön mintun värinen ja sisäpuolelta keltainen. Kasvojen kirjontaankin panostin hippusen enemmän.

On ne silti ihan söpöjä molemmat. Harmaa voisi olla vaikka varakappale. En sitä kuitenkaan vielä purkanut. Eihän sitä tiedä, jos vaikka vauva tykkääkin liito-oravasta enemmän kuin nallesta. 

Vielä ei ole tarttumarefleksiä, mutta sitä odotellessa snugglet ovat valmiina odottamassa. 

Äitiyspakkauksen päällinen

Äitiyspakkaus, tuo ihana Kelan laatikko. 

Meillä vauva on nukkunut äitiyspakkauksen laatikossa. Mutta luonamme asuu nyt melkoinen puklauttelija, joten kun ensimmäinen (ja toivottavasti myös viimeinen) osuma tuli pahviboxin seinämään, totesin, että jonkinlainen suoja on laatikolle tehtävä tai kohta laatikko on yhtä puklaussotkua täynnä.

Seuraavan päiväunen aikana uhrasin omat päiväunet ja kurkkasin kangaskaappiin. Valitsin suojaksi valkoisen paksuhkon puuvillan, jossa on pientä kolmioprinttiä - täydellinen!

Ensin mietin, että alan ompelemaan suojaa paloista ja se tuntui jotenkin työläältä, kunnes..

..tajusin, että suojanhan tarvitsee suojata vain sisäseinämän, ei tarvitse olla pohjapalaa. Ja jotta pysyy pystyssä, tarvitsee suojan kulkea sisä- että ulkoseinämää myöten.

Ratkaisuna oli tehdä niin sanottu tuubihuivi! 

Mittasin laatikon ympärysmitan ulkopuolelta (+ saumanvara saumaan) ja sitten laatikon korkeuden kerrottuna kahdella (+ käännevarat reunoihin). Ompelin pitkän suorakolmion päädyt yhteen ja sitten käänteet reunoihin.

Suoja oli helppo sujauttaa laitojen yli. Sisäpuolella reuna jää ihan laatikon pohjaa vasten ja laatikon patka pitää reunan hyvin paikoillaan, joten se on myös vauvalle turvallinen. 

Ja ompelukin oli helppoa ilman mitään turhia kikkailuja. Valmista tuli ennen kuin vauva heräsi päiväunilta!

Toivon, että tämä suoja antaa laatikolle lisämahdollisuuksia selvitä nättinä se aika kunnes vauva siirtyy nukkumaan suoraan pinnasängyssä. Olisi ihana säilyttää äitiyslaatikko niin, että siihen voisi kerätä myöhemmin vauvan säilytettäviä vaatteita, leluja ja muita sen sellaisia.

Ja vaikka äitiyspakkauksen kuosi on kyllä kaunis, on se tämäkin kiva. Tykkään, että suojakangas on kirkas ja valoisa. Itse laatikkohan on vain ihan valkoinen sisäpuolelta. Tässä on se kiva, että myös kuviointi jatkuu laatikon sisäpuolella.

Hyviä päiviäunia pikkuinen <3