Virkattu kori (+virkkausohje).

Vihdoin se on valmis!

Aloin viikko sitten virkkaamaan koria ja ei se ihan yhdeltä istumalta valmistunutkaan. Muutamana iltana sitä virkutin eteenpäin ja nyt se on vihdoin valmis. Olen aika mielissäni, siitä tuli juuri sellainen kuin suunnittelin. Kokonaisuus on ihan omasta päästä keksitty. Ensin paperille ja sitten tehdessä pienin muutoksin.

Tein korin pohjaksi kirkkaankeltaisen pohjan (lankana Oiva 75 % villaa, 25 % polyamidia). Olohuoneessa on samaa keltaista niin sopii sisustukseen. Yläosaksi valitsin harmaata (Perfect Basic sukkalanka 75 % villaa, 25 % polyamidia) ja mustaa (joku jämälanka). Lisäsin myös lyhyet hihnat ja yksityskohdaksi vielä palan keltaista keinonahkaa, kun sattui olemaan sopivan värinen pieni pala.

Muoto on mielestäni kiva, se vähän keskikohdastaan kapenee. Usein on oma kori jäänyt liian lörpöksi ylhäältä, joten yksi kavennuskierros ainakin esti sen tällä erää. Kavennuskerros myös aloitti sopivasti nuo silmukkamaiset kuviot salmiakkikuvioiden väliin.

Yläosa on pelkkää harmaata. Käänteessä on hihnojen mentävät aukot. Kun korin suun taittaa kaksinkerroin, aukot kohdistuvat hihnoille sopivasti.

Hihnat (vanha laukun keinonahkainen olkahihna) ompelin paikoilleen ompelukoneella, jotta saumoista tulee kestävät.

Jos joku on kiinnostunut kokeilemaan vastavaa graafisesti kuvioita koria, tässä lyhyt tutoriaali kuvioinnista. Pohjan voi tehdä kuten minkä tahansa ohjeen mukaan. Itse virkkasin koko korin kaksinkertaisella langalla ja vain kiinteitä silmukoita käyttämällä. Kerrokset tein kuvion kohdalla spiraalina.

Graafinen kori - kuviointi; virkkaa näin

Ohje käy mille vain korille, jonka silmukat saat jaettua 11:lla (itsellä 88 silmukkaa).
silmukat ohjeessa ilman boldausta = harmaalla langalla
(silmukat ohjeessa boldattuna ja suluissa) = mustalla langalla

1. krs: 5 ks, (1 ks), 5 ks, toista koko kierros.
2. krs: 4 ks, (3 ks), 4 ks, toista koko kierros.
3. krs: 3 ks, (2 ks), 1 ks, (2 ks), 3 ks, toista koko kierros.
4. krs: 2 ks, (2 ks), 3 ks, (2 ks), 3 ks, toista koko kierros.
5. krs: 1 ks, (2 ks), 5 ks, (2 ks), 1 ks, toista koko kierros.
6. krs: (2 ks, 7 ks, (2 ks), toista koko kierros.
7. krs: 1 ks, (2 ks), 5 ks, (2 ks), 1 ks, toista koko kierros.
8. krs: 2 ks, (2 ks), 3 ks, (2 ks), 2 ks, toista koko kierros.
9. krs: 3 ks, (2 ks), 1 ks, (2 ks), 3 ks, toista koko kierros.
10. krs: 3 kjs (ei tehdä jatkossa), 3 ks, (3 ks), 3 ks, (2 s samaan ks), toista kierros. Lopussa vähennä alun kjs:saan.
11. krs: (1 ks), 3 ks, (1 ks), 3 ks, (2 ks), toista koko kierros.
12. krs: (1 ks), 2 ks, (3 ks), 2 ks, (1 ks), 1 ks, toista koko kierros.
13. krs: 1 ks, (2 ks), 1 ks, (2 ks), 1 ks, (3 ks), toista koko kierros.
14. krs: 1 ks (2 ks), 3 ks, (2 ks), 1 ks, 1 ks, toista koko kierros.

Ohjetta ei ole nyt tarkistettu virkaten, joten etenkin kavennuskierroksen jälkeen kannattaa katsoa (etenkin jos tekee spiraalina), että kierros alkaa ja loppuu sujuvasti niin, että kuvio pysyy kohdillaan.

Ihana väriläiskä! Kirkkaan pirteää keltaista, ihanaa! (Mikä on tosi hassua, koska ei tarvitse mennä kovin montaa vuotta taaksepäin, kun keltainen oli maailman ainut väri, jota vihasin. Nyt tykkään siitä tosi paljon.)

Purkin maalaus + vinkkejä.

Ostin tässä joku hetkonen sitten uuden kasvin, aloe veran. Siinä tuli kätevästi keraaminen suojaruukku mukana, mutta sitä katseltuani tuumasin: liian tylsä. Tarvitsee väriä tuohon mustaan eikun valkoiseen kulmaan!

Joten siitä se idea lähti. Näin syksyyn sopii pieni peura, ajattelin. (Muotokieli ei tosin ole täysin omani, sain inspiraation vastaavasta purnukasta, mutta pask(krhm, anteeksi)iaispinterest kaataa netin, kun yritän saada linkitettyä inspiraationlähteeni tähän postaukseen. Lisää myöhemmin, jos sivu nyt sen minulle sallisi eikä hankaloittaisi postaamista.)

Samalla "tässä" maalatessa jaan pari maalausvinkkiä - jos vaikka olisivat jollekin uutta tietoa?

Maalasin ruukun ihan askarteluakryylimaaleilla. Käytin Lidlistä ostettuja (oikealla) ja Plus Color -maaleja (vasemmalla), joissa on valmiiksi jo aika söpöt värit niin ei tarvinnut alkaa sekoittamaan sävyjä.

Otan aina maalia pienelle keraamiselle irtolaatalle. Kaakeli on kyllä ollut paras maalaus protip ikinä. Laatan päällä on hyvä sekoittaa ja ohentaa akryylimaalia ja mitä parasta: sen saa aina ihan vain lämpimällä vedellä ja saippualla puhtaaksi. Usein ei tarvitse sitä saippuakaan, jos pesee ennen kuin maalin rannut ehtii ihan kokonaan kuivahtaa.

Eli tämän miniprojektin tarvikkeet: maalattava ruukku, maalarinteippiä, kaakeli, suttusuojapaperia, pensseleitä (ei niin suttusia mitä minulla), akryylimaaleja, vaahtomuovipala tai muu töpötin (ei kuvassa, hups) ja halutessaan voi alle vielä lätkästä keittiön tabletit, jos oikein haluaa lähteä niitä maaliin sotkemaan (tuplahups).

Maalarinteippi se on kyllä kiva kaveri. Kun kunnolla länttää niin saa aika skarpit reunat. Käytän aina maalatessa apuna maalarinteippiä. Suojaa ylimääräisiltä osumilta aika tehokkaasti.

Sitten ensin tehdään aina pohjamaali. Jos pohja on tummempi mitä itse maali niin suotavaa olisi laittaa vaaleampaa maalia alle, muuten ei sävy puske tummasta pohjasta kirkkaana.

Sitten suditaan ristiin ja rastiin ja päällekkäin ohuita kerroksia parikin. Ja todetaan etteihän se näytä kivalta, kun pensselinjäljet näkyy vaikka kuinka sivelisi maalia eestaas. Ei näytä hyvältä, ei. Paitsi kun..

..jos tuputtaa heti perään maalipinnan tasaiseksi! Jäljestä tulee pehmeä, tasainen ja kivan utuinen!

Tämän jälkeen voi odottaa hetken, jotta maali kuivahtaa vähän. Jos heti vetää teipin pois, kun maali on viellä paksua ja kosteaa, se helposti leviää eikä teipillä rajatun alueen reunat pysy skarppina.

Sitten toinen tekniikka tuputukseen: suoraan ja nopeasti limittäin. Ilman pohjamaalia ja runsaalla maalilla, vain pari kertaa osuen samaan kohtaan tulee ns. isompaa tuputusjälkeä. Pinta näyttää täysin eriltä mitä ensin tehty maalausalue.

Itse valitsin ruukun pohjaväriksi vielä kivasta kullansävyistä akryyliä niin se on sekä utuinen ja pehmeä, mutta heijastaa silti kivasti metallinhohtoa.

Sitten, kun tuputuspinnat ovat kuivuneet, voi tehdä loput koristelut ihan pensselillä maalaten ilman tuputuksia.

Ja tässä lopullinen purkki! Se on söpö ja silti hillitty. Värikäs, muttei liian värikäs. Ja leikikäs! Vähän sellainen lastenhuoneen meininki. Mut meillä se sopii hyvin olohuoneeseen.

Sijoituspaikan alla on vielä kivasti keltaiset väripilkut kajareissa. Siihen ruukku sopii väripariksi aika kivasti. Purkin viereinen laatikko liittyy (no sanottakoon, kun kotona vieraat sitä aina ihmettelevät) vinyylisoittimen ja kajareiden yhteensopivuuteen. Hiukan ruma boksi, mutta menkööt. Siinä se tönöttää. Onneksi vieressä on kivempi kasvi ja iloinen ruukku, jota katsella.

DIY: Lahja neulojalle.

Ohops ja hupsistakeikkaa!

Sitähän hurahti viikko ilman blogia - ja se aika on tuntunut paljon pidemmältä! Mutta täällä taas! Väliin puski arjen tylsyyttä eli töitä ja muita velvollisuuksia. Ja ai niin, vuosiakin vanhenin. Ja niin myös teki äiti. Koska synttäripäivänämme (jep, sama päivä!) emme nähneet toisiamme, laitoin lahjakuoren postiin. Se on kässäilijän lahja toiselle kässäilijälle!

Kolmen paketista löytyi puikotin, kahdet hiukan eri kokoiset sukkaplokit ja neljä pientä silmukkamerkkiä. Kunnon teemapaketti sukkien neulojalle (ja koska äitihän tekee meidän perheen sukat ja ihan parhaimmat sukat aina tekeekin!).

Kolmen paketti oli hyvä, se oli helppo postittaa ja ajattelin myös käytännön kannalta: se ei vie paljoa tilaa myös lahjan saajalla. Ja ehkä tulee myös hyvään käyttöön?

Vähän tietoa mitä-mistä-miten:

Sukkaplokit - leikkasin ne muovisista, taipuisista leikkuulaudoista (uusista tietty). Vähän tuli mittavirhe leikkuulautoja ostaessa. Silmä hämäsi kokoa niin ei ihan saanut leikattua täydellistä muotoa, kun leveys loppui laudasta kesken.. Pitikin haluta ripustusreiät samaan kohtaan!

Puikotin (eli joustava "tasku" lyhyille puikoille, toimii myös keskeneräisen työn kanssa; pitää puikot paikallaan) - ompelin leveästä kuminauhasta ja kahdesta nahkapalasta. Vastaavan tein aiemmin itselle, siitä löydät lisää tietoa tästä (sis. ohje).

Silmukkamerkit (kuvassa paperilla vuorattuna valmiina paketointiin) - muffinit muovailin polymeerimassasta (Cernit) ja yhdistin niihin isot, kevyet metallirenkaat. Vastaavia donitsi-silmukkamerkkejä esittelin tässä postauksessa (Haha, postasin donitsit tismalleen 364 päivää sitten! Vuosi vaihtuu, silti samat jutut pysyy!).

Ja tietenkin onnittelukortti! Tein kukkia ja lehtiä ja jotain sinnepäin. Pääsin vihdoin käyttämään korttiin uusia Ecolinen tussejani, joiden mukana tuli tuollainen blendaus-tussi. Kortin metalliset yksityiskohdat tein Papermanian metallitusseilla. Vähän on vielä tuon blendauksen kanssa hakemista (kuvassa ihan ekat testaukset), mutta harjottelulla näillä voi saada aika makeaa jälkeä aikaan. Treeniä siis vain lisää!

Epäonnistunut tanssija.

No niin. Nyt tulee postaus, jonka sisällöstä en ole ylpeä. Koska joskus vaan pitää sanoa, että hei nyt meni metsään. Tätä FAIL-kategoriaa jatkaa nyt patsas nimeltä epäonnistunut tanssija.

Lähtökohtana oli idea tehdä parvekkeelle jonkinlainen pieni patsas kankaasta ja kankaan koviteaineesta (läpinäkyvä Texifix, samaan oletettavasti kävisi myös Paverpol tai Powertex). Mutta sitten lopputulema oli ihan jotain muuta mitä visio ennusti.

(Ks. myös muita epäonnistuneita tekeleitä tästä.)

Homma lähti hyvin käyntiin. Oli tarvikkeet, oli idea ja oli inspiraatio.

Vääntelin rautalangasta patsaan rungon. Tässä vaiheessa patsaan piti vielä olla jonkinlainen pelkistetty ukkeli. Mutta sitten jostain kumman syystä...

...siitä alkoikin muodostumaan tanssija! Päätin vääntää toisen jalan ylös ja laittaa tukirakenteeksi vanhan, rikkinäisen skumppakerttiksen. Alumiinifoliolla tein tanssijalle rehevämpää muotoa ja...

..pistin homman pakettiin maalarinteipin avulla. Sitten aloin vuoraamaan hahmoa kangaspaloilla ja olin niin putkikatseisessa toiminnassa etten miettinyt minkälaisella kankaalla lähdin liikenteeseen. Nimittäin pinkillä. Aargh. Miksi ihmeessä otin pinkkiä kangasta? Eihän se sovi kodissa yhtään mihinkään.

Kun tekstiilinkovettaja oli kuivunut, näin ongelman. Ei kerkkele sentään, pinkkiä! Otin spraymaaalitölkin käteen ja aloin suihkimaan, minähän yritän muuttaa sen valkoiseksi!

Aika monta kerrosta se otti, että alkoi pinkki haalenemaan - ja sitten taas näin sen: Ei kerkkele, se ei ole tanssija, se on päästään ihan muumio. Muumiotanssija. Tässä vaiheessa muistin, ai niin. Eihän siitä pitänyt edes tulla tanssija. Miksi ihmeessä aloin tekemään tanssijaa? Ja vielä pinkkinä.

Joten hellurei ja roskiin meni. (Ja älkää nyt sanoko, et no oishan siitä - - ) Tämä oli nyt näitä, kun visio ja lopputulos eivät kulje yhtä matkaa niin lopuksi voi vain sanoa epäonnistuneensa ideaansa.

Mut hiphei mitäs muuta kankaankovitintökötillä voisi tehdä?

DIY: Miehelle vedenkestävä ranneke.

Mies katseli kaupassa miesten asustehyllyn rannekkeita ja rannekoruja. Oli jo valikoimassa mitä ostaisi, mutta parahdin siihen, että ei nyt herranjestas, kyllähän minä sulle rannekkeen teen!

Kotona kyselin minkälaista tekisin. Ohutta vai leveää? Yksittäistä vai monenlaista? Simppeliä ja kapeaa, jotain neutraalia ja mustaa - siinä oli miehen toiveet.

Ja sellaista sitten tein. Yksinkertaista, mutta kahteen kierrokseen. Materiaaliksi meinasin nahkasuikaleita, mutta käytinkin muurarinlankaa, koska se sietää kosteutta nahkaa paremmin. Luulisi myös, että muurarinlanka kestäisi ylipäätään käyttöä paremmin, ei venyisi eikä hiertäisi ranteessa hikoillessakaan.

Lukoksi valitsin tämän muoviklipsin. Se taisi olla alkujaan avainnauhassa? Huomasin, että tuo lenkkipää ei ollutkaan kiinteä/liimattu, vaan se oli vain solmulla klipsin sisällä kiinni. Lenkin reikä nyt oli auttamattomasti liian pieni, mutta sitä sai suuremmaksi puukon päällä kovertamalla. Aika varovainen sai olla, mutta hyvin onnistui!

Ja sitten viiden vaiheen ja vain viiden tarvikkeen tutoriaaliin!

Tee-se-itse: Miehelle makrameeranneke

Tarvikkeet: Muurarinlankaa, sakset, muoviklipsi tai muu vastaava lukko, neula, sytkäri.

Vaihe 1: Tasosolmut

Leikkaa kaksi muurarinlankaa ja pujota ne alkusolmulla (lark's head knot, kutsutaan makrameessa myös leivonpääksi) klipsin toisen pään suoralle tasolle (vrt. edellinen kuva). Tasolla on siis neljä lankaa. Tee laitimmaisilla langoilla peräkkäisiä tasosolmuja (square knots).

Peräkkäisistä tasosolmuista tulee ketjumainen ja litteä punos. Tee solmut tasaisesti ja tiukasti. Lopuksi vedä solmut "auki" koko pituuteensa - ne siis ikään kuin liukuvat keskimmäisten lankojen ympärillä.

Vaihe 2: Lisää lukko 

Kun punoksella alkaa olla tarpeeksi pituutta, puske solmuja vähän kasaan ja pujota keskimmäiset langat neulalla klipsin toisen pään sisään. Tee tiukat solmut klipsin sisään. Leikkaa ja päättele (ks. vinkki alempaa) solmitut langat. Varmista, että rannekkeen pituus on sopiva kädessä.

Vedä taas tasosolmut koko pituuteensa ja tee tarvittaessa lisää solmuja. Tee lopuksi tiukka umpisolmu. Päättele toinen lanka klipsin sisään (tämä lukittaa tasosolmut paikoilleen ja ne eivät enää liiku), kun toinen lanka jää vielä käyttöön.

Vaihe 3: Lisää lanka 

Lisää uusi lanka. Pujota klipsin sisään ja tee solmu. Kiristä paikoilleen klipsin sisään. Nyt käytössä on jälleen kaksi lankaa.

Vinkki! Jos tuntuu, että muurarinlanka ei pidä solmua, kun langanpää on leikattu ihan solmun viereen, polta langanpää kevyesti sytkärillä. Muurarinlankahan on polyesteriä, joten se sulaa vähästäkin tulesta (varo siis sulattamasta liikaa, ihan pieni liekin läheisyys riittää). Kun leikattu pää sulaa solmuun kiinni, se ei aukea käytössä.

Vaihe 4: Silmusolmut

Tee kahdella langalla vuoronperään esimerkiksi silmusolmuja. Eli toistensa ympärille yksinkertaisia lenkkejä. Vedä ja kiristä, toista toisella langalla toiseen suuntaan. Näistä muodostuu kiva ja kapea kierrepunos.

Vaihe 5: Päättely

Tee silmusolmuja niin pitkälle, että punokset ovat yhtä pitkiä. Päättele langat klipsin toiseen päähän. Pujota neulalla langanpäät ja sulata reunaan kiinni. Katso, että langanpäät pitävät ja sulamisreunoista ei tule teräviä, tai että langat sulaisivat liikaa. Voit testata päättelyä ihan ronskisti vetämällä ja kiskomalla. Jos pitää kutinsa, pysyvät ne yleensä myös käytössä paikallaan. Sitten tulikin valmista!

Tuo klipsi oli kyllä hyvä valinta. Se on helppo käyttää ja vaikka korulenkkejä on kaksi, ne pysyvät yhdellä lukolla kasassa. Plus mielestäni tuo muoviklipsi on paljon miehisempi ja sporttisempi kuin jos tilalla olisi joku metallinen korulukko.

Tästä tuli kyllä kiva. Mies on pitänyt tätä nyt päivittäin. Oli kiva tehdä välillä jotain miehelle käyttöön!

// Olethan tutustunut Mollie Makes - Tekemisen iloa (Kirjo & virkkaa osa 1) -lehteen? Ks. esittely ja lehden arvonta - kisa-aikaa vielä jäljellä tämä viikonloppu. Osallistu ja voita uusi käsityölehti itsellesi!

Mollie Makes - Tekemisen iloa! (+ ARVONTA).

Tunnetko Mollie Makes -käsityölehden? Se on kansainvälinen brändi ja sitä on saanut englanninkielisenä Suomenkin lehtipisteistä. Mutta nyt Mollie Makes on vihdoin rantaunut meille myös suomeksi!
Ekassa numerossa sisältö keskittyy kirjomiseen ja virkkaamiseen. Jatkossa tekniikat laajenevat ja oaa 2 eli joulunumero ilmestyy lokakuussa, se sisältää myös neulomista, ompelua ja askartelua, ihanaa!

Esittelen nyt uutukaista hieman:

Tämä on kyllä ihana väripläjäys. Söpöilyä, pehmeyttä, värejä - kaikkea mitä tulevaan syksyyn tarvitsee. Käyttökelpoisia ideoita ja kunnolla avattuja tekniikoita (mukana myös erillinen pisto-opas ja virkkauksen perusteet). Kunnon tekemisen iloa kerta kaikkiaan!

Jos pitäisi valita kaksi lempparia lehdestä, virkkauksen puolelta sanoisin nämä jättiläishedelmät! Tekisin nämä, jos vain kotona olisi näille tilaa.

Kiva, että lehdessä on virkkausta monen paksuisille langoille; kirjontalangasta puuvillalankaan ja villalangasta sormin virkattavaan jättilankaan. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin.

Kirjonnan puolelta valitsisin tämän bambi-taulun. Se on niiiiiiiiiin söpö! Tuohon löytyy myös kaavat ja kaikki, aloittelijakin onnistuu tekemään just prikulleen samanlaisen bambitaulun tahtoessaan.

Yhden idean lehdestä jo toteutin! Lähdin liikkeelle siitä pienikokoisimmasta työstä ja virkkasin tämän geometrisen optista harhaa muistuttavan kolmio-kaulakorun. Omani tosin ripustin kaulakoruun vain yhdestä lenkistä, näyttää jo noin pienellä muutoksella ihan erilaiselta korulta.

Väreiksi valitsin mustaa, sinistä ja valkoista. Ohjeen kaulakoru oli kirjontalangasta, itse käytin tosi ohutta puuvillalankaa. Musta olikin hitusen paksumpaa lankaa - tai sitten se on ihan oma optinen harhansa..

Tällaisia käppyröitä virkattiin ja välillä mietin, että tuleekohan tästä yhtään mitään, mutta..

.. kyllä ne yhdistäessä tosiaan ohjeen mukaan tasottuivat! Lopuksi sivelin vähän vedellä ohennettua liimaa korun nurjalle puolelle ja annoin kuivua yön yli. Ei lerputa, eikä ole kova koppura, vaan oikein hyvä ja jämäkkä koru. Pysyy kuosissaan vaikka yhdestä kulmasta vain ripustinkin kaulaketjuun roikkuvaksi.

Onnistumisen (ja tekemisen) ilosta inspiroiduin niin, että järjestelin kirjontalangat järjestykseen. Nyt on kaikki värit ja omilla pahviläpysköillään! Ei enää sekaista lootaa, jonka näkemisestäkin meni järki (ks. kuva siitä tästä postauksesta). Ehkä seuraavaksi otan jonkun kirjontatyön alulle!

Olisitko sinä kiinnostunut Mollie Makes -lehdestä?

ARVONTA 7.-12.8.18

Osallistu arvontaan ja jätä tähän postaukseen kommenttia su 12.8. klo 24.00. mennessä.
Arvon kolme voittajaa ja kullekin voittajalle on palkintona (1 kpl) 

Mollie Makes - Tekemisen iloa -lehti kotiin postitettuna.

Anonyymit, keksittehän tunnistettavan nimimerkin itsellenne. 

Voitte jättää myös sähköpostin yhteydenoton nopeuttamiseksi.
Arvonnan suoritan maanantaina 13.8.18.

Onnea arvontaan!

Tykkää ja seuraa Mollie Makes -lehteä myös Instagramissa @molliemakessuomi

*Lehdet saatu työpaikalta eli kustantajalta eli Kolmiokirjalta, kolmiokirja.fi

EDIT 13.8.18 // Voittajat on arvottu!
Paljon onnea Jannna, Hippo hiiri ja Riiti! 
Voittajille on lähetetty sähköpostia.

Saumuroitu tpaita.

Huomenna koittaa jälleen arki. Kesälomat vietetty ja lomasta on nautittu. Hyvin olisi voinut vielä lomailla yhden viikon.. Mutta superhelteetkin ovat nyt selätetty, on aika palata töihin.

Arjen rutiineihin palaamista helpottamaan ompelin uuden tpaidan. Simppelin, yksinkertaisen yläosan housujen kanssa pidettäväksi. Tykästyin kesällä kukka- ja lintukuoseihin, joten kesän fiilikset saavat jatkua kuosien myötä pukeutumisessa, vaikka arjessa lähestytään jo syksyä.

Ostin tämän kuositrikoopalan kesän alkupuolella. Siinä on ihania kolibreja ja kukkaisia oksia, jotka tuovat mieleen eri vuodenaikoja. Vähän jopa yllätyin kuinka ihastuin tähän pikkulintuihin ja violettiin pohjaan  - hyvin poikkeava valinta!

Hillosin silti kangasta näköjään läpi helleviikkojen ja nyt viimeisenä päivänä ennen töihin paluuta päätin, että kyllä se on nyt ommeltava tai muuten tuo kangas on käyttämättä vielä ensi kesänäkin. 

Leikkasin vain kaksi kappaletta toisen tpaidan avulla ja ylijäämäpaloista kaitaleet pääntiehen, hihoihin ja helmaan. Pari pikkutilkkua ja leikkuusilppua jäi jäljelle, joten pala tuli kyllä kauttaaltaan aika hyvin käytetyksi koko kalliin metrihinnansa edestä.

Laiskuuden huippuna ompelin koko tpaidan vain ja ainoastaan saumurilla. Helmaan ehkä pitää lisätä tikkaus päälle, jos kaitale alkaa rullautumaan.. Housujen alle survaistuna helma onneksi ei näy, joten alkuun pelkkä saumurointi riittää.

Olen ehkä hiukan yllättänyt kuinka hyvin pääntien kaitaleen saumurointi onnistui! Vähän jännitti mitta ja oikeassa suhteessa pingottaminen - niin usein on venynyt liikaa ja pääntie kirraa tai sitten pääntie jää löysäksi alkaa pian lörpöttämään. Nyt siitä tuli tosi hyvä, suorastaan viis kautta viis. Toivotaan, että töihin palaminen loman jälkeen onnistuu yhtä hyvin! Ainakin pikkulintuset helpottavat sitä vähän.