Hapanta asiaa vol. 2: Lahja leivän leipojalle.

Siitä on nyt vuosi, kun oma hapanjuureni sai alkunsa. Sen jälkeen se oli menoa se. Nykyisellään tässä kodissa lähes kaikki leipä on omaan juureen tehtyä. Kaupan leipää ostetaan vain, jos ei ole ehtinyt leipomaan uutta leipää.

Olen myös jakanut juurtani kuivattuna muutamalle ystävälle. Yksi heistä on myös minun tapaani hurahtanut hapanjuurileivontaan ja leipoo usein leivät ja pizzat juureen. Ihanaa jakaa kivaa harrastusta!

Lue myös: Hapanta asiaa - näin hapanjuuriharrastus alkoi.

"Olet ihanempi kuin täydellinen leipä."

Nyt oli aika lahjoa tätä leipovaa ystävääni. Tiesin heti, että lahja on liityttävä hapanjuureen. Päätin siis koota pienen DIY-leipäteemaisen lahjakassin: Tyrnävän myllyn ruisjauhoja (kun suurempi vehnapussi ei olisi mahtunut lahjakassiin ja päätin että jauhojahan en ala paketoimaan) ja muutama itse tehty juttu (lue alta lisää). 

Kuvan keskeltä löytyy skumppapullon korkki. Se oli ehkä lahjan hämmennys ja pieni hupiosuus, mutta sillä on myös ihan oikea oma funktionsa (lue alta lisää).

Leipäpussit* - ne ompelin 100 % pellavasta. Valitsin pellavaa, koska se kestää hyvin käyttöä ja pesua ja on fiilikseltään ihanan luonnollinen mikä sopii hapanjuurileivontaan hyvin. Kaikki saumat tein pussisaumoina, jotta ei vain mikään reuna rispaannu. Langanpätkät leivän ohessa ei ole mikään houkuttelevin ajatus. Tein kahta kokoa, suurelle leivälle ja sitten vähän pienemmälle kappaleelle. Mukaan pistin valmiiksi ison muoviklipsin, jolla pussin suun saa nivottua yhteen.

(* Hapanjuurileivät säilytetään mieluiten ihan leivinliinan sisälle käärittynä. Muovipusseja on hyvä välttää. Leipä säilyy parhaiten ihan vain liinan alla. Olen itse todennut liinaan käärimisen vähän ärsyttäväksi, joten sain idean tehdä valmiita ja uudelleen käytettäviä säilytyspusseja. Pitää osaa pellavaa lisää ja tehdä pusseja myös omaan keittiöön.)

Leipästanssit ovat koristelua varten. Moni hapanjuurileipä ei näytä sellaisenaan oikein miltään, mutta kun vähän heittää jauhoja päälle, look muuttuu täysin. Tällaiset stanssit ovat monella artesaanileipurilla ilmeisesti kova juttu.

Stanssilla voi siis ikään kuin tehdä oman puumerkkinsä leivän päälle. Muoviläpyskä laitetaan leivän päälle ennen paistoa, jauhotetaan ja stanssi poistetaan. Leivän pintaan paistuu kiva kuvio. Tein ystävälleni kaksi erilaista stanssia, viljan ja etunimen mukaan kirjainkoristeen. Itselle jätin käyttöön harjoittelukappaleen. Sitä on tarkoitus kokeilla seuraavaan leivottavaan leipään.

Ja se skumppakorkki! Se on viiltelyä* varten. Ostettiin itse asiassa tämän samaisen ystävän kanssa yhdessä paketit teriä ihan vain leivän viiltelyä varten. Pientä terää on mielestäni aika haastava pitää kädessä ja bongasin vinkin korkkiapurista. Terä painetaan korkin päähän niin korkki antaa enemmän turvallista sormipintaa.

Ensin mielessäni oli yksi ihan erilainen, tyylikkäämpi pidike napeista, mutta en löytänyt tarpeeksi pieniä ruuveja nappipidikkeen kasassa pysymiseen. Oli tarkoitus tehdä samanlaiset pidikkeet meille kummallekin. Sanoinkin ystävälleni, että korkki on nyt vain korvike ja toimitan oikean pidikkeen sitten jos ja kun saan pysymään sen kasassa!

(* Viiltely eli leivän kuoren viiltäminen auki, jolloin pinnasta voi tehdä erittäinkin koristeellisen.)

Tässä muutamia tekemiäni hapanjuurileipiä kehityksen varrelta. Vehnää, spelttiä ja vähän ruista. Laitimmainen oli eka ja viimeisin leipä, johon viiltelyä kokeilen. Hiukan on vielä tekniikka hakusessa, mutta kyllä siitä ehkä myös ykkösen hahmottaa - leivälläkin voi olla synttärit, kun juuri täytti vuoden!

Olen aika ylpeä, että ihan alusta asti tehty juuri on oikeasti pysynyt hengissä kokonaisen vuoden - yhden ensimmäisen niistä tulevista, lukuisista vuosi(kymmenistä) toivottavasti! Että, jos ei joskus blogi päivity uusista käsityöistä niin voitte kuvitella minut kädet jauhoissa taikinakulhojen keskellä. Onhan se leivän leivontakin kyllä yhtä käsityötä.