The Gorgeous Blogger

 Tikbumsan Sani antoi tunnustuksen, kiitos!

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu 

kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, 

jotka mielestään sen ansaitsevat."

1.Milloin aloitit blogisi ?

Ensimmäisen postauksen tein tammikuussa 2010 - se löytyy täältä. Kyllä on aika vierähtänyt ja bloggaustyylikin

ehkä hitusen matkan varrella muuttunut.

2. Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee ?

Kaikkea mitä Do It Yourself-elämäntapa voi olla eli kaikkea itsetehtyä ja usein myös kierrätettyä. Eniten esittelen erilaisia tuunattuja (en sopeudu ikinä tuohon sanaan, yäk!) vaatteita, koruja, asusteita, kenkien kustoimointia ja pikkusisustusta. Siinä samalla Cora vilahtaa kuvassa jos toisessakin.

3. Mikä seikka tekee blogistasi erityisen muihin verrattuna?

Tahdon uskoa, että opettamisen intoni. Teen mielellään tutoriaaleja ja ohjeita,

jotta kaikki uskaltautuisivat kokeilemaan uusia juttuja omilla käsillään kulutusostamisen sijaan.

Ja tietenkin aina niin valloittava Cora - eihän ole yhtä suloista nelijalkaista päällä maan, puspus.

4. Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Se taisi olla extempore-ajatus, joka iski tajuntaan niin, etten pystynyt miettimään edes muuta.

Pohdin ja etsin blogin nimeä piinallisen pitkään ennen kuin se oma vihdoin löytyi.
Se oli kuin salama kirkkaalta taivaalta, nyt se löytyi, se on just se mun oma nimi!

5. Mitä haluaisit muuttaa blogissasi? 

Tekisi mieli sanoa, että mitään en muuttaisi, mutta koska aina pitää pyrkiä kehittymään ylöspäin, 
uskon, että voisin tehdä paljonkin muutoksia tehdäkseni Madam B.C:stä paremman.

Cora nykyisessä lempipaikassaan sohvan nojan päällä paistattelemassa iltapäivän aurinkoa.

Olen pahapahatyttö, enkä laita tunnustusta eteenpäin. Olen hyvin kiitollinen ja iloinen jokaisesta saamastani tunnustuksesta ja jokainen lukemani suokkariblogi ansaitsisi myös saada tunnustuksen, mutta silti uhmaan kaikkia blogilakeja ja jätän kiertopläjäysten eteenpäin laittamisen muille. Karma voi iskeä, mutta antaa sitten kosahtaa.

Tehtävä: etsi koira.

Jotain juhlauutta sittenkin.

Lauantaina oli jälleen hienot juhlat. Ja uskokaa, tällä erää uutta oli vain tämä sininen kynsilakka. Se oli pakko saada-heräteostos. Vaihtoehtona olisi voinut olla myös uudet korkokengät. Tai mitä pahempaa: uusi iltamekko.

Kompensoin uutuuden viehätyksen puutetta sillä, että laitoin kynsiini mukamas kynsitarroja. Tuhlausta oli suoraan sanottuna, eivät nuo mihkään hämärässä näkyneet. Ei sitten tullut mieleen, että tummaan kynsilakkaan ei vaikuta laittaa..?

Sitten alkoi riepomaan. Tuli tunne, että on ihan pakkopakkopakkopakko saada jotain uutta ja kivaa, jotta juhlafiilis syttyy. Tein sitten uuden juhlasormuksen. Se on iso ja synkän juhlava. Kynsilakka ei sitten jäänytkään ainoaksi uudeksi jutuksi - olisihan se pitänyt arvata, vai mitä?

Tein sormuksen vetoketjun puolikkaasta, jonka kuumaliimasin kankaalle ja jonka puolestaan pikaliimasin sormuspohjaan. Keskustan somistin pikkuruisilla muovihelmillä.

Eikä se jäänyt siihen. Tein myös uuden juhlariipuksen: lasihelmiä ovaalin muotoisessa sommitelmassa.

Kauan tuota höskää räpelsin. Kerran jo luovutinkin. Totesin, ettei helmet ole suurin vahvuuteni..vielä.

Uuden sormuksen ja kaulakorun lisäksi pidin myös omaksi yllätyksekseni jotain vanhaakin: itsetehtyä satiiniruusuketta (tutoriaali täällä) ja kaupan riipuskorvakoruja.

Kampaus oli tuhannen pinnin keko. Möykky oli pitkien hiuksieni takia melko painava, mutta se ei menoa haitannut. Lisäpainoa tuovat sadat pinnit pitivät luottamuksen, eikä keko hajonnut, vaikka jäin illan aikana hiuksistani naulakkoon kiinni! Hiukset ovat kyllä takertuneet takkiin, huppuun, sohvan väliin, toisen ihmisen reppuun, auton turvavyöhön...mutta naulakko oli jo jotain ihan uutta!

Pientä juhlahymyä.

Tässä kun pläräsin kymmeniä omia otoksia itsestäni, huomasin kuinka olen tainnut kehittyä ihmisenä. Ennen en olisi ikinä, en ikinä ottanut moista profiilikuvaa. Inhosin nuorempana nenääni yli kaiken, mutta olen tainnut kasvaa sinuksi nenäni kanssa. Mihinkäs sitä muuttamaan, se on sellainen kuin on ja voisi se olla pahempikin kumpurahaistin. Mieluummin olen, muiden suoria sanoja lainaten, hyppyrinokka.

Hyppyrinokka nostaa nenänsä ylpeänä vielä ylemmäs, hoplaa!

Yellow, my new fellow.

Olen viime aikoina tehnyt uusia värivalintoja. Olen valinnut väriläiskiksi ennen niin kesto-vihavärini, keltaisen. Mitä ihmettä tapahtui? Taisin lyöpä pääni ja samassa rytäkässä rakastua entiseen inhokkiini.

Ensimmäisiä keltaisia uusia läiskiä oli tämä kaulakoru.

Se on keltainen postilaatikko, hyvin-hyvin-hyvin vanha lego! Tein siihen reiän polttamalla (kuuma neula kannen läpi) ja muunsin sen riipukseksi.

Se on suloinen, sen saa vielä aukikin! Postilaatikko toimii oivana hermoleluna niinä hetkinä kun on tylsää, eikä käsille ole mitään tekemistä - eikun postilaatikon rämpytystä auki-kiinni-auki-kiinni-auki...

Vielä kun saisi myös minipostia postilaatikkoon.

Olen myös löytänyt uudelleen vanhan sitruuna-sormuksen. Enää se ei ole happamien päivien irvistys, vaan iloisten, kepeiden ja värikkäiden päivien sormus.

Huomasin omistavani keltaisen vyön. Oho. Mistähän se on tupsahtanut, en muistanut vyön olemassaoloa ollenkaan! Löytö oli taas mahtavaa skaalaa-shoppaile-omassa-vaatekaapissasi.

Hailakan keltaisen nahkavyön kaveriksi sopii myös uusi kaulakoru osa kaksi.

Se on nukkuva joutsen, cernit-massasta.

Se, että keltaista löytyy niin vyötäisiltä ja sormesta, niin laitanpas sitä myös runsain mitoin kaulalleni.

Huivi on pujotettu kaulaan vähän erikoisemmin tällä ohjeella: rik-see photography

Asusteiden ja korujen lisäksi keltaisen erisävyjä on alkanut hissukseen tulemaan myös sisustukseen, ihan kuin hiipien kaltoin, edes huomaa sitä. Hailakoista kullansävyistä etiäpäin kuljetaan kohti kirkasta väriä.

Keltainen postaus on hyvä lopettaa keltaiseen hedelmäkulhoon. Ja siihen, että kohta lähden juhlimaan, mutta juhlahuumasta ja uusista juhlakoruista lisää juhlien jälkeen. 

Yks kysymys.

 Tajusin, että Madam B.C:ssä ei olla nähty tänä vuonna vielä yhtään teemaviikkoa. 

Niin kun kovasti pidän teemoista, niin oliskohan jo ensimmäisen teemaviikon aika?!

Ja nyt sitten kysymys kuuluukin näin: mikä olisi Madam B.C:n lukijoiden mielestä kivoin teemaviikko seuraavaksi? Sanokaa, niin laitan ideamyllyn hurraamaan. 

Vaikka kuinka kivaa olisikin seurata viikon ajan Coran hyppimistä sohvan selkänojille,

taidamme hylätä Coran ajatuksen koiraviikosta - not now, honey.

Ahoy, ahoy!

Kierrärimekko ennen. Miespuolisen asukin sanoja lainaten "Mikä ihmeen kreikanlippu toi on?!"

Ja mekko jälkeen. Tätimonikamaisuus ja kreikanlippumaisuus poistui ja jäljelle jäi oikeesti kiva mekko.

Nämä muutokset tein mekolle: poistin (ja hukkasin) vyön, lyhensin ja käänsin helman, korjasin napit, lyhensin hihat, leikkasin avaramman pääntien ja ompelin uuden momentin: mustan kauluksen.

Kaulusta varten tein ihan kaavan, vaikka niitä en koskaan oikein harrasta. Nyt piti silti yrittää oikeaoppisuutta, jotta sain kauluksesta just oikean kokoisen ja mallisen. Kas, kun siitä olisi saanut hyvän tutoriaalin, mutta olin niin ompeluliekeissä, että eihän siinä tohtinut kaivaa kameraa esille.

Tykkään kovasti peter pan-kauluksista. Olen tyytyväinen, että päädyin mustaan ja kiiltäväpintaiseen kankaaseen. Sininen tai valkoinen kaulus olisi ollut liian helppo ratkaisu.

Ahoy, ahoy! En voi olla saamatta mekosta ihanan raikasta meriaiheista tuulahdusta!

Seilorihenkiseen mekkoon sopii vain yksi kampaus ja se on nimeltään köysiletti. Teet sen näin:

Jaa hiuksesi kahteen osaan. Jos tahdot kaksi köysilettiä, jaa hiukset neljään osaan, luonnollisesti.

Ota toinen hiusosio ja ala kieputtamaan sitä itsensä ympäri.

Kieputa loppuun asti ja pidä kierre tiukalla.

Nyt on letitysvaiheen rumin osuus: jos lähettyvillä ei ole kampausapuria pitelemässä jo kieputetun hiustupon päätä, pistä se vaikka suuhusi, jotta voit käsitellä toisen puoliskon hiuksistasi.

Tuo loput hiuksesi pään toiselle puolelle kieputettavaksi. Huomioi, että kieputussuunta on sama.

Nyt ota kumpikin kieputettu hiuosio eri kätösiisi ja kieputa ne toisensa ympäri, mutta vastakkaiseen suuntaan mitä itse osiot ovat.

Jos osiot eivät kieputu nätisti toistensa ympärille, jossain kohdin suunta on vaihtunut. Eli kertauksen vuoksi: kaksi kertaa vaikka myötäpäivään, lopuksi sitten vastapäivään.

Ja näin köysiletti on valmis! Vähän erilaisempi letti, joka on saanut useita kehuja. Suosittelen myös kokeilemaan letin tekemistä aavistuksen kosteisiin hiuksiin, niin hiuksiin saa päivän päätteeksi kivat kiharat! Kerran kesken päivän avasin köyden ja kaveri ihmetteli siinä "Missä ihmeen välissä sää kävit kihartamassa hiukses?!"