perjantai 21. huhtikuuta 2017

Yllätyslahja + avautuvan lahjarasian tutoriaali.

Kerrankin sattui niin, että näin sattuman kaupalta epäsuunnitelmallisen suunnitelmallisesti ystävää, jolla oli samana päivänä syntymäpäivä. Halauksen kera hän sai pienikokoisen yllärimuistamisen.

Käytin tilaisuuden hyväksi tehdä samalla myös pikaisen tutoriaalin lahjarasiaan, jonka tekee minuuteissa ja johon ei tarvitse lainkaan teippiä, liimaa, niittejä tai muutakaan kuin vähän narua ympärilleen - eikö kuulostakin näppärältä?
Kun rasiaa ei sidota pakettiin muuten kuin lahjanarun avulla, se avautuu kivasti heti, kun naru poistetaan ympäriltä.
Ja näin sen teet: avautuva ja liimaton lahjarasia

Tarvitset: jämäkkää kartonkia (kaikki muropakettia vahvempi käy), viivoitin, lyijykynä, sakset, pyyhekumi.
Vinkki! Valitse lahjarasiaan kartonki, jonka saa taittumaan viivotinta vasten skarpisti. Testaa taittuvuus, mitä nätimmin taittuu, sitä parempi! Itse valitsin liian huokoisen ja nurkat joko ns. murenivat tai lähtivät taittaessa vinoon.

Mittaa pahviin iso neliö (esim. 15 x 15 cm). Jaa neliö poikittain ja pitkittäin kolmeen. Neliöön muodostuu yhdeksän pienempää neliötä (kukin 5 x 5 cm). Lisää keskelle oleviin kansikappaleet, toinen voi olla vähän lyhyempi. Leikkaa kappale kokonaisena pahvista. Tummanharmaaat neliöt ovat laatikon sivut, kun taas vaaleanharmaat neliöt tulevat laatikon sisälle limittäin ja niistä voi lyhentää laitoja (ks. alta kuva). Leikkaa lovit sisäsivuille (eli piirroskuvan valkoiset pystyraidat).
Pyyhi lyijykynäjäljet pois ja taita viivotinta vasten taitettavat kulmat. Nosta ns. sisäsivut ylös limittäin, lyhennä laitoja tarvittaessa. Aseta lahja sisään ja nosta ensin lyhyempi kansilaita ylös ja sen päälle vastakappale. Pidä rasiaa tiukassa otteessa ja kierrä lahjanarua ympärille. Valmista!
Lahjarasian sisällä oli cernit-massasta tehdyt muffinissi-korvikset. Saaja nimesi ne heti mustikkamuffineiksi! Nam!

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Koruntekijän säilytysvinkkejä.

Kevään järjestelykärpänen iski! Into pulpahti, kun bongasin Tigerista tällaisia pieniä koteloita. Ostin heti useamman!
Pistin pienet helmet koteloihin. Ihanaa, nyt on kussakin lootassa oma väri eikä niin, että kaikkia on sekaisin yhdessä minigrip-pussissa. Olen todella laiska laittamaan esimerkiksi puretun korun osat omille paikoilleen. Viskaan johonkin yhteen boxiin ja onpahan sitten kiva kalastaa siät yhtä tiettyä helmeä miljoonan muun joukosta..
Pistin koteloihin myös kaikki muut korunosat mitkä vain lokeroihin mahtuivat. Ei enää sekalaisia pikkupusseja, korukoteloita, yllätysmunien muovihylsyjä, randomboxeja tai hakeneulalla osin yhteen niputtamista! Selkeytyy homma selkeästi, kun ei tarvitse etsiä tarvikkeita.
Kun sain pienet helmet ja korunostat lajiltetua, jatkoin korujen puolelle. Järjestelin muun muassa korvakorut ja sormukset. Poistin korjattavat, purettavat ja paranneltavat korut. Jäljelle jäi ehjät ja mieluisat korut organisoituun korulootaan, ks. lisää korujen säilyttämisestä tästä.

On muuten kuvassa aika paljon itsetehtyjä nappikorviksia!

(Järjestys ylhäältä alas, vasemmalta oikealle) 
Laskimen näppäimet / siniset napit / ruskeat ja hopeat napit / puusydämet
Riippukorvikset ovat erikseen lankasetin tuomassa muovilokerikossa. Myös konvehtikotelo käy tehtävään hyvin!
Eiffel-matkamuisto sormustelineenä, kierräriltä ostettu kuppi riisuttujen korujen "jättökuppina". Korvakorut Yo zen ja Uhana Design.
Nyt on taas korut hetken järjestyksessä! Millaisia säilytysvinkkejä teillä on korujen osille ja valmiille koruille?

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisherkkuja + reseptivinkkejä.

Pääsiäisenä piti touhuta ja tehdä niitä paljon aiottuja projekteja. Viimeistellä, valokuvata ja aloittaa uusiakin. Mutta mitä tein? Kuuhasin keittiössä. Yhtään käsityötä en tehnyt! Vaan söin. Kokkasin, söin ja santsasin. Sohvalla sulattelin. Ja söin lisää.

Kun ei tullut käsillään tehtyä muuta kuin siirreltyä aterinta kohti suuta, esitellään sitten pääsiäisen parhaimmistoa keittiön puolelta - mukana myös pari reseptivinkkiä!
Kärkeen nousi suklaakakku, jonka kruunasi kinuskin makuinen tuorejuusto. Ei jumankauta oli hyvää! Reseptinä peruskakkupohja tummalla kaakaolla. Lopun heitin omasta päästä eli kostutin kahteen jaetun kakkupohjan runsaasti maidolla, levitin väliin banaaniviipaleita ja lisäsin tuhdin kerroksen täytettä eli kermavaahtoa, kinuski-tuorejuustoa (Valio Viola) ja vähän suklaata murskattuna. Päälle kermavaahtoa, jossa on runsaasti tummaa kaakaota ja vähän vaniljasokeria. Koristelu pääsiäismunilla, tietenkin.
Tein myös hunajalla maustettuja aamupalasämpylöitä. Söpöjä pupuja piti olla, mutta jotain liito-oravan sukulaisia niistä tuli? Luulen, että "pupuksi" muotoilu onnistuu mihin vain pulla- tai sämpylätaikinaan. Nuo korvat leikattiin saksilla ja silmät tökättiin grillitikulla pellillä kohottamisen jälkeen. Sitten siveltiin maidolla. Ihan hyviä ja täyttäviä ökkimönkiäisiä!
Pääsiäinen on myös iltasyömisen, leffojen ja sarjamaratonien (tosi hyvä tuo ylen Victoria-sarja!) aikaa. Yhtenä iltana juustopalloja, toisena guacamolea ja kolmanetena iltana tortilla "tortillanachoja" ja salsaa. Resepti on tosi helppo (keksin myös sen itse!) ja varioitavissa moneen makuun:

"Tortillanachot" ja salsa

Leikkaa tortillalevyt kolmioiksi (eli lätty ensin neljään osaan ja kukin osa vielä kahteen tai kolmeen riippuen tortillalevyn koosta). Levitä pellille (saavat olla ihan kiinni toisissaan). Sirota päälle mausteita oman maun mukaan. Kokeile tacosekoitusta, chilijauhetta tai valkosipulia. Itse laitoin paprikamaustetta ja chilimaustetta. Raasta juustoa hienoksi. Parmesan on parasta, mutta tavallinenkin juusto käy. Levitä kolmioille pieni kerros kuhunkin. Paista uunissa keskitasolla noin 200 asteessa sen verran, että juusto sulaa ja kolmiot vähän ns. käpristyvät. Tortilloista tulee ihanan rapeita!

Dippaa valmiissa kaupan salsassa tai kokeile omaa salsaa: hienonna tomaattia, tomaattipyretta, sweet chili -kastiketta, ketsuppia ja mustapippuria. Pienen satsin pyöräyttää käsin, isomman voi survauttaa sauvasekoittimella. Salsaan voi lisätä mitä mausteita vain, joskus myös valkosipuli on melko hyvä lisä. Testaa ja maista!
Tänään kaiken huipensi kevätrullat. Näitä olen tahtonut kokeilla pitkään ja vihdoin saan viivat yli kokeiltavien ruokien listalta! Tein puoliksi Vegaanihaaste-kirjan reseptillä ja puoliksi TytDiy-blogin reseptillä. Yksi hyvä ohje on myös Kahvia ja kasvisruokaa -blogissa, josta katsoin myös mallia.
Kolme dippiä, parhainta kokkaus- ja syömäseuraa ja mukava pääsiäisen lopetus. On tämä ollutkin yhtä syömisen juhlaa!

torstai 13. huhtikuuta 2017

Kookoksen ystävälle.

Pieni kylkiäislahja kookoksen ystävälle. Keksin yhdistää kaksi pientä kookosmaista diy-juttua yhteen.
Toinen on cernit-massasta tehty kookos-avaimenperä tai -laukkukoru (alla linkki tutorial-videoon). Tästä tuli hauska!
Mallia kookoksen tekemiseen katsoin tästä youtube-videosta. Siinä massat pyöritetään jauhotetun helmen ympärille, muotoillaan, kovetetaan ja leikataan halki. Helmi poistetaan ja kookoksenpalat ovat valmiit! (Paitsi, että kun ei ollut ruskeaa massaa ja valkoiseenkin oli sotkeutunut keltaista, tein kookoksen vaihtoehtoisin menetelmin. Valko-keltaista sisäpuolelle, oranssia päälle ja lopuksi akryylimaalilla oikeiden värien korjaaminen. Lopuksi lakkasin, jotta maali pysyisi paremmin.)
Toinen kookosmainen diy on kookoshuulivoide. Eli lusikkaan kookosöljyä, hitunen käyttämätöntä huulipunaa (sävyksi), tippa rypsiöljyä ja aavistus mehiläisvahaa (erilaisia diy-huulivoiteita on netti täynnä, tämä resepti meni omasta hatusta ja kokemuksesta). Lusikka kynttilän liekin päälle ja odotetaan, että ainekset sulautuvat. Sula massa kipataan koteloon ja annetaan kohmettua - helppoa!

Kotelo on muuten luomivärirasia. Kotona ei ollut valmiina mitään kivaa ja käyttämätöntä koteloa, joten nappasin alekorista halppisluomivärin. Kippasin luomivärit tyhjään rasiaan (oli sävy, jota voin käyttää huiskulla poskipunana) ja puhdistin kotelon. Vähän oli tullut jo naarmuja, mutta muuten hyvä! Takaa lähti etiketti veks, päällä olevaa logoa ei saanut pois kynsilakanpoistoaineellajaan. Korjasin asian liimaamalla päälle vähän teippiä.
Sitten kookos-parivaljakko koteloon ja narua päälle. Kiva, soma pikkupaketti! Taidan tehdä kookoshuulivoiteen myös itselle.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Kissarakkaille.

Kun kaksi ihanaa muuttaa ihan omaan kotiin ja toisella on vielä pyöreät synttärit, on juhlan paikka. Heti alkuun oli hyvin selkeää mitä aion heidän uuteen kotiin viemisenä viedä. Taulu lahjana on aina iso riski, mutta olin valmis ottamaan sen.
Maalasin heidän rakkaan kissansa muotokuvan. Valitsin neliönmuotoisen pinkopohjan (40 x 40 cm) ja akryylit.
Olen aika ylpeä noista silmistä! Leuan alus ja korvat olivat vaikeat. Niitä tuli tuskailtua ennen kuin olin niihin tyytyväinen.
Tässä ensimmäisten maalauspäivien työvaiheita. Printtasin kissan kuvan taulun koossa ja siitä katsoin mallia. Vasemmalla ihan ensimmäinen maalauskerros.. hahmotelmasta se lähti! Pitkäkarvainen ja monisävyinen turkki vaati ainakin sen kolmekymmentä maalauskerrosta eri väreillä. Mutta pikkuisen kerrallaan, niinhän sitä työstetään ja hienoviilataan.
Valmiina kissa istui meidän senkin päällä odottelemassa. Iltahämärällä tuli ohimennen aina katsottua ja säikähdettyä, että mikäs persk*** se siinä istuu ja tuijottaa??
Jotta ei tarvinnut enää säikkyä ja katsoa lahjaa stressaten (apuva tykkääköhän ne ees -limbossa vellominen on kauheaa), pistin lahjan pakettiin. Nättiä pakettia on kivempi kattella. Kuviollinen ilmastointiteippi (saatu aiemmin Teippitarhalta, teippitarha.fi) sekä koristaa että tukee paketointia. Päälle tein kolmiulotteisen rusetin. Teipistä tehty rusetti kesti myös hyvin monivaiheisen matkustamisen juhliin!
Ja sanottakoon lopuksi vielä, että tykkäshän ne (saajien nimet piilopikselöity kortista). Yllätyksensekaiset kyyneleet kävivät toisen saajan silmissä ja parahdettiinhan siinä heti, että näyttää ihan meidän kissalta! Sitä stressasinkin eniten, että onko siinä tunnistettavasti heidän kissa vai vaan joku kissa. Huh, missio suoritettu tyytyväisesti.

maanantai 10. huhtikuuta 2017

Harry Potterin ystävälle.

Aloitetaan uusi viikko muutaman postauksen jatkumolla aiheena ystävien pyöreät syntymäpäivät! Pari ystävää täytti pyöreät ja tahdoin muistaa heitä pienin lahjoin, jotka jollain tapaa olisivat saajilleen merkityksellisiä - olihan myös jo merkittävä ikä saavutettu ja pitkä ystävyys takana. Tässä ensimmäinen niistä diy-lahjoista.
Ensin täyttänyt sai minulta kaulakorun. Harry Potter -fanit voivat tunnistaa (kuten ystäväni, jonka sydäntä lähellä Harry Potter on), mutta muille tiedoksi, että siinähän on pelkistetty ja korun muotoon käännetty Ajankääntäjä (eng. Time-Turner).

Itse en Harry Potterista tiedä mitään, mutta kuukkelin avulla ymmärsin, että kyseessä on esine (mitä ilmeisimmin oikeasti tiimalasin muotoinen riipus), jolla voi matkata ajassa. Harry Potterissa aikamatkaa hyödynnetään ensin mahdottoman lukujärjestyksen kanssa luovimiseen - ja sehän passaa ajatusleikkinä, sillä lahjan saajankin elämä on hetkinen ja vanhetessahan sitä usein voisi myös toivoa, että voisi aikaa vähän fiilata suuntaan ja toiseen.
Pieneen koruun sai kyllä paljon käyttää näppäryyttä ja ärräpäitä, mutta lopulta saatoin todeta - se pyörii sittenkin! Litistin kahden renkaan väliin korupikkiin kaksi pienempää rengasta vastatusten. Siinä ne nyt sitten pyörii. Inspiraatiota ja mallia korun tekemiseen otin näistä kahdesta toteutuksesta: Cut Out & Keep: Time Turner / 30minutescrafts.com
En halunnut pistää korua vain pakettiin, vaan otin vähän pitemmän tien. Tein sille oman korutelineen! Se on myös Harry Potteriin liittyvä after all this time, always -lainauksellaan.
Teline on kierräriltä haetusta vinyylilevystä tehty. Piirsin muodon vinyyliin, sulatin uunissa, leikkasin, sulatin, leikkasin, vielä sulatin ja taas leikkasin.. kunnes muoto oli hyvä ja saatoin sulattaa, taittaa pöytätason laitaa vasten ja todeta - kyllä, se pysyy hyvin pystyssä. Oikea kulma piti testata moneen kertaan, jotta se pysyy tyhjänä ja korun kanssa pystyssä (ettei korun paino yhtäkkiä vedäkin telinettä kumoon). Lopuksi peitin vinyylin keskustan kummaltakin puolelta, tein valkoisella maalitussilla tekstin ja lakkasin vielä päältä.
Paketointiin vielä pro tip: ketju pieneen pussiin! Muuten ei olisi koru pysynyt lahjakassissa heiluessa paikoillaan.
Ja sitten teline kassiin ja kortti kylkeen! Muiskiss ja hyvää myöhästynyttä synttäriä ystäväni!

lauantai 8. huhtikuuta 2017

Mökötyskissa.

Miauuuu! Tässä on pieni katti. Tein sen työkaverille kiitokseksi ja piristyksi kovan työpuristuksen jälkeen. Hyvin tehtyä työtä pitää kiittää ja tsempata, joten siitä se idea sitten lähti. Ja koska tahdoin tehdä jotain pientä ja vähän höpöä, päädyin jonkinlaiseen amigurumiin. Selkeä vaihtoehto oli kissa!
Tästä näkee katin koon. Nyrkkiin puristettava (ja heitettävä) kaveri! Malli tuli omasta päästä kissaa tehdessä. Töpötassut, pötkylämäinen häntä, paksut korvat ja kaiken kruunaa pieni rusetti keskellä päätä. Pysyy hyvin istualleen (pohja ei ole täysin pyöreä vaan kavennukset toivat suorempaa pohjaa alle), joten sopii vaikka työhuoneen hyllytasolle möllöttämään.
Näettekö te muuten viikset kiinni puristettuina silminä ja silmät kulmakarvoina? Riippuu katsojasta, kissalla on kaksi ilmettä! Kaksikasvoinen mökötyskissa, haha.

torstai 6. huhtikuuta 2017

Vuoka-alunen kierrättäen.

Jotain käytännöllistä keittiöön! Pitkään muhi mielessä kankainen uunivuoan alunen ja nyt sen vihdoin ompelin! 
Siinä on jonkinlaista villasekoitekangasta päällä ja välissä kaksikerrosta vanhaa pyyhettä (hyvä tapa kierrättää kulahtaneet, ohuet froteepyyhkeet, sopii myös patakintaiden väliin) ja yksi kerros vanua. Ripustuslenkin tein vanhasta hupparin nyöristä. Siinä on kiva kuvionti! Alunen tuli ommeltua täysin kierrätysmateriaaleista. Villa oli epämääräinen jämäpala ja vanukin oli vedetty vanhasta täkin vuorituksesta.
Ja kokonaisena se näyttää tältä ompeleineen ja miniruttuineen kaikkineen. Inspiraation sain täältä: Purlbee / Felt hot pads.
Laitojen ompeleet pitää sisuksen hyvin paikoillaan, keskiommel taas sallii alustan taittamisen kaksinkerroin. Voi pitää paksumpana vaikka kuuman kattilan tai pienemmän vuoan alla.
Nyt pöytä on katettu! Se olisi ensi puraisu kotona tehtyä nyhtökauralasagnea. Tuoksu on ainakin huumaava!

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Ikuisesti kesken.

Olen useinkin aika levoton kädellätekijä. Aloitan yhtä, jatkan toista, kiinnostun kolmannesta. Eka jää kesken, toinen lähtee purkuun ja kolmas projekti ei käynnisty koskaan. Niin paljon ideoita, niin vähän aikaa - ja useinkaan tiedä mitä haluaa tehdä, kunhan jotain tekisi mieli. 

Lopputuloksena on paljon ikuisesti kesken jääviä töitä. Sanokaahan, etten ole ainut? Että muiltakin jää niin kauaksi aikaa töitä kesken, että lopulta ei enää haluakaan tehdä projektia valmiiksi? 

Kurkataan kulissien taakse muutamaan nyt löytyneeseen ikuisesti keskeneräiseksi jääneeseen projektiin:
Ikuisesti kesken 1: Ostin innolla haaleita lankoja neuloakseni niistä kivan kolmivärisen putkihuivin. Ja katsokaa, näin pitkälle pääsin! Into loppui kesken, aikaa kului ja nyt se meni purkuun. Jälki näytti kammottavalta (en ole kummoinen neuloja) ja eipä se ittekseen ollut virheitään korjannut.
Ikuisesti kesken 2: Vauvan pipo piparireunakuvioinnilla. Ja lähes valmis, tupsua vaille! Mutta. Huomasin virheen. Kerkkele sentään. Se irvisti ja pahasti. Purin virheen pois, mutta samalla innolla purin ja koko pipon. Sinne meni. Eipä tuo nyt kovin tasainen ollut muutenkaan (ei kehumista neulomistaidoissa edelleenkään).
Ikuisesti kesken 3: Pujoiteltu seinävaateproggis, josta piti tulla tyynyn etupuoli. Ääh. Tein niin innolla tuota! Mutta sitten en koskaan viimeistellyt tyynyksi. Ja ehkä hyvä niin, koska en olisi siitä nyt yhtään innoissani. Purin tuonkin. Onneksi käytin pitkiä lankoja, ei mennyt paljon jumbolankaa hukkaan.
Ikuisesti kesken 4: Reppu, farkuista reppu. Farkkurepusta leikkuujätettä. Tästä on kai jo yli vuosi? Aloitin, mokasin, purin, korjasin, mokasin uudelleen, suutuin - piä tunkkis kerkkele, en ois reppua halunnutkaan.
Ikuisesti kesken 5: Miehen laukku. Hän käytti tätä kyllä silloin... joskus. Ja sitten se oli korjattavana x määrän vuosia..
..kunnes hän ei sitä olisi halunnutkaan enää käyttöön. Oli mennyt niin liiskaankin, että ei kannattanut korjata edes kirpparille. Vedin laukun turhautuessani palasiksi. Lopputuloksena paljon hyviä paloja ja osia!

Tässä viikon aloituksen kevennys. Mitäs teillä on jäänyt ikuisesti kesken?