10 vuotta ja blogi-ikäkriisi

Kymmenen vuotta.

Yli 1700 postausta. Voi elämä.

Se on paljon. Todella paljon.

Ja mulla on ollut koko vuoden tosi paha blogi-ikäkriisi.

Kymmenen-freaking-vuotta. 

Ensin ajattelin vuosi sitten tähän aikaan, että vau, blogia pitää jotenkin juhlistaa. 

Sitten iski yllättäen häpeä. Kymmenen vuotta, oishan tuon ajan voinut käyttää paremminkin? Olenko vain varjo blogini takana? Siinä ajassa minkä olen bloggaamiseen laittanut olisin ehtinyt oppia vaikka ja mitä. 

Sitten iski ylpeys, jos näin kauan on jaksanut niin tätähän juhlitaan! Mutta en saanut aikaiseksi ja aikaa kului.

Sitten iski korona. Ei ollut oikea aika juhlia yhtään mitään. 

Ja taas aikaa kului. Eihän sitä nyt enää mitään kehtaa, meni jo? 

Että se on nyt sitten kymmenen vuotta, kymmenen kuukautta ja risat päälle. 

On pitänyt makustella ja pyöritellä ajatuksia. Kun bongaa jonkun pitävän "blogisynttäreitä", siinä käydään vuotta tai muutamaa läpi. Tässä on ollut kokonainen vuosikymmenen pureskeltavana. Herranjestas, olenhan itsekin vuosikymmenen vanhempi. Apua. Tupla-ikäkriisi.

Auttamatta myös pohdin: onko blogien aika ohi?

Olen paljon miettinyt et olisiko pitänyt pistää pillit pussiin ennen kuin valot sammuu. 

En haluaisi olla se, joka jää viimeisenä bileisiin ihmettelemään minne kaikki muut lähtivät?

Kieltämättä joskus ajattelin: 

10 vuotta ja sitten viimeistään voisi laittaa blogin ovet kiinni. 

Nytkö sitten pitäisi lopettaa? Onko sen aika? Osaako olla ilman? 

Sitähän on niin tottunut blogiin, että blogiminäni on iso osa persoonaani ja arkeakin. Olisiko se helpompaa ilman blogia? Voisi vaikka alkaa pelkäksi instakässäilijäksi. Koska kyllähän se fakta on, että blogien kulta-aika tuli ja meni - vuosia sitten!

Ei, ei blogimatkani ole vielä ohi. Olen kuin vanha raihnainen ompelukoneeni. Kyllä se siellä jaksaa ruksuttaa menemään. Välillä tökkii, mutta sitten taas mennään. Ja siksi varmaan olen kipuillut tämän synttärin kanssa ja vatuloinut postauksen tekemisessä melkein vuoden.

Mietin myös...

..mitä olen oppinut bloggaajana kymmenessä vuodessa? 

Vai olenko oppinut mitään?

Olisiko tässä ajassa pitänyt kehittyä ja kasvaa ja olla jotain suurempaa? En koskaan ole pyrkinyt markkinoimaan blogiani siihen suuntaan, se ei ole ollut juttuni. Mutta ainakin kädentaidot ovat kehittyneet. Valokuvaus oli alkuun karua räpsimistä, sittemmin edes yritän jotain. Blogin alkutaipaleella ei ollut blogiskenessä ammattimaisuutta, jolloin "kaikki oli iisimpää". Aika monessa blogissa kuvat ja muu visuaalisuus olivat jotain sinnepäin. Vasta myöhemmin tuli sisäiset ja ulkoiset "blogipaineet" eli se, että bloggaajan pitäisi pahimmillaan automaattisesti olla moniammattilainen eli olla yhtä aikaa kuin kirjoittaja, stailaaja, valokuvaaja, kuvankäsittelijä, videokuvaaja, tuottaja ja vloggaaja sekä monipuolinen some-osaaja, markkinoija, promoottori ja mitäköhän muuta vielä.

Olen muistellut kaiholla aikoja, jolloin blogeja syntyi kuin sieniä sateella. Blogin perustamisen kynnys oli alhainen. Kommenttilootat olivat aktiivisia, silloin sitä kommentoitiin ihan kommentoinnin ilosta. Ei ollut sometilejä ja muita kanavia, alkuun ei edes mitään yhteisöjä (jep, mä oon niin vanha!). Kuka muu muistaa blogilistan? Mutta toisaalla en kaipaa niitä aikoja, koska kommentoinnissa ei myöskään ollut minkäänlaista sensuuria ja ilkeiden anonyymien kerho kävi kuumana.

Selasin tässä muisteluiden lomassa blogihistoriaani läpi ja voi mikä memory lane!

Paljon on unohtunut mitä on tehnyt. Ja apua mikä myötähäpeä! Todellakin huonoja kuvia. Hyviä ja huonoja ideoita, kummallisia kokeiluja ja kikkailuja.. Olen tehnyt aika rumiakin juttuja. Oppinut asioita kantapään ja kuperkeikan kautta. Mutta ainakin on ollut tekemisen meininkiä. Etenkin opiskelijana oli aikaa ja virtaa kokeilla rohkeasti kaikenlaista. Kierrätin ihan erilaisella otteella.

Nyt kierrätän vain ideoita.

Koko viikon.

Koska kympissä vuodessa tahtomattakin alkaa toistaa itseään. 

Ja nyt aion toistaa itseäni tahallani.

Eli toisinsanoen nyt on kymppivuoden uusintakierros! Poimin vuosien varrelta eri ideoita, joista näette tämän kummallisen juhlavuoden kunniaksi uusinnoksen. Saa nähdä mitä sieltä putkahtaa esiin!

Pst! Onko sielä joku, joka on ollut mukana alkutaipaleelta asti? Jos on, lämmin kiitos sinulle, että olet jaksanut kulkea mukanani vuodesta toiseen.