DIY: Helppo viiden sauman tunika.

Pitkästä aikaa jotain ommeltua!

Ompelin kaavatta mekkosen. Joustavan, väljän, vilpoiset - oikean mukavuusvaatteen arkeen.

Viidellä saumalla se tuli valmiiksi. Sivut, helma ja olkasaumat. Huolittelut päälle ja valmista!

Siinä on hiukan levenevä helma ja koska tahdoin ommella mahdollisimman helposti ja vaivatta mahdollisimman paljon saumurilla niin vedin alas myös leveän kaitaleen ikään kuin trikooresoriksi.

Pääntie on samankokoinen edestä ja takaa. Ei tarvitse syynätä kumminpäin pitää pukea, katoo että kunhan ei mene nurin päälle. Pikkuisen tahdoin hihasta mukaan, joten jatkoin olkasaumaa sen verran pitkälle, että tuli suojaa käsivarsille.

Tästä näkee sivusta mallia. Olkalinja on aika jyrkkä. Siitä lähes yhtä jyrkässä kulmassa suoraan kohti vyötäröä. Tämä malli tekee hiukan lepakkohihamaista fiilistä, mutta ei ole kuitenkaan liian väljä, päälle voi esimerkiksi pukea ihan hyvin tavallisen neuletakin ilman, että hian tynkää tarvitsee sulloa ja asetella neuletakin sisään.

Laiskuuttani kun vain kääntelin reunat ilman kantteja tai kunnon huolittelua niin kuten kuvastakin näkyy, vähän kangas vetää. Mutta prässäys silitysraudan alla ja kierros pesukoneessa on tehnyt ihmeitä ja reunatkin ovat siitä suoristuneet.

Samalla olen nyt täysin ihastunut harmaan ja oranssin yhdistelmään. Jotain tavallisen ankeaa ja jotain poikkeavan pirteää - minulle vaatetuksessa ihastuttavan uusi väriyhdistelmä. Kombo toimii aika hyvin yhteen.

Korvissa tänään siis vanhat hillat. Ikään kuin "löysin" nämä korvakorut nyt uuteen käyttöön. Ovat olleet liian pitkään tauolla. Nyt teloilta käyttöön! Hillat ovat polymeerimassaa ja aikasta söpöset, eikö?

Ks. lisää hillakorviksista ja muista silkki- ja polymeerimassaideoista mm. tästä postauksesta.

DIY: Hassut hapsut - hitti vai huti?

Olin jälleen viikonlopun kipeänä. Turkasen syysflunssa.

Siinä, kun pää oli täynnä räkää ja lämpöäkin oli, tuli ajatus isoista ja oikein pöyheistä hapsukorvakoruista. Sellaisista hassun hauskoista hapsulikorviksista. Siinä sitten kun muuta ei jaksanut niin otin sohvalle lankakerän ja aloin punomaan pätkiä sormien ympärille.

Kiepautus ja uudelleen. 

Nippujen teko vei yllättävän kauan aikaa. Oli niitä lähes nelisenkymmentä. Hapsujen sitominen kävi kuitenkin onneksi näppärästi ilman sen suurempaa aivotyöskentelyä: välirengas keskelle ja solmi lanka ympärille, tiukka tuplasolmu ja pikkutippa pikaliimaa solmun päälle. Pikaliimaa siksi, että se sitoo solmun paikoilleen ja samalla siitä ympäriltä pari muutakin lankaa. Nippu pysyy kasassa ja liima kuivuu nopeasti ilman liimatahroja.

Lankanippujen auki saksiminen ja tasaaminen oli jostain syystä tosi kivaa. Minihapsuja! Niin söpöjä.

Ja sitten alkoi se vaativin osuus: hapsujen kiinnitys ketjuun. Laitoin joka toisen oikealta ja joka toisen vasemmalta niin jakautuivat tasaisesti kumpaankin suuntaan ketjussa.

"Auki" levitettynä valmiit korvikset näyttävät tältä.

Ja tältä korvikset näyttävät riippuessaan.

Kun sain korvikset valmiiksi, olin ensin et nämähän on ihan parasta ikinä.

Sitten tulin uusiin ajatuksiin. Melkoiset hapsut. Kuin roikkuvat raadot. Jotkut siivoussutimet. En oikein ollutkaan vakuuttunut flunssapään loistokkaasta ideasta. Ai kauhea, ei tullut hitti vaan huti.

Kunnes sitten kuitenkin..

..tänään ne taas näyttävätkin uudessa valossa ihan erilaiselta. En vieläkään ole vakuuttunut, että olisivat ihan parasta ikinä, mutta silti ihan hauskat pörhelöt. Kevyet, mutta runsaat. Neutraalit, mutta silti näyttävät.

Niin se mieli muuttuu. Uusi viikko, uusi fiilis.

DIY: Virkattu nessupiilo (+ ohje).

Tässä kun syysflunssapöpöt ovat aloittaneet kierroksensa ja itselläkin nenä tippasee niin muistin nessupiilot - mikä idea!

Tein oman nessupiiloni jo aika päiviä sitten ja annoinkin sen äidille lahjaksi. Hän puolestaan inspiroitui ja teki hiukan erilaisempia piiloja samaan ideaan ja antoi niitä eteenpäin lahjaksi - käsityön iloa parhaimmillaan! Idea lähtee kiertämään ja iloa syntyy saajalta toiselle.

Nyt jos sielläkin nenä tippasee (tai kaverin tippaseva nenä olisi nessun kaipuussa) niin ajattelin jakaa tämän äidilleni tehdyn nessupiilon ohjeen. Nessupiilo on nimittäin kyllä aika kiva itse tehty lahja!

DIY: Virkattu nessupiilo

Koko: Noin 13 x 13 cm. Lanka: Puuvilla- tai puuvillasekoitelankaa (50 g/140 m). Langanmenekki: Noin 40 g. Virkkuukoukku: Nro 2 tai langan ja käsialan mukaan. Muut tarvikkeet: 4 hakaneulaa tai nuppineulaa, nappi tai helmi.

Nessupiilo aloitetaan pääliosasta eli kannesta. Siihen tulee kivoja mollukoita, joita toiset sanoo nypyiksi, toiset poppareiksi tai kupliksi, jotkut taas isoiksi klustereiksi. Sitten virkataan pohja ilman klustereita ja jatketaan reunoja kohti ylös. Reunaa voi jatkaa korkeammaksikin, jos haluaa oikein ison nipun nessuja sisään. Sen jälkeen palat yhdistetään ja keskelle lisätään kiinnitysmekanismiksi joko nappi tai helmi.

Klusteri*
Klusterit voi virkata joko samaan silmukkaan tai eri silmukoihin yläosastaan yhteen virkattavasta useammasta puolip:stä, p:stä tai pp:stä. Jokaisen klusterin silmukan viimeinen langanveto jätetään siis tekemättä, jolloin silmukoiden viimeinen langanveto tehdään vasta kaikkien koukulla olevien silmukoiden läpi. Tällöin puolipylväät, pylväät tai pitkät pylväät yhdistyvät klusteriksi

Eli näin teet klusterin:

Tee pylväs, mutta jätä viimeinen silmukka koukulle. Toista viisi kertaa. Nyt koukulla on kuusi lenkkiä. Vedä lanka kaikkien lenkkien läpi. Kupla on valmis, jatka pylväillä. Tasona virkatessa tee klustereita vain joka toiselle riville. 

* Alla olevassa nessupiilon ohjeessa klusteri on lyhennetty KL.

Ohje: Virkattu nessupiilo

Aloita kannesta: 
1. krs: Tee taikasilmukka ja silmukkaan *3 p, 2 kjs*, toista *-* neljä kertaa. Sulje ps:lla. 
2. krs: 3 p, 2 p kjs-kaareen, 2 kjs, *2 p kjs-kaareen, 1 p, KL, 1 p, 2 p kjs-kaareen*, toista *-*, 2 kjs, 2 p kjs-kaareen, 3 p, 2 p kjs-kaareen, 2 kjs, 2 p kjs-kaareen, sulje krs ps:lla.
3. krs: 4 kjs (jätä 1 s väliin), 3 p, 2 p kjs-kaareen, 2 kjs, *2 p kjs-kaareen, 1 p, KL, 3 p, KL, 1 p, 2p kjs-kaareen, 2 kjs*, toista *-*, 2 p kjs-kaareen, 3 p, 2 kjs (jätä 1 s väliin), 3 p, 2 p kjs-kaareen, 2 kjs, 2 p kjs-kaareen, 3 p, sulje krs ps:lla.
4. krs: 2 kjs, 1 p, 2 kjs (jätä 2 s väliin), 3 p, 2 p kjs-kaareen,2 kjs, *2 p kjs-kaareen, 1 p, KL, 7 p, KL, 1 p, 2 p kjs-kaareen, 2 kjs* toista *-*, 2 p kjs-kaareen, 3 p, 2 kjs (jätä 2 s väliin), 2 p kjs-kaareen, 2 kjs (jätä 2 s väliin), 3 p, 2 p kjs-kaareen, 2 ks, 2 p kjs-kaareen, 3 p, 2 kjs, sulje krs ps:lla.
5. krs: 4 kjs, 2 p kjs-kaareen, 2 kjs (jätä 2 s väliin), 3 p, 2 p kjs-kaareen, 2 kjs, * 2 p kjs-kaareen, 1 p, KL, 5 p, KL, 5 p, KL, 1 p, 2 p kjs-kaareen, 2 kjs*, toista *-*, 2 p kjs-kaareen, 3 p, *2 kjs (jätä 2 s väliin), 2 p kjs-kaareen*, toista *-*, 2 kjs (jätä 2 s väliin), 3 p, 2 p kjs-kaareen, 2 kjs, 2 p kjs-kaareen, 3 p, 2 kjs (jätä 2 s väliin), 1 p, sulje krs ps:lla.
6. krs: 2 kjs, 1 p, 2 kjs (jätä 2 s väliin), 2 p kjs-kaareen, 2 kjs (jätä 2 s väliin), 3 p, 2 p kjs-kaareen, 2 kjs, *2 p kjs-kaareen, 1 p, KL, 5 p, KL, 3 p, KL, 5 p, KL, 1 p, 2 p kjs-kaareen, 2 kjs*, toista *-*, 2 p kjs-kaareen, 3 p, *2 kjs (jätä 2 s väliin), 2 p kjs-kaareen*, toista *-* yhteensä neljä kertaa, 1 p, 2 p kjs-kaareen, 2 kjs, 2 p kjs-kaareen, 3 p, 2 kjs (jätä 2 s väliin), 2 p kjs-kaareen, 2 kjs, sulje krs ps:lla.
7. krs: Tee 1 ks jokaiseen s:aan, tee jokaiseen kulmaan 2 ks, 2 kjs, 2 ks, Päättele.

Pohja: Tee kuten kansi, mutta korvaa laitojen kjs-kaaret ja klusterit pylväillä.
1.–6. krs: Tee 1 p jokaiseen s:aan, kulmiin lisäykset 1 p, 2 kjs, 2 p.
  7. krs: Tee 1 ks jokaiseen s:aan, tee jokaiseen kulmaan 2 ks, 2 kjs, 2 ks, 8. krs: 1 ks jokaiseen s:n takareunaan, jätä kulmissa 1 s väliin.
9.–14. krs: Tee 1 ks jokaiseen s:aan. Päättele.

Viimeistely: Aseta kappaleet vastakkain ja neulaa kulmat yhteen. Ompele käsin laitojen silmukat yhteen, jätä yksi kulma auki laitojen puolivälistä asti. Virkkaa aukon reunaan päälle kiinteitä silmukoita vahvikkeeksi, älä katkaise lankaa, vaan jatka läpän päälle ja virkkaa joko kiinteitä silmukoita reunan päälle tai virkkaa viimeiseen krs:n lisäksi vielä yksi ks-krs. Lisää läpän kulmaan kjs-ketjulla nappiin tai helmeen sopiva lenkki. Päättele. Ompele nappi tai helmi työn keskelle.

Ohje on julkaistu myös Kauneimmat Käsityöt nro:ssa 1/19.
Ks. myös nessupiilon ensimmäinen esittelypostaus tästä.

3 x vähemmän muovia.

Nyt tulee muovipussiasiaa.

Muovipussit, nuo yksi maailman sanonko mikä. Ennen niin tavallinen asia, sittemmin oikea kirosana. Kehtaanko myöntää, että teininä keräsin ja oikein haalin (voiluojaapuasentään) hienoja vaatekauppojen muovikasseja? Onneksi sen jälkeen olen valveutunut ja en koskaan enää osta tai edes ota muovikassia. En vaatekaupassa enkä varsinkaan ruokakaupassa.

Mutta kehtaanko myöntää, että ihan vasta otin käyttöön uudelleen käytettävät hedelmä- ja vihannespussit? Ei sillä, tähän asti olen kyllä aina ne hevipussit uusiokäyttänyt kotona moneen kertaan, eivät todellakaan ole olleet mitään kerttiskamaa. Mutta nyt saa loppua sekin pikkumuovi!

Ompelin superkevyestä verhokankaasta (ah, mitä luirua - sen ompelu oli ihan supervaikeaa) kahdesta kappaleesta vähän kuin kassia imitoivat pussit. Useimmiten näkee suusta kursittavia pusseja. Niissä on nauhat solmussa ja vaikka missä kiinni. Ajattelin kokeilla tällaisia ihan vain yhteen solmittavia pusseja. Niissä on reunassa pieni muoviläpyskä, johon hintalapun voi kiinnittää. Ainakin yksi valikoitava materiaali meni pieleen, se ei toimi hintalapun kanssa yksiin, mutta toistaiseksi muissa on ihan hyvä pinta.

Toisaalta se, että näiden tekemiseen meni aika monta vuotta aikaa niin on vielä vaikeampaa on ollut ottaa uusi käytöntö arkeen mukaan - vähän turhan monta kertaa olen siinä heviosastolla toteamassa, että ai niin ne pussit. Taas ne jäi kotiin. 

Toinen kirosana: mikromuovi.

Tuo pienenpieni paholainen, josta ei joku aika sitten vielä puhuttu lainkaan. Nyt se jo vähän pelottaa. Ollaanko jo peli menetetty? Mikromuovia ei voi välttää, mutta sen vähentämiseen on keinoja. Ykkösenä on tietenkin niitä ei-sisältävien materiaalien suosiminen, mutta aina se ei ole niin helppoa etenkään tekstiileissä. Siksi hankin Guppyfriend*-pesupussin.

Harkitsin ostoa piiiiiiitkään. Mietin, että onko vain taas keksitty uusi "ekotuote" ja oikeasti ei sitten toimikaan? Seurasin asiaa ja päätin, että ehkä sittenkin kokeilen? Kyseessä on siis pesupussi, joka kerää itseensä pesun aikana siinä pestävistä vaatteista irtoavaa mikromuovia ja siten ehkäisee mikromuovin ajautumista pyykistä vesistöön. Muutaman kerran olen nyt pari urheiluvaatetta tuossa pessyt ja vielä ei ainakaan pussissa näy mitään pois poimittavaa - en tosin odottanutkaan, että mikromuovista jäisi jotain näkyviä klönttejä heti ensipesukerrasta. Aika näyttää tulinko markkinoinnin uhriksi vai tekeekö pussi myös sen mitä lupaa. Jos siellä on joku, joka on pussia käyttänyt pidemmän aikaa, kuulisin mielelläni havaintoja siitä!

*) Tuotesijoittelu ei ole maksettu mainos vaan ihan omilla eurolla hankittu.

Tässä on varmaan kuva, jota harvoin näkee blogeissa: ehta ja todellinen roskakaappi.

Ja se miksi otin tämän kuvan on asia nimeltä biojätepussit. Joskus sekin oli ihan normaali asia ostoslistalla. Sitten, kun biojätteisiin sai alkaa laittamaan vähän laajemmin tavaraa (kuten leipäpusseja riippuen paikallisista jätehuolloista - ilmeisesti niissä on suuriakin eroja?) niin sekin asia muuttui eikä biojätepusseja ole sen koommin täällä ostettu. Meillä jätteet laitetaan esimerkiksi paperisiin pusseihin. Kaikki paistopisteen haksahdusostokset pusseineen säilytetään ja käytetään biopusseina. Jos pusseja ei ole hollilla, biojätteet laitetaan suoraan muovilootaan. Se on umpinainen ja kestävä. Siitä kun kippaa täytenä keräykseen ja tuo sitten astian takaisin sisälle huuhdeltavaksi.

Toinen asia on lajittelu. Koska, jotta voi lajitella roskansa ja muovinsa, on kyllä jokaisen kehitettävä kunnon lajittelusysteemi. Olen tyytyväinen, että meillä on iso roskakaappi. Siihen mahtuu omat paikat kaikelle. Keskellä on laatikot tyhjille pusseille, vieressä (ah, autenttisuus) biojätteet ja vasemmalta löytyy korit pahveille, lasille ja metallille. Oikealla on vetoastiat, joissa edessä on muovit (kerätään mihin milloinkin, parhaita ovat mm. vessapaperirullapussit) ja takana sekajätteet. Ensin ne oli toisinpäin, mutta muoviroskaa tulee silti sekajätettä enemmän niin järkevämpäähän ne on olla etualalla.

Että tässä on olleet muovit ja roskat mielessä, mutta nyt loppui paasaus täältä. Mites teillä on nämä muoviasiat?

Neulo ja virkkaa barbille.

Mä hurahdin kesällä barbeihin.

No enkä hurahtanut. En kesällä, vaan ihan jo lapsena. Mulla oli laatikollinen barbeja ja näköjään barbit eivät lähde aikuisestakaan, kun kesällä ne veivät mukanaan - tosin ihan uudesta näkökulmasta: itse tehdyistä barbinvaatteista!

Ja tässä aikuisuushurahduksen tulosta! Neulotut ja virkatut vaatteet ja asusteet barbeille.

Nämä mallit tein kaikki omasta päästä ihan testaa, pura ja aloita alusta monta kertaa -metodilla. Huivi taisi olla ainut, joka valmistui kerralla alusta loppuun.

Oispa ollut omassakin lapsuudessa tuollaisia barbeja, joilla on polvet, kyynerpäät ja ranteetkin! Silloin oli luksusta, jos polvet naksahti sen 10 astetta vinoon. Olisin ollut tuollaisesta liikkuvuudesta ihan liekeissäni lapsena! Nämä barbit ostin siis käytettynä kirpparilta. Siitä se viimeinen sysäys ja hurahdus vaatteisiin lähtikin.

Tässä on neulottu setti: jättimäinen palmikkopusero, muhkea tupsupipo ja huomatkaa: pienet sukkaset!

Se on kuin neulemekko. Edessä iso palmikko, takana syvä pääntie (helpottaa pukemista) ja kädentiet kapenevat. Muhkeat hiat ovat trendikkäitä (ja väljät hiat helpottavat myös pukemista).

Virkatun kokonaisuuden tähti on tuo takki! Se on ehdottomasti suosikkini.

Siinä on pieni kaulus ja taskutkin. Kun sain takin valmiiksi taisin todeta: tämähän on hienompi kuin oma takkini!

Takin alta löytyy crop top ja polvipituinen putkihame. Hameesta voisi tehdä hyvin minihameen. Ja crop topin helmaa voisi puolestaan jatkaa navan ylitsekin. Barbi sujahtaa helposti tuubihameeseen (ylhääällä kumilankaa pitämässä hametta ylhäällä ettei käy nolosti), mutta toppiin pitää laittaa taakse kiinnitysmekanismiksi joko napit, nepparit tai pala tarranauhaa. Lapselle jälkimmäinen on ehkä se helpoin.

Kaikkien neulottujen ja virkattujen vaatteiden ja asusteiden ohjeet löytyvät uudesta Kauneimmat Käsityöt juhlanumerosta (nyt 100-sivuinen!!) 6/19.

Tein mallit niin, että jokaista on helppo säätää sen mukaan millaiselle muotinukelle vaatetta tekee. Aidoilla barbeilla ja Mattel-brändin ulkopuolisilla muotinukeilla on vartalossa aika paljon eroa. Myös käytettävä jämälanka ja käsiala vaikuttavat luonnollisesti. Jokaisesessa ohjeessa voi vähentää tai lisätä silmukoita työn reunasta, jolloin vaatteesta saa kullekin nukelle helposti oikean kokoisen.

Nyt tekisi mieli tehdä näitä vaatteita lisää! (Kuten sanoin, ihan näihin kokonaan hurahdin.)

Tein muuten myös tuollaisen repun. Sen pudotin lehteen menevistä ohjeista ulos, vaikka siitä tuli kyllä aika söpö. Siinä on läppä ja etutaskukin!

DIY: Kameran säkkituoli kuvaukseen.

Siinä se on, säkkituoli kameralle!

Ja nyt joku miettii, että niin mitäkähä? Kyllä, se on säkki ja alusta eli säkkituoli järkkärille. Pehmeä, mukavan tukeva istuinalusta kameralle. Toisin sanoen, ei vain laskeutumispaikka vaan myös ihan oikea apuri kuvaamiseen - nimittäin itselaukaisijaan.

Kun tiedättekö tunteen, kun on kiire ja haluaisin kuvata itsesi (ahahahaa) ja sinulla ei ole hovikuvaajaa? Asettelet kameraa siinä kiireessä ja tuleeko-tästä-nyt-mitään-tuskassa kameraa johonkin laatikon päälle ja otat kuvan. No, näkyyhän siinä mekon helma - toteat. Sitten pistät laatikkoa kameran alle ja huomaat, että vinoonhan se nyt meni. Haet hiki hatussa, että missä se oli se sopivan paksu kirja alle? Ja sitten lopulta päädyt sullomaan kameran omaa hihnaa taiteltuna linssin alle, ettei kamera olisi etukenossa.

Ei siinä muu auta, kun pistää hommat uusiksi.

Ja apuun nousee tämä tötsä! Voi, että on kyllä nerokasta.

Säkki alle ja kamera päälle. Tötsä pysyy pystyssä kaatumatta, joten kamera on turvassa. Tötsän yläosa antaa periksi ja muovautuu mukavasti kameran alle, joten kameran saa helposti tasattua vaakaan. Jippii - ja sitten eikun ajastin päälle ja mekonhelmoineen kameran eteen leikkiposeeraamaan.

Tee-se-itse: Kuvausapuri eli kameran säkkituoli

Tarvikkeet: Kangasta, mittanauha, sakset, ompeluvermeet, jotain painoksi (esim. halvinta riisiä), pehmeitä kangastilkkuja pehmusteeksi.

Tee näin: Mittaa kameran päältä noin ikään kuin kameran halkaisija. Leikkaa sen mukaan kaksi pyöryklää (+ saumanvara). Mittaa ympärysmitta ja leikkaa sen mukaan kangassuikale. Korkeutta suikaleella saa olla oman mielen mukaan 10–20 cm.

Ompele suikaleen päät yhteen (oikeat puolet vastakkain) ja sitten toisen ympyrän reunaa vasten (myös oikeat puolet vastakkain). Ompele samoin toinen ympyrä toiselle reunalle, mutta jätä suuri kääntöaukko. Käännä työ oikeinpäin ja laita pohjalle tasainen, ohut kerros jämätilkkuja.

Ompele tilkusta iso pussi ja täytä se painolla kuten vaikka sillä Extran riisillä (jota itsellä jäi, kun painopeittoa tein*). Ompele tämä jättimäinen hernepussi umpeen.

Itse tein kilon vähän vajaan herne-eikun-riisipussin. Se tuntui sopivalta määrältä koon ja painon puolesta. Ja kokonaisuutena ei säkkituolin paino nouse sellaiseksi etteikö sitä jaksaisi yhdellä kädellä siirtää (jos se kamera on vaikka siinä toisessa kädessä).

Ks. DIY-painopeittopostaus tästä. 

Sullo riisipussi työn sisälle ja sullo tilkkuja pussin ympärille niin, että paino jää säkkituolin keskelle, jotta painopiste pysyy keskellä eikä säkin reunassa. Sullo päälle tilkkuja, mutta jätä säkin yläosaan tyhjää tilaa. Lopuksi ompele täyttöaukko piilopistoin kiinni. Valmista!

Ja kuinka helppoa se sitten olikaan.

Tämä voisi olla aika hauska kuosistakin ommeltuna, mutta itse päädyin tylsän harmaan sävyyn, jotta se istuu mihin vain, lipaston päälle tai kirjahyllyn reunalle. En halua sulloa säkkituolia mihinkään kaappiin piiloon, koska ei sitä sieltä tule kaivettua käyttöön. Sen pitää olla helposti otettavissa ja näkyvissä - ja silloin sen pitää olla neutraali ja myös istua tai uppoutua kodin värimaailmaan.

Ja nyt eikun kuvaamaan! Ehkä tällä apurilla saan vihdoin kuvattua pari uutta mekkosta, jotka olen lomalla ommellut. Jos ei itselaukaisimella nyt onnistui ainakin entistä helpommin ja vakaammin niin sitten saa kyllä syyttää käyttäjää tai kuvauskohdetta, heh.

(Ja vielä kun olisi järkkäri, jolla kuvata järkkäriä.)