Helppo vauvan halloweenasu

Meillä oli eilen vauvojen halloweenbileet - hah, kyllä, luit oikein! 

Meillä on kiva mammaryhmä, jossa on paljon samanikäisiä vauvoja ja päätimme pitää tapaamisen, johon vauvat voisi halutessaan pukea naamiaisasuun. Paikalla oli pupunkorvia, kurpitsahaalaria, tyllihametta, luurankopaitaa, nallepukua... ja entäs meidän pikkumies? Mihin pikkumies pukeutui?

Hänen ensimmäinen halloweenin naamiaisasu oli lepakko!

Kun mietin sopivaa asua, halusin sen olevan a) helppo toteuttaa, b) helppo purkaa (jotta ei tule yhden kerran käyttöjuttuja) ja c) nollabudjetilla tehtävissä (no, koska kierrätys ja kotoa löytyvät materiaalit käyttöön). Sitten näiden periaatteiden pohjalta lähdin päättämääni lepakkoasua toteuttamaan.

Ensin tein asuun bodyn.

Musta body löytyi kotoa. Se oli vähän reilun kokoinen, mutta oikein käypä. Hahmottelin ensin paperille lepakon siiven kaavan. Ajattelin ensin siiven ulottuvan hihasta bodyn alahelmaan asti, mutta sitten kavensin alhaalta siipileveyttä, jotta siipi ei jää housun vyötärön alle. 

Sitten leikkasin kaavan mukaan kaksi siipikappaletta mustasta jämätrikoosta. Ompelin siivet sivusaumoihin käsin harsimalla - jotta voin halloweenin jälkeen napsassa helposti siivet pois ja body jää siten normaaliin käyttöön.

Lopuksi maalasin siipiin nuo ääriviivat valkoisella akryylimaalilla. 

Sitten ompelin housut. Kokomusta asu tarvitsi tietenkin myös mustat pöksyt.

Otin kaavan muista trikoohousuista (mursupöksyt, ihan suosikit!) ja leikkasin housukappaleet vanhasta mustasta mekosta, josta olin jo leikellyt jotain muutakin ompeluprojektia. Lahkeisiin tuli mekosta valmiit käänteet, vyötärölle tein simppelin kuminauhakujan.

Tykkään tällaisista vauvan pöksymallista: kapeahkot lahkeet (ei isoja runttuja sukkien alle), kuminauhavyötärö (ne ribbiset vaan löystyvät) ja mallina vielä sellainen, että ei hirveästi haittaa, vaikka pukeekin väärinpäin housut. Etu- ja takakappaleissa ei hirveänä ole eroa. Vaipalle on kuitenkin tilaa.

Pisteeksi iin päälle (tai päähän!) on tietenkin hattu!

Lepakolla on oltava pienet batman-korvat. Hyödynsin tähän edellisessä trikoopipo-postauksessa (alla linkki) mainitsemaani huonoa pipoversiota. Korjailin saumoja ja muokkasin sitä niin, että otin pituutta pois, jolloin käänne lähti pois. Sitten purin nallekorvat ja tein tilalle lepakkomaiset korvat.

Ks. Nalle-trikoopipon ohje tästä

Valmista! Ei ole batman, vaan batbaby! 

Ja kas kun oli muuten kumma juttu ettei tämä lepakkovauva halunnut käskystä, pyynnöstä eikä mistään houkuttelusta poseerata kädet täysin sivuilla, jotta kuvaan saisi siivet täysin levällään kuin lennossa konsasaan.

Ja vielä neljäs asun kriteeri: vauvan pitää pystyä liikkumaan asussa. Ja todella pystyi. Kun siivet oli vain lerppua trikoota, saipa tähän päälle myös ulkohaalarin puettua. Ei haitannut menoa yhtään.

En hirveästi muuten välitä halloweenista, mutta tästähän avautui ihan uusi ulottuvuus. Olihan tätä hauska toteuttaa ja oli myös hauskat halloweenjuhlat pikkuisten kanssa! Mitä kaikkia naamiaisasuja sitä tulevina vuosina saattaa päästä tekemäänkään... odotan innolla!