maanantai 15. tammikuuta 2018

Kokeilussa korubetoni.

Oletko tutustunut korubetoniin? Se on askartelubetonia, mutta paljon hienompaa. Tekniikka (valaminen muottiin) on sama, mutta massan sekoittaminen (korubetonia ja vettä ohjeen mukaisessa suhteessa), valaminen ja kuivuminen käyvät askartelubetonihommia paljon nopeammin (no tietty, kun on paljon pienemmästä koosta kyse).
Kokeilin testierän. Käytin Rayher-merkkistä korubetonia ja silikonisia korumuotteja. Niissä on tuommoiset tapit valmiina, joten riipusten reiät tulevat valamisessa automaattisesti mukaan.

Sekoitin betonin, valoin ja ajattelin, että kas, tämähän helppoa! Kun oli aika katsoa kuivuneet tuotokset.. kaikki eivät selvinnetkään kunnialla. Pyöreään jäi ilmakuplia - muotit pitäisi hiukan "kopauttaa", jotta mahdollinen ilma pääsee pois, ja suorakulmainen jäi liian ohueksi. Kasassa pysyy, mutta massaa ei tullut tarpeeksi, jotta se koruna kestäisi kopaustakaan.
Mutta näistä kahdesta tuli ihan kelpo yksilöitä! Maalasin niistä puolikkaat kultaisella akryylimaalilla. Toisen pidin itselläni, sydämen annoin lahjaksi äidille. (Kuvan Oispa tämä mun! -pakettikorttini tulostettavissa tästä postauksesta.)
Massan määrää oli vaikea arvioida ja sitä jäikin hitusen yli. Lusikoin sen tablettihylsyihin. Muistaakseni olen jossain nähnyt vastaavaa uusiokäyttöä.. Kokeilin paria ja näistäkin vain kaksi selvisi kunnialla.. Perhana sentään, tämähän kyllä treenattava taitolaji!
Nämäkin koristemaalasin kultaisella akryylimaalilla. Taakse liimasin kontaktiliimalla leveät nappikorvikset. Käytin kontaktiliimaa siksi, koska se on vahvaa ja antaa vähän joustoa kahden materiaalin välille. Millään pikaliimalla tuskin metalli pysyisi betonissa.
Näistä tuli aika mielenkiintoiset! Tykkään tuosta puuterimaisen harmaan ja kiiltävän kullan yhdistelmästä.
Sellaiset ensimmäiset korubetonikokeilut! Ainakin näistä tuli oikein mieleiset itselle.

torstai 11. tammikuuta 2018

Kolme korkkia!

Voihan korkki! Korkkikangas se on kiva materiaali. Lämmin ja pehmeä. Mukava ja kodikas. Luonnonläheinen ja jotain ihan uutta. Ostin korkkikangasta Tampereen kässämessuilta viime vuoden puolella sitä rullan (70 x 50cm) Ullakan pisteeltä (saa myös niiden verkkokaupasta) ja tiesin silloin jo heti mitä ainakin siitä teen!
Ja nehän myös tein, lahjaksi miehelle. Tein asustesetin. Tutun ja turvallisen korttikotelon ja korkkirusetin. Siihen kolmanneksi neuloin pipon (Hjertegarnin Extrafine merinolanka, oli mukavaa neulottavaa), johon tein "korkkimerkin" leikkuujämästä.

Rusetin ja kotelon ompelin ihan koneella ja ne antoivat ensi kosketuksen korkkikankaan käsittelyyn. Tuosta rusetista tuli kyllä kiva, oli se miehellä uuden vuoden juhlissakin. Ihanaa, että on mies, joka tykkää ruseteista! Se on win-win-tilanne näin kädentekijän näkökulmasta.
Jotain oli korkkikankaasta tehtävä myös itselle! Ompelin clutchin, johon tein mustan pohjan. Pikkkulaukussa on korkkikangasuikaleella koristeltu vetskari, sisävuori ja yksityiskohtana sivusaumassa tyhjä merkki.
Unohdin tehdä laukkuun sivuun lenksut lisättävälle hihnalle. En uskaltanut lähtä purkamaan ompeleita, koska ommelreiät kuitenkin jäisivät rumasti näkymään.. Silti halusin mahdollisuuden lisätä hihnan, joten ratkaisin tilanteen ompelemalla pienet lenkit laukun yläkulmiin. Ihan ronskisti siihen päälle vain! Ja oikeastaan se ei edes haittaa kokonaisuutta.
Laukusta tuli todella mieleinen. Uuden vuoden juhlissa (tsot, tsot - ja nyt vasta bloggaan tästä) laukku oli hyvin kommentoitu ja ihmetelty. Korkkikangas on kyllä kiehtova materiaali, myös visuaalisesti! Ja voi mitä kaikkea ihanaa siitä vielä voinkaan tehdä!

tiistai 9. tammikuuta 2018

5 hittilahjaa.

Pistetäämpä pökköä pesään ja keksitään otsikko 5 hittilahjaa viime joululta!

Muuten esittelen yksittäisinä postauksina tekemiäni joululahjoja vielä heinäkuussakin.. Joten tässä tulee viisi taatusti toimivaa itse tehtävää lahjaa - joku voisi jopa sanoa klassikoiksi (tai tuleviksi sellaisiksi).
Hittilahja 1: Sytykesipsit

Harva on varmaan voinut välttyä näiltä. Syksyllä se rumba taas alkoi ja joka tuutista niitä tuli. Itsekin aikoinaan sytykeruusujen tulvassa munakennosytykkeitä kokeilin.. joten olihan sitä myös sytykesipsejäkin kokeiltava.
Ohjeita ja pikkuniksejä näihin on niin monta mitä servettiäkin. Itse tein sytykesipsien pienen erän näin: Kippasin kynttilänjämät matalaan lasipurkkiin ja purkin kattilaan (pohjalle vähän vettä). Näin vältyin siltä, että steariini olisi pilanut hyvän ruokakattilan (tai olisihan sitä voinut hankkia kierrätyskeskuksesta äläskelpoisen kynttilänsulatuskattilan).

Sulattelin steariinit muutamassa satsilla ja saumurin metallisilla pihdeillä (ne oli helppo puhdistaa jälkikäteen) dippasin vanulapun kerrallaan sulaan steariiniin (ihan kevyesti vain, imaisee helposti liikaa) ja sitten levitin leivinpaperin päälle. Suit sait sukkelaan siihen sitten päälle valmiiksi leikattu servetin päälikerros päälle. Sitten annetaan sytykkeen vain jäähtyä ja kuivua. Helppoa!
Pakkasin setin sytykkeitä vanupuikkorasiaan. Siinä oli hauskasti avattava kansi. Ja kun rasian päällysti kuviollisella kontaktimuovilla niin siitä tuli oikein vielä hauskempi. Pistin mukaan myös paketin tulitikkuja (jotkut muuten myös pistää tulitikun jo dipatessaan vanulapun ja servetin väliin pilkistämään).

Ja miten niitä sytykesipsejä sitten käytetään? "Kun takkaan tulen haluat sytyttää, sytykkeet varmaan miellyttää. Yksi sipsi puoleen väliin repäise, sitten tulitikku rääpäise. Sipsi puiden väliin tikulla sytytä, ei sammuva tuli enää ärsytä!"

Itsehän takattomana en päässyt näitä kokeilemaan, mutta lahjan saajat olivat heti joulun jälkeen kokeilleet ja hyvin oli syttynyt! Ja niinhän ne sanoo myös muut sipsien dippailijat. Ei ihme, että on käytännönlahjana suosittu!
Hittilahja 2: Selänpesin

Tämä on klassikko. Selänpesin kovalle saunojalle. Toimii hierovana, kuorivana ja puhdistavana. Pistin tämän samaan pakettiin sytykesipsien kanssa.

Tee selänpesin näin: Osta suuri ja ohut froteinen käsipyyhe, taita kahtia oikeat puolet vastakkain. Ompele pitkä sivu yhteen. Käännä oikein päin ja nuppineulaa päihiin puuvillanauhasta (esim. yhteen ommeltu kanttinauha) rivat. Ompele päät kiinni. Valmista! Oikein supernopea klassikko! Helppo tehdä ja helppo käyttää.
Hittilahja 3: Pyykkietikka
Hittilahja 4: Pyttypommit (ks. lisää alempaa)

Tämäkin idea levisi Facebookin kässäryhmissä tonttuoveakin nopeammin. Pyykkietikka, toisin sanoen kevyempi tapa käyttää huuhteluainetta. Itse olen käyttänyt vuosia ihan sellaisenaan lorauksen, mutta hienostuneempi tapa on lisätä etikkaan tuoksuva elementti. Mielestäni hyvä ekologinen lahja - etenkin, jos sen kylkeen laittaa jotain muuta lisäksi.

Tein lahjaksi ja itselle Laventeli-pyykkietikkaa näin: Kaadoin pulloon 4 dl etikkaa ja 1 dl vettä. Lisäsin tipoittain laventelin tuoksuista eteeristä öljyä (noin 20 tippaa). Herkkänenäiselle voi riittää vähempikin määrä. Pulloa voi lopuksi vähän hölskytellä, että öljy sekoittui.
Hittilahja 5: Pyttypommit

Pyttypommit! Ne ovat..kirjaimellisesti pyttyyn pistettäviä pommeja. Minulla sydämenmuotoisina (edellisessä kuvassa keskellä). Ne puhdistavat ja irroittavat likaa. Tai ainakin pitäisi. Ekan satsin kokeilin itse ja..kyllähän ne irroitti, mutta en nyt ehkä vakuuttunut, että kokonaan kunnon pyttymyrkkyä ja harjaa voittaisivat. Ehkä siinä pesun välissä voi heittää pyttyyn ja ottaa lisääaikaa pesulle? Mutta kovinkaan räjäyttävää puhdistuskokemusta ei voi odottaa - joten ei ehkä se varmin klassikko, mutta varmasti helppoudessaan ja nimen hauskuudessaan sellainen lahja, mitä saaja varmasti kokeilee.

Tein pyttypommit näin: Sekoitin hiukan vajaan 2,5 dl soodaa ja 0,5 dl sitruunahappoa toisiinsa pienessä kulhossa. Siihen lisäsin 1 tl tavallista nestemäistä tiskiainetta, sekoitin nopeasti (vähän kuohahtaa ja menee hassuksi) ja painelin lusikalla silikonivuokiin. Annoin kuivua yön yli ja siinäpä se!

Myös muita eri ainesosista tehtäviä pyttypommeja voi etsiä hakusanoilla Homemade/Natural (Fizzy) toilet bombs. En enää löytänyt mistä oman "reseptin" poimin, koska tavallaan yhdistin siihen kaksi eri ohjetta..
Hittilahja 4: Muistipeli

Kuka lapsi ei nyt muistipeleistä tykkäisi? Yhteinen pelaaminen on hyvää laatuaikaa ja opettaa lapselle sääntöjä, kärsivällisyyttä ja myös hyvän voittajan/häviäjän roolia. Etenkin pienten lasten pelit voivat olla myös helppoudessaan uuvuttavia aikuiselle pelaajalle, joten uusi pieni peli on varmasti kiva lahja myös lasten vanhemmille.

Tämä nimeämäni Hai-peli on muistipeli, jossa kerätään kaloja, vältetään hai-kortteja ja pyritään löytämään kultakalat! Tulostettava peli löytyy MollyMooCrafts -blogista (Don't wake the shark -matching pairs). Printtasin (A3-arkille, tuli kivemman kokoiset pienten lasten käsille), leikkasin ja liimasin palat, ensin kartongille (sai vahvuutta) ja sitten kontaktille (sai kivemman pinnan). Lopuksi suomensin omin sanoin peliohjeet ja pistin kaikki laatikkoon.
Tätä peliä pääsin myös jouluna pelaamaan! Ja arvaatteko, tietenkin annoin pienemmän voittaa hävisin. Yhyy.

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Virkattu kaitaliina.

Eilen esittelin kahdesta virkatusta lahjasta ensimmäisen (pilkullinen kukkaro vetoketjulla, ks. postaus), tässä tulee lahjoista toinen. Isompi projekti oli tehdä kaitaliina! (Tein liinan myös vuosi sitten lahjaksi, ks. liina tästä postauksesta.)
Valitsin malliksi isoäidin neliöistä tutut kolmoispylväs-sarjat. Keskelle jättikokoinen isoäidin neliö ja sen nurkkiin jatkumolla kolmospylväs-sarjoilla raitoja. Pituutta liinalle tuli noin 105 cm, leveyttä noin 35 cm. Kuvassa liina oli vielä höyrytystä vaille, joten pienet ryppyilyt anteeksi suotakoon.

Mallista löytyy paljon erilaisia versioita (esim. googlella granny stitch table runner), en vain löytänyt onko mallilla omaa nimeä, koska katsomani linkit veivät kaikki saksankielisille sivuille.. En törmännyt myöskään oliko valmista käännösohjetta jossain, mutta äkkiäkös kuukkelin esittelemistä kuvista sai langan päästä kiinni.
Tässä suoristettu ohje kuinka minä virkkasin tämän puuvillaliinan:

Virkattu kaitaliina (koko noin 35 x 105 cm)

Tee näin: Tee keskelle isoäidin neliö. Päättele, kun kolmospylväitä (= *3p, 2 kjs*, käsialasta ja langasta riippuen väliin voi myös riittää 1 kjs) on kullakin laidalla 11 kpl. Vaihda lankaa ja aloita neliön jostakin kulmasta ensimmäinen raita. Aloita kolmospylväiden tekeminen neljännestä välistä neliön kulma mukaan laskien. Jatka pylvässarjoja kuten neliössä, mutta lopeta kerros 4. viimeiseen väliin. Käännä ja tee 4 kjs ja jatka pylvässarja kerros loppuun. Toista, kunnes kerroksia on yhteensä 6 kpl. Vaihda lankaa ja toista sama, aloittaen taas neljännestä välistä ja kääntyen 4. viimeisen välin kohdalla. Tee näin neljä raitaa neliön kummankin päähän. Virkkaa lopuksi kiinteitä silmukoita liinan ympäriinsä. Päättele langat.

Tämä malli on kyllä siitä hyvä, kun sitä voi muunnella yksivärisestä monisävyiseksi. Raitojen määrää ja paksuutta voi myös säädellä. Helppo liina, joka myös muuten toimisi huivina! Lahjan saajakin luuli ensin lahjan avatessaan, että se olisi huivi. Ja minä ajattelin, että niimpä, ois kyllä voinu hyvinkin olla!

lauantai 6. tammikuuta 2018

Pilkullinen kukkaro.

Tein jouluna kaksi lahjaa virkaten, tässä niistä ensimmäinen ja pienempi työ. Se on aika söpö kukkaro. Tummansinistä bambupuuvillaa ja valkoisia pilkkuja. Ja siinä on vetoketju! Käyttötarkoitus joko puhelimelle (no ei sovellu kaikille malleille), aurinkolaseille (no ei niille isoimmille tällä koolla) tai sitten laukussa pikkusälälle, vaikkapa käteiselle ja korteille, huulirasvalle ja nessupaketille tai ihan mille vain!

Kukkarosta oli selkeä visio, mutta en heti löytänyt sopivaa valmista ohjetta sen tekemiseen.. Tein sitten sen itse.
Virkatussa kukkarossa on 40 kiintää silmukkaa per kerros. Aloitin siis 20 ketjusilmukalla ja tein 1 ks jokaiseen kolmannesta silmukasta alkaen, päätyyn tuplat ja sitten käännyin toista laitaa takaisin. Suljettuna jatkoin, tein pari kerrosta sinisellä ja sitten aloitin kuviot. Valkoinen kulki virkatessa koko matkan mukana niin pussukka on vähän jämäkämpi.

Lopuksi ompelin vetoketjun. Käänsin työn nurin ja harsin vetskarin eka laidoistaan kiinni. Käänsin oikeinpäin ja sitten tikutin piilo-ompeleilla päältä ja sisältä vetskarin kiinni. Hiukan jäi kupruun tuosta yhdestä kohdasta mikä jäi vähän kaivelemaan. Mutta en uskaltanut enää purkaa vetskaria, siinä olisi vain kukkaron reuna rispaantunut rumaksi. Ehkä tuo soma kukkaron viimeistelevä lankatasseli vie huomion pienestä kupruilusta.
Pisteeksi iin päälle laitoin myös kukkaroon tekemäni lahjavyötteen. Printattavat lahjavyötteet olivat osa joulukalenteriani ja yhtä settiä voi edelleen tallentaa ja tulostaa tästä postauksestani.

torstai 4. tammikuuta 2018

Kukkaiset kynttilämaljat.

Tässä on kaksi isohkoa kynttilämaljaa. Nämä kielomaisen keväiset tuikkumaljat tein joululahjaksi äidilleni.
Löysin vähän erikoisempia tuikkukippoja, joissa jää hyvin ilmaa itse kynttilän, pohjan ja reunojen välille. Niissä on jalallinen paikka tuikulle lasin keskellä. Ja siitä (ja hatarakuvasta tästä Holiday crafts and creations -blogipostauksesta)
se inspiraatio sitten lähti liikkeelle.
Massoina käytin Sinooperin joustavia massoja (joista lisää esittelyä esim. tässä postauksessani), mutta varmasti voisi käyttää samaan mitä vain polymeerimassaa. Miksei myös silkkimassaa, jos jää hyvin happea kynttilän ja massan välille? Yhdistelin kahta sävyä yhteen erikokoisiksi lehdiksi. Tuikkasin metallilankoja sekaan ja kovetin lehdet paikoilleen uunissa. Vähän jännitti kestääkö lasi uunissa, mutta ei onneksi mennyt miksikään niin alhaisessa lämmössä. Lopuksi paiston jälkeen lisäsin rautalankojen päihin valkoisia helmiä.
Laitoin kynttiläpakettiin mukaan kaksi tuikkukynttilää, jotka sattuivat sopivasti olemaan kivana viimeistelevänä yksityiskohtana myös vaaleanvihreitä!
Tunnelmallista torstai-iltaa!

tiistai 2. tammikuuta 2018

Ommeltu ballerina.

Hyvää alkanutta uutta vuotta! Juhlat meni, paluu arkeen. Paitsi, että otetaan silti vielä pieni piruetti taaksepäin. Nyt alkaa itse tehtyjen joululahjojen esittely!

Otetaan ekana esittelyvuoroon ballerina. Tein sen pienelle tanssista tykkäävälle tytöntyllerölle.
Kokonaan pehmeällä ballerinalla on pituutta noin 30 cm. Sillä on pinkki body, rusettinauhakoristeet ja myös riisuttava tanssihame! Samasta sifongista ompelin myös tytölle itselleen oman hameen tanssahteluun.
Olen kyllä aika tyytyväinen lopputulokseen. Lähin ensin tekemään nukkea kaavoista, mutta siitä nyt ei mitään tullut ja leikkasin sitten ihan omat kaavat. Keho, pää ja raajat erikseen. Täytin nuken ihan vanulla. Oli haastavaa saada täytevanu tasaisesti. Raajojen polvi- ja kyynärtaipeiden tikkaukset onneksi vähän helpottivat. Pää piti tehdä kahdesti, kun ensimmäisestä tuli aivan liian raskas ja ballerinan pää nuokkui. Toiseen tuli myös paremmat hiukset, kun sai vähän ekaan "harjoitella".

Kasvot maalasin akryylimaalilla (kestää käyttöä ja kosteutta hyvin). Tein niistä hiukan Betty Boopmaiset. Mietin kyllä olisiko pitänyt ottaa hiukan feministisempi näkökulma? Hyvin olisi voinut jättää meikit myös pois ja tehdä nukesta "luonnonkauniin". Mutta koska lahjan saaja on niin pieni eikä välttämättä erota onko meikkiä vai ei... päädyin tähän versioon.
Ballerinaan tuli myös ihan kivoja pieniä yksityiskohtia kuten selässä bodyn ristiin kulkevat saumat (kiinteästi käsin paikoilleen ommellut) ja tossut, joista kiertyy nauhat pohkeen ympärille (myös käsin paikoilleen ommellut).

Nuo hiukset tein "perinteisellä tekniikalla". Leikkasin lankoja, pistin maalarinteipin päälle riviin ja ompelin päältä. Sitten teippi alta pois ja ommelkohdasta päähän. Näin hiukset voi ommella päähän kiinni ns. levynä, joka nopeuttaa hiusten tekemistä. Tuo pään kiertävä hiusraja on siis se kohta, josta ompelin ensin koneella teipin päältä ja sitten kaksinkertaisena käsin nuken päähän. Keskellä päätä ei ole mitään, kokosin langat nutturaksi (vähän käytin liimaa apuna, ettei kuontalo levähdä käsiin tanssin lomassa). Nutturan sulki ja kiinnitti paikalleen kunnolla sen ympärille ommellut rusetit.

Käsin viimeistelyssä ja etenkin kasvojen maalaamisessa meni aikaa. Aloitin kaavojen leikkaamisen aamupäivällä ja viimeiset siveltimen vedot ja päättelyt tein siinä ennen iltapalaa. Koko päivä siinä meni! Mutta oli se sen arvoista.
Liitin ballerinaan myös "Hei! Minun nimeni on ______." -lapun. Hauska hetki oli, kun ballerinan saanut pyysi minua ja äitiään arvaamaan nuken nimen. Äidin arvaus ei kelvannut, mutta minun arvauksellani ballerinasta tuli sitten Ella.