keskiviikko 18. heinäkuuta 2018

Neljän sauman off shoulder -toppi.

Se on kuulkaas maailman helpoin off shoulder -henkinen toppi! Kokenut leikkaa ja ompelee vaikka yhdellä kädellä, aloittelijakin onnistuu ongelmitta illan päätteeksi. Toimii myös kaikkiin kokoihin.

Kesätoppi (tai voisi kai myös sanoa tpaita, mutta kutsun nyt topiksi) on väljä (mikä on näillä helteillä kiva) ja siinä ei ole mitään ylimääräistä. Ei muotolaskoksia, ei kiinnikkeitä, ei nauhakujia, ei mitään. Silti Vain neljä saumaa ja reunojen kääntelyä. Eikö kuulosta ihanan yksinkertaiselta?
Toppiin ei tarvitse muuta kuin esipestyä viskoosia (ettei kitsahda heti ekan käyttökerran jälkeen) sen verran, että pituus yltää olalta topin helmaan.
Leikkaaminen: Taittele kangas leveyssuunnassa ensin kahtia ja sitten toisen kerran kahtia. Taite jää vasemmalle. Aseta taitteen suuntaisesti keskeltä taitettu tpaita tai toppi kankaan päälle ja leikkaa topin ympäriltä saumanvarat ja käänteet (helma, hihansuut) huomioiden. Pääntie voi olla vähän neliskantillinen ja hihansuut leveähköt. Hiukan alaspäin levenevä helma voi olla myös hyvä.
Ompelu: Ompele ensin olkasaumat oikeat puolet vastakkain. Sitten sivusaumat oikeat puolet vastakkain. Nyt voi kokeilla toppia ylle - tarvitseeko kaventaa, onko hyvä sellaisenaan? Entä pääntie, pitäisikö hiukan suurentaa?
Huolittelu: Jos toppi on hyvä, voi hihansuut, helman ja pääntien huolitella. Helpoin tapa on vain kääntää kahdesti nurjalle ja tikata käänteen päältä. Tulee helposti tasainen ja siisti.
Lopuksi toppi kannattaa silittää. Ja valmista tuli!

Tästä tuli ihanan kevyt ja ohut - täydellinen kesätoppi siis!
Pääntie on avoin ja pysyy hyvin just olilla ilman, että valahtaa liian alas. Pelkäsin, että siitä tulee liian iso, joten suunnittelin jo lisääväni käänteeseen ohuen kuminauhan, mutta onneksi sitä ei tarvitse.

lauantai 14. heinäkuuta 2018

DIY: Koiran pyöräkori.

Me ollaan aloitettu mummokoiran kanssa uusi harrasta kesän aikana - pienet pyöräretket!

Jo keväällä se ajatus lähti ja kävin katsomassa eläintarvikekauppojen valikoimaa. Pyöräkoreja on monenlaisia, mutta moni niistä tuntui jotenkin epäkäytännölliseltä. Joko vääränkokoiselta, huteralta tai kiinnitykseltään epäluotettavalta.

Joten pitihän sekin sitten tehdä itse!
Tulin lopputulokseen, että hankin tavallinen pyöräkorin. Se on kuitenkin tukeva, kiinteä ja tarpeeksi syvä, eli luotettavampi ja turvallisempi siis. Ja onneksi oma koira on kuitenkin kevyt kaveri, joka alittaa reippaasti korin painorajoituksen. Plus tietty korista on muutenkin hyötyä, ei vain koiran kuljetuksessa.

Joten eikun korin hankintaan, kori kiinni ja sitten pehmustuksia ompelemaan!
Lähdin liikkeellä prototyypistä. Olin varma, että kunnolla ei kannata lähteä, menee pieleen kuitenkin. Mutta vaikka köpösti ompelinkin, tuli vinksalleen ommellusta prototyypistä kuitenkin sen verran käyttökelpoinen, etten ole toista sitten tehnytkään.

Prototyypin tein täysin kierrätysmatskuista. Päällä on vanhat reikäset legginssit ja "vuorena" neulepuseron helma. Tein niistä suppilon, johon tein pohjaa kohden muotolaskoksia (koska kori kapenee pohjaa kohden).
Pohjassa on kunnon pyllynpehmike, jotta tasoittaisi kyytiä pyörässä. Mummokoira on niin kermapylly, että mitä pehmeämpi, sitä parempi. Joten ompelin väliin sekä pyyhettä että vielä fleecepeittoa. On pehmeä pohja!

Tämän korin suojapussin suuhun tein vielä "nauhakujan", joka kiristyy kivasti korin ympärille. Pysyy paremmin paikallaan. Nauhakujaan sujahti vanha kengännauha (tai kaksi päistä yhteen ommeltuna).
Itse koira pysyy kyydissä hyvin, kun hissukseen ajaa. Alku selkeästi jännitti ja hirvitti Coraa, mutta hyvin on oppinut istumaan aloillaan eikä enää yritä hyppiä korista pois. Turvallisuuden vuoksi koira on kyllä kiinni tangossa pienen pienellä lenksulla. Se ei anna paljoa liikkumavaa (tarkoituksena estää esim. nouseminen takajaloilleen), joten se auttoi paljon korin istumiskoulutuksessa. Nyt lenksua pitäisi vielä vähän modifioida valjaisiin ylemmäs, jotta pituus olisi parempi ja vielä turvallisempi. Ehkä jokin turvalukko voisi olla myös hyvä ratkaisu?

Oli hyvä idea. Ja kustannukset rapeat 8 euroa! Ei sillä olisi saanut oikeaa koirakoria edes käytettynä.

Pyöräkorin myötä on ollut vapauttavaa etenkin nätteinä kesäpäivinä, kun on voinut ottaa koiran mukaan ulos vähän pidemmälle matkalle. Ei tarvitse koirankaan tuskailla kuumassa asunnossa, kun pääsee pyörän mukaan tuulettumaan!

maanantai 9. heinäkuuta 2018

Kirjontakorukehys.

Löysin paikallisesta Taito Shopista ihanan pikkuruisen kirjontakaulakorupohjan! Olen nähnyt vastaavia pohjia paljon somessa ja jossain verkkokaupoissa, mutta nyt törmäsin ihan "livenä" sellaiseen. 
Pienessä pussissa pieni puinen kirjontakehys taustakiekkoineen ja pienen pieni ruuvi sekä vieläkin pienemmät mutterit. Ihanan miniatyyriä!

Mietin pitkään mitä tahtoisin korukehykseen kirjailla. Kukkia nyt ainakin, mutta mitä lisäksi? Päädyin kirjailemaan saman mitä ajattelin, kun näin korun: hell yes!
Sanoma ja kukkia. Miniminikokoisia kukkia. Lähdin liikkeelle siitä, että tein ensin tekstin ja sitten täysin kirjoin kukkia ja lehtiä taustaan niin paljon mitä sain siihen mahtumaan.

Lopuksi kirjonta koottiin ikään kuin mikä tahansa kirjailutyö. Leikataan kangas, harsitaan ja liimataan - pieni kiekko jäi työn ja taustakiekon väliin, itse kehys ei pingota työtä nimeksikään. Taustakiekko myös lukitsi työn pysyvästi. Kun liimata piti, kirjailua ei juurikaan tästä muuksi myöhemmin vaiheta. Jonkinlainen vaihdettava kehys olisikin aika mahtava!
Se on hell yes kirjonnalle, hell yes kaulakoruille, hell yes kesämekoille ja hell yes lämpimille kesäpäiville!
Seuraavaksi voisikin inspiroitua siivoamaan kirjontalangat. Tästä lankojensuosta ei paljoa yksittäisiä lankoja poimita.

Vinkkejä miten saada pysymään kirjontalangat järjestyksessä?

perjantai 6. heinäkuuta 2018

Virkattu pikkumandala.

Kesäilta ja ei mitään tekemistä? Se hetki oli eilen. Sitten tartuin virkkauspakettiin, joka tuli joskus keväällä Mollie Makes -lehden kylkiäisenä. Paketissa oli langat, muovinen kirjailukehys ja muovinen virkkuukoukku. Ja mutta kas, taas jäi itse ohje jonnekin. Meinasin kopioida mallin kuvasta katsomalla, mutta sitten annoin crochet flow:n tulla ja tein oman mallin! Samalla kirjasin sen ylös:

Virkattu mandala kehykseen

Tarvikkeet: Jämälankoja, virkkuukoukku (langan ja käsialan mukaan), metallirengas tai kirjailukehys (halk. 10-12 cm langan ja käsialan mukaan), neula päättelyyn, sakset.
1. krs (pinkki): Tee 3 ketjusilmukkaa (kjs) ja yhdistä piilosilmukalla (ps). Tee lenkkiin 10 pylvästä ja sulje ps:lla kierros.

2. krs (fuksianpunainen): Vaihda lanka. Tee jokaisen pylvään väliin: *2 pylvästä, 1 kjs*. Jatka koko kierros *-*. Sulje ps:lla kierros.

3. krs (pinkki): Vaihda lanka. Tee jokaiseen kjs-kaareen 4 pylvästä. Sulje ps:lla kierros.

Alku on jo valmis!
Sitten tee "kukkakeskustan" ympärille vihreät "lehdet". Yksi lehti (ks. ohje alla) jokaisen pylväsryhmän väliin.
Tee jokainen lehti näin (poikkeuksena ensimmäinen, joka alkaa 4 ketjusilmukalla):

4. krs: Tee kuten pylväs, mutta kierrä lanka koukulle kolmesti. Tee samaan kohtaan kaksi kahden kierron pylvästä ja jätä viimeinen langankierto koukulle. Loppuun tulee vielä kolmen kierron pylväs. Viimeistä langankiertoa vetäessä vedä lanka kaikkien koukulla olevien kiertojen läpi. Tee loppuun 4 kjs ja siirry uuteen lehteen. Lopuksi sulje ps:lla kierros.

(Oli muuten tuo muovinen koukku ihan kamala. En edes tiedä miksi lähdin kokeilemaan onko siitä mihinkään, kun sen tiesi ettei siitä ollut mihinkään. Sama kuin olisi spagetilla virkannut.)
5. krs: Ota mukaan kehys ja virkkaa kiinteitä silmukoita kjs-kaariin. Tee jokaiseen kaareen 6 ks ja lehden kohdalle 1 kjs.
Lopuksi vedä lanka läpi, asettele mandala kehykseen ja päättele lanka nurjalle. Päättele myös muut langanpäät.
Siitä tuli iloinen kukka! Yksinkertaisempi mitä alkuperäinen malli. Jollain kivalla tavalla mukavan retro.
Tämä tuo kivaa väriä mustavalkoiseen "nurkkaan". Siinä on myös kierräriltä löytämäni ja sisustuskontaktilla teippikoristelemani keraaminen pikkupurkki (ks. postaus).

maanantai 2. heinäkuuta 2018

Kurki-kietaisumekko.

Ihanaa heinäkuuta! Kuinka ihmeessä se on jo heinäkuu?

Kesäkuu päättyi ystävän valmistujaisjuhliin. Minulla ei ollut todellakaan aikomusta ommella juhliin uutta juhlamekkoa, mutta sitten yhtään yllättymättä eksyinkin kangaskauppaan ja rakastuin ensi silmäyksellä lintu- ja kukkakuvioiseen kankaaseen (jäi epäselväksi mitä se oli, myyjä kyllä mainitsi..sormituntuma on vähän kreppimäinen).

Siitä se ajatus sitten lähti. Teen kurkimekon!
Mielessä olikin pitkään pyörinyt Named Kielo wrap dress (ks. ostokaava). Ajattelin toteuttaa vähän samanlaisen kietaisumekon, mutta lyhyempänä suoralla helmalla ja levenevillä hihoilla. Kaavaa ei minulla ollut ja tapani mukaan käytin apuna jo omistamaani mekkoa. Lisäsin siihen vain sivulle kietaisulevikettä niin paljon mitä kankaassa leveyttä riitti.

Hihamalli oli minulle ihan uusi sekä vaatteena että kaavana. Vähän sokkona tuli tehtyä ja ei siitä 100 % täydellinen tullut istutukseltaan, mutta onneksi kuosi antaa peittoa epätäydellisyydelle. Levenevä hiha oli kuitenkin oiva ratkaisu, koska tuosta kankaasta istuvaa (eli lue hiostavaa) ei olisi kyllä kannattanut tehdäkään.
150 cm kangas riitti mekkoon hyvin. Lopuista suiroista sai ommeltua solmimisnauhatkin. Nauhat kiedotaan eteen tai taakse. Tykkään enemmän etupuolelle solmimisesta, jolloin etuosa rypyttyy kivasti. Taakse sidottuna look on hitusen liian japanilaishenkinen.
Ja tällainen juhla-asu siitä sitten tuli. Laukkuna uusin kierrätyslöytö (ks. postaus), kenkinä maailman mukavimmat kesäkengät (just sama oranssin sävy mitä kukissa!) ja uutuutena Jatulin Liliopsida -korvikset.
Mekko oli just sellainen mitä suunnittelinkin. Rento, väljä ja ilmava. Oli kiva olla tavoista poiketen  kuoseissa ja vähän väreissä. Mustat sukkikset oli puettava, koska isot ja vihertävän kukertavat mustelmat eivät kuuluneet asuun.
Tapani mukaan hyödynsin mekon tilkkuja miehelle. On aina kiva vähän mätsätä juhla-asut yhteen. Ja miehestäkin on kiva saada usein uusi rusetti juhliin. Ompelin rusetin ja tein taskuliinan - ja tekemällä tarkoitan ihan vain suorakulmion leikkaamista ja taittelemista. Taskuliinaa ei tarvitse mielestäni mitenkään huolitella, jos kangas ei ole purkautuvaa sorttia. Riittää, että leikatut pinnat jäävät piiloon ja kursii taittelun kokoon hakaneulalla. Neulalla voi myös kiinnittää liinan taskun sisäpuolelle, jolloin liina pysyy paikoillaan läpi juhlinnan.

Sellaiset juhlat ja juhla-asut. Sitten seuraavia juhlia odottamaan!

lauantai 30. kesäkuuta 2018

DIY: Lahjakynälle rasia.

Kun tuore filosofian maisteri valmistuu opettajaksi, hän saa lahjaksi hiukan erilaisemman valmistujaislahjan. Etsin pitkään karttakeppiä, ledin sisältävää kynää tai muuta vastaavaa opettajuuteen jollainlailla liittyvää - sitten löysin teleskooppikynän! Eli kuulakärkikynän, joka vetämällä kasvaa yli puolen metrin pituuteen.
Kynälle ei tullut ostaessa rasiaa mukaan, joten sehän piti sitten tehdä itse. Toisaalta kiva, koska kun lahja ei ole itse tehty niin sai jotain itse tehtyä silti siihen mukaan.

Päätin tehdä kynälle vetolaatikkomaisen lahjarasian. Rasiaan sisältyy myös pieni katkealma lahjan saajan rakastamasta Harry Potterista: "Working hard is important, but there is something that matters even more: believing in yourself." Tuo loppuosa, itseensä uskominen, lukee myös kynässä kaiverrettuna.
Tee se itse: Lahjakynälle lahjarasia

Tarvikkeet: Kartonkia, viivoitin, kynä, sakset, teippiä, teippejä ja/tai kontaktia päällystämiseen.

Tee ensin vetolaatikko, esimerkiksi näin: mittaa ja leikkaa pohja-osio ja sen ympärille esim. 2 cm laidat. Leikkaa kulmat viistosti auki ja tee taitokset. Teippaa kulmataitokset yhteen. Vetolaatikko on valmis.
Vetolaatikon avulla tehdään päällinen (vai päälilaatikko? No joka tapauksessa tuo joka laatikon ympärille menee.) Mittaa kartongin laitaan vetolaatikkoa 1-2 mm isompi suorakulmio. Sen reunoihin 1-2 mm leveämmät sivut ja pitkän sivun päälle vielä sama pohja-osio peilikuvana.

Leikkaa ja tee taitokset (minulla nyt kartonki kuviollista, se ei haittaa, koska kartonki päällystetään. Sisus on kuitenkin valkoinen). Leikkaa pitkän sivun päistä neliöt pois ja tee kuvan mukaan taitokset. Teippaa lyhyet sivut vastatusten ja päälilaatikkomikälie on valmis. Varmista, että vetolaatikko mahtuu sisään ja on enemmänkin väljä kuin sopiva, jotta vetolaatikonkin mahtuu sisälle vielä päällystettynä.
Päällystä kartongit. Itse käytin folioteippiä (ei mikään paras valinta valokuvauksen kannalta, jokainen ryppy näkyy, yhyy) ja pitsiteippiä (löytyy hyvä valikoima Teipitarhalta) vetolaatikkoon mustaa sisustuskontaktia (plus reunoihin folioteippiä).
Jos vetolaatikko meinaa etulaidalta mennä kaarevaksi ulos vetäessä, tee laatikon alas vetoläppä. Sen voi lisätä tässäkin vaiheessa: tee mattoveitsellä tai saksilla kaksi viiltoa ja leikkaa kartongista vetopala, esimerkiksi tuollainen mitä kuvassa. Pujota viiltojen läpi, jolloin kartonkia on vetolaatikon ulko- ja sisäpuolella. Tarvittaessa liimaa, mutta ainakin teippaa pala kummaltakin puolelta paikoilleen.

Sitten tehdään kynälle kartongista oma soppi: leikkaa vetolaatikon sisälle pituudeltaan mahtuva pala. Tee taitos ja leikkaa kaksi viiltoa, työnnä vastakkaiseen suuntaan mitä taitos. Sitten taita kartongin toinen laita esimerkiksi kolmelle taitteelle kuvan mukaan. Tee taitokset vaikka viivottimen avulla. Itsellä tämä eka kuvattu malli meni ilman viivottimen apua ihan vinoon ja ruttuun, piti tehdä kuvaamisen jälkeen uusi vähemmän ruma versio. Leikkaa lopuksi tarvittaessa ylimääräinen leveys pois. Aseta kartonki laatikon sisään (ks. postauksen eka ja toka kuva).
Kortin tein paljon aiemmin ja siitä tuli ihan toisenlainen. Eivät mätsää yhteen muuten kuin saman lainauksen myötä. Mutta mielestäni kortista tuli silti sievä. Tein kukkakranssin vesiväreillä ja tussilla.

Sellainen rasia ja sellainen kortti. Nyt juhlimaan!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Kontillinen riemua: Kierrätysostoksia ja uudistuksia.

Viime viikolla postasin ensikäynnistäni uuteen Konttiin (lue postaus tästä). Esittelin uutta Oulun Konttia, kerroin muutamia vinkkejä kierrärille kässäilijän näkökulmasta.

Nyt on aika esitellä pienen pureskelun jälkeen seitsemästä löydöstä (*) viisi ostosta, neljä pientä uudistusta, kolme puhdistusvinkkiä, kaksi yllätystä ja yksi kysymys.

(*) viisi seitsemästä, koska pehmoille eli koiran leluille ja yhdelle trikoovaatteelle ei tarvinnut tehdä mitään.
Löytö 1: Pikkulaukku

Tämä pieni laukku kiinnitti heti huomioni. Siinä on kiva kullanvärinen hihna, kiva painoklipsi solkena ja kuoret kuin punotut. Laukku oli tosin vinkkura, hiukan likainen ja hihnan pituudeltaan hyvin epäkäytännöllinen, joten mietin onko hintansa arvoinen, mutta...
...sisuksen liat sai pyyhkimällä pois, kuoret sai pienellä väkivallalla painettua suoremmiksi ja hihnan pystyi pihteillä lyhentämään. Alkujaan se roikkui ikävästi ihan peffan alapuolella, nyt vähän kohtuullisemmassa korkeudessa. Kyllä oli eurojensa arvoinen! Käyttöönkin on kerran jo ehtinyt.

Puhdistusvinkki! Usein metalliosat (kuten esimerkiksi laukun tapauksessa hihna ja solki) ovat kaikesta käytöstä, kuljetuksesta ja käsittelyistä jokseenkin tahmaisia (vai kuvittelenko vain?). Vaikka likaa ei päälle näy, on nekin syytä puhdistaa ennen käyttöön ottamista. 99 % tapauksista voi puhdistaa laimennetulla tiskiaineella tai muulla yleispuhdistusaineella. Pyyhi kostealla rätillä ja kuivaa.
Löytö 2: Sokerikko

Kannellinen keraaminen rasia, sokerikko lienee, kiinnitti myös huomioni. Ehjä, siisti, ei mitään vikaa. Ajattelin kuitenkin heti, että jotain tahdon kupille tehdä. Ettei olisi niin tylsä ja yksinkertainen. Vähän persoonaa peliin!

Puhdistusvinkki! Hintalappujen liimapinnat jättävät pahimmillaan ikävät tuhrut. Niiden poistoon on monta niksiä, itse teen näin: levitän tiskiainetta tuhdisti liimapinnan päälle. Annan vähän imeytyä ja lirautan vettä sen verran päälle, että hintalappu vettyy. Sen jälkeen koko liimatuhrun saa ikään kuin kynnellä (tai muulla "työvälineellä") työnnettyä pois. Ja lopuksi pesu eikä jää pinnalle mitään!
Ja kuppi jälkeen! Tämä oli kahden minuutin uudistus. Ensin ajattelin koristelevani kupin posliinitussilla, mutta sitten teinkin koristelun sisustuskontaktimuovilla. Leikkasin suikaleen muotoonsa ja kiersin kupin ympärille - ihan liian helppoa!

Tämä nopea teippausratkaisu siksi, että sen voi myöhemmin vaihtaa tai poistaa. Päälle ei kuitenkaan näy selkeästi teippaus, vaan katsoja voisi luulla kiiltäväpintaista kontaktia maalatuksi. Ja poistaessa kontakti ei jätä mitään jälkiä. (Myös tuo kukkaruukku on teipattu sisustuskontaktimuovisuikaleilla, ks. postaus erilaisista kukkaruukku-teippailuistani.)
Löytö 3: Vaneritarjotin

Ostin myös tarjottimen. Siinäkään ei ollut muuta kuin likaa - ja väärä väri. Kun muuten tarjotin oli hyväkuntoinen, päätin spraymaalata(*) sen valkoiseksi, mutta...

(*) Spraymaaliksi valitsin tavallisista spraymaaleista hiukan poikkeavan Pinty Plus -liitumaalisprayn. Siitä tulee vähän liitumaalimainen pinta, vähän kuin utuinen ja pehmeä. Spraymaalaaminen on helppoa, koska se kuivuu nopeammin kuin tavallinen spraymaali ja on nopeasti uudelleen maalattavissa.
...yllätyin kuitenkin kuinka voimakas alkuperäinen kuosi oli. Maalasin kolme kerrosta ja silti kuosi puskee läpi eikä ole siitä kyllä valkoisella peittymässä. Olin jo vaihtamassa väriä mustaan, kun huomasinkin tykkääväni tuosta, että valkoinen kuviointi näkyy hiukan kirkkaampana. Yllätyin, pinnasta tulikin aika kiva tuollaisenaan!

Laitoin tarjottimen nyt alkuun parvekkeelle. Täydellinen koko tuolle sivupöydälle! Tarjottimen päälle istahtanut joutsen on äitini tekemä.
Löytö 4: Taskullinen outo mekko

Puuvillamekko vaikutti kivalta, mutta olikin päällä vähän kummallinen. Veti helman suppuun ja leveyttä lantiolla oli vaikka muille jakaa. Mutta koska mekossa oli kivat taskut ja hyvin istuva yläosa, ostin sen silti. Voihan sen korjata, eikö?
Ajattelin mekon vaativan isompaakin korjausompelua oudohkon muodon ja sivuihin ommeltujen kiilojen vuoksi, mutta ei sille tarvinnutkaan tehdä juuri mitään. Pelkkä helman lyhentäminen ja suoristaminen auttoi jo tarpeeksi korjaamaan mallin. Helma ei vedä enää suppuun vaan on selkeästi a-linjainen. Kuinka helpolla muutoksella mekosta tuli kiva ja helppo kesätunika!

Puhdistusvinkki! Kun vasta kotona katsoo pesulappuun, voi joskus yllättyä. Ei ollutkaan ihan perus neljäkytä astetta. Mutta koska mekossa oli kokoa, vedin riskillä 40 asteeseen. Se oli hyvä ratkaisu, ei se kutistunut ja jatkossakin voi vetää surutta peruspesuun muiden tummien vaatteiden kanssa. Turhaan sitä alkaa vekslaan hienopesujen ja käsinpesujen kanssa, jos vaate kestää suurempaakin höykytystä rummussa. Eli sinne vain, kaikki samaan pesuun! Sen jälkeen voi myös leikata uudistetun vaatteen ohjelappuset pois.
Löytö 5: Kukkamekko

Tämän löysin isojen tyttöjen osastolta. Upea kukkaloisto! Olin jo ratkomassa saumoja osiin pienentääkseni mekon (tai hajottavani kaksiosaiseksi hameeksi ja topiksi), mutta päätinkin googlettaa vaatemerkin...

...ja yllätyin! Ei se ollutkaan ihan mikään halppismekko! Aloin välittömästi epäröimään. Mekko on hyväkuntoinen, oletettavasti hyvälaatuinen ja nyt myös käytettynäkin ihan rahan arvoinen. Kannattaako tuhota paloiksi vai pitäisikö vain korjata edellisen käyttäjän kavennukset pois ja laittaa mekko eteenpäin sellaiselle, joka pitäisi mekkoa sellaisenaan?

Joten.. epäröiden kysyn mitä sinä tekisit? Uskaltaisitko muokkata mekon itsellesi vai laittaisitko suosiolla eteenpäin? Riskillä paloiksi vai sellaisenaan iloa toiselle?

maanantai 25. kesäkuuta 2018

Raikkaita rättejä.

Keskikesän juhla ohi. Se meni kivasti mökillä. Surkeista surkein sää, mutta se ei haitannut lainkaan, kun flunssa iski ihan puskista. Vointi oli ajottain säätäkin surkeampi, mutta silti päätin: kun kerran kässäjuttuja otin useamman mukaan, edes jotain yritän toteuttaa. Ja lopputulos on tässä!
Kolme uutta virkattua rättiä. Olen virkannut rättejä aiemminkin ja kyllä se on vain todettava, että kyllä ne virkattuna ovat yllättävän kestäviä. Kaikille pinnoille eivät ole parhaimpia valintoja, mutta oikein hyviä perusrättejä.
Mallit ja ohjeet ovat tästä kirjasta: Raikkaat rätit (Camilla Schmidt Rasmussen & Sofie Grangaard sekä Helle Benedikte Neigaard, Moreeni 2017). Kirja on kyllä kiva, siinä puolet räteistä virkattuja ja puolet neulottuja. Itse vähän ohitin neulotut ja valitsin virkatuista kolme itselle kivointa ja mielenkiintoisinta mallia, joista saisi kustakin oppia jotain uutta.
Aamukaste (ihana nimi!) oli kivoin tehdä. Siinä meni pylväitä ja kiinteitä silmukoita rivi kerrallaan. Pylväitä tehtiin ristiin kuvion muodostamiseksi. Lopputulos on lähes samanlainen kummaltakin puolelta. Pinta on aika ryhdikäs, mutta silti kivan herkkä ilman, että on kuitenkaan liian isoja reikiä rätissä.
Toisena tein "kattotiiliä". Tässäkin mallissa vuoroteltiin pylväs- ja kiinteiden silmukoiden rivejä. Itse "tiilet" syntyivät edellisen pylväsrivien kautta kierretyistä pitkistä pylväistä. Nurjalta malli on ihan sileä. Tekniikka oli minulle ihan uusi, joten se oli kyllä kiva oppia.
Kolmanteen käytin ekan rätin jämät (toisesta rätistä ei jäänyt mitään yli koko kerästä) ja muita lankajämiä. Se on nimeltään värileikki ja se oli aloitettiin yhdestä kulmasta ja lisäykset tehtiin tuplana keskelle riviä. Värit ovat kivat, mutta tekeminen ei ehkä sujunut leikiten.. (ks. lisää lopusta).
Rätit olivat kyllä hyvä keino oppia jotain uutta! Kolme erilaista tyyliä, kolme erilaista pintaa. Pitää jatkossakin kokeilla uusia silmukkatekniikoita rätin muodossa. Siinä toistuu kuitenkin tekniikka sen verran monta riviä, että hyvin jää malli mieleen.
Loppukevennys!

Tässä eka yritys värileikin kanssa. Aika kaukana neliöstä! En käsitä miten pystyin vaihtamaan väriäkin jopa kahdesti katsomatta koko työtä. Alussa tuntuikin, että ei tämä nyt oikealta näytä.. mutta jatkoin ja kas, tuommoinen kellohan siitä meinasi tulla. Fail!

Tiedättekö muuten tunteen, kun tajuaa mokanneensa, mutta ei vain halua uskoa sitä? Sitä vannoo ja syyttää toista. "Tein just ohjeen mukaan, siinä on kyllä ihan taatusti virhe...", sitten tarkistaa ohjeen ja on valmiina haukkumaan ohjeen tekijän syvimpään kaivoon kunnes tajuaa, että ei kerkkeles, ihan itse tein väärin. Oonpa tyhmä. Syytän flunssa-aivoja. Rättiväsyneenä ei vissiin pitäisi tehdä rättejä.