perjantai 21. syyskuuta 2018

Ohjeista vai omin päin?

"Kuningastukaani (Ramphastos toco) on suurin ja tunnetuin Ramphastos-suvun tukaaneista. Se viettää suurimman osan ajastaan puiden ylimmillä oksilla, joista se etsii ruokaa ja laulaa "konserttinsa". Kuningastukaani on huono lentäjä, mutta oksistossa se kiipeilee ketterästi." - Wikipedia

Joten minä tein sitten tukaanin. Hyvin värikkään sellaisen. Oikea tukaani näyttää jo tylsältä ja värittömältä tuohon huopaiseen väripläjäykseen verrattuna.
Mallin ja inspiraation tukaaniin sain kesän puolella ilmestyneestä Mollie Makes -lehdestä. Siinä on aina joku hauska DIY-paketti tarvikkeineen mukana. Useimmiten ne ovat juuri tuollaisia pieniä, söpöjä ja iloisen värikkäitä.

Tuon lehden tyyliin kuuluu helpot käsityöt ja se, että kaikesta on työvaihekuvat ja selkeät selostukset. Harvoin niitä pitkähkön tuntuisia ohjeita tarvitsee lukeakaan, kun kuvien avulla näkee hyvin mitä pitää tehdä ja missäkin järjestyksessä.
Tässä pari iltaa sitten aukasin tarvikepaketin ja ajattelin, että tehdäänpä nyt tällainen pikkukäsityö tässä telkkari-illan ääressä. Ensin aioin tehdä just prikulleen samanlaisen tukaanin, mutta huomaamattani tein sen taas: en lukenut ohjeita. En kopioinut kaavoja. Leikkasin vapaalla kädellä ja lennosta päätin, että jos otan mustaa huopaa lisää, voin tehdä tukaanista kaksipuolisen niin että se on koristeltu kummaltakin puolelta. Joten huopapalojen leikkaamisen jälkeen ohje jäi sikseen. Mitä nyt vähän kuvaa välillä vilkuilin.

Aloin pohtimaan ohjeita ja niiden painoa. Aika harvoin tulee niitä noudatettua. Tuntuu, että väen vängällä tahtoo tehdä jotain muka helpommin, nopeammin tai muuten vain erilailla. Sen takia, että oma kädenjälki näkyisi paremmin? En tiedä, ehkä. Vai itsepäisyydestä? Joskus niiden ohjeiden noudattaminen voisi olla paikallaan.
Miten sinä? Noudatatko käsitöitä tehdessä ohjeita?  Esimerkiksi lehdistä tai kirjoista? Tarvitsetko ohjeita tehdäksesi käsitöitä? Vai onkohan se sitten riippuvaista vähän millaisesta kässästä puhutaan? Kirjoneuletyönkin moni kokenut neuloja varmaan pystyy katsomaan kaaviosta, ompelukaavojakaan eivät kaikki tarvitse. Mutta entäs virkkaukset tai erilaiset askartelutekniikat?

Mietin kirjoitanko esimerkiksi itse turhaan tutoriaaleja, jos pelkät kuvat opastaisivat perille. Ehkä aloittelijat hyötyvät ohjeistakin, mutta entäs muuten? Kuulisin mielelläni. Olisi kiva verrata eri kässäilijöiden tapoja tehdä käsitöitä.

Miten sinä teet: ohjeista vai omin päin? Vai sekä että?
Noh oma kaksipuolinen tukaanini valmistui pohdintojen siivittämänä. Siitä tuli isompi mitä mielikuvissa sen hahmotin (no oishan sen voinut älytä paloja leikatessa, mutta olin niin kovin syventynyt ajatuksiini). Ei ihan mene avaimenperästä, joten oli kyllä todettava, että mitäs varten minä tämän nyt sitten tein?
Toistaiseksi tukaani sai mennä ovessa roikkuvan laukkuni somisteeksi. Tuokoon siinä sitten vähän väriä.

maanantai 17. syyskuuta 2018

Kolmesta pisarasta kaksi.

Kun ostin ekat Uhana Designin pisarakorvakorut, olin myyty. Nyt niitä on jo useammat. Ja olikin kova kolaus ja syvälle sisimpään pistävä ei-inahdus, kun huomasin sen: vanhimmat pisarat ovat jo tiensä päässä. Eiiiih! Kuinka se on mahdollista?
Tässä vielä kaikki kolme pisaraani. Ensin tuli mustavalkosinistä, sitten viime syksynä vähän räiskyvämpää ja nyt tämän syksyn pisarat laitimmaisena. Olen ostanut kaikki pisarat aina alkusyksystä, siitähän on siis tullut jo perinne. Niin ajattelin, kun nuo uusimmat ostin. Sain itse valita siihen värit elokuussa Taiteiden yössä. Se oli aika siistiä, sai uniikit(?) sävyt, vaikka olihan se kyllä hiukan vaikeaa, koska niitä värejä oli vain yksinkertaisesti niin paljon ihananiaaaahhhh!
Ja nyt mitä näihin vanhimpiin tulee niin niissä yksi pisara oli saanut jostain osumaa. Oli laidasta terävä kappale irti. Hirmuinen rösöreuna niin eihän niitä enää voinut korviinsa ripustaa. Mutta sitten tajusin, että ei mitään, otetaan mustat pisarat pois niin korviksista tulee ihan käyttikset vielä.

Toinen musta pisara siirtyi kaulakoruksi. Tuo rikkonainen varmaan pitäisi hioa kunnolla niin rösön voisi saada pois nätisti ja tasaisesti. Sitten senhän voisi maalata vaikka millä omalla sävyllä vain..
Siitä tuli aika kivan simppeli riipus ja vaikka oli kyllä niin maailman pienin aihe postata, mutta ilo on sitäkin suurempi. Pienistä iloista se kässäilijänkin arki rakentuu.

torstai 13. syyskuuta 2018

DIY: Painopeitto.

Se on valmis! Painopeitto siis! Olen innoissani!

Taustan takana piilee inspiraatio vuoden takaa. Viime syksyä se taisi olla, kun törmäsin useassa paikassa itse tehtäviin painopeittokeskusteluihin. Ken oli kukakin ostanut, tehnyt ja kehunut. Päätin myös kokeilla! Ja itse tehden tietenkin.

Painopeitto =  Kirjaimellisesti painava peitto, joka rentouttaa lihakset. Se auttaa levottomiin jalkoihin ja nukahtamisongelmiin. Alkujaan taidettu keksiä autististen(?) lasten rauhoittumisen tueksi, mutta toimii myös aikuisilla kehon rentoutumiseen.
Vaikka inspiraatio jysähti kovaa, sain toteutettua idean valmiiksi vasta nyt! Kesti kauan, että menin kauppaan ja ostin säkit riisiä (siis peiton sisälle painoksi). Siitä se sitten valmistaminen lähti. Ajattelin, että nyt jos milloin hävikkiviikon innoittamana saatan painopeiton inspiraation toteutukseen!
Ja se miten tämä liittyy hävikkiviikkoon ja edellispostauksen tilkkuihin, se on tässä: riisipussit.

Kun moni muu painopeiton tekijä ompeli esimerkiksi suoraan lakanaan lokeroita riisille (tai jotkut käyttivät kai myös kuivia herneitä), minä tein homman vielä vaikeammaksi. Ajattelin, että jos painopeitolle tulee paljon käyttöä, on se saatava myös pesuun välillä. Kyllä riisit ja herneet kerää kosteutta ajan myötä ja sekös ajatuksena vähän ällöttää. Joten herne-eikun-riisipusseja siis. Niitä leikkelin, ompelin, täytin ja taas kiinni ompelin. Muut sivut meni koneella, mut täyttöaukot ompelin käsin. Täyttäminen onnistui hyvin suppilon ja mitan kanssa. Olihan pusseihin saatava sama määrä riisiä, jotta paino jakaantuu peitossa tasaisesti.

(Mietin myös, että jos peitto ei ole hyvä käyttää, ei mene kaikki työ ja riisit hukkaan. Tästähän voisi silloin hyvinkin lahjoittaa ommellut pussit lapsille hernepussileikkeihin.)
Käytin riisipusseihin kaikkia ällötystilkkuja, joita ei vain ole tullut käytettyä mihinkään muuhun. Sai ne huonoimmatkin palaset käyttöön - pussithan menevät piiloon, joten kuoseilla ei ollut väliä.

Tuo matto oli kyllä aika hyvä kaveri hahmottamaan kuinka suuren peiton riisipusseista saisi, jos ne laittaisi vierekkäin. Silti pussittamisen jälkeen alkoi se haastava osuus: miten koota pussit peitoksi? 
Muutaman kerran aivot nurjahti ympäri, mutta näin sen aivojumppasin:

Leikkasin vanhasta lakanasta neliön vuoren pohjaksi. Sitten siihen taskuja päälle. Taskut toteutin niin, että leikkasin laitoihin kapeat suikaleet ja keskelle leveämpiä suikaleita. Pitkät sivut ensin huoliteltuna, ompelin reunoistaan pohjaan, kukin suikale limittäin. Kokeilin vähän eri leveyksiä, kun en ollut varma paljon tarvitsisi laittaa limittäin. Tarkoitus oli saada pussi pysymään taskun sisällä, mutta ei kuitenkaan niin, että pussin laittaminen taskuun olisi hankalaa..

Sitten ompelin leveiden suikaleiden keskeltä ja sitten poikittain kaikkien suikaleiden lävitse. Tuloksena on avonaisia taskuja riveittäin. (Ja nyt vain mietin hahmottaakohan tätä sepustusta lainkaan?).
Taskujen täyttäminen oli hauskaa. Sen jälkeen jo hahmotti peiton kokonaisuutena. Lopuksi vielä vuori!
Ompelin vuorenkin taskuna. Ihan kuin olisi jättikokoista taskumallista tyynynpäällistä ommellut. Ensin ajattelin lisätä laitaan vetoketjun, mutta se olisi ollut vähän turhaa. Peittoa ei ihan kovin helposti heitellä ja jotta saumat kestävät, on peittoa käsiteltävä varovasti. Kun ei muljuttele, pysyy se sisuskin pusseineen hyvin paikallaan.

Painoa peitolle tuli noin viitisen kiloa. Kooltaan se on noin 70 x 70 cm - ei siis mikään iso. Ajatuksena olikin sylipeitto lähinnä jalkojen rentoutumiseen. Tuntuu, että joskus on vähän levoton olo ja keho käy kierroksilla niin silloin peitto voisi olla avuksi. Jotkut tekevät ihan isoja painopeittoja koko keholle, mutta en halunnut niin painavaa peittoa - jotkut kun sanovat, etteivät rentoutumisen jälkeen pääse omin avuin peiton alta pois! Se kuulostaa hurjalta. Tämä viiden kilon sylipeitto on hyvä, sen alle ei ainakaan jää jumiin.
Oli kyllä hyvä projekti, sai paljon tilkkuja pois ja kustannukset olivat alhaiset. Tänä syksynä stressi pysyy poissa, painopeitto painaa ja rentouttaa ne pois!

tiistai 11. syyskuuta 2018

Hävikkiviikko: Ideoita tilkuille.

Tällä viikolla vietetään hävikkiviikkoa (lue lisää hävikkoviikosta). Jäin miettimään käsityöhävikkiä. Itsellä yksi suurimmista hävikeistä tulee ehdottomasti kankaista. En aina tiedä mihin niitä pieniä tilkkuja ja muita kangassilppuja käyttäisi.

Tuskin olen ainut, jonka tilkkulaatikon kansi ei pysy paikoillaan. Tässä on ainakin viisi itselle tosi mieluista tilkkuprojektia - jos vaikka sinäkin saisit idean ja muutamat tilkut hävikistä käyttöön!
Idea 1: Puuvillatilkut

Kestävät puuvillat (ja no muutkin tilkut) sopivat erilaisiin tyynyihin missä vaaditaan kestävyyttä. Tilkkutyynyt sopivat niin sohvalle, mutta myös keittiöön tuoleille! Tilkuista ompelin muhkeamman palatyynyn.

Ks. istuintyynyn postaus tästä.
Idea 2: Farkkutilkut

Jos uusiokäyttää ja ompelee vanhoja farkkuja, niistä jää aina pieniä tilkkuja. Se on ärsyttävää! Mutta onneksi farkkutilkutkin taipuvat hyvin monenlaiseen kestävyyttä tarvivaan käyttötarkoitukseen, esimerkiksi laukuiksi ja pussukoiksi. Eri farkkusävyillä on helppo leikitellä ja mikseipä joukkoon sopisi myös muita materiaaleja, vaikkapa nahkaa tai vahvaa puuvillaa.

Ks. farkkupussukan postaus tästä.
Idea 3: Isommat jämäpalat

Jos ei pientä niin sitten isoa! Jos jämäpaloja on enemmänkin, tee niistä isompi työ. Isot tilkut ja iso peitto. Taustalle sopii vaikka vanha lakana. Tämä iso päikkäripeite on yksi talven suosikeistani. Kesällä se on liian kuuma, mutta talvella aivan täydellinen, kun alle mahtuu pötköttelemään ihan koko pituudeltaan.

Ks. tilkkupeiton postaus tästä.
Idea 4: Neuletilkut

Peiton (tai tyynyn) voi ommella myös muista kuin puuvillasta. Usein tilkkutyöt mielletään puuvillakankaille, mutta hyvin isommat ompelukset voi ommella myös trikoosta ja mikseipä myös neuleista (ja myös vanhoista neulevaatepaloista).

Ks. neuleviltin postaus tästä.
Idea 5: Fleecetilkut (myös frotee- ym. tilkut)

Fleece, se nykyajan pahamainen materiaali. Viime vuoden turhake-nimityksen saanut.

Ennen kun paremmasta (tai pahemmasta eli fleecen ympäristön epäystävällisyydestä) ei tiedetty, fleeceä käytettiin kässäjutuissakin huoletta. Helppoa materiaalia ommella ja jäihän niistä sitten tilkkujakin. Hyvä tapa hyötykäyttää loput fleecetilkut on ommella niistä erilaisia rättejä siivoukseen. Omat (myös nuo moppirätit) ovat nykyisin vain sellaisiin todella likaisiin siivoustarkoituksiin, joiden jälkeen rättiä ei ole enää tarkoituskaan pestä (kuten vaikka pyöränkorjauksessa öljyiset jynssäykset). Kuurataan ensin käyttökelvottomaksi ja sitten heitetään polttojätteeseen. Siten fleecetilkutkin saavat olla vielä hyödyksi ilman, että siitä pesussa irtoaisi haitallisia mikromuoveja ympäristöön.

Ks. moppirättien postaus tästä.

Ja entäs seuraavaksi? Tulossa vielä tällä viikolla ihan uusi tilkkutyöidea hävikkiviikko-teemalla!

sunnuntai 9. syyskuuta 2018

Koiralle portaat (DIY osa 2).

Nyt tulee astetta koirapitoisempi juttu! Tässä on Cora, pieni mummokoiramme. Kolmisen vuotta sitten sille jouduttiin tekemään sänkyyn (joo kyllä, meillä koira saa tulla myös sänkyyn) omat portaat avuksi terveydellisistä syistä. Portaita ei koskaan otettu pois, koska tuskin se siitä vetreytyy, kun ikää tulee lisää.

Ks. tästä ekojen portaiden DIY-postaus.
Tässä taannoin vaihdettiin sänky levempään malliin ja eipä kyllä ostaessa tajuttu kuinka monta muutakin juttua menee vaihtoon. Petari (vanhasta tuli jalkarahi, ks. postaus) ja sängynpääty jäivät liian kapeiksi. Helmalakanasta tuli käyttökelvoton. Aluslakanat ja päiväpeitto lähtivät myös luonnollisesti vaihtoon. Yöpöydät jäivät todella mataliksi ja jäävät harkintaan pitääkö nekin nyt sitten vaihtaa suurempiin.

Päiväpeiton jo ompelin suuremmaksi. Se on Eurokankaan leveää Linnan muurilla -tikkikangasta. Kavensin entistä sängyn leveyden mittaan, ostin kangasta lisää ja ompelin kumpaankin sivuun lisäkappaleet. Päätysauman tein hiukan kaarevaksi. Tykkään siitä, ettei nyt jalkopäähän jää päiväpeitosta sellaiset runsaat "siivekkeet".

Ja voi perhana, koiran portaat! Ne jäivät aivan liian matalaksi. Ei ehkä ihan hahmotettu, että entinen sänky oli kapea, mutta myös todella matala! Kun Cora jo kompuroi uuteen sänkyyn ensi kertaa hypätessään, tiesin heti, että tuossa ei hyvin käy, jos portaita ei koroteta.
Vasemmalla vanhat portaat, oikealla uudet. Kuvissa muutos ei ole kummoinen, mutta uudet ovat tuplasti korkeammat ja myös paljon leveämmät. En lähtenyt tekemään uusia portaita, vaan purin vanhat ja kasasin ne uusiksi.

Portaat ovat siis lähinnä pahvia ja teippiä. Kokosin pahvilaatikoita päällekäin ja sisäkkäin niin, että eivät anna painosta periksi. Pakkausteipillä kasaan ja pieni vanukerros askelmille. Liimaa en käyttänyt, ettei aiheuta koiralle mitään hajukammoja. Kun askelmat pysyivät kasassa, ompelin portaille uuden päällisen. Kangas on jotain vanhaa villakangasta, joka sattui olemaan kyllä aivan täydellinen sävyltään päiväpeiton kanssa!

Ks. ekojen portaiden työvaihekuva hahmottaaksesi portaat paremmin.
Portaat näyttävät kyllä massiivisilta massiivisen sängyn edessä. Mutta mitäpä sitä ei tekisi koiramummon puolesta. Ja tykkään silti uusista portaista, ne ovat paljon skarmpimman ja viimeistelymmän näköiset. Ihan kuin olisi oikeasti verhoiltu huonekalurakenteen päälle. Vai arvaisiko, että sisällä on ihan vaan pahvia? Onneksi koira on alle viisikiloinen kaveri, tuhdimmalle pitäisi olla vahvempi sisus.

Tässä vielä kuva edellisten portaiden ja uusien portaiden kanssa. Siinä se mummo (vielä tänä vuonna 12-vuotta!) askeltaa edelleen. Kuvasta myös ehkä hahmottaa uusien portaiden paljon suuremman koon.
Iltapuhteiksi tein vielä päiväpeiton leventämisoperaatiosta jääneestä palasta ison heittotyynyn. Heittotyynyksi sanon siksi, että se on oikein ihanasti sänkyyn heitettävä tyyny ja sen päälle on ihana heittäytyä. Ihana, iso ja muhkea tyyny! Iso sänkyhän tarvitsee isot tyynyt, eikö?
Tyynyn muhkeat tupsut tein Prymin tupsuntekolaitteella. Tein itse asiassa nyt vasta ekaa kertaa tupsuja tuollaisella oikealla kehikolla. Ei enää leikattavia pahvikiekkoja, tällähan valmistuu tupsut paljon helpommin! Näillähän tupsuttaisi joka paikan täyteen lankapalloja.

torstai 6. syyskuuta 2018

DIY: Patjasta rahi.

Meillä lähti patja eikun sijaispatja eli petari vaihtoon. Ei sitä myynytkään voinut, kulahtanut ja ällöttävä. Koiratalous ja sänkyyn pääsevä koira myös haittasivat patjan kiertoon laittamista. Roskiinkaan silti raskinut tukkia, joten olihan se jotenkin kierrätettävä. Tein siitä sitten rahin!
Ensin lähti päällinen veks. Siitä sai talteen vähän topattua vuorta hyötyyn (joskus jonnekin?) ja piiiiiiiitkän vetoketjun. Sisällä oli ohut vaahtomuoviläpyskä. Sen leikkasin sitten rahin kokoisiksi levyiksi.
Saksit kävi ennen mittanauhaa, joten väliin tuli myös vähän pienempää palaa. Ihan hyvä torni siitä silti tuli, yllättävänkin korkea. Ja koska eihän tuo tuommoinen levyhässäkkä kasassa pysy sellaisenaan päälikankaan alla, oli väliin tehtävä "vuori". Sen ompelin vanhasta lakanasta. Heti tuli napakampi paketti!
Sitten päälikangas! Siinä on alhaalla myös vetoketju niin saa pestyä tai muuten vain vaihdettua välissä. Sivuun lisäsin myös taskun, kun päälikankaan leikkaamisesta jäi taskuksi sopiva palanen.

Kangas on pellavaa (vai oliko puuvillapellavaa?), jonka ostin kerran poistomyynnistä. Monta metriä hamstrasin vuosia sitten, nyt vasta käytin sitä ekan kerran. Vähän mietin oliko pellava typerä valinta tuollaiseen, kun rypistyy.. mutta toisaalta pinnasta voi tulla kivan elävä ja lämmin, kun ei ole pelkkää skarppia kulmaa ja sileää laitaa. Elämässä saa olla ryppyjä - niin silmäkulmissa kuin myös rahissa.
Yksi kuvakulma ja arvaatkos kuinka monta itsetehtyä tai kierrätettyä asiaa kuvassa näkyy?

Itse olen maalannut ja koristellut "I will survive" -kukkaruukun, ommellut lattiatyynyt, sitruunan muotoisen niskatyynyn, virkannut pikkumaton, tehnyt patjasta rahin, koonnut lehdistä pikkutason, maalannut taulun (joka on käytetty useamman kerran uudelleen).. Ja karvamattokin on kierrätetty (ostin käytettynä netistä), nojatuoli on uusiokäytössä veljeltä.. Vain laidassta pilkahtavat sohva ja pikku pöytä on hankittu uusina. Se on aika hyvin suhteessa siihen montako asiaa kuvassa näkyy!

Ks. postaukset: Lattiatyyny / Toinen lattiatyyny / Sitruuna-niskatyyny / Virkattu matto / Iso taulu.
Ja mummokoirakin hyväksyy rahin! Cora käski muiskauttaa terkut! Huomenna on jo perjantai. Sitten ainakin nostetaan jalat rahille ja nautitaan viikonlopusta. Ah, aikaa käsitöille!

tiistai 4. syyskuuta 2018

Meikkipussillinen niksejä.

"EIIIIIIIIIII!"

Tämä tilanne on tuttu kaikille meikkaaville. Puuteri (tai luomiväri, poskipuna..) putoaa, räsähtää ja sitten kauhuissaan avaa sen: säpäleiksi meni. Sotkua tulee ja kyynel silmäkulmasta. Voi kerkkele.

Mutta onneksi ei ole enää hätä sen arvoinen! Nyt tulee pirkkaniksejä meikkeihin: Kuinka korjaat rikkoontuneen meikit, miten pistät kahdesta meikistä yhden ja kuinka kierrätät muita meikkisysteemejä.
Meikkiniksi 1: Yhdistä luomivärit / Korjaa rikkoontunut meikki

Ajattelin tässä, että kylläpä on näitä pieniä lootia paljon. Kaikissa jämiä, mutta poiskaan ei vielä raski heittää - koska ekologisuus. Jos on ostanut, on se myös pois käytettävä? Jotta tilaa säästyisi sen huiman muutaman meikkilootan verran, päätin yhdistellä muutamia jämiä yhteen. Toiset toiseen ja toiset toiseen boxiin.
Ja homma menee näin: Riko spatulalla tai muulla pienellä sopivalla työvälineellä meikki hajalle..
..ja lisää tipoittain Septidiniä kunnes jauheesta tulee kasaan paineltavaa massaa. Siirrä toiseen lootaan ja painele tasaiseksi. Anna kuivua kunnolla.

Septidin on antiseptinen liuos pienten haavojen ja ihovammojen desinfiointiin. Siinä on luonnollisesti alkoholia, mutta ei huolta, se haihtuu meikistä pois. Liuos toimii hyvin, koska on "puhdasta" ja pistää meikin kasaan, mutta ei lisää siihen mitään ylimääräistä.
Sama toimii myös rikkoontuneille meikeille. Ihanaa, tämäkin fiasko meni vielä kasaan! Kuvassa vielä työstövaiheessa, tämän jälkeen tuli vielä kunnon siloittelu. Nyt pinta on vielä liian "hiekkainen".

Niksi on varmasti hurjan monelle tuttu - vai onko? Itse tosin kokeilin sitä vasta nyt. Olen kyllä tiennyt, että meikit voi korjata ja ulkomailla tähän käytetään rubbing alcohol -nimistä tuotetta, jota tietääkseni ei Suomesta ole enkä ole tiennyt mikä täällä korvaisi sen tässä touhussa. Nyt kuulin tämän vinkin kaverilta (kiitos!) ja uulalaa, voi kuinka monta puuteria ja luomiväriä olisi säästynyt vuosien varrella, jos olisin tiennyt Septidin korvaavuudesta aiemmin!
Ihan hyvin voi muuten myös yhdistellä muitakin meikkejä yhteen. Tosi käteviä nämä monen sävyn lokerikot. Yksi loppuu, toinen tilalle. Tähän palettiin yhdistyi nyt vielä luomiväripuikon jämät - ehkä sekin tulisi nyt käytettyä pois. Puikkona aina unohtui jonnekin kaapin perälle.

Tuossa sutiosastossa eli boxin alalaatikossakin oli jopa kahta eri jämää. Ne onkin tullut jo käytettyä pois.
Meikkiniksi 2: Huulipunajämät

Oli se sitten puna tai huulirasva, hutiostos tai muuten vain jämä - tai vaikka jo vanhentunut puikko.. kaikki ne voi pistää veitsellä poikki..
..ja kaivaa kaikki se pari centtiä tavaraa ulos. Käyttökelpoisesta puikosta voi sen pistää johonkin pieneen koteloon käytettäväksi (sormin tai pensselillä) ja käyttökelvoton massahan joutaakin vain roskiin.
Mutta entäpä se hylsy? Senkin voi kierrättää. Pese vain hylsyn ensin. Riippuen kuinka tahmasta tavaraa on, kokeile putsaamiseen ensin paperilla pyyhkimistä, topspuikolla kaivelua ja sitten joko meikinpuhdistusaineella tai tiskiaineella pesemistä.

Oman hylsyn jätin nyt jemmaan myöhempää mahdollista käyttöä varten. Kuvassa äitini hyvin vanha hylsy, johon hän on yhdistänyt meikkihuiskan pään. Se on aika hauska, voi vetää hylsyn sisään piiloon. Tuo on tosi hyvä reissuissa meikkipussukassa - menee pieneen tilaan ja ei sotke meikkipussia.
Entäpä sitten vanhat peilit?

Tämä kaveri oli rikkoontunut laukussa. Voi sen seitsemän vuoden epäonnen säpäleet!

(Hello Kitty! Don't judge. En muista tuon tarran tarinaa. Mistä se tuli ja miksi se on tuossa? En tiedä.)
Meikkiniksi 3: Peilien kierrättäminen

Kuinkahan moni muu on hoksannut, että harva meikki- tai käsipeili on kauttaaltaan liimattu? Sen saa aika näppärästi irti. Veitsi väliin ja peili tasoa vasten nurin - jos käy huonosti ja peili räsähtää niin ainakin sirpaleet menevät tasolle eikä pitkin syliä. Työnnä veitsi ensin peilin ja muovin väliin ja kierrä kummastakin suunnasta ns. etsiäksesi missä kohdin liimat ovat. Sen jälkeen usein irtoaa hyvin.

Kuten tässäkin peilissä, liimaa oli vain reunoilla kahdessa paikkaa. Vanhat sirpaleet pois ja tilalle uusi. Sen sain vanhan meikkipaletin taustasta. Se oli vain yhdellä liimatäpällä kiinni. Alussa tuli reunaan pieni pintasärö, mutta muuten lähti tosi hyvin irti.
Sitten uusi peili kiinni! Liimana kannattaa käyttää jotain missä on mukana joustavuutta, vaikkapa vahvaa kontaktiliimaa.

Peukku! Tuli taas vanha kunnon peili käyttöön. Tuo kuori on niin hyvä, muovikotelo on itsessään niin ohut, että melkeinpä mahtuisi koko peili lompakon korttiosioon. No ei ihan, mutta melkein. Niin ohut se on.
Meikkiniksi 4: Shampoopesut

Shampoo se sopii muuallekin kuin vain suihkuun. Pesen sillä niin hiusharjan kuin myös meikkisiveltimet. Mitäs sitä turhia hifistelypesunesteistä ostamaan meikkisiveltimille, oma tuttu shampoo se sopii yhtä hyvin. Ainakin omat pensselit, nämä vanhimmat, ovat lähes 15 vuotta vanhoja ja silti tosi hyviä.
Meikkiniksi 5: Säilytä kaikki pienet purkit

Päivän selvä juttu, mutta tietenkin: pienet purkit uusiokäyttöön. Voidepurkit, huulikiiltorasiat.. Kuvassa myös ostopurkkeja, koska käytän näitä pieniä tosi paljon. Tosi hyviä kaikkien rasvajämien keräämiseen ja myös reissuissa. En koskaan ota shampoita, hoitoaineita ja rasvoja mukaan sellaisenaan vaan annostelen näihin pieniin purkkehin. Siinä säästyy laukussa tosi paljon tilaa. Ja painoakin tulee vähemmän.

Nostalgiamuisto! Tuo etummainen harmaa pikkuinen on muuten varmaan 20 vuotta vanha! Olin vielä ihan tyttönen, kun sain jonkun pahalta haisevan huulijutun tyttöjen lehden (joku tyyliin ehkä SinäMinä?) mukana. Sisus jäi käyttämättä, mutta purkki on edelleen tallessa! Se on niin pieni ja pommin kestävä.
Samoin säästän myös kaikki irti lähtevät peilit ja tyhjenneet luomivärihylsyt, tai nuo metalliset missä ne nyt yleensä on. Nekin lähtevät usein aika hyvin irti, kun oikeasta suunnasta veitsellä vähän avittaa.

Mitä muita meikkiniksejä teillä on käytössä?