OHJE NALLEPIPOON (Vauvan trikoopipo ja tumput osa 2/2)

Edellisessä postauksessa osa 1/2 näytin helpon tavan ommella vauvalle trikootumput. Nyt sitten jatko-osa vauvan trikoopipoon! Ja jos oikein söpöstellä haluaa niin puhutaan vielä supersöpöstä nallekorvaisesta piposta.

Ks. postaus: Vauvan tumput OHJE 

Tämä on ihan newborn-kokoa eli vastasyntyneelle. Löysin vastasyntyneen trikoopipon kaavan, mutta se oli kykkä kooltaan tosi iso, joten fiksasin sitä joka suunnasta ja tein pikkuruisen nallepipon. Lisäsin pipoon myös syvyyttä, joten pipoon sai taitteen. Tässä pipossa se pikkumies tuli keväällä synnäriltä kotiin.

Sittemmin pipo tietenkin kävi pieneksi. Otin minipiposta mitat ja kasvatin niitä isommaksi saadakseni samaa pipoa suuremmassa koossa. Mustia nallekorvia on kaksi, toisesta tuli sen verran hutiloitu ja huono, joten piti ottaa uusintakierros, siksi kuvassa niitä kaksi. Harmaa on iso ja korvaton malli.

Nämä kaikki on muuten myös vanhoista trikoovaatteistani tehtyjä! Kun on niin huono, ettei kirpparillakaan jotain kainaloista kulahtanutta normitrikootoppia osta niin hyvin voi vielä tämmöisiin pikkuompeluksiin kierrättää.

Ja sitten se trikoopipon ohje!

OHJE: Kuinka ommella nallepipo

Koko: vastasyntynyt ja noin 6 kk

Tämä musta on noin puolivuotiaalle - koko vaihtelee sen mukaan tietenkin kuinka iso pää vauvalla on (esim. päänympärys noin 42 cm). Ja kuinka napakasta tai paksusta trikoosta ompelee. Ja hyvin voi myös ommella vaikka jostain merinovillasta, silloin menee sitten isommallekin ellei ota mitoista sisään.

Leikkaa kaava: suoralta lyhyeltä laidaltaan vastasyntyneelle 9,5 cm, 6 kk: 10 cm, koko pituus vastasyntyneelle 16,5 cm, 6 kk: 20 cm. Kummassakin noin 11-12 cm kohdalla kavenna kaarevasti keskikohtaa kohden. Mieluummin leikkaa vähemmän tässä vaiheessa, voit ommeltaessa korjata kaarevuutta.

Leikkaa kangas: aseta kangas taitteelle ja leikkaa saumavarojen kanssa (ei suoraan lyhyeen laitaan). Nosta kaava toiseen suuntaan ja leikkaa toinen puoli samoin kuvan mukaan. Leikkaa toinen samanlainen kappale.

Tältä kangas näyttää avattuna. Eli näitä kaksi kappaletta. 

Voit leikata pipon myös yhtenä kappaleena, jolloin pipoon tulee vain taakse yksi pitkä sauma. Silloin asettele kangas niin, että riittää leveyttä vielä samanlaiselle kappaleelle.

Lisäksi leikkaa vielä neljä kappaletta korvia. Leikkaa 5 x 4 cm neliö ja pyöristä reunat.

Ompele ensin korvat: ompele kaksi kappaletta oikeat puolet vastakkain pyöreältä laidaltaan. Käännä oikeinpäin ja laskosta suora reuna, ompele päältä. Ompele toinen korva samoin.

Ompele sivut: aseta korvat nuppineulojen kohdille symmetrisesti pipokappaleiden väliin ja ompele oikeat puolet vastakkain kummastakin pitkästä reunasta yhteen. Käytä joustavaa, suoraa ommelta tai saumuria.

Kohdista sitten tuo väliin jäävä lovi vastakkain ja ompele sauma yhteen kuten muotolaskos. Käännä oikeinpäin ja tsekkaa, ettei saumoihin jäänyt teräviä hiippoja. Jos jäi, ompele ja korjaa saumaa kaarevammaksi.

Lopuksi käännä pipo oikeinpäin ja ompele alhaalta aukko umpeen. Työnnä tämä "sisäpuoli" pipon sisälle eli pipo menee kaksinkerroin. 

Sitten pipo onkin valmis käyttöön!

Tässä pipo jo reipas kuukausi kaksi sitten - tässä taisi olla ekaa kertaa käytössä. Silloin oli pipo vielä iso ja pyöri päässä. Nyt pipo on just hyvä. Edelleen mennään näin marraskuun korvalla tällä trikoopipolla. Vaunuissa, kun on aina hupullinen haalari pään suojana niin hyvin tarkenee vielä. Kun selkeämmin tulee pakkasta, vaihdetaan talvisempaan pipoon.

Tuntuu niin hassulta, että tämä pikkuruinen oli synnäriltä lähtiessä iso pikkumiehen päähän! Kyllä on kovasti kasvanut tuosta. Iso, pieni poika.

Paras pipovinkki - kuinka estää ribbipipon jäljet

 

Kevättä on jo ilmassa täällä Oulunkin leveyksillä. Mutta ei vielä ole pipovapaasesonki, ei vielä aikoihin. Takatalveja on varmasti vielä tiedossa. Joten pipokausi jatkukoon.

Tässä oli joku aika sitten ystävän kanssa puhetta meikäläisen pipovinkki numero ykkösestä, joten ennen pipokauden loppumista jaan sen teillekin! Jos ei enää tälle talvelle niin ottakaa loppuvuodeksi vinkki talteen.

Tiedättehän ribbipipot, joista tulee otsaan ihan hirveät urat? (Vai olenko se minä vain?) Joitakin se ei varmaan häiritse, mutta itseä häiritsee ihan hirveästi. En tykkää, kun jää otsaan jäljet.

Joten ratkaisuna on tämä ultimaattisen paras pipovinkki! 

Kuinka estät ribbipipon jäljet:

Tarvitset jotain pehmeää joustavaaa kangasta. Trikoo on hyvä. (Jos se on liian ohutta, niin laita kaksinkerroin.) Pistä pipo nurin päähän ja merkkaa neuloin varovasti alue, joka ulottuu oman otsan alueelle. Ota pipo pois päästä ja leikkaa trikoosta merkattua aluetta isompi pala.

Kiinnitä ensin pala pipoon (hakaneulat ovat hyvät niin ei tule haaveria otsaan) ja kokeile päähän, jotta trikoon jousto asettuu oikein eikä pipo taikka trikoopala kiristä. Pala ei pipon alta saa näkyä, joten älä kiinnitä ihan alareunaan saakka. Ompele pala käsin reunoista kiinni. 

Siinä se! Yksinkertaisen helppoa.

Jes, ei enää ribbipipon uurteita otsassa! 

Tässä pipovinkissä on myös kaksi muuta hyvää puolta. Jos meikkaa, ei pipo mene meikistä sellaiseksi ällöttäväksi. Se trikoo tottakai ottaa pipon puolesta vastaan meikkilähmät ja jos se ei pyykissä putsaannu niin sen voi helposti vaihtaa uuteen. Siten itse pipo saa pidemmän käyttöajan, kun ei meikkitahrat rupea pitkänkään ajan jälkeen haittamaan. Aina voi palan vaihtaa uuteen.

Plussana trikoo on myös mukavan tuntuinen otsaa vasten eikä kutita ainakaan. Talvella ainakin itsellä otsa kuivuu helposti ja kaikki ribbipipot eivät ole niitä pehmoisimpia. 

(Mietin onkohan yllä olevassa kuvassa mitään pointtia, kun sensuuri iski, mutta no, onpahan todistetusti pipo päässä. Hiukset olisi voinut kammata, mutta mitäs sitä suotta siloittelemaan kotitakkutukkalookkia.)

Hattu äidille - äitienpäivälahjaksi kääntöhellehattu

Äitienpäivä, oman äidin päivä!

Esittelen suoraan pitemmittä puheitta: tämän vuoden äitienpäivälahja. Tein jotain tulevaa kesää varten: kankaisen lieripäähineen eli hellehatun.

En ole ennen ommellut tällaista ja sanonpahan vain, että itse hattuhan oli yllättävän helppo - ei kummallisuuksia, ihan vain pääli- ja vuorikankaat, ei muuta. Mutta. Ongelmia toi itse kaava.

En edes mainitse mistä kaava oli (koska se ei sellaista mainintaa ansaitse kaikessa huonoudessaan). Kaavassa oli kolme kokoa: S - M - L. Valitsin keskeltä ajatellen, että kyllä siitä sopiva tulee. No ei tullut. "Vähän" kyllä näytti isolta, mutta luottavaisin mielin lähdin ompelemaan tajutakseni, että hattu olisi mahtunut ämpärille! Pienensin sitä kolmeen kertaan, ensin vähän, sitten enemmän ja sitten vielä reilusti. Alkuun olin epäuskoinen ja pelkäsin, että jos otan reilulla kädellä, siitä tuleekin liian pieni. Harmittaa, kun kangasta meni hukkaan tyyliin 5 cm joka kanttiin. 

En tajua miten kaava oli niin pielessä. Ja kuinkahan iso siitä L-kokoisesta sitten olisi tullut?

Pienentämisien jälkeen koko tuntuu järkeenkäypältä. Lieri on iso ja ns. otsalle nostettavissa (muutenhan se on silmillä tiellä). Kukkakakangas on paksua puuvillaa, vähän kuin ohutta markiisia ja vuorena on pellavaa ja kuvassa rypyssä, koska en hattua ollut vielä silittänyt (ja no tunnustetaan: en silittänyt myöhemminkään, koska viikkasin hatun pieneen pakettiin, joten mitäpä turhia ä ja sitä paitsi pellava saakin rypistyä!).

Hattu on muuten kääntöhattu, kaikki saumat ovat sisällä, joten tummaa sisäpuolta voi pitää myös päällä.

Mietin pitkään millaisen kortin teen ja sitten sain hatun kuosista ajatuksen: maalaan samankaltaisia kukkia!

Kartonki (kierrätyspala) tietenkin mustana kuten hatun pohjaväri. Siihen maalasin akryyliväreissä ja sitten viimeistelin tusseilla. Tuli mielestäni aika kiva, kun kortti ja itse lahja rimmaavat toisiinsa.

Aurinko paistakoon,

kukat kukkikoon, 

hymy vallitkoon,

taivas loistakoon,

ei silloin huolet paina, 

äidille paljon onnea aina!

Paljon onnea äidit, isoäidit ja muut äitihahmot!

Tuubihuivista ribbipipo

Se tunne, kun...

...haluaisi vihreän ribbipipon, mutta ei ole saanut aikaiseksi katsoa mistä löytäisi hyvän..

...ja sitten tajuaakin, että saakin toivomansa pipon ihan kotoa kierrättäen!

Se tunne on nyt-on-heti-pakko-toteuttaa-inspiraatio. Ei tässä mitään uutta osteta, jos voi kierrättää ja tehdä itse!

Ja se inspiraation tunne lähti tästä liikkeelle. Tämä on vuosia kausia vanha tuubihuivi. jonka ompelin miehelle. Se on miehen vanhasta puseron helmasta ommeltu. Nyt mies totesi, että voisi sen karsia pois, koska ei ole enää tullut tuubia käyttäneeksi. Vähän varovasti kyseli, että haittaako kun minä tuubin hänelle olin lahjaksi ommellut..

..ja minä siihen, että no ei todellakaan haittaa - koska näin tuubihuivin jo silmissäni pipona!

Ja pipohan siitä tuli oikein kaksinkertaisena ja kunnon leveällä käänteellä.

Että puserosta tuli tuubihuivi ja tuubihuivista pipo. Niin ne tekstiilit elävät olomuodosta toiseen.

Tässä tulee yksi pieni kikkakolmosjippovinkkiniksi pipojen ompeluun:

Jos ei pituus riitä kaavaan* isolla käänteellä, tee pipo kahdesta osasta. Ompele ensin poikkisauma ja aseta se niin, että päälle tulevan pituus on 1-2 cm lyhyempi. Silloin sauma jää varmasti käänteen alle ilman, että sitä saa aina taitteessa asetella piiloon.

*Minulla oli käytössä Paapiin pipokaava ns. puolitettuna ja siihen käänne lisättynä. Leveyteen en laittanut saumanvaroja yhtään (itse asiassa ehkä vähän jopa kavensin kaavan päänympärystä), koska tämä ribbi kuitenkin joustaa hyvin.

Kyllä tuli tarpeeksi hyvä pikapipo.

Tällä taas pärjää, kunnes voikin sitten ottaa pakkasten tultua paksumpaa merinopipoa päähän.
 

Lahjapankki 3/3: Lahjat ommellen.

Kolmas osa, lahjapankin viimeiset esittelyt! Säästin lahjapankki-sarjan lopuksi kaikki pukinkonttiin menneet pienet, vähän suuremmat ja tosi pienet ompelukset.

Ks. Lahjapankki-sarjan osa 1/3: Enkeli kierrättäen ja osa 2/3: Virkatut ja solmitut lahjat.

Suolaterapiatyyny

Näin erilaisia suolatyynyjä pariinkin otteeseen syksyllä kaupoissa. Jossain myytiin niitä reumatyynyinä. Kotona googlettelin aihetta lisää ja päätin, että tätä on äidin (jolla on nivelreuma) on kokeiltava! Jos edes vähän auttaisi, edes ihan vähän. 

Suolatyyny on siis merisuolalla täytetty tyyny ja sitä käytetään vähän jyvätyynyn tapaan joko pakastimessa jäähdytettynä tai uunissa matalassa lämpötilassa lämmitettynä. Mietin, että kehtaako antaa lahjaksi tyynyä, jossa on ihan vaan karkeaa merisuolaa? Tuntui hassulta, mutta eihän se poikkea jyvätyynyistä siinäkään. Joten kokeilin tehdä omat versiot suolatyynyistä. Koko on noin ikään polville sopiva, yksi tyyny kummallakin polvelle. Kokeilin tyynyä polvelle ihan huoneenlämpöisenä ja paino tuntuu kivalta, painotyynyn tapaan jo se voi rentouttaa. Painoa yhdellä tyynyllä olikin noin kilo.

DIY: Suolaterapiatyyny

Tee näin: Leikkaa yhtä tyynyä varten 100 % puuvillasta 2 kpl esim. 22 x 38 cm kokoista palaa. Ompele oikeat puolet vastakkain (saumuroi tai tiheä suora tikki+siksak, jotta suolahiput eivät pääse saumasta läpi), jätä yhteen nurkkaan (pystyyn tai vaakaan, ei väliä kummassa nurkassa) kääntöaukko. Ompele suoralla ompeleella noin 6 cm välein palkki/lokero, mutta jätä aina toiseen laitaan noin 5-6 cm verran tyhjää.

Sitten täytä tyyny. Täytä aina yksi lokero kerrallaan ja ompele lokero umpeen. Eli kaada aukkoon suppilon avulla noin 2 dl merisuolaa. Ompele aukko umpeen, varmista ensin että paininjalan alle ei varmasti jää suolaa (neula vääntyy helposti!). Viimeiseen lokeroon voi laittaa tarpeen mukaan vähän vähemmän suolaa, jos viimeisen aukon ompelu umpeen tuntuu hankalalta.

Lisää terapiatyynyn ohjeet:

Lievittää kylmänä nivelkipuja, kihti- ja niveltulehdus- ja venähdystuntemuksia. Ensiapu turpoaville nivelille. Voi käyttää nukkumaan mentäessä. Viilennä näin: Jäähdytä pakastimessa 30 min - 2 h.

Auttaa lämpiminä kipeytyneihin lihaksiin. Voi helpottaa välikorvan tulehdusta, munuaiskipuja sekä maksa- ja sappivaivoja. Lämmitä näin: Lämmitä lyhyesti 50-60 -asteisessa uunissa (ei mikrossa!) ja anna olla kipeytyneellä alueella 20 min.

Hiusdonitsit

Tein kyllä viime vuonnakin - ja ihan samalla ihmiselle! Mutta toivottiin lisää, koska olivat ihan parasta. Joten kyllähän täti tekee, jos kerran käyttöön kelpaa. Toiveena oli jotain mustavalkoista ja kuviollisestä sekä kokonaan valkoista ja raidallista. Kaikki toiveet toteutettuna, tässä triodonitsit!

Pyyheturbaani

Pyyheturbaaneja ompelin myös tänä vuonna, tilauksesta ja myös vielä yhteen pakettiin yllärinä. Itse käytän pyyheturbaania aina suihkun jälkeen. Siihen on niin tottunut, että ei osaa ilmankaan. On mukava, kun ei latvat tippase vettä vaan turbaani suojaa. Moni käyttää niskassa nappiviritelmää, itse tykkään laittaa kuminauhan pätkän. Se sujahtaa saumaan ommeltaessa ja pitää turbaanin pään niskassa tosi hyvin paikollaan. Plus turbaanin voi ripustaa siitä naulakkoon kuivumaan käytön jälkeen.

Ks. ohje turbaaniin viime vuoden lahjapankista (kohta 3).

Ensiapupakkaus

Tämä on lahja, jota toivon ettei saajan tarvitsisi käyttää. Kompaktin ensiapulaukun tein maantiepyöräilyä harrastavalle miehelleni. Hirvittää, kun vetää koko päivän kestäviä pyöräilylenkkejä ja ei ole mitään itseänsä korvaajaa pakettia mukana - ihan vaikka edes laastaria, jos tarvitsee pyörää fiksata ja onnistuu saamaan haavan sormeen.

Nyt ompelin pienen ja napakan pakkauksen, joka veisi pyöräilylaukussa mahdollisimman vähän tilaa.. Siinä on päällä vetoketju laidoissa ja sisällä hauska keltainen tie-kuvioitu kangas (ks. kuosista kuva alla). Päällinen on vedenkestävää kangasta niin ei kastu läpi. Täytin pussukan kaikella mitä nyt yleensä voisi pienten haavereiden kohdalla tarvita. Mukana myös sitomistarvikkeet, desiä ja lämpöpeitto.

Pyöräilylippis

Ensiapupussukan vuorikangasta jäi sopivasti yli sen verran, että tein siitä vielä pyöräilylippiksen. Siinä on kovetettu lippa (muovia sisällä) ja neljä paneelia. Kankaan kuviointi on niin hauska! Se on nimeltään Telttaretki. Kaavan olen ottanut valmislippiksestä ja viime vuonna se onnistui täydellisesti (ks. postaus), tähän onnistuin ilmeisesti laittamaan turhan isot saumavarat, kun lippiksesta tulikin vähän iso! Noh, onneksi on aikaa maantiepyöräilykauteen, kunhan ennen kesää "ehdin" pienentää lippiksen käyttöön..

Puuvillakangas Eurokankaasta (lastenkangasosastolta).

Yöshortsit

Tämä on meillä jo ihan perinne. Annamme joka jouku toisillemme uuden yövaatteen, mies minulle yöpaituilin ja minä hänelle yöpaidan ja/tai -shortsit. Tämän vuoden shortsit olivat myös pyöräilyteemalla! Ja näihin ihan tilasin kangasmerkkejä, joilla sai merkattua kumpi puoli on taakse ja kumpi eteen - ei tarvitse enää arpoa mitenkä ne pöksyt vetää jalkaansa!

Kangas Paapiin Into pyöräilee -joustocollegea. Kaava ostoshortseista otettu. Kylie and the Machine -kangasmerkit tilattu Mereen-verkkokaupasta.

Korvapuustinen tpaita

Mies rakastaa korvapuusteja. Joten kun yhdessä Facebookin kässäryhmässä näin vilauksen pullakangasta, tiesin mitä tilaan! Löysin tämän mustapohjaisen trikoon ihania-verkkokaupasta (en tiedä onko enää saatavilla) ja tiesin heti mitä ompelen siitä. Ja siitä tuli niiiiin makea. Ja mies tykkäsi.

Kaava Paapiin kaavakirja naisille -kirjasta (sis. myös miehen paitakaavat!). Kaavaa muokattu sen verran, että lisäsin helmapituutta ja tein hihoihin kaitaleet huolitteluksi.

Jämäpalasta bokserit kaupan päälle

Kun leikkasin tpaidan paloja, ajattelin saavani samasta palasta vielä pullakuvioiset bokset. Ois ollut niin hienot! Mutta harmillisesti toinen persposki ois jäänyt ilman pullaa, joten päätin leikata vain etumuksen pullakankaasta ja muuten punaisesta trikoosta. Punainen kangas ja musta vyötärönauha sopivat kuosiin aika hyvin.

Kaava Suuri Käsityö -lehdestä nro:sta 10/19. Olen tehnyt samat tilkkubokserit myös kesällä jätskikuosina.

Eikä siinä vielä kaikki!

Tilkun tilkusta tuli vielä pieni pullea pulla! 

Ja sanottakoon heti, että koiralle. Ei miehelle pullalelua.

Korvapuusti-vinkulelu

Että mua hihitytti, kun tämän keksin! Leikkasin kaksi pullakuosia ja niiden väliin kangassuikaleen. Ompelin kasaan, täytin vanulla ja tungin sisälle vingun (otin joskus vuosia sitten talteen käytöstä poistetusta koiranlelusta). Piti odottaa, että mies vie koiran ulos lenkille, jotta saatoin testata vinkuuko pulla. Ja vinkuhan se! Tuli ihan täydellinen pallolelu koiralle. Se on tykännyt vinkupullasta tosi paljon.

Nakki-lelu

Höpöttelin koiraa paijatessa ääneen, että mitäs se pukki voisi tuoda kiltille Coralle?
Mies vastasi vierestä "koiran äänellä": NAKKEJA!
Joten nakki se on siis. Teen nakkilelun!

Ja tästä nakista koira ei tykännyt yhtään, ei ole suostunut koskemaan leluun edes. Mikä pettymys! Mua taas niin hihitytti, kun tätä ompelin. Mutta oishan se pitänyt tietää, kun on väriltään valju ja ei ääntä tule vaikka kuinka runnois. Koiramummeli kautta aikojen tykännyt aina pienistä, pyöreistä ja värikkäistä leluista. (Että mitä edes yritin tällä nakilla?)

Reppuheijastimet

Loppuun vielä nämä pienet lahjalisäykset ostolelujen kylkeen. Reppuheijastimet. Tytölle timantti ja pojalle Among us -hittipelin hahmo. Näitä en tosin ommellut vaan liimasin heijastinteippiä suoraan huovalle. Kontaktiliimaa käytin vähän apuna, kun ei meinannut tarttua muuten. Huovan taa lisäsin vielä vahvikkeeksi sofitsta.

Siinäpä oli kaikki tämän vuoden itse tehdyt joululahjat!

Ja ylihuomenna onkin sitten uusi vuosi! Ei haittaa yhtään, 2020 on jo niin nähty. Olen valmis uuteen, toivottavasti parempaan vuoteen. 

3 x merino - Mitä saa puolesta metristä merinoa?

Ompelin ensimmäistä kertaa merinoa.

Se oli kamalaa.

Ymmärsin etukäteen, että merinon ompelu voi olla haastavaa, mutta kylläpä se vain olikin haastavaa. Tahdoin tehdä kaksinkertaisen, ihanan lämmittävän pipon ja ostin puoli metriä merinoa. Sitten sai jännittää paljonko merino kutistuu esipesussa. Myyjä sanoi, kun oli jo leikattu, että voi aika paljonkin kutistua (nosepäkiva, olisitko voinut sanoa ennen leikkaamista?).

"No eihän tästä nyt tule yhtään mittään."

Esipesu vei senttejä. Eka reaktio oli et noniin sinne meni 20 euron pala. Ei tullut pipoa.

Kokeilin kuitenkin, otin kaavan ja leikkasin. Sitten tajusin et ei perkl, tämähän oli trikoopipon kaava. Leikatusta merinopiposta tulikin ämpärin kokoinen pipo. Ompeleet vetivät myös s-mutkaa ja kaikki oli piloilla.

Otin saumoista sisään ja otinkin vähän turhan reilulla kädellä.

Piposta tuli syvyydeltään aivan liian pieni. Niin pieni, että nolotti, eihän se melkein pysynyt edes päässä.

Voi itku.

"Tulisko tästä sittenkin jotakin?"

Kolmas yritys. Isosta pieni ja pienestä sopiva!

Tajusin, että eihän sen sisäpuolen tarvitse olla merinoa. Leikkasin sisäpuolelta eli vuoresta "hatun" pois ja tein sinne trikoosta jatkeen! Mikä loistava veto. Samalla myös trikoo napakoitti pipoa ettei jousta ja jousta käytössä.

Mutkaiset ja hiipalle venyvät saumat fiksasin niin, että tikutin pahimmat ongelmakohdat käsin ja käänsin saumat niin, että ovatkin poikittain ohimoiden kohdalla, ei suoraan eteen, taa ja sivuille kuten yleensä. Kuka sanoo, että mihin suuntaan ne pitää olla? Menee hyvin näinkin.

Lopuksi viimeistelin pipon lisäämällä eteen keinonahkaläpyskän. Sekin piti tehdä kahdesti, tietenkin. Eka meni vinoon ja oli väärän kokoinenkin. Jätin "merkin" tyhjäksi, tämä on merkitön pipo.

"Mitäs sitten sitten lopulle merinolle?"

Pipo oli valmis, mitäs loppujämälle? Kallis pala yhdeksi pipoksi. Päätin tehdä buffin (eli ikään kuin pieni tuubihuivi), oli sopiva kaitale. Ja paljastettakoon, että jumanpiutpaut tämäkin piti ommella kolmesti. Uskomatonta kuinka onnistuin ompelemaan niinkin helpon asian kuin putken jopa kahdesti väärään suuntaan.

"Tästähän tulee sittenkin vaikka ja mitä!"

Kun pipo ja buffikin oli taisteltu, kokeilin loppusuikaleesta saada vielä ulkoilukäyttöön hiuspannan. Ja sehän toimi, just ja just riitti leveys! Jes, uudelle hyvin korvat suojaavalle pannalle olikin tarvetta.

Tässä panta takaa kuvattuna.

Tein pantaan taakse ns. muotolaskokset. Niiden avulla panta pysyy paremmin ainakin tässä kuupassa. En tiedä onko kyse päänmuodosta, mutta useimmat pannat luisuvat niin kovin ja niitä saa koko ajan olla asettelemassa paremmin päähän. Kun taakset ompelee muutamalla pistolla nurjalle parit laskokset niin panta pysyy muodossaan ja paremmin päässä.

Lisää muotolaskoksien ompelusta pantaturbaanipostauksessani: ks. tästä.

Tuulisessa Oulussa hiuspannalle onkin ollut jo käyttöä. Herkkäkorvaisena en kestä pyöräillä, jos tuivertaa korvalehtiin, tuntuu että taju lähtee. Kaksinkertainen merino on kyllä lämmin ja napakka suoja, ehkä paras mitä on materiaaliltaan ollut.

"Ja puolesta metristähän riitti!"

Kaksikymmentä euroa ja kolme valmista tuotetta, aika hyvin merinoksi. Ompelu oli kaikkine virheineen tuskallista, mutta onneksi sisulla sai valmista ja käyttökelpoista. Tuli rahalle vastinetta.

Vielä on silput jäljellä. Mitäs sitä näistä vielä tekisi? On haastavaa käyttää ostettu kangas ihan kokonaan ilman, että jäisi tällaisia epämääräisiä pikkutilkkuja. Ideoita? 
 

DIY: Turbaanipanta (+ ohje).

Oulussa tulee aina ja korvia vihmoo.

Herkkäkorvaisena en siedä yhtään tuulta korvissa, joten pipot ja pannat ovat luottokavereita. Nyt saa pipot väistyä ja ajattelin ompelevani uuden pannan piristämään ulkoilua. Ajattelin ensin Facebookin kässäryhmissä pieneksi hitiksi noussutta solmupantaa, mutta sitten kangas halusikin tulla joksikin ihan omakseen!

Siitä tuli turbaani, mutta pantana! Tein toissa vuonna turbaanipäähineen Suuri Käsityö -lehden ohjeella ja siitä hiukan inspiroituneena kehitin oman ohjeen turbaanipannalle. Se ommellaan yhdestä kappaleesta ja muotoillaan työn edetessä just omaan päähän hyvin istuvaksi.

Ja arvaatteko mitä? Tästä pannasta tuli just sellainen, että sitä ei tarvitse asetella peilin kanssa päähän. Taakse tulee pienet ja helpot muotolaskokset, jotka auttavat sekä istuvuuteen että siihen, että panta on koko ajan muodossaan. Kyllä on helppo sujauttaa päähän, asettuu aina hyvin.

Aloitetaan! Näin se käy:

DIY: Yhden kappaleen turbaanipanta

Tarvitset pantaan yhden metrin pitkän ja noin 30 leveän suikaleen trikoota tai joustocollegea. Kapeampikin käy, jos haluat ohueamman pannan. Tähän voi hyvin käyttää sellaiset laitakappaleet mitä metrin kangaspaloista jää (ainakin minulla jää) usein vaatteen ompelun jälkeen. Oma suikaleeni on siis kuvassa kaksinkerroin, (30 cm koko leveys x 1 m) ja se on lankasuuntaan.

Vaihe 1: Ompele

Aseta suikale pituussuunnassa kaksinkerroin oikeat puolet vastakkain ja ompele reunoistaan yhteen, jätä pitkälle  reunalle kääntöaukko. Käännä oikeinpäin ja ompele aukko umpeen.

Vaihe 2: Yhdistä päät oikeaan mittaan

Panta on one size fits all - eli customilla mennään! Aseta pannan takaosa niskaan ja tuo päät otsalle vastakkain. Nuppineulaa merkki (kuvassa nuoli selvyydeksi), johon tulee etusauma. Varmista, että kohta on sopivassa paikkaa ja ettei panta purista yhtään päätä. Ompele merkin mukaan suora poikkisauma.

Vaihe 3: Muotolaskos

Jos teit yhtä leveän pannan kuin minä, huomaat että se on todennäköisesti takaa liian suuri päähän. Nippaa takaa "ylimääräinen" leveys kahdelle muotolaskokselle. Ompele ensin toinen laskos ja siihen toinen päälle. Ompele ihan vain 1 cm matkalta nurjalta puolelta.

Nämä rypytykset tuovat pantaan myös rentoutta ja kun panta ei ole ihan silosuorana niin se antaa vaikutelman, että kangas olisi kiedottu ja aseteltu päähän - ainakin minun mielestäni.

Vaihe 4: Anna lisää muotoa

Seuraavaksi saatat huomata, että taka-osa viipottaa. Pistä siis panta päähäsi ja merkkaa jälleen nuppineulalla sopiva kohta. Ompele vino muotolaskos pannan yläosaan. Ompele ommel oikeat puolet vastakkain. Älä leikkaa ylimääräistä kangasta pois, se todennäköisesti painaa päätä enemmän. Sen sijaan ompele parilla ompeleella se käsin reunasta litteäksi.

Taka-osan pitäis näyttää nyt tältä. Alla poikittaiset ensin tehtävät muotolaskokset ja niiden päällä vino litistetty laskos.

Vaihe 5: Solmi solmu

Seuraa hauskin osuus! Vedä ensin suikaleen päät ihan tavalliselle solmulle. Sitten muotoile käsin päät solmun ympärille. Muutamin pistoin ompele nurkista sopiviin paikkoihin kiinni. Suikaleen päitä voi myös kiepauttaa ensin itsensä ympärille. Kokeile muutamaa eri tapaa mikä näyttää omaan silmään hyvältä. Rento asettelu on paras, älä vedä liian tiukalle.

Vaihe 6: Varmuusompeleet

Jotta solmuasettele pysyy paikoillaan, tuo sitä vielä muutamalla ompeleella. Ompele käsin ns. solmun alta.

Ja sitten se on valmis!

Just omaan päähän sopiva, täysin puristamaton panta!

Muotolaskokset takaavat, että panta istuu takaa hyvin ja tuo pyöreää muotoa eteen, jolloin panta antaa enemmän suojaa korville (eikä nouse heti pään heilautuksesta korvien päältä pois). Ja kun solmun muotoilee täysin pannan päälle, jättää panta vähemmän jälkiä otsaan (kuin vs. ne pannat, joissa etuosa kiepautetaan tai solmitaan pannan itsensä ympäri, jolloin kangas painaa ruttuja enemmän otsaan).

Ja mitä parasta: tajusin juuri, että pantaahan voi käyttää myös silloin, kun hiukset ovat ylhäällä kiinni! Se ei turbaanipipomallin kanssa onnistukaan. Aika win-win.

Hei kerro mulle, jos käytit ohjetta! Kuulisin mielelläni.