Oversized pörrötakki eli teddyhuppari

Jotain uutta, jotain pörröistä, jotain supermukavaa - se on pörrötakki!

Tämä oli projekti, jonka aloitin jo (krhm) niin innolla elokuussa. Ostin kankaat ja kopioin kaavat... ja sitten se into tyssäsi siihen. Ehti mennä kaksi kuukautta, kunnes selätin ehjän kankaan leikkuusyndrooman ja aloin todella toteuttamaan ja ompelemaan. Mutta nyt se on valmis!

Se on pörrötakki nimeltään. Tai teddyhuppari toiselta nimeltään.

Siinä on leveät resorit hihoissa ja helmassa. Vetoketju edessä, suuri vuorellinen huppu ja tietenkin löytyy myös se tärkein: taskut. Taskun on aina plussaa melkeinpä kaikissa vaatteissa.

Tältä se näyttää!

Aika oversize malliltaan, pitkähelmainen ja väljä ympärysmitaltaan. Ihan supermukava, täydellinen lohtuvaate näihin kylmiin ja kosteisiin kaamosiltoihin.

Kaava on Suuri Käsityölehdestä nro 8/23.

En tehnyt mitään kaavamuutoksia. Otin kuitenkin suosiolla kokoa pienemmän kaavan, koska tämä on todella runsas kooltaan. En todellakaan ole kokoa 36 ja tämä on silti aika oversize.

Kankaana on Eurokankaan teddy. Tai nimeltään oli "heppa-karva", mitä ikinä sitten tarkoittaakaan. Valitsin kankaan, koska se oli kivan pörheä kummaltakin puolelta. Vasemmalla nurja, oikealla oikea puoli.

Resorina on vohvelitrikoo. Valitsin sen, koska normiresorissa ei ollut sopivaa väriä. Vohvelitrikoo oli myös normiresoria jämäkämpää, sopi tähän hyvin, koska sen malli ei kaipaakaan hirmua joustavuutta.

Hintaa kankaille tuli noin 29 euroa. Plus vetoketjun ostin, joten kustannukset jäi alle 35 euroon, ei paha. 

Tämä on ihanan lämmin. Ei tarvitse kyllä toppia tai tpaitaa kummempaa alle niin lämpimänä pysyy.

Haluan vuorautua tähän ja jäädä talviunille. Nähdään keväällä, kun on taas valoisampaa ja lämpimämpää? En melkein malta odottaa, että on kevät ja sen verran lämmin, että tätä hupparia voi käyttää ihan ulkonakin vain takkina.

Makrameekukkakorvakorut + kirjavinkki

Kirjavinkki! Viime vuosina on tullut hurjan paljon erilaisia makrameekirjoja*. Lainaan uutuuskäsityökirjoja mielellään kirjastosta ja tämä Fanny Zedeniuksen Makrameen luova maailma -kirja oli siinä mielessä inspiroivin, että se todella innosti tarttumaan makrameeohjeeseen pelkän ihastelun sijaan.

* Tämä ei ole maksettua mainontaa. Ihan itse suosittelen ja ihan itse kirjastosta kävin lainaamassa .

Kirjassa on monen sorttista makrameeohjetta, mutta minä ultimaattisen korvisfanina tietenkin tartuin näihin korviksiin! Ensin tosin ohje tuntui jotenkin vaikealta ymmärtää. Syynä saattoi olla joko se, että kirja on käännöskirja ja olen tottunut lukemaan (ja myös itse kirjoittamaan) vähän eri tyylisiä makrameeohjeita. Tai sitten oli niin myöhäinen, ettei enää aivot vaan halunneet ymmärtää lukemaansa. Päätin siis hylätä tekstin ja edetä pelkkien kuvitusohjeiden perusteella  - kas, sehän lähti sukkelasti etenemään.

Ohjeen korvikset olivat tuollaiset puolipallot, mutta lankojen pituuksia oli sen verran jäljellä, että päätin jatkaa kuvion toistoa. Ei ihan täyteen palloon riittäneet, joten aloitin uudestaan pidemmillä langoilla.

Muokkasin ohjetta sen verran, että tein alun erilailla, jotta sain toiston loppumaan siihen mistä koko kierros alkaa. Kun olin solminut piparireunaisen kukkasen palloksi, ompelin langanpäillä reunat yhteen.

Vielä jää testattavaksi käytössä pitäisikö kukkakorvikset vielä kuitenkin liimakovettaa, jotta roikkuisivat korvissa suorassa. Näin huivisesonkina menevät kukkaset helposti korvissa läjään ja taitteelle. Lanka kuitenkin on sen verran solmittunakin pehmeää, että kovettaminen voi olla ihan paikallaan.

Lankana käytin näissä Hjertegarnin Cotton nr. 8 -puuvillalankaa. Jonkun makuun se voi olla liian ohutta koruille, mutta minun mielestäni se on aika kiva makrameekoruissa. Helppo ja pehmeä työstää ja lankaa löytyy kaikissa mahdollisissa väreissä - plus, että sitä voi käyttää myös kaikenlaiseen virkkaamiseen. Olisi kovin mälsää ostaa makrameeta varten erityisiä korulankoja, joista tekee yhdet korvikset ja sitten loppu jää lepäämään johonkin kaapin perälle. Monikäyttöisyys hyvästä!

Voisin sanoa, että kyllä, todellakin makrameen luova maailma. Tämäkin kirja innoitti ja inspiroi omaan luovuuteen. Ei aina tarvitse tehdä ohjeen mukaan, sitä voi soveltaa ihan omaan makuun sopivaksi.

DIY: Virkkaa trikookudejämästä pikkulaukku

Tuntuu sinustakin, että joskus trikookudejämiä on haastava hyötykäyttää? Ainakin, jos ihan yhdellä jämällä virkkaa, siitä ei paljoa irtoa. Mutta pieneen laukkuun se voi riittää! 

Koko on juuri sopiva hetkiin, kun tarvitset mukaan vain puhelimen ja avaimet, mutta asussasi ei ole taskuja.

Tähän pieneen taskumaiseen olkalaukkuun menee vain alle 200 g kudetta - eli aika kiva kerä riittää!

DIY: Virkkaa trikookudejämästä pikkulaukku

Koko: Noin 14 x 18 cm. Mitä tarvitset? Valmista tai itse leikattua trikookudetta noin 200 g, virkkuukoukku 6, lisäksi 2 kpl hakasia, iso neppari tai ommeltava magneettilukko.

Tee näin: Virkkaa 24 kjs, yhdistä ps:lla renkaaksi. 1. krs: Virkkaa 24 ks. 2.-12. krs: *1 ks s:n takareunaan, 1 ks*, toista spiraalina. 13. krs: *1 ks s:n takareunaan, 1 ks*, toista kahdesti, 5 kjs, jätä 4 s väliin, virkkaa toistoa neljä kertaa, 5 kjs, jätä 4 s väliin, virkkaa toistoa neljä kertaa. 14. krs: Jatka toistoa kuten aikaisemmin, mutta kjs-kaaren kohdalla virkkaa 5 ks. 15. krs: Virkkaa kiinteitä ketjusilmukoita työn reunan ympäri.

Viimeinen kerros kiinteyttää ja napakoittaa reunaa sekä vahvistaa myös reunaan kiinnitettävää hakasen paikkaa.

Entä hihna? Yhdistä kangashihna tai letitä kuteesta hihna ja solmi hihnan päät hakasiin. Jos trikookude joustaa ja hihna venyisi käytössä, voit letittää mukaan jotain joustamatonta lankaa tai ohutta nahkanyöriä niin trikookudehihna ei jousta käytössä.

Viimeistely: 
Virkkaa pohjan taite kiinteillä silmukoilla yhteen. Ompele laukun sisäpuolelle yläreunaan iso neppari tai magneettilukko. Halutessasi koristele tasselilla ja handmade-merkillä.

Tämä handmade-merkki on metallia ja siinä on nurjalle menevät hakaset. Ommeltukin kangasmerkki käy!

Pieni laukku, mutta iso persoona - vaatii siis kylkeen vielä muhkun tasselin lopusta kudejämästä - kaikki pätkät hyötykäyttöön!

Ohje julkaistu myös Kauneimmat Käsityöt -lehden Virkkaa-nimisessä ekstrassa, ilmestynyt keväällä 2023.

DIY: viholle kannet ja kirjanmerkki (Ompele tilkuista osa 4)

Neljäs jatko-osa tilkkusarjaan! Poimin aiemmin kierrätyskeskuksesta verhoilun näytepaloja ja näistä tilkuista on syntynyt niin hiuspantaa, kukkaroa kuin iloa koirallekin. Nyt vuorossa kahden nahkajäljitelmän käyttö!

Ks. Ompele tilkuista -sarja:
osa 1: Kolme tapaa tehdä kukkaro
osa 2: Nopea älylelu koiralle

osa 3: Hiuspanta ommellen ja ei-ommellen

Tein kirjanmerkin. I know - aika basic. Joillekin tosi tylsä ratkaisu, itselle hyvinkin erikoinen. Joskus olen jonkinlaisia kirjanmerkkejä yrittänyt tehdä, mutta mikään ei ole jäänyt pitempään käyttöön. Olen ihminen, joka käyttää merkkinä mitä vain lappua. Leffalippu, kassakuitti, postikortti...

Mutta jos nyt opettelisi kirjanmerkin käyttöön!

DIY: Kirjanmerkki

Eipä tähän paljoa ohjetta tarvitse: suikale kaksinkerroin ja tikkaus suikaleen ympäri, päähän väliin lenkin lisäys. Reunojen saksiminen ja siistiminen, sitten lopuksi tasselin teko ja kiinnittäminen lenkkiin. 

Pitkään mietin, että kirjailisinko jonkin tekstin tähän nahkajäljitelmään. Mutta en osannut päättää tekstiä. Jätin täysin yksinkertaiseksi. Mitä simppelimpi ja litteämpi, sitä parempi se saa nyt olla.

Viime vuosina minusta onkin tullut melkoinen lukutoukka. Niin kauan olin lukematta oikeastaan yhtään mitään, mutta tänä vuonna olen lukenut jo 45 kirjaa. Viime vuonna meni 40 rikki, tänä vuonna tavoite on saada luettua 50 kirjaa.

Ja siitä se ajatus sitten lähti:

Olen pitänyt kirjaa lukemistani kirjoista kalenterin lisälehtiin, mutta jos lukuinto jatkuu vuosia, olisi kiva pitää kirjaa vähän pidemmästikin. 

Joten tein vihon lukemilleni kirjoille! (Ja onhan niitä sähköisiä versioita ja kaikenlaisia mahdollisuuksia, mutta tykkään kirjoittaa, joten en vielä halua lähteä mihinkään mikä lisää ruutuaikaa.)

DIY: Viholle kannet

Yksi pala, sisäpuolelle ns. taskut ja vihko sisään! Tämä toimii niin muistikirjoille kuin vaikka neuvolakorteillekin, joille vastaavia kuoria moni tekee. Helppo kestosuoja myös vaikka oppikirjalle!

Viholle kannet - eli miten?

Valitse materiaalia, joka ei rispaannu*. Oli se sitten nahkaa tai vaikka korkkikangasta, voit tehdä samasta tai muusta materiaalista reunoihin taskut. Itse tein ne rikkoontuneesta muovitaskusta! Leikkasin kaksinkerroin, tikkasin reunoista päältä ja siistin reunat. Taskun syvyys on hyvä, kun se on noin puolet sivun leveydestä.

*Ja jos rispaantuu, ompele ensin kaksinkerroin, oikeat puolet vastakkain ja sitten käännä oikeinpäin. Voit tehdä näin mistä kankaasta vain, vaikka puuvillasta. Jos on liian löperöä, voit silittää väliin tukikankaan vahvikkeeksi.

Ja DIY-vihko:

Sisällehän voi laittaa minkä vain valmiin vihon, kunhan se on kooltaan pari milliä kanttiinsa pienempi. Itse tein "mittatilauksena" kansiin sopivan vihon ylijääneistä papereista. Ompelin sivut nippuina ihan tavallisen neulan avulla toisiinsa. Katso ohje sivujen eli vihon tekoon tästä postauksesta.

Sellainen parivaljakko. Ja on taas kaksi tilkkua saa ottaa -tilkkukasasta saatu hyvään hyötykäyttöön.

Jos tykkäät vihoista ja muistikirjoista, katso myös nämä postaukset:

Tee-se-itse-vihot ompelukoneella
Kuinka kierrätät osittain käytetyt muistikirjat uusiksi vihoiksi
Pienestä muistikirjasta uusi

Postikortista muistilehtiön kannet
Vanhasta kalenterista uusi muistikirja
Muistikirja vanhoihin kansiin
+ Tulostettava viikkopäivyri
+ Tee-se-itse-budjettivihko
+ Vanhan kalenterin kierrätys: 5 vinkkiä

Hiuspanta ommellen ja ei-ommellen (Ompele tilkuista osa 3)

Kolmas osa tilkkusarjaan! Sain siis kierrätyskeskuksen saa ottaa -laatikosta erilaisia verhoilukangas näytepaloja. Ja nyt vuorossa on niistä hiuspantoja ommellen ja ei-ommellen!

Ks. Ompele tilkuista -sarja:
osa 1: Kolme tapaa tehdä kukkaro 

osa 2: Nopea älylelu koiralle

Mutta lämmitellääs ensin...hiusdonitsilla! Koska mitäpä olisi tilkkujen hyödyntämiset ilman donitsin ompelua? 

Tämä tilkkupala oli kooltaan 16x43 cm. Laitoin sen kahtia kakdeksi pitkäksi suikaleeksi. Suikale itsessään ei ollut vielä hyvä donitsiksi, koska materiaali oli aika paksua ja hiusdonitsi kaipaa vähän ohuempaa.. Päätin yhdistää verhoilukankaan puuvillatilkkuun. Kiva ruskalehtikangaspala (ei paljoa kuva-alaa suurempi) löytyi muuten myös samaisesta kierrätyskeskuksen saa ottaa -laarista.

Kaksi samankokoista suikaletta eri kankaista ja tadaa: se on suuri, muhku hiusdonitsi. Ihan hyvin voi hiusdonitsinkin tehdä tilkuista ja eri materiaaleista.

Ja sitten hiuspantoihin:

Tilkusta hiuspanta ei-ommellen

Hiuspannan voi tehdä hyvin helposti ilman ompelua. Silloin tarvitsee vain vanhan hiuspannan ja kuumaliimapistoolin.

T'ässä on edellinen 16x43 cm tilkku puolitettuna. Eli noin 8x43 cm suikale.

Ensin päistä viistosti leveyttä pois ja sitten liimataan reunat tuolleen sisällepäin. Ihan vähän vain liimaa, ettei reuna mene sellaiseksi kuumaliimakoppuraksi.

Sitten liimaa pantaan kiinni, aloita keskeltä ja etene reunoihin. 

Joillekin leveämpikin panta istuu päähän sellaisenaan, mutta jos päänmuoto on kuin minulla, leveämmän pannan reuna jää kuin ilmaan, koska panta on vähän viistosti. Jos tämä häiritsee, pujota pitkällä ja terävällä neulalla kaksinkertainen ompelulanka pannan toiselle puolelle ihan kankaan taitokseen ja vähän kiristä, jolloin kangas menee vähän suppuun ja auttaa pannan istumista päähän paremmin. 

Tässä kuvassa yllä vasemmalla pannan etupuoli ja oikealla takaraivon päälle jäävä takapuoli, jossa on lankakiristys - kuvassa tosin vähän liiankin kireällä, koska pannan terävä reuna puskee vähän liian selkeästi esiin.

Ja hyvin istuu nyt!

Hiuspannan väri on joskin valju näin meikittömään ja sitä myötä vähän kalpeaan viikonloppupäivään. 

Tilkusta hiuspanta ommellen

Ja sitten panta ommellen ilman hiuspantaan liimaamista! Tiikerikuosipala oli tilkuista sellainen, että heti näin sen hiuspantana. 

Tämän tilkun koko oli noin 18 x 27 cm. Leikkasin sen puoliksi pituussuunnastaan ja sitten toisesta pikkupalan pois. Ompelin suikaleet yhteen ja pitkäksi putkeksi. Sitten pikkupalasta pikku putken. Kiedoin ja ompelin pienemmän pitkän putken poikkisauman ympärille ja sitten...

...otin vanhaa, jostain purettua kuminauhaa ja ompelin sen käsin putken päihin. Tein sen käsin, koska halusin pistot mahdollisimman näkymättömäksi ja samalla halusin taitteista mahdollisimman litteät, jotta ne eivät painaisi päätä mistään kohtaa.

Kuminauhan pituus kannattaa mitata pariin otteeseen, että tulee sopiva jousto pantaan ja istuu omaan päähän just hyvin ilman, että kiristää.

Tästä pannasta tuli tosi kiva! Tiikerikuosi vähän häivyttyy - tai minä ainakin näen sen enemmänkin vain graafisen raidallisena kankaana.

Melkein en malttaisi odottaa, että olisi maanantai ja työpäivä ja voisi laittaa tämän hiuspannan toimistolle. 

Kaksi tilkkua, kolme uutta juttua. 

Ja arvaatteko mitä? Vielä yksi tilkkupostaus tätä pikkupostaussarjaa tulossa!

Nopea älylelu koiralle (Ompele tilkuista osa 2)

Lisää tilkkuista asiaa!

Tänään on valtakunnallinen eläinten päivä ja mikäs olisi sen parempi tilkkupostauksen aihe kuin nopea ja helppo tee-se-itse älylelu koiralle?

Ks. Ompele tilkuista osa 1: Kolme tapaa tehdä kukkaro 

Ei, se ei ole nuppineulatyyny, heh! Se on älylelukuutio! Kirjaimellisesti siis pehmeä kuutio (toisin sanoen ontto), jossa on kulmissa aukkoja ja jota voi rettuuttaa, jotta aukoista saa herkkuja ulos. 

Helppo ja nopea ohje:

DIY: Nopea älylelu koiralle

Mitä tarvitset? Vain noin 19x25 cm kokoisen palan tilkun, joka ei purkaannu reunoista. En tiedä mitä verhoilumatskua tämä tilkku on, mutta on hyvin keinonahkaan verrattavissa. Vahvaa, venymätöntä, sellaista mihin ei ainakaan pienen koiran hampaat heti iske läpi.

Leikkaa tilkku kuuteen tasaiseen osaan. Lovita vastakkaiset kulmat*. Huomioi loven suuruudessa se, että sauma vie osan tilasta. Aukko on hyvä olla ainakin sormen läpi mentävä.

* Voit myös lovittaa kaikki kulmat, jolloin kuution jokaiseen kulmaan tulee aukko. Se helpottaa kuution ompelua (= ei ole niin väliä tuosta palojen asettelusuunnasta) ja helpottaa myös koiraa, kun aukkoja on enemmän.

Asettele palat kuvan tapaan, kasaa klipsuilla reunat oikeat puolet vastkkain ja ompele yksi saumat yksi kerrallaan yhteen. Jätä yksi laita auki, käännä oikeinpäin ja ompele viimeinen sauma oikealta puolelta kiinni.

Ja sitten se on valmis! Tämän valmistamiseen ei mene kauaa aikaa.

Sitten kokeillaan mitä mieltä meidän koiravanhus on uudesta virikelelusta:

Ensin maanista tuijottelua, ravistelua ja heilumista. Ihan mahdostonta saada edes yhtä hyvää kuvaa. Parempi vain luovuttaa, kyllä näistä pointin näkee.

Huom! Jos teet tämän (tai muun postauksen alla olevan vinkin mukaan) koiralle älylelun, anna koiran leikkiä älylelun kanssa vain valvotusti. Jos koira on hajottavaa sorttia (mitä meidän Cora ei ole onneksi), kannattaa seurata tarkkaan ettei itse tehdystä lelusta irtoa mitään ei syötävää koiran nieltäväksi.

Ja lopuksi makuultaan pedissä lelun hatistelua. Siinä se oli puoli tuntia tuusasi, että tuli viimeinenkin nami ulos. Ajattelin jo, että pitää tehdä lisäreikiä, mutta toisaalta jos se viihtyi sen kanssa niinkin pitkään ihan itsekseen, sehän on vain hyvä!

Katso myös nämä älylelut koiralle:
Älylelu eli taskullinen pehmokuutio postaus 1 ja postaus 2
Kahden minuutin piilopussi - ihan superhelppo! Sopii myös aloittelijoille
Koiran leikkimatto (aktivointimatto)
Snuffle-matto

Kahden materiaalin hetivalmis älypeli

Kolme tapaa tehdä pieni kukkaro (Ompele tilkuista osa 1)

Viime viikkoisen pitkäpiimäisen sairastelun jälkeen istahdin vihdoin ompelukoneen ääreen. Päätin ottaa tilkkuhommat alle - ihan itsen ja ehkäpä teidän lukijoidenkin inspiraatioksi.

Seuraa ideoita ajatukseen: mitä tehdä yhdestä tilkkupalasta?

Poimin nämä palat kierrätyskeskuksen saa ottaa -laarista. Ovat jotain huonekalujen verhoilun näytepaloja. Paksumpaa ja ohuempaa, keskimäärin noin 25 cm paloja eli eivät kovin suuria.

Mitä kaikkea kivaa näistä voikaan tehdä, jos pääosin käyttää ideaan vain yhden tilkun eikä lisää muuta kangasta?

Tässä ideaksi kolme tapaa tehdä pieni kukkaro!

Pussukat, penaalit, kukkarot - hyvin yleisiä valintoja tilkku-ompeluihin. Ja tässä kolme aika perinteistä mallia pikkupussukaksi: HELPPO pussukka, vielä HELPOMPI pussukka ja ihan kaikista HELPOIN, superhelppo pikkukukkaro!

Kolme tapaa tehdä pieni kukkaro 1/3
Helppo kukkaro tarranauhakiinnityksellä

Tämä oli vähän kuin keinonahkaa. Leikkasin 19x25 cm palan kahtia, pyöristin reunan, leikkasin toisesta laidasta lenkin, ompelin tarranauhapalat paikoilleen ja sitten sivusaumat. Lenkkiin lisäsin klipsin.

Myös tarranauha ja klipsi lähtivät nyt puretuista jutuista uusiokäyttöön.

Kolme tapaa tehdä pieni kukkaro 2/3
Helppo kukkaro nyörikiinnityksellä

Klassinen, ehkä nykyisin vähemmän käytetty malli: pyöreä pussukka kiristysnyöreillä. Leikkasin 19 x 27 cm palan kahtia, pyöristin alareunat, ompelin yläreunoihin käänteen, ompelin sivusaumat, pujotin nyörin. Kaksi nyöripätkää kulkee vastakkaisiin suuntiin. Kun pätkät solmii päistään yhteen, pussukka kiristyy päistä vetämällä.

Myös nyöri on uusiokäytössä, taisi olla joskus pienessä amppelivirityksessä.

Tämä kangas on kyllä aika hauska, jotenkin tulee joku 1800-luvu mieleen. Vähän kuin tikkikangas, mutta ei kuitenkaan. Ja kaksipuolinen! Yritin kovasti tutkia kumpi on oikea ja kumpi nurja puoli, mutta ei kyllä selvinnyt, olivat niin samanlaisia.

Kolme tapaa tehdä pieni kukkaro 3/3
Helppo kukkaro vetoketjulla

Ja ei kukkaroita ilman vetoketjupussukkaa! Kuin leopardin täplät, tästä tuli veikeä! Malli on ihan perus, nurkkasaumoilla ja tavallisella vetoketjulla.

Myös vetoketju uusiokäytössä, myös vetoketjun tupsu jämälangoista.

Tästä tuli melko söpö! Pysyy myös pystyssä myös ihan tyhjänä, yllättävän jämäkkää materiaalia tuo kangas, vaikka on muuten hyvin pehmeää. 

Ja huomaatteko pussukassa yhden erikoisen pienen yksityiskohdan?

Tein vetoketjulle ns. sivustopparit mistä muustakaan kuin ylimääräisestä pätkästä vetoketjua! Roskiin olisi mennyt ylimääräinen pätkä, mutta teinkin niistä stopparit. Kierrätystä parhaimmillaan viimeistä palaa myöten.

Kolme kukkaroa, monta tilkkua jäljellä.

Voitte siis arvata, että tästä tulee pieni postaussarja! Lisää on luvassa!