Punaiset remmikorkkarit, punainen hame ja valkoinen tpaita - yksi suosikkikokonaisuuksistani.
Smarty-paidan printin tein itse. Se on ihanasti yhtäaikaa ironinen ja sarkastinen - tyylin matkin
täältä.
Printin tein ihan "normaaliin" tapaan: tuputin kangasväriä kontaktiin tehdyn sabluunan läpi.
Ei tullut vuotovahinkoja! Ainut, että olin niin hätäinen, etten malttanut silittää printtiä..
"Ihan vaan tähän juttuun puen tän ja sitten heti jälkeenpäin varmasti silitän sen..."
Ja kuten arvata voi: ei tullut silitettyä. Sottapyttynähän paita sotkeentui ja lensi sen siliäntien pyykkiin. Pyykin jälkeen printti oli kuin vuosien kulutuksen jälkeen. Noh, näillä mennään, kulutus on
in?
Ensin printin kuluminen kyllä harmitti. Harkitsin jopa sen uudelleen tuputtamista. Jälkeenpäin ajateltuna kulutettuja printtejä voisi tehdä jopa tahallaan, jos tahtois ei-teollisen näköisen jäljen.
Äiti antoi vanhan hameensa minulle "--leikkele tai heitä pois." Ja vielä mitä, kavensin sen itselleni!
Kaksiosaiset asut tekivät sen taas: otin pienen, kulahtaneen paidan ja vanhan mekon. Pistin kummatkin sopivasta kohti poikki ja ompelin ne yhteen.
Tpaidan pääaukkoon tein vielä pienen yksityiskohdan kuminauharypytyksellä.
Lyhyestä tpaidasta ja huonosta mekosta tuli yksi pari. Käyttökelvottomista käyttökelvollista.
Muistatteko
tämän mekon (nro.6)? Ostin ja muokkasin sen lokakuussa. Käytin
kerran. Totesin, että
juu ei, kyllä sille jotain pitää tehdä. Päädyin lyhentämään sitä lisää. Leveyttä en ottanut pois, vaan halusin siitä kunnon babydoll-säkin.
Kyllähän se on niin, että jokaisen vaatekaapissa pitää olla vähintään yksi kunnon mammamekko, jotta muut erehtyy luulemaan, että nainen sen sisällä on paksuna tai muuten vain saanut kymmenen kilon vararenkaan kannettavakseen. Täydellinen vaate, kun mikään vartaloa nuoleva tekstiili ei tunnu hyvältä. Toimii varmasti myös aprillipäivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jo muumeissa opetettiin: Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, ole mieluummin hiljaa.