Kesäarvonta: sisustusta seinille!

Mulla alkoi vihdoin kesäloma ja mikäs sen kivempi tapa juhlistaa sitä kuin pistää arvonta pystyyn?

Kesäarvonta - Madam B.C. yhteistyössä raamiin.fi kanssa. Ks. osallistumisohjeet postauksen lopusta.

Raamiin.fi on verkkokauppa, joka myy sisustusta seinille. Toisin sanoen Suomessa suunniteltuja ja Suomessa myös painettuja julisteita, kortteja ja sisustustarroja. Tyyli on yksinkertainen ja graafinen, mutta silti leikkisä. Voin myös omasta kokemuksesta kehua, että julistelaatu on todella hyvä. Usein julistetta ajatellessa ainakin minä saan mielikuvan ohuesta lärpäkkeestä, joka rypistyy henkäyksestä, mutta nämä ovat kaukana sellaisesta. Kunnon materiaalit, jotka kestävät aikaa ja useammastikin kehyksen vaihtoa toiseen!

Sain arvonnan myötä valikoida raamiin.fi -verkkokaupasta lempparijulisteeni. Valinta kävi vaikeaksi, niin moni oli tosi kiva! Mietin valintaa pitkään ja suosikiksi karsiutui 30x40cm Home-juliste, jossa lukee "Wherever we are together that is home".

Yllätyksekseni mukana tulivat myös kaksi muuta julistetta! Nyt on mitä vaihdella seinille. Ripustin nämä yllärit seinälle nipsuhengareilla väliaikaiseen näyttelyyn.

Ja arvatkaas mitä? Nyt jokaisella teistä on myös mahdollisuus voittaa raamiin.fi -verkkokaupasta kaksi julistetta!

Kesäarvonta 29.6. - 6.7.2015 yhteistyössä Raamiin.fi -verkkokaupan kanssa. Osallistumisohjeet:

- Osallistu arvontaan kommentoimalla tätä postausta. Kerro mikä raamiin.fi -verkkokaupan juliste on sinun suosikkisi!
- Sisällytä kommenttiisi sähköpostiosoitteesi.  Anonyymit keksii itselleen nimimerkin.
- Kaikki, jotka jättävät kommentinsa maanantaihin 6. heinäkuuta klo 12.00 mennessä, ovat arvonnassa mukana.
- Palkinto: yhdelle voittajalle kaksi vapaavalintaista koon 30x40 cm julistetta raamiin.fi -verkkokaupasta.

Arpaonnea!

Nyt, kun katson tätä kuvaa huomaan, että taidan olla kova tyttö teippaamaan. Julisteen taulun tausta, teipattu. Mandala-taulu, teipattu. Säilytysloota, teipattu. Pleksiloota (ks. tutoriaali), teipattu. Ja apua, myös koko lipasto on teipattu sisustuskontaktilla. On ne teipit vaan niin kivoja!

Raamiin.fi -verkkokauppa / Facebook / Instagram - saa tykätä ja seurata.

DIY: Pujotetut rannekkeet.

Muistelin vasta kuinka yläasteella pidettiin erilaisia punottuja rannekkeita isoina rimpsuina ranteessa. Parhaimmillaan pahimmillaan rannekkeet täyttivät puolet koko käsivarren mitasta. Mm. jokaiselle ystävälle oli oma ystävyysrannekkeensa. Sellaista oli se 2000-luvun alun aika ainakin meillä.

Tämä laattamainen ranneketyyppi oli melko yleinen(?) mitä tehtiin. Hataran muistikuvan mukaan olisin pujottelun oppinut joko yläasteen kässätunnilla. Ehkä. Useimmiten nämä olivat kaksivärisenä ja niin, että "laatassa" luki jokin viesti, esimerkiksi nimi, päivä tai motto. Usein jokin mitä voisi kliseeksikin sanoa.

Ja nyt vuosien, vuosien jälkeen yritin palauttaa mieleen vaihe vaiheelta miten viestilaattoja tehtiin:

Tarvikkeet: muovia tai esim. teipillä päällystettyä taipusaa ja vahvaa pahvia, teippiä, sakset, paksu neula, puuvillalankoja
(+ liimaa, pala huopaa tai nahkaa). Tarvittaessa ruutupaperia (pieniruutuinen on parempi) ja kynä.

Aloita näin: leikkaa muovista pitkulainen kappale. Pyöristä kappaleen kulmat, jotteivat ne pistä ihoa.

Tee näin: teippaa pohjalangan pää muoviin. Kierrä lankaa ensin pituussuunnassa ja sitten leveyssuunnassa. Kieritä vierekkäin ja napakasti, mutta ei liian tiukasti. Tee laitaan mahdollisimman huomaamaton solmu ja pujota pää taakse piiloon. Voit myös varmistaa päät tipalla liimaa. Hahmottele tahtomasi kuvio tarvittaessa paperille. Voit laskea montako pystylankaa leveydellä on ja käyttää 1-2 lankaa vastaamaan yhtä ruutua paperille. Pujottele hahmotelma lankoihin yksi rivi kerrallaan. Voit pujotella yhtä pitkää lankaa tai erillisiä, yhtä pitkiä lankoja, joiden päät letität yhteen solmimisnauhoiksi.

Viimeistele näin: joko letitä ylikulkevat päät tai pujota ne taakse piiloon. Jos tuntuu, että pujottelut (etenkin pitkien kappaleiden päistä) eivät pysyisi paikoillaan käytössä, sulje reunat tipalla liimaa. Taakse voi myös liimata suikaleen huopaa tai nahkaa pitämään pystylangat hyvin paikoillaan.

Testauksien jälkeen tämä ketjuun yhdistetty pitkä kuvioranneke jää kyllä käyttöön. Kiva "tyylin päivitys", ois kyllä varmasti kelvannut myös teini-minälleni ketjuinen ranneke lettien sijaan.

Tekivätkö jotkut muutkin aikalaisteinit vastaavia rannekkeita vai me vain?

Palatyyny.

Joskus iskee tilkkuhimo. En ole vielä vakuuttunut, että edelleenkään tykkäisin erityisemmin tilkkutöistä, mutta silti ajoittain iskee pakonomainen tarve kokeilla tilkkuilua. Ihan vaan vähän, jotain sopivan yksinkertaista. Kuin tekstiksi, että kuinka hyvin alkaisi neliöiden kulmat osumaan kohdilleen (eihän ne aina voi mennä vinoon, eihän?).

Joten keväällä aiemmin ompelin hyvinkin erilaisista jämäpaloista keittiön tuolille peffa-alustan. Hienommin sanottuna istuintyynyn. Tyynyn, joka oli mukana myös Kotiblogit -lehtijutussani.

Yhdistelin kaikkia kivoja suosikkejani yhteen. Vähän kukkaa, vähän jotain mustavalkoista, hitusen turkoosia,  pikkuisen pitsiä.. Ja yllättävän hyvin ne yhteen rupesivat mätsäämään. Alustan alapuoli on kokonaan yksivärinen ja välissä on paksu levy vanua.

Koko on just keittiöntuolille sopiva. Nyt pitäisi vielä kerätä vastaavat tilkut, jotta saisi toisen samantyylisen alustan!

Tarjottimet: Habitat.

Aasinsilta edellisen kuvan pöydällä oleviin tarjottimiin. Ne ovat ihanat. Kivan kesäiset, kevyet ja monikäyttöiset.

Ja mitä edelliseen postaukseen tulee, koira voi jo paremmin. Ensimmäinen yö oli kauhea, mutta sen jälkeen toipuminen on edistynyt. Vielä ei ole yhtä virkeänä jalkeilla kuin tässä kuvassa, mutta voimat palautuvat varmasti päivä päivältä. Odotan jo kovasti sitä, kun Cora on toipunut ja yhtä pirteä oma itsensä. Kiitos kaikille tsemppikommenttia laittaneille!

Koirani Cora.

Koirani Cora. Anturikorva, sikarihäntä, nappisilmä. Aina valmis kaikkeen. Etenkin kameralle poseeraamiseen.

Tuo möykky peiton alla vasemmalla on Cora. Kamera sanoi klik ja samantien sämähti koira peiton päälle kuin sanoen: tässä olen, kuvaa minua!  Innolla Cora poseerasi myös kirjaani varten. Sekä Kotiblogit-lehtijuttuun.

Ja koska Cora on suuri osa minua ja myös osa tätä blogia, kerron ettei pieni voi oikein hyvin. Surkean kevään jälkeen koettelemukset jatkuvat. Iltapäivällä Cora menee leikkaukseen. Kauhulla odotan edessä olevia piinallisia tunteja.
Ei tiedä mitä tapahtuu. Pelottaa ja itkettää, mutta ei voi kuin toivoa, että kaikki menee hyvin.

//UPDATE 25.7.: Piinallisen odotuksen jälkeen Cora pääsi illaksi kotiin. Leikkaus meni hyvin (eli kasvain saatiin poistettua), joten nyt on edessä kivuliaasta operaatiosta toipuminen. Kiitos kaikille tsempanneille <3>

Kotiblogit.

Kotiblogit! Tämä jännän konseptin lehti aiheista sisustus, puutarha, ruoka, matka ja DIY - täysin bloggaajien näkökulmasta.
Ja nyt voitte varmaan viimeiseksi sanotusta kategoriasta arvata jo mistä on kyse?

Kyllä, olen lehdessä mukana! Mietin pitkään onko tämä minun juttuni, mutta sitten viime metreillä tulin tulokseen, että mikäpä ettei? Oli mielenkiintoista nähdä millainen paketti lähettämistäni kuvavaihtoehdoista ja teksteistä muodostuu. Ja aika kivalta näyttää! Kivalta näyttää myös kanteen selkeästi kirjani nimestä inspiroitunut heitto (Kierrätin ja itte tein).

Osiossani (kolme aukeamaa!) on pilkahduksia kodistamme ja muutamia helppoja kesäpuuhaksi soveltuvia ohjeitakin - kuten päivitetty ohje oman avokadopuun kasvattamiseen siemenestä.

Tämä maxikimono/-liivi/-aamutakki on ihan lempparini. Sekin näkyy myös lehtijutussa, mutta itse ohje löytyy vain Itte tein ja kierrätin -kirjastani. (Ja pakko mainita: se on tehty ihanasti laskeutuvasta sivuverhosta!).

Monenlaista pikku do-it-yourself-juttua löytyy! Ks. lisää juttua näistä postauksista: Paperista kestokukka - Ovipuhelimen puhekupla - Etiketit kenkälaatikoissa - Liitutaulu/tarjotin - I will survive -kukkaruukku

Myös kahdesta jälkiruokakulhosta ja saranasta tehty lasirasiani pääsi lehteen mukaan! Taustalla tekemäni taulut. Ja Pariisin matkamuisto, joka toimii sormustelineenä.

Eikä siinä vielä kaikki. DIY-osion alkuun pääsi kaksi kuvaa varsinaisen lehtijutun päälle.

Kultainen heppa on koriste, jota moni ei tajua. Toisille sanon, ettei siinä mitään tajuttavaa olekaan. Se on vain hauska. Toisille sanon, että se muistuttaa ajoista, jolloin olin 24/7 hevostallilla. Teille sanon, että sain hepan yhtenä Siivouspäivänä viereisen pöydän papalta. Se kysy vitsillä "Otatko?" ja minä otin. Vaikka hevosella oli jalat poikki. Ei haittaa, minä pikaliimaan. Ja spraymaalaan. Ja pistän sen käytävälle valvomaan järjestystä. Ja kuvaan sen lehteen. Ja tuuttaan jutun blogiin.

Loppukaneettina sanottakoon, että menkääs nyt siis lehtihyllyillle. Varmasti kivaa kesälukemista!

PS: äiti ja "anoppi", älkää juosko kauppaan, minulla on teille jo omat kappaleet lehdistä!

DIY: trikoomekon muodonmuutos.

Whoa, kolmas ompelupostaus putkeen! Tällä erää muutoksen alla toinen kesämekkonen (joka on myös edellisen postauksen tavoin viime vuoden vaatteiden vaihtopäiviltä), jossa ei ensalkuunsa pitänyt olla muuta vikaa kuin pari poistettavaa tahraa.. Laitoin pesun jälkeen mekon kesävaatteiden sekaan odottelemaan lämpimämpiä kelejä ja nyt..

..viikonloppuna mekkoa sovittaessa, en siitä enää tykännytkään. Hintsan verran liian väljä. Sisälle vuoreen kerätty pussihelma oli kovin raskas. Vyö turha. Pääntiessä vilkkumisen vaara. Olkaimet eivät pysy olkapäillä liikkuessa. Toisin sanoen, ei siinä jäljelle jäänyt muuta kuin kiva väri. Ei jaksa pienentää ja kursia sieltä täältä. Teen mieluummin muodonmuutoksen!

Hetken pähkäiltyäni tässä on mekon muodonmuutos. Siitä tuli niskalenkkimekko! Ja mikä muutos helmaan!

Takaa mekko on sopivan avoin, mutta ei niin avoin että rintsien taka-osa vilkkuisi.

Huomaatteko mitä muutoksia tein mekolle? Ensin poistin pussihelman, josta sain helmaan leveyttä, keveyttä ja pituutta. Poistin vyölenkit ja toisen olkaimen, jonka tilalle lisäsin selkään leveää kuminauhaa (ilman kangas olisi roikkunut). Toisin sanoen, tuo niskalenkki on yhtä kuin edellinen olkain. Se missä oli ennen toinen kainalo, onkin nyt pääntie!

Toimiva temppu, jota voi soveltaa muissakin mekoissa, joiden olkain on tarpeeksi venyvä. Tällainen muodonmuutos on kyllä juuri minua parhaimmillaan. Ensin tuntuu pöhköltä idealta ("hei määpäs työnnän pääni tästä olkaimesta ja katson miltä se näyttäis..!"), joka osoittautuukin juuri oikeaksi ratkaisuksi. Samankaltaisia pöhkönmahtavia ideoita vaatteiden muodonmuutoksiin löytyy myös Itte tein ja kierrätin -kirjastani, tsekkaa sieltä lisää!

Laihdutusleikkaus mekolle.

Nappasin tämän mekon, kun kävin vaatteiden vaihtopäivillä. Mekko näytti hyvälaatuiselta (selkeästi vanha, mutta pinta on silti edelleen hyvä ja nypytön) ja ajattelin, että mekko menisi sellaisenaan, kunhan helmaa lyhentäisi. Mutta niinhän sitä luulin.

Sillä, kun mekon vetää hengarista päälle, sitähän ihan järkyttyy. Mikä on tuo lörttömaha? Kyllähän sitä on ruoka viime aikoina maistunut, mutta että ihan vanne kertynyt vyötärölle? Ei, kyllä nyt täytyy olla mekossa jotain vikaa itse mekossa.

En ymmärrä miksi tuohon kohtaan on tehty tuollaiset laskokset. Ei kait se odottavan vaatekaan ole. Ei tarvitse kuin vähän hengittää niin kangas on jo kasaantunut mahan eteen pussiksi. Onkohan mekko venynyt entisellä omistajalla vai onko tuo pussi ollut mekossa aina? Jos on niin miksi..eihän nuo voi laskosten sijainnit ja leveydet voi imarrella kenenkään vartaloa?

Ratkaisuna oli ottaa keskivartalolta laskokset pois ja kääntää etupuoli takapuoleksi ja tehdä sinne ylimääräinen sisäänottosauma (etukappale takakappaletta oli laskosten poiston jälkeen tietenkin paljonpaljon leveämpi). Lopuksi lyhensin myös helmasta niin sain samalla pois sivuilla olleet helmahalkiot.

Loppuun: ennen ja jälkeen. Tuossa näkyy hyvin kuinka helma oli myös venynyt vinoon. Fiksasin myös kasaantuvat olkapäät. Ja irvistävän sauman pääntiestä. Nyt korjausten jälkeen mekko tuntuu omalta ja omankokoiselta. Jes, hyvä arkivaate!

DIY: Helppo kimono.

Kesä kuumimmillaan. Paitsiettei. En ole vielä kertaakaan pyöräillyt ilman takkia. Silläkin uhalla, että luontoäiti kiusaa meitä jättämällä kesän väliin, ompelin tälle vuodelle ensimmäisen kesävaatteen. Ihan varalta. Sitä hellettä odotellessa.

Se on helppo ja yksinkertainen kimono. Yksi kappale, kaksi sivusaumaa ja reunojen sekä hihojen huolittelu.

Käyttämäni kangas on kyllä aika erikoinen. Hauskalla tavalla. Näyttää siltä kuin kimonon etu- ja takakappaleet olisivat eri kankaista, mutta ihan samaa jatkumoa ovat. Kuosi on vain vaihtuu erilaiseksi.

Bongasin kankaan alkuvuonna Eurokankaan kympin kassiin ja pitkän odotuksen jälkeen ei meinannut kangas suoristua kuumimmallakaan silityksellä. Pitänee varmaan kunnolla kastella ja kokeilla vielä kerran. Tai ehkä olen vain niin hippi ettei se hippi välittäisi, jos liehukkeessa olisi vähän ryppyjä ja taitteita siellä täällä.

Että nyt vaan sitä lämpöä kiitos! Ihan vaikka vähän jookosta?

Tekeekö mieli omaa kimonotakkia? Ks. erilaisia tutoriaaleja esimerkiksi täältä: andreasnotebook.com.

Avainjuttu.

Kukapa muistaa, kun viime vuonna clutchin kutistin pienemmäksi kukkaroksi ja tein ylijäämäpaloista mm. avaimenperän?

Ei ole perä entisensä, voin kertoa. Käytetty on, kun hajoamispistettä hivotaan. On aika tehdä uusi killutin.

Ja ehkäpä ensimmäistä kertaa elämässäni päädyin niinkin yksinkertaiseen ratkaisuun, kun kolmen helmen pujottamiseen vahvaan nyöriin. Nolottaa myöntää, mutta valikoin helmiä ihan kohtuuttoman kauan. Joskus sitä ei vain osaa päättää!

Keltainen helmi on samasta korusta alunperin, mistä tein kuvassakin näkyvän rannekorun ja isomman helmikaulakorun (ks. postaus). Tuo oranssi rannekorukin on itsetehty. Vähän pirskahtelevaa räväkkyyttä tähän sateiseen kesään!