torstai 9. huhtikuuta 2020

DIY: Puputossut (+ ohje).

Hellurei, sehän on pääsiäinen!

Tein tämmöttiset puputossut. Koska puput on kivoja. En muista mistä tuli näihin idea, mutta mietin jo viime vuonna puputossujen virkkaamista. En saanut aikaiseksi, mutta nyt ehdin saada valmiiksi juuri ja juuri pääsiäiseksi!
Kotitossujen virkkaus on helppoa. Ne virkataan yhtenä kappaleena varpaista kantaan ja valmista tulee varmasti yhdessä illassa. Lankana voi olla mikä vain sukkalanka, käyttää sitä vain langan ohuudesta riippuen kaksin- tai kolminkertaisena. Olen samanlaisia tehnyt ennenkin (esim. ks. ohje), mutta nyt päivitin ohjetta helpommaksi ja yksinkertaisemmaksi. Näihin ei pylväitä tehdä, vaan ihan vaan kiinteitä silmukoita läpeensä työn.

DIY: Virkatut tossut
Koko: Sopiva 36-39 jalalle, *muokattuna mihin kokoon vain. Lanka: Schachenmayr Alpaca Classico (60 % villaa, 40 % alpakkaa, 50 g / 90 m), lanka kaksinkertaisena. Virkkuukoukku: 5 tai langan ja käsialan mukaan.

Tee näin: 
1. krs: Tee kaksinkertaisella langalla taikasilmukka ja siihen 1 kjs + 8 ks, yhdistä 1 ps:lla ens. s:aan. 
2. krs: 2 ks jokaiseen s:aan (= 16), sulje krs ps:lla.
3. krs: *1 ks, 2 ks samaan s:aan*, toista *-* krs loppuun, sulje krs ps:lla (= 24 s).
4.–15. krs: 1 ks jokaiseen s:aan. Nyt tossun kärki on valmis ja voit siirtyä pohjaan.
16.–27. krs: Virkkaa 14 ks, käänny. Nyt tossun pohja on valmist ja voit siirtyä kantaan.
28. krs: Virkkaa 6 ks, taita pohjan pääty yhteen, virkkaa kiinteillä tai piilosilmukoilla pääty yhteen. Kokeile tossua jalkaan. Älä katkaise lankaa vaan jatka reunaa myöten.
29. krs: Aloita kannana kohdalta ja virkkaa tossun ympäri: 12 ks, "kulmassa" 2 ks yhteen, 9 ks, "kulmassa" 2 ks yhteen, 11 ks, sulje krs ps:lla.
30. krs: 1 ks jokaiseen s:aan, sulje krs ps:lla. Toista krs:ta halutessasi yhden tai muutamn kerroksen verran riippuen kuinka korkean tossun suusta haluat. Varmista, että tossu pysyy jalassa.

* Näin muokkaat kokoa: Alkuun tulee ympyrä, joka määrittää tossun leveyden. Jos on lapsen jalka, voit skipata 3. krs:n, jos taas suurensuuri jalka, tee vielä ennen 4. krs:ta yksi kerros, jolla lisäät silmukoita (*2 ks, 2 ks samaan s:aan*). Säädä tossun pituutta vähentämällä tai lisäämällä pohjakappaleen kerroksia. Tossusta kannattaa tehdä aika napakka, koska käytössä lanka antaa kuitenkin vähän periksi.
Ja sitten tehdään puput:

DIY: Virkatut pupukoristeet

Tee näin: 
1. krs: Tee taikasilmukkaan 1 kjs + 8 ks silmukkaan, yhdistä 1 ps:lla ens. s:aan. 
2. krs: 2 ks jokaiseen s:aan (= 16), sulje krs ps:lla.
3. krs: *1 ks, 2 ks samaan s:aan*, toista *-* krs loppuun, sulje krs ps:lla (= 24 s).
4. krs: *2 ks, 2 ks samaan s:aan*, toista *-* krs loppuun, sulje krs ps:lla (= 32 s).
5. krs: *3 ks, 2 ks samaan s:aan*, toista *-* krs loppuun, sulje krs ps:lla (= 40 s).
6. krs: *4 ks, 2 ks samaan s:aan*, toista *-* krs loppuun, sulje krs ps:lla (= 48 s).
Korvat: 10 kjs, tee 7 ks aloittaen 3.s:sta silmukasta koukusta laskien. Virkkaa kjs-ketjun päähän 3 ks ja virkkaa toista laitaa myöten 6 ks, päähän 3 kjs. Jatka toiselle laidalle: 3 ks, 4 puolipylvästä, 2 puolipylvästä samaan s:aan, 1 ks, 1 ps. Päättele.

Lopuksi ompele korvat pyörylöihin ja kirjaile kasvot ja ompele muutamin pistoin puput tossuihin!
Että näillä sitä sitten seuraavat neljä päivää puputetaan kotosalla menemään!

Hyvää pääsiäistä!

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

Virkatut minimunat (+ ohje).

Virvon varvon ja sitä rataa.

Palmusunnuntain suloinen aurinko, mutta nolla suklaamunaa! Piti sitten ottaa virkatut minimunat esiin.
Nämä munaset virkkasin jämälangoista, ihan mitä sattuu ohuista puuvilla- ja sekoitalangoista. Sitten hiukan kirjailin päälle. Sisällä on nöttönen vanua, joten ovat mukavan pehmeitä ja pumpulinkeveitä.

Ks. myös postaukset: virkatut tulppaanit / kestorairuoho huovasta (sis. ohje)

Kestorairuoho on jo viidennettä vuotta käytössä! Aina pääsiäisen lähestyessä ajattelen, että kas, laittaisinko rairuohoa kasvamaan? No ehei, ei tarvi - huovatupsut vain esille, se ajaa tässä taloudessa ihan saman asian ilman minkäänlaista vaivaa. Vihreää kuin vihreää, se riittää.
OHJE: Jämälangoista minipääsiäismunia

Koko: Noin 4 cm. Tarvikkeet: Ohuita puuvillajämälankoja, virkkuukoukku langan ja käsialan mukaan, täytevanua, kirjailulankoja ja paksu ompeluneula.

Tee näin: Tee taikasilmukka. 1. krs: Virkkaa 1 kjs ja 8 ks silmukkaan, yhdistä 1 ps:lla. 2.–3. krs: 1 kjs, 1 ks, *1 ks, 2 ks samaan s:aan* spiraalina. Jatka 1 ks jokaiseen s:aan 6–8 krs:n jan. Virkkaa loppuun *1 ks, 2 ks yhteen* kunnes jäljellä 8 s. Täytä vanulla. Virkkaa 8 ks ja kiristä aukko umpeen. Kirjaile pintaan mieleisiä kuvioita.

Ohje julkaistu myös Kauneimmat Käsityöt -lehden nro:ssa 2/20.
Eikö ollutkin helppoa! Minimunat valmistuvat sukkelaan ja näihin uppoaa kivasti pienimmätkin jämälangat. Nämä kaksi munaa ovat suosikkejani, niihin onnistui tuollainen oksamainen kirjailu kivasti.
Ja toimii myös hyvin pajunkissaan ripustettuna. Omani on toki myös virkaten. Säilyy sekin pääsiäisestä pääsiäiseen hyvänä ja aina on niin kovin pulleat valkoiset kissat, heh!

Ks. virkatut pajunkissat.

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Varaslähtö joulukorttiprojektiin.

Kyllä nyt ovat maailman kirjat sekaisin, hah!

Tein joulukortteja ennen pääsiäistä! Kyllä - joulukortteja! Joskus muinoin tein yhtä ohjejuttua varten pääsiäispupuja ennen joulua, mutta tuli näköjään sekin päivä, kun aloitin joulukorttiprojektin ennen pääsiäistä.

Viime jouluna askartelin 50 joulukorttia paikallisen palvelutalon ikääntyneille jaettavaksi. Ajattelin tänäkin jouluna lahjoittaa kortteja ja siitäpä se ajatu sitten lähti, koska miksei - nythän sitä on aikaa.

Ks. Joulukortit ikääntyneille -postaus.
Tein kortit täysin kierrätysajatuksin. Jokainen leikelty kartonkipohja on siis uusiokäytössä. Jokaisen korttipohjan päälle liimasin kuviopaperisuikaleen (=jämiä) ja koristelin reunat kapein käyttämättä jääneillä kuvioteipeillä. Päälle liimasin lehdistä leikeltyjä kuvia, joten jokainen kortti on siis erilainen.

Sitten huomasin, että teippi ei halunutkaan pysyä kartongissa kiinni. Poiskaan en niitä halunnut vetää, joten päädyin surrauttelemaan ompelukoneella päältä. Korttien "konekirjominen" on aika hauskaa, vaikkakin ompelukone oli välillä ihan toista mieltä. Tuli sellaista sylttyä välillä, että huhheijaa. Silti "konekirjonta" inspiroi ja päätin kirjoa myös käsin kuvien päälle paksuilla jämälangoilla. Tuli lampaalle villapaitaa ja ketulle tonttulakkia!
Korttien käsin kirjonta kävi hiukka työlääksi, joten suureen osaan tein vain rusettikoristelun. Se sopikin useimpaan korttiin oikein hyvin - etenkin noihin lahjapaketteihin!
Ei haitannut yhtään, että kortin taakse jäi kirjontajälkiä ja langanpäät - olikin tarkoituksena liimata taakse tulostettu joulutervehdys kortteihin. Viime jouluna kirjoitin ihan jokaiseen viiteenkymmeneen korttiin sekä joulurunon että jouluviestin tervehdyksineen käsin. Se oli koko korttihommasta se puuduttavin ja työläin osuus, jota en halunut tehdä toista kertaa. Printattu teksti (ihana jouluruno on kirjailija Oiva Paloheimon kirjoittama) ei toki ole yhtä kiva kuin käsin kirjoitettu, mutta nyt oli pakko ottaa mutkia suoriksi.
Tässä muutamia suosikkejani. Ihanan yksinkertaisia ja perinteisiä kuvia. Kun saajana on tuntematon, on hyvä valita kortteihin aika neutraaleja kuvia (esim. kristilliset kuvat kuten enkelit ovat mielestäni tällaisissa no-no), joten yksinkertaisuus ja perinteisyys ovat oikein turvallisia aiheita.
Tässä myös kaksi ihanaa korttia - hauska joulupuu pullerosolmukoristeineen ja pelkistetty joulutähti.
Että siinä ne nyt sitten on, 30/50 valmista joulukorttia.

Suljin kortit valmiiksi signeerattuna (antajana "tuntematon") kuoreihin, joten enää jää vain tehtäväksi viedä ne kohteeseen sitten ennen joulua. Ja vielä "pitää" tehdä ne puuttuvat 20 korttia lähempänä joulua, koska eihän sitä nyt vähemmällä lähdetä. Kyllä se viiskyt on vähintään taas saatava tehtyä.
Haastan sinutkin tekemään saman!

Askartele joulukortit jo nyt, olivatpa ne sitten omalle suvulle tai hyväntekeväisyyteen. Siinähän ilahtuu sitten itsekin, kun joulukiireistä on yksi homma jo valmiiksi tehtynä. Otatko haasteen vastaan? Nyt useimmilla meistä on ainakin runsaasti aikaa ruveta tuumasta toimeen.

torstai 2. huhtikuuta 2020

Virkatut tulppaanit 2.0.

Kevät on tulppaanien aikaa. Niin usein kaupassa ihastelen kaikenlaisia leikkokukkia, mutta lähes tulkoon aina ostamisaikeet jäävät vain ihasteluksi. Ne nuupahtaa, vain hetken ilona ja sekös jo valmiiksi harmittaa.

Mutta enää ei nuupahda nämä tulppaanit! Ja ei ole vain kevät tulppaanien aikaa, virkatuilla tulppaaneilla seosonki jatkuu vaikka ympäri vuoden!
Viime vuonna virkkasin äidille äitienpäiväksi tulppaanikimpun. Silloin jäi kutina, että haluaisin ehkä itsekin, mutta en millään jaksanut virkata niitä lisää, oma ohjeeni tuntui kovin työläältä ja monivaiheiselta.

Kehittelin tulppaani ohjeen 2.0, jossa tulppaanin kukka virkataan ylhäältä alaspäin aloittaen kolmesta osasta ja terälehtien jälkeen osat yhdistetään. Eli osat yhdistetään virkatessa, jolloin työvaiheiden määrä vähenee. Tyyli on minimalistisempi ja sehän passaa - energiaa jäi vielä lehtienkin virkkaamiseen.

Ks. Virkattujen tulppaanien ohje 1.0. / Katso myös muut virkatut kukkaset kuten narssissit ja ruusu. Alkaa olla montaa sorttia - mitäs kukkaa sitä seuraavaksi virkkaisi? Orvokkeja kesäksi?
Ihan kerta kiellon päälle, oli myös kokeiltava sama tulppaani pienenä versiona. Ohut virkkauslanka, pieni koukku ja vähän lisää sorminäppäryyttä. Ja tuloksena on pieni tulppaani, jolla on kokoa vain 7 cm!
Laitoin testiminitulppaanin taakse rintakoruneulan. Toimis myös aika hauskana kukkavieheenä!
Ohjeet virkattuihin tulppaaneihin ja minitulppaaniversioon löytyvät uudesta Kauneimmat Käsityöt nro:sta 2/20 - se löytyy lehtipisteistä.

Pst! Seuraa lisää virkkaus- ja neuleideoita Kauneimmat Käsityöt -lehden Facebookista tai Instagramista!

sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Korjaa sun vaatteet: 10 vinkkiä.

Kun kerran on aikaa niin kävinpäs läpi vaatteeni. Syynäsin koko vaatekaapin läpi ja keräsin sieltä samalla kaikki vaatteet, joissa oli jotain korjattavaa. Ihan hirvee kasa! Nyt viikolla on sitten parsinnut, tikannut ja korjaillut vaatteita.

Ja ihan vain, koska saisin jonkun muunkin tarttumaan tuumasta toimeen niin käydäänpäs läpi tylsän inspiroiva kymmenen kohdan korjauspläjäys! Here we go:
1/10 Parsi reiät

Ei reikä sukkaa huonoksi tee, joten eikun lankaa käteen ja parsimaan! Jos ei osaa, juutuubbivideoista löytyy varmasti apua. Mulla oli jopa kahdet villasukat, joissa oli useampi reikä. Tässä parissa jopa samassa kohtaa päkiöissä! Arvaatteko mitä? Vaan ei ole enää, sitä on parsittu kuin mummo konsanaan.
2/10 Ompele saumat

Väittäisin, että lähes kaikki irvistelevät ja repsottavat saumat voi tavalla tai toisella ommella kuntoon. Etenkin housut kuluu, jos pääasiallinen liikkumiskeino on pyöränpenkki. Farkut voi olla vaikeet, mutta ohuet pöksyt on helppo korjata. 

Eikun aukon reunat vastakkain ja ompele uusi sauma. Joustavissa housuissa on aina sen verran joustoa, että voi ottaa haaruksesta ja takamuksesta vähän sisään. Itsehän korjaan esim. legginssejä niin kauan kuin vain pystyy. Mitä se haittaa, jos vähän takamuksesta saumat menee jo vähän turhan monella korjauskierroksella, jos siinä on kuitenkin pitkä helma päällä peittämässä? 
3/10 Korjaa se pienikin

Huomasin, että mulla on tosi paljon alusvaatteita, joissa saumat tai pitsit repsottaa. Ja mietin et jumankaut, kyllä mää ryysyisä kuljen, pitää ostaa uusia.. eikun en osta; KORJAAN. Kyllähän nyt pikkusaumat pitää korjata - myös pikkareista! Joten ompelin tunnin ajan pelkkiä pikkuhousuja kasaan. Kaikkeen se poikkeustila antaa aikaa. Nyt ei tartte kulkea enää repsottavissa pikkareissa.
4/10 Jos ei tule pidetyksi, fiksaa sitä

Tässä kaksi malliesimerkkiä. Kumpikin itse ommeltuja vaatteita ja kumpaakaan ei ole enää pitkiin aikoihin tullut käytettyä. Mietin, että miksei? Kumpikin tuntui joten liian väljältä päältä, joten kavensin kumpaankin, olihan ne melkoisia laatikoita malliltaan. Vain pikkuisen sisään sivusaumoista niin on vaatteessa enemmän muotoa. Ja ehkä ne nyt taas pääsevät ahkeraan käyttöön.

Ks. alkuperäiset esittelypostaukset: Pus-tunikamekko / Liito-oravatunika  
5/10 Jos se ahdistaa, muuta sitä

Edelliset tuntuivat liian isoilta, tämä taas tiukalta tupilta. Mekko oli alkujaan XXL-kokoinen toppi, jonka "värjäsin" kloriitilla (vuonna 2012!!). Ompelin topin omaan kokoon ja lisäsin vyötärölle kuminauhavyötärön. Tämä oli pitkään suosikki, mutta täytyy myöntää, että vyötärö ei ole entisensä ja kuminauha pureutuu jenkkakahvoihin.

Olin laittamassa mekkoa jo paloiksi, kunnes tajusin: ai niin, voihan sen kuminauhan ottaa poiskin! En jaksanut ratkoa sitä pois, koska se olisi kuitenkin jättänyt tosi rumat jäljet. Joten leikkasin vain kuminauhan vetävän kaistaleen pois ja sitten kappaleet takas poikkisaumalla yhteen. Tuli väljyyttä ja mekkoa voi taas pitää!

Ks. postaus "Ruoste"-mekosta (ennen ja jälkeen).
6/10 Jos se ärsyttää, poista se 

Tämäkin trikootakki on itse ommeltu. Ihan tieten tahtoen piti saada hapsullinen trikootakki ja arvaatteko mitä? Ei mennyt kauaa, kun hapsut alkoivat risomaan ja takki jäi vaatekaapin tukkeeksi. Ja taas sakset käteen: leikataan hapsut pois. Helmaan huolittelu tilalle ja done.

Pitäisi osata arvostaa itse tehtyä sen verran, että muistaisi, että itse tehdyssäkin mielipidettään saa muuttaa ja itse tehtyä saa muokata sen mukaan eikä vain hillota vaatetta kaapissa tyhjän panttina. Se ei ole kankaan tai vaatteeseen käytetyn ajan arvoista.

Ks. postaus hapsutrikootakista.
7/10 Jos se on haalistunut, tee se uudelleen

Mun suosikki olopaita! Ihanan ohut collegepaita ja kuulkaas tätä on kyllä käytetty. Ei juuri kaappiin ehdi, kun jo pyykkinarulta poimin sen takaisin päälleni. Ja sen on näköinenkin tuo printti, hyvä et edes näkyy enää.

Ks. postaus Coffee & Netflix -printistä.
Ennen ja jälkeen. Ensin tuoreena ja nyt taas uudella kierroksella! Alkuperäinen printti tuli tehtyä tekstiilitusseilla. Päätin reilusta tussata vain uuden kerroksen päälle. Musta oli loppunut, joten vaihdoin värin siniseen. Ihan hyvä, eikö!
8/10 Jos siinä on tahra, peitä se

Se mikä ei lähde, voi hyvin mennä piiloon luovilla ratkaisuilla.

T-paidan taskussa oli häiritsevä rasvatahra. Ei se juuri päälle näkynyt, mutta riitti et tiesin sen olemassa olon. Eikä se lähtenyt millään myrkyllä pois.. joten päätin peittää sen silitettävällä siirtokuvalla.
Kyllä meni peittoon ja vähän enemmänkin! En tosin ehkä miettinyt tätä loppuun värien kannalta, koska sininen vesiväritausta näyttää pinkillä pohjalla vain entistä isommalta läiskeeltä.. mutta itse kuva on aika söpö!
9/10 Jos siinä on reikiä, peitä sekin

Toinen taskuprojekti: revenneet yläreunat. Ratkoin koko taskun veks. Jäi tosi pahat jäljet, mutta ei se mitään, tehdään uusi tasku tilalle!
Mittasin just eikä melkein oikean kokoisen taskun laamatrikootilkusta. Ja, kun aloin poistamaan nuppineuloja... mitäs helv***, uusia reikiä??? En tajua mistä nuo kaksi paholaista tuohon ilmaantuivat, koska ei niitä ennen ompelua ollut. Ja just, kun sain taskun valmiiksi!
En uskaltanut alkaa toistamiseen ratkomishommiin ettei tule taas isommat reiät tilalle. Tunika on ihan vain kotivaate niin päädyin parsimaan langalla reiät umpeen. Itse trikoo on kuitenkin niin mukavasti kulunut ja lutunen, joten kyllä sitä vielä kotona jonkun aikaa käyttää parsittunakin.

Harmi, että just parsimisen jälkeen muistin: vaatelaastarit. No niillähän se ois pitänyt kokeilla korjata alkujaankin eikä lähteä tekemään uutta taskua. No, next time sitten.
10/10 Jos se on liian pieni, anna sille lisää tilaa

Aina on jotkut rintaliivit, jotka on liian piukat ja se jos mikä ahdistaa. Sitä varten on hyvä ottaa käytöstä poistetuista rintseistä varakappaleita jemmaan. Lisäkappale ympärykseen ja kas näin, taas voi hengittää.

Ks. lisää vinkkejä rintaliivien fiksaukseen tästä postauksestani.
Elämä on aivan liian lyhyt siihen, että arjessa vaate puristaa, lörpöttää, irvistää tai muuten vain ärsyttää. Useimmiten vaatteen korjaus vie vain vähän aikaa. Joten tee se, korjaa sun vaatteet! Ne on sen arvoiset.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

DIY: Kahden minuutin piilopussi koiralle.

Koiran piilopussi - siihen ei laiteta koiraa piiloon vaan asioita koiralle piiloon!

Kun nyt on etätyöpäiviä toista viikkoa putkeen takana, huomaan että se tuo meidän perheen piskuinen sopeutuu tilanteeseen vähän hitaammin. Eka viikko meni ihmetellen: miksi ihmiset on koko ajan kotona? Nyt ihmettely on vaihtunut huomion vaatimiseen ja tylsyyteen: miksi ihmiset istuu koko ajan vain koneella?

Onhan se outoa koirallekin, kun arki muuttuu. Nauttii toki, kun ei tarvitse olla yksin, mutta tahtoisi kovin, että kun kerran päivällä ollaan kotona niin oltaisiin myös hänen kanssaan. Koira inisee surkeana, tule kanssani sohvalle torkuille. Mutta ei pysty, töitä on tehtävä.

Joten koiranlikka-apuksi hyppää piilopussi!
DIY: Koiran piilopussi

Ja näin se tehdään kahdessa minuutissa*: Leikkaa kankaasta kaksi neliötä. Ompele sivut ja pohja yhteen, mutta jätä pohjaan aukko. Käännä aukon ja ison suun reunat nurjalle (tai jos kangas ei rispaannu, ei reunoja silloin tarvitse käännellä). Ompele muutama tikki sinne tänne, jotka tuovat pussiin haastetta.

(*Ja siltä se näyttääkin, mutta näyttäköön, koira ei tuomitse pikana surrautettuja vinoja saumoja.)
Ja näin se käy:

Pistä sisälle yksi herkku tai pieni koiran oma lelu. Sitten eikun pussi koiralle ja menoksi!

Käytin tähän harjattua collegekangastilkkua. Ajattelin, että se voisi olla hyvä kangas: se on kestävää, se on tarpeeksi tiheää etteivät pienet naskalihampaat tartu siihen kiinni, sen päälipinnalta ei irtoa mitään suuhun ja sisuksessa harjattu pinta toimii hyvänä "jarruna" piilossa olevalle herkulle tai lelulle.
Ja se toimii!

Monenlaista diy-viihdykettä on yritetty koiralle, mutta tämä on nyt kyllä toistaiseksi paras. Cora meni ihan pähkinöiksi. Ja oli haastetta! Sai ravistella ja rettuuttaa, kuopia ja vaikka mitä kunnes herkku tuli näkyviin. Malttaa heilua piilopussin kanssa yksinkin. On kyllä aika hauskaa seurattavaa, joten se siitä työskentelystä tietokoneella samaa aikaa..

Tämä on tosi hyvä koiralle, joka tykkää kuopia ja etsiä piilosta asioita. Normaalisti laittaisin pieneen pahvilaatikkoon lelun tai herkun, mutta koira pistää pahvin silpuksi ja niitä silppuja on tosi tylsää siivota aina lattialta. Tästä piilopussista ei jää silppuja jäljelle, jes!

Ps. Koira istuu tälläkin hetkellä pussin vieressä toiveikkaana. "Lisää?" Laitetaan lisää.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

DIY: Koivuntuoksuinen saunailta.

Koti-iltoja on nyt sitten edessä ja takana. Jottei käy aika pitkäksi, sitä tarttuu käsityökäsi mitä kummallisempiin asioihin.

Tällä kertaa taituin vihtaan. Jäi saunaan vihta, joka olikin niin kuiva ettei se asiaansa ajanut vaikka kuinka pehmensi vedessä. Varistin vain lehtensä - mutta hyvä tuoksu kyllä tuli! Ja siitäpä se ajatus sitten lähti: koivupussit.
Eli toisin sanoen ihan kangastilkuista tehtyjä pussukoita, jotka täytin kuivuneilla koivunlehdillä. Ajatus on, että voi lilluttaa pussia lämpimässä vedessä ja saunaan tulee ihana koivun tuoksu. Ei tule sotkua ja sitten kun pussin sisältö ei ole enää käyttis, voi sen kiepauttaa biojätteeseen ja itse pussin pesukoneeseen. Pussikin sopii sitten johonkin muuhun.

Käytin näihin pellavakangastilkkuja, yläreunoihin satunnaisia kangassuikaleita. Pellavajämät olivat niin pieniä etteivät niistä muuhunkaan olisi. Tähän tarkoitukseen juuri passeleita.

Ja koska ei ollut aika kortilla, teinpäs samala kuvasarjan helpon nauhapussukan ompelusta:
DIY: Kangastilkuista koivupussit

Tee näin: Leikkaa halutun kokoinen pala kangasta ja siihen hippasen pitempi, noin 4 cm leveä kangassuikale. Taita ja ompele suikaleen kapeat päät nurjalle. Taita suikale kaksinkerroin (nurjat puolet vastakkain) ja ompele pussikankaaseen keskelle kohdistettuna kiinni. Taita pussi (oikeat puolet vastakkain) vastakkain ja ompele pohja ka sivu yhteen, lopeta ommel juuri kangassuikaleen reunaan. Käännä oikeinpäin ja pujota hakaneulan avulla kangasnauha pussiin. Solmi nauhan päät yhteen ja jos on rispaantuvaa sorttia, leikkaa päät suoraksi ja sulata ne sytkärin avulla.
Vihta "hajosi" kätevästi ämpäriin. Vedin kädellä kaikki lehdet pois niin, että vihtaan jäi vain oksat jäljelle. Sitten kaadoin mittakannulla lehtiä pusseihin. Lopuksi pussien suut tiukasti kiinni ja sauna-iltaa odottamaan!

Tämä oli kyllä kiva käsityö. Sain vihtareppanan vielä hyötykäytettyä, tilkkuja vähemmäksi ja nauhatkin olivat vanhoja paidoista pois leikattuja satiininauhalenkkejä (no just niitä turhakkeita) - eli 100 % kierrätettyä touhua!

Lähdenkin tästä laittamaan saunan päälle!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2020

Virkatut lehtikorvikset (+OHJE).

Voi, että poikkeustila.

Iski ahdinko, meneekö koko kevät näin? Ehkä pidempäänkin? Kotona kyhitään ja kalenteri tyhjeni kertaheitolla. Päätin näissä poikkeuksellisissa tunnetiloissa tehdä jotain mitä odottaa sitten, kun elämä taas normalisoituu.
Virkkasin uudet korvikset! Räpsäkän vihreät lehdet! Aika suuret myös, mutta kevyet.

Aion pitää näitä korvakoruja vasta, kun korona hellittää otettaan, poikkeustila päättyy ja elämä normalisoituu. Kesti se sitten kuukauden tai pidempään, nyt on jotain kivaa mitä voi sitten ottaa käyttöön uuteen arkeen.
OHJE: Virkatut lehtikorvakorut

Lanka: Perfect crochet maxi -puuvillalanka tai muu ohut virkkauslanka. Virkkuukoukku langan ja käsialan mukaan.
Lyhenteet: kjs = ketjusilmukka, ps = piilosilmukka, ks = kiinteä silmukka, p = pylväs, pp = pitkä pylväs, puolip = puolipylväs.

Tee näin: Virkkaa 6 kjs, yhdistä ps:lla renkaaksi.
1. krs: Virkkaa renkaaseen 1 kjs + 12 ks, yhdistä ps:lla krs.
2. krs: 4 kjs, *1 p, 1 kjs*, toista *-* yhteensä kuusi kertaa. Jatka: 1 kjs, 1 p samaan kuin edellinen pylväs, kjs, toista *-* yhteensä viisi kertaa. Jatka: virkkaa 1 p samaan kuin krs:n ensimmäinen p, 1 kjs, sulje ps:lla krs.
3. krs: 3 kjs, 12 p (1 p jokaiseen s:aan), virkkaa "päädyn" kjs-kaareen *1 p, 1 pp, 1 p*, 13 p ja toiseen "päätyyn" kjs-kaareen *-*, yhdistä ps:lla krs.
4. krs: 5 kjs, *jätä 1 s väliin, 1 p, 2 kjs*, toista *-* yhteensä seitsemän kertaa. Virkkaa seuraavaan s:aan 1 p, 2 kjs, 1 p 2 kjs (eli kaikki samaan s:aan). Jatka seuraavasta s:ta lähtien 1 p, 2 kjs ja toista *-* yhteensä kahdeksan kertaa, yhdistä ps:lla krs.
5. krs: Virkkaa jokaiseen kjs-kaareen 1 ks, 1 puolip, 2 p, 1 puolip, 1 ks - paitsi virkkaa toiseksi viimeiseen kaareen vain 1 ks. Päättele. Tee toinen korvis samoin.
Kun osat on virkattu, seuraa niiden kovettaminen eli toisin sanoen ihan vaan liimaaminen!

DIY: Liimaseos

Kovettaminen hoituu ihan helposti kraanavedellä laimennetulla askarteluliimalla. Eli purkkiin kunnon töräys erikeepperiä ja sitten vettä päälle ja kunnon sekoitus. Itsellä on tuollainen iso pilleripurkki aina täynnä vesiliimaseosta, ilmatiivis kansi estää seoksen kuivumista. Ennen käyttöä van kevyt ravistelu, se riittää. Liimalakka käy myös monen asian lakkaamiseen.
Ja näin se käy: Kovettaminen

Dippaa lehti liimaseokseen ja rutistele liima-astian päällä ihan mytyksi (astian päällä siksi, että sotkua tulee vähemmän kun ylimääräinen liima putoaa takaisin astiaan ja käyttöön). Kun mytty on läpeensä liimasta märkä ja ylimääräinen liima on pois puristeltu, voit muotoilla sen muovin päälle. Muoviksi käy ihan mikä vain roskismuovi, vaikka jogurttipurkin kansi tai pakkausmuovista muovilärpäke. Liima ei ole niin vahvaa että korvis siihen kiinni liimautuisi.

Muotoile ja litistä. Anna kuivua. Jos on kovin aaltoilevaa sorttia, voi aluksi laittaa päälle toisen muovin ja siihen kevyen painon niin ainakin kuivuu suoraan muotoon.
Ja sitten, kun korvispari on liimasta kuivunut niin eikun ylös vain välirenkaat ja korvakorukoukut!

Suoria ovat, mutta kääntyvät kyllä, jos litistyksiin joutuvat. Eli liimaseoksella ei "rapeaksi" kuivu. Ei virkatuilla korviksilla räntäsateeseen kannata mennä seisomaan, mutta hyvin kestää peruskosteutta korvissa. Tarvittaessa voi myös kovettaa uudelleen.

// Kysy, jos virkkausohjeessa on jotain epäselvää! Autan mielelläni.