lauantai 17. marraskuuta 2018

Kädentaitoja 2018.

Se on se viikonloppu jälleen, kun some täyttyy kässäilijöiden vuoden yksi kohokohdista: Tampereen kädentaitomessuista. Eikä suotta, ovathan ne Euroopan suurimmat. Olin nyt työn puolesta messuilijana toista kertaa ja voin sanoa, että nautin jälleen suuresti. Niin paljon ihasteltavaa ja katseltavaa (ja tuhlattavaa!).
Olin messuilla perjantaina. Ruuhkaa oli, mutta ei niin että järki olisi mennyt. Olen kuullut kuinka ainakin lauantaisin kaikki on aina ihan tukossa. Perjantaina pääsi välillä liikkumaan ihan vapaasti (kuten kuvasta näkyy) ja se oli ihanaa.
Ihan joitakin kässätrendi-havaintoja messuilta. Tässä muutamia poimintoja niistä:

Paljon oli seinäkoristeita ja kransseja. Ja kaikkea mihin oli liitetty valoja - enää ei ole siis vain valotauluja, on myös valomakrameeta (vähän näkyy kuvassa huonosti, mutta kyllä siinä kivasti led-valot killuivat)!

Ryijyt ja minimakrameet pitivät vielä pintansa. Myös kirjailua näkyi. Ihanasti perinteisiä tekniikoita mikä on hyvä, onhan kuluneen vuoden kässätekniikka kirjailu ja tulevan vuoden tekniikka kudonta.

Ja tupsuja! Karvatupsuja, kudetupsuja, lankajämätupsuja - ihan kaikissa muodoissa, pieniä ja suuria. Tupsuiset asusteet ja koristeet ovat kyllä yksi ehdoton in juttu nyt.

Täytyy myös sanoa, että viime vuoden hitti, tonttuovet olivat edelleen näkyvästi esillä. Niitä oli monessa paikassa ja monenlaisia. Eikä riittäneet pelkät ovet vaan oli kokonaisia miniatyyrimaailmoja kaikenlaisia jouluasetelmia. Ne inspiroivat myös pariin pieneen ostokseen (ks. alempaa)..

Yllä olevat kuvat: Joulupuu-askartelusetit ja paperinauhakranssi: Taito Pirkanmaa / Alpakka-tupsut: Ruukin kehräämö / Valomakramee: Suomen lanka / Minimakramee: Lankava / Valokranssi: Villakamari.
Osteltavaa olisi ollut niin paljon. Messujen tarjonta on ihanan laaja. On askartelu- ja ompeluvälineitä, lankoja, kankaita, paperituotteita.. Kaikkea mahdollista mikä voi kässäilijää kiinnostaa. Tässä muutamia paloja lukuisista ihanuuksista.

Yllä olevat kuvat: Paperituotteita: Ninnimoi / Kirjailtut heijastavat rintakorut: Kirjosilta / Neulojan muki: / alareunojen korut: Ilo knitting shop / Muistikirja: Iloinen varis (?).
Minusta on ihanaa, että kädentaitomessut esittelevät niin isoja yrityksiä ja pieniä tekijöitä. Yksityisyrittäjiä, suunnittelijoita, toiminimellä tekeviä ja kaikenlaisia kädentaitajia. On niin erilaisia taitoja ja tekniikoita saman katon alla. Esimerkiksi ihastelin näitä huovutettuja eläimiä (ihastelin niin, että jäi ottamatta ylös kenen tekemiä olivat) - eivätkö olekin todella taidokkaita!

Mitkä bambit, oravat ja kisuliinit! Niin söpöjä. Eivätkä olleet hinnalla pilattuja - olen kerran pari kokeillut huovuttamista neulalla ja en osannut sitä yhtään. Meni hirveän kauan yhden pallon tekemiseen, joten arvostan kyllä tällaista taitoa. Nuihin on mennyt kokeneeltakin varmasti paljon aikaa ja vaivaa.

Ja sitten ihastelut sikseen, siirrytään messuostoksiin!

Kiinnosti tai ei, tässä ne tulevat:
Kankaat

Edellisetkin ovat käyttämättä, mutta koska näppituntuma on niin ihana ja messuhuumassa sitä hurahtaa, ostin yhden aikomani kankaan sijaan neljä erilaista kangasta. Verson puodista sielulintua ja lehtiprinttiä (jonka nimeä en tiedä, mutta ostinpa kerrankin myös jotain värikästä!), Majapuusta digicollegea (kuosi on kuin neulottu!) ja Ommellisesta merinovillaneulosta.

Jälkimmäisin oli kyllä niin kipukynnyksen rajoilla. Metrin pala maksoi 30 euroa.. Jätin ensin ostamatta, mutta hallista poistuessa palasin vielä hakemaan kankaan ajatellen, että jos en nyt ota sitä niin se jää kyllä harmittamaan. Ja vaikka hinta kirpasi, olen varma, että saan tuosta joskus jotain tosi ihanaa, joka maksaa itsensä kyllä takaisin. Niin ihanan tuntuista merinovillaa!
Korvakorut

Pitäähän sitä nyt korvisfanin yhdet messukorvakorut ostaa! No ostin kahdet yhdellä reissulla. Ihastelin jo viime vuonna Pauliina Rundgrenin tyyliä yhdistää puuta ja emalia samaan koruun. Silloin jäi ostamatta ja nyt korjasin sen virheen. Nuissa valitsemissani korviksissa on plussana myös se, että niissä onkin nappitaustat eikä ainaiset koukut.

Uhana designin  pisarakorvikset eivät olleet messuostos. Eivät siis olleet messuilla, mutta kävin samalla Tampereen reissulla Uhanan on kivijalkamyymälässä Verkatehtaankadulla. Siellä tehdään pisaroita customeina, saa itse valita loputtomasta väriskaalasta omat pisarat! Päädyin kultaan, punaiseen liukuväriin ja kultaisiin pleksipisaroihin - ihan jotain muuta mitä alkujaan ajattelin! Liukuväritys oli jotain ihanan uutta ja kimallusta näin pimeään pikkujouluaikaan en vain voinut vastustaa. Nämä ovat nyt neljännet pisarani. Heh. Ei näitä voi olla liikaa.
Askartelut

Materiaaaliostot jäivät tällä kertaa yllättävänkin suppeiksi. Sinelliltä "vähän" silkkimassaa (valkoista ja mustaa piti ostaa, mutta ei saanut irrallisena niin otin sitten koko setin), pötkön heijastavaa kangasta (en muista mistä ostin) ja Ullakalta kukkarokehyksen. Jälkimmäiselle ei ole mitään käyttökohdetta vielä mielessä, mutta ostin kun kerran suht edullisena vastaan tuli. Joskus tuollaista kaivannut ja onpahan nyt valmiina, kun seuraavan kerran juhlavampaa kukkaroa mieli tekisi tehdä.
Muut joulujutut

Hurahdin messujen miniatyyritarjonnan inspiroimana ajatukseen jouluasetelmasta, jossa olisi kaikkea pientä ja söpöä. Sillä ajatuksella ostin keraamiset laamat, puisen pikkureen ja pussissa olevan ihanuuden (ks. alta).

Nahkatortun tein ilmaisessa työpajassa. Aina on kiva päästä katselun ja kävelyn seassa kokeilemaan käsin jotain edes ihan pientä.
Alpakka!

Jo viime jouluna se orasti, rakkaus laamoihin, alpakoihin ja kaikkeen vähäkään niitä muistuttavaan. Kun näin nämä Ruukin kehräämön pienet pöytäkoristeet, olin myyty. Kuinka erilaisia ilmeitä kavereilla olikaan! Oli vaikea valita mikä puhutteli minua eniten. Eihän tuolla mitään tee, mutta onhan se pirun suloinen koriste! Ja kaiken lisäksi oikeasta alpakan karvasta. Alpakasta, joka saa elää ulkona vapaasti. Ruukin kehräämö on muuten Suomen eka ja vielä ainoa alpakanvillaan erikoistunut pienkehräämö. Aika hienoa se.

Kiitos Tampere, olen inspiroitunut! Ensi vuonna uudestaan! (Lue myös 2017 messujen postaus tästä.)

Kävitkö myös messuilla? Mikä fiilis sinulla jäi messuista?

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

Hapanta asiaa.

Täällä ollaan vielä(kin) sairaana.

Kyllä on sitkeää flunssaa! Kohta kahden viikon yskimisen ja niiskuttamisen lisäksi tölväsin sormeni astetta pahemmin leipäveitseen niin ei ole oikein voinut käsitöitä tehdä. Otan siis mahdollisuuden kertoa vähän erilaisemmasta "käsityöstä".

Olen hyvin kiinnostunut leipomisesta ja kaiken uuden kokeilemisesta. Kesällä otin uuden haasteen: hapanjuurileivät! Joten tässä asiaa hapanjuuresta, on sekin yhdenlaista käsityötä.
Pahimpien helteiden aikaan tein alusta asti oman leipäjuuren. Mitään kokemusta ei entuudestaan ollut, mutta siitä se lähti ja nyt kymmenien, kymmenien leipien jälkeen olen jotain oppinutkin. Vielä on paljon opittavaa, koska juuri elää ja muuttuu koko ajan. Jokainen leipä on (ainakin vielä) aina omanlaisensa. Tästä on tullut uusi kiehtova viikonloppuharrastus.

Apuna on ollut Eliisa Kuuselan Leipävallankumous-kirja, joka kertoo kaiken leipäjuuren valmistamisesta ja hapanjuurileipien leipomisesta. Ilman tätä kirjaa en olisi uskaltanut alkaa tuumasta toimeen. Suosittelen lukemaan kirjaa, siitä tulee myös ymmärtääkseni pian toinen painos.
Leipäjuuri valmistetaan vedestä ja jauhoista - kuulostaa niin vähältä! Miten kahdesta aineksesta voi syntyä jotain niin voimakasta ja vatsalle hyvää? Viiden päivän ajan seosta ruokitaan eli lisätään vettä ja jauhoja. Seokseen syntyy mikrobikanta, jonka ensipäivät olivat kyllä jännittäviä.

Viikon sisällä pystyy leipomaan jo ekan leivän. Sitten juurta ruokitaan ja yllä pidetään. Tähän on monia tapoja. Itse otan aina ennen uuden leivän leipomisesta juurta talteen jääkaappiin. Vasta myös kuivatin ja pakastin varajuuret siltä varalta, että joskus menee jotain pahasti pieleen. 
Itse leipomisessa on monta vaihetta. Ensin tehdään esitaikinasta oikea taikina. Annetaan levätä tunti. Lisätään suolaa, käännellään ja ensikohotetaan parista tunnista neljään tuntiin. Sitten leipä muotoillaan, annetaan pieni lepo ja tehdään toinen muotoilu. Sen jälkeen jätetään kohoamaan. Itse laitan jauhotetussa liinassa kohotuskoreihin ja kohotan yön yli jääkaapissa.
Kohottamisen jälkeen tulee se jännittävin vaihe: leivän kumoaminen, viiltäminen ja paistaminen. Koskaan ei tiedä miltä leipä näyttää, kun se tulee uunista ulos. Tässä kuvassa ihan ensimmäinen leipäni. Olen edelleen sitä mieltä, että se on visuaalisesti ehdottomasti kaunein leipäni, ihanan hapan esikoiseni!
Kuukausien varrelle mahtuu myös paljon epäonnistumisia. On tullut ufoja (littanoita, kohoamattomia levyjä), tatteja (kuvassa) ja höttösiä kuoria (sisus täynnä isoja ilmataskuja). On jäänyt raa'aksi, on paistunut ihan kuivaksi. On sitä ja tätä.

Pari kertaa juurikin näytti heikoilta, mutta aina se on elpynyt. Kun ilmat jäähtyivät, juuri meni laiskaksi. Ei pöhissyt, ei kohonnut, ei kuplinut. Välissä tuli myös pitempää taukoja ja juuri ei oikein tykännyt, mutta onneksi siitäkin mustasukkaisuudesta selvittiin.

Apuna on ollut myös Facebookissa hapanjuuriteemainen ryhmä, jossa saa paljon vinkkejä ja inspiraatiota leipomiseen.
Tässä kuvasarjassa näkyy hyvin kehitykseni. Ensin tuli kuivaa koppuraa, sitten kohosi niin että sulivat yhteen ja taas oikeassa laidassa uusinpia parivaljakkoja. Olen vihdoin myös oppinut paremmin tuon pitkulaisen leivän muotoilun, jotta se pysyy myös pellillä kuosissaan.
Meillä ei juuri enää muuta leipää syödäkään. Kaupan leipää ostetaan vain, jos ei ole uutta leipää ehtinyt leipomaan.

Ja se miksi hapanjuurileivästä tykätään, on sen koostumus. Kuvassa se näyttää limppumaisen kuivalta. mutta oikeasti  se on kuohkeaa ja ikäänkuin pesusienimäistä, hiukan joustavaa. Parhaimmillaan päälle ei edes tarvitse mitään. Kosteus pysyy rapean kuoren alla, jolloin en edes voita laita leivälle. Parasta on myö se, että hapanjuurileipä ei turvota mahaa. Plussana myös se, että leipä säilyy pöydällä hyvin (paitsi kun se ahmitaan pois). On ihana tietää oikeasti mitä leivässä on - tai mitä siinä ei ole, kuten hiivaa, säilöntäaineita ja piilosokeria.
Tuntuu hienolta, että oikeasti opin tekemään itse leipää. Ja vielä on niin paljon opittavaa, erityisesti leipien viiltämisessä. Välillä olen leiponut monta leipää putkeen ja vienyt leipiä myös viemisinä kylään mentäessä. Enää leipomisvaiheet eivät tunnu työläältä ja pikku hiljaa muistaa vakioreseptin (Kuuselan kirjasta "kaupunkinlaisen hapanjuurileipä") ulkoa vaiheineen. Tästä se lähtee.

Toivotaan, että juureni säilyy. Sehän voi olla vuosikymmenienkin päästä vielä hengissä. Eikös ne jotkut parhaimmat juuret ole jotain sadan vuoden takaisia testamentattuja aarteita?

tiistai 6. marraskuuta 2018

Kätevä & tekevä.

Viime viikonloppuna kävin ekaa kertaa Lahden Kätevä & Tekevä -kädentaitomessuilla.

Olin messuilla työn puolesta (mutta ei siitä sen enempää, koska pidetään pieni kiila työn ja blogin välissä) ja oli kiva nähdä messut kahdesta näkökulmasta, esittelijänä ja kävijänä.
Yleistunnelmaltaan messut olivat kivat. Ehkä vähän pienet, odotin suurempia. Pienesti mietin mikä oli messujen kohdeyleisö: käsillätekijät vai kuluttajat? Oliko tarkoitus myydä materiaaleja, tarvikkeita ja ideoita tekijöille vai tekijöiden valmiita töitä kuluttajille? Moni kävijäkin sitä ihmetteli, missä ovat materiaalit? Aika suppeasti oli käsityömateriaaleja tarjolla. Pöytä siellä, pöytä tuolla. Kyllä niitä oli, mutta valikoimaa ei silti ollut kovinkaan runsaasti. Valmiita tuotteita oli toki myös, mutta turhan paljon joukosta löytyi myös esimerkiksi erilaisia rasvamyyjiä, jotka eivät liity mitenkään kädentaitoihin. Se on aina harmi, että teemaan liittymättömät firmat vievät paikkoja sellaisilta, jotka kolahtaisivat paremmin kohdeyleisöön.
Tykkäsin, että käytävät olivat väljät ja visuaalisuuteen oli panostettu messujen ilmeestä lähtien. Erityistä plussaa annan lavasta, pienistä showcase-näyttelyistä ja runsaasta ohjelmasta.
Tuo mekon helma on kyllä upea! Hiukan karmiva, mutta todella upea! 
Täysin pompomtupsuista tehty takki! Kuinka ihanan erilaista ja luovaa. Tällaiset inspiroivat paljon.
Messuilta löytyi myös piste, jossa sai tehdä teekuppineulatyynyn itse ja ihan ilmaiseksi. Siellä oli valtava määrä lautasia, kuppeja ja kaikenlaisia koristelumateriaaleja. Hienoa, että kävijöille tarjottiin jotain käsillä tehtävää, jonka sai viedä kotiin mukanaan ilman osallistumismaksua. Yleensä aina pienissäkin workshopeissa on joku materiaalimaksu, joten täysin ilmainen piste oli ihanan virkistävää.

Pisteen luullakseni järjesti Lahden Työn Paikka Oy.
Minäkin tein oman teekuppityynyni! Ennen pisteen purkamista oli sen verran hiljaista, että ehti hyvin käydä askartelemassa. Aioin jotain haaleaa ja hillittyä, mutta sittenhän se taas lähti ihan johonkin muuhun sulkineen ja helmineen. Olisipa vain ollut aikaa ja tarvikkeita ommella kangas kunnon pyöreäksi palloksi. Suoraan liimaaminen kuppiin sai melkoiset rypyt aikaan vaikka kuinka nätisti yritti asetella. Mutta olipahan kyllä hyvää kuumaliimaa - en ole tainnut koskaan käyttää yhtä kuumaa ja pitävää kuumaliimaa! Olin ihan, että vau, tällaistako sen pitäisi olla?
Pienien taukojen aikana sitä ehti myös kierrellä lompakon kanssa. Nukkekotimessujen puolelta ostin maailman pienimmät "fiskarssit"! Tekijä sanoi, että oli iso työ löytää oikeanvärinen oranssi kynsilakka, jolla maalata sakset.

Aion tehdä minisaksista nappikorvakorut. (Ja pienestä joulupallosta kaulakorun.) Mutta sitten vasta, kun olen varma että pystyn liimaamaan mitään noin pientä tarkasti paikoilleen. Sain työreissun tuliaisina päälle kunnon flunssaruttotaudin. Tässä on nyt kaksi päivää jo oltu peiton alla yskimässä, tärisemässä ja tuskailemassa..
Ja ostinhan jotain kädentekijän kierrätystuotteitakin. Ihastuin näihin Minkan heijastimiin. En osannut mitenkään päättää kissan ja pupun väliltä, joten otin kummatkin. Pupu on nahkaa ja kissa pleksiä. Niin ihania!
Kukkarönnyörit eivät jääneet myöskään kiinni, kun yritin ohittaa RAE Factoryn pisteen. Tein uukkarin ja ostin saman tien nämä laiskiaiset! Niin monta kertaa Instagramissa ihastellut näitä ja nyt ostin ne omaksi!

Kävitkö sinä Kätevä & Tekevä -messuilla? Mitä tykkäsit?

Seuraavaksi sitten edessä Tampereen messut, kässäilijän vuoden kohokohta! Sinne menen myös töihin, mutta onneksi silti vain kävijäksi eikä esittelijäksi. Se on aika rankkaa duunia, etenkin puolikuntoisena. Nyt kone kiinni ja yskänlääkkeen ja nessupaketin kanssa takaisin petiin lepäämään.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Jouluamigurumit jämälangoista.

Jouluamigurumeja!

Tiedän etteivät jouluiset pikkuhahmot ole kaikkien makuun. Mutta tiedän myös, että on siellä jossain muitakin kaltaisiani, jotka tykkäävät pienestä ja veikeästä. Ja virkattuna sellaisia on kiva tehdä erityisesti jämälangoista.
Nämä jouluamigrumit tein töissä Kauneimmat Käsityöt -lehden joulunumeroon. Toteutus on kokonaan jämälangoista (joka tuotti hahmojen valinnassa haasteita, koska värit olivat rajalliset). Ideana on se, että voi tehdä vaikka yksittäisen amigurumin ja vaikka ripustaa kuusen oksalle - tai sitten voi tehdä kaikki ja muodostaa niistä vaikkapa seinäkoriste.
Ensin tein kuusen. Se on kahdesta kappaleesta. Kappaleet yhdistin, kuusen täytin ja lopuksi kirjailin kasvot. Kirjailin myös paljetteja koristeeksi. Ne tuovat pirskahduksen juhlaa pieneen kuuseen.
Sitten tein kuuselle kaverin lumiukosta. Tuo tupsupipo (tupsulla tietenkin, onhan ukko trenditietoinen) on ukolla irrallinen! Lumiukon voi tehdä ilman pipoakin. Tai voi tehdä pelkän pipon. Se sopisi kooltaan täydellisesti myös barbin päähän. Ja pienin muutoksin hiippapiposta saisi myös tonttulakin. Tupsunkin voisi vaihtaa vaikkapa pieneen kulkuseen.
Ei kahta ilman kolmatta - käänsin lumiukon vartalon suhteet toisinpäin ja siitä tulikin itse Petteri Punakuono! Petterillä on vähän väsy. Tai sitten sillä on punaisine nenineen vähän vilu, kun on kaulahuivikin kaulaan pitänyt solmia lämmikkeeksi.
Kokonaisuus on mielestäni aika kiva. Värikäs ja iloinen, sellainen se joulu saakin olla, eikö?
Ohjeet hahmoihin löytyvät Kauneimmat Käsityöt -lehden joulunumerosta 7/18. Seuraa Kauneimmat Käsityöt -lehteä myös Facebookissa ja Instagramissa @kauneimmatkasityot!

torstai 1. marraskuuta 2018

DIY: Helpot joulukortit 2018.

Hyvää marraskuuta! Lämpömittari plussalla, aurinko paistaa ja joulukortteja esitellään!

Tästä on nyt tullut jo vuotuinen tapa, että aloitan pikkuisen jouluilua lokakuussa askartelemalla äidille nipun joulukortteja. Tein niin viime vuonna ja sitä edeltävänä vuonna. 
Viime vuonna kortit olivat kolmiokuuseja täynnä. Tähtiä ja lumisadetta. Kaikki samanlaisia pienin variaatioin. Näihin kortteihin sai paljon uppomaan pieniä askartelupapereita ja -pahveja.

Ks. postaus joulukorteista tästä.
Ja toissa jouluna korttisetti näytti tältä. Ympyröitä ja tarroja. Kaikissa kuva erilainen. Näissäkin hyödynsin paljon vanhoja kortteja, katalogien joulukuvia ja muita koristepapereita.

Ks. postaus joulukorteista tästä. 
Entä tänä vuonna?

Nyt tein kortteja kolmanneksen enemmän. Kun korttimäärä kasvoi, en millään jaksanut tehdä kaikista kolmestakymmenestä ihan samanlaista. Päätin silti, että konsepti pitää olla helppo. Ei monimutkaisia juttuja vaan sellainen mikä onnistuu liukuhihnamenetelmällä. Kaikissa korteissa idea on sama, mutta tyyli vaihtuu pohjakuvan myötä. Tein siis erilaisia settejä. Yksi iso setti on tällainen. Tumma pohja ja tarroja. Helppoa, mutta yksinkertaisen sievää.
Yksi suosikkityyleistäni on tämä. Sävy, jota harvemmin näkee liitettävän jouluun on mukavan raikas ja iloinen. Pohjapaperia ei ollut järkeä peittää isoilla tarroilla, joten liimasin joukkoon vain pyöreitä yksityiskohtia. Ei se aina muuta tarvitse.
Perinteisempään makuun sopii punatulkut! Näihin laitoin isoja lumitähtiä tasapainoittamaan lehtivihreän kevätfiilistä.
Kolme korttia syntyi myös jämätarroista. Kuuseja ja joukkoon pieniä sydämiä - jotka eivät oikeasti ole käyttöön tarkoitettuja sydäntarroja tarra-arkissa, vaan lumitähtien ym. tarrojen aukoista jääneitä kohtia. Minusta ne näyttivät sydämiltä niin mikseipä nekin voisi hyödyntää ?
Hauskoja ovat myös nämä joulukoristepohjaiset kortit. On muuten nuo ohuet toivotustekstit tosi vaikea saada asettumaan just siihen mihin ne oikeasti haluaisi! Ensi vuonna valitsen jotkut muut.

Sitten pitäisi tehdä vielä ne omat joulukortit! Ne teen jollain ihan muulla tyylillä.

lauantai 27. lokakuuta 2018

Virkattu avainkaulanauha.

Vihdoin voin esitellä tämän!

Se on kuin pieni karkki rullalla. Ihanan lämminhenkinen ja iloisen sävyinen - ihan kuin ystäväni. Tämä virkattu avainkaulanauha meni lahjaksi vuosia täyttäneelle ystävälleni. Ja nyt kun on lahja vihdoin annettu saajalleen, voin myös esitellä sen täällä.
En oikeastaan tiedä mistä idea lähti. Tuli vain pakonomainen ajatus, että nyt on avainkaulanauha tehtävä. Ensin ajattelin ommeltua, mutta lähdin kokeilemaan virkattua versioita - jotta olisi persoonallisempi.
Valitsin kolmea sävyä, mustaa, turkoosia ja persikkaa - mielestäni ne sopivat hyvin kolmikoksi. Lankojen lisäksi avainkaulanauhaan tarvitsee myös ns. turvalukon niskaan ja papukaijalukon, jossa on leveä lenkki suoraan kiinni. Siihen voi suoraan kiinnittää nauhan kiinni niin ei tarvitse lukon ja nauhan väliin erillistä d-lenkkiä.
Virkkasin nauhan näin:

Aloitin hakasesta. Tein siihen turkoosilla (lanka kaksinkerroin) 6 kiinteää silmukkaa, käänsin ja tein 3 kiinteää silmukkaa ja aloitin ekan nauhan: 3 ks, kääntö, 3 ks ja kääntö ja kunnes pituus oli sopiva (nauhaa kannattaa venyttää koko pituuteensa), palasin ylhäältä alas lenkkiin virkkaamalla nauhan ns. sisäreunaa pitkin kiinteitä silmukoita koko pituudelta. Jatkoin lenkin loppua kolmea ks:aa ja toistin saman. Kaksi nauhaa olivat valmiit.

Seuraavaksi pystyraidat:
Sitten virkkasin mustalla langalla (ei kaksinkerroin, koska musta oli hiukan paksumpaa) kiinteitä silmukoita kummankin nauhan ns. ulkoreunoja pitkin. Mustan jälkeen tein saman vielä persikan värisellä langalla (yksinkerroin), mutta ottamalla joka viidennen silmukan yli mustan rajan. Riviin muodostui kivoja väkäsiä tuomaan persoonallisuutta. Lopuksi viimeistelin reunat vielä virkkaamalla persikan värisellä langalla takaisin ylhäältä alas pelkkiä kiinteitä silmukoita ilman väkäsiä.

Turvalukon ompelin viimeiseksi käsin kiinni.
Paketointi mustaan ja pitsiteippiä päälle - yksinkertaista, mutta sievää. Väritys ja tyyli ei kyllä päälle paljasta kuinka kesäisen kepeä ja pastellisen hempeä nauha sisältä löytyy! Punaisessa silkkipaperissa (käärin sen vähän origamityyliin!) paketissa on myös pussillinen namuja ystävälleni, jotta vanheneminen käy makeammin, heh!