Ensimmäinen äitienpäivä

Hän on täällä!

Vappuna tuli yllättäen ja mullisti elämän rytinällä. Sen jälkeen ollaan ihmetelty pieniä varpaita. Ihmeellistä, että tässä ne nyt ovat, pienet jalat, jotka minua niin kovin pitkään potkivat. Laittaa sanattomaksi ja tunteelliseksi: minä todella olen nyt äiti. Ja sain heti perään kokea ensimmäisen äitienpäivän.

Jo ennen vauvan syntymää bongasin lastentarvikeliikkeestä tällaisen Perheadin pakkauksen, jolla voi painaa jalan tai käden mustelevyn läpi, josta ei tartu mitään vauvan ihoon. Ostin heti yhden setin.

Pakkauksessa oli vain kaksi korttipohjaa, mutta leikkasin lisää kartongista. Joka kerta jälki oli vähän vaaleampi, mutta kyllä yhdestä setistä sai useamman painojäljen kuin vain kaksi. Vieläkin ehkä saisi, mutta lopetin kuuteen, koska vauva alkoi protestoimaan vastaan (vaikka nukkui reporankana homman aikana  - reppana, heti joutui osalliseksi äidin DIY-hommiin).

Tuntui vain, että muste ei oikein kuivunut sataprosenttisesti vaan jotain siihen osuessaan vähän lähti suttaantumaan. Päätin kontaktoida jäljet, jotta pysyisivät parempana mahdollisimman pitkään. Toki muovituskaan ei ole tae, etteikö esimerkiksi muovin alla haalenisi ajan myötä, mutta päätin silti ottaa riskin kontaktin myötä.

Yhdestä käden jäljestä tein omalle äidilleni uudelta lapsenlapselta äitienpäiväkortin. Pari painojälkeä jätin muistoksi, vaikka kehystettäväksi tai albumiin lisättäväksi.

Pari huonompaa, jotka jo painaessa vähän suttaantuivat reunoistaan, leikkasin muotoonsa ja kontaktoin niin sanotust tarroiksi. Ajattelin lisätä ne vauvakirjaan.

Katsokaa nyt kuinka pieni käsi! Vauvojen kädet ovat kyllä kieltämättä kaikista söpöintä. Se puristusote ja pienen pikkuruiset kynnet, en kestä kuinka söpöä.

Tuntuu, että siitä on yksi ihmiselämä, kun käytiin rakenneultrassa. Ja nyt sitten hän on todella täällä. Ihmiskeho on ihmeellinen. Äitiys on ihmeellistä. Vaikka en ole ollut oikeasti kauaa äiti, tuntuu että tämä on rooli, johon olen solahtanut hyvin. Se on yhtä aikaa outoa, mutta silti niin luonnollista. Ja odotettua.

Hyvää äitienpäivää äideille, isoäideille ja kaikille odottaville äideille - sekä muille äitihahmoille!

Ja kaikkea hyvää heille, joille tämä päivä on raskas. Tämä päivä ei ole kaikille ihana ja onnekas. Äitinsä menettäneet, äidiksi haluavat ja etenkin lapsensa menettäneet. Olen pahoillani teidän puolesta. Voin vain toivoa, että jostain saatte lohtua. 

Kummikutsulahjat

Mietittiin jo aika varhaisessa vaiheessa raskautta lapsen tulevia kummeja ja törmäsin tällaiseen konseptiin kuin kummikutsulahjat. Tai kummille kiitoslahjat.  

Ajattelin, että jes, nyt kuulostaa sellaiselta minkä haluan ehdottomasti toteuttaa!

Kyseessä on siis pienen pieni lahja kummiksi lupautuvalle henkilölle. Mietin etukäteen mitä haluaisin lahjaan sisällyttää: jotain saajalleen kivaa herkkua, jotain hemmottelua (kasvonaamiot), ehkä jotain pientä itse tehtyä? Kustakin kolmesta kummiboxista tuli vähän erilainen. Pyrin räätälöimään saajan mukaan. 

Ja mitä itse tehtyä keksin laittaa lahjoihin (tosin vain kolmesta boxista kahteen)?

DIY: KUKKATUIKUT

Tein toissa jouluna kukkakoristeisia soijavahakynttilöitä lasikuppeihin (linkki alla). Nyt päätin hyödyntää samaa kukkakoristelua, mutta tein kokosinisiä kukkatuikkuja - tarpeeksi pieniä pieniin boxeihin.

Ks. Kukkakoristeiset soijavahakynttilät

Tarvikkeina olivat uusiokäyttöön säilöttyjä muovisia tuikkukippoja, vanha huonosti palava kynttilä, jota jo olinkin vuollut muihin kynttilävaluhommiin. 

En tosin tahtonut valkoisia tuikkuja, joten värjäsin tuikut vahaliiduilla (on muuten nuo liidut lähes 30 vuoden takaa! Hyvin vielä säilyneet ja aina tällaiseen pieneen värjäykseen hyviä).

Valoin kynttilät (kahdessa sävykerroksessa) ja tein silikonimuotilla pieniä kukkasia. Lisäsin kynttilämassaa sen verran vielä tuikkuun, että sain painettua kukkaset pintaan kiinni. Aukkopaikat pyrin täyttämään kynttilämassatipoilla, että pinta olisi suht tasainen.

Mielestäni näistä tuli aika söpöt, elleivät jopa kauniit!

Pakkasin tuikut kummilahjaboxeihin kahden setteinä kirkkaaseen muoviin käsin tehty -merkin kera.

Ja olihan itse tehtyä myös laatikot! Mittailin sisällön mukaan minkä kokoiset laatikot tarvitsen ja taittelin kierrätyskartongista sopivan kokoiset laatikot. 

Halusin, että kannesta näkisi sisällön läpi, joten leikkasin kannesta palan pois ja liimasin sisäpuolelle palan vanhaa piirtoheitinkalvoa. Tuli vähän kuin sellainen leivoslaatikko!

Sisällöt sisään ja ja tuikkujen mukaan sävy sävyyn mätsäävää sinistä lahjanauhaa ihan pikkuisen ympärille - ei liikaa, ettei vie lahjojen sisällöltä huomiota.

Ja toki kortti kylkeen. Siinä se tuleekin se tärkein sanoma ja miksi lahjat tein:

"Pienet askeleet, suuret unelmat.
Toivomme sinut mukaan näihin hetkiin rakkaisiin."

Kummitäti - Kummitäti on ainutlaatuinen ihminen lapsen elämässä. Hän on turvallinen, lämmin ja luotettava lapsen ystävä, joka on valittu kulkemaan lapsen vierellä lapsuuden ensihetkistä aikuisuuden seikkaluihin.

Tekstit on mukailtu löytämistäni malleista erilaisista kaupallisista kummikorteista. Kuva on piirros maksuttomasta kuvapankista. Meinasin eka piirtää kuvan itse, mutta sitten ihastuin tuohon kuvaan.

Ja toki kummisedälle tuli vähän erilainen paketti! Kortin sisällä sama teksti käännettynä kummisetä-muotoon, kannessa ratsastetaan The Godfather-leffan logolla (sekin löytyi maksuttomasta kuvapankista ihme ja kumma!). 

"Only the best godsons get promoted to (the) godfather."

Ihana, että oma, jo aikuinen kummipoikani tulee lapselleni kummisedäksi!

Kolme pientä kummilahjaa, kolme kysymystä - ja jokainen lupautui kummiksi! Ihanaa!

9. luukku: Joulukortit kierrättäen

Yhdeksäs luukku, vuorossa asiaa joulukorteista!

Jos olet jo omat joulukorttisi laittanut, tämä on kannustin ajattelemaan: entäpä jos ilahduttaisin joulukortilla jotain tuntematonta? Monet hoivakodit ottavat mielellään kortteja jaettavaksi ikäihmisille. Olen jo vuosia lahjoittanut tuntemattomalta tuntemattomalle kortteja. Useimmiten eri vuosina eri hoivakoteihin.

Joulukalenteri 2023:
1. Joulumuistikirja / 2. Puuhelmitonttu / 3. Piparipoikalaatikko / 4. Printattavat pakettikortit /
5. Tuftatut pörrökoristeet / 6. Pikkujoulurusetti karkkipapereista / 7. Tonttumakramee / 8. Candy Cane -hiuspanta

Aluksi kyllä ehdin päättää, etten lahjoituskortteja tänä vuonna tee. Mutta sitten bongasin kierrätyskeskuksesta saa ottaa -osastolta ilmaiseksi ison pinon käyttämättömiä kuoria. Kas, hyviä kuoria lahjoituskortteihin! Näissä oli tosin kaikissa Veikkauksen logo, mutta peitin ne tulostustarra-arkkien jämäpaloilla eli käytännössä teippasin ne piiloon valkoisilla tarroilla. Veikkaus kun ei näitä nyt sponsoroi.

Ja kuten tapanani on, teen lahjoitusjoulukortit kierrätyshengessä. Kaupoissa myydään aina niin nättejä korttimateriaaleja, mutta a) ne on kalliita, b) miksi ostaa jotain teollisesti tuotettua, kun voi käyttää sitä mitä on ja mielestäni c) on myös paljon luovempaa ja uniikimpaa käyttää kierrätysmatskuja! Ei tule ainakaan kahta samanlaista korttia.

Ja näytän, että se on totta! Otetaan esimerkkimalliksi ilmainen Tokmannin mainoskuvasto. Se on täynnä kortteihin sopivia kuvia, eikun sakset esille!

Ks. 10 vinkkiä kierrätysjoulukortteihin - tässä myös erittäin hyviä ideoita inspiraatioksi! Tämä luukku olkoon jatkumoa tuolle aikaisemmalle joulukalenterin korttipläjäykselle.

Kaikki nämä ja lähes tulkoon sata muuta kuvaa leikkelin mainoslehdestä. 

Kaikki isommat tunnelmakuvat, kynttilät, tähtikoristeet ja muut joulukoristeet tontuista kransseihin. Kaikki eläinaiheet oli se sitten valojoutsen tai lakanoissa oleva kettu - kaikki käy! Pienillä saksilla leikkely käy sukkelaa. 

Mainoslehdessä on myös yllättävän paljon tekstejä, jotka voi yhdistää joulukortteihin yksin tai yhdessä. Kaikki nämä (ja ei edes kaikki ole kuvassa) leikkasin samaisesta mainoslehdestä. 

Jostain aikakausilehdestä voisi saada myös paljon vastaavia tunnelmaisia joulusanoja kortteihin.

Ja sitten sommitellaan! Yllättävän kivoja kokonaisuuksia jouluisista asioista, jotka liittyvät toisiinsa vain olemalla jouluisia.

On myös plussaa, että nämä mainoslehdet liimautuvat hyvin kartonkiin/paperiin. Ne ovat ohutta matskua ja kiinnittyvät kevyelläkin puikkoliimasipauksella. 

Se on muuten jännä kuinka tehdessä heti tietää, että jotkut kortit ovat vain niitä omia suosikkeja. Mielestäni näissä kummassakin onnistui taustakuvan rikkova sommittelu hyvin, värimaailmasta puhumattakaan.

Ja miettikää: kaikki nämä ovat ilmaisesta mainoslehdestä! Eli käytännössä kertakäyttöisestä roskasta, jonka moni muu heittää sellaisenaan paperinkierrätykseen.

Eikä siinä vielä kaikki!

Jäi ylimääräisiä kuvia ja tekstejä, joten tein lisää kortteja. Sitten muistin, että leikkelin valmiiksi kortteihin sopivia kaikenlaisia kuvia jo viime joulun jäljeen. Joten tein niistäkin lisää joulukortteja!

Kuvat ovat vanhoista saaduista joulukorteista, mainoslehdistä, kuvastoista, mistä vain satunnaisista kuviopapereista ja jopa viime vuoden joulukalentereista leikkelin kartonkilaatikosta pieniä joulukuvia!

Tuli paljon eläinaiheisia kortteja! 

Ja sanottakoon tässä vaiheessa vielä kertauksen vuoksi, että ikäihmisille lahjoituskortteja tehdessä eläimet ja edellä olleet neutraalit jouluiset tunnelmakuvaset ovat mielestäni ehkä parhaimpia kuvia. Vältän lapsiaiheita (ne voi olla jollekin kipeitä, jos vaikka eivät omat lapset ja lapsenlapset muista tai jos niitä ei ole alkujaankaan) ja etenkin kristillisiä aiheita (seimikuvat, enkelit ja kirkot), koska et voi tietää tuntemattoman kortin saajan uskonnollista taustaa. Neutraalit, iloiset ja lempeät aiheet ovat hyviä.

Kuten vaikka tällaiset! Yksinkertaisia kortteja, vain yksi isompi kuva ja toivotus. Joskus vähempi on enemmän, ei tarvitse olla aina paljon piperrystä.

Nuo yötaivas/kaupunkikuvat ovat muuten leikattu viime vuoden suklaajoulukalenterin pakkauksesta!

Kaikkiaan tein 58 korttia. Ne lähtivät kahteen pieneen hoivakotiin jaettavaksi.

Jokaisessa kortissa on pieni joulutervehdys, allekirjoituksena "tuntematon tonttu" ja jouluruno. Runot printtasin ja liimasin, koska ei millään jaksa kirjottaa runoa yli viittäkytä kertaa - opin sen, kun kerran pöljänä menin kirjoittamaan pitkät pätkät käsin ajatellen, että käsin kirjoitettu teksti viimeistelee kauniin jouluajatuksen. No kyllä se ajatus välittyy printatunkin runon kautta. Ompahan ainakin selkeämpi ainakin lukea! 

Ja sitten päivän hämärässä (autenttinen valo kuvassa, ai että tätä kaamosta) suljin kortit kuoriin. Päälle vielä kirjoitin jokaiseen "joulutervehdys sinulle", koska moni noista kuorista näytti lahjakorttikuorelta (mitä ne tietty olivatkin) enkä halunnut tuottaa kelleen pettymystä sisällöstä.

Toivottavasti tuottavat hyvää joulumieltä saajilleen.

Ja jos ei vielä syttynyt inspiraatio joulukortteihin niin löytyisikö näistä ideaa:
11 x helppo joulukortti

Helpot vesivärikortit 2022

Kierrätysvinkkejä joulukortteihin 2021
Saa avata - joulukortit 2020
Joulukortteja ikääntyneille 2020
Joulukortteja ikääntyneille 2019
Kortteja veteraaneille

Hattu äidille - äitienpäivälahjaksi kääntöhellehattu

Äitienpäivä, oman äidin päivä!

Esittelen suoraan pitemmittä puheitta: tämän vuoden äitienpäivälahja. Tein jotain tulevaa kesää varten: kankaisen lieripäähineen eli hellehatun.

En ole ennen ommellut tällaista ja sanonpahan vain, että itse hattuhan oli yllättävän helppo - ei kummallisuuksia, ihan vain pääli- ja vuorikankaat, ei muuta. Mutta. Ongelmia toi itse kaava.

En edes mainitse mistä kaava oli (koska se ei sellaista mainintaa ansaitse kaikessa huonoudessaan). Kaavassa oli kolme kokoa: S - M - L. Valitsin keskeltä ajatellen, että kyllä siitä sopiva tulee. No ei tullut. "Vähän" kyllä näytti isolta, mutta luottavaisin mielin lähdin ompelemaan tajutakseni, että hattu olisi mahtunut ämpärille! Pienensin sitä kolmeen kertaan, ensin vähän, sitten enemmän ja sitten vielä reilusti. Alkuun olin epäuskoinen ja pelkäsin, että jos otan reilulla kädellä, siitä tuleekin liian pieni. Harmittaa, kun kangasta meni hukkaan tyyliin 5 cm joka kanttiin. 

En tajua miten kaava oli niin pielessä. Ja kuinkahan iso siitä L-kokoisesta sitten olisi tullut?

Pienentämisien jälkeen koko tuntuu järkeenkäypältä. Lieri on iso ja ns. otsalle nostettavissa (muutenhan se on silmillä tiellä). Kukkakakangas on paksua puuvillaa, vähän kuin ohutta markiisia ja vuorena on pellavaa ja kuvassa rypyssä, koska en hattua ollut vielä silittänyt (ja no tunnustetaan: en silittänyt myöhemminkään, koska viikkasin hatun pieneen pakettiin, joten mitäpä turhia ä ja sitä paitsi pellava saakin rypistyä!).

Hattu on muuten kääntöhattu, kaikki saumat ovat sisällä, joten tummaa sisäpuolta voi pitää myös päällä.

Mietin pitkään millaisen kortin teen ja sitten sain hatun kuosista ajatuksen: maalaan samankaltaisia kukkia!

Kartonki (kierrätyspala) tietenkin mustana kuten hatun pohjaväri. Siihen maalasin akryyliväreissä ja sitten viimeistelin tusseilla. Tuli mielestäni aika kiva, kun kortti ja itse lahja rimmaavat toisiinsa.

Aurinko paistakoon,

kukat kukkikoon, 

hymy vallitkoon,

taivas loistakoon,

ei silloin huolet paina, 

äidille paljon onnea aina!

Paljon onnea äidit, isoäidit ja muut äitihahmot!

22. luukku: 2x helppo joulutaide vesivärein ja tussein

Huomenna on jouluaaton aatto! Nyt on siis aatonaaton aatto! On aika poistua jouluhimmelikiireistä ja rauhoittua. 

Minulla yksi keino hengähtää on piirtäminen. Et tarvitse kuin yhden tyhjän sivun - tässä tulee kaksi ohjetta hetken pysähtymiseen ja luovan hetken lopputuloksena sinulla on helpompi hengittää ja jotain nättiä vaikkapa jääkaapin oveen (kuka sanoo ettei omia piirrustuksia voisi aikuisenakin laittaa jääkaapin oveen?).

Ks. joulukalenteri 2022: 1. Kahden materiaalin tunnelmavalo / 2. Joulutontun hiusdonitsi / 3. Ideoita rengasasetelmaan ilman liimaa / 4. Printattavat pakettikortit / 5. Oksatähdet / 6. Havuista pöytäasetelma + joulukukka / 7. Havu-jämälankakranssi / 8. Soodataikinakoristeet + Siivousetikka / 9. Suolalyhty / 10. Mandariinikoristenauha ja appelsiinikynttilä / 11. Piparminttuhuulivoide / 12. Hamahelmistä kuusenkoristemagneetit / 13. Unikko-kuusenkoristeet mukinalusina / 14. Makrameekarkkikepit kuuseen ja kattaukseen / 15. Yllätyspallot / 16. Joulupallokorvakorut / 17. Litistettävät kennokoristeet / 18. Vuosipallo 2022 / 19. Lahjapakettityyny / 20. Supernopeasti virkattava kaitaliina / 21. Virkatut joulukuusikorvakorut

Helppo joulutaide 1/2
Maalaa vesivärein joulupallo

Tämä on superhelppo! Tein tällä menetelmällä tämän vuoden joulukortit. Jos et tunne vesivärejä omaksi, se ei haittaa - vesiväreillä ei tarvitse osata maalata saadakseen paperille kaunis vesivärein tehty joulupallo! Menetelmä on myös nopea ja helppo, tällä voi tehdä joko sarjatuotantona koko suvun joulukortit, yksittäisen pienen (pallo voi olla tosi pienikin!) pakettikortin tai sitten joulukorttisetin, jossa jokainen pallo on erilainen ja eri värein tehty. Valitse vain tyylisi, tekniikka pysyy samana.

Näin maalaat joulupallon: 

1. Kostuta sivellin (tai säiliösivellin eli waterbrush, jonka sisältä puristetaan ja säännöstellään vettä) väriin ja maalaa vesivärillä purkin tai juomalasin reuna.

2.-3. Paina purkki tai lasi kartonkiin/paperiin. Toista tarvittaessa. Ohutkin reuna riittää, reunan ei tarvitse kulkea täysin ympäri.

4.-5. Kostuta sivellin pelkkään veteen ja kuljeta sivellintä reunaa myöten, väri saa levitä pallon sisusta kohti. Kostuta siveltimellä kevyesti pallon sisus.

6. Ota siveltimeen väriä ja töpötä sitä vähän kostealle alueelle. Alla värin levitä. Voit vähän siveltimellä ohjata värin määrää. Tee pari vetoa pallon "hatuksi" pallon yläreunaan. Anna kuivua.

Kun vesiväri on hetken kuivunut, voit koristella pallon. Piirrä sille ripustusnaru ja esimerkiksi kultaisella ja valkoisella geelikynällä voit piirtää pieniä yksityiskohtia (pisteitä ja ristejä) palloon. Ne eivät juuri näy, mutta valoa vasten kimmeltävät kivasti ja viimeistelevät vesiväripinnan.

Jos piirros on korttiin, muista kirjoittaa alle toivotus!

Herkkä, yksinkertainen ja jouluinen. Ja helppo! Tämän osaa kuka vain. Näitä palloja voi maalata myös lasten kanssa - taattu onnistuminen!

Helppo joulutaide 122
Piirrä tussein luminen kuusi

Ja vaihtoehto niille, jotka valitsevat siveltimen sijaan mieluummin tussit. Tussaaminenkin on niin kivaa!

Näin piirrät kuusen: 

1. Hahmottele lyijynällä korkea kolmio ja vedä sen halki suora pystyviiva. Viivojen ei tarvitse olla suoria.

2.-4. Aloita ylhäältä ja hahmottele erikokoisia pysty- ja vinosuuntaisia "lumimöhkäleitä". Voit piirtää ensin ja sitten tussata päältä tai vetää suoraan tussilla. Muista lopuksi pyyhkiä apulyikkärijäljet pois.

5. Väritä möhkäleiden alareunat vaaleansinisellä.

6.-7. Väritä möhkäleiden väliset alueet vihreällä. Jos sinulla on kaksi eriväristä tussia, käytä niitä sekaisin niin jäljestä tulee parempi. 

8. Piirrä vihreän päälle valkoisella geelitussilla pieniä palluroita "lumihiutaleiksi". 

Lisää lopuksi tahtoessasi tähti kuusen latvaan. Valmista!

Eikö ollut tämäkin helppo? Tälläinen piirtely on hyvää aivojen lepoa, koska möhkäleiden ei todellakaan tarvitse olla symmetrisiä, väritysalueiden tasaisia tai valkoisten pisteiden säännöllisiä.

Tai jos inspiroiduit ja haluaisit ihan maalata, miten olisi revontulitaulu? Ks. ohje  2020 joulukalenterista.

Enää kaksi luukkua jäljellä! Vähiin käy ennen kuin loppuu.

Katso viimeisiä luukkuja odotellessa tulevien joulujen joulukorttien inspiraatioksi:

10 vinkkiä kierrätysjoulukortteihin
11 x helppo joulukortti
Saa avata - joulukortit 2020
Joulukortteja ikääntyneille 2020
Joulukortteja ikääntyneille 2019
Kortteja veteraaneille

50-vuotislahja osa 2/2: Uniikki kravatti piilokuvalla

Uniikki 50-vuotislahja osa 2! 

Edellisessä postauksessa näytin ompelemani huivin, jossa oli kirjailu koristeena. Nyt tulee vuoroon viiskytäveen miehen käytännöllinen, mutta uniikki syntymäpäivälahja!

Ks. osa 1/2 kirjailtu huivi

Se on kravatti! 

Ja se sisältää pienen salaisuuden.

Salaisuus on kääntöpuolella. Siellä on piilokuva!

Vähän jäi piiloon, koska neliön muotoinen kuva olikin kärjen näkyvää taustaa hippasen verran suuri. Mutta onneksi reunojen alle voi hyvin kurkata, jolloin näkee koko valokuvan. Tässä kuva on vähän vaalea, mutta siinä se on: lahjan saaja 2-vuotiaana synttärikakun äärellä.

Päälle kuvaa ei näy, se jää hyvin piiloon. 

Kokomusta kravatti on puolisilkkiä. Ompelin sen Berninan tulostettavalla ilmaiskaavalla (ohje englanniksi).

Se miten siirsin valokuvan kankaalle oli Facebook kässäryhmän kommenteista bongaamastani vinkistä: asetonilla kuvan siirtäminen! Eka ajattelin, että ei kyllä onnistu. Mutta kokeilin ja kas, oho! Sehän toimii! Toiset paremmin, toiset huonommin - mutta toimi silti!

OHJE: Valokuvan siirto kankaalle 

Tee näin: Scannaa ja tulosta valokuva peilikuvana. Suosi tummaa kuvaa, koska (kuten kuvistakin näkyy) jälki kankaalle on haaleaa. Sudi asetonia siveltimellä pienelle alueelle (ei liian märäksi) ja paina lusikalla päältä. Toimi ripeästi ja älä paina liian kauaa, paperi voi muuten jäädä kankaaseen tai muuten vain mennä puhki. Käsittele kuva pienin aluein ja nosta välissä paperi irti kankaasta tarpeen mukaan. Anna kuivua ja silitä, jolloin kuvan pitäisi pysyä myös konepesussa (tätä en vielä tosin kokeillut, koska kravattia harvemmin pestään).

Tämä ei mennyt kerralla maaliin. Sai tulostaa useamman kuvan, kun hain sopivaa tekniikkaa kuvan siirtoon. Kuva reipeili, tarttui kankaaseen, tuli tuhrua ja ruttua.

Kokeilin myös kuvan leikkaamista pienempiin osiin ja kuvan siirtoa siten paloissa. Toimi ja ei toiminut. Paras jälki tuli, kun teki 2-3 tulosteella samaan kohtaan saman homman. Siinä piti vain olla supertarkka, että asetti kuvan aina just samaan kohtaan ettei kuvasta tule "tärähtänyt" kankaalla.

Täytyy myös tunnustaa...

...että kravatinkaan ompelu ei sujunut ihan kerrasta laariin - eikä edes toisesta kerrasta! Ensin tein yhdellä toisella kaavalla, mutta se oli ihan hanurista - ihan kuin keskikappale olisi unohdettu kokonaan. Mitat eivät toimineet. 

Toisen kappaleen ompelin jo Berninan kaavalla, mutta käytin toista kangasta. Kun siihen silitti tukikankaan, oli se ihan liian paksu. Tein silti kravatin valmiiksi - vain huomatakseni, että kravatin kääntö oikeinpäin oli ihan mahdotonta ilman apuvälineitä. Ja ne työvälineet sitten repivät kankaanpinnan ihan naarmuille. Että siitä tuli sitten ihan superpaksu kraka, joka oli valmiiksi ihan nukkavieru. Ei se käynyt laatuun, kolmas kravatti oli tehtävä.

Paljon oli ratkomista, painetun kuvan siirtämistä (ja rukoilua, ettei se mene jotenkin piloille kaiken ratkomisen, siirtämisen ja ompelun välissä) ja uudelleen aloittamista. Mutta onneksi olin sinnikäs, joskus se ottaa kolme kertaa onnistuakseen. Olen tyytyväinen lopputulokseen. 

Pakkasin krakan (samoin kuin myös lahjaksi annetun huivin) kartongista tehtyyn lahjalaatikkoon. Mukaan tulostin vielä saman kuvan, jotta saaja hahmottaa myös piilokuvan heti sen nähdessään, että mistä on kyse.

Kravatin ja huivin lisäksi mukaan meni myös syysiltojen lämmikettä. Pullossa oli kyllä kaunis etiketti, mutta tulostin silti korttiin käytetyn kuvan myös pulloon taakse niin olipahan sitten pullokin vielä personoitu. Kaikki mätsäsi kyllä kivasti toisiinsa punaisen sävyn myötä.

Sellainen uniikki lahja!

Varmasti sopisi hyvin monelle isänpäivälahjaksi tai muuten vain joulu- tai syntymäpäivälahjaksi.